Miten ruma nainen voi löytää kumppanin?

V*ttu ärsyttää, luuletko että tätä palstaa lukee vain yksi nuori ihminen? Yksi nuori joka "tehtailee huomionkipeitä aloituksia". V*ttu on täällä muitaki nuoria, jotka kirjottelee. Maailmassa on aika hitosti nuoria. Ja nuoria joilla on itsetunto-ongelmia, ulkonäköpaineita yms. Jos sua ei huvita jonku keskusteluu osallistua, ni kuinka vaikee se on olla osallistumatta? Pidä surkeet mielipitees omana tietonas. Alottaja iha asiallisen aiheen pisti tänne.

Sit nuoria ihmisiä kokoajan sorsitaan.. Mieti omia juttujas, aikuistu ite

Toinen nuori ihminen kirjoitti:

V*ttu ärsyttää, luuletko että tätä palstaa lukee vain yksi nuori ihminen? Yksi nuori joka "tehtailee huomionkipeitä aloituksia". V*ttu on täällä muitaki nuoria, jotka kirjottelee. Maailmassa on aika hitosti nuoria. Ja nuoria joilla on itsetunto-ongelmia, ulkonäköpaineita yms. Jos sua ei huvita jonku keskusteluu osallistua, ni kuinka vaikee se on olla osallistumatta? Pidä surkeet mielipitees omana tietonas. Alottaja iha asiallisen aiheen pisti tänne.

Sit nuoria ihmisiä kokoajan sorsitaan.. Mieti omia juttujas, aikuistu ite

Lue lisää

En ole kirjoittainut, ettenkö halua osallistua keskusteluun=)

Itsetunto-ongelma ei ole muiden ihmisten syy. Se on se ongelma siellä omien korvien välissä, ei niissä muissa ihmisissä. Pahinta on, että ei hae apua ongelmiinsa eikä puhu niistä kenellekään, vaan hautoo niitä siellä oman pään sisällä. Siinä vaiheessa alkaa sitten olla jo kohta niin katkeroitunut muille ihmisille, että kaikki paha olo on muiden ihmisten syytä.

Netistä löytyy vaikka kuinka paljon asiaa itsetunto-ongelmiin liittyen, ihonhoito/meikkausvinkkejä sun muita. Pitää nähdä itse hieman vaivaa, ei voi olettaa, että kaikki muut etsii sinulle tietoa.

Jos haluaa asiallisia vastauksia, kannattaisko jättää noi säälin/huomionkerjäysviestit kirjoittamatta=) (?)

vastaus1 kirjoitti:

En ole kirjoittainut, ettenkö halua osallistua keskusteluun=)

Itsetunto-ongelma ei ole muiden ihmisten syy. Se on se ongelma siellä omien korvien välissä, ei niissä muissa ihmisissä. Pahinta on, että ei hae apua ongelmiinsa eikä puhu niistä kenellekään, vaan hautoo niitä siellä oman pään sisällä. Siinä vaiheessa alkaa sitten olla jo kohta niin katkeroitunut muille ihmisille, että kaikki paha olo on muiden ihmisten syytä.

Netistä löytyy vaikka kuinka paljon asiaa itsetunto-ongelmiin liittyen, ihonhoito/meikkausvinkkejä sun muita. Pitää nähdä itse hieman vaivaa, ei voi olettaa, että kaikki muut etsii sinulle tietoa.

Jos haluaa asiallisia vastauksia, kannattaisko jättää noi säälin/huomionkerjäysviestit kirjoittamatta=) (?)

Lue lisää

"Pahinta on, että ei hae apua ongelmiinsa eikä puhu niistä kenellekään, vaan hautoo niitä siellä oman pään sisällä"

Sitähän aloittaja juuri haki, apua? Lesbo kun on niin muilta lesboilta on varmasti paras kysyä, että löytääköhän ikinä kumppania. Tai niinhän sitä voisi luulla.

Mutta tämän palstan ainoat katkeroituneet ja kateelliset tädit pilkkaavat ihmisiä joko uusavuttomiksi tai sitten huomionkerjääjiksi. Lisäksi haukut nuoria, kuin oltaisiin tyhmiä, vaikka itse olet se jonka olis syytä katsoa peiliin.

Tajuatki sinä ollenkaan, että juuri kaltaistes ihmisten juttujen takia muilla on niitä itsetunto-ongelmia? Pahin entinen koulukiusaaja

Ja en ole kerjäämässä huomiota vaan puolustam aloittajaa. Sinä sen sijaan saat kerjätä huomiota parjaamalla aloittajaa? :)

-toinen nuori ihminen

1. Olen käyttänyt sekä kesto- että kevytvärejä, ja todellakin, kumpikin haalistuu 1-2 viikossa, tai ainakin kulahtaa rumaksi ja kiillottamaksi, koska hiuslaatuni on vaan sellainen. Olen kokeillut varmasti monia kymmeniä eri hiustuotteita, joista mikään ei ole tehnyt hiuksistani sileitä ja kiiltäviä (niin kuin muilla on).

2. Meikkipuuterista ei löydy tarpeeksi vaaleaa sävyä (olen melkein valkoinen). Puuteri ei pysy. En tällä hetkellä edes käytä mitään kasvomeikkiä. Mulla on kylläkin sekaiho ja sekaihon tuotteet, mutta tadaa - otsa kiiltää silti. Niin, ja minulla on siis couperosa, jos se ei tullut selväksi. Ruokavalio on ok, aloin syödä terveellisesti reilu vuosi sitten. Käytän googlea kymmeniä kertoja päivässä, joka päivä, joten se on jokseekin turha vinkki. Et usko, miten paljon olen nähnyt vaivaa ja tuhlannut aikaa ottaakseni selvää eri kauneudenhoitotuotteista, mutta eipä siitä tähän mennessä ole hirveästi apua ollut.

Kiitos kuitenkin kommentista.

sääliö kirjoitti:

1. Olen käyttänyt sekä kesto- että kevytvärejä, ja todellakin, kumpikin haalistuu 1-2 viikossa, tai ainakin kulahtaa rumaksi ja kiillottamaksi, koska hiuslaatuni on vaan sellainen. Olen kokeillut varmasti monia kymmeniä eri hiustuotteita, joista mikään ei ole tehnyt hiuksistani sileitä ja kiiltäviä (niin kuin muilla on).

2. Meikkipuuterista ei löydy tarpeeksi vaaleaa sävyä (olen melkein valkoinen). Puuteri ei pysy. En tällä hetkellä edes käytä mitään kasvomeikkiä. Mulla on kylläkin sekaiho ja sekaihon tuotteet, mutta tadaa - otsa kiiltää silti. Niin, ja minulla on siis couperosa, jos se ei tullut selväksi. Ruokavalio on ok, aloin syödä terveellisesti reilu vuosi sitten. Käytän googlea kymmeniä kertoja päivässä, joka päivä, joten se on jokseekin turha vinkki. Et usko, miten paljon olen nähnyt vaivaa ja tuhlannut aikaa ottaakseni selvää eri kauneudenhoitotuotteista, mutta eipä siitä tähän mennessä ole hirveästi apua ollut.

Kiitos kuitenkin kommentista.

Lue lisää

Mä olen paininut monenlaisten ulkonäköongelmien kanssa jo useamman vuosikymmenen. En ole löytänyt näihin ratkaisuja vaikka olen yrittänyt 1000 1 konstia. Sen sijaan olen keskittynyt muuhun kuin ulkonäköön. Lähde vaikka vapaaehtoiseksi kv-työleirille tai hommaa ammatti, jossa keskityt muiden auttamiseen. Näin unohtuu omat ongelmat.

lklklklklklkl kirjoitti:

Mä olen paininut monenlaisten ulkonäköongelmien kanssa jo useamman vuosikymmenen. En ole löytänyt näihin ratkaisuja vaikka olen yrittänyt 1000 1 konstia. Sen sijaan olen keskittynyt muuhun kuin ulkonäköön. Lähde vaikka vapaaehtoiseksi kv-työleirille tai hommaa ammatti, jossa keskityt muiden auttamiseen. Näin unohtuu omat ongelmat.

Lue lisää

tässä on totuudensiemen, kun on hetkekenkin perimmäisten kysymysten äärellä, alkaa näkemään sen mistä tässä elämässä on kyse. Elämästä. Sitä ei kannata pilata turhien asioiden pohdinnalla koska nämä meidän päivät on tässä ja nyt. Onnellisuus on mielentila.
Jokaisen elämään mahtuu ylä ja alamäet, ne on mitä on, tärkeintä on että saa elää ne. Joskus kun ymmärtää sen miten heiveröisellä säikeellä me ollaan tässä elämässä kiinni, oppii ehkä olemaan itselleen armollisempi ja pystyy nauttimaan asioista.
Elämä on täysi mahdollisuuksia, ainoa joka pitää ne pois elämästä on yleensä henkilö itse. Avoimuutta, rohkeutta ja päätös että elämästä voi nauttia, kukin omana itsenään. Askelia uutta kohti, ei valmiiseen vain astuta, sinne kävellään.

f*ck kirjoitti:

tässä on totuudensiemen, kun on hetkekenkin perimmäisten kysymysten äärellä, alkaa näkemään sen mistä tässä elämässä on kyse. Elämästä. Sitä ei kannata pilata turhien asioiden pohdinnalla koska nämä meidän päivät on tässä ja nyt. Onnellisuus on mielentila.
Jokaisen elämään mahtuu ylä ja alamäet, ne on mitä on, tärkeintä on että saa elää ne. Joskus kun ymmärtää sen miten heiveröisellä säikeellä me ollaan tässä elämässä kiinni, oppii ehkä olemaan itselleen armollisempi ja pystyy nauttimaan asioista.
Elämä on täysi mahdollisuuksia, ainoa joka pitää ne pois elämästä on yleensä henkilö itse. Avoimuutta, rohkeutta ja päätös että elämästä voi nauttia, kukin omana itsenään. Askelia uutta kohti, ei valmiiseen vain astuta, sinne kävellään.

Lue lisää

Jos vasemmassa kengässä hiertää kivi, laita oikeaan suurempi niin unohdat sen pienen.

f*ck kirjoitti:

tässä on totuudensiemen, kun on hetkekenkin perimmäisten kysymysten äärellä, alkaa näkemään sen mistä tässä elämässä on kyse. Elämästä. Sitä ei kannata pilata turhien asioiden pohdinnalla koska nämä meidän päivät on tässä ja nyt. Onnellisuus on mielentila.
Jokaisen elämään mahtuu ylä ja alamäet, ne on mitä on, tärkeintä on että saa elää ne. Joskus kun ymmärtää sen miten heiveröisellä säikeellä me ollaan tässä elämässä kiinni, oppii ehkä olemaan itselleen armollisempi ja pystyy nauttimaan asioista.
Elämä on täysi mahdollisuuksia, ainoa joka pitää ne pois elämästä on yleensä henkilö itse. Avoimuutta, rohkeutta ja päätös että elämästä voi nauttia, kukin omana itsenään. Askelia uutta kohti, ei valmiiseen vain astuta, sinne kävellään.

Lue lisää

Oot sä kyllä ihana f*ck! :) Kunpa joskus saisin tollasen naisen itselleni!

Kosmetologit, kampaajat, stylistit ja personal trainerit maksavat rahaa, jota minulla ei ole. Opiskelen pienipalkkaista alaa, joten ei varmaan koskaan tule olemaankaan, ainakaan tuhlattavaksi mainittuihin palveluihin. Tiedän kyllä, millaisista vaatteista pidän ja jopa sen, millaisia vartalotyyppini "pitäisi" käyttää, mutta ei ne silti silmääni hyvältä näytä. (Taisinkin jo mainita, ettei se vartalotyyppi personal trainerinkaan avulla miksikään muutu kampaajat eivät IKINÄ kuuntele, mitä niille sanoo vaan leikkelevät ihan mielensä mukaan.)

Ensin pitäisi saada se suhde, ja sitten voisi alkaa murehtimaan kestosta ja laadusta. Miten itse reagoisit, jos mielestäsi vastenmielinen ihminen yrittäisi saada huomiota sinulta?

sääliö kirjoitti:

Kosmetologit, kampaajat, stylistit ja personal trainerit maksavat rahaa, jota minulla ei ole. Opiskelen pienipalkkaista alaa, joten ei varmaan koskaan tule olemaankaan, ainakaan tuhlattavaksi mainittuihin palveluihin. Tiedän kyllä, millaisista vaatteista pidän ja jopa sen, millaisia vartalotyyppini "pitäisi" käyttää, mutta ei ne silti silmääni hyvältä näytä. (Taisinkin jo mainita, ettei se vartalotyyppi personal trainerinkaan avulla miksikään muutu kampaajat eivät IKINÄ kuuntele, mitä niille sanoo vaan leikkelevät ihan mielensä mukaan.)

Ensin pitäisi saada se suhde, ja sitten voisi alkaa murehtimaan kestosta ja laadusta. Miten itse reagoisit, jos mielestäsi vastenmielinen ihminen yrittäisi saada huomiota sinulta?

Lue lisää

miten olet hoitanut ihoasi, mitä tuotteita olet käyttänyt. Onko sun meikit mineraalimeikkejä? Oletko käyttänyt mitään couperosan hoitoon?
Ymmärrän kyllä että kaikkeen ei ole rahaa, mutta esim kosmetologillekkaan ei tarvi käydä kuin vaikka sen kerran ja saada sieltä täsmäohjeet ihoasi varten. Ei se maksa kuin muutamia kymppejä.

Mutta kuten sanottu, vaikka olisi kaunis kuin huippumalli, ei se tee asioista aina helpompaa. Kyse ei ole mistään ulkoisista seikoista vaikka se tuntuu varmasti että siihen kaikki kaatuu. Sun persoona on se joka ratkaisee. Jos joku ei kiinnostu sun eleistä saada huomiota niin siirry eteenpäin.

Toi että puhut itsestäsi vastenmielisenä ja rumana, olettaen että sun lähestyminen on kauhistus ihmisille. Silloin se sitä varmaan onkin. Itsevarmuus, iloisuus, valoisuus, rohkeus. Ei se ole helppoa, en sano sitä, mutta sun pitäisi vain nousta tuosta epävarmuudestasi pois. Hyväksyä puutteesi, etsiä itsestäsi ne missä olet hyvä ja mitä voit korostaa jne.

Ei kukaan ole täydellinen, jokaisella on se oma juttu, sen kun löydät ja vahvistat sitä. Jos sun on helppo mennä juttelemaan ihmisille, ihmisten on helppo jutella sulle. Jos sun on helppo olla itsesi kanssa, ihmistenkin on helppo olla sun kanssa. Kyse on ihan yksinkertaisista asioista.

Henkilökohtaisesti mua ei kiinnosta ihmisen ulkonäkö jos esim ulkona joku tulee juttelemaan. Enemmän se mitä sieltä suusta tulee. Mutta toisaalta mä en ole etsimässä seuraa. Kestävyyttä tarvitset varmasti, uusia keinoja, miettimistä miten tuot itsesi esille. Ehkä kannattaa pilkkoa asiat ja miettiä ihan alusta loppuun koko kuvio. Miten haet seuraa, miten esität itsesi, millainen asenne sulla on, millainen itsevarmuus, mitä menee vikaan, missä on onnistumisia jne.

Sun ei tarvi saada koko maailmaa tykkäämään susta, ensin on aloitettava itsestäsi. Sitten ei tarvi löytää kuin yksi joka kiinnostuu. Mieti sun hyviä puolia, missä olet hyvä jne.
Itse ymmärsin aikanaan että helposti sitä vain menee ja koittaa vauhdissa tarttua kaikkeen. Mutta oikeampi tapa on oppia ensin itsensä, löytää se oma sisin sekä tulla sinuiksi sen kanssa. Sitten elää hyvää elämää, sellaista mikä tekee onnelliseksi. Eikä edes tarvi olla supersosiaalinen kun on hyvänlainen aura ympärillä, oikeanlaiset ihmiset tulee elämääsi ja joku saattaa päästä sydämeesikin.

Pakkopullaa jos on seuranhakeminen, pakko saada suhde, pakko löytää joku, pakko olla ulkonäöstä, pakko olla kaunis jne. Se asenne ei toimi. Rentoudu, rakenna itsetuntoasi, opi rakastamaan itseäsi, hyväksy ja uskalla tuoda itseäsi esiin sulle hyvällä tavalla. Kun osaat kuunella itseäsi, löydät varmasti sen sun tavan.

Se on yksinkertaisissa asioissa, totuus. Ei ole kikkakonsteja, ei oikotietä. Ota aikasi, paikkasi ja tämä maailma on sun. Et enää elä jossain missä on vain esteitä ja murhetta ja ongelmia. Vaan maailmassa jossa on sulle tarjottavaa ja otettavaa ja löydettävää. Sun pitää vain rentoutua, uskaltaa nousta niiden normien yläpuolelle joiden mukaan luulet että elämä rajoittuu ja hoituu. Älä mieti liikaa mitä muut miettii. Kun osaat päästää irti, siitä alkaa parempi elämä.

toiselle nuorelle tiedoksi, jossain vaiheessa elämää alkaa tienaamaan rahaa. Sitten pitää vain miettiä mihin sitä käyttää, jotkut menee baariin, toiset tuhlaa itseensä hyvällä tavalla. Jos ei tienaa niin sitten varmaan ei jää vaihtoehdoksi kuin hyväksyä itsensä. Sehän kuulostaa ihan tyhmälle, ja tyhmemmiltä se meneekin usein ohi. Mut jos ajatellaan tätä ongelmaa, ei se ole muiden ongelma. Joten sieltä omasta päästä ne vastaukset olisi alettava kaivamaan, oli nuori tai vanha. Sitä sanotaan omaksi elämäksi. Ainahan sitä voi nostaa kädet ylös ja odottaa ihmeen tapahtuvan. Ei se ole keltään muilta pois kuin siltä joka seisoo kädet ilmassa. Joten se itsestäänselvä vastaus kaikkeen on oma pää. Vitut ei auta ihan kauheesti, ja jopa taitaa olla osa sitä ongelmaakin.

Koskakohan tähän ketjuun ilmestyy se kolmaskin nuori.

f*ck kirjoitti:

toiselle nuorelle tiedoksi, jossain vaiheessa elämää alkaa tienaamaan rahaa. Sitten pitää vain miettiä mihin sitä käyttää, jotkut menee baariin, toiset tuhlaa itseensä hyvällä tavalla. Jos ei tienaa niin sitten varmaan ei jää vaihtoehdoksi kuin hyväksyä itsensä. Sehän kuulostaa ihan tyhmälle, ja tyhmemmiltä se meneekin usein ohi. Mut jos ajatellaan tätä ongelmaa, ei se ole muiden ongelma. Joten sieltä omasta päästä ne vastaukset olisi alettava kaivamaan, oli nuori tai vanha. Sitä sanotaan omaksi elämäksi. Ainahan sitä voi nostaa kädet ylös ja odottaa ihmeen tapahtuvan. Ei se ole keltään muilta pois kuin siltä joka seisoo kädet ilmassa. Joten se itsestäänselvä vastaus kaikkeen on oma pää. Vitut ei auta ihan kauheesti, ja jopa taitaa olla osa sitä ongelmaakin.

Koskakohan tähän ketjuun ilmestyy se kolmaskin nuori.

Lue lisää

Kolmannesta nuoresta en tiedä mutta minä olen se toinen ja puolustan aloittajaa, voi kyllä, tälläkin palstalla saattaa kirjoittaa useampikin nuori. Kaks vastaan 300 katkeraa vanhaa kurppaa.

En provoile yhtään mitään. Kirjoitan tyylilläni. Mene vaihteeksi vähän itseesi fuck :D katso omia kirjoituksiasi. Aloittaja sääliö kirjoitti asiallisen kysymyksen tänne; että löytääkö hän ikinä kumppania. Kaipaa varmaan tukea ennemminkin kuin luokkauksia. Vai mitä? Eihän se sun kaaliis mahu, sinne mahtuu ainoastaan perseelle potkimista.

V*ttu auttaa monella tapaa, auttais varmaan etenkin juuri sua.

-toinen nuori ihminen

remyy kirjoitti:

Kolmannesta nuoresta en tiedä mutta minä olen se toinen ja puolustan aloittajaa, voi kyllä, tälläkin palstalla saattaa kirjoittaa useampikin nuori. Kaks vastaan 300 katkeraa vanhaa kurppaa.

En provoile yhtään mitään. Kirjoitan tyylilläni. Mene vaihteeksi vähän itseesi fuck :D katso omia kirjoituksiasi. Aloittaja sääliö kirjoitti asiallisen kysymyksen tänne; että löytääkö hän ikinä kumppania. Kaipaa varmaan tukea ennemminkin kuin luokkauksia. Vai mitä? Eihän se sun kaaliis mahu, sinne mahtuu ainoastaan perseelle potkimista.

V*ttu auttaa monella tapaa, auttais varmaan etenkin juuri sua.

-toinen nuori ihminen

Lue lisää

jos luet ketjun läpi, huomaat että aloittaja sai ihan hyviä ja asiallisia neuvoja. Mä en ole aloittajaa dissaillut mitenkään, korkeintaan tuota toista nuorta joka siis olit sinä,
Onhan se mahtavaa ajatella että on kukkeimmillaan ja muut on sitten niitä kurppia. Siinähän se ikä tulee positiivisesti esiin. Miten sä muuten autoit tai tuit aloittajaa?
Kirjoittamalla vittu muutamaan paikkaan ja sanomalla ettei nuorilla ole varaa käydä kampaajalla tai ottaa pt:tä jne. Mitä sä noin fiksuna kannustavana nuorena luulet että noi maksaa? Onko sulla hajuakaan mistä sä puhut, kun kovasti kaikkien muiden puheet on pelkkää kurppien kurnuttelua.

Mä kyllä varmasti osaan ratkaista omat ongelmani ja vittukin on joten senkään puute ei saa mua käyttäytymään sunlailla. Vaikka sä et osaa keskittyä aloittajan ongelmiin niin älä nyt koita etsiä "tuettavia" lisää miettimällä esim onko mulla ongelmia joihin sulla olikin näppärä ja uusi apu tarjota.

Joten jos sä nyt haluat olla ap:lle avuksi niin luuletko että sieltä vittujen alta löytyy jotain josta olisi oikeasti apua vai keskitytkö provon tapaan vain kaikkeen muuhun kuin itse aloitukseen.

Kenelleköhän sinä nyt puhut... olen vastannut tähän ketjuun vaan nimellä sääliö, muut vastaukset ovat muilta ihmisiltä.

susta näkee sen että osaat ilmaista itseäsi, se on iiiso plussa. Jokaisella ihmisellä on omat ristinsä kannettavana. Jos ulkonäöllisesti menee hyvin, on varmasti ongelmansa jokaisella. Naisilla on aina ulkonäköpaineita, yleensä ne luodaan ihan itse vertaamalla itseään muihin.
Mä tiedän tapauksen joka on kaunis ja tekee mallintöitä ja kaikki miehet on sen perässä. Silti se ei ole ollut onnellinen ihan montaakaan päivää elämässään. Ihan samoista syistä kuin sinäkin. Aina on olemassa joku kauniimpi, joku suositumpi, joku jonka ajattelee olevan se taso millä pitäisi olla ollakseen onnellinen. Miehet lähestyy ja kiinnostuu, vain ulkoisista syistä, kukaan ei kuuntele häntä, nyökitään muka kiinnostuneita ja koitetaan vain kaataa sänkyyn. Hän käy terapiassa, asuu yksin, ei käy treffeillä.

Mä toivoisin että koitat pysyä vahvana tämän asian kanssa, et lannistu ja mene siihen oravanpyörään jossa vertaillaan itseään muihin. Siinä ei ole loppua vaikka sä olisit elokuvan nrdemimmi joka muuttuu kauniiksi.

Se että käyttää lahjakkuuksiaan hyväkseen deittirintamalla ei ole kiellettyä, eli siis oletko ajatellut jotain harrastusta jossa sun taidot pääsee esiin. Koska lahjakkuus aina on harvainsta ja kiinnostaa ihmisiä aivan varmasti. Jos olet kirjallisesti lahjakas miten olisi joku kirjoituskurssi yms?

Ja mitä tulee ulkonääköösi, mitä jos ottaisit yhden asian ja katsot mitä sille voi tehdä, ammattilainen. Vaikka itse etsii netistä tietoa ja saattaa ostaa tuotteita joita siellä on kehuttu, pettyy kun ne ei toimi itselle. Siksi sä tarvitset ammattilaisen apua juuri sun pulmiin. Ja ole positiivinen, pienikin muutos on aina muutos. Ja vaikka susta tuntuisi että olet kaiken avun ulkopuolella niin mä väitän ettet kyllä ole. Seuraavan kerran kun menet nettiin selailemaan niin sen sijaan että etsit oikeaa puuteria niin etsi ihmisiä jotka ovat käyneet hyvällä kosmetologilla tai stylistillä yms. Ja vaikka sulla heti ei olisi varaa, niin etsi ja vertaa, ja säästä. Mä tiedän että moni on avun saanut esim vaatteiden avulla, uusi tyyli ja neuvot mihin kannattaa kiinittää huomiota vaatteissa jne.

Ja seuraavan kerran kun menet ohi näiden kauniiden ja rohkeiden, älä mene ohi ajatellen niin kuin ajattelet. Pää pystyyn ja hymy naamalle, itsevarmempi ote elämään. Tämä on sunkin maailma, sulla on paikkasi täällä, oma kohtalosi. Älä määrää itseäsi jonnekkin vain siksi että nyt susta tuntuu ettei ole toivoa.
Anna itsellesi mahdollisuus, ala katsoa ylöspäin, tai edes suoraan eteesi, ei maahan eikä ohi ihmisistä. Katso kohti ja hymyile. Ja jos sulla on huumorintajua niin käytä sitä, koska totuus on myös se että jos nainen nauraa sun seurassa ja sillä on hauskaa, se merkkaa enempi kuin onko kiiltävä otsa vai ei.

Älä siis kidu vielä, äläkkä mollaa itseäsi. Mä olen aivan varma että susta löytyy potkua enempään, kun päästät irti siitä kivireestä jota nyt koitat vetää mukanasi. Sulla on elämä edessä ei takana. Kesää kohti nyt pää pystyssä ja mieti miten voit muuttaa asioitasi että pääset pois tuosta sun kuopasta johon olet itsesi kaivanut. Nyt ei kannata suojata itseään eikä muurata muureja ympärilleen. Ota paikkasi ja tilasi haltuun, hymy on hyvä alku.

piti vielä sanomani että myyjät, ilmainen apu. Joko niistä on hyötyä tai ei, mutta se ei maksa mitään kysyä. Siis ei muuta kuin kosmetiikkaosastolle ja kyselemään, samoin vaateliikkeessä ihan rohkeasti vain kysymään myyjältä apua. Sanoo että ei tiedä oikein mikä sopisi ja jos myyjä on hyvä, löytyy uusia hyväkin ideoita, ja jos ei niin et maksanut siitä senttiäkään.

Monesti kosmetiikkaosastolla voi olla esittelijä, meikkaja yms. Kaikki tällaiset kannattaa käyttää hyväkseen.

Plussana tästä toiminnasta ehkä et häpeä itseäsi niin paljon kun huomaat että ihmiset auttavat ja suhtautuvat sinuun ihan asiallisesti.

Miten minusta tuntuu, että sinulla on rutkasti hyviä ominaisuuksia ja lahjakkuutta, mutta näet vain ne huonot asiat. Sen sijaan, että keskittyisit vaikka siihen kirjalliseen lahjakkuuteen keskitytkin siihen, että joku kenties bussissa huomaa, että sinun otsasi kiiltää. Todellisuudessahan asia voi olla niin, että kukaan ei juuri huomaa, että sinulla otsa kiiltää, asia on vaan pinttynyt päähäsi=) Tietenkään en tässä mitenkään haluaisi vähätellä ongelmaasi ja pienikin ongelma saattaa tuntua todella suurelta, mutta ajattelepa, että otsan kiiltäminen on aika pieni murhe siihen verrattuna, että esim. maailmassa on väkivaltaa, sotaa, nälänhätää jne. Joillakin kenties ei ole edes sitä asuntoa tai edes ruokaa, jotkut eivät edes pääse käymään koulua, vaikka haluaisivatkin. Me täällä Suomessa pidämme asioita niin itsestäänselvinä joskus, että emme osaa ollain millään tavalla kiitollisia tai onnellisia siitä mitä meillä on. On puhdasta ruokaa, vettä,asuntoja, opinnoista ei tarvitse maksaa samalla tavalla kuin ulkomailla (vuosi/lukukausimaksut), kirjastoa voi käyttää aivan ilmaiseksi, on hyvä sosiaaliturva jne.

f*ck kirjoitti:

piti vielä sanomani että myyjät, ilmainen apu. Joko niistä on hyötyä tai ei, mutta se ei maksa mitään kysyä. Siis ei muuta kuin kosmetiikkaosastolle ja kyselemään, samoin vaateliikkeessä ihan rohkeasti vain kysymään myyjältä apua. Sanoo että ei tiedä oikein mikä sopisi ja jos myyjä on hyvä, löytyy uusia hyväkin ideoita, ja jos ei niin et maksanut siitä senttiäkään.

Monesti kosmetiikkaosastolla voi olla esittelijä, meikkaja yms. Kaikki tällaiset kannattaa käyttää hyväkseen.

Plussana tästä toiminnasta ehkä et häpeä itseäsi niin paljon kun huomaat että ihmiset auttavat ja suhtautuvat sinuun ihan asiallisesti.

Lue lisää

"Plussana tästä toiminnasta ehkä et häpeä itseäsi niin paljon kun huomaat että ihmiset auttavat ja suhtautuvat sinuun ihan asiallisesti."

Sen kun näkisi. Jos edes astun Sokoksen ovesta sisään, myyjät katsovat heti ivallinen hymy naamallaan päästä varpaisiin ja sitten alkavat naureskella keskenään samalla kuin vilkuilevat minua kohti.

sääliö kirjoitti:

"Plussana tästä toiminnasta ehkä et häpeä itseäsi niin paljon kun huomaat että ihmiset auttavat ja suhtautuvat sinuun ihan asiallisesti."

Sen kun näkisi. Jos edes astun Sokoksen ovesta sisään, myyjät katsovat heti ivallinen hymy naamallaan päästä varpaisiin ja sitten alkavat naureskella keskenään samalla kuin vilkuilevat minua kohti.

Lue lisää

ihmiset on aika yksinkertaisia oltuksia ja joukossa vieläkin yksinkertaisempia. Mutta jos pikkaisen omaa sellaista röyhkeyttä, ettei pysähdy siihen yksinkertaisuuteen mitä ihmisissä on. Tässäkin on vähän sellaista että jos asiaa katsoo kaukaa, ei se kosketa itseään ja sille voi naureskella. Mutta mitä jos se asia tuleekin luo, kysyy nätisti apua ja katsoo hymyillen silmiin. Siinä saa olla aika hc myyjä joka ei apua anna.
Tietynlainen rehellisyys olemisessaan on aikamoinen jäämurtaja. Ja se että ei alistu niille oletuksille joita ihmiset tekee kaikista koko aika. Tämä on juuri sitä että ottaa sen oman paikkansa, ei mene siihen oletuksiin mukaan ja käyttäydy sen mukaan.
Sä olet aika syvällä siinä liikkumattomuuden tilassa missä näet vain pelkää huonoa ja mahdottomuutta mihinkään hyvään ja kauniiseen. Mutta sitäkin sussa on ja sun saatavilla.
Alkuun sä tarvit yhden ystävän/kaverin jonka kanssa voit alkaa istumaan vaikka siellä kahvilassa. Itsesäälillä ja itseään vähättelemällä sä et tee helpoksi susta pitämisen. Joten kokeile vaikka viikon verran tehdä asiat toisin. Vaikka tulisi mitä, vaikka sua pelottaisi, hävettäisi, niin toimi toisin. Ei sun tarvi alkaa miksikään ilopilleriksi ja superhöpöttäjäksi. Edelleen mä korostan sitä että on ominaisuuksia jotka auttaa monessa asiassa, ääripäihin näissä ei tarvi mennä vaan etsiä se oma tapa tuoda itsensä esiin.

Ensimmäiseksi muutat negatiivisen ajattelun, vaikka vain viikoksi, kun huomaat ajattelevasi jostain negatiivisesti, mietit heti perään ainkain 3 hyvää asiaa samasta asiasta. Pää pystyyn, hymyä naamalle, ja et ajattele viikkoon mitä muut ajattelee. Jos lipsuu siihen suuntaan, sanot itsellesi STOP ja otat uuden suunnan missä sanot itsellesi että ei ne niin ajattele, oma pää se on ja siirrät koko asian syrjään. Se varmasti on vaiken asia sulle, mutta ajastaan sä et heti vedä itsesäsi maahan ja tuomitse itseäsi. Antaisit itsellesi mahdollisuuden. Koska sulla menee julmetusti energiaa siihen että pidät itsesi huonompana kuin muut. Katso itse ympärillisesi, ei kaikki ole kauniita ja täydellisiä, ne liimatukkaisemmatkin ja kierosilmäisemmätkin menevät kaduilla ja istuvat kahviloissa.
Mä kyllä ymmärrän että se ei ole helppoa ponnistella yksin ylöspäin, ja sitä kuvittelee koko maailman pärjäävän paremmin kuin mitä itse ikinä pystyy. Mutta mä vannon että sussakin on sisällä sellaisia voimavaroja jotka ällistyttää sua itseäsikin, kun vain lopetat itsesi kiusaamisen ja alas painamisen.

Etsitään sulle kaveri, laitetaan sut viikon koeajalle jona aika sun on rakastettava itsesäsi ihan niin kuin teet niinä hetkinä kun et muserra itsesäsi ulkonäköpaineiden alle. Sulla on tervettäkin osaa sussa, koska olet tietoinen hyvistä ominaisuuksistasi ja arvostat niitä.

Siihen kaveri asiaan ekaksi, oletko laittanut mihinkään ilmoituksia, onko sulla koulusta kaveria tai mistään? Millainen sun päivärutiini on?
Mä olen valmis auttamaan ja kannustamaan sua, koska mä näen sussa paljon hyvää. En usko että olen ainoa.

f*ck kirjoitti:

ihmiset on aika yksinkertaisia oltuksia ja joukossa vieläkin yksinkertaisempia. Mutta jos pikkaisen omaa sellaista röyhkeyttä, ettei pysähdy siihen yksinkertaisuuteen mitä ihmisissä on. Tässäkin on vähän sellaista että jos asiaa katsoo kaukaa, ei se kosketa itseään ja sille voi naureskella. Mutta mitä jos se asia tuleekin luo, kysyy nätisti apua ja katsoo hymyillen silmiin. Siinä saa olla aika hc myyjä joka ei apua anna.
Tietynlainen rehellisyys olemisessaan on aikamoinen jäämurtaja. Ja se että ei alistu niille oletuksille joita ihmiset tekee kaikista koko aika. Tämä on juuri sitä että ottaa sen oman paikkansa, ei mene siihen oletuksiin mukaan ja käyttäydy sen mukaan.
Sä olet aika syvällä siinä liikkumattomuuden tilassa missä näet vain pelkää huonoa ja mahdottomuutta mihinkään hyvään ja kauniiseen. Mutta sitäkin sussa on ja sun saatavilla.
Alkuun sä tarvit yhden ystävän/kaverin jonka kanssa voit alkaa istumaan vaikka siellä kahvilassa. Itsesäälillä ja itseään vähättelemällä sä et tee helpoksi susta pitämisen. Joten kokeile vaikka viikon verran tehdä asiat toisin. Vaikka tulisi mitä, vaikka sua pelottaisi, hävettäisi, niin toimi toisin. Ei sun tarvi alkaa miksikään ilopilleriksi ja superhöpöttäjäksi. Edelleen mä korostan sitä että on ominaisuuksia jotka auttaa monessa asiassa, ääripäihin näissä ei tarvi mennä vaan etsiä se oma tapa tuoda itsensä esiin.

Ensimmäiseksi muutat negatiivisen ajattelun, vaikka vain viikoksi, kun huomaat ajattelevasi jostain negatiivisesti, mietit heti perään ainkain 3 hyvää asiaa samasta asiasta. Pää pystyyn, hymyä naamalle, ja et ajattele viikkoon mitä muut ajattelee. Jos lipsuu siihen suuntaan, sanot itsellesi STOP ja otat uuden suunnan missä sanot itsellesi että ei ne niin ajattele, oma pää se on ja siirrät koko asian syrjään. Se varmasti on vaiken asia sulle, mutta ajastaan sä et heti vedä itsesäsi maahan ja tuomitse itseäsi. Antaisit itsellesi mahdollisuuden. Koska sulla menee julmetusti energiaa siihen että pidät itsesi huonompana kuin muut. Katso itse ympärillisesi, ei kaikki ole kauniita ja täydellisiä, ne liimatukkaisemmatkin ja kierosilmäisemmätkin menevät kaduilla ja istuvat kahviloissa.
Mä kyllä ymmärrän että se ei ole helppoa ponnistella yksin ylöspäin, ja sitä kuvittelee koko maailman pärjäävän paremmin kuin mitä itse ikinä pystyy. Mutta mä vannon että sussakin on sisällä sellaisia voimavaroja jotka ällistyttää sua itseäsikin, kun vain lopetat itsesi kiusaamisen ja alas painamisen.

Etsitään sulle kaveri, laitetaan sut viikon koeajalle jona aika sun on rakastettava itsesäsi ihan niin kuin teet niinä hetkinä kun et muserra itsesäsi ulkonäköpaineiden alle. Sulla on tervettäkin osaa sussa, koska olet tietoinen hyvistä ominaisuuksistasi ja arvostat niitä.

Siihen kaveri asiaan ekaksi, oletko laittanut mihinkään ilmoituksia, onko sulla koulusta kaveria tai mistään? Millainen sun päivärutiini on?
Mä olen valmis auttamaan ja kannustamaan sua, koska mä näen sussa paljon hyvää. En usko että olen ainoa.

Lue lisää

En ole uskaltanut laittaa ilmoituksia mihinkään. En oikein haluaisi laittaa ilmoitukseen kuvaa, koska pelkään sen karkoittavan ihmiset pois. Toisaalta en halua tavata ketään kasvokkain, ellei toinen tiedä etukäteen, miltä näytän. Toinen saattaa kärvistellä sen yhden kahvittelun loppuun asti, mutta ei sen jälkeen enää otakaan yhteyttä tai vastaa yhteydenottoihin. Näin ainakin käy treffi-ilmoitusten kanssa monille kaltaisilleni. En tiedä kävisikö niin, jos olisi pelkkä kaveri haussa... toisaalta ihmettelen sitäkin, miksi kukaan haluaisi olla kaverini, kun valittavana on niitä normaalejakin yksilöitä, joiden kanssa kehtaa liikkua julkisilla paikoilla.

Koulussa olen vähän jäänyt syrjään muista enkä osaa lähestyä heitä luontevasti (minua hieman "kiusataan" koulussa, vaikka kaikki luokkalaiset ovatkin aikuisia).
Muuten olen vaan kotonani.

sääliö kirjoitti:

En ole uskaltanut laittaa ilmoituksia mihinkään. En oikein haluaisi laittaa ilmoitukseen kuvaa, koska pelkään sen karkoittavan ihmiset pois. Toisaalta en halua tavata ketään kasvokkain, ellei toinen tiedä etukäteen, miltä näytän. Toinen saattaa kärvistellä sen yhden kahvittelun loppuun asti, mutta ei sen jälkeen enää otakaan yhteyttä tai vastaa yhteydenottoihin. Näin ainakin käy treffi-ilmoitusten kanssa monille kaltaisilleni. En tiedä kävisikö niin, jos olisi pelkkä kaveri haussa... toisaalta ihmettelen sitäkin, miksi kukaan haluaisi olla kaverini, kun valittavana on niitä normaalejakin yksilöitä, joiden kanssa kehtaa liikkua julkisilla paikoilla.

Koulussa olen vähän jäänyt syrjään muista enkä osaa lähestyä heitä luontevasti (minua hieman "kiusataan" koulussa, vaikka kaikki luokkalaiset ovatkin aikuisia).
Muuten olen vaan kotonani.

Lue lisää

Jos sä et laita mihinkään mitään ilmoituksia, niin et sä kyllä mitään seuraakaan voi saada. Jos et pistä itseäs edes likoon tuotakaan vertaa, niin ei varmasti tule yhtään ainutta vastausta. Nimittäin niitä vastauksia ei tule, jos ei ole ilmoitustakaan. Laittamalla ilmoituksen, on ehkä mahdollista, että tulee vastauksia. Siis ehkä. Siis se ei tarkoita välttämättä sitä, että niitä vastauksia tulee joko kamalasti tai jos ei tule niin vika on sinussa. Vika ei välttämättä ole sinussa, vaan sitä vain tapahtuu. Kaikkille. Yleensä se vaatii kyllä sen, että myös itse vastailee niihin muihin ilmoituksiin eikä vaan odota, että joku sulle vastais.

Laittamalla kuvan, saat enemmän huomiota, moni ohittaa kuvattoman ja keskittyy niihin kuvallisiiin vain. Kuule, se on ihan sama niillä kauniillakin ihmisillä, ei kaikki heillekään vastaa tai jos vastaa ja käy treffeillä, niin kyllä ne kauniitkin ja rohkeatkin ihmiset saavat pakkeja siinä missä ne ujommatkin.

On ihan yleistä, että moni jättää vastaamatta muutaman kirjoittelun jälkeen tai ei enää halua tavata yhden kahvittelun jälkeen, se on ihan yleistä ihan niin kauniilla, sosiaalisilla kuin niillä vähemmän sosiaalisillakin. Sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä sinun kanssasi, ihmisillä on vaan tapana tehdä noin, mikä on tietysti ikävää. Moni ei edes välttämättä vastaa viesteihin tai tekee oharit. Se on ihan yleistä, eikä siitä mitään suurempaa itsetunto-ongelmaa kannata kehitellä. Niitä tapahtuu ihan kaikille riippumatta ulkonäöstä, sukupuolesta tai edes seksuaalisesta suuntautumisesta.

Jos etsit seurusteluseuraa, niin kannattaa se mainita eikä niin, että kirjoitat etsiväsi kavereita, vaikka oikeasti haet enemmän. Sillä silloin sinä todennäköisemmin saat seuraa juuri niistä, jotka todellaikin hakevat vain kaveria. Moni seurustelusuhdetta hakeva saattaa myös ohittaa nuo pelkkää kaveria hakevat. Onnea matkaan=)

sääliö kirjoitti:

"Plussana tästä toiminnasta ehkä et häpeä itseäsi niin paljon kun huomaat että ihmiset auttavat ja suhtautuvat sinuun ihan asiallisesti."

Sen kun näkisi. Jos edes astun Sokoksen ovesta sisään, myyjät katsovat heti ivallinen hymy naamallaan päästä varpaisiin ja sitten alkavat naureskella keskenään samalla kuin vilkuilevat minua kohti.

Lue lisää

Tiedätkö mitä? Tunnut keskittyvän aivan liikaa siihen, mitä ihmiset mahdollisesti ajattelevat sinusta. Mitä jos keskittyisit ihan vaan siihen tekemiseen mitä teet etkä jatkuvasti pyri miettimään mitä muut ajattelee sinusta tai että miten yrittäisit heitä parhaiten miellyttää? Jos menisit Sokokselle, niin keskittyisit siihen, että saat mahdollisimman parhaita meikkineuvoja eikä siihen mitä muut sinusta ajattelee juuri sillä hetkellä? Sillä mikään ei varmaan voi olla niin stressaavaa kuin ajatella miten miellyittäisit aina ketäkin henkilöä ja nyt tuokin ihminen ajattelee.

sääliö kirjoitti:

En ole uskaltanut laittaa ilmoituksia mihinkään. En oikein haluaisi laittaa ilmoitukseen kuvaa, koska pelkään sen karkoittavan ihmiset pois. Toisaalta en halua tavata ketään kasvokkain, ellei toinen tiedä etukäteen, miltä näytän. Toinen saattaa kärvistellä sen yhden kahvittelun loppuun asti, mutta ei sen jälkeen enää otakaan yhteyttä tai vastaa yhteydenottoihin. Näin ainakin käy treffi-ilmoitusten kanssa monille kaltaisilleni. En tiedä kävisikö niin, jos olisi pelkkä kaveri haussa... toisaalta ihmettelen sitäkin, miksi kukaan haluaisi olla kaverini, kun valittavana on niitä normaalejakin yksilöitä, joiden kanssa kehtaa liikkua julkisilla paikoilla.

Koulussa olen vähän jäänyt syrjään muista enkä osaa lähestyä heitä luontevasti (minua hieman "kiusataan" koulussa, vaikka kaikki luokkalaiset ovatkin aikuisia).
Muuten olen vaan kotonani.

Lue lisää

sä elät elämääsi miettien tulevat kaikkein paskimman kautta, ajattelet että koko maailma ajattelee vain sua ja sun ulkonäköä. Aina kun kuljet kadulla, kaikki katsoo sua ja nauraa. Kun menet kauppaan jokainen seuraa sua ja miettii mitä ihmettä teet tai koitat ostaa. Kun menet ihmisten ohi ne katsoo ja nauraa, aina ja kaikkialla.

Ei ihme että sun polvet jo tutisee, sulla on koko maailma harteillasi. Jospa nyt laitat kaikki syyt sivuun, luovut selittelystä. Teet sen ilmoituksen, laitat siihen kuvan ja kaveria etsimässä tekstin. Laita ajatusta siihen tekstiin.

Toiseksi, loppuilta ja huominen päivä, katso että hymyilet. Tee jotain mukavaa, mene vaikka sättiin, soita äidillesi, syö jädeä, tee jotain mistä tunnet että saat hyvää oloa ja et tunne olevasi yksin kurjassa maailmassa.

Kolmanneksi, kun sulla on hyvä olo, pidä se. Kun joku ajatus siitä miten kaikki on perseellään ja ihmiset nauraa tai ajattelee koittaa iskeä niin pyyhi se samantien pois. Päätä pystyyn ja katso ihmisiä.

Neljänneksi, itsesääli seis. Kokonaan. Se että et näytä mallille, ei ole kuin pisara valtameressä, se että olet kaulaasi myöten itsesäälissä, se tekee sinusta mahdottoman jaksaa. Uuvutat itsesi kaiken tuon negatiivisuuden alle.
Täälläkin on ihmisiä jotka tietävät miten vaikeaa on kamppailla ongelmien kanssa, tässäkin ketjussa oli viittaus samankaltaisiin ongelmiin kuin sinulla on. Miksi sä et kysy ja sitten kuuntele. Älä ohita kaikkea mitä eteesi tulee sillä että jankutat tuota mantraa minkä taakse on niin helppo piiloutua.

Sun on aika ottaa askel eteenpäin. Sä et voi muuttua millaiseksi kuvittelet että sun pitää, sun on otettava se askel sellaisena kuin nyt olet. Sitten sä otat toisen askeleen, sitten kolmannen. Joka askeleella sä jätät tuon asenteen taakse, jätät tuon välittömän negatiivisen reagoinnin, jätät tuon toisten ihmisten puolesta ajattelun. Nyt ei selityksiä miten on mahdotonta kaikki, sun mahdollisuudet alkaa siitä hetkestä kun otat ensimmäisen askeleen ja tarkoitat sitä. Ei se ole sen vaikeampaa. Ensimmäinen askel.

vastaus1 kirjoitti:

Tiedätkö mitä? Tunnut keskittyvän aivan liikaa siihen, mitä ihmiset mahdollisesti ajattelevat sinusta. Mitä jos keskittyisit ihan vaan siihen tekemiseen mitä teet etkä jatkuvasti pyri miettimään mitä muut ajattelee sinusta tai että miten yrittäisit heitä parhaiten miellyttää? Jos menisit Sokokselle, niin keskittyisit siihen, että saat mahdollisimman parhaita meikkineuvoja eikä siihen mitä muut sinusta ajattelee juuri sillä hetkellä? Sillä mikään ei varmaan voi olla niin stressaavaa kuin ajatella miten miellyittäisit aina ketäkin henkilöä ja nyt tuokin ihminen ajattelee.

Lue lisää

Luuletteko te oikeasti, että ne kosmetiikka- ja muut neuvojat oikeasti tietää paskaakaan mistään? Ne vaan esittää tietävänsä ja tyrkyttää mahdollisimman kalliita tuotteita ottamatta asiakasta yksilönä huomioon ollenkaan.

sääliö kirjoitti:

Luuletteko te oikeasti, että ne kosmetiikka- ja muut neuvojat oikeasti tietää paskaakaan mistään? Ne vaan esittää tietävänsä ja tyrkyttää mahdollisimman kalliita tuotteita ottamatta asiakasta yksilönä huomioon ollenkaan.

Lue lisää

kuinka monella neuvojalla olet sitten onneasi kokeillut? Nehän on ilmaisia, varmasti niissä on paljon sitä ettei ne tiedä vaan myyvät vain niitä tuotteitaan. Mutta jos sä et halua/pysty yhtään maksamaan siitä että sulle tehdään yksilöllinen arvio niin sitten sulla pitää olla kisakuntoa enemmän.
Mitä sä olet kysynyt heiltä, miten asiasi selvittänyt?

Taas sä olet tuolla asenteella ettei siitä mitään hyötyä ole ja tiedetäänkö me mitä ne sanoo ja että ne vain myyvät meikkejään. Tiedetään me että ne on myymässä meikkejä, tiedetään me mitä niiden pitää sanoa ja se että pitää osata itse poimia jyvät akanoista. Jos se on ilmaista, pitää ottaa vähän joustavampi asenne myös itse. Toi tuollainen itsensä ulkopuolistaminen meistä muista on sun tuhosi alku. Se että oletat sun ulkonäköongelmiesi olevan sun suurin murhe. Ei ole. Sun suurin murhe on sun asenne ja oletus että kukaan ei ymmärrä, kukaan ei auta, kukaan ei tiedä miltä tuntuu. Sä vain kuljet sokeana ja hoet miten kukaan ei koskaan.
Jos sä et halua apua, älä sitä pyydä, jos sä et halua ymmärräystä, älä sitä pyydä. Ole rehellinen itsellesi, sä olet tässä ketjussa raskaan negatiivinen. Sua on vaikea jaksaa, sitten ihmettelet miksi elämä on niin vaikeaa. Miksi sä et avaa silmiäsi. Älä piiloudu ulkonäön taakse, edelleen, se ei ole sun luontaatytöntävä ominaisuus.

f*ck kirjoitti:

sä elät elämääsi miettien tulevat kaikkein paskimman kautta, ajattelet että koko maailma ajattelee vain sua ja sun ulkonäköä. Aina kun kuljet kadulla, kaikki katsoo sua ja nauraa. Kun menet kauppaan jokainen seuraa sua ja miettii mitä ihmettä teet tai koitat ostaa. Kun menet ihmisten ohi ne katsoo ja nauraa, aina ja kaikkialla.

Ei ihme että sun polvet jo tutisee, sulla on koko maailma harteillasi. Jospa nyt laitat kaikki syyt sivuun, luovut selittelystä. Teet sen ilmoituksen, laitat siihen kuvan ja kaveria etsimässä tekstin. Laita ajatusta siihen tekstiin.

Toiseksi, loppuilta ja huominen päivä, katso että hymyilet. Tee jotain mukavaa, mene vaikka sättiin, soita äidillesi, syö jädeä, tee jotain mistä tunnet että saat hyvää oloa ja et tunne olevasi yksin kurjassa maailmassa.

Kolmanneksi, kun sulla on hyvä olo, pidä se. Kun joku ajatus siitä miten kaikki on perseellään ja ihmiset nauraa tai ajattelee koittaa iskeä niin pyyhi se samantien pois. Päätä pystyyn ja katso ihmisiä.

Neljänneksi, itsesääli seis. Kokonaan. Se että et näytä mallille, ei ole kuin pisara valtameressä, se että olet kaulaasi myöten itsesäälissä, se tekee sinusta mahdottoman jaksaa. Uuvutat itsesi kaiken tuon negatiivisuuden alle.
Täälläkin on ihmisiä jotka tietävät miten vaikeaa on kamppailla ongelmien kanssa, tässäkin ketjussa oli viittaus samankaltaisiin ongelmiin kuin sinulla on. Miksi sä et kysy ja sitten kuuntele. Älä ohita kaikkea mitä eteesi tulee sillä että jankutat tuota mantraa minkä taakse on niin helppo piiloutua.

Sun on aika ottaa askel eteenpäin. Sä et voi muuttua millaiseksi kuvittelet että sun pitää, sun on otettava se askel sellaisena kuin nyt olet. Sitten sä otat toisen askeleen, sitten kolmannen. Joka askeleella sä jätät tuon asenteen taakse, jätät tuon välittömän negatiivisen reagoinnin, jätät tuon toisten ihmisten puolesta ajattelun. Nyt ei selityksiä miten on mahdotonta kaikki, sun mahdollisuudet alkaa siitä hetkestä kun otat ensimmäisen askeleen ja tarkoitat sitä. Ei se ole sen vaikeampaa. Ensimmäinen askel.

Lue lisää

No selvästikään kukaan EI ymmärrä. Voi kun oikeasti tietäisit, millaista elämäni on, niin et jakelisi hyvää tarkoittavia neuvojasi.

Mutta ok, teen sen ilmoituksen ja laitan siihen kuvani. Sitten linkitän ilmoituksen tänne, jotta kaikki näkevät naamani. Veikkaan, ettei tule sen jälkeen enää yhtäkään viestiä tähän ketjuun - tai yhtään vastausta siihen ilmoitukseen. Paitsi joku saattaa kysyä, miten pahasti olen jälkeenjäänyt.
(No en kyllä linkitä, koska en halua kenenkään tutun ikinä näkevän tätä noloa ketjua.)

sääliö kirjoitti:

No selvästikään kukaan EI ymmärrä. Voi kun oikeasti tietäisit, millaista elämäni on, niin et jakelisi hyvää tarkoittavia neuvojasi.

Mutta ok, teen sen ilmoituksen ja laitan siihen kuvani. Sitten linkitän ilmoituksen tänne, jotta kaikki näkevät naamani. Veikkaan, ettei tule sen jälkeen enää yhtäkään viestiä tähän ketjuun - tai yhtään vastausta siihen ilmoitukseen. Paitsi joku saattaa kysyä, miten pahasti olen jälkeenjäänyt.
(No en kyllä linkitä, koska en halua kenenkään tutun ikinä näkevän tätä noloa ketjua.)

Lue lisää

se on eka hyvä huomio sultakin, jos kukaan ei tiedä, kukaan ei voi ymmärtää. Sä näköjään osaat lukea ihmisten ajatuksia mutta me muut sitä taitoa osata.
Sä oletat taas, että vain sun elämä on vaikeaa ja vain sulla on taistelua. Se on totta että mä en ole taistellut ulkonäköasioiden kanssa, mä taistelin jäädäkkö syöttöpotilaaksi vai kävellä ja toimia taas kuten ennenkin. Myönnän että mun masennus kesti varmaan vähemmän aikaa kuin sun, ja mä en kärsi enää muusta kuin siitä että olen saanut jotain mutta menettänyt myös jonkun rakkaan.

Sä puhut kuin idiootti jälkeenjääneisyydestä, mene katsomaan miten nämä jälkeenjääneet elää, niiden ongelmat ei kyllä myöskään liity niin massiiviseen ongelmaan kuin ulkonäkö ja huonosti istuvat vaatteet. Itseasiassa siellä on aika positiivista porukkaa.

Nolo ketju? Nouse toki taas sinne kärsimyksen vuorelle, ylhäiseen yksinäisyyteesi ja pelkää ettei kukaan tuttu näe ja ajattele susta mitään. Koska sun elämäntehtävä on ajatella niiden puolesta mitä ne ajattelee susta.

f*ck kirjoitti:

se on eka hyvä huomio sultakin, jos kukaan ei tiedä, kukaan ei voi ymmärtää. Sä näköjään osaat lukea ihmisten ajatuksia mutta me muut sitä taitoa osata.
Sä oletat taas, että vain sun elämä on vaikeaa ja vain sulla on taistelua. Se on totta että mä en ole taistellut ulkonäköasioiden kanssa, mä taistelin jäädäkkö syöttöpotilaaksi vai kävellä ja toimia taas kuten ennenkin. Myönnän että mun masennus kesti varmaan vähemmän aikaa kuin sun, ja mä en kärsi enää muusta kuin siitä että olen saanut jotain mutta menettänyt myös jonkun rakkaan.

Sä puhut kuin idiootti jälkeenjääneisyydestä, mene katsomaan miten nämä jälkeenjääneet elää, niiden ongelmat ei kyllä myöskään liity niin massiiviseen ongelmaan kuin ulkonäkö ja huonosti istuvat vaatteet. Itseasiassa siellä on aika positiivista porukkaa.

Nolo ketju? Nouse toki taas sinne kärsimyksen vuorelle, ylhäiseen yksinäisyyteesi ja pelkää ettei kukaan tuttu näe ja ajattele susta mitään. Koska sun elämäntehtävä on ajatella niiden puolesta mitä ne ajattelee susta.

Lue lisää

En oleta, että vain minulla on vaikeaa. Tiedän, että erittäin monilla on ongelmia, mutta ne ovat erilaisia kuin minun, koska olen erilainen ihminen kuin muut. Kaikki ovat erilaisia kuin muut. Kenenkään tilanne ei ole identtinen, näin ollen kukaan ei voi täysin ymmärtää ketään.

Tuolla jälkeenjäänyt-jutulla tarkoitin, että ihmiset usein olettavat ulkonäköni perusteella, että olen jälkeenjäänyt (koska näytän ikääni nähden huomiota herättävän nuorelta).

sääliö kirjoitti:

En oleta, että vain minulla on vaikeaa. Tiedän, että erittäin monilla on ongelmia, mutta ne ovat erilaisia kuin minun, koska olen erilainen ihminen kuin muut. Kaikki ovat erilaisia kuin muut. Kenenkään tilanne ei ole identtinen, näin ollen kukaan ei voi täysin ymmärtää ketään.

Tuolla jälkeenjäänyt-jutulla tarkoitin, että ihmiset usein olettavat ulkonäköni perusteella, että olen jälkeenjäänyt (koska näytän ikääni nähden huomiota herättävän nuorelta).

Lue lisää

se on aika onnetonta ajatella että omat ongelmat on niin ainutlaatuisia ettei kukaan voi ymmärtää. Noin se ei mene. Jos elää siten että olettaa olevansa snowflake eikä kukaan voi ymmärtää, on pikkaisen hukassa todellisuudesta.
Mä luulen että sä haluat pitää kiinni ajatuksesta ettei sua voi ymmärtää eikä auttaa eikä sun elämä muutu ikinä.
Sä vain suojaudut, sun pitäisi uskaltaa enemmän. Ei se ole sen vaikeampaa.

sääliö kirjoitti:

En oleta, että vain minulla on vaikeaa. Tiedän, että erittäin monilla on ongelmia, mutta ne ovat erilaisia kuin minun, koska olen erilainen ihminen kuin muut. Kaikki ovat erilaisia kuin muut. Kenenkään tilanne ei ole identtinen, näin ollen kukaan ei voi täysin ymmärtää ketään.

Tuolla jälkeenjäänyt-jutulla tarkoitin, että ihmiset usein olettavat ulkonäköni perusteella, että olen jälkeenjäänyt (koska näytän ikääni nähden huomiota herättävän nuorelta).

Lue lisää

Sääliä siellä, sääliä täällä, sääli, sääli ja sääli. Please, tee itsellesi palvelus ja unohda tuo sääli-sana=)

Joudun tuottamaan sinulle myös pienoisen pettymyksen, sillä valitettavasti, koko maailma ei lepää hartioillasi. Koko maailma ei myöskään seuraa sinua kun astelet kauppaan tai kahvilaan. Valitettavasti. Tottakai ihmiset katsovat normaalisti jos joku kävelee vastaan, mutta se on ihan normaalia se. Outoa olisi, jos eivät kiinnittäisi mitään huomiota ympäröivään maailmaan. Ihmiset katselevat muita ihmisiä, oli ne sitten minkänäköisiä, kokoisia tms. sellaista.

Et ole myöskään ainut alle 160 cm pitkä tässä maailmassa. Et myöskään ole ainut nuorelta näyttävä tyttö. Kunhan sulle tulee ikää enemmän, niin varmaan olet vaan tyytyväinen, että näytät nuorelta=) Et ole myöskään ainut ujo tai näiden asioiden kanssa painiva yksilö.

Kun pääasiassa kaikki ajat viettää kotona neljän seinän sisällä ilman kontaktia ulkomaailmaan, siinä helposti tulee vähän höperöksi. Sitten ne ainoatkin sosiaaliset tilanteet saavat kohtuuttoman suuret mittasuhteet sun pään sisällä. Ylitulkitset kenties katseita, mitkä eivät tarkoita yhtään mitään, pään sisälläsi aivan toiseksi.

Läheskään kaikki katseet joita saat tuskin johtuvat säälistä, voipi olla, että mikään niistä katseista ei liity sääliin millään tavalla. Jos joku pörröttää sun hiuksia, ei se tarkoita sääliä. Se voi tarkoittaa vaikkapa, että onpa kivat hiukset tms Sä tunnut joka ikiseen paikkaan tunkevan tuota sääli-juttuas.

mielipiteeni kirjoitti:

Sääliä siellä, sääliä täällä, sääli, sääli ja sääli. Please, tee itsellesi palvelus ja unohda tuo sääli-sana=)

Joudun tuottamaan sinulle myös pienoisen pettymyksen, sillä valitettavasti, koko maailma ei lepää hartioillasi. Koko maailma ei myöskään seuraa sinua kun astelet kauppaan tai kahvilaan. Valitettavasti. Tottakai ihmiset katsovat normaalisti jos joku kävelee vastaan, mutta se on ihan normaalia se. Outoa olisi, jos eivät kiinnittäisi mitään huomiota ympäröivään maailmaan. Ihmiset katselevat muita ihmisiä, oli ne sitten minkänäköisiä, kokoisia tms. sellaista.

Et ole myöskään ainut alle 160 cm pitkä tässä maailmassa. Et myöskään ole ainut nuorelta näyttävä tyttö. Kunhan sulle tulee ikää enemmän, niin varmaan olet vaan tyytyväinen, että näytät nuorelta=) Et ole myöskään ainut ujo tai näiden asioiden kanssa painiva yksilö.

Kun pääasiassa kaikki ajat viettää kotona neljän seinän sisällä ilman kontaktia ulkomaailmaan, siinä helposti tulee vähän höperöksi. Sitten ne ainoatkin sosiaaliset tilanteet saavat kohtuuttoman suuret mittasuhteet sun pään sisällä. Ylitulkitset kenties katseita, mitkä eivät tarkoita yhtään mitään, pään sisälläsi aivan toiseksi.

Läheskään kaikki katseet joita saat tuskin johtuvat säälistä, voipi olla, että mikään niistä katseista ei liity sääliin millään tavalla. Jos joku pörröttää sun hiuksia, ei se tarkoita sääliä. Se voi tarkoittaa vaikkapa, että onpa kivat hiukset tms Sä tunnut joka ikiseen paikkaan tunkevan tuota sääli-juttuas.

Lue lisää

*Nuorelta näyttävä nainen. Olen 26 ja näytän n. 15-vuotiaalta, eli se vaikuttaa jo melkoisen negatiivisesti sosiaalisiin suhteisiin. Mutta ei siitä sen enempää, koska kaikki aina luulevat, että liioittelen, kun yritän puhua tästä ongelmasta netissä.

Ihan kuin joku muka pörröttäisi mun hiuksia. :D Joku random teini vaan sanoi kaverilleen, että mulla on pörröiset hiukset ohi kävellessään. Ei minua pahemmin kosketa yhtään millään tavalla. Tykkäisin siitä, jos joku pörröttäisi mun hiuksia.

"Mitä rahatilanteesi tulee, jos olet itse valinnut opiskeltavan alan, missä tulevaisuudessa tienaa heikosti, voit syyttää itseäsi, et ketään muuta. Valitsemalla alan, missä tienaa mukavasti, varmistat myös, että sinulla on enemmän rahaa asioihin, mitä haluat tehdä."

Aloittaja ei ole ketään syyttänyt alanvalinnastaan vaan totesi, että se on pienipalkkainen. Alanvalintaa on syynä saattanut olla aito kiinnostus alan työtä kohtaan eikä se, kuinka paljon siinä ansaitsee. Tunnen ihmisiä, jotka tekevät hyväpalkkaista työtä, mutta eivät ole onnellisia siinä. Vastaavasti tunnen ihmisiä, jotka ovat keski- tai matalapalkkaisilla aloilla, mutta pitävät työstään ja ovat tyytyväisiä valinnastaan, vaikka ylimääräistä rahaa ei nimeksikään jää.
Tunnen tietysti niitäkin, joilla on sekä hyvä palkka ja työ on mielekästä.

Aloittajalle: En ole koskaan tavannut ihmistä, joka ensisilmäyksellä olisi ollut ruma. Rumaksi ovat muutamat muuttuneet esim. sellaisen käytöksen myötä, joka on paljastanut heidän sisäisen kauneuden puutteen.

my 5 cents kirjoitti:

"Mitä rahatilanteesi tulee, jos olet itse valinnut opiskeltavan alan, missä tulevaisuudessa tienaa heikosti, voit syyttää itseäsi, et ketään muuta. Valitsemalla alan, missä tienaa mukavasti, varmistat myös, että sinulla on enemmän rahaa asioihin, mitä haluat tehdä."

Aloittaja ei ole ketään syyttänyt alanvalinnastaan vaan totesi, että se on pienipalkkainen. Alanvalintaa on syynä saattanut olla aito kiinnostus alan työtä kohtaan eikä se, kuinka paljon siinä ansaitsee. Tunnen ihmisiä, jotka tekevät hyväpalkkaista työtä, mutta eivät ole onnellisia siinä. Vastaavasti tunnen ihmisiä, jotka ovat keski- tai matalapalkkaisilla aloilla, mutta pitävät työstään ja ovat tyytyväisiä valinnastaan, vaikka ylimääräistä rahaa ei nimeksikään jää.
Tunnen tietysti niitäkin, joilla on sekä hyvä palkka ja työ on mielekästä.

Aloittajalle: En ole koskaan tavannut ihmistä, joka ensisilmäyksellä olisi ollut ruma. Rumaksi ovat muutamat muuttuneet esim. sellaisen käytöksen myötä, joka on paljastanut heidän sisäisen kauneuden puutteen.

Lue lisää

Samaa mieltä. Minäkin tunnen ihmisiä, jotka ovat valinneet työn, josta pitävät, mutta palkka on huono. Tunnen myös niitä, jotka ovat valinneet pelkän hyvän palkan perusteella työn, mutta eivät viihdy siinä. Minäkin tunnen, kuten sinä, myös ihmisiä, joilla on mielekäs työ sekä hyvä palkka.

Kaikkiin näihin voi kuitenkin itse vaikuttaa. Se on pohdiskelun paikka itselle, minkä näistä haluaa itse valita. Jos on itse selkeästi valinnut mielekkään työn, mutta tietää, että siinä ei ole hyväpalkka, niin se on aivan selkeästi oma valinta ja silloin on turha valittaa, että voi voi kun on huono palkka ja voi voi kun ei ole varaa ostaa mitään tai mikä pahinta laittaa muiden ihmisten syyksi, että kun ei ole varaa ostella yhtään mitään. Se on siis oma valinta, mistä sitten jokainen kärsii tai nauttii seurauksista.

Omalla käytöksellä, asenteella ja valinnoilla voi vaikuttaa moniin eri asioihin elämässä. Vaikka olisi Miss Maailma, mutta se ei auta, jos näkee itsensä maailman rumimpana ihmisenä tai käytös on todella huonoa puhumattakaan siitä, että näkee elämässä ainoastaan ne huonot, negatiiviset asiat tai sitten jos ei näe niitä, niin tekee niistä väkisin niitä huonoja asioita. Se ulkonäkö ei myöskään auta, jos itsellä on taipumus ulkonäöstä huolimatta kadehtia ihmisiä tai katkeroitua.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei ole helppoa olla myöskään sellaisen kaveri, jolla on äärettömän huono itsetunto ja joka kadehtii lähes kaikesta.

Elämässä pitää nähdä oikeasti vaivaa. Aikuisten oikeasti. Ei ne tavoiteltavat asiat yleensä sieltä taivaasta itsekseen tipu.

vastaus1 kirjoitti:

Samaa mieltä. Minäkin tunnen ihmisiä, jotka ovat valinneet työn, josta pitävät, mutta palkka on huono. Tunnen myös niitä, jotka ovat valinneet pelkän hyvän palkan perusteella työn, mutta eivät viihdy siinä. Minäkin tunnen, kuten sinä, myös ihmisiä, joilla on mielekäs työ sekä hyvä palkka.

Kaikkiin näihin voi kuitenkin itse vaikuttaa. Se on pohdiskelun paikka itselle, minkä näistä haluaa itse valita. Jos on itse selkeästi valinnut mielekkään työn, mutta tietää, että siinä ei ole hyväpalkka, niin se on aivan selkeästi oma valinta ja silloin on turha valittaa, että voi voi kun on huono palkka ja voi voi kun ei ole varaa ostaa mitään tai mikä pahinta laittaa muiden ihmisten syyksi, että kun ei ole varaa ostella yhtään mitään. Se on siis oma valinta, mistä sitten jokainen kärsii tai nauttii seurauksista.

Omalla käytöksellä, asenteella ja valinnoilla voi vaikuttaa moniin eri asioihin elämässä. Vaikka olisi Miss Maailma, mutta se ei auta, jos näkee itsensä maailman rumimpana ihmisenä tai käytös on todella huonoa puhumattakaan siitä, että näkee elämässä ainoastaan ne huonot, negatiiviset asiat tai sitten jos ei näe niitä, niin tekee niistä väkisin niitä huonoja asioita. Se ulkonäkö ei myöskään auta, jos itsellä on taipumus ulkonäöstä huolimatta kadehtia ihmisiä tai katkeroitua.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei ole helppoa olla myöskään sellaisen kaveri, jolla on äärettömän huono itsetunto ja joka kadehtii lähes kaikesta.

Elämässä pitää nähdä oikeasti vaivaa. Aikuisten oikeasti. Ei ne tavoiteltavat asiat yleensä sieltä taivaasta itsekseen tipu.

Lue lisää

Eipä tuo ap kummemmin valittanut, "että voi voi kun on huono palkka". Totesi vaan miksi ei ole varaa kauneudenkohotuspalveluihin.
Mutta ei se mitään sellaisia tarvitsekkaan, sillä oikealla asenne kaunistaa 100 enemmän kuin mikään muu.

vastaus1 kirjoitti:

Samaa mieltä. Minäkin tunnen ihmisiä, jotka ovat valinneet työn, josta pitävät, mutta palkka on huono. Tunnen myös niitä, jotka ovat valinneet pelkän hyvän palkan perusteella työn, mutta eivät viihdy siinä. Minäkin tunnen, kuten sinä, myös ihmisiä, joilla on mielekäs työ sekä hyvä palkka.

Kaikkiin näihin voi kuitenkin itse vaikuttaa. Se on pohdiskelun paikka itselle, minkä näistä haluaa itse valita. Jos on itse selkeästi valinnut mielekkään työn, mutta tietää, että siinä ei ole hyväpalkka, niin se on aivan selkeästi oma valinta ja silloin on turha valittaa, että voi voi kun on huono palkka ja voi voi kun ei ole varaa ostaa mitään tai mikä pahinta laittaa muiden ihmisten syyksi, että kun ei ole varaa ostella yhtään mitään. Se on siis oma valinta, mistä sitten jokainen kärsii tai nauttii seurauksista.

Omalla käytöksellä, asenteella ja valinnoilla voi vaikuttaa moniin eri asioihin elämässä. Vaikka olisi Miss Maailma, mutta se ei auta, jos näkee itsensä maailman rumimpana ihmisenä tai käytös on todella huonoa puhumattakaan siitä, että näkee elämässä ainoastaan ne huonot, negatiiviset asiat tai sitten jos ei näe niitä, niin tekee niistä väkisin niitä huonoja asioita. Se ulkonäkö ei myöskään auta, jos itsellä on taipumus ulkonäöstä huolimatta kadehtia ihmisiä tai katkeroitua.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei ole helppoa olla myöskään sellaisen kaveri, jolla on äärettömän huono itsetunto ja joka kadehtii lähes kaikesta.

Elämässä pitää nähdä oikeasti vaivaa. Aikuisten oikeasti. Ei ne tavoiteltavat asiat yleensä sieltä taivaasta itsekseen tipu.

Lue lisää

Kuulostat hieman naiivilta, jos oikeasti uskot kaiken olevan asenteesta tai yrittämisestä kiinni. Jotenkin vähän ärsyttää ruveta vastailemaan noihin "kukaan ei tee sitä puolestasi", koska kai minä nyt sen tajuan. Mutta kuka juhlii yksin? Käy kahvilla yksin? Harrastaa mitään ilman rahaa? Puhuu opiskelujutuista yksinään (varsinkaan kun niissä ei ole mitään puhumista)? Sulla on kyllä hyvin asiat, jos luulet että työtä saa nykyään ihan tuosta vain varsinkaan ilman ammatillista tutkintoa tai työkokemusta.

Sosiaalisuutta pidän kyllä luonteenpiirteenä, koska ei kukaan voi päättää sitä miten paljon nauttii sosiaalisista tilanteista ja miten luonteva niissä on. Se on persoonallisuuskysymys, miten paljon sosiaalisuutta ylipäätään edes kaipaa. Pointti oli tässä se, että haluaisin haluta olla sosiaalinen. En voi kuitenkaan muuttaa niin oleellista osaa persoonallisuudestani pelkällä tahdonvoimalla. Iloisuus on taas on aika lailla sidoksissa sosiaalisuuteen.

En tiedä oletko tietoinen asiasta, mutta kuka tahansa ei voi opiskella mitä tahansa. Kaikki eivät yksinkertaisesti pääse opiskelemaan aloja, joilla on hyvä palkka, vaikka kuinka haluaisi. Jos ei kyvyt tai äly riitä, on pakko valita huonopalkkaisempi ala. Kuinka olen syyttänyt muita ihmisiä?

Bottom line: Voin teeskennellä iloista ja sosiaalista. Voin mennä baariin tai yökerhoon bilettämään yksin. Voin istua kahvilla yksin ja v*ttu vaikka puhua yksinäni! Voin jutella kaikille vastaantuleville ihmisille ja tyrkyttää itseäni kaikelle mikä liikkuu. Voin keksiä harrastuksen, joka on ilmainen.

Mutta olisiko se muka sun mielestä sama asia?

sääliö kirjoitti:

Kuulostat hieman naiivilta, jos oikeasti uskot kaiken olevan asenteesta tai yrittämisestä kiinni. Jotenkin vähän ärsyttää ruveta vastailemaan noihin "kukaan ei tee sitä puolestasi", koska kai minä nyt sen tajuan. Mutta kuka juhlii yksin? Käy kahvilla yksin? Harrastaa mitään ilman rahaa? Puhuu opiskelujutuista yksinään (varsinkaan kun niissä ei ole mitään puhumista)? Sulla on kyllä hyvin asiat, jos luulet että työtä saa nykyään ihan tuosta vain varsinkaan ilman ammatillista tutkintoa tai työkokemusta.

Sosiaalisuutta pidän kyllä luonteenpiirteenä, koska ei kukaan voi päättää sitä miten paljon nauttii sosiaalisista tilanteista ja miten luonteva niissä on. Se on persoonallisuuskysymys, miten paljon sosiaalisuutta ylipäätään edes kaipaa. Pointti oli tässä se, että haluaisin haluta olla sosiaalinen. En voi kuitenkaan muuttaa niin oleellista osaa persoonallisuudestani pelkällä tahdonvoimalla. Iloisuus on taas on aika lailla sidoksissa sosiaalisuuteen.

En tiedä oletko tietoinen asiasta, mutta kuka tahansa ei voi opiskella mitä tahansa. Kaikki eivät yksinkertaisesti pääse opiskelemaan aloja, joilla on hyvä palkka, vaikka kuinka haluaisi. Jos ei kyvyt tai äly riitä, on pakko valita huonopalkkaisempi ala. Kuinka olen syyttänyt muita ihmisiä?

Bottom line: Voin teeskennellä iloista ja sosiaalista. Voin mennä baariin tai yökerhoon bilettämään yksin. Voin istua kahvilla yksin ja v*ttu vaikka puhua yksinäni! Voin jutella kaikille vastaantuleville ihmisille ja tyrkyttää itseäni kaikelle mikä liikkuu. Voin keksiä harrastuksen, joka on ilmainen.

Mutta olisiko se muka sun mielestä sama asia?

Lue lisää

Sulla on todellinen asenneongelma.

Olet sitä mieltä, että mikään harrastus ei ole harrastus, jos se ei maksa mitään? Voithan sä vaikka harrastaa lenkkeilyä ja se ei maksa mitään. Jaa-a, mutta joo, se vaatii sulta itseltäs ponnisteluja, että viitsit lähteä lenkille ja vielä yksin. Kukaan ei liikuta sinne lenkille sua jollet sä itse. Omasta laiskuudesta on aivan turha syyttää muita. Vai haitko sä vaan sellasta harrastusta elämään, mikä on mahdollisimman kallis ja sitten sä voit kaikille braassailla, että voi kun sulla on varaa kalliiseen harrastukseen? Elikä harrastus toimii ikään kuin sun egon pönkittäjänä? Jos sä oot kirjallisuuden ystävä, niin kyllä sä varmaan tiesi löydät kirjastoon. Siellä voi ihan ilmaiseksi lukea sekä tutustua kirjallisuuteen.

Jos sulla ei ole rahaa kalliisiin harrastuksiin niin sitten sun pitää elää sen mukaan. Jos sä haluat, että sulla on varaa kalliisiin harrastuksiin, niin sitten sä teet sen asian eteen jotain. Katsos kun ei kukaan sun harrastuksia, aikuisen ihmisen, tule kustantamaan.

Opiskelemaan pääsy ei ole mikään älykkyyden mittari. Se on mittari siihen, onko sulla tarpeeksi motivaatiota tehdä asioiden eteen niin paljon, että sä osaat ne asiat esim. kokeessa. Jokin pääsykoe ei mittaa älykkyyttä, vaan motivaatiota ja ahkeruutta. Toki pääskoe mittaa joillakin aloilla lahjakkuuttakin, mutta pelkällä lahjakkuudella ei pitkälle pötkitä, jos on niin laiska ettei viitsi edes sitä koetta tehdä. Jos sä oot vaikka kuinka älykäs, mutta sairaalloisen laiska, niin et tule pärjäämään opiskeluissa, oli se ala sitten mikä vaan. Homman nimi on edelleen se, että useimmiten päästäkseen eteenpäin on tehtävä itse töitä. Kukaan ei sun puolestasi opiskele yhtään mitään. Jos sulla on asenneongelma, että mitään et viitsi tehdä, mutta sairaan hyvää palkkaa kuitenkin odotat niin tulet kuitenkin pettymään aivan varmasti. Ihmettelen, että miten sä edes tollasella asenteella olet edes päässyt lukiota läpi. Ootko koskaan kuullut lukiossa sellaista kuin 10% lahjakkuutta ja 90 % verta, hikeä ja kyyneleitä?

Palkka ja tittelit eivät myöskään mittaa mitään älykkyyttä. Jotkut toki pääsevät suhteilla eteenpäin, mutta eivät nekään pitkälle kanna jos töissä vaan laiskottelee, saikuttelee tai ei edes mene töihin. Jos ei ole suhteita, on kuitenkin mahdollisuus parantaa omaa asemaansa opiskelemalla ja olemalla aktiivinen, nöyrä työntekijä. Jotkut työnantajat palkkaavat mielellään sellaisen, joka on ahkerasti tehnyt aikaisemmin raskasta työtä ja paljon kuin sellaisen, joka lusmuilee ja eikä viitsi tehdä mitään.

Hanttihommia löytyy aina, lamankin aikana ja varsinkin opiskelijoiden luulisi saavan helpommin töitä, mutta jos sä oot sellanen, että sä nyrpistelet nenääsi kaikille töille ja mikään ei sulle kelpaa ja sitten sulla ei oo rahaa ja syytät vaan muita ja yhteiskuntaa, että kuinka vaikeaa on saada töitä, niin vika on kyllä ihan itsessäsi. Kyllä sä varmaan itekin tän tiedät, että jos laiskottaa niin sitten laiskottaa, mutta ei se kyllä yhteiskunnan vika ole, että laiskottaa. Nyt ei ole edes yhtä paha lama kuin 90-luvulla ja silloinkin riitti vaikka mitä hanttihommaa.

Kyllä, jos lähdet baariin, niin helpommin sieltä saat seuraa (olettaen että sulla on asenne kunnossa), ihmiset huomaavat, että olet yksin ja kenties sinkku ja sellaiselle on helpommin mennä puhumaan kuin sellaiselle joka piiloutuu jonkun suuren kaveriporukan taakse. Ethän oleta, että vain sulle puhutaan vaan myös sinä aukaiset sen suusi ja se lause ei tarvitse olla mitään se erikoisempaa kuin moi, mitä kuuluu yms. Jos sä menet jonkun suuren kaveriporukan kanssa baariin niin hyvin mahdollista, että sä et saa mitään seuraa ensinnäkin siksi, että ihmiset luulevat helpommin, että olet varattu ja toisekseen keskityt itse juttelemaan niille kavereilla (jos saat sitä suutas auki)

Kysyt kuka juhlii yksin, kuka käy kahvilla yksin. Tiedän paljon ihmisiä, jotka käyvät kahvilla, baarissa, shoppailemassa, elokuvissa, matkoilla yms. yksin. Se vaan vaatii sen, että osaat olla itsenäinen ja et ole liikaa riippuvainen muista ihmisistä. Ethän sä voi kavereitakaan ottaa työhaastatteluun mukaan. Elämää pitää opetella elämään siten, että voi tehdä asioita yksinkin, itsenäisesti, aikuisesti aikuisella tavalla. Mitäs sitten jos sä menet kahville jonkun kaverin kanssa ja se kaveri lähteekin sua aikaisemmin sieltä pois, mitäs sitten? Keksit vain tekosyitä, miksi sun ei pitäis tehdä sitä ja sitä. Laiska ihminen esimerkiksi syyttää, että ei ole lenkkikaveria niin ei voi lähteä lenkille. Pitääkö sun kädestä tulla pitelemään kun sä käyt vessassakin? Et ole mikään lapsi enää, et tarvitse mukaan joka paikkaan äitiä. Laiska ihminen keksii myös tekosyitä kuten ei ole sopivia vaatteita salille tai se maksaa liikaa.

Jotain kertoo susta myös, että kun ihmiset yrittävät auttaa sua niin sä vaan heitä haukut. Luuletko, että tuollaisen kanssa olisi kiva olla ystävä?

vastaus1 kirjoitti:

Sulla on todellinen asenneongelma.

Olet sitä mieltä, että mikään harrastus ei ole harrastus, jos se ei maksa mitään? Voithan sä vaikka harrastaa lenkkeilyä ja se ei maksa mitään. Jaa-a, mutta joo, se vaatii sulta itseltäs ponnisteluja, että viitsit lähteä lenkille ja vielä yksin. Kukaan ei liikuta sinne lenkille sua jollet sä itse. Omasta laiskuudesta on aivan turha syyttää muita. Vai haitko sä vaan sellasta harrastusta elämään, mikä on mahdollisimman kallis ja sitten sä voit kaikille braassailla, että voi kun sulla on varaa kalliiseen harrastukseen? Elikä harrastus toimii ikään kuin sun egon pönkittäjänä? Jos sä oot kirjallisuuden ystävä, niin kyllä sä varmaan tiesi löydät kirjastoon. Siellä voi ihan ilmaiseksi lukea sekä tutustua kirjallisuuteen.

Jos sulla ei ole rahaa kalliisiin harrastuksiin niin sitten sun pitää elää sen mukaan. Jos sä haluat, että sulla on varaa kalliisiin harrastuksiin, niin sitten sä teet sen asian eteen jotain. Katsos kun ei kukaan sun harrastuksia, aikuisen ihmisen, tule kustantamaan.

Opiskelemaan pääsy ei ole mikään älykkyyden mittari. Se on mittari siihen, onko sulla tarpeeksi motivaatiota tehdä asioiden eteen niin paljon, että sä osaat ne asiat esim. kokeessa. Jokin pääsykoe ei mittaa älykkyyttä, vaan motivaatiota ja ahkeruutta. Toki pääskoe mittaa joillakin aloilla lahjakkuuttakin, mutta pelkällä lahjakkuudella ei pitkälle pötkitä, jos on niin laiska ettei viitsi edes sitä koetta tehdä. Jos sä oot vaikka kuinka älykäs, mutta sairaalloisen laiska, niin et tule pärjäämään opiskeluissa, oli se ala sitten mikä vaan. Homman nimi on edelleen se, että useimmiten päästäkseen eteenpäin on tehtävä itse töitä. Kukaan ei sun puolestasi opiskele yhtään mitään. Jos sulla on asenneongelma, että mitään et viitsi tehdä, mutta sairaan hyvää palkkaa kuitenkin odotat niin tulet kuitenkin pettymään aivan varmasti. Ihmettelen, että miten sä edes tollasella asenteella olet edes päässyt lukiota läpi. Ootko koskaan kuullut lukiossa sellaista kuin 10% lahjakkuutta ja 90 % verta, hikeä ja kyyneleitä?

Palkka ja tittelit eivät myöskään mittaa mitään älykkyyttä. Jotkut toki pääsevät suhteilla eteenpäin, mutta eivät nekään pitkälle kanna jos töissä vaan laiskottelee, saikuttelee tai ei edes mene töihin. Jos ei ole suhteita, on kuitenkin mahdollisuus parantaa omaa asemaansa opiskelemalla ja olemalla aktiivinen, nöyrä työntekijä. Jotkut työnantajat palkkaavat mielellään sellaisen, joka on ahkerasti tehnyt aikaisemmin raskasta työtä ja paljon kuin sellaisen, joka lusmuilee ja eikä viitsi tehdä mitään.

Hanttihommia löytyy aina, lamankin aikana ja varsinkin opiskelijoiden luulisi saavan helpommin töitä, mutta jos sä oot sellanen, että sä nyrpistelet nenääsi kaikille töille ja mikään ei sulle kelpaa ja sitten sulla ei oo rahaa ja syytät vaan muita ja yhteiskuntaa, että kuinka vaikeaa on saada töitä, niin vika on kyllä ihan itsessäsi. Kyllä sä varmaan itekin tän tiedät, että jos laiskottaa niin sitten laiskottaa, mutta ei se kyllä yhteiskunnan vika ole, että laiskottaa. Nyt ei ole edes yhtä paha lama kuin 90-luvulla ja silloinkin riitti vaikka mitä hanttihommaa.

Kyllä, jos lähdet baariin, niin helpommin sieltä saat seuraa (olettaen että sulla on asenne kunnossa), ihmiset huomaavat, että olet yksin ja kenties sinkku ja sellaiselle on helpommin mennä puhumaan kuin sellaiselle joka piiloutuu jonkun suuren kaveriporukan taakse. Ethän oleta, että vain sulle puhutaan vaan myös sinä aukaiset sen suusi ja se lause ei tarvitse olla mitään se erikoisempaa kuin moi, mitä kuuluu yms. Jos sä menet jonkun suuren kaveriporukan kanssa baariin niin hyvin mahdollista, että sä et saa mitään seuraa ensinnäkin siksi, että ihmiset luulevat helpommin, että olet varattu ja toisekseen keskityt itse juttelemaan niille kavereilla (jos saat sitä suutas auki)

Kysyt kuka juhlii yksin, kuka käy kahvilla yksin. Tiedän paljon ihmisiä, jotka käyvät kahvilla, baarissa, shoppailemassa, elokuvissa, matkoilla yms. yksin. Se vaan vaatii sen, että osaat olla itsenäinen ja et ole liikaa riippuvainen muista ihmisistä. Ethän sä voi kavereitakaan ottaa työhaastatteluun mukaan. Elämää pitää opetella elämään siten, että voi tehdä asioita yksinkin, itsenäisesti, aikuisesti aikuisella tavalla. Mitäs sitten jos sä menet kahville jonkun kaverin kanssa ja se kaveri lähteekin sua aikaisemmin sieltä pois, mitäs sitten? Keksit vain tekosyitä, miksi sun ei pitäis tehdä sitä ja sitä. Laiska ihminen esimerkiksi syyttää, että ei ole lenkkikaveria niin ei voi lähteä lenkille. Pitääkö sun kädestä tulla pitelemään kun sä käyt vessassakin? Et ole mikään lapsi enää, et tarvitse mukaan joka paikkaan äitiä. Laiska ihminen keksii myös tekosyitä kuten ei ole sopivia vaatteita salille tai se maksaa liikaa.

Jotain kertoo susta myös, että kun ihmiset yrittävät auttaa sua niin sä vaan heitä haukut. Luuletko, että tuollaisen kanssa olisi kiva olla ystävä?

Lue lisää

No johan mä sanoin, että voin hankkia ilmaisen harrastuksen. Harrastan mä nytkin lukemista ja elokuvia. Tarkoitin vain, ettei minulla ole varaa samanlaisiin trendikkäisiin harrastuksiin kuin useimmilla muilla näyttää olevan. Liikunnasta en ole kiinnostunut, ja aiemmin kun lenkkeilin, ei siellä lenkkipoluilla kyllä pahemmin ihmisiä vastaan tullut.

No en kyllä ammattikorkeaan päässyt, vaikka kävin pääsykokeissa joskus vuonna x. Useimpien alojen pääsykokeissa minun pitäisi saada lähes täydet pisteet, jotta olisi edes mahdollisuus tulla valituksi (koska yo-kirjoitukset meni masennuksen takia penkin alle). En muutenkaan kykenisi opiskelemaan korkeakoulussa, koska se edellyttää sosiaalisia taitoja, joita minulla ei ole, ja kestää ihan helvetin pitkään. Eikä mua alempi koulutus edes haittaa.

Kerro ihmeessä, millaisia hanttihommia saa alle 160-senttinen ja alle 50-kiloinen pikkutyttö? Ja arvaa kahdesti, pääsenkö mä edes haastatteluun asti, kun samaa paikkaa hakee about 200 muuta ihmistä.

En käy baarissa, koska en käytä alkoholia ja inhoan kännisiä ihmisiä. Kavereita ei ole, joten en voi olla heistä riippuvainen. Käyn toki shoppailemassa yksin ja pari kertaa kävin myös elokuvissa (kovasti sain sääliviä ja ihmetteleviä katseita siellä). Olen aina ollut itsenäinen ja osaan kyllä tehdä asioita yksinkin, osittain siksi, koska on ollut pakko. Sitähän mä tässä itken, kun aina joutuu tekemään kaiken yksin.

Sori, että "haukuin" ihmisiä.. ei kyllä ole mitään muistikuvaa, että olisin niin tehnyt.

vastaus1 kirjoitti:

Sulla on todellinen asenneongelma.

Olet sitä mieltä, että mikään harrastus ei ole harrastus, jos se ei maksa mitään? Voithan sä vaikka harrastaa lenkkeilyä ja se ei maksa mitään. Jaa-a, mutta joo, se vaatii sulta itseltäs ponnisteluja, että viitsit lähteä lenkille ja vielä yksin. Kukaan ei liikuta sinne lenkille sua jollet sä itse. Omasta laiskuudesta on aivan turha syyttää muita. Vai haitko sä vaan sellasta harrastusta elämään, mikä on mahdollisimman kallis ja sitten sä voit kaikille braassailla, että voi kun sulla on varaa kalliiseen harrastukseen? Elikä harrastus toimii ikään kuin sun egon pönkittäjänä? Jos sä oot kirjallisuuden ystävä, niin kyllä sä varmaan tiesi löydät kirjastoon. Siellä voi ihan ilmaiseksi lukea sekä tutustua kirjallisuuteen.

Jos sulla ei ole rahaa kalliisiin harrastuksiin niin sitten sun pitää elää sen mukaan. Jos sä haluat, että sulla on varaa kalliisiin harrastuksiin, niin sitten sä teet sen asian eteen jotain. Katsos kun ei kukaan sun harrastuksia, aikuisen ihmisen, tule kustantamaan.

Opiskelemaan pääsy ei ole mikään älykkyyden mittari. Se on mittari siihen, onko sulla tarpeeksi motivaatiota tehdä asioiden eteen niin paljon, että sä osaat ne asiat esim. kokeessa. Jokin pääsykoe ei mittaa älykkyyttä, vaan motivaatiota ja ahkeruutta. Toki pääskoe mittaa joillakin aloilla lahjakkuuttakin, mutta pelkällä lahjakkuudella ei pitkälle pötkitä, jos on niin laiska ettei viitsi edes sitä koetta tehdä. Jos sä oot vaikka kuinka älykäs, mutta sairaalloisen laiska, niin et tule pärjäämään opiskeluissa, oli se ala sitten mikä vaan. Homman nimi on edelleen se, että useimmiten päästäkseen eteenpäin on tehtävä itse töitä. Kukaan ei sun puolestasi opiskele yhtään mitään. Jos sulla on asenneongelma, että mitään et viitsi tehdä, mutta sairaan hyvää palkkaa kuitenkin odotat niin tulet kuitenkin pettymään aivan varmasti. Ihmettelen, että miten sä edes tollasella asenteella olet edes päässyt lukiota läpi. Ootko koskaan kuullut lukiossa sellaista kuin 10% lahjakkuutta ja 90 % verta, hikeä ja kyyneleitä?

Palkka ja tittelit eivät myöskään mittaa mitään älykkyyttä. Jotkut toki pääsevät suhteilla eteenpäin, mutta eivät nekään pitkälle kanna jos töissä vaan laiskottelee, saikuttelee tai ei edes mene töihin. Jos ei ole suhteita, on kuitenkin mahdollisuus parantaa omaa asemaansa opiskelemalla ja olemalla aktiivinen, nöyrä työntekijä. Jotkut työnantajat palkkaavat mielellään sellaisen, joka on ahkerasti tehnyt aikaisemmin raskasta työtä ja paljon kuin sellaisen, joka lusmuilee ja eikä viitsi tehdä mitään.

Hanttihommia löytyy aina, lamankin aikana ja varsinkin opiskelijoiden luulisi saavan helpommin töitä, mutta jos sä oot sellanen, että sä nyrpistelet nenääsi kaikille töille ja mikään ei sulle kelpaa ja sitten sulla ei oo rahaa ja syytät vaan muita ja yhteiskuntaa, että kuinka vaikeaa on saada töitä, niin vika on kyllä ihan itsessäsi. Kyllä sä varmaan itekin tän tiedät, että jos laiskottaa niin sitten laiskottaa, mutta ei se kyllä yhteiskunnan vika ole, että laiskottaa. Nyt ei ole edes yhtä paha lama kuin 90-luvulla ja silloinkin riitti vaikka mitä hanttihommaa.

Kyllä, jos lähdet baariin, niin helpommin sieltä saat seuraa (olettaen että sulla on asenne kunnossa), ihmiset huomaavat, että olet yksin ja kenties sinkku ja sellaiselle on helpommin mennä puhumaan kuin sellaiselle joka piiloutuu jonkun suuren kaveriporukan taakse. Ethän oleta, että vain sulle puhutaan vaan myös sinä aukaiset sen suusi ja se lause ei tarvitse olla mitään se erikoisempaa kuin moi, mitä kuuluu yms. Jos sä menet jonkun suuren kaveriporukan kanssa baariin niin hyvin mahdollista, että sä et saa mitään seuraa ensinnäkin siksi, että ihmiset luulevat helpommin, että olet varattu ja toisekseen keskityt itse juttelemaan niille kavereilla (jos saat sitä suutas auki)

Kysyt kuka juhlii yksin, kuka käy kahvilla yksin. Tiedän paljon ihmisiä, jotka käyvät kahvilla, baarissa, shoppailemassa, elokuvissa, matkoilla yms. yksin. Se vaan vaatii sen, että osaat olla itsenäinen ja et ole liikaa riippuvainen muista ihmisistä. Ethän sä voi kavereitakaan ottaa työhaastatteluun mukaan. Elämää pitää opetella elämään siten, että voi tehdä asioita yksinkin, itsenäisesti, aikuisesti aikuisella tavalla. Mitäs sitten jos sä menet kahville jonkun kaverin kanssa ja se kaveri lähteekin sua aikaisemmin sieltä pois, mitäs sitten? Keksit vain tekosyitä, miksi sun ei pitäis tehdä sitä ja sitä. Laiska ihminen esimerkiksi syyttää, että ei ole lenkkikaveria niin ei voi lähteä lenkille. Pitääkö sun kädestä tulla pitelemään kun sä käyt vessassakin? Et ole mikään lapsi enää, et tarvitse mukaan joka paikkaan äitiä. Laiska ihminen keksii myös tekosyitä kuten ei ole sopivia vaatteita salille tai se maksaa liikaa.

Jotain kertoo susta myös, että kun ihmiset yrittävät auttaa sua niin sä vaan heitä haukut. Luuletko, että tuollaisen kanssa olisi kiva olla ystävä?

Lue lisää

Vaikka kirjoitat paljon asiaa, niin tyylisi on holhoava ja toisen lyttyyn analysoiva, vaikka tunnet koko ihmisestä vain pienen murto-osan. Eli sun asenteessa kirjoittaa rakentavasti on toivomisen varaa.

sääliö kirjoitti:

No johan mä sanoin, että voin hankkia ilmaisen harrastuksen. Harrastan mä nytkin lukemista ja elokuvia. Tarkoitin vain, ettei minulla ole varaa samanlaisiin trendikkäisiin harrastuksiin kuin useimmilla muilla näyttää olevan. Liikunnasta en ole kiinnostunut, ja aiemmin kun lenkkeilin, ei siellä lenkkipoluilla kyllä pahemmin ihmisiä vastaan tullut.

No en kyllä ammattikorkeaan päässyt, vaikka kävin pääsykokeissa joskus vuonna x. Useimpien alojen pääsykokeissa minun pitäisi saada lähes täydet pisteet, jotta olisi edes mahdollisuus tulla valituksi (koska yo-kirjoitukset meni masennuksen takia penkin alle). En muutenkaan kykenisi opiskelemaan korkeakoulussa, koska se edellyttää sosiaalisia taitoja, joita minulla ei ole, ja kestää ihan helvetin pitkään. Eikä mua alempi koulutus edes haittaa.

Kerro ihmeessä, millaisia hanttihommia saa alle 160-senttinen ja alle 50-kiloinen pikkutyttö? Ja arvaa kahdesti, pääsenkö mä edes haastatteluun asti, kun samaa paikkaa hakee about 200 muuta ihmistä.

En käy baarissa, koska en käytä alkoholia ja inhoan kännisiä ihmisiä. Kavereita ei ole, joten en voi olla heistä riippuvainen. Käyn toki shoppailemassa yksin ja pari kertaa kävin myös elokuvissa (kovasti sain sääliviä ja ihmetteleviä katseita siellä). Olen aina ollut itsenäinen ja osaan kyllä tehdä asioita yksinkin, osittain siksi, koska on ollut pakko. Sitähän mä tässä itken, kun aina joutuu tekemään kaiken yksin.

Sori, että "haukuin" ihmisiä.. ei kyllä ole mitään muistikuvaa, että olisin niin tehnyt.

Lue lisää

ihan oikeasti, saat sääliviä katseita kun meet leffaan? Onko yhtään, ole nyt rehellinen, onko yhtään mahdollista että sä säälit itse itseäsi ja oletat muiden tekevän myös niin.
Ihmiset katsovat, he katsovat oli sun ulkonäkö mikä vain. Mä en todellakaan usko että jos joku katsoo sua se muuttaa katsettaan sääliväksi. Ihmiset ei välitä niin paljon kuitenkaan tuntemattomista. Sä et kestä ihmisten katseita koska sä säälit itseäsi ja oletat kaikkien muidenkin niin tekevän.

Mitä sä itse ajattelet että sä voisit tehdä tilanteesi parantamiseksi? Oletko tehnyt jotain ja jos niin kaatuiko ne mihin?

Onko sulla elämäsi aikana ikinä ollut kaveria, mitään romanssia? Millaisesta perheestä tulet?

f*ck kirjoitti:

ihan oikeasti, saat sääliviä katseita kun meet leffaan? Onko yhtään, ole nyt rehellinen, onko yhtään mahdollista että sä säälit itse itseäsi ja oletat muiden tekevän myös niin.
Ihmiset katsovat, he katsovat oli sun ulkonäkö mikä vain. Mä en todellakaan usko että jos joku katsoo sua se muuttaa katsettaan sääliväksi. Ihmiset ei välitä niin paljon kuitenkaan tuntemattomista. Sä et kestä ihmisten katseita koska sä säälit itseäsi ja oletat kaikkien muidenkin niin tekevän.

Mitä sä itse ajattelet että sä voisit tehdä tilanteesi parantamiseksi? Oletko tehnyt jotain ja jos niin kaatuiko ne mihin?

Onko sulla elämäsi aikana ikinä ollut kaveria, mitään romanssia? Millaisesta perheestä tulet?

Lue lisää

Olen itse mennyt yksin leffaan ihan hyvillä mielin, eli en ole silloin itse säälinyt itseäni. En tiedä, ovatko katseet sääliviä, mutta jotenkin oudoksuvia ne ainakin ovat. Teinit ovat joskus naureskelleet, kun olen istunut yksin odottamassa elokuvan alkamista, ja kerran yksi takanani kävelevä homopari katsoi minua oikeasti niin säälivästi, että alkoi ihan hävettää. Keski-ikäiset miehet aina naureskelevat minulle ja minua vanhemmat ja samanikäiset naiset hymyilevät alentuvasti. Teinit kikattelee ja huomauttelee ulkonäöstä ("onpa pörröiset hiukset" yms). Monesti muunkin ikäiset ihmiset kommentoivat toisilleen ulkonäöstäni jotakin, kun kävelen vaikka kauppakeskuksessa. Jotenkin niitä vaan kiinnostaa, näköjään.

Minulla oli kavereita vain 6. luokalla (1 kpl) ja yläasteella (3 kpl). Lukiossa oli muutama nettikaveri, joita en koskaan tavannut livenä. Mitään romanttista ei ole ollut, eli en ole koskaan seurustellut. Siinä taas yksi häpeänaihe lisää.
Äitini oli kahden lapsen yksinhuoltaja, jolla oli lievästi sanottuna vähän ongelmia.

mitä sä ajattelet itsestäsi? Millaiset on sun hyvät puolet ja mitä itsessäi rakastat? Oletko seurustellut ja miten nämä suhteet on saaneet alkunsa ja mihin ne on kaatuneet?

Joskus tuntuu, että muut ihmiset pitää mua jopa rumempana kuin itse pidän itseäni...

sääliö kirjoitti:

Joskus tuntuu, että muut ihmiset pitää mua jopa rumempana kuin itse pidän itseäni...

Nyt on "pakko" vastata tännekin...sä ihan itse työnnät ihmisiä itsestäs poispäin, mieti sitä. Nämä sulle vastaamiset ei johda mihinkään hyvään, koska "ammut" jokaisen vähääkään hyvää tarkoittavan ihmisen ja sen vastauksen. Olisko aika jo miettiä, miksi olet yksin, en usko, että se ulkonäkö on päällimmäisin syy.

Kaikki apu vastaan.. kirjoitti:

Nyt on "pakko" vastata tännekin...sä ihan itse työnnät ihmisiä itsestäs poispäin, mieti sitä. Nämä sulle vastaamiset ei johda mihinkään hyvään, koska "ammut" jokaisen vähääkään hyvää tarkoittavan ihmisen ja sen vastauksen. Olisko aika jo miettiä, miksi olet yksin, en usko, että se ulkonäkö on päällimmäisin syy.

Lue lisää

Minkä takia eri mieltä oleminen tulkitaan tyrmäämiseksi? Juuri tämän takia mun on niin vaikeaa puhua ihmisille, koska mut ymmärretään aina väärin. Niin turhauttavaa. En tarkoita olla tyly. En vaan niele pureskelematta kaikkea, mitä mulle sanotaan. Mielestäni hymistely ja myötäileminen ei ole keskustelemista eikä johda mihinkään. Haluaisitteko minun vaan vastaavan kaikkeen "olen samaa mieltä, kiitos paljon"? Siitä tulisi vaan teille hyvä mieli, paskat siitä mitä oikeasti ajattelen.

Ja nyt kuulostan taas paljon aggressiivisemmalta kuin oikeasti olen. Ehkä vaan lopetan vääntämisen.

OLEN IHAN SAMAA MIELTÄ KUIN TE. KIITOS PALJON. NÄKEMIIIN.