Päteekö perinnönjaossa ainoastaan alkuperäinen testamentti? Onko oikeaksi todistetulla (julkinen notaari, pankki, henkilötodistajat) testamentiln kopiolla mitään painoarvoa perinnönjaossa.
Jos testamentin kopiot eivät päde, niin missä alkuperäistä testamenttia kannattaisi säilyttää, jotta se olisi varmassa tallessa ja kaikkien testamentinsaajien hallinnassa?
Netistä löytyy kyllä tietoa testamentin kopion käytöstä muualla kuin perinnönjakotilaisuudessa.
Jos testamentin kopiot eivät päde, niin missä alkuperäistä testamenttia kannattaisi säilyttää, jotta se olisi varmassa tallessa ja kaikkien testamentinsaajien hallinnassa?
Netistä löytyy kyllä tietoa testamentin kopion käytöstä muualla kuin perinnönjakotilaisuudessa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vie pankkisi säilytettäväksi. Kirje säilytys ei maksa paljon ja samaan kuoreen muutkin tärkeät paperit.
Kiitos neuvosta.
Saadaankohan asia järjestettyä siten, että testamentin saa säilytyksestä vain nimetty joukko (kolme testamentinsaajaa.)?
Etkö halua testamentinsaajien tietävän testamentistasi? Muussa tapauksessa olisit voinut laatia testamentin niin monena kappaleena, että kullekin testamentisaajalle olisi (sinun kappaleesi ohella) riittänyt oma alkuperäiskappale.
Kyllä se muuten niin on, että vain alkuperäiskappale pätee perinnönjaon perusteeksi - elleivät kaikki asianosaiset toisin sovi. Mutta vaikkapa verottajalle perukirjan liitteenä käy jäljennöskin.
"Kyllä se muuten niin on, että vain alkuperäiskappale pätee perinnönjaon perusteeksi"
Ei se nyt näin kaavamaisesti mene. Olennaista on, onko alkuperäiskappale hävinnyt testaattorin tahdon mukaisesti vai tahtomatta. Jos testaattori tai toinen hänen suostumuksellaan on hävittänyt alkuperäiskappaleen, kyseessä on testamentin peruuttaminen, jolloin mitään testamenttia ei ole olemassakaan. Jos testamentti on joutunut hukkaan laatijansa tahtomatta, valokopion osoittamilla testamentin saajilla voi olla testamentin tarkoittama oikeus.
Jolleivat asianosaiset kykyne sopimaan tästä, niin tämän kysymyksen ratkaisu kuuluu pesänjakajalle, ja koska PK 8:1.2 momentin mukaan yleisjälkisäädöksen saaja katsotaan kuolinpesän osakkaaksi, vaikka hänen oikeutensa on riidanalainen, on ainakin yleistestamentin saajan mahdollista hakea pesään pesänjakaja pelkän valokopion tms. todisteiden perusteella. (kunhan edes jotain näyttöä testamentista on, ettei oikeus totea pesänjakajan hakemusta ilmeisen perusteettomaksi)
No, ei nyt aivan kaavamaisesti, mutta kyllä lähtökohta tällöin on, että kopio ei tuo sitä oikeutta, jonka alkuperäinen asiakirja tuo.
Kopioon vetoajalla on näyttötaakka siitä, että testamentti on voimassa eli että se oli olemassa testaattorin kuolinhetkellä tai oli aiemmin kadonnut testaattorin tahtomatta - ja myös tietämättä. Jos vaikkapa testaattori on kuollut kotinsa tulipalossa, on loogista, että testamentti on samalla tuhoutunut, jolloin kopioonkin voidaan vedota.
Muutoin sen näyttäminen, että löytymätön testamentti olisi kadonnut testaattorin tahtomatta, todennäköisesti on melkoisen hankalaa.
Jos testamentti on kadonnut testaattorin hallusta ja hän on ollut katoamisesta tietoinen, muttei kohtuullisessa ajassa katoamisen todettuaan ole testamenttiaan uudistanut, hänen menettelynsä nähdäkseni voidaan tulkita testamentin peruuttamiseksi.
"- ja myös tietämättä"
tai paremminkin ilman että testaattorilla on ollut reaalisesti mahdollista tehdä uusi testamentti. Hänhän on voinut vaikka menettää testamenttauskompetenssinsa kuten ratkaisussa KKO:1992:31
"Kopioon vetoajalla on näyttötaakka siitä, että testamentti on voimassa"
Em. ennakkoratkaisussa KKO:lle asetti tämän näyttötaakan hyvin alhaiseksi, pelkkä todennäköiseksi saattaminen riitti: "Jutussa ei ole näytetty, että A olisi hävittänyt viimeksi tekemänsä testamentin tai että hän olisi kenellekään kertonut haluavansa peruuttaa sen. Hänen mahdollisuutensa kenenkään havaitsematta hävittää testamentti, ovat olleet rajoitetut sen jälkeen, kun hänet pidätettiin."
ja käänsi näyttötaakan kantajalle: "Tässä tilanteessa kantajien asiana olisi ollut esittää näyttöä siitä, että A olisi tarkoittanut peruuttaa 1.7.1986 tekemänsä testamentin. Tällaisen näytön puuttuessa Korkein oikeus katsoo K:n saattaneen todennäköiseksi, että testamentti on hävinnyt A:n tahtomatta. K:n jäljennöksenä valvoma testamentti on siten ollut voimassa A:n kuollessa."
En tiedä onko käytäntö muuttunut 20 vuodessa, mutta ei peruutuskannettakaan voi menestyksellä ajaa, jos kantaja ei voi näyttää omaa väitettään toteen :)
Miten sitten testamentti pitäisi säilyttää? Suosituksesi oli:
"Muussa tapauksessa olisit voinut laatia testamentin niin monena kappaleena, että kullekin testamentisaajalle olisi (sinun kappaleesi ohella) riittänyt oma alkuperäiskappale."
mutta eikö oikeuskäytännössä testamentin tekijän hallussa ollut testamentti, jota ei testamentin tekijän jälkeen löydetä, oleteta peruutetuksi myös silloin, vaikka testamentin kaksoiskappale löytyisikin alkuperäisenä ulkopuolisen hallusta?
"Jos testamentti on kadonnut testaattorin hallusta ja hän on ollut katoamisesta tietoinen, muttei kohtuullisessa ajassa katoamisen todettuaan ole testamenttiaan uudistanut, hänen menettelynsä nähdäkseni voidaan tulkita testamentin peruuttamiseksi. "
Juurikin näin (modulo aikaisempi kommenttini tietoinen todellinen mahdollisuus tehdä uusi), jolloin myös ne toiset alkuperäiskappaleet ovat peruutettuja.
Muistelisin lisäksi että Aarnio & Kangas opuksessaan (minulla ei käsillä) kritisoineet monien alkuperäiskappaleiden tekemistä sillä perusteella että siitä tulee ongelmia jos ensimmäisestä testamentista on monta kappaletta, tämä testamentti peruutetaan toisella testamentilla, joka sitten häviää (ja ehkäpä testaattori vielä ohjeisti osaa ensimmäisen testamentin saajista tuhoamaan kappaleensa mutta toisille ilmoitti pitävänsä sen voimassa)
Edes asianajotoimistossa testamentti ei välttämättä säily turvassa, kuten huomataan edellisenkaltaista peruuttamissotkua käsittelevässä ratkaisussa KKO:2010:63. Siinä korkein oikeus joutui ratkaisemaan, oliko asianajotoimiston arkistossa alkuperäinen testamentti vai sen kopio. Asianajosihteeri oli testamentin sisältävässä kirjekuoressa olleen merkinnän "Orig. till klient" perusteella päätellyt kyseessä olevan kopion. Toimiston asianajaja ei osannut kertoa, kuka ja milloin oli tämän merkinnän tehnyt. "Testamentin laatinut ja toisena todistajana todistanut asianajaja oli puhelinneuvottelussa 13.6.2006 kertonut pesänjakajalle, että kyseinen ruotsinkielinen testamentti oli vain arkistokappale, joka olisi voitu tuhota sen jälkeen, kun asiakirjojen säilytysaika oli päättynyt." Myöhemmin KKO päätti kyseessä olevan alkuperäisen testamentin, asianajajankin muistettua asian eri lailla KKO:n suullisessa istunnossa.
Korjaan vielä itseäni, kirjoitin:
"testamentin sisältävässä kirjekuoressa olleen merkinnän"
mutta merkintä oli itse testamentti asiakirjassa. KKO:n ratkaisusta: "Testamentin laatinut asianajaja tai asianajotoimiston omistaja eivät ole tienneet mitään merkinnän alkuperästä tai tarkoituksesta."
Näin niitä selittämättämiä sivumerkintöjä voi tulla asianajotoimistossakin säilytettäviin asiakkaan papereihin!
Suosittelen kaikille tätä ketjua seuraaville tähän ratkaisuun KKO:2010:63 perehtymistä: http://www.kko.fi/51996.htm
Moi.
Asia kiinnostaa. Tuo linkki ei toimi enkä löytänyt varsinaista ratkaisua muutakaan kautta. Löydätköhän sinä ?
Tässä: http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2010/20100063?search[type]=pika&search[pika]=KKO:2010:63
"...menettää testamenttauskompetenssinsa kuten ratkaisussa KKO:1992:31"
tarkoitin kirjoittaa:
"menettää testamenttauskompetenssinsa tai joutua tilanteeseen kuten ratkaisussa KKO:1992:31"
(kaikki oikeusasteet katsoivat testaattorin olevan kykynevä tekemään testamentin alkavasta dementiasta ja rikosasian syyntakeettomuudesta huolimatta, mutta tällä ei ole vaikutusta argumenttiini)
Sanoisin että olettaman peruutuksesta testamentti hävittämällä kaataa kuitenkin hyvin nopeasti perusteltu epäily asiakirjan tahattomasta puuttumisesta, eli täyttä näyttöä ei tarvita.
Edellisessä viestissä viittaamaani ratkaisuun viitataan äänestysratkaisussa KKO:1992:84 jonka otsikko on:
"Testamentin saajat olivat näyttäneet, että testamentti oli joutunut pois
testamentin tekijän hallusta hänen tahtomattaan. Kun kantaja
puolestaan ei ollut näyttänyt, että testamentin tekijä olisi peruuttanut
testamenttinsa, hylättiin testamentin peruuttamisen vahvistamista
koskenut kanne. (Ään.) Ks. KKO:1992:31"
Tässä eri mieltä ollut jäsen katsoi perittävän olleen tietoinen asiakirjan katoamisesta ja olleen aikeissa muuttaa testamenttia, mutta koska jutussa kyettiin näyttämään asiakirjan joutuneen kolmannen haltuun vastoin testaattorin tahtoa, tämä riitti enemmistölle eli merkitystä ei ollut sillä että testaattori tiesi asiasta.
" mutta koska jutussa kyettiin näyttämään asiakirjan joutuneen kolmannen haltuun vastoin testaattorin tahtoa,"
Mitä tolkkua tässä muka olisi?