Valikko
Etsi

Parisuhde

Keskustele parisuhteen ihanuudesta ja kurjuudesta.

ALOITA UUSI KESKUSTELU

Keskustelut

Tänään 11.08
Avomieheni kirjoittelee 16-vuotiaan tytön kanssa
Mitä mieltä olette? Sain selville, että 27-vuotias avomieheni (olemme asuneet saman katon alla 1.5 vuotta, seurusteltu 4 vuotta) kirjoittelee sähköpostiviestejä 16-vuotiaan tytön kanssa. Hän oli löytänyt kyseisen tytön kirjeenvaihtopalstalta internetistä, johon tyttö oli jättänyt kirjeenvaihtoilmoituksen, jossa toivoi uusia kirjeystäviä sekä tytöistä että myös suunnilleen samanikäisistä pojista. Silti kumppanini oli kirjoittanut hänelle. Tyttö on suomalais-amerikkalainen. Mieheni on kiinnostunut eri kulttuureista. Mutta ikäero on mielestäni suuri! Olen itse myös 27, mutta en voisi kuvitella kirjoittelevani 16-vuotiaan pojan kanssa kirjeenvaihtoviestejä sähköpostilla. Toki naiset kehittyvät miehiä nopeammin. Kumppanini sanoi, että ikä on vain numeroita ja että monet tuon ikäiset naiset ovat jo hyvinkin kypsiä ja fiksuja. Hän vannotti, että etsii vain ystävää ja nimenomaan naispuolista ystävää, koska hän on kuulemma itsekin herkkä ja että naisten kanssa on helpompi keskustella syvällisemmistä asioista kuin miesten kanssa. Minä kuulemma kuuntelen häntä, mutta kun en ymmärrä häntä. En nyt tiedä oikein että mitä minun erityisesti pitäisi ymmärtää?! En ole kyllä samaa mieltä, että kumppanini olisi herkkä. En ole nähnyt hänen itkevän kuin tasan kaksi kertaa neljän vuoden seurustelusuhteemme aikana. Myös seurustelumme alkuaikoina (oltiin oltu yhdessä ehkä n. 4 kk) huomasin, että hän oli käynyt iskuri.net -sivustolla. Olin hänen tietokoneellaan ja olin kirjoittamassa iskelma.fi sivustoa, kun minun piti mennä sinne ja minulle tulikin iskuri.net ja sieltä aukesi 17-vuotiaan tytön profiili. En nyt muista mitä profiilissa luki, että oliko se seuranhaku vai ystävänhakuprofiili, kun iskuri.netissähän on kaikenlaisia mahdollisuuksia. Hiljakkoin tämän 16-vuotiaan tytön kanssa kirjoittelun jälkeen hän oli taas käynyt iskuri.netissä (kuten seurustelumme alkuaikoina) ja vastannut johonkin profiiliin. En tiedä mikä profiili se oli. Hän on perustellut treffipalstalla käymistään sillä, että hän on vain niin pirun utelias, että haluaa nähdä millaisia hirvityksiä siellä on, pönkittää kuulemma omaa itsetuntoaan ja että hän ei varmasti hae mitään, koska hänellä on jo minut. Pitäisikö uskoa hänen selityksiään ja luottaa, että hän vain hakee naispuolista ystävää, jonka kanssa jutella? Hän on yrittänyt hakea meille myös ystäväpariskuntaa ja yhteisiä ystäviä, koska olemme yksinäisiä ja tutustuttanut minut pariin hänen vaihto-oppilasvuoden aikana saamaansa naispuoliseen ystävään, joiden kanssa olen kirjoitellut sähköposteja (ja hän on kirjoitellut) ja olen tavannutkin heidät pariin kertaan.
3
 
Tänään 08.15
Luottamuspula / alko:raha:reissut
Olemme olleet vuosia yhdessä. Rakastan miestäni suuresti. Aikuisia lapsettomia työssäkäyviä. Normaalia elämää viettävä. Hänellä on sotkuinen rahatilanne jota yrittää parhaansa mukaan korjata. Tässä olen auttanutkin parhaani mukaan. Sanoo maksavansa velkojaan mutta tuntuu että peittelee totuutta. On ottanut lisää velkaa kertomatta minulle. Pelkään tästä koituvan ongelmia. Ottaa alkoa reiluhkosti. Joskus satuttanut itsensä tämän seurauksena ja rikkonut / hukannut tavaraa. Kannan noita tilanteita koko ajan sisälläni ja pelkään niiden toistuvan joka kerran kun hän lähtee porukassa ulos. Kertoi käyneensä työreissulla ilotalossa joka oli "naamioitu baariksi ". Ei ostanut palveluita vaan ainoastaan olutta. Näin sanoi. Kertoi asiasta kuitenkin kuukausia käyntinsä jälkeen, ei heti. Tämä herätti epäilyksiä. Nyt yhtäkkiä päätti lähteä ulkomaille kaverinsa kanssa omalla lomallaan keskustelematta ensin kanssani. Ilmoitti vain. Tämä ei ole yhtään tapaistaan. Mikä taas herätti epäilykset. En tiedä mitä epäilen. Kai vaan tätä ihmeellistä peittelyä ja sitä mitä taustalla piilee. Onko rahatilanne se mikä sanoo olevan, onko alkoholista tullut jo liian läheinen ja onko pettänyt tai haluaako pettää. Pää on sekoamassa. Ei kerro mitään. Vakuuttelee vain kaiken olevan kunnossa ja rakastavansa minua. Mitä en epäile. Mutta ei tuo selitys riitä. Mitä minun pitää tehdä saadakseni totuuden kaikesta ulos? Vakoilla? Alkaa itse peittelemään kaikkea? En halua alkaa yhtä hämäräksi kuin hän on. Haluan avoimen ilmapiirin tähän suhteeseen. Pelkään sen kuitenkin olevan mahdotonta ja pelkään tästä seuraavan eron. En toivo eroa. Rakastan tätä miestä. Neuvoja? Kiitos.
1
 
Eilen 15.09
Miehen salaa runkkaus
Haluaisin mielipiteitä olenko vain yliherkkä vai onko aiheellista.. Olemme seurustelleet mieheni kanssa n.1,5vuotta ja seksi on sujunut mahtavasti aina. Olen itse hyvin seksualisesti aktiivinen nainen ja minulle kelpaisi seksi vaikka 2 kertaa päivässä jos vain olisi mahdollisuus. Mieheni taas ei ole niin halukas ja hänelle riittää helposti 2-3kertaa viikossa. Sitä on kuitenkin miehelle aina kaikessa muodossaan tarjolla, mikäli haluaa, eli puutteessa olemisesta ei luulisi olevan kyse. Itse sanon aina jos itseäni olen tyydyttänyt miehen ollessa poissa. en näe siinä mitään salailtavaa. Mieheltä olen joskus kysynyt että runkkaako hän koskaan ja hän on vastannut ettei ole tarvetta, että hänellä on hyvä muija, ja meillä on hyvää seksiä, niin miksi tarvitsisi. Nyt kuitenkin kysyin asiasta ohimennen taas että koska hän viimeksi leikki itsensä kanssa, ja mies mietti kauan ja sanoi että tässä vähän aika sitten. Kysyin että missä vaiheessa on ehtinyt ja olinko silloin kotona. Kyllä olin kuulemma, hän oli silloin vessassa "paskalla", jossa hänellä kestää aina 30min ja puhelin on titenkin mukana. Runkkaaminen ei sinänsä minua yhtään haittaa. Sen salailu kyllä. Ja varsinkin se, että olen ollut kotona, ja herra on mielummin runkannut vessassa ties mille, kuin harrastanut minun kanssani seksiä. Kysyin vielä, että katsoiko pornoa vai mitä siellä puhelimella teki ,vastasi hän "laitoin vain silmät kiinni enkä ajatellut mitään". YEAH RIGHT. Itsekään en pysty olla ajattelematta mitään jos tyydytän itseäni.. eli siis lisäksi valehteli. Tunnen itseni riittämättömäksi, eikä itsetuntonikaan ole kovin hyvä vaikka olen kaunis, hyväkroppainen ja seksikäs useamman mielestä..haluan että mies voi runkata minun nähden ja tietäen, tai vaikka sitten tulee sänkyyn katsomaan pornoa ja voin itse hoidella hänet käsin, mutta näköjään ei naamani ja seurani kelpaa. tunnen oloni huijatuksi ja samanlaiseksi kuin minua oltaisiin petetty. Tuntuu että mies voi hyvinkin pettää kun en enää kiinnostakkaan häntä niin paljoa, kuin oma käsi. Pelkään taas niin petetyksi tulemista...että hänellä on joku, jonka kuvia hän katselee ja fantasioi.. Mitä olette mieltä? Olenko skitso vai loukkaantunut aiheesta? Miksi mies salailee, eikä voi kertoa, miksi pitää valehdella?
39
 
31.07.2015
Pitkä parisuhde ja "sen tunteen" löytäminen taas
Heipähei palstalaiset! Olen ollut vaimoni kanssa yhdessä yli 15 vuotta. Miellä on kouluikäiset lapset ja asumme melko kaukana kummankin kotipaikkakunnilta, missä asuvat kummankin lähisuvut. Syy nykyiseen ja pitkäaikaiseen asuinpaikkaamme on minun hyväpalkkainen työni, jossa viihdyn ja jossa tunnen olevani hyvä. Vaimollani on myös työpaikka, jossa hän viihtyy kohtalaisesti. Perheen talouden vuoksi hänen ei kuitenkaan tarvitsisi olla töissä, vaan hän käy töissä, koska työssäkäynti rytmittää päivää ja viikkoa sekä itse ansaittu raha antaa riippumattomuuden tunteen. Viime aikoina olemme puhuneet paljon parisuhteestamme ja hänen tyytymättömyydestään siihen. Hän on viime vuosina kaivannut enemmän läheisyyttä ja "laatuaikaa" eikä vain TV:n katselua sohvalla. Tämä on heijastunut mm. laimeana seksielämänä. Hän ei kuitenkaan ole ottanut asiaa minun kanssani puheeksi aikaisemmin, vaan näihin intensiivisiin parisuhdekeskusteluihin olemme vähän kuin ajaantuneet nähtävästi aiheettomien uskottomuussepäilyjeni kautta. Miellä on jossain määrin erilainen päivärytmi. Hän tuntuu tarvitsevan enemmän unta kuin minä ja tämä on näkynyt vuosikausia mm. siten, että hän on mennyt aikaisin/aikaisemmin nukkumaan ja minä olen jäänyt katsomaan telkkaria. Hän on kokenut, että TV on tärkeämpi kuin hän. Minä olen ajatellut, että hän tarvitsee enemmän unta ja lepoa ja enkä halua häiritä nukkumaanmenoaan esim. toistuvalla seksin vonkaamisella tai keskustelulla. Olisihan ainakin sen keskustelupuolen voinut hoitaa siinä sohvalla TV:n ääressäkin. Se on kuitenkin hänen mielestään väärä paikka keskustelulle. Muun muuassa nämä asiat ovat selvinneet vasta viime viikkojen aikana. Vaimoni on siis vuosiakausia pitänyt asiat sisällään ja vähän vasta pakon edessä joutunut puhumaan tunteistaan ja tyytymättömyydestään. Olenhan minäkin ollut tyytymätön viime vuosien tilanteeseen, mutta ajatellut tekeväni oikein ymmärtämällä hänen väsymystään ja passivisuuttaan. Arki lasten kanssa on kuitenkin läheisen tukiverkon puuttuessa välillä melko raskasta, vaikka minäkin mielestäni osani arjen pyörittämisestä olen tehnyt. Vaimoni mukaan tämä ei kuitenkaan ole ollut ongelma, vaan arki on sujunut hyvin ja me olemme hyvä tiimi arjen pyörittämisessä. Olenkin yrittänyt tehdä arjesta hänen osaltaan mahdollisimman helppoa huolehtimalla perheen juoksevista asioista, kuten raha-asiat, laskut, lainat, kaikki mahdolliset paperisodat, lasten vanhempainillat jne. Vaimoni on kärsinyt lievästä masennuksesta ajoittain eikä hänen lapsuutensakaan ole ollut kovin seesteinen. Avioliiton alussa ennen lapsia hänellä oli masennuskausi ja hän harkitsi vakavasti eroamista ja muutamista takaisin kotipaikkakunnalleen. Kotipaikkakunta, lähisuku ja vanhat kaverit ovatkin hänelle hyvin tarkeitä ja hän yrittääkin käydä mahdollisimman usein siellä saadakseen omaa aikaa ilman muuta perhettä. Vimme kuukausien aikana hän on kuulemma käynyt elämäänsä läpi ja yrittänyt selvittää, mitä hän haluaa elämältä. Palat ovat kuulemma loksahdelleet paikalleen eikä hän ole minua jättämässä. Kuitenkin "se tunne" on kadonnut vuosien saatossa eikä hän ole minua ikävöinyt, kun olemme olleet esim. satunnaisen työmatkan vuoksi erillämme. Vaimo on kuulemma viime vuosia tuntenut olevansa enemmän keverisuheessa kuin rakkaussuhteessa. Keskustelujemme perusteella olenkin alkanut paremmin ymmärtää mitä hän parisuhteelta haluaa. Harmi vain, että hän ei ole saanut sitä kerrottua aikasemmin enkä minäkään ole kokenut parisuhdekeskustelua tarpeelliseksi, kun laimeaa seksielämää lukuunottamatta arki on toiminut hyvin. Olenkin viime viikkoina alkanut huomioida häntä enemmän muutenkin kuin kotitöihin osallistumalla. Olemme esim. lenkkeilleet yhdessä, käyneet kahvilla ja ulkona syömässä ilman lapsia, viestitelleet päivän mittaan jne. TV:n katselu on jäänyt lähes kokonaan ja olemme menneet nukkumaan samaan aikaan. Sängyssä olemme olleet lähekkäin ja puhuneet menneistä vuosista ja tulevaisuudesta. Tästä kaikesta huolimatta hän tuntuu edelleen etäiseltä, vaikka kuulemma huomioiminen ja läheisyys tuntuu mukavalta. Häneltä ei kuitenkaan löydy ratkaisuehdotuksia parisuhteen parantamiseksi lähitulevaisuudessa - on kuulemma vaikea soputua uuteen tilanteeseen, kun on vuosikausia tottunut toisenlaiseen. Itsellä olisi motivaatiota ainakin toistaiseksi parantaa parisuhdetta monin tavoin, mutta hänen puoleltaan teot ovat olleet aika vähissä. Tuntuu, että hän on vain keskittynyt nauttimaan saamastaan huomioista ilman, että tekisi itse mitään merkittävää asian eteen. "Se jokin" on myös kuulemma vielä löytämättä. Itse en halua elää kaverisuhteessa. Enpä haluaisi erotakaan edes epävirallisesti. Haluaisin auttaa vaimoani löytämään "sen jonkin", jota on niin vaikea selittää. Tiedän, että hän haluaisi kotipaikkakunnalleen läheisiensä luokse. Toistaiseksi hän on kuitenkin tyytynyt yhteisiin lomiin ja satunnaisiin vierailuihin siellä. Jatkuu alla...
13
 
30.07.2015
Kertakäyttösuhteet
Näin kesäaikaan moni aktivoituu parisuhteen etsimisessä. Kova kiire loman aikana löytää kiva kumppani! Moni pitkässä parisuhteessa elänyt ei tiedä, miten kertakäyttöistä nykyajan suhteen etsiminen ja pitäminen on! Kysytään, että joko on uusi mies? No se ei helposti käy. Naps ja kunnon luotettava ja asiallinen ihminen elämään kanssasi! Sellainen, joka ei katsele Tinderiä joka ilta, vaikka olisi juuri sinulle kauniita asioita leperrellyt ja kuvia lähettänyt. Ihmisiin tutustutaan kuin tavaroihin. Kun on niin paljon saatavilla ja helpolla klikkauksella vaihdettavissa, niin uusi heti vanhan perään. Ei edes anneta mahdollisuutta tutustua rauhassa. Treffeillä on vaan kova kiire puhua omasta itsestään ja omasta erinomaisuudestaan mainospuheita. Kun se toisen kuuntelu ja aito kiinnostuminen toisen asioista olisi se juttu, mikä veisi asioita eteenpäin, jos sitä toivoo. Tavataan monta yhtä aikaa, juostaan saman päivän aikana monilla treffeillä (tämän voi hyvin tarkistaa kun seuraa kuinka aktiivisesti toinen on käyttänyt seuranhakupalveluja). Lähdetään jopa läpinäkyvästi treffeiltä seuraaville (kokemusta on). Ajatellaan, että jos kuitenkin se toinen olisikin parempi ja kauniimpi. Täytyy tutusta mahdollisimman moneen, mutta kenellekään ei oikein uskalleta antaa mahdollisuutta. Liian sitä ja liian tätä... Oletetaan, että itse on edelleen yhtä vetävä ja komea kuin 10- 15v. sitten! Laitetaan itsestä sen vuoksi vanhoja kuvia nettipalveluun, että arvo tulisi paremmin esille, vaikka nykyään on jo mahaa ja rinnat roikkuu (sukupuolella ei väliä tässä asiassa)... Miehet erityisesti etsivät itseään 15v. nuorempia naisia myös (hakukriteereissä ), mutta aika harva nainen etsii niin paljon nuorempia miehiä. Miehille muodollisesti pätevä riittää. Kiva esitellä muille nuorikkoa. Huh mitä touhua, kun tätä katsoo pitkän parisuhteen jälkeen näin sinkun näkökulmasta! :-/ Se ihastuminen ei aina heti synny hetkessä. Kyllä siinä täytyy uskaltaa heittäytyä! Ei voi saada mitään, jollei uskalla! Ei myöskään kannata vimmalla etsiä, hiljaa hyvä tulee. Ja ennenkaikkea on hyvä olla itsensä kanssa tosi sinut! Tässä touhussa rikkoo helposti itsensä ja itsetuntonsa. Pää pystyssä ja jalat maassa. Maailma on tätä, se on vaan hyväksyttävä!
1
 

Sivu /1874