Apua kommunisteilta

Joko olet pyyhkinyt *****lin viimeyön *****sta?

Hyvin tärkeä tieto dialektisen materialismin kehittymisen kannalta.

Vain rehellinen vastaus kehittää dialektista materialismia.

Marxilainen arvoteoriahan lähtee niin sanotusti aina tavarasta. Sillä se tarkoittaa hyödykettä, joka tyydyttää jonkin inhimillisen tarpeen ja se on tuotettu markkinoita varten. Tavaran täytyy siis olla käyttöarvo. Käyttöarvon luo hyödyllinen ja konkreettinen työ. Tuollainen työvoima on ominaista jokaiselle ihmiselle. Markkinoilla tavarat kohtaavat toisensa, ja niitä vaihdetaan keskenään. Vaikka käyttöarvot ovat erilaisia, erilaisen konkreettisen työn luomia, niissä täytyy siis olla jotain samanlaista ominaisuutta, jotta niitä voidaan verrata toisiinsa. Tuo samanlaisuus on vaihtoarvoa eli lyhyesti arvoa.

Kun käyttöarvoa luo konkreettinen työ, niin vaihtoarvoa luo abstrakti työ. Se on näkymätön, äänetön, mauton ja hajuton työ. Se tulee ilmi vain tavaroiden vaihdon (oston ja myynnin) yhteydessä. Missä suhteessa tavarat vaihtuvat toisiinsa, riippuu siitä, minkä verran niihin on valutettu yhteiskunnallista välttämätöntä työtä. Työn kiteytymän mittayksikkönä on työaika.

Yhteiskunnallisesti välttämätön työaika on työaika, joka vaaditaan jonkin käyttöarvon synnyttämiseen yhteiskunnallisesti normaalien tuotantoehtojen ja yhteiskunnallisesti keskimääräisen työtaidon ja työtehon vallitessa. Arvoina kaikkia tavarat ovat vain tietty määrä jähmettynyttä työaikaa.

Tavaran Arvomäärä pysyisi siis muuttumattomana, jos sen tuottamiseen vaadittavatyö aika olisi muuttumaton. Mutta työaika vaihtuu aina tuotantovoiman vaihtuessa. Työn tuotantovoiman määräävät monet seikat, muiden muassa työntekijöiden keskitaitavuus, tieteen ja sen teknologian soveltuvuuden kehityskanta, tuotantoprosessin yhteiskunnallinen yhdistelmä, tuotantovälineiden koko ja tehokkuus sekä luontosuhteet.

Yleensä mitä suurempi on työn tuotantovoima, sitä pienempi tavaran valmistamiseen vaadittava työaika, sitä pienempi siihen kiteytynyt työmäärä ja sitä pienempi sen arvo. Ja päinvastoin, kuta pienempi on työn tuotantovoima, sitä pitempi on tavaran valmistamisen välttämätön työaika, sitä suurempi on sen arvo. Tavaran arvon määrä on siis suoraan verrannollinen siinä todellistuvan työn määrään ja kääntäen verrannollinen sen tuotantovoimaan.

Työ on rikkauden isä, maa sen äiti.

Yksinkertainen keskimääräistyö on tosin eri maissa ja eri sivistyskausina luonteeltaan erilainen, mutta tietyssä yhteiskunnassa se on kulloinkin määrätynlaisena olemassa. Yhdistetty työ vastaa potensoitua tai pikemminkin kerrottua yksinkertaista työtä, niin että pienempi määrä yhdistettyä työtä vastaa suurempaa määrää yksinkertaista työtä.

Kun tavaraan sisältyvällä työllä on käyttöarvoon kohdistuva laadullinen merkitys, niin tavaran arvon suuruuteen, vaihtoarvoon kohdistuva merkitys on vain määrällinen.

Suurempi käyttöarvojen määrä muodostaa suuremman aineellisen rikkauden. Kuitenkin aineellisen rikkauden määrän kasvamista voi vastata sen saman aikainen arvomäärän väheneminen. Tämä vastakkainen liike johtuu työn kasinaisesta luonteesta työn konkreettisesta ja abstraktisesta luonteesta.

Hyödyllinen työ tulee siten runsaammaksi tai niukemmaksi tuotantovoiman kasvamisen tai alenemisen johdosta. Tuotantovoiman kasvaminen tai aleneminen ei sinänsä vaikuta arvon lähteenä esiintyvään työhön sinänsä. Sama työ antaa siis samassa ajassa aina samat arvomäärät, vaihdelkoonpa tuotantovoima miten hyvänsä, mutta se tuottaa samassa ajassa eri määrät käyttöarvoja.

Enemmän silloin kun tuotantovoima nousee ja vähemmän silloin kuin tuotantovoima laskee.
Sama tuotantovoiman vaihtelu, joka siis lisää työn hedelmällisyyttä ja sen synnyttämien käyttöarvojen määrää, vähentää siis tämän kokonaismäärän arvonsuuruutta, kun kerran se lyhentää sen tuottamiseen välttämätöntä työaikaa. Ja päinvastoin.

Tavaran arvoesineellisyys on puhtaasti yhteiskunnallista, niinpä se voi ilmetä vain tavaran yhteiskunnallisessa suhteessa toiseen tavaraan.

""Tässä osuit Marxin työnarvoteorian ytimeen.
Se lähtee yksittäisen tuottajan tekemästä tavarasta, jossa sen arvo on täsmälleen työn paljouden arvo. Jos yksi tekee kirvesvarren 8 tunnissa olkoon sen arvo A, jos toinen tekee sen 16 tunnissa sen arvo on 2A. "
Huomaatko, miten toverilla menee yhteiskunnallisesti välttämätön työ ja valmistuskustannukset täysin sekaisin eikä Kallen tietämän mukaan ole tähän päivään mennessä väitettään ottanut takaisin ja korjannut. Mahtaako vieläkään ymmärtää , että minkä virheen t"

Marx lähtee Pääoman I osan ensimmäisellä sivulla (s.45) tavaran laadun ja määrän (käyttöarvo) ristiriidasta ja niiden ykseydestä. Heti toisella sivulla (s.46) käsitellään laatua, arvoa, verraten käyttöarvojen yhtäläistä (tai eroavaa) laatua toisiinsa.
Kuudennella sivulla( s. 50) tulee esille klassinen esimerkki "takki = 10 kyynärää liinakangasta". Käyttöarvojen erilaisuus mutta yhtäläinen laatu.
Siis kirvesvarsi 8 tuntia työtä olkoon A ja kirvesvarsi 16 tuntia työtä on 2A.

Ken ei ymmärrä käyttöarvon ja laadun ykseyttä ja eroavuutta, mikä on työnarvoteorian perusta, ei ymmärrä tavaratuotannosta höykästäkään.

Yksilöllisessä työssä on satoja ellei tuhansia työn paljouksien eroavuuksia, mitä tarkempi työn paljouden mittaus on.
Koneellisessa suurtuotannossa on sama juttu.
Myös hinta arvon mittana heijastaa erilaisia työn paljouksia.

Erilaiset työn tuotantovoimat ovat kehityksen lähde. Mitä enemmän koneellistumista, sitä vähemmän työtä tuote tai tavara sisältää (olkoon vaihdettavasta tavarasta nimitys tavara tai tuote, nimitys tulee silti esille asiayhteydessä) työtä ja sen arvo myös hintamuodossa laskee. Myös työvoimatavaran arvo ja hinta laskee elämisentarvikkeiden työn paljouksien vähennyttyä.
Koneellistuminen syöksee kilpailevia kapitalisteja ja pientuottajia alituiseen tuhoon, pääomat keskittyvät, rikkaudet keskittyvät harvempien käsiin ja tärkein; talouspoliittinen päätösvalta keskittyy alle prosentin väestöstä käsiin ja syntyy harvainvalta.

Meillä pyyhittiin p**settä marxin pääomalla joskus 70-luvulla ?

Olikohan tuo oikein vai erittäin oikein :)))))))))))))))))))))))))

"Mutta ap nousee paskas... ta ja suoltaa taas pas.... ikuisesti. "
Niin se vaikuttaa olevan. "Isi osta tikkari" - Isi osti ja taas - "Isi osta tikkari" jne.

Otan vielä yhden ap väärinymmärryksen. Sitten se saa riittää.
Hän yrittää väittää, että hitaan työläisen (tai alkeellisen tekniikan tuotannon) työn arvo ja hinta kohoaa ja hänen palkkansa (osinkonsa) nousee. Marx katsoi aiheelliseksi huomauttaa, että näin ei ole. Miksiköhän?

Kirvesvarsiesimerkki olkoon todistajana. Olkoon yhden kirvesvarren hinta 300 euroa.
Nopea A tekee yhden 8 tunnissa ja arvo on 300 euroa.
Hidas B tekee yhden 16 tunnissa ja 8 tunnin arvo 150 euroa.
Esimerkki käyköön myös tehtaan tuotannosta.

B tienaa 50 % A ansiosta 8 tunnissa.
A tienaa 2 kertaa nin paljon kuin B 8 tunnissa.
Jos juttu sovelletaan tuotantoon, kapitalisti B:n edessä häämöttää konkurssi ja A ottaa sen tuotannon ja lisää voittojaan.
Tämä on taloudellista peruskamaa tavaratuotannossa. Edistys on työn säästämistä ei sen määrällistä lisäämistä. Toki alalla voi kysynnän mukaan myös työn absoluuttinen määrä kasvaa ja silti se suhteellisesti vähenee.

Tämä, työn tuotantovoiman kasvu, on peruste joko työajan lyhentämiselle tai työvoiman palkan korottamiselle/sotun lisäämiselle tai molemmille yhdessä.

"Nyt ymmärrät vihdoinkin, että työn arvo ei riipu työhön käytetystä ajasta vaan työn tekemiseen tarvittavasta yhteiskunnallisesti välttämättömän työn määrästä.
Hidas B saa aikaiseksi arvoa vain 150 euroa tunnissa kun taas A tekee kaksinkertaisen arvo samassa ajassa. Molempien valmistamat kirvesvarret ovat arvoltaan samat riippumatta käytetystä työajasta. "

Miten pikkuporvari saattaakin mennä suolle ja aina vain suolle.
Juttuhan on aivan päinvastoin. Menit kuin menitkin sudenkuoppaan.

A tekee kirvesvarren 8 tunnissa.
B tekee kirvesvarren 16 tunnissa.
A:n tapauksessa kirvesvarren arvo on 8 h ja olkoon se hintamuodossa 150.
B:n tapauksessa kirvesvarren arvo on 16 tuntia ja se on hintamuodossa 300.

Äläkä putoa nyt kärrystä. Arvo ja hintamuoto vastaavat työn paljoutta. Eikö totta? Vilunkia ei ole. Mitä siitä seuraa?

B myy kirvesvartta markkinakojussa toisen työpäivän päätyttyä hintaan 300. Oletko mukana?
A tulee viereiseen markkinakojuun toisen työpäivän loputtua ja myy 2 kirvesvartta a* 150 ja yhteensä 300.
Ovatko arvot kohdallaan? Ei kai tässä vilunkia ole. Molemmilla on 2 yhtä pitkää työpäivää ja tavaroiden arvot molemmilla samat.

Osaatko nyt päätellä Marxin lausumaa työn tuotantovoiman merkityksestä? Jos osaat, kerro se lukijoille.
Huom. Voit soveltaa esimerkin myös kahden kapitalistin keskeiseksi tuotannoksi. Muistele samalla peruskaaviota "C = c v m" ja jossa yhtä pitävästi arvot ja hinta vastaavat toisiaan ja miten kapitalistien keskinäinen pdotuspeli tapahtuu. Leiki numeroilla ja laita toiselle kapitalistille v:n sijasta 2v ja katso miten lisäarvon käy. Voin kyllä opettaakin. Vinkkaa jos tarvitset apua.

Miksi ottaa esimerkkejä viime vuosituhansilta ennen teollisen ajan alkua jolloin jokainen veisteli itse kirvesvartensa eikä kukaan kysynyt kauanko se kesti mutta arvosteli miten hyvin se sopi käteen ja oliko se hyvän näköinen.

Nykyinen kirves varsineen maksaa rautakaupassa 10 - 200€ koosta, tyypistä ja valmistuspaikasta riippuen. Varsia ei taida edes saada erikseen. Noihin hintoihin sisältyy sekä terä että varsi ja joskus vielä retkimalleihin terän nahkasuojus.

Hintahan on markkinahinta ja jos aiotte alkaa kirveenvarren tuottajiksi niin hinta on ensin markkinoilta ja teidän pitää miettiä pystyttekö tekemään niitä hintaan josta jää katetta firman pyöritykseen kun työpalkka/palkat on maksettu.

Teidän lähestymistapanne ei sovi tälle vuosituhannelle vaan muistuttaa niitä yksinkertaistettuja laskuesimerkkejä joita Elon laskuopissa oli -40 ja -50 luvuilla.

Yksi oli muistaakseni: jos yksi mies kaivaa ojaa 30 m päivässä niin pitkänkö ojan saa 2 miestä aikaan samassa ajassa? Vastaus on tietysti, ottaen ihmisluonnon huomioon, noin puolet siitä. Aikahan menee rupatellessa ja kahvitellessa kun kerran on kaveri.

Mitähän käytännön hyötyä on väitellä ja todistella edellisvuosisadalla eläneen äijän kirjoituksista? Varsinkin kun niitä ei mitenkään voi soveltaa nykypäivään.

Ihan sama kuin väiteltäisiin siitä kumpi on parempi kyntötyössä hevonen vai härkä. Vai onko minun ymmärrettävä asia niin, että kommunistit eivät vieläkään pysty elämään tätä päivää, vaan änkyröivät edelleen aikaa "työn orjat sorron yöstä nouskaa"?

Tai...no...ei sen väliä mitä komukat yms. teorioistaan kirjoittelevat. Kun sillä asialla on niin kovin vähän merkitystä - kenellekään!

Älysipäs Marxin väärentäjä jujun mutta yrittää edelleen kieroilla.

antupunikki:
"...yksittäisen tavaran arvo on täysin riippumaton sen valmistukseen todellisuudessa käytetystä työstä..."

Sen väliä oo...:
"Ihan sama kuin väiteltäisiin siitä kumpi on parempi kyntötyössä hevonen vai härkä."

Antipunikille tuli heti toisen porvarin vastaus. Työn arvolla tai tuotantovoimalla on väliä.
Staattisessa lähtökohdassa on kaksi tuotantovoimaa. Toinen tuottaa tavaran lyhyemmässä työajassa kuin toinen.
Lyhyemmän työajan arvo on matalampi kuin pitemmän työajan arvo. Arvo rahamuodossa asettuu samassa suhteessa. Tuotannossa tämä merkitsee alhaisempia tuotantokustannuksia ja kapitalismissa kapitalistien keskinäistä kilpailua ja toistensa pudottamista markkinoilta.
Tämä on Marxin työnarvoteorian kulmakivi. Se on kirvesvarsiesimerkistä sovellettavissa suoraan teollisuustuotantoon.

Yriys A tuottaa markkinoille tarvittavat 100 kirvesvartta 8 tunnissa a' 150 = 15.000.
Yritys B tuottaa markkinoille tarvittavat 100 kirvesvartta 16 tunnissa a' 300 = 30.000.
Kirvesvarret ovat samanaisia. Toinen maksaa 150/kpl ja toinen 300/kpl.
Kysyntä on 100 kpl ja kalliit kirvesvarret jäävät lojumaan myymättöminä ja 150 kirvesvarret menevät kaupaksi kaikki. Keskimääräinen yht. kunn. välttämätön työ olisi 8 tuntia/ 100 kirvesvartta.

Jos kysyntä olisi 200 kpl, molempien tuotanto menisi kaupaksi. Kirvesvarret myytäisiin a' 300. Nyt tarkkana. Mitä tapahtuu?
A myy 100 päivittäin 100 kirvesvartta ja saa 30.000.
B myy päivttäin 50 kirvesvartta ja saa 15.000.
Molempien arvo ja hinta ovat kohdallaan. Kukaan ei petkuta ketään. Puolta pienenmmällä työmäärällä saa vain puolet tuloksesta.Taloudeliinen laki toimii yhdenvertaisesti kumpaakin käsityöläistä/yrittäjää/kapitalistia kohaan.

Työn paljous ja tavaran arvo ovat kohdallaan eikä tavaratuotannon lakeja rikota.
Seuraavaksi esitän tuotannon liikkeessä ts. työn tuotantovoiman kehityksessä.

Mitä ihmettä! Markkinat jäävät 50 vartta vajaaksi. Jos B:n apuna on yhtä kehno yritys C, se tuottaisi puuttuvat 50 kirvestä ja saisi 15.000.
Siis. A:n 100 kirvesvarren tuotanto tuo omistajalle päivässä 30.000 ja B C saa yhteensä 30.000. Työn paljous ja tavaran arvo ovat jetsulleen kohdallaan.

Työn paljous ja arvo tuli käsiteltyä staattisena. Nyt käsitellään tavaratuotantoa kehityksessä ts. reaalisena tuotantona.

Kun markkinat ovat täynnä (tuotetaan A 100 kpl ja B 100 kpl), silloin viimeistän alkaa pudotuspeli. Ensin edistyneempi tuotanto A tuo markkinolle 8 tunnissa 110 kirvesvartta. Kehno yritys B saa myytyä enää 90 kpl. Työn tuotantovoima kasvaa ja A tuottaa 8 tunnissa 120 kpl ja B 80 kpl. Kilpailu on käynnissä.
Ensin A ehkä ottaa ylimääräistä voittoa koska tavaran hinta määräytyy alhaisemman tuotannon perusteella.
Sitten kilpailu kiristyy. A laskee hintaa 300 :sta ensin 280 ja sitten 260 jne. ja lisää tuotantoa, valtaa markkinoita saa määrällisesti enemmän voittoa ja B:lle soittaa kuolinkellot.

Tavaran arvo ja työn paljous ovat liikkuva suure. Ne eivät koskaan ole ideaalisesti kohdallaan mutta ovat sitä määrätyllä hetkellä tai yhteiskunnallisessa kokonaistuotannossa tietyllä hetkellä tai yrityksen tuotannossa tai työoasaston kohdalla.
Työn paljous, arvo ja hinta siis ovat alituisessa liikkeessä, erkanvat toisistaan ja lähestyvät toisiaan.
Yhteiskunnallisessa kokonaistuotannossa ne kohtaavat, koska sen alaosastojen, yritysten, kohdalla työn paljouden ja arvon heilahtelut yli tai alle eliminoivat toisensa. Sitä ei tarvitse todistaa numeraalisesti, koska kaavat T = T, T = R, C (T) = c m v kertovat yksinkertaisen totuuden. Älyllisesti tervejärkinen kansalainen ymmärtää, että mitään ei tule tyhjästä. Kaikki mitä tuotetaan, on työn tulosta.

Antipunikki "marxilaisena" yrittää selittää,että tavaran arvo muodostuu hinnasta ja sen korottamisesta.
Kapitalistinenkin tavaratuotanto perustuu päinvastaiseen. Tavaran arvo ja voitto perustuvat tavaroiden arvon alentamiseen ts. työ tuotantovoiman korottamiseen oletuksella että työvoimatavaran arvo ei muutu muuten kuin yhteiskuntakehityksen mukaisesti (hieman ylöspäin).
Ja toinen tärkeä. Koska työ ainoastaan luo arvoja, voitonkin lähde on työ ts. työvoimatavara ja se että työvoimatavara ei saa arvonsa mukaista korvausta työstään.

"Onko käsityksesi mukaan todellakin yksittäisen tavaran arvo riippuvainen sen valmistukseen tarvitusta työmäärästä?" - Kyllä. Todella. Voit kokeilla itse. Tee sama tuote hitaasti tai nopeasti ja pähkäile kuinka asia on. Voit kokeilla niiden myymistä arvostaan rinnakkain. Kerro miten käy.

Dementikon ja poliittisen veijarin kanssa keskustelu saa olla tältä erää. Hitler nojautui talousopissaan suurten pääomien autuaaksi tekevään voimaan. Ne olisivat yhteiskunnan selkäranka ja työläiset pärjätköön ilman ammattiliittoja ja omia puolueitaan. Toisin sanoen sanoen pääoman ja työvoiman edut olisivat yhtä.

Antipunikin teoria, että kapitalistit (ja yhteiskunta) rikastuisivat tekemällä kalliita ja yhä kalliimpia samanlaisia tavaroita ts. nostaisivat hintoja, olisi tuotannon kehityksen moottori. Edes Hitler ei tällaista soopaa esittänyt.
Kapitalisti kulkisi tehtaassa sanomassa työläisille, että taukoja on pidettävä 5 minuutin välein ja työajalla pitää jutustella niitä näitä "tavaroille täytyy tulla hintaa ja vielä enemmän hintaa".

Tästä Marx varoitti, eikä dementikot näe nenäänsä pidemmälle.
Pääoma kulkee kaikkien kolmen osan läpi tavaroiden tuotannon dialektiikkaa tarkastellessa tavaroiden tuotantoa työajan vähenemisen kautta ts. työn tuotantovoiman kohoamisen puolesta.
Tuotannollisen kehityksen ehto on työn säästäminen, työn paljouden vähentäminen tuotetta kohti, tuotteiden arvon alenemisesta johtuvaa hintojen alenemista.

Antipunikin teorialla kapitalismia ei koskaan olisi syntynyt. Vieläkin pahempaa. Mikäli feodalismi olisi alkanut yleisen hintojen korottamisen, kehitys olisi kulkenut takaperin avointa orjuutta kohti.
Marxia ei pikkuporvarit pysty jymäyttämään. Marx kulkee edelleen pää pystyssä.

Ekkö osaa omin sanoin vastata. Sama viesti on massamonistettu useille viestiketjuille.