Käykö tällä palstalla ketään (lesboa), jolla on Asperger tai omasta/muiden mielestä selviä Asperger-piirteitä? (Jos et tiedä, mikä Asperger on, googleta se.)
Olen epäillyt Aspergeria itselläni n. 20-vuotiaasta asti, eli reilut kuusi vuotta. Minulla oireet ovat näkyneet eniten sosiaalisessa kanssakäymisessä (ja ulkoisessa olemuksessa). Sosiaalisten ongelmien takia en pärjää kouluympäristössä tai työpaikalla enkä ole pystynyt hankkimaan tai ylläpitämään mitään ihmissuhteita, joten olen ollut syrjäytynyt useamman vuoden ajan. Joskus yksinäisyys iskee aika pahasti ja siksi olenkin ollut pitkään masentunut.
Olisi kiva löytää joku samanlainen.
Asperger-lesboja?
ghast
75
1708
Vastaukset
- täällä yks
Täällä ilmoittautuu yksi Asperger-piirteitä omaava lesbo. Olen suurin piirtein sinun ikäisesi. Diagnoosia en ole saanut, mutta jotkut muutkin läheisistäni ovat olleet sitä mieltä, että tietyt käyttäytymismallini sopivat täydellisesti Aspergerin oireyhtymään.
Minulla on outoja kiinnostuksenkohteita tämän ikäiseksi naiseksi ja kun kiinnostun jostain asiasta, tuppaan unohtamaan ns. normaali elämän.
Sosiaaliset taitoni olen onnistunut kehittämään sille tasolle, että pärjään työelämässä. Kavereita ei kovin montaa ole ja nekin lähinnä edellisen parisuhteen kautta. Minun on jotenkin vaikea tutustua ihmisiin, vaikka sosiaalisesti olenkin ulkopuolisten silmissä suht "normaali".
Kaikkein vaikeimmalta tuntuu toisten ihmisten "lukeminen". En osaa tulkita elekieltä, enkä välttämättä ymmärrä juttujen piilomerkityksiä. Jotkut asiat pitää oikeasti vääntää rautalangasta, vaikka ihan fiksu ihminen olenkin :D
Silmiin katsomisen ja koskemisen koen edelleen ahdistavana, vaikka olenkin treenannut sietokykyäni asian suhteen.
Edellä mainituista syistä minun on vaikea tulkita, onko toinen minuun ihastunut vai vain ystävällinen. Tälläkin hetkellä olen ihastunut erääseen naiseen, joka mielestäni käyttäytyy ihastuneesti, mutta en uskalla kysyä suoraan, koska virhetulkinnan mahdollisuus on kuitenkin hyvin suuri.- Zicurina
Täällä! As-piirteitä löytyy itseltä ja lapseen niitä on kertynyt diagnoosin verran. Piirteet tekevät elämästä vähän oman näköistä. Itse pärjään työelämässä ihan menestyksekkäästikin, mutta tietoinen pyrkimys pyrkiä yhteisöihin ja ilmaisullisiin harrastuksiin on varmaan osaltaan kuntouttanut toimintakykyiseksi. Sosiaaliset tilanteet ovat hankalia, kiusallisia ja kuormittavia. Ajattelu on suoraviivaista ja rationaalista, mikä taas häkellyttää usein lähiympäristöä. Kasvosokeus tuottaa usein kiusallisia tilanteita.
Montaa asiaa on kompensoinut kuitenkin älyllisyys ja analyyttisyys. Toisalta aikuisena osaa myös tunnistaa/tunnustaa ja vihdoin olla ihan ylpeä omista ominaispiirteistään. Tiedän heikkouteni ja koitan ristiriitatilanteissa (esim. parisuhteessa) pitää mielessä sen, ettei oma näkökulma ole se ainoa absoluuttinen totuus ja toisaalta koitan tyttöystävääni muistuttaa myös siitä, ettei verbaalikiivauteni tai kylmyyteni ole tahallisesti niin julmaa kuin miltä se "taviksesta" voi tuntua.
Paljon hyvää, paljon haastetta. Mutta enpä minä muutakaan haluaisi olla. Enää ;)
- ghast.
Mulla taas on tapana ylitulkita ja tulkita väärin muiden elekieltä. Mulle on erityisesti vaikeaa erottaa erilaisia hymyjä toisistaan. Piilomerkityksiä ymmärrän suht hyvin siksi, että olen aina lukenut paljon ja kirjallisuudessahan kaikkea ei aina sanota suoraan. Olen kyllä aika kirjaimellinen ja joskus tulkitsen asioita tahallani kirjaimellisesti, koska se on mielestäni hauskaa. :D (Muita se lähinnä hämmentää ja ärsyttää.) Mullakin on tapana vältellä katsekontaktia enkä pysty katsomaan ihmistä silmiin kuin pari sekuntia kerrallaan.
Mulla sosiaalisia suhteita on haitannut paljon suorapuheisuuteni ja asiakeskeisyyteni, ja turhaudun, jos asioita ei tehdä mielestäni oikein (eli niin kuin minä haluan...). En aina ymmärrä kommunikointiin liittyviä sosiaalisia sääntöjä, joten en tiedä, mitä kenellekin on sopivaa sanoa missäkin tilanteessa. Luonnollisesti en myöskään ymmärrä flirttailua tai osaa small talkia. Teen sosiaalisista tilanteista hyvin kiusallisia jokaiselle läsnäolijalle.
Sen olen myös huomannut, että koen joskus asiat paljon "normaalia" ihmistä voimakkaammin. Olen intensiivisempi ja vakavampi. - mio
Entä adhd-tapauksia? Heitä lienee enemmän...
- hejjjdå
Koen omaavani selviä asperger-piirteitä ja aina ollut erilainen kuin muut... Miettinyt miksi en sovi joukkoon tai ole niinkuin toiset. Asperger-termin alla mun on ollut helpompi hengittää, vaikka ei mitään virallista diagnoosia olekaan. (En ole tosin sitä hakenutkaan....)
Tuntuu, että suhteen luominen onnistuisi parhaiten toisen aspergerin kanssa. Ei tarvis selitellä tai yrittää muuttaa itseään muiden kaltaiseksi. Mulla ei ole ystäviäkään oikeastaan ja kaverit ei kauaa pysy koska ne ei ymmärrä mun tarvetta olla yksin. Viihdyn kyllä ihmisten kanssa, mutta sosiaaliset tilanteet vievät tosi paljon voimia ja tarvitsen niiden jälkeen paljon paljon omaa rauhaa. Viikkokin vierähtää helposti omissa oloissa..- tuhto
Täällä kans yksi vasta nelikymppisenä tajunnut, että selitys lapsuudesta asti olleelle erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteelle ovatkin todennäköisesti asperger-piirteet. Tähän ikään mennessä olen mielestäni "kuntoutunut" aika hyvin joten työelämässä pärjään hyvin, samoin muitten ihmisten seura jopa kiinnostaa joskus eikä ahdista niin paljon kuin ennen. Parikymppisenä oireet olivat selvät. Vältin katsekontaktia, en osannut solmia ystävyyssuhteita, en osannut small talkia, väsyin sosiaalisissa tilanteissa, olin asiakeskeinen, en tajunnut näyttää tunteitani, vaikka olenkin syvästi tunteva ihminen. Näitä piirteitä on toki vieläkin lievempänä ja välillä väsyn ihmisten kanssa seurustellessa. Olen aina tuntenut olevani väärinymmärretty ja se on myös hyvin kuormittavaa.
- Terv.kuvataiteilija
tuhto kirjoitti:
Täällä kans yksi vasta nelikymppisenä tajunnut, että selitys lapsuudesta asti olleelle erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteelle ovatkin todennäköisesti asperger-piirteet. Tähän ikään mennessä olen mielestäni "kuntoutunut" aika hyvin joten työelämässä pärjään hyvin, samoin muitten ihmisten seura jopa kiinnostaa joskus eikä ahdista niin paljon kuin ennen. Parikymppisenä oireet olivat selvät. Vältin katsekontaktia, en osannut solmia ystävyyssuhteita, en osannut small talkia, väsyin sosiaalisissa tilanteissa, olin asiakeskeinen, en tajunnut näyttää tunteitani, vaikka olenkin syvästi tunteva ihminen. Näitä piirteitä on toki vieläkin lievempänä ja välillä väsyn ihmisten kanssa seurustellessa. Olen aina tuntenut olevani väärinymmärretty ja se on myös hyvin kuormittavaa.
On olemassa myös luonteenpiirteitä. Se, että sosiaaliset tilanteet väsyttää ja viihtyy yksin, ei tarkoita että tarvis diagnoosin. Ylisosiaaliset hössöt on oikeesti oudompia.
- ghast.
tuhto kirjoitti:
Täällä kans yksi vasta nelikymppisenä tajunnut, että selitys lapsuudesta asti olleelle erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteelle ovatkin todennäköisesti asperger-piirteet. Tähän ikään mennessä olen mielestäni "kuntoutunut" aika hyvin joten työelämässä pärjään hyvin, samoin muitten ihmisten seura jopa kiinnostaa joskus eikä ahdista niin paljon kuin ennen. Parikymppisenä oireet olivat selvät. Vältin katsekontaktia, en osannut solmia ystävyyssuhteita, en osannut small talkia, väsyin sosiaalisissa tilanteissa, olin asiakeskeinen, en tajunnut näyttää tunteitani, vaikka olenkin syvästi tunteva ihminen. Näitä piirteitä on toki vieläkin lievempänä ja välillä väsyn ihmisten kanssa seurustellessa. Olen aina tuntenut olevani väärinymmärretty ja se on myös hyvin kuormittavaa.
Miten opit ilmaisemaan tunteita "oikein"?
Minusta on tuntunut, että aina kun ilmaisen tunteitani minua ei oteta oikein tosissaan ja jotenkin vaan naureskellaan ja pidetään teennäisenä. Kuulostan ilmeisesti muiden mielestä jotenkin feikiltä. - ghast.
Terv.kuvataiteilija kirjoitti:
On olemassa myös luonteenpiirteitä. Se, että sosiaaliset tilanteet väsyttää ja viihtyy yksin, ei tarkoita että tarvis diagnoosin. Ylisosiaaliset hössöt on oikeesti oudompia.
Nykymaailmassa sosiaalisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta arvostetaan enemmän kuin mitään muuta (lukuunottamatta ulkonäköä). Jos et ole sosiaalinen, sinussa on jotakin vikaa ja sinut leimataan oudoksi. Epäsosiaalisuus on suorastaan kirosana.
- tuhto
Terv.kuvataiteilija kirjoitti:
On olemassa myös luonteenpiirteitä. Se, että sosiaaliset tilanteet väsyttää ja viihtyy yksin, ei tarkoita että tarvis diagnoosin. Ylisosiaaliset hössöt on oikeesti oudompia.
Monet kuittaakin as-piirteet vaan luonteenpiirteiksi. Vain toinen, joka tietää lapsesta asti olevansa erilainen kuin muut, melkein kuin toiselta planeetalta, voi ymmärtää toista samanlaista. Tässäkin ketjussa on tosi hyvin kuvattu, miltä elämä silloin tuntuu, toisten ihmisten kanssa toimiminen. Itse en koskaan ole osannut kuvailla sitä noin hyvin, kuten esim. Zicurina.
- Sellaista vaan
ghast. kirjoitti:
Nykymaailmassa sosiaalisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta arvostetaan enemmän kuin mitään muuta (lukuunottamatta ulkonäköä). Jos et ole sosiaalinen, sinussa on jotakin vikaa ja sinut leimataan oudoksi. Epäsosiaalisuus on suorastaan kirosana.
Sosiaalisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus eivät ole sama asia kuin sosiaaliset- ja vuorovaikutustaidot. Noita viimeksi mainittuja taitoja arvostetaan, mutta ei sosiaalisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus auta näiden taitojen kehittymiseen.
- ghast.
Sellaista vaan kirjoitti:
Sosiaalisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus eivät ole sama asia kuin sosiaaliset- ja vuorovaikutustaidot. Noita viimeksi mainittuja taitoja arvostetaan, mutta ei sosiaalisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus auta näiden taitojen kehittymiseen.
No auttoi tai ei, kyllä joka paikkaan silti halutaan aina "sosiaalinen ja reipas" ihminen töihin... (ja reippaudella tarkoitetaan puheliaisuutta ja pirteyttä eikä esim. nopeaa ja tehokasta työskentelyä.. näköjään)
- trendi muuttumassa
ghast. kirjoitti:
No auttoi tai ei, kyllä joka paikkaan silti halutaan aina "sosiaalinen ja reipas" ihminen töihin... (ja reippaudella tarkoitetaan puheliaisuutta ja pirteyttä eikä esim. nopeaa ja tehokasta työskentelyä.. näköjään)
Trendi, että halutaan sosiaalinen ja reipas ihminen töihin on muuttumassa.
Ollaan nimittäin huomattu, että ulospäin suuntautunut ja mukava ihminen on huono työntekijä, joten kannattaa palkata hiljainen ja hyväsydämminen neurootikko.
Mukava ja sosiaalinen työntekijä pyrkii miellyttämään. Hän sanoo mitä haluat kuulla, eikä kykene itsenäiseen ajatteluun. Hyvä työntekijä välittää sinusta, kertoo totuuden, on avoin suunnitelmistaan ja kykenee kriittiseen ajatteluun.
Corinne Bendersky UCLA:sta ja Neha Parikh Shah Rutgersista tekivät tutkimuksen, joka julkaistiin viime vuonna. He päätyivät siihen lopputulokseen, , että neuroottiset ja sisäänpäin kääntyneet työntekijät antavat enemmän työyhteisölle, kuuntelevat paremmin, ylittävät jatkuvasti itsensä ja kantavat vastuuta. Ulospäin suuntautuneet, itsevarmat työntekijät sen sijaan kinastelevat keskenään, eivät kuuntele kunnolla, eivätkä kanna omaa korttaan kekoon.
Työnantajan on siis hyvä muistaa pari ohjenuoraa: älä palkkaa sitä mukavaa, sosiaalista ja vaikuttavaa tyyppiä. Palkkaa se hiljainen, sisäänpäin kääntynyt neurootikko, jolla on hyvä sydän.
http://www.businessinsider.com/hire-good-people-instead-of-nice-people-2013-5 - voihan olla?
tuhto kirjoitti:
Monet kuittaakin as-piirteet vaan luonteenpiirteiksi. Vain toinen, joka tietää lapsesta asti olevansa erilainen kuin muut, melkein kuin toiselta planeetalta, voi ymmärtää toista samanlaista. Tässäkin ketjussa on tosi hyvin kuvattu, miltä elämä silloin tuntuu, toisten ihmisten kanssa toimiminen. Itse en koskaan ole osannut kuvailla sitä noin hyvin, kuten esim. Zicurina.
Musta noi piirteet kuulostaa mieheltä. Mitä jos olettekin transseksuaaleja?
- introverttien manifesti
trendi muuttumassa kirjoitti:
Trendi, että halutaan sosiaalinen ja reipas ihminen töihin on muuttumassa.
Ollaan nimittäin huomattu, että ulospäin suuntautunut ja mukava ihminen on huono työntekijä, joten kannattaa palkata hiljainen ja hyväsydämminen neurootikko.
Mukava ja sosiaalinen työntekijä pyrkii miellyttämään. Hän sanoo mitä haluat kuulla, eikä kykene itsenäiseen ajatteluun. Hyvä työntekijä välittää sinusta, kertoo totuuden, on avoin suunnitelmistaan ja kykenee kriittiseen ajatteluun.
Corinne Bendersky UCLA:sta ja Neha Parikh Shah Rutgersista tekivät tutkimuksen, joka julkaistiin viime vuonna. He päätyivät siihen lopputulokseen, , että neuroottiset ja sisäänpäin kääntyneet työntekijät antavat enemmän työyhteisölle, kuuntelevat paremmin, ylittävät jatkuvasti itsensä ja kantavat vastuuta. Ulospäin suuntautuneet, itsevarmat työntekijät sen sijaan kinastelevat keskenään, eivät kuuntele kunnolla, eivätkä kanna omaa korttaan kekoon.
Työnantajan on siis hyvä muistaa pari ohjenuoraa: älä palkkaa sitä mukavaa, sosiaalista ja vaikuttavaa tyyppiä. Palkkaa se hiljainen, sisäänpäin kääntynyt neurootikko, jolla on hyvä sydän.
http://www.businessinsider.com/hire-good-people-instead-of-nice-people-2013-5Tuo sanamuoto itsessään osoittaa jonkinlaisen vähättelevän ja viallisen asenteen kun puhutaan sisäänpäinkääntyneistä ja ulospäinsuuntautuneista. Minä olen ainakin suuntautunut sisäänpäin enkä kääntynyt. Ihan kuin olisi hyväksytympää suuntautua ulospäin, mutta sisäänpäin on erikseen oikein käännyttävä. Olkaamme siis sisäänpäinsuuntautuneita omia itsejämne ja hyviä juuri tällaisena kuin olemmekin.
- Zicurina
Tunteiden ilmaisu on itsellä aika hukassa. Ja loukkaantuminen ja epäoikeudenmukaisuuden tunteet ovat hirvittävän voimakkaita. Oikeudentunto on luja ja sääntöjen noudattaminen periaatteellista. Toisaalta täytyy sykähdyttää lujaa, että tunnepuoleen koskettaa. Jo pienenä lapsena kun muut tytöt pipersivät heppa- ja koirajuttuja, itse suhtautui niihin käytännöllisesti ja järkipohjalta. Vaikka olenkin koiraihminen, niin en todellakaan mikään hyysääjä. Sitäpaitsi lehmät ja kanat olivat aina paljon kivelmpia - tuotantosyistä, rationaalinen peruste sillekin
Ihmissuhteissa olen tulisieluinen ja pystyn kepeät suhteet (myös kaveri-) päättämään ilman kipuiluja. Pystyn eläytymään esim hyvien leffojen kautta siihen mitä roolihenkilöt kokevat, mutta että itse saavuttaisin koskaan moisia tunnetiloja niin surettaa toki hiukan. Tunteet on hienosti paketissa/kontrollissa?. En koskaan saata ilmaista tunteitani vähääkään turhaan. Valheellisesti en pysty ja jos mitään epävarmaa tunnepuolella on, niin sen voi varmasti lukea edes rivien välistä. Mikään lepertelijä en ole.
Ja kyllä. Sosiaalisia taitoja tarvitaan nykymaailmassa. As-piirteet tekevät ihmisestä toisten silmissä oudon, huonotapaisen ja jopa koppavan. Kyse ei ole pahuudesta, vaan kyvyttömyydestä. Sille harvoin löytyy ymmärrystä ympäristöstä.
Mutta voitoksi kannattaa kääntää se, että yleensä ajattelun kapasiteetti on meillä melko harjaantunutta. Vaikka tilanteessa ei osaa toimia ihanteellisimmin, niin asiat osaa analysoida ja nähdä vähän laajemmasta näkökulmasta. Ja kyllä minusta as-henkilöitä on jopa helpompi lukea ja ainakin meidän päänsisäistä maailmaa ymmärtää helpommin :) - Adhdocd
Pienenä sain asperger diagnoosin, joka myöhemmin muutettiin ADHD OCD diagnoosiksi
- ghast.
Musta on outoa, että Asperger liitetään aina ADHD:n... koska Aspergerin oireistoon ei kuulu tarkkaavaisuushäiriöt. Ehkä katsekontaktin välttelyä ja omissa maailmoissa olemista sitten luullaan tarkkaamattomuudeksi. Minulla oli koulussa tapana katsella aina muualle, kun opettaja puhui, vaikka samaan aikaan koko ajan kuuntelin hyvinkin tarkasti, mitä opettaja sanoi. Eli saatoin näyttää siltä, etten kuuntele, vaikka kuuntelin jopa paremmin kuin muut oppilaat, jotka olivat keskittyneitä juttelemaan vierustovereidensa kanssa. :P
- 35-40%
"Musta on outoa, että Asperger liitetään aina ADHD:n... koska Aspergerin oireistoon ei kuulu tarkkaavaisuushäiriöt."
Miten niin aina? ADHD:ta esiintyy noin 35-40% Asperger diagnoosin saaneista ja enemmistönä ovat pojat. Muutenkin Aspergeria esiintyy pojilla enemmän kuin tytöillä.
- nord2
Itselläni on diagnosoitu lievä asperger kun olin 15 vuotias, nyt ikää on 24 vuotta. Lapsena piirteet näkyny selvemmin mut lieventyny iän myötä. On just ongelmia sosiaalisis tilanteissa et joutuu jatkuvast miettimään et mitä nyt pitäis sanoa ja mitä toi toinen ajattelee musta tai et sanoinko jotenki väärin jne. ja se on henkisesti tosi rankkaa. Välil joutuu vetää sellasen roolin päälle et yrittää olla jotenki sosiaalisempi mitä on. Enkä tietenkään tarkotuksella sitä tee vaan se tulee jotenki automaattisesti et muka ittensä mielest selviytyis siit tilanteest jotenki paremmin. Mul on aina ollu vaikeuksii pitää kaverisuhteit yllä eikä mulla oo oikeestaan koskaan ollu sellast kunnon ystävää jolle voisin puhuu kaikesta. Sekin tässä on vielä et ihmiset voi saada musta tosi kylmän kuvan vaikka sisältä oon kyllä tosi empaattinen ihminen..sitä on vaan vaikee tuoda esille.
Musta ei näy päällepäin et mitn aspergeria edes olis mut sit ku muhun tutustuu kunnolla ni alkaa kyl huomaamaan niit piirteitä:D Välil suorastaan vituttaa tää mut sen kans on vaan opittava elämään:)
Oon kyl täs pitkään jo miettiny et ois ihana tutustuu muihinki ihmisiin joilla on kans as:)- 123456
Se ois hyvä, että sä kertoisit niille muille, että sulla on as ja että mitä se käytännössä tarkoittaa. Sitä ei kannata piilotella, kyllä ne muut ymmärtää kun sä kerrot niille, jos jätät kertomatta ni saattaa just ihmissuhteet loppuu siihen ku ihmiset ei ymmärrä.
Ite en oikein tajua, mitä toi käytännössä tarkoittaa, että on vaikeuksia pitää sosiaalisia suhteita yllä. Siis miten ne sun suhteet sitten päättyy jos et pysty niitä pitää yllä? Etkö sä pidä ite yhteyttä niihin ihmisiin vai siis mikä siinä on? Miten sä et pysty niitä pitää yllä? Vai onko se niin, että esim. sä et soita tai tekstaa kun sä mietit pään puhki, että mitä sille tekstais/sanois ja lopulta sä et sitten soita tai tekstaa ollenkaan? Kyllähän niihin ihmissuhteisiin vaaditaan kaksi ihmistä, ei vain sinua. Yksin ei pysty pitää mitään ihmissuhdetta.
Mulla itellä ei ole aspergeria, mutta iän myötä aika monet ihmissuhteet on kuihtuneet, mikä mistäkin syystä. Yleensä sen takia, että se toinen osapuoli ei näe tärkeäksi ylläpitää mitään kontaktia ja että se toinen kokee tai esittää (?) että mä oon sille täysin ilmaa tai sitten sille toiselle tulee perhettä ja lapsia ja sitten "unohtaa"ylläpitää suhteita tai sitten muuttaa toiselle paikkakunnalle/menee opiskelemaan johonkin jne. Ne lapsuuden/nuoruuden suhteet sitten on aika kuihtuneet, mikä vissiin on ihan yleistä. Aikuisuudessa keskitytään vaan siihen omaan kumppaniin ja tai lapsiin. - Zicurina
123456 kirjoitti:
Se ois hyvä, että sä kertoisit niille muille, että sulla on as ja että mitä se käytännössä tarkoittaa. Sitä ei kannata piilotella, kyllä ne muut ymmärtää kun sä kerrot niille, jos jätät kertomatta ni saattaa just ihmissuhteet loppuu siihen ku ihmiset ei ymmärrä.
Ite en oikein tajua, mitä toi käytännössä tarkoittaa, että on vaikeuksia pitää sosiaalisia suhteita yllä. Siis miten ne sun suhteet sitten päättyy jos et pysty niitä pitää yllä? Etkö sä pidä ite yhteyttä niihin ihmisiin vai siis mikä siinä on? Miten sä et pysty niitä pitää yllä? Vai onko se niin, että esim. sä et soita tai tekstaa kun sä mietit pään puhki, että mitä sille tekstais/sanois ja lopulta sä et sitten soita tai tekstaa ollenkaan? Kyllähän niihin ihmissuhteisiin vaaditaan kaksi ihmistä, ei vain sinua. Yksin ei pysty pitää mitään ihmissuhdetta.
Mulla itellä ei ole aspergeria, mutta iän myötä aika monet ihmissuhteet on kuihtuneet, mikä mistäkin syystä. Yleensä sen takia, että se toinen osapuoli ei näe tärkeäksi ylläpitää mitään kontaktia ja että se toinen kokee tai esittää (?) että mä oon sille täysin ilmaa tai sitten sille toiselle tulee perhettä ja lapsia ja sitten "unohtaa"ylläpitää suhteita tai sitten muuttaa toiselle paikkakunnalle/menee opiskelemaan johonkin jne. Ne lapsuuden/nuoruuden suhteet sitten on aika kuihtuneet, mikä vissiin on ihan yleistä. Aikuisuudessa keskitytään vaan siihen omaan kumppaniin ja tai lapsiin.Itse olen kokenut tuon ihmissuhteiden ylläpidon sellaisena, että itse usein luottaa ystävyyden olevan merkityksellisempää kuin mitä se toiselle onkaan. Oma luotto ja panostus on suurempaa. Mutta kun koskaan ei olekaan se ystäväpiirin kärkihenkilö niin juuri tuo aikuisuuteen seestyminen ja elämäntilanteiden muuttuminen aiheuttaa sen, että itse putoaa niiden tärkeimpien ja ylläpidettävien ihmisten ulkopuolelle heti ensimmäisten joukossa.
Ei siis ole kyse siitä, etteikö pitäisi välttämättä yhteyttä, mutta ihmisenä ei vain muodostu toiselle niin tärkeäksi kuin mitä toista pitää.
Mitä tulee muille kertomiseen, niin as-piirteet ovat niin abstrakteja, ettei sitä maailmaa kovin helpolla ymmärrä - valitettavasti edes ammatti-ihmiset. Kaikki eivät vain kertakaikkiaan ymmärrä ja ajattelun kyky ei riitä hahmottamaan sitä maailmaa. Toisaalta minusta tuntuu jotenkin tekosyyltä vedota as-piirteisiin ja se tuntuu herättävän ärtymystä kanssaeläjissä. Ominaisuus ja poikkeavuus on ympäristön helpompi suvaita kun päällepäin on jotain näkyvää "vikaa". Esim. downit saavat osakseen kovasti sympatiaa, mutta "normaalin näköisen" as-henkilön oletetaan vaan osaavan, Tai sitten on moukka. - ghast.
Zicurina kirjoitti:
Itse olen kokenut tuon ihmissuhteiden ylläpidon sellaisena, että itse usein luottaa ystävyyden olevan merkityksellisempää kuin mitä se toiselle onkaan. Oma luotto ja panostus on suurempaa. Mutta kun koskaan ei olekaan se ystäväpiirin kärkihenkilö niin juuri tuo aikuisuuteen seestyminen ja elämäntilanteiden muuttuminen aiheuttaa sen, että itse putoaa niiden tärkeimpien ja ylläpidettävien ihmisten ulkopuolelle heti ensimmäisten joukossa.
Ei siis ole kyse siitä, etteikö pitäisi välttämättä yhteyttä, mutta ihmisenä ei vain muodostu toiselle niin tärkeäksi kuin mitä toista pitää.
Mitä tulee muille kertomiseen, niin as-piirteet ovat niin abstrakteja, ettei sitä maailmaa kovin helpolla ymmärrä - valitettavasti edes ammatti-ihmiset. Kaikki eivät vain kertakaikkiaan ymmärrä ja ajattelun kyky ei riitä hahmottamaan sitä maailmaa. Toisaalta minusta tuntuu jotenkin tekosyyltä vedota as-piirteisiin ja se tuntuu herättävän ärtymystä kanssaeläjissä. Ominaisuus ja poikkeavuus on ympäristön helpompi suvaita kun päällepäin on jotain näkyvää "vikaa". Esim. downit saavat osakseen kovasti sympatiaa, mutta "normaalin näköisen" as-henkilön oletetaan vaan osaavan, Tai sitten on moukka.Niin, ja monet olettavat, että Asperger-ihminen on tahallaan "hankala" ja voisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa käyttäytymään niin kuin normaali ihminen. Ei tavallaan nähdä metsää puilta.
- nord2
Kyllä mä oon yrittäny pitää noit kaverisuhteit yllä ja muutamalle sanonutkin että mulla on as mut eipä nää muutamat oo silti pitäny kauheesti yhteyttä vaikka ite oon niille viestitelly/soitellu. Jos mä esim. sovin jonku tapaamisen kaverin kanssa niin joudun valmiiks miettimään et mitä puhuisin ja kyselisin koska ns. small talk on mulle hankalaa. Ihmisen kans jonka seuras pystyn olee täysin omaitseni esim. tyttöystäväni niin ei ole hankalaa jutella niitä näitä.
On vähän vaikee selittää tätä mutta toivottavast sain jotenkuten avattuu.- 123456
Ei mullakaan kaverit oikein pidä yhteyttä. Se oon aina minä, joka pitää yhteyttä. Jos samalla tavalla kohtelisin heitä, niin kyllä se viimeinen yhteydenpitokin katoaisi ja monesti onkin kadonnut. Kaikki muu jotenkin menee edelle, jopa ihan mitättömätkin asiat. Tarkoitan vain tällä, että kyllä se on ihan samanlaista myös ei-aspergereilla (ei tietenkään kaikilla). Oikeastaan se on nykyajan trendi, tuijotetaan vaan jotain omaa napaa eikä ajatella yhtään toisia. Ollaan itsekkäitä, eikä arvosteta tai välitetä muista ihmisistä.
- tuhto
123456 kirjoitti:
Ei mullakaan kaverit oikein pidä yhteyttä. Se oon aina minä, joka pitää yhteyttä. Jos samalla tavalla kohtelisin heitä, niin kyllä se viimeinen yhteydenpitokin katoaisi ja monesti onkin kadonnut. Kaikki muu jotenkin menee edelle, jopa ihan mitättömätkin asiat. Tarkoitan vain tällä, että kyllä se on ihan samanlaista myös ei-aspergereilla (ei tietenkään kaikilla). Oikeastaan se on nykyajan trendi, tuijotetaan vaan jotain omaa napaa eikä ajatella yhtään toisia. Ollaan itsekkäitä, eikä arvosteta tai välitetä muista ihmisistä.
Ainakin itsellä kaverisuhteiden ylläpito on vaikeaa juuri siksi, etten tule ottaneeksi yhteyttä kavereihin. En kertakaikkiaan kaipaa heidän seuraansa niin usein kuin ehkä pitäisi, jotta suhde pysyisi yllä. Saa siis syyttää vaan itseään. Jossain vaiheessa alkaa kuitenkin kaivata tuttuja ihmisiä ympärilleen. Aika harva ihminen on sellainen, jonka kanssa oikeasti viihdyn, sellainen, joka puhuu asioista syvällisemmin, tapahtumien syistä ym. Olen aina halunnut tietää, että miksi joku asia on niin kuin se on. Joka asiasta pitää saada taustatietoa. Joistakuista tämä voi olla väsyttävää. Minulta onkin usein kysytty että miksi kyselen niin paljon. Mutta, elämä on opettanut käyttäytymään enemmän muitten kaltaisesti.
- Epätietoinen...
Tämä on aika mielenkiintoinen keskustelu, vaikka itselläni ei olekaan aspergeria. Sen sijaan olen pohtinut jo pitkään, onko eräällä henkilöllä, jonka kanssa olen lähes päivittäin tekemisissä, as.
Tässä henkilössä on paljon piirteitä, jotka hämmentävät minua ja muitakin ihmisiä. Eri tilanteissa olen esimerkiksi havainnut, että hän ottaa hyvin harvoin osaa keskusteluun siten, että toisi siihen jotain oma-aloitteisesti. Hän kyllä kuuntelee muiden keskustelua, mutta ei käytännössä osallistu siihen itse esimerkiksi kertomalla tai kysymällä asioita tai omia näkemyksiään tai mielipiteitään.
Vaikka häneltä itseltään kysyisi mitä tahansa, ei hän yleensä esitä vastakysymyksiä, vaikka sitä voisi pitää eräänlaisena yleisenä käytäntönä tai kohteliaana tapana. Mikäli häneltä esimerkiksi tiedustelee, kuinka hänen lomansa sujui, hän kyllä vastaa, mutta ei koskaan kysy kysyjältä samaa vastavuoroisesti. Tai jos hänelle lausuu jonkun kohteliaisuuden tai antaa myönteistä palautetta, ei hän koskaan sano mitään takaisin. Keskustelun tunnetta hän pitää yllä ikään kuin arvailemalla sanoja, joita muut ovat sanomassa, ja sanomalla nämä ääneen, tai vastaavasti toistamalla muiden sanomien lauseiden viimeisiä sanoja. Ajan myötä tämä on käynyt todella häiritseväksi, koska se tuntuu ikään kuin päälle puhumiselta, mitä se käytännössä usein onkin.
Jos hänelle esittää jonkin uuden ja mahdollisesti yllättävän asian tai kysymyksen, menee hän usein lukkoon, eikä vastaa mitään. Käytännössä hän vain tuijottaa puhujaa tai kysyjää hämmentyneenä hiljaisuuden vallitessa. Hän ei ole ilmeisesti osannut kehittää mitään kiertoilmaisuja tai tapoja reagoida tällaisiin tilanteisiin, kuten "En tiedä, mutta selvitän asian", tai "Hmm, minun täytyy miettiä asiaa" tai " En osaa juuri nyt vastata, mutta palaan asiaan myöhemmin." Jotain tällaista vastaamallahan hän pääsisi eroon kiusallisesta tilanteesta ja lisää miettimisaikaa, mikäli yllättävät tilanteet ovat liian haasteellisia.
Hän vaikuttaa usein tarkkailevan muita ihmisiä todella paljon, mikä on myös usein häiritsevää. Hän tuijottaa, vilkuilee ja pälyilee. Mikäli esimerkiksi samassa huoneessa olevat kaksi henkilöä sattuvat katsomaan toisiinsa ja hymyilevän, vilkuilee hän nopeasti molempia kuin yrittäen saada epätoivoisesti selville, miksi nämä hymyilivät. Useinhan sellaiselle ei ole mitään syytä, ihmiset voivat esimerkiksi jakaa tunnetiloja, hymyillä muuten vain, tai heillä voi olla esimerkiksi hyvä keskinäinen yhteys, ns. kemia. Hänen käyttäytymisestään tulee tunne, ettei hän ymmärrä ihmisten välistä sanatonta viestintää.
Usein hän on ylikorostetun pirteä ja hymyilevä, mikä aiheuttaa muille tunteen, että hän teeskentelee olevansa sosiaalisempi kuin onkaan. Samalla hänen äänensävynsä ja olemuksensakin saattavat muuttua. Näin käy usein sillloin, kun paikalla on joku ulkopuolinen, jota hän ei tunne hyvin, ja se vain lisää tunnetta, että hän teeskentelee muita ihmisiä varten, eikä ole oma tavallinen itsensä. Ikään kuin hän ei luottaisi tapaansa olla ihmisten kanssa, vaan yrittäisi esittää jotain sellaista, mitä ei ole. Se on silmiinpistävää.
Hän on todella pikkutarkka ja järjestelmällinen, mutta vaikuttaa hahmottavan heikosti suuria kokonaisuuksia ja asioiden syy-seuraus-suhteita. Hän on myös todella impulsiivinen, ikään kuin kaiken täytyisi tapahtua aina tiettynä hetkenä. Tämä aiheuttaa käytännössä usein tilanteita, joissa hän keskeyttää muita ihmisiä, muiden keskusteluja ja niin edespäin.
Hänellä ei ole parisuhdetta, eikä hänellä ilmeisesti ole käytännössä myöskään ystäviä. Silti hän ei tee koskaan sosiaalisia aloitteita, kuten pyydä ihmisiä esimerkiksi kahville tai luokseen kylään. Välillä tulee tunne, että hän kuvittelee, että ihmiset saavat sosiaalisen elämän ikään kuin lahjaksi tekemättä itse mitään, vaikka usein ystävien saamiseksi joutuu tekemään aloitteita ja töitä.
Kirjoitan tästä kaiketi siksi, että olisi mukava kuulla, voisiko tällä ihmisellä olla mielestänne as. Mikäli näin on, toivoisin että hän ottaisi itse asian puheeksi ja kertoisi siitä, jotta muut osaisivat suhtautua hänen käyttäytymiseensä. On turhauttavaa, kun hänen käyttäytymisessään vaikuttaa olevan erityispiirteitä, jotka usein ärsyttävät muita ihmisiä, mutta mistään ei ole mahdollista keskustella suoraan, koska tuntuisi tyhmältä mennä kysymään tällaista asiaa ilman että hän on itse kertonut siitä mitään.- tuhto
Kuulostaa kyllä henkilöltä, jolla on asperger. Nuorena olin aika samanlainen, varmasti piinaava keskustelukumppani kenelle tahansa! Todennäköistä on myös, ettei hän itse oivallla olevansa AS. Hän vain tuntee olevansa erilainen, huonompi kuin muut.
- assiLassi
Kuulostaa aika paljon samalta kuin miten itse toimin. Kommunikoin paljon taitavammin kirjoittamalla. Kun juttelen ihmisille, en koskaan osaa katsoa silmiin oikealla tavalla...joko tuijotan kuin hullu tai vilkaisen nopeasti. Kun minulta kysytään lomista tai muusta vastaavasta, vastaan, mutta unohdan kysyä toiselta vastavuoroisesti. En tee sitä ilkeyttäni/ välinpitämättömyyttäni, monesti mietin jälkeenpäin tilanteita ja tajuan, miten hölmösti käyttäydyn. Joskus saatan kysyä jotain ja tajuta myöhemmin, että ehkä tilanne/ aika ei ollut oikea.
Se, että minulla ei ole ystäviä, johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että en osaa tehdä aloitteita "luonnollisesti". En uskalla pyytää ketään esim. kahville kanssani, koska pelkään että minua pidetään outona, enkä tiedä, miten asia pitäisi hoitaa oikeaoppisesti. Välillä kun olen yrittänyt lähestyä jotain ihmistä, niin tunnen itseni omituiseksi stalkkeriksi. Toisinaan kuulemma vaikutan kylmältä ja tunteettomalta (
- Ongelmainen
Minäkin luulen olevani Asperger. Olen 28 ja olen epäillyt Aspergeria ainakin 12 vuotta. Virallista diagnoosia en ole halunnut lähteä "hankkimaan", kun pelkään, että minua ei oteta tosissaan. Ja jollain tavalla olen tyytyväinen tällaisena ja koen kaikki piirteet osana minua. Vaikka tuo sosiaalisiin tilanteisiin liittyvät vaikeudet ongelmansa. Olin nuorempana masentunut ja vieläkin joskus ahdistunut. Kävin ennen terapiassakin.
Töiden teossa pärjään, mutta en sosiaalisissa suhteissa. En koskaan puhu työkavereille oma-aloitteisesti mitään ja heidänkin kysellessään saan vastatuksi vain lyhyesti enkä osaa ylläpitää keskustelua. Varmaan kaikki pitävät minua outona. Kavereita minulla ei ole "oikeassa elämässä" ollenkaan, mutta Facebookissa olen saanut ystäviä pelien kautta. Pidän heitä tosi hyvinä ystävinäni ja juttelemme päivittäin netissä. Kirjoittamalla ilmaisen itseäni paljon paremmin.
Mutta en tiedä, olenko kuitenkaan Asperger, vaikka monet oireet antavat selityksen kaikille ongelmilleni, joita on pienestä asti ollut. Kai sekin on mahdollista, että minulla on vain jotenkin harvinaisen vaikea sosiaalisten tilanteiden pelko ja selektiivinen mutismi ja lisäksi paniikkihäiriö (on diagnooseja näistä). Mutta kun tästä Aspergerista luin joskus yli 10 vuotta sitten, niin jotenkin kaikki vain sopi niin hyvin. - Autismi
Ei asperger, mutta autismidiagnoosi multa kyllä löytyy. Ja sen takia kaikki ihmissuhteet ennemmin tai myöhemmin kuitenkin kosahtaa, jos niitä nyt mitenkään on edes päässyt syntymään. Olen kyllä sosiaalinen, mutta sosiaaliset taidot on ihan nollassa. En vain osaa olla ihmisten kanssa. En edes itse tajua miten onnistun aina käyttäytymään jotenkin väärin, enkä tiedä mikä menee vikaan. Muille se tietenkin on aivan päivänselvää. Mistään eleistä ja ilmeistä en ymmärrä yhtään mitään, enkä tunnista kasvojakaan, kun on kasvosokeus. Olenko ihan toivoton tapaus?
- eilisattyasokeria
Nämä kaikki kertomukset ovat kuin omasta elämästäni. Olen pitänyt itseäni aina outona ja erilaisena kuin muut.. huonompana ihmisenä kun en koskaan sopinut muiden muottiin. Luettuani jokin aika sitten aspergerista kaikki tuntui ikäänkuin loksahtavan paikoilleen. Mitään virallista diagnoosia ei siis (vielä) ole..
Mulla ei oo yhtään ystävää, kenen kanssa voisin puhua tästä. Haluaisin ehkä kertoa tästä sukulaisille, työkavereille jne.. mutta en tahdo saada mitään leimaa otsaan. Toisaalta ehkä sen jälkeen ei tarvitsisi enää kuulla kommentteja siitä kuinka teen kaiken väärin, en käytä maalaisjärkeä, olen niin kömpelö ja mitä näitä nyt on.. Monet ovat sanoneet, että miten voin hoitaa asiat niin tyhmästi vaikka olen nainen. Ei ole kuulemma mitään naisenlogiikkaa mulla. Ei mulla ehkä olekaan.
Koen olevani jossain määrin ennemmin sukupuoleton, kuin nainen. Ainakaan tämä naisen muotti ei tunnu minulle sopivalta.. olenkin melko poikamainen. En haaveile olevani mieskään, vaan olen onnelinen näin jos vain saan olla mitä olen.
Olisi kiva keskustella jonkun kanssa vaikka s-postin välityksellä. Google talkin chatti on hyvä myös, jos jollaki on puhelimessa gmail :)
Mulle saa laittaa enemmän ku mielellään viestiä! Olisi kiva jutella toisen aspergerin kanssa mistä vaan. [email protected]- eilisattyasokeria
niin ja toki mukava olis kuulla myös esim. "Autismi" sun mietteitä elämästä. En tunne ketään autistia, mutta olisi kiva tutustua :)
- nord2
Juu tosiaan itsekin tuossa aikasemmin kirjottelin et ois kiva tutustua muihinki as immeisiin:) Mulle voi kans laitella viestiä jos tahtoopi, ois kiva:)
[email protected] - näkymätönnainen
Ei ole diagnoosia aspergeristä, mutta on pitkälti samantyyppisiä oireita ja ominaisuuksia. Olen työ- ja opiskeluelämästä syrjäytynyt ja yksinäinen. Haluaisi löytää ystäviä erityisesti vähän samassa tilanteessa olevista. Oon pohjosesta..
- Aidot tosimimmit
Täällä meitä on runsain mitoin. Tervetuloa törisemään!
http://www.vauva.fi/keskustelu/1426380/ketju/onko_taalla_ketaan_aikuisena__aspergerdiagnoosin_s/sivu/2 - AS harvinainen
Asperger syndrooma on harvinainen. Esiintyvyys on arvioitu olevan alle prosentin luokkaa ja noin viidesosa on naisia/tyttöjä. Tähän tosiasiaan vedoten voin sanoa, että suurimalla osalla tässä ketjussa kirjoittaneista ei kyseistä oireyhtymää ole.
- 034593+45
Niin, mutta ketjuun kirjoittaneet voi silti kuulua autismin kirjoon, vaikkei kaikki aspergerin kriteerit täyttyisikään. Tilastot myöskin kusee aika pahasti ainakin naisten osalta, koska naisilta/tytöiltä aspergeria on vaikeampi diagnosoida (as-tytöt sopeutuvat paremmin sosiaalisiin normeihin yms).
Varmaan tosi suuri osa asperger-ihmisistä ei edes koskaan hae apua ko. asiaan eikä lääkäreillä tai psykiatreilla ole pätevyyttä havaita asiaa ellei sitä varta vasten etsitä. Monet terveydenhuollon ammattilaisista eivät ole koskaan Aspergerista kuulleetkaan. Se, ettei jotain diagnosoida ja sitä kautta tilastoida, ei tarkoita etteikö sitä voisi kuitenkin olla. - AS harvinainen
034593+45 kirjoitti:
Niin, mutta ketjuun kirjoittaneet voi silti kuulua autismin kirjoon, vaikkei kaikki aspergerin kriteerit täyttyisikään. Tilastot myöskin kusee aika pahasti ainakin naisten osalta, koska naisilta/tytöiltä aspergeria on vaikeampi diagnosoida (as-tytöt sopeutuvat paremmin sosiaalisiin normeihin yms).
Varmaan tosi suuri osa asperger-ihmisistä ei edes koskaan hae apua ko. asiaan eikä lääkäreillä tai psykiatreilla ole pätevyyttä havaita asiaa ellei sitä varta vasten etsitä. Monet terveydenhuollon ammattilaisista eivät ole koskaan Aspergerista kuulleetkaan. Se, ettei jotain diagnosoida ja sitä kautta tilastoida, ei tarkoita etteikö sitä voisi kuitenkin olla.Silti on erittäin epätodennäköistä, että yhdellä lesbopalstalla ja tässä viestiketjussa olisi noin monta AS lesboa. Niin paljon eivät tilastotkaan kuse, että tuollainen määrä olisi mahdollista.
- Yläkoulumatikkaa
Suomen väkiuku tänään 5 456 427, naisia n. 2 760 000, lesboja/bissejä 4%:lla laskien 110 400, joista asseja 0,2% = 220. Jos tänne lesbopalstalle nyt muutama näistä eksyy, niin ei se mikään ihme ole. Tähän laskelmaan vedoten voidaan todeta, että suurella todennäköisyydellä hyvinkin lesbopalstalle on eksynyt myös muutama hassu assi, jotka tähän ketjuun ovat piirteistään kertoneet. Mutta toki - kun kerran saivartelemaan ruvettiin - kaikki ketjuun osallistuneet eivät ole diagnoosia omakohtaiseksi kokeneetkaan.
- LLL40+
AS harvinainen kirjoitti:
Silti on erittäin epätodennäköistä, että yhdellä lesbopalstalla ja tässä viestiketjussa olisi noin monta AS lesboa. Niin paljon eivät tilastotkaan kuse, että tuollainen määrä olisi mahdollista.
Mustakin on epätodennäköistä, että tällä palstalla noin monella olisi asperger. Mietin lukiessani, että jotkut kirjoittajista saattavat jopa provona kirjoittaa saadakseen aikaan kuvan, että lesbojen keskuudessa olisi keskimääräistä enemmän asperger-henkilöitä ja ilkeyksissään käyttää sitä lesbojen dissaamiseen.
- LLL40+
Yläkoulumatikkaa kirjoitti:
Suomen väkiuku tänään 5 456 427, naisia n. 2 760 000, lesboja/bissejä 4%:lla laskien 110 400, joista asseja 0,2% = 220. Jos tänne lesbopalstalle nyt muutama näistä eksyy, niin ei se mikään ihme ole. Tähän laskelmaan vedoten voidaan todeta, että suurella todennäköisyydellä hyvinkin lesbopalstalle on eksynyt myös muutama hassu assi, jotka tähän ketjuun ovat piirteistään kertoneet. Mutta toki - kun kerran saivartelemaan ruvettiin - kaikki ketjuun osallistuneet eivät ole diagnoosia omakohtaiseksi kokeneetkaan.
Suurin osa ketjuun osallistuneista ei ole asperger diagnoosia saaneet, ei edes ketjun aloittaja.
- 65776
LLL40+ kirjoitti:
Suurin osa ketjuun osallistuneista ei ole asperger diagnoosia saaneet, ei edes ketjun aloittaja.
Diagnoosin saamattomuus ei sulje pois Aspergerin mahdollisuutta.
- AS harvinainen
65776 kirjoitti:
Diagnoosin saamattomuus ei sulje pois Aspergerin mahdollisuutta.
Ei sulje pois, mutta todennäköisyys, että tutkimus päättyy AS-diagnoosin toteamiseen on erittäin pieni. Tähän todennäköisyyden perustaen, tuskin kukaan näistä ketjussa kirjoittaneista, jotka epäilevät omaavansa AS:n saisivat siitä diagnoosia. He olisivat nimittäin saaneet sen jo lapsena, jolloin AS-piirteet ovat selkeämmin todettavissa.
- Assien välistä
AS harvinainen kirjoitti:
Ei sulje pois, mutta todennäköisyys, että tutkimus päättyy AS-diagnoosin toteamiseen on erittäin pieni. Tähän todennäköisyyden perustaen, tuskin kukaan näistä ketjussa kirjoittaneista, jotka epäilevät omaavansa AS:n saisivat siitä diagnoosia. He olisivat nimittäin saaneet sen jo lapsena, jolloin AS-piirteet ovat selkeämmin todettavissa.
Kuinka pieni todennäköisyys? Tuskin?
Ei minun lapsuudessa jaettu As-diagnooseja. 90-luvun lapset voivat elää aika utopiassa. - hienoa tulkintaa
LLL40+ kirjoitti:
Suurin osa ketjuun osallistuneista ei ole asperger diagnoosia saaneet, ei edes ketjun aloittaja.
Kuten saatoit nokkelana lukea, niin totta: eräskin kirjoittaja kysyi tuttavansa piirteistä.
- my 5 cents
Assien välistä kirjoitti:
Kuinka pieni todennäköisyys? Tuskin?
Ei minun lapsuudessa jaettu As-diagnooseja. 90-luvun lapset voivat elää aika utopiassa.Käsitinkö oikein, että elit lapsuutesi 90-luvulla?
Ensimmäisen Asperger-diagnoosin (yhdessä 3 muun ammattilaisen kanssa) annoin vuonna 1988 Tosin tämä tapahtui Yhdysvalloissa, jossa noina vuosina Asperger saatettiin tuntea paremmin terveydenhuollon ulkopuolella kuin Suomessa.
Harvinaisesta oireyhtymästä on kysymys. Kovin moni (yhdessä muiden kanssa) tutkimistani tapauksista ei ole täyttänyt diagnoosin kriteereitä 20 vuoden aikana. - härregyy
LLL40+ kirjoitti:
Mustakin on epätodennäköistä, että tällä palstalla noin monella olisi asperger. Mietin lukiessani, että jotkut kirjoittajista saattavat jopa provona kirjoittaa saadakseen aikaan kuvan, että lesbojen keskuudessa olisi keskimääräistä enemmän asperger-henkilöitä ja ilkeyksissään käyttää sitä lesbojen dissaamiseen.
Whaaat?!?! Miten niin dissaamiseen? Mikä ihmeen logiikka on dissata asseja TAI lesboja? Miksi assius sallisi ihmisen dissaamisen? Miksi se pitää nähdä pahana? As-piirteet on ominaisuuksia tai sitten se pelottava diagnoosi. Vain tosi ennakkoluuloinen osaa yhdistää assiuden lesbojen mustamaalaamiseen...
- näin minä ymmärsin
härregyy kirjoitti:
Whaaat?!?! Miten niin dissaamiseen? Mikä ihmeen logiikka on dissata asseja TAI lesboja? Miksi assius sallisi ihmisen dissaamisen? Miksi se pitää nähdä pahana? As-piirteet on ominaisuuksia tai sitten se pelottava diagnoosi. Vain tosi ennakkoluuloinen osaa yhdistää assiuden lesbojen mustamaalaamiseen...
Ymmärsin "LLL40 " viestin niin, että tällä palstalla kun on viime aikoina viesraillut useamman kerran henkilöitä, jotka haluavat dissata lesboja tavalla tai toisella, niin yksi keino olisi ilkeämielisesti yhdistää asiat niin, että lesbot ovat täynnä asseja.
- NytSeOnAukiJaNytSeOn
näin minä ymmärsin kirjoitti:
Ymmärsin "LLL40 " viestin niin, että tällä palstalla kun on viime aikoina viesraillut useamman kerran henkilöitä, jotka haluavat dissata lesboja tavalla tai toisella, niin yksi keino olisi ilkeämielisesti yhdistää asiat niin, että lesbot ovat täynnä asseja.
Kumpi on pahempi? Lesbo vai assi? Eli assit pysykää kaapissa, ettette nolaa lesboja. Minä ihmeenä te asseja pidätte?!
Ensin lesbot huutavat omien oikeuksien perään ja sitten huutavat eritysipiirteisille, että pitäkää ovenne kiinni. Kyllä asbergerikin saavat olla oikeasti ja ylpeästi olemassa. Kyse on neuropsykologisesta ominaisuudesta, mikä ei varmasti ole sen vähempiarvoinen kuin seksuaaliset ominaisuudetkaan. Jos minä saisin toivoa jotain tämän palstan sisällöstä, niin moraalipoliisit ja ehtalesbot voisivat rauhoittua. ,as-piirteiset lesbot: olkaa minun puolestani ja puhukaa - ei diagnoosiedellytystä. - näin minä ymmärsin
NytSeOnAukiJaNytSeOn kirjoitti:
Kumpi on pahempi? Lesbo vai assi? Eli assit pysykää kaapissa, ettette nolaa lesboja. Minä ihmeenä te asseja pidätte?!
Ensin lesbot huutavat omien oikeuksien perään ja sitten huutavat eritysipiirteisille, että pitäkää ovenne kiinni. Kyllä asbergerikin saavat olla oikeasti ja ylpeästi olemassa. Kyse on neuropsykologisesta ominaisuudesta, mikä ei varmasti ole sen vähempiarvoinen kuin seksuaaliset ominaisuudetkaan. Jos minä saisin toivoa jotain tämän palstan sisällöstä, niin moraalipoliisit ja ehtalesbot voisivat rauhoittua. ,as-piirteiset lesbot: olkaa minun puolestani ja puhukaa - ei diagnoosiedellytystä."Eli assit pysykää kaapissa, ettette nolaa lesboja. Minä ihmeenä te asseja pidätte?!"
En todellakaan usko, että mistään tällaisesta on ollut kysymys LLL40 :san kirjoituksessa. Vaan siitä, että jotkut ilkeämieliset ihmiset ovat tulleet jälleen kerran tälle palstalle ja lukeneet esim tätä ketjua. Ovat napanneet tämän asperger asian ja sen verukkeella kirjoitelleet ja teeskennelleet olevansa assin piirteitä omaavia yrittäen osoittaa, että asseja olisi jotenkin enemmän lesbojen joukossa kuin valtaväestössä.
Tätä luulen LLL40 :n tarkoittaneen. Mutta voin olla tietysti väärässä. Vain hän voi asian varmistaa. - joo jankutan
näin minä ymmärsin kirjoitti:
"Eli assit pysykää kaapissa, ettette nolaa lesboja. Minä ihmeenä te asseja pidätte?!"
En todellakaan usko, että mistään tällaisesta on ollut kysymys LLL40 :san kirjoituksessa. Vaan siitä, että jotkut ilkeämieliset ihmiset ovat tulleet jälleen kerran tälle palstalle ja lukeneet esim tätä ketjua. Ovat napanneet tämän asperger asian ja sen verukkeella kirjoitelleet ja teeskennelleet olevansa assin piirteitä omaavia yrittäen osoittaa, että asseja olisi jotenkin enemmän lesbojen joukossa kuin valtaväestössä.
Tätä luulen LLL40 :n tarkoittaneen. Mutta voin olla tietysti väärässä. Vain hän voi asian varmistaa.Kyllä minä ymmärrän mitä ajatte takaa, mutta tuo on helppo, yksipuolinen ja suvaitsematon tapa ajatella. Koetan saada pikkasen raikastettua tuota lappusilmäisyyttä.
Enemmän kuin rautalankaa samasta aisiasta toivoisin vastauksia kysymyksiini: Kenelle se näyttää huonolta? Niille, jotka pitävät jompaa kumpaa piirrettä väheksyttävänä?
Minusta LLL40jne alteregoineen edelleen toistavat sitä mantraa, että asbergeriys on häpeällistä ja lokaa lesbojen maineen. Eivätkä halua uskoa sitä, että Suomen reilusta kahdestasadasta as-potentiaalista lesbosta saattaisi kynnenkunta päätyä yhdelle harvoista julkisista ja vireistä lesbopalstoista juttelemaan.
Lisäksi: Kenelle lesbopalstalla pitää esittää? Toisille lesboille? Onko olemassa jotain salaista paikkaa missä lesbot saisivat sitten rauhassa puhua vapaasti asioistaan? Kyllä minua hävettää tämä ahdasmielisyys paljon enemmän kuin kenenkään as-piirteet. - LLL40+
näin minä ymmärsin kirjoitti:
"Eli assit pysykää kaapissa, ettette nolaa lesboja. Minä ihmeenä te asseja pidätte?!"
En todellakaan usko, että mistään tällaisesta on ollut kysymys LLL40 :san kirjoituksessa. Vaan siitä, että jotkut ilkeämieliset ihmiset ovat tulleet jälleen kerran tälle palstalle ja lukeneet esim tätä ketjua. Ovat napanneet tämän asperger asian ja sen verukkeella kirjoitelleet ja teeskennelleet olevansa assin piirteitä omaavia yrittäen osoittaa, että asseja olisi jotenkin enemmän lesbojen joukossa kuin valtaväestössä.
Tätä luulen LLL40 :n tarkoittaneen. Mutta voin olla tietysti väärässä. Vain hän voi asian varmistaa.Suurin piirtein juuri noin tarkoitin. Huomaan, että joku on tulkinnut kirjoittamani ja mut eri tavalla. Sellaista välillä sattuu.
- .....
LLL40+ kirjoitti:
Suurin piirtein juuri noin tarkoitin. Huomaan, että joku on tulkinnut kirjoittamani ja mut eri tavalla. Sellaista välillä sattuu.
Ei vaan tulkinnut ihan oikein, mutta yrittänyt osoittaa ko. ajattelutavan typeryyden. Viesti vaan ei ole mennyt perille. Sellaista näköjään sattuu.. Toisille jopa jatkuvasti.
- Ihmejakummajuttu
LLL40+ kirjoitti:
Mustakin on epätodennäköistä, että tällä palstalla noin monella olisi asperger. Mietin lukiessani, että jotkut kirjoittajista saattavat jopa provona kirjoittaa saadakseen aikaan kuvan, että lesbojen keskuudessa olisi keskimääräistä enemmän asperger-henkilöitä ja ilkeyksissään käyttää sitä lesbojen dissaamiseen.
Englanninkielissä teksteissä, jotka käsittelevät aspergerin syndroomaa, mainitaan aina silloin tällöin, että aspergereilla ilmenee normaaliväestöä selvästi useammin bi-seksuaalisuutta. Eli jostain kumman syystä näillä kahdella aivan erilaisella asialla saattaakin olla jokin yhteys! Myös ADHD:ta sairastavien joukossa on myös huomattu ilmenevät tavallista enemmän bi-seksuaalisuutta. Neuropsykiatrisista häiriöistä kärsivillä ihmisillä on lisäksi tavallista useammin joko hyper- tai hyposeksuaalisuutta ja myös aseksuaalisuutta. Todella ihmeellistä...
- Höpöhöpö---
Ihmejakummajuttu kirjoitti:
Englanninkielissä teksteissä, jotka käsittelevät aspergerin syndroomaa, mainitaan aina silloin tällöin, että aspergereilla ilmenee normaaliväestöä selvästi useammin bi-seksuaalisuutta. Eli jostain kumman syystä näillä kahdella aivan erilaisella asialla saattaakin olla jokin yhteys! Myös ADHD:ta sairastavien joukossa on myös huomattu ilmenevät tavallista enemmän bi-seksuaalisuutta. Neuropsykiatrisista häiriöistä kärsivillä ihmisillä on lisäksi tavallista useammin joko hyper- tai hyposeksuaalisuutta ja myös aseksuaalisuutta. Todella ihmeellistä...
Höpön löpön. En usko sanaakaan.
- ghast.
Ei sillä ole väliä, kuinka monella on virallisesti Asperger, koska vastanneilla on kuitenkin JOITAKIN Aspergerin oireita. En hakenutkaan pelkkiä diagnosoituja tapauksia.
- AS harvinainen
Oireet voivat kuulua myös johonkin muuhun oireyhtymään eikä yksinomaan Aspegeriin. Mielestäni on epäreilua Asperger-diagnoosin saaneita kohtaan puhua itsestään Asperger-oireita omaavana jos kyseistä diagnoosia ei ole saanut.
- Elämä on
AS harvinainen kirjoitti:
Oireet voivat kuulua myös johonkin muuhun oireyhtymään eikä yksinomaan Aspegeriin. Mielestäni on epäreilua Asperger-diagnoosin saaneita kohtaan puhua itsestään Asperger-oireita omaavana jos kyseistä diagnoosia ei ole saanut.
Eppii on susta varmaan myös se, että minulla bi:nä on lesbon piirteitä.
- LLL40+
Elämä on kirjoitti:
Eppii on susta varmaan myös se, että minulla bi:nä on lesbon piirteitä.
En ole AS harvinainen, mutta vastaan sulle silti.
Oletko joutunut bisseytes takia kokemaan ennakkoluuloista rankanpuoleista leimaamista ja siten kiusaamista? Jos olet, niin tule sitten kertomaan elämän epäreiluudesta.
Olen työskennellyt kolmen henkilön kanssa, joista kahdella oli AS-diagnoosi ja yhdellä AS ja ADHD yhdistelmä. He ovat kaikki joutuneet kokemaan rankkoja asioita, joten ymmärrän täysin AS harv. pointin. Jos mulla olisi AS todettu, niin kyllä kokisin epäreiluna kun yksi toisensa jälkeen kirjoittaa, että hänellä on AS piirteitä ja se perustuu mututuntumalla tehtyyn itseanalyysiin eikä ammattilaisen tekemään diagnoosiin. - jeqoifv
LLL40+ kirjoitti:
En ole AS harvinainen, mutta vastaan sulle silti.
Oletko joutunut bisseytes takia kokemaan ennakkoluuloista rankanpuoleista leimaamista ja siten kiusaamista? Jos olet, niin tule sitten kertomaan elämän epäreiluudesta.
Olen työskennellyt kolmen henkilön kanssa, joista kahdella oli AS-diagnoosi ja yhdellä AS ja ADHD yhdistelmä. He ovat kaikki joutuneet kokemaan rankkoja asioita, joten ymmärrän täysin AS harv. pointin. Jos mulla olisi AS todettu, niin kyllä kokisin epäreiluna kun yksi toisensa jälkeen kirjoittaa, että hänellä on AS piirteitä ja se perustuu mututuntumalla tehtyyn itseanalyysiin eikä ammattilaisen tekemään diagnoosiin.Tervetuloa tutustumaan terveydenhuollon maailmaan. Asiakaslähtöisyydessä tullaan jatkossa painottamaan yksilön aktiivisuutta terveydenhoidossa. Diagnoosit ovat nyjkyään verraten höttöä, etenkin niin kauan kuin perustuvat terveydenhuollon ammattihenkilön yksipuoliseen arvioon ja vielä kovasti vallalla olevaan heikkoon vuorovaikutukseen - etenkin as-henkilöiden kanssa. Mutta senhän sinä varmasti tiedätkin.
Tiedät varmasti myös sen, että as-piirteet ovat kovin perinnöllisiä. Allekirjoittanut elää sitä rankkuutta oman isänsä ja ennen kaikkea oman lapsensa kautta, mutta se ei myöskään millään vähennä ao:n omia piirteitä. Silti - ehkä juuri suoraviivaisen ja rationaalisen assimaisen ajatteluni vuoksi - minusta on turha näristä epäreiluudesta. Elämä edelleen sitä on - vaikka tavis maallikko tunteisiinvetoavasti huutaa asiasta vaiettavan.
- As:n äiti
Suurin anti as-henkilölle ei ole diagnoosi, jolla henkseleitä paukutella vaan piirteiden tunnistaminen itsessään ja sitä kautta henkinen kasvu, itsestään oppiminen ja armollisuus itseään kohtaan. Diagnoosi on tarpeen vain koneistolle, systeemille, viranomaisille. Sen saaminen ei ole kilpailu, eikä todennäköisyyksillä kilpailemisella kukaan hyödy mitään.
Paitsi että 20 vuotta eteenpäin ja ilmaantuvuudesta tiedetäänkin taas jo ihan toista. Luulen, väitän ja oletan, että diagnoosit lisääntyvät kun nepsy-puolen problematiikkaa osataan jatkossa paremmin tulkita ja tutkia. As-henkilöthän ovat tähän mennessä olleet vain niitä huonosti kasvatettuja, selkäänsä saaneita, itsepäisiä nilkkejä ja yhteiskunnan outoja.- LLL40+
Ei ehkä ole suurin anti, mutta tärkeä silti, koska sen avulla voidaan mm. suunnitella erilaiseen oppimiseen liittyvää koulutus, elämänhallintaa liittyviä toimintatapoja. Jokainen on oma yksilönsä ja nämä asiat pyritään räätälöimään hänelle mahdollisimman hyvin. Mutta lähtökohtaisesti on tärkeää tietää, mikä diagnoosi on, sillä esim. AS ja ADHD/ADD antavat eri lähtökohdat miten asiaa lähdetään viemään eteenpäin. Sitten jos on yhdistelmä niin se tuo oman mausteensa koko hommaan.
Jokaisen kolmen henkilön, joiden kanssa olen työskennellyt, jouduin heitä ohjeistamaan eri tavalla. Näiden kahden AS henkilön kohdalla se oli samansuuntaista, mutta silti yksilöityä. AS/ADHD henkilön kanssa homma pelitti ihan eri lähtökohdasta. Diagnoosi on tärkeä niin henkilölle itselleen ja hänen kanssaan toimiville ihmisille. Sen auttaa molempia osapuolia pärjäämään. - pikku vinkkinä
LLL40+ kirjoitti:
Ei ehkä ole suurin anti, mutta tärkeä silti, koska sen avulla voidaan mm. suunnitella erilaiseen oppimiseen liittyvää koulutus, elämänhallintaa liittyviä toimintatapoja. Jokainen on oma yksilönsä ja nämä asiat pyritään räätälöimään hänelle mahdollisimman hyvin. Mutta lähtökohtaisesti on tärkeää tietää, mikä diagnoosi on, sillä esim. AS ja ADHD/ADD antavat eri lähtökohdat miten asiaa lähdetään viemään eteenpäin. Sitten jos on yhdistelmä niin se tuo oman mausteensa koko hommaan.
Jokaisen kolmen henkilön, joiden kanssa olen työskennellyt, jouduin heitä ohjeistamaan eri tavalla. Näiden kahden AS henkilön kohdalla se oli samansuuntaista, mutta silti yksilöityä. AS/ADHD henkilön kanssa homma pelitti ihan eri lähtökohdasta. Diagnoosi on tärkeä niin henkilölle itselleen ja hänen kanssaan toimiville ihmisille. Sen auttaa molempia osapuolia pärjäämään.Ööh... tai sitten voi vain kohdata assin yksilönä ja prsoonana, eikä diagnoosina. Sitä harrastetaan meillä terveydenhuollossa ihan tarpeeksi. Niin ei pitäisi olla hoidossa, ei kanssatyöskentelyssä, ei kohtaamisessa, ei koulun käynnissä. Sanotaan, että as-henkilöiden haasteet ovat monesti juuri sosiaalisella puolella, vaan kylläpä sitä vuorovaikutuksen haastetta on nimenomaan tavan tallaajilla. Kukaan assi ei ole vain diagnoosi.
- LLL40+
pikku vinkkinä kirjoitti:
Ööh... tai sitten voi vain kohdata assin yksilönä ja prsoonana, eikä diagnoosina. Sitä harrastetaan meillä terveydenhuollossa ihan tarpeeksi. Niin ei pitäisi olla hoidossa, ei kanssatyöskentelyssä, ei kohtaamisessa, ei koulun käynnissä. Sanotaan, että as-henkilöiden haasteet ovat monesti juuri sosiaalisella puolella, vaan kylläpä sitä vuorovaikutuksen haastetta on nimenomaan tavan tallaajilla. Kukaan assi ei ole vain diagnoosi.
En ole missään vaiheessa väittänyt, että kohtaisin AS, ADHD/ADD henkilön diagnoosina. Mutta diagnoosin tietämisestä on ollut lähtökohtaista apua, kun olen henkilön kohdannut, tutustunut häneen yksilönä ja siihen miten esim. AS vaikuttaa juuri hänen elämässään. Ohjeistaminen on lähtökohtaisesti erilaista AS ja ADHD/ADD, AS- ja ADHD/ADD-yhdistelmässä. Siksi on tärkeää tietää mistä diagnoosista on kysymys. Kohtaaminen ja sitä kautta henkilöön tutustuminen tuo esille yksilölliset erot ja auttaa löytämään juuri tälle yksilölle sopivia toimintatapoja.
- Ihminen ihmiselle
LLL40+ kirjoitti:
En ole missään vaiheessa väittänyt, että kohtaisin AS, ADHD/ADD henkilön diagnoosina. Mutta diagnoosin tietämisestä on ollut lähtökohtaista apua, kun olen henkilön kohdannut, tutustunut häneen yksilönä ja siihen miten esim. AS vaikuttaa juuri hänen elämässään. Ohjeistaminen on lähtökohtaisesti erilaista AS ja ADHD/ADD, AS- ja ADHD/ADD-yhdistelmässä. Siksi on tärkeää tietää mistä diagnoosista on kysymys. Kohtaaminen ja sitä kautta henkilöön tutustuminen tuo esille yksilölliset erot ja auttaa löytämään juuri tälle yksilölle sopivia toimintatapoja.
Eli kohtaatko diagnosoimattoman henkilön huomioimatta hänen erityispiirteitä? Saako henkilö diagnoosin jälkeen anteeksi omat eritysipiirteensä? Eli jos oirekuva ei ole kyllin kattava diagnoosiin tai henkilö ei ole tutkimuksiin päässyt/halunnut ei hän ansaitse sitä glooriaa mitä diagnoosin saanut, eivätkä hänen erityispiirteensä ole riittävän hyviä? Eli tässäkin kohdassa henkilö tarvitsee diagnoosin sinua varten, eikä ansaitse tulla kohdatuksi omana erityisenä persoonanaan.
Pakkodiagnosointia ja samanlaista pakkomäärittelyä kuin seksuaalisen suuntautumisen lokerointikin. Kyllähän juu monia helpottaa kohtaamisessa sekin, että tietää mikä kunkin seksuaalinen suuntautuminen on: pystyy miettimään miten suhtautuu, kertooko homovitsejä; haukkuuko hinureita tai brassaileeko omilla kirkkohäillään. En minä halua, että minua määritellään seksuaalisuuteni perusteella, enkä sitä että lapseni diagnoosinsa perusteella. - LLL40+
Ihminen ihmiselle kirjoitti:
Eli kohtaatko diagnosoimattoman henkilön huomioimatta hänen erityispiirteitä? Saako henkilö diagnoosin jälkeen anteeksi omat eritysipiirteensä? Eli jos oirekuva ei ole kyllin kattava diagnoosiin tai henkilö ei ole tutkimuksiin päässyt/halunnut ei hän ansaitse sitä glooriaa mitä diagnoosin saanut, eivätkä hänen erityispiirteensä ole riittävän hyviä? Eli tässäkin kohdassa henkilö tarvitsee diagnoosin sinua varten, eikä ansaitse tulla kohdatuksi omana erityisenä persoonanaan.
Pakkodiagnosointia ja samanlaista pakkomäärittelyä kuin seksuaalisen suuntautumisen lokerointikin. Kyllähän juu monia helpottaa kohtaamisessa sekin, että tietää mikä kunkin seksuaalinen suuntautuminen on: pystyy miettimään miten suhtautuu, kertooko homovitsejä; haukkuuko hinureita tai brassaileeko omilla kirkkohäillään. En minä halua, että minua määritellään seksuaalisuuteni perusteella, enkä sitä että lapseni diagnoosinsa perusteella.Nämä kolme henkilöä ovat päätyneet työpaikalleni mm. ammatinvalintapsykologin tms. kautta. Koska minulla on erityispedagogin pätevyys, on minua pyydetty toimimaan heidän perehdyttäjänä ja työnohjaajana. Eli näiden henkilöiden kohdalla minulle on annettu ennakkotietoa.
Kohtaan kaikki henkilöt huomioiden heidän erityispiirteensä, riippumatta siitä onko heillä diagnoosia tai ei. - .....
LLL40+ kirjoitti:
Nämä kolme henkilöä ovat päätyneet työpaikalleni mm. ammatinvalintapsykologin tms. kautta. Koska minulla on erityispedagogin pätevyys, on minua pyydetty toimimaan heidän perehdyttäjänä ja työnohjaajana. Eli näiden henkilöiden kohdalla minulle on annettu ennakkotietoa.
Kohtaan kaikki henkilöt huomioiden heidän erityispiirteensä, riippumatta siitä onko heillä diagnoosia tai ei.Mutta sillä asenteella, että piirteet loukkaavat jota kuta, jolla ei tarpeeksi laskennallisesti diagnoosiin yltäen ole. Sehän oli sitä epäreilua?
- järki käteen
Tuskin tällä aloittajalla on mitään aspergeriä niin kuin kenelläkään muullakaan täällä. Jos on millään tavalla tekemisissä asperger-ihmisten kanssa, missään nimessä ei kannata kirjoitella kenellekään tuntemattomille ihmisille yksityiskohtia omasta työelämästään.
Järki käteen nyt, suomalaiset!- aloittaja.
*vedä käteen.
- no jaa
"Jos on millään tavalla tekemisissä asperger-ihmisten kanssa, missään nimessä ei kannata kirjoitella kenellekään tuntemattomille ihmisille yksityiskohtia omasta työelämästään."
Kukaan ei ole mitään kovinkaan yksityiskohtaista omasta työelämästään kertonut, vaan yleisellä tasolla. Huomattavasti huonompi homma olisi jos kirjoittaisi tai kertoisi tuntemilleen ihmisille asperger-ihmisten kanssa tekemästään työstään, vaikka yleisellä tasolla jutustutelu ja mutustelu pysyisikin.
- anonyymivierailija
Miten saitte diagnoosin ja miten se vaikutti teidän elämään? Tai vaikuttiko jotenkin? Onko siitä diagnoosista ollut jotain haittaa? Olen jo kauan epäillyt Aspergeriä, mutta en ole käynyt testeissä.
- 7+2
Ilmoittaudun nyt mukaan tänne kertomalla vähän itsestäni: Oon 17-vuotias (18 muutaman kuukauden päästä), aspergeria olen epäillyt n. 4 vuotta, mutta diagnoosia ei ole.
Alakoulussa oli vielä kavereita, mutta ne jäi sitten yläasteen alussa, jotenkin vaan ajauduttiin erilleen tai jotain vastaavaa. Pari vuotta sitten oli myös yksi vähän aikaa mutta tuntui että kun tutustuttiin kunnolla niin tämä tuli siihen lopputulokseen että näin oudosta tyypistä on paras vaan pysyä kaukana. Siitä lähtien olenkin sitten ollut ihan vaan yksikseni.
Vaikka välillä yksinäisyys tuntuu tosi pahalta, niin enimmäkseen olen vain alistunut kohtalooni, että kyllähän näin pärjää, mutta olisi kyllä kiva jos olisi joku jonka kanssa voisi välillä vaihtaa ajatuksia tai jotain...
Tulipa vähän sekavaa tekstiä näin yöllä kun pitäisi olla jo nukkumassa. Olen muuten Kik:issä, voin kertoa tunnukseni jos joku suurin piirtein saman ikäinen kiinnostuu... - Nallu-
Vanha keskustelu, mutta jos täällä vielä joku aspergerihminen (tai sitä epäilevä) haluaisi jutella kanssani, niin olisin tosi iloinen :) sähköpostia voi laittaa osoitteeseen [email protected]
- Anonyymi
Hyvä jos lesbot jaksavat edes toistensa traumoja.
Asperiiniongelmat jo liikaa?
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän201303Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k71272- 51186
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21184Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis11163Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,11161Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421157Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21154Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä31129Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21120