Miksi uskonnottomuus ei ole vaihtoehto päiväkodeissa?

Hyvä juttu ja hyvää keskustelua ketjussa. Parempaa kuin täällä usein...

Espoo on sikäli aikamoinen emäjunttila, että sen "sivistystoimi" on tehnyt pitkälle menevän yhteistyösopimuksen ev.lut. seurakuntien kanssa. Papit tunkevat kouluun ja päiväkoteihinj - jopa koulun retkille mukaan pitämään hartauksia...

Vanhempien mukautuvaisuus alkaa tulla tiensä päähän!?

Nasse matkii foksmalderia ja leikkii opea.

"Miksi uskonnottomuus ei ole vaihtoehto päiväkodeissa?"

Siksi, etteivät lapset kasvaisi kieroon!

Hei,

Suomessa on ns. positiivinen uskonnonvapaus. se tarkoittaa sitä että jokaisella kansalaisella on oikeus harjoittaa uskontoaan. Se mahdollista myös oppilaan oikeuden saada oman uskontonsa opetusta.

Oma uskonto on aina johonkin tunnustukseen tai katsomukseen sidottua. Uskonnonvapauslakimme pohjalta koulut voivatkin yhä järjestää vaikkapa pääsiäiskirkkoja tai opettaa virsiä ja rukouksia, tai yleensä ne tehdään yhteistyössä paikallisseurakunnan kanssa.

Kaisa-pappi

Hei, pk-seudulla on joitain yksityisiä päiväkoteja jotka mainostavat olevansa uskonnottomia tai katsomukseltaan neutraaleja.

Mutta, varhaiskasvatuslaissa sanotaan että uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio on kaikille lapsille kuuluva oikeus, päivähoidon vastuulla oleva tehtävä. Sen lisäksi päivähoito voi tehtä seurakunnan kanssa yhteistyötä, joka on eriasia kuin orientaatio. Eli siis päivähoidon uskontokasvatuksen pitäisi olla yleissivistävää, kaikille yhteistä ja eri katsomuksia dialogiin saattavaa. Päivähoidossa uskontokasvatus tukee oman uskonnon tuntemista ja eri katsomusten välistä dialogia, mutta siellä ei harjoiteta uskontoa. (on eri asia tutustua vaikka virsiin, erilaisiin rukouksiin, mutta niitä ei harjoiteta) Ja tällöin vastuu uskontokasvatuksesta on päiväkodilla.

Suomessa päiväkotien lakisääteinen tehtävä on antaa uskontokasvatusta. Varhaiskasvatus-suunnitelman perusteiden (2005) mukaan lapsille tarjotaan mahdollisuus hiljaisuuteen ja ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan. Lapsen herkkyyttä ja kykyä ymmärtää sanatonta ja symbolista kunnioitetaan, tuetaan ja vahvistetaan. Lapsen lähellä olevien erilaisten uskontojen ja katsomusten tapoihin tutustutaan.

Varhaiskasvatuksessa uskonnolliskatsomuksellisen orientaation ytimen muodostavat uskonnolliset, hengelliset ja henkiset asiat sekä ilmiöt. Orientaatiossa tutustutaan lapsen oman uskonnon tai katsomuksen perinteeseen sekä perehdytään tapoihin ja käytäntöihin. Varhaiskasvatussuunnitelman mukaan yhteistyötä tehdään kotien sekä yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa, joihin kuuluu myös paikallinen seurakunta.

Luterilainen kirkko on tukenut päivähoidon uskontokasvatusta kehittämällä päiväkotikummi- ja mentoritoimintaa. Mentori on seurakunnan työntekijä, joka tukee päiväkodin henkilöstöä uskontokasvatuksen arjen toteutumisessa. Tärkein uskontokasvattaja on lapselle tuttu päiväkodin työntekijä.

Tukiessaan päiväkodin henkilöstöä kirkko haluaa vahvistaa arjen kasvatusta ja maallikkojen merkitystä. Pohjimmiltaan on kysymys siitä, kuinka ymmärrämme kirkon. ”Kirkko” ei saavu paikalle silloin, kun seurakunnan työntekijä ilmestyy päiväkodin vieraaksi. Kirkko muodostuu kirkon jäsenistä, missä ja milloin he ovatkin.

Lähtökohtaisesti uskontokasvatus päiväkodissa on luonteeltaan tunnustuksetonta toimintaa, siinä tutustutaan uskonnon ilmiöön samaan tapaan kuin ympäröivään luontoon tai matematiikkaan. Päiväkodeissa voidaan toteuttaa myös tunnustuksellisia joulujuhlia, kirkkokäyntejä ja seurakuntien työntekijöiden vierailuja ja hartauksia sen mukaan kuin yhteistyössä vanhempien kanssa paikallisesti sovitaan.

Uskonto on liian usein tulenarka puheenaihe, josta helposti joko vaietaan tai vaivaannutaan. Kuitenkin esimerkiksi lapsen vanhemmilla on oikeus tuntea sekä yhteiskunnan että kirkon toiminnan perusteita ja lähtökohtia. Uskonnonvapautta voidaan tarkastella sekä oikeutena uskonnon harjoittamiseen että oikeutena olla harjoittamatta uskontoa. Molempia näkökulmia on syytä kunnioittaa.

Aikuisen kasvattajan tulee ymmärtää oma asemansa ja suhteensa työnantajaansa. Päiväkodin työntekijän lähtökohta ei ole uskonnon harjoittamisessa, vaikka lapsella onkin oikeus keskustella myös hengellisistä kysymyksistä. Seurakunnan työntekijä vahvistaa hengellistä todellisuutta, mutta ei pelkästään sitä: myös fyysinen ja henkinen hyvinvointi kuuluu ihmisyyteen. Molempien työntekijöiden on hyvä tuntea lainsäädäntöä ja oppia toisiltaan.

Eli meillä on uskonnovapauslaki, joka takaa lapsen oikeuden uskontokasvatukseen, ja olla osallistumatta siihen.

Kaisa-pappi

Kaisa

Kysymys tuossa oli; "Miksi uskis raiskaa lapsen mielen, pyytämättä, tilaamatta?"

Ymmärrän että ihmisoikeudet ovat sinulle arka asia, toisaalta ne mahdollistavat että sinä saat tehdä ihmisistä uhreja mutta mieti uhrin asemaa.

Niin,

jos suvaitsevaisuudesta, anteeksiantamisesta, lähimmäisen rakkaudesta puhuminen päiväkodeissa vaikka seurakunnan edustajan toimesta tai päiväkodin henkilökunnan puolesta on "lapsen mielen raiskaamista" sinusta niin en voi asialle mitään. Käykää joskus seurakunnan pitämissä aamunavauksissa tai tilanteissa jossa seurakunnan väki on päiväkodissa tai päiväkoti kirkossa.
Suosittelen sitä muuten niille vanhemmille jotka ovat uskonnottomia ja miettivät saako lapsi osallistua- käykää eka tutustumasa ja tutustukaa myös päivähoitolakiin.

Kaisa-pappi

Uskonnottomuus on vaihtoehdottomuutta, siinä ap kirjoittajalle täysin vaihtoehdoton ja tyhjentävä vastaus.

"Miksi uskonnottomuus ei ole vaihtoehto...?"

Koska "uskonnottomuus" on todellisuudessa sekulaaria humanismia, tuttavallisemmin ateismia, eli uskontoa.