Valikko

Parisuhde

Keskustele parisuhteen ihanuudesta ja kurjuudesta.

ALOITA UUSI KESKUSTELU


Keskustelut

Tänään 18.19
Yli pääseminen kestää kauan - aina. Mitä teen?
Rakastun harvoin, mutta kun rakastun, rakastun tulisesti. Sitoudun suhteeseen 100% aina. Tähän mennessä kuitenkin kaikki vakavemmat suhteeni on päättynyt eroon. Joka kerta, kun minut on jätetty, olen jäänyt suhteeseen kiinni. Yli pääseminen ja eteenpäin meneminen on ollut hidasta ja kestänyt kauan. Yleensä yli vuoden. Aina menee samaa kaavaa. Puoli vuotta on täyttä tuskaa. Toiveajattelua, haihattelua. Typerää vielä yrittämistä. Tekosyiden keksimistä, että voisi vielä sen viimeisen kerran nähdä. Erilaista juonittelua, että voisin jotenkin vielä olla osa rakkauteni kohteen elämää. Päässäni pyörii viattomia, mutta typeriä vaaleanpunaisia unelmia siitä kuinka kaikki kääntyy parhain päin. Tähänkään päivään mennessä ei näimmä mun aivot oo tajunnu sitä, että yhdelläkään kertaa näin ei käynyt. Ei varmaan yllätä ketään, että jokaisella kerralla tilanne on mennyt jyrkkää syöksyä päin helvettiä. Välit tuhoutuneet täysin ja viimeinenkin arvostus mennyt minuun. Toistan aina sitä samaa kaavaa. Vaikka tiedän sen, en pysty sitä lopettamaan. En ole luonteeltani paha, mutta teoillani aiheutan näille henkilöille pahaa tajuamattani. Tällä hetkellä edellisestä erosta on kulunut aikaa reilu vuosi. Ei ole kovinkaan kauaa siitä, kun edellisen kerran otin exääni yhteyttä. Vaaleanpunaisten lasien läpi katsoin tilannetta ja kuvittelin, että tietenkin voisimme viettää hyvän päivän yhdessä. Ei käynyt mielen vieressäkään, että hän oli sanonut jo monta kertaa aiemmin, että jättää hänet rauhaan. Tämän viimeisimmän yhteydenoton aikana hän sanoi, että käytökseni menee jo vainoamiseksi. Kun tajusin hänen tuskan ja pelon, alko hiljalleen jotain liikkumaan päässä. Satuin katsomaan tänään jakson Criminal Mindsia, jossa sekopää mies etsi exäänsä ja oikeutti omien tunteidensa takia ties mitä sairaita tekoja. Aloin pelkäämään, että voisiko minusta tulla samanlainen. En ole kuitenkaan väkivaltainen, mutta mietin, että kun tunteiden vallassa se järjen ääni ei mulla selkeästi ole kovinkaan vahva niin mistä sitä tietää mitä tässä voi vielä pahimmillaan käydä. Tämä käytös on mulla mun luonteessa, mutta voiko luonnetta muuttaa ja tällaisesta oppia pois? En luokittele itseä hulluksi tai välttämättä persoonallisuushäiriöiseksi, mutta ehkä tässä pitäisi käydä juttelemassa jollekin ammattilaiselle. Jonot ovat vain harmittavan pitkiä. Haluan olla normaali, jotta mun suhteet vois ees joskus onnistua tai että pystyisin käsittelemään eroja jotenkin fiksummin. Osaako kukaan sanoa, että mitä tässä pitäisi tehdä ja kenen puoleen kääntyä?
9
Suhteet > Parisuhde
17.04.2015
Suhteessa sokeutunut
Olen yrittäjä ja suurperheen äiti. Parisuhteessa kaikki kait ok... Miehelle riittää seksi, läheisyyttä ei ole. Luonteeltamme olemme vastakohtia miehen kanssa. Mies on hyvin tarkka omasta turvallisuuden tunteestaan. Omat kulissit on pidettävä pystyssä ( lähinnä siis miehen kulissit ei minun ). Elämässä ei oteta riskejä. Tavoitteita tai haaveita ei ole. Kaikki on mahdotonta tai älytöntä ( varsinkin, jos uskallan ehdottaa jotakin ). Olen lukuisia kertoja sanonut miehelleni etten ole nykyisessä elämäntilanteessa onnellinen. Hänen mielestään jäkätän ja olen hankala sekä pistän mieheni kärsimään. Kaipaan läheisyyttä ja yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia. Haluaisin, että mieheni kunnioittaisi minua ja antaisi joskus positiivista palautetta tai tukea. Olen luonteeltani sponttaani ja innostun helposti. Olen, myös optimistinen sekä puhelias. Mieheni kaikesta kunnollisuudestaan huolimatta loukkaa minua ylimielisellä ja välinpitämättömällä asenteella. Minun toiveet ja hyvinvointi ovat listalla aina miehen turvallisuuden tunteen säilyttämisen tiellä. Lukuisat keskustelut sekä tunnustukseni ahdistuksesta sekä pahoinvoinnista suhteessa menevät kuuroille korville. Olen kuulemma pilannut mieheni elämän, kun en osaa elää täysin hänen pillinsä mukaan. Miehen kaikki huudot ja hermojen menettämiset ovat minun syytä. En saa miestä ymmärtämään. Aina, kun yritän mies koteloituu tai saa raivo / itkukohtauksen. Anteeksi hän ei pyydä. Kuvio siis menee näin: Avaudun miehelleni siitä, että en voi suhteessa hyvin. Mies ei vastaa ja myöhemmin alkaa huuto / itkukohtaus. Kaikki johtuu aina minusta eikä miehessä ole mitään vikaa. Minä kuulemma aiheutan miehen huonon käytöksen jankuttamalla samasta asiasta. Itkukohtauksen tullessa joudun tekemään tunnin / kahden kestävän työn kannustamalla ja kehumalla sekä ratkomalla ristiriitoja ( yksikseni puhun ja mies nyyhkyttää ). Itselleni jää joka kerta iso möykky rintaan kalvamaan. Asia ei muutu miksikään, mutta minä olen se, joka sovittelee. Pahoinvointi riitojen kalvaa minua, kun mies ei ole moksiskaan. Myöhemmin riitelemme taas samasta asiasta, mutta eihän se mitään muuta. Minusta tulee jälleen se loppuun ajettu jäkättävä turhake. Mies ei juo eikä kait petäkään. Eli paras jaksaa eikä aina valittaa...
3
Suhteet > Parisuhde
17.04.2015
Ystävän sairas suhde
Ystäväni on seurustellut vuoden ajan miesystävänsä kanssa. Koko suhteen ajan heillä on ollut ongelmia jotka johtuvat miehen alkoholinkäytöstä. Ensin he molemmat juhlivat yhdessä joka viikonloppu. Ystäväni kuitenkin "rauhoittui" eikä baareissa pörrääminen enää kiinnostanut muutaman kuukauden jälkeen. Ystäväni mieskaveri kuitenkin haluaa edelleen joka viikonloppu bilettää ja usein lähtee viikollakin "yhdelle kaljalle" joka aina menee kunnon kännäämiseksi vaikka olisi luvannut toisin. Kyseinen mies on tällä hetkellä työtön ja elelee kaverini siivellä. Kaverini hyväksyy kaiken tämän koska "rakastaa miestä" eikä halua jäädä yksin. Ystävälläni on jonkinsortin yksinolemisen kammo. Jos mies lähtee ryyppäämään ystäväni hankkiutuu aina jonnekin pois kotoa ettei joutuisi olemaan yksin edes pientä hetkeä. Ystäväni on vuoden ajan melkein joka viikko valittanut mieskaveristaan, tämän jokaviikkoisesta alkoholinjuonnista ja siittä miten mies pettää lupauksensa yhteidestä viikonlopusta ilman alkoholia. Pyytää neuvoa, soittelee keskellä yötäkin itken ym. En jaksaisi enää kuunnella valitusvirttä koska on selvää että kaverini ei aio tehdä mitään päästääkseen tuosta suhteesta eikä mies lopeta jokaviikkosta juomistaan. Tuo mies itse on jopa sanonut että haluaa erota että voi elää sellaista elämää kuin itse haluaa ja juhlia niin paljon kuin tykkää mutta ystäväni on saanut hysteerisen kohtauksen ja mies on aina itse suostunut jäämään suhteeseen ja "yrittämään". En loppuenlopuksi edes ymmärrä miksi tuo pari on yhdessä. Luultavasti siksi että mies saa ystävästäni elättäjän ja ystäväni saa miehestä seuraa koska ei uskalla/halua olla yksin. Ystäväni on suoraan sanonut että on enemmin huonossa suhteessa kuin yksin. Mutta silloin en ymmärrä miksi hän joka viikko valittaa ja itkee.
7
Suhteet > Parisuhde
17.04.2015
Naisilta apua liittyen kaukosuhteen ylläpitoon.
Hieman taustaa ennen itse kysymystä: Olen siis kaukosuhteessa oleva 23v mies ja nainen on samanikäinen. Yhdessä ollaan oltu nyt vuosi ja 1kk. Nainen opiskelee samalla paikkakunnalla missä minä asun, mutta asuu virallisesti toisella paikkakunnalla vanhempiensa luona (välimatkaa 221km). Hän on nyt työssäoppimassa kotipaikkakunnallaan. Hän lähti sinne hiihtoloman alussa ja tulee sieltä toukokuun lopulla valmistumisviikon ajaksi (4pvä ajaksi). Sovimme, että tänä aikana kun emme välttämättä näe niin keskustelisimme skypessä asioista ja muutenkin. Yrittäisimme kuitenkin nähdä viikonloppuisin jos vain mahdollista. Alku menikin hyvin kun hän meni kotipaikkakunnalleen työssäoppimaan vaikka emme kyenneetkään viikonloppuisin näkemään niin silti keskustelimme skypessä asioista ja saimme riidatkin sovittua jos niitä tuli. Ennen keskustelimme aiheesta, kuin aiheesta milloin vain ja mihin aikaan tahansa eikä meillä ollut koskaan kiire. Nainen tapasi kavereitaan, mutta antoi myös minulle aikaansa. Enemmän tosin, kuin kavereilleen, mutta kuitenkin riittävän tasapuolisesti kaikille. Sitten tilanne muuttui aivan yhtäkkiä johon kaipaisinkin teiltä naiset omia mielipiteitä ja neuvoja ihan suoraan. Nainen alkoi ravaamaan jatkuvasti kavereittensa kanssa kahvilla tai muuten ulkona. Heti kun hän pääsee työssäoppimasta niin hän syö kotona ja lähtee lähes samantien kaverin tai kavereiden kanssa ulos ja on siellä 22:00 asti arkipäivänä. Hän ilmoittaa minne on menossa ja kenen kanssa ja mitä tekee ja lähettelee välillä kuvia, mutta ei muuten viestitä ellei kysy mitä itse teen. Meille jää illaksi aikaa jutella 1-2 tuntia. Viikonloppuisin on välillä ollut päiviä kun ollaan juteltu 3 tuntia päivästä, mutta sitten tulee taas soitto tai viesti kaverilta ja hänen on aivan pakko mennä taas ulos ja viikonloppuisin hän saattaa olla sitten vaikka koko yön kaverinsa luona. Välillä käy jopa niin, että olemme sopineet puhuvamme vaikka illalla, mutta sitten hän laittaa minulle viestin ''Sori. Lupasin mennä vielä _____ kanssa kahville''. Tämmöisinä kertoina olen pahimmillani saanut odottaa 3-5 tuntia turhaan, että pääsen keskustelemaan hänen kanssaan ja sitten hän laittaa tuollaisen viestin. Tilannetta pahentaa se, että hänellä on työssäoppimisestaan menossa nyt myös näyttötehtäviä joita hänen pitää tehdä. Silti hän lähtee ulos kavereiden kanssa heti kun he pyytävät, sitten hänellä on kiire tehdä näyttötehtäviä jolloin emme myöskään voi puhua ja se entuudestaan vähentää sitä yhteistä aikaa. Olen huomauttanut hänelle aivan asiallisesti tästä, että hänen pitäisi antaa aikaa myös meille ja asioiden hoitamiseen eikä jatkuvasti ravata kavereiden kanssa jossakin ja, että hänen pitäisi tehdä tehtävät ajallaan etteivät ne kasaannu. Tästä olen saanut vastauksena yleensä ''Enkö saa nähdä kavereitani? Pitäisikö olla koneella 24/7?''. Tähän olen vastannut, että ei tarvitse olla 24/7, mutta se 1-2 tuntia ei riitä asioista puhumiseen, kuulumisten kertomiseen tai edes riitojen kunnolliseen selvittämiseen ja sopimiseen. Meillä on riitojen selvittelytkin venyneet useammalla päivällä sen takia, kun en ole hänen kanssaan päässyt niistä puhumaan. Itse haluan selvittää riitatilanteet heti pois alta ja puhua asiat selviksi. Haluaisin viettää hänen kanssaan edes yhden päivän niin, että voisimme vain puhua asioista. Teimme sitten sellaisen kompromissin, että ottaisimme ainakin yhden päivän viikosta sellaiseksi ettei hän mene minnekkään eikä kasaa sille päivälle hommia. No sekin epäonnistui. Hän meni edellisenä päivänä (13.4) kaverin kanssa ulos ja lupasi ettei tehtäviä jää seuraavalle päivälle ja, että hän tulee ajoissa kotiin tekemään niitä niin voimme puhua asioista rauhassa. Hän olikin sitten niin myöhään ettei mitenkään kerennyt tehdä niitä kaikkia ja sanoi, että se päivä mikä varattiin puhumiselle (14.4) menee varmaan myöskin niitä tehdessä ettei voida lainkaan puhua. Arvattavasti hermostuin kun olen katsonut tätä touhua niin pitkään ja saanut vaan huutoa osakseni kun olen pyytänyt aikaa meille, halunnut selvittää ja sopia riidat ja ihan vain viettää aikaa hänen kanssaan ja nyt kun jo suurinpiirtein itkukurkussa olin pyytänyt tuota kompromissia niin sekin epäonnistuu. Sanoin suorat sanat hänelle asiasta ja sain kuulla, että ei ne tehtävät ja kavereiden kanssa kahvittelut ole minua tärkeämpiä ja myös liudan anteeksipyyntöjä, mutta ei mitään selkeää vastausta miksei hän sitten voi antaa minulle aikaansa. Lopulta hän sanoi, ettei ehkä osaa järjestää asioitaan niin ettei hänellä aina olisi kiire ja tuli taas liuta ''anteeksi rakas...'', ''olen pahoillani..'', ''en oo halunnut sulle mitään pahaa. rakastan sua..'' yms. viestejä. Sanoin hänelle, että miettisi vähän asioita ja lupauksiaan. Sen jälkeen en ole kuullut hänestä mitään, mutta todennäköisesti hän on tehnyt sitä näyttötehtävää ja ollut vihainen tai surullinen. Tiedän hänellä olevan paha olo jo ihan siitä, ettei hän toivottanut hyvää yötä eikä tänään hyvää huomenta mikä on meidän päivittäinen rutiinimme.
38
Suhteet > Parisuhde
16.04.2015
Auttakaa epätoivoista poikaa!
Moi! Olen 15 vuotias poika. Olen ollut jo pidemmän aikaa rakastunut yhteen tyttöön. Olen kertonut tytölle tunteistani jo vähän aikaa sitten ja btw en kertonut sitä sille chatis vaan vähä eritaval ja rohkeemmi. Aluksi tyttö oli hämmentynyt kuten asiaan kuuluukin mutta sitten hän jatkoi normaalisti mulle juttelua wapis ja snäpis kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuvittelin että hän tarvitsi aikaa ajatella asioita. Tapasimme siis ensimmäisen kerran rippikoulun aloitus jaksossa tammikuussa ja meidän rippileiri oli hiihto lomalla Rukalla. Olen jutellut ja snäppäillyt hänelle paljon ja olen saanut sellaisen käsityksen että tyttöllä saattaisi olla tunteita mua kohtaan vaikkei sitä olekkaan suoraan mulle sanonut. Lähettelee mulle sydämmiä chatis yms. Ja kerran kun olin kaupungilla ostoksilla snäppäilin tietenkin hänelle samalla. Multa loppui akku ja kun vasta puolen tunnin jälkeen kotona pääsin lataamaan kännykän akkua hän oli lähettänyt miulle 100 sekunnin edestä snappeja. Ja kerran kysy multa onko mullu hänen ystävä snäppi kavereis ja jos ei oo niin pyysi kuulemma lisäämä. kuvittelin kai että hän haluaa että tutustuisin hänen ystäviin tai jtn. Mutta kuvittelin kai taas jotain omiani. Olin kuitenkin kerran tavannut tämän hänen kaverin. Tämä tyttö johon olen ihastunut on siis luonteeltaan sosiaalinen ystävällinen rohkea ja todella mukava. Eikä ollenkaan ujo tai hiljainen. Ei hän tietenkään joka päivä kerkeä miun kanssa paljoakaan jutella eli välillä on niitä sellaisia päiviä että emme paljoakaan juttele. Kun juttelen hänen kanssa meille ei tule KOSKAAN sellasta akward hetkeä. Hän kyselee multa että onko hän kauniina tänään tai näyttääkö hänen meikit hyvältä tai jtn. Joskus saattoi käydä niin että yhtä mun lähettämää viestiä kohden hän lähetti 2 viestiä. Olikohan se hänen mielestään liian yksin puhelua? No kuitenkin nyt viime päivinä on ollut sitä hiljaisempaa aikaa. Hän ei siis enää niin paljon juttele mulle tai vastaa mun kaikkiin viesteihin. Mitä tää vois tarkoittaa? Tarkoittaa tää että hän ei pidä minusta vai että hän pitää minusta? Pitäisikö minun alkaa juttelemaan yhtä paljon sille kuin se jutteli mulle? Vai pitäisikö miun vaan kysyä suoraan ja radikaalisti että onko hänellä tunteita miuta kohtaan? Auttakaa oikeesti ja kertokaa mitä miun pitäisi tehä ja onks miulla enää mitää mahdollisuuksia tähän tyttöön. Vai voiko olla että hän on oikeasti vaan ollut nii kiireinen? Btw hänellä on kyllä 2 harrastusta mutta kyllä sitä aikaa on joskus mulle ainaki riittäny. Ja iso KIITOS niille jotka jakso lukee ja vielä isompi niille jotka vastaa. Oikeasti tarviin apuu oon tosi hämmentyny.
5
Suhteet > Parisuhde

Sivu /1857