Valikko
Etsi

Parisuhde

Keskustele parisuhteen ihanuudesta ja kurjuudesta.

ALOITA UUSI KESKUSTELU

Keskustelut

Tänään 18.52
Löysä vai vaan liian pieni muna?
Kertokaas nyt. Ongelmana on siis seksi joka ei niin kauheasti tunnu miltään. Tai siis tuntuuhan se hyvältä,nautin siitä niinkuin läheisyydestä yleensäkin kumppanini kanssa,mutta mitään erityisen täysinäistä tunnetta minulle ei seksin aikana tule..jos tiedätte mitä tarkoitan..? Käytän itse geishakuulia,jotka ovat siis halk.2,0cm ja painoa 30g,kuulia käytän aina liukuvoiteen kanssa. Kuulat pysyvät kevyesti sisälläni pitkän ajan vaikka tekisin mitä,tai siis ne ovat siellä niin kauan kunnes otan ne sitten itse pois,eli useita tunteja päivässä. Muistan ensimmäisen kerran kun olin mieheni kanssa,silloin lapsia ei siis ollut,ja kun näin mieheni vehkeen ajattelin että voi ***** onhan se pieni.. Pieneltä se myös tuntui,olo oli silloin itsellä vaivaantunut ja näyttelijän taitoja vaadittiin. Nykyään lapsia on kaksi,seksi mieheni kanssa tuntuu minusta tismalleen samalta,en huomaa siis lapsien myötä mitään eroa,mutta mies tuntuu enemmän haukkuvan itseään jatkuvasti pienestä munastaan vaikka olen aina kehunut häntä kaikinpuolin seksuaalisesti joten minun sanomisistani tuo ei voi johtua. Mies harrastaa ahkerasti myös selkäni takana pornoa ja runkkausta. Kaikkien näiden yhteissumma on se,että on itselle tullut tunne ettei minun värkkini ole tarpeeksi tiukka tai siinä on jokin vika.. :-/ Onko näin? Muistan kyllä harrastaneeni seksiä lukemattomien miesten kanssa jotka ovat täyttäneet minut paremmin eli ei miehelläni kyllä erikoisen isokaan ole vaikka vika sitten minussa olisikin.. Tuntuu vaan itsestä pahalta kun toisen käytöksen takia mikä ri suoranaisesti siis kohdistu minuun vaan itsensä haukkumiseen alkaa itseltä seksuaalinen itsetunto murenemaan... Mitä te ajattelette?
16
 
Tänään 16.36
Osa-aikarakkauttako?
Olen aivan kypsä avomieheni tapaan kohdella minua muiden ihmisten seurassa. Esim. eilen olimme syömässä ulkona. Viereisestä pöydästä, humaltunut tuttu nainen alkoi kesken syöntimme huudella tyyliin; oletko ...fani, kun sull on tollanen paita päällä... ( pisteet merkkaavat 70-luvun hevibändiä) , mistä olet saanut sen? Ja että; seurustelitko sinä ennen sen ... kanssa ... niin sehän oli se ... (pisteet merkkaavat henkilön etu- ja sukunimeä). Avomieheni ei vastannut mitään, joten vastasin sitten naiselle ensin, että , paita on ostettu Virosta. Ajattelin että hän jättää sitten meidät rauhaan, mutta ei, vaan seuraavaksi hän tosiaan puuttui epätahdikkaasti mieheni entiseen kihlattuunsa. Siihen mieheni vastasi asiallisesti että, kyllä. Nainen ei vaan vieläkään jättänyt meitä, entiset heilat -aiheesta, rauhaan, jolloin huikkasin hänelle, että; kiva aihe, että kenenkäs kanssa sinä seurustelit 10 vuotta sitten? Siihen mieheni kivahti minulle, että oles nyt kunnolla, vai haluatko kävellä kotiin? Olimme ensin veneilemässä, ja hän oli alkoholittomalla linjalla. Minä siemailin lämmintä olutta. Päästyämme rantaan, menimme omalla autolla sitten siis syömään, jolloi sain kylmää olutta. Mainittakoon että minä maksoin ruoan ja juomat. Nyt harmittaa, että olisipa pitänyt siitä paikasta lähteä baaritiskille maksamaan lasku pois, ja hävitä vähin äänin soittamaan taksia kotiin. Hänen yllämainitun esimerkin tapainen käytöksensä loukkaa minua Kun puhun asiasta hän joko suuttuu, jopa räjähtää tai selittää asian että; ei, en missään tapauksessa ole tarkoittanut sitä niin. Eli hän kieltää koko tilanteen, pesee siis kätensä. Hänen toimintatapansa on sellainen, että hän haluaa näyttää muille ihmisille miten typerä olen. Hän nauttii siitä. Olen jo pitkään harkinnut, että lähden, mutta meillä on paljon yhteistä hankittua omaisuutta sekä kissa josta en tahdo luopua. Lisäksi olen yli 50, paljon muuttanut, enkä millään jaksaisi taas alkaa samaa rumbaa. Hän on iältään 62v.
10
 
Tänään 16.31
Mitä mä teen? Apua!
Haluaisin kuulla teidän mielipiteenne parista asiasta. (Nimet ovat keksittyjä: ex: juuso ja nykyinen: jere) Eli tutustuin jereen Facebookissa kun olin muuttanut uuteen kaupunkiin ja jeren jotenki tunsin, saman harrastuksen kautta. Seurustelin silloin jeren kaverin juuson kanssa ja meillä meni hyvin. Vaikka juuso asuikin toisella puolella suomea nähtiin silti useasti. Nyt alkaa itse tarina. Nähtiin jeren kanssa ekan kerran enkä tuntenut häneen yhtään vetoa ihastumisessa, koska olin juuson kanssa, enkä halunnut pettää juusoa. Toisella kerralla kun näimme jeren kanssa niin hän alkoi ehdotella halaamista kun lähti pois, ei siinä mitään iha normaali hali oli ja sitten se lähti. Seuraavalla viikolla olin juuson luona, puhuin hänelle tapahtuneesta ja hän sanoi et hali on iha ok mut ei mitään enempää. Parin kuukauden päästä.... Olin nähny jeren kanssa muutaman kerran ja hän oli kertonut minulle että tykkää musta ja et mun pitää jättää juuso, että juusolla on toinen yms. No minähän jätin juuson koska jere pakotti, en tiedä millai hän sen teki nyt niin siinä vain kävi. Kadun edelleen sitä vaikka siitä on jo melkein 3vuotta aikaa, mutta mä ja juuso ollaa silti kavereita jutellaa ja nähdään välillä. Jere ei halua että olisin juuson kanssa missään tekemisissä. Jerellä on pakkomielle manipuloida ihmisiä niinku hän teki minulle, ja sillä tavalla hän sai minut kun lohdutti minua eron jälkeen. Ollaan oltu vähän yli 2vuotta yhdessä Jeren kanssa ja meillä menee hyvin, välillä jutteleb Juuson kanssa ja se on Jerelle ongelma hän ei halua että olen vieläkään missään tekemisissä juuson kaa. Meillä on ollut monta isoa riitaa Jeren kaa hän on jättänyt mut oven väliin ja kaikkea sellaista ja oon sanonu että jos hän ei lopeta sitä niin mun pitää jättää sut. Hän o myös hakannut mua ja monet tietääkin siitä ja kysyy miksi olen vielä hänen kanssaan yhdessä, välillä mietin sitä itsekin mutta kun oikeasti jotain rakastaa nii siinä on se syy. Olen juuson kaa nähny pari kertaa ja tunteet nousee pintaan. Ja oon miettiny mitä teen oikeesti.. Jätänkö juuson vaikka rakastan sitä, vai jatkanko sen kaa vaik se onki väkivaltainen ja pakottaja. Jere on ehdottanu että ne juuson kanssa sopis tän jutun ku jere ei halua olla kenenkään kanssa välirikossa. Mutta ne asiat missä pyydän teiltä apua ovat tässä: Jätänkö Juuson? Palaanko Jeren kanssa yhteen? Millai saan Juusosta pois väkivaltaisuuden?
11
 
Tänään 13.42
Voisitko antaa anteeksi tälläistä?
Tai kokisitko huonoa omaatuntoa, tälläisessä tapauksessa, jos olisit kiusannut raa'asti toista henkilöä? haukkunut, naureskellut, mulkoillut, levittänyt perättömiä juoruja, uhkaillut, lyönyt, töninyt, töhrinyt hänestä vessan seinään juttuja... Eikä sun välttämättä ole tarvinnut tehdä edes kaikkia näitä asioita, vaan vaikka 2 asiaa noista ja tietäisit että moni muu olisi kiusannut häntä myös, vaikka eihän sillä periaatteessa ole merkitystä kuinka moni, kun tässä elämässä jokaisen ihmisen täytyisi kantaa vastuu vaan omista teoistaan. Näetkö tuollasen kiusaamisen ees raakana väkivaltana, tilanteesta riippumatta ja että joku ihminen, etenkin lapsi tai teini ansaitsisi sitä? Tää kiusattu ois sit ollu sellanen 11-15v tyttö, joka olisi näyttänyt halvalta, seurustellut usean kanssa, flirttailut usean kanssa, harrastanut usean kanssa seksiä, iskenyt varattuja, puhunut pahaa seläntakana muista ja levitellyt toisten salaisuuksia. Sinä olisit joutunut edes jonkun noista hänen tekemien tekojen kohteeksi. Voisitko ymmärtää että hän on ollut lapsi/nuori ja tehnyt virheitä? osaisitko verrata hänen tekojaan siihen, että ehkä sinä itsekin kiusasit ja teit väärin, ei oo pääasiassa merkitystä kummasta osapuolesta teot alun alkaen alkoivat jos olet sortunut itsekin kiusaamaan = tekemään väärin? Tekisikö asiasta mielessäsi yhtään ymmärrettävämpää se, jos tietäisit tuon tytön elämän olleen aika rajatonta, on saanut tehdä aina mitään ja ehkä siksi myös olettanut, että on saanut toimia noin niin kun on muita kohtaan tehnyt? Ja tulisitko ajatelleeksi, että ehkä hänen perheen sisällä on voinut olla muitakin vakavempia ongelmia jotka eivät ole suoranaisesti näkyneet ulospäin. Tietäisit tytön myös peruskoulun jälkeen muuttaneen muualle, jos joskus sattumalta vielä törmäisit häneen elämässäsi ja tunnistaisit hänet, kertoisitko mahdollisesti tytön tai nykyisen naisen, uudelle kumppanille, uusille ystäville hänen menneisyydestään vaikka voisit olettaa että tyttö muutti juuri sen takia kun halusi muuttaa tapansa ja elämänsä? Voisitko myös olettaa, että ehkä hän kärsi tarpeeksi siitä kiusaamisesta, muutti sen takia pois, muutti sen takia tapansa ja aikuisuus/ikä ovat tuoneet järkeä myös päähän, eikä nykyinen nainen toista enää lapsuuden virheitään? Miksi lähtisit pilaamaan tälläisen ihmisen elämää uudelleen kertomalla _menneisyydestä_, ajamalla häntä uudelleen huonoon maineeseen, kiusaamiseen, vaikka nainen ei olisi enää vuosi kausiin laittanut itse tikkua ristiin huonon maineen eteen? Ajattelisitko että oma käytöksesi olisi silloin myöskään hyvin tervettä, jos tahdot toista vainota hautaan saakka ja kertoa hänen menneisyydestään, vaikka hän on hyvin todennäkösesti muuttanut tapansa? Silloin se hauta voi löytyä aika hyvinkin äkkiä oman käden kautta, kun tietty piste kiusaamisessa saavutetaan ja ihmiselämä loppua hyvinkin nuorena. Soimaisiko itsetunto, jos tietäisit että joku tekisi itsemurhan sinun vainoamisesi takia ja sen takia että et pysty anteeksi antamaan asioita, mitä ihminen teki joskus 11-15vuotiaana vaikka sinulle anteeksi annettaisiin kaikki henkinen/mahdollinen fyysinen väkivalta mitä olet toista kohtaan silloin joskus harjoittanut? Toivon että tämä ketju kerää paljon vastauksia ja on ylhäällä vielä aamullakin.
6
 
Tänään 09.21
Harhaluuloa vai poikaystävä ihastunut toiseen?
Olen seurustellut reilut kolme viikkoa noin kuukauden tutustumisen jälkeen, erään miehenalun kanssa. Peruskoulussa olimme samalla luokalla, mutta emme niinkään tekemisissä, joten kunnolla emme tunteneet vielä toisiamme tuolloin. Aiempia säätöjä ollut, mutta ne ovat päättyneet siihen, että minut on jätetty kylmästi ilman syytä, joten tämä on ensimmäinen kunnon suhde. Taino, playerit vaihtavat naista useasti ja minkä sille mahtaa, että on näin sinisilmäinen. Tämä on varmasti suurin syy sille, että ajattelen näin. No joka tapauksessa, epäilen kaikkea aivan pähkähullua poikaystävästäni, joka raastaa hermojani ja hajottaa itseäni. "Mitä jos poikaystäväni haluaa seurustella kanssani vain siksi, koska olen helposti lähestyttävä ja minun avulla pääsisi lähemmäs ystävääni, johon on oikeasti ihastunut?". Tämä kuulostaa minun mielelleni täysin normaalilta, eikä yhtään kaukaa haetulta ajatukselta. Jos palataan nyt hieman ajassa taaksepäin. Järjestin bileet tässä joku aika sitten, johon kutsuin myös nykyisen poikaystäväni. Silloin ei siis vielä seurusteltu, mutta molemmat (tai ainakin minä) humaltuneena päädyimme nukkumaan samaan sänkyyn. Paikalla oli paljon muitakin tyttöjä, mutta he eivät näyttäneet kiinnostavan tippaakaan. Bileistä eteenpäin jatkoimme ystävinä, toki olimme hieman läheisempiä, kunnes itsekkin menin sitten ihastumaan, eikä se kaduta lainkaan, päin vastoin! Myöhemmin tutustutin jätkää läheisiin ystäviini ja yksi asuu parin kilometrin päässä poikaystäväni asunnolta. Poikaystäväni on monesti sanonut, että ystäväni voisi tulla käymään heillä, jos olen halunnut nähdä ystävääni, toki silloin kun itsekkin olen ollut asunnolla. Myöhemmin kylläkin sanonut, että "älä nyt oikeasti sano, että tulee tänne". Nyt olemme samassa whatsapp ryhmässä ja tänään jätkä laittoi viestiä ystävälleni, että jos tätä kiinnostaa, voisi tulla laittamaan ruokaa ja siivoamaan poikaystäväni ja hänen kämppiksen asuntoa ihan milloin vaan. Toki tämä oli vitsillä, mutta kun tuntuu, että poikaystäväni olisi ihastunut ystävääni, kun muitakin viestejä tätä kohtaan tulee. Mm. "tiesitkö, että olemme melkein naapureta." Ystäväni on kuitenki onnellisesti parisuhteessa, eikä näytä piittaavan näistä viesteistä yhtään, tai jos piittaa, ei ainakaan positiiviseen sävyyn. Olenko oikeasti näin epätoivoinen ja harhaluuloinen? Ja kyllä, omistan huonon itsetunnon, yritän miellyttää kaikkia parhaani mukaan, mutta samalla tämä raastaa itseäni kokoajan. Mitä teen, en ole puhunut asiasta kenellekkään ja tuntuu, että jätkälle olisi edes turha selittää niin, että hän ymmärtäisi, mitä tarkalleen ajan takaa. Viestini oli muutenki erittäin sekava, mutta toivon, että edes joku ymmärsi pointtini ja mahdollisesti, jos joku on ollut samassa tilanteessa, miten olet/olette edenneet? Hajoan..
2
 
Eilen 11.05
Parisuhdeko vai mikä
Kenen kanssa olet todella parisuhteessa nainen. Joka kerran kun näen olet puhelimessa, tuleekin mieleeni oletko todella sen puhelimen kanssa naimisissa. Lapsia sinulla on useita, mutta jos ovat lähelläsi, karjaiset heille jos uskaltavat suunsa avata, sillä onhan sinulla tuo tuiki tärkeä kumppanisi puhelin. Arvaan että kilahtaa kun ne monta sataa facebook kaveria jotakin kirjoittaa jotakin, tekeekin mieleni kysyä onko se puhelin vieressä kun miehesi yrittää saada seksiä eli onko kakki sinun puhelimesi ehdoilla. Mieleni tulisi kyllä naulita sinut jonnekin kiinni sen puhelimen kanssa, että saat ainoastaan ja sielusi kyllyyteen saakka rollata ja puhua ja katsoa mitä nyt kukakin niistä"kavereista" on tehnyt ostanut, missä käynyt. Toinen suuri huvisi on olla kaupoissa ostamassa jotakin krääsää jatkuvasti, mutta kun omat varasi eivät riitä, pitää sinun jatkuvasti tyhjentää lastesi tili, jonne isovanhemmat ovat yrittäneet pienistä eläkkeistään säästää lapsille tulevaan koulun käyntiin varoja, jotta jonkun ammatin saisivat. Miehellesi huudat kaikesta, milloin sanoat hänestä mitäkin ikävää, vaikka mies tekee kaiken, miehen palkalla teillä eletään ja senkin tahtoisit saada täysin omiin menoihisi. Toivon todella että pääset ulos tuosta addiktiostasi ja huomaat lapsesi ja puolisosi. Ei teillä puhuta, oletat kaikkien huomaavan tehdä kaiken puolestasi. Itse et viitsi edes työssä olla ja kun miehesi palaa vaativasta työstä kotiin, silloin alkaa hänen toinen vuoronsa, ensin lapsille ruokaa, lasten kanssa ulkoilua. Sinä nainen viiletät oitis jonnekin muualle, onko sinulla jopa salasuhde jo muualla. Ei ihme että liitto tuntuu väljähtyneen, ethän sinä nainen elä koko liitossa, sinullahan on tuo maailmasi puhelin ja facebookin kaveripiiri, tunnetkohan heitä edes taitavat olla vain kaverin, kaverin kavereita, joista et tiedä yhtään mitään,. Miten oisi jos uskaltaisit laittaa sen puhelimen pariksi viikoksi kokonaan pois käytöstä, mutta vie se jonnekin mistä et sitä välillä saa vaikka kuinka rukoilisit. Näkisitkö sinä aikana lapsesi ja todella puhuisit heille ja puolisollesi ihan kodin yhteisistä asiosita, nythän et heille puhu karjut ja huudat ja määräät jatkuvasti. Taitaa teitä naisia eritoten olla aikajoukko samassa tilanteessa, teillä kumppani on puhelin, oma perhe unohtuu ihan kokonaan. Miten saisin teidät ymmärtämään, että itse te liittonne rikotte ja se paha minkä lapsenne kokevat, kun lapset sanovat, että äiti ei kuuntele, sitä pitää pelätä jatkuvasti. Olisiko lapsille parasta, että tuollainen äiti häviäisi kaikkine puhelimineen, toivottavasti kukaan ei häntä huoli koskaan asumaan saman katon alle, saa ihan kaikessa rauhassa hyväillä puhelintaan, rakastaan.
4
 

Sivu /1869