onko uskottava tarina?

Keskustelu voisi auttaa. Mua häiritsee tuossa se ettei sulla ole sanavaltaa, vaan nainen on TEIDÄN seurustelussa yksin päättänyt tapaamisajat noin. Naisena en vois tehdä niin, koska neuvottelen miehen kanssa näistä asioista. Ja haluaisin nähdä miehen viikollakin, koska olisin rakastunut. Jos toinen ei ole rakastunut, ei halua nähdä? Vai muu syy. Voithan käyttää yksityisetsivää tai tutkia itse mitä hän puuhastelee viikot. Ei siinä mitään pahaa ole, kunhan et jää kiinni siitä. Olettko koskaan muualla kuin hänen luonaan, ulkona kävelyllä tai keskustassa käymässä jne? Miten tulevaisuus?

Seksiä voi vältellä jos al*päähän sattuu, naisella menee helposti limakalvot rikki vaikka olis l-voiteet. Kai oot varovainen. Ja nainen saa sanoa mikä ei tunnu hyvältä ja mikä on ok. Muutakin kivaa voi tehdä kun pelkkää s harrastaa suhteessa, ettei se ole pääasia. Hänellä tuntuu olevan tuttuja paljon, mutta voisi hän suakin ottaa mukaan elämäänsä! Koska hän uskaltaa sut esitellä heille?

Kauanko olette seurustelleet? Miten hän aikoo jatkossa toimia, selvitä..? Jaksatko samaa, vai haluatko toisenlaiset järjestelyt? Vastaako hän miksi haluaa tuollaisen järjestelyn? Ottaako hän sinua yhtään huomioon? Onko aiempia huonoja kokemuksia miehistä, ettei halua pettyä taas ja siksi on oma elämä niin etusijalla? Jos on pahasti sattunut, helposti yrittää näyttää että pärjää yksinkin. Ja pelkää että mies sakoittaa kodin uuteen uskoon ja onko hänellä varaa ostaa uutta jos huonekalu hajoaa miehen jäljiltä. Näihin voi liittyä kaikenlaista. Olet huomioonottava kumppani varmaan?

Onko teillä sama näkemys miten nyt edetään? Vai meneekö se liian erilaiseksi? On sulla oikeus nähdä kumppaniasi viikolla, eihän siinä ole koko ajan seksiä hänelle pakko ehdottaa. Jos ei hän halua. Voihan sitä muutakin tehdä ja lähellä olla. Antaa luotettavamman kuvan miehestä, jos tietää ettei ole koko ajan nakkia tyrkyttämässä. Ehtiihän sitä harrastaa. En siis tarkoita että sä olisit koko ajan seksin perässä todellakaan, vaan sanoisin sen kaikille miehille.. Mutta itse selvittäisin miten etäsuhteessa saataisi myös arkena yhteys, onhan skypet ja muut! Ja voiko koskaan asua lähempänä. Ja en ymmärrä miksi hän kieltää sua tulemasta. Itse olin aina hirveän innoissani kun yksi mies tuli, johon olin rakastunut. Ainoa että siivouspaniikki iski ja sun muu paniikit että oonko itsekin laitettu vai metsänpeikon näköinen.

Eli viikolla yleensä voi nähdä seurustellessa, ja kun etä ei ole sulle este siinä. Ota selvää mikä siel on, vaikka salaa. Jos aiot jatkaa. Kysy ensin suoraan, saatko jotain vastauksia.

Kiitos vastauksesta!

En tiedä osasinko selittää asian oikein, mutta seksin suhteenhan ei ole ongelmia. Vaan yhdessä ollessamme hän on ainakin yhtä aktiivinen kuin minä. Vähintään 1 kerta päivässä, useimmiten aamulla ja illalla.

Siksi tuntuukin niin oudolta, että hän ei sitten tuntisi mitään haluja 3 viikkoon ennen seuraavaa tapaamistamme!

Ja olisin jopa valmis muuttamaan hänen lähistölleen, mutta hän ei halua.
Hän on elänyt monta vuotta yksin onnettoman avioliiton ja raskaan eron jälkeen.
Ei ole kertomansa mukaan ollut vakavassa seurustelusuhteessa eron jälkeen.

Tekisikin mieli ostaa kaukoputki ja käydä kesällä katsomassa kauempaa, että yksinkö hän grillailee. Tai maskeerata itseni erinäköiseksi ja poiketa jonain lauantai-iltana hänen lähibaarissaan oluella.

Kyllä ne halut kummasti kasvaa kun on tuon 3 viikkoa ilman, että ei se sinänsä ole mitenkään ihmeellistä. Meillä ei mies ole läheskään aina halukas, mutta kun oli kuukauden reissussa, niin kyllä seksi maistui viikon verran molemmille vähintään kerran päivässä. Voi hyvinkin olla, että naisesi on ehtinyt tottua omaan elämään ja parisuhteeseen on hankala tottua ihan äkkiä.

Voi tuo olla ihan totta. Kohta puoleen minäkin 50 ja tapaillut seksin merkeissä miestä 8 vuotta. Ja lujaahan silloin mennään. Minusta seksi on parasta kun sitä ei koko ajan ole tarjolla vaan vähän puutteessa joutuu olemaan. Tapaamisilla sitten on useasti päivässä. Minäkään en halua useammin nähdä ja paljon muuta on tosiaan elämässäni, lapset, lapsenlapset, työ, ystävät, sukulaiset, harrastukset.
En vaan kaipaa miestä vierelleni koko ajan. En ole koskaan kaivannut. Mies mielellään näkisi useammin ja puhuu hänkin lähemmäs muutamisesta.
Ja vaikka niitä haluja olisi kuinka paljon muutenkin kuin tapaamisilla ei minulla ole mitään tarvetta niitä tyydyttää muiden miesten kanssa, en edes ajattele sellaista. Itse asiassa ei niitä taida muuten edes olla. Se halu kun lähtee minulla siitä toisesta ihmisestä, että haluaa rakastella juuri tuon ihmisen kanssa eikä vaan halua yleisesti seksiä. Naisella usein on näin poiketen täysin useiden miesten halujen kanssa.
Eli minusta tarina on uskottava ja itse toteutan tätä kuukauden rästit pois periaattetta täysin tyytyväisenä.

Ainakin omalla kohdallani tuo olisi täysin uskottavaa. Olen ollut etäsuhteissa, joissa on tavattu 1-6 viikon välein ja silloin seksiä on ollut jopa monta kertaa päivässä, mutta tapaamisten välillä ei ole tullut mieleenkään olla muiden kanssa.

Hei jos et tiedä millaista naisen elämä seksuaalisesti on ollut tuolla avioliitto ajalla. et voi tietää haluaako hän vain sinun viikonloppuina vai kenties muulloinkin.

Itse elin nk. lerppumunan kanssa aviossa lähes 19 v ja en seksiä kaivannut vasta 37 v sain kunnolla ja erohan siitä tuli. Tämän jälkeenkin pystyn kontrolloimaan seksihaluja toisen ihmisen kanssa jakaen niin että voin olla vaikka 1-2 krt / vuosi. Tuo sinun tarinasi naisesta ei siten kuulosta mitenkään omituiselta itseeni verraten. Me joilla on uskonnollinen tausta nuoruudessa opitaan nämä asiat vähän niin kuin hitaasti ja vielä kerran hitaammin. Minuakin on eron jälkeen kutsuttu seksiin kyltymättömäksi mutta kun miettii että seksi elämä alkaa vasta 37 v niin onko se ihme edes ?
Minusta naisesi on ihan normaali avioliittoon pettynyt vapautunut n. 50v nainen. Jolla on vielä paljon hyviä
ajovuosia nk. edessä- . Älä pilaa suhdetta kehittelemällä mustasukkaisuutta koska siten hän taatusti nostaa kytkintä kohdallasi.

Pyh! se saattaa pyörittää useampaa tai ei ole kovin vakavissaan kuitenkaan. Sä hypit jokatapauksessa sen pillin mukaan :D

Teeppä yksi yllätysvierailu jonain viikonloppuna kun ette ole sopinut tapaamista ja menet kylään yllätten niin silloin tiedat mitä puuhaileen ja se siitä.

Täältä tuntuu enemmänkin löytyvän keski-iän ylittäneitä naisia, kenen lapset ovat aikuisia. Monelle näyttää riittävän etäsuhde tai ainakin sellainen, että vain viikonloppuisin ollaan yhdessä, eikä edes joka viikonloppu.

Niinpä kysyisinkin teiltä, että miten nämä miesystävänne suhtautuvat tuohon harvaan tapailuun?
Onko heillä myös niin paljon muuta tekemistä, että hekään eivät edes enempää tapailua halua?
Vai haluaisivatko he enemmän, mutta joutuvat sitten tyytymään elämään vähemmän haluavan ehdoilla jos haluavat suhdetta jatkaa?
(jos tilanne on tämä viimeksi mainittu, niin koetteko olevanne itsekkäitä tai onko teillä huono omatunto siitä, että vastapuoli ei saisi tarpeeksi teiltä?)

"Meillä nyt takana 8 vuotta ja näyttää siltä että tämä loppuu. Mies haluaa enemmän, ymmärrettävää.
Meillä on erilaiset odotukset elämänsuhteen tulevaisuudelta. Minä en kaipaa miestä taloon ja hän taas kaipaa naisen kanssa samaan talouteen.
Emme siis sovi toisillemme vaikka ihanaa onkin. Surullisin mielin annan hänet kuitenkin pois kun valmis lähtemään."

Kuulostaa aika tunteettomalta, että ihminen on valmis luopumaan rakastamastaan ihmisestä sen vuoksi, että ei voi tinkiä omista haluistaan.
Itse olen elänyt etäsuhteessa pari vuotta. Sen vuoksi olen joutunut luopumaan rakkaasta koirastani, veneilyharrastuksesta(rahat ei riitä), suurimmasta osasta ystäviäni. Talous on kuralla koska olen joutunut ottamaan paljon palkattomia vapaapäiviä, la-su ei riitä toisella puolella Suomea käymiseen ja yhteisen ajan viettämiseen.
Sitten joku nainen suunnilleen valittaa, että ei halua jatkaa suhdetta kun joutuisi luopumaan jostain. Ei nyt tietenkään ihan mistä tahansa pidäkään luopua, mutta kyllä mulla ainakin suhde on tärkeämpi kuin työ, ura, asunto, ystävät, jne..

Jos mä tykkään jostakusta, niin silloin haluan olla hänen kanssaan nnin paljon kuin mahdollista. Silloin yhdessäasuminen on paras keino sihen.

Jos vastapuoli ei halua muuttaa yhteen, niin päättelen siitä, että hän ei juurikaan minun seuraani kaipaa niin paljon. En ole tärkeä hänelle. Piste.

Ovatko ihmiset noin tapojensa orjia?

Mä olen asunut tytön kanssa, joka lähti aamuisin 03 jakamaan lehtiä.
No minäkin sitten laitoin nukkumaan 21 illalla, vaikka aikaisemmassa elämässäni en ollut koskaan sitä tehnyt.

Edellinen tyttöystäväni joi pelkästään teetä. Minä taas olin vannoutunut kahvinjuoja.
Ei todellakaan kumpaakaan huvittanut alkaa aamuisin värkkäämään kahta lientä, niinpä minäkin aloin teelinjalle, en ole kahvia juonut moneen vuoteen.

Erään tyttöystävän henki haisi pahalle ja suudelmissakin maistui terva koska hän tupakoi. Kysyin, että kiinnostaisko lopettaa. Ei kiinnostanut, niinpä minäkin sitten poltin n. puoli askia päivittäin kolmen vuoden ajan. Kun erottiin, niin lopetin samantien