Jouduin silminnäkijäksi toissatorstaina rautatieasemalla tilanteeseen, jossa näin, kun mies aivan edessäni päätti hypätä junan eteen kun juna oli vielä vauhdissa. Itsellä muutenkin rankka ajanjakso elämässä. Itse asiassa juuri ennen tuota tapahtumaa istuin kahvilassa ja kirjoitin aviopuolisolleni, että ei kannata jatkaa enää yhdessä jos jatkuvat riitelyt eivät lopu. Muistan, kun nuori mies tuolloin katsoi minua suoraan silmiin ja istui vastapäätä. Menin ulos ja näin junan lähestyvän. Tuli jotekin "kaamea olo" ja vaistosin, että jotain kaameaa tapahtuu (tämä on tosi), näin vain miehen selän ja tuntui, että olisin tuntenut hänen ajatuksensa, vaikka en edes nähnyt hänen kasvojaan (näin vain selän edessäni). Juna tuli kohdalle ja mies hyppäsi suoraan junan eteen edessäni! Jähmetyin kauhusta, menin shokkiin, olin täysin lamaantunut enkä saanut edes sanaa suustani. Vasta junassa tuli vapina ja itku. Kaiken tämän lisäksi junassa minua auttoi tuntematon mies, joka kertoi olevansa matkalla järjestämään äitinsä hautajaisia ja että on vankilasta lomalla asian vuoksi. Mies oli nöyrä ja empaattinen, oikeasti auttoi minua. Myöhemmin kuulin, että junan alle hypännyt mies oli kuollut myöhemmin sairaalassa. Tapahtumapaikalla annoin silminnäkijälausunnon. Onko muilla kokemuksia tällaisesta ja miten tämän voi unohtaa? Asia pyörii koko ajan mielessä ja tuntuu hirveältä, että vaistosin tuon miehen hypyn jo etukäteen muutama sekunti ennen, mutta en pystynyt tekemään mitään, sillä en oikeasti uskonut, että mitään tapahtuu (ajattelin, että tämä nyt vain on joku hullu ajatus). Junassa oleva mies (vanki) kosketti myös, sillä hänestä näki, että oli paljon itsekin kärsinyt, mutta sanoi, ettei ole oikeasti paha ja jos haluan, hän voi mennä pois. Tuntui, että tuo kohtaaminen junassa oli aidoin tapaaminen tuntemattoman ihmisen kanssa, joka minulla on ollut!
Itsemurhan näkeminen - junan eteen hyppäys
8
5093
Vastaukset
- läheinen
On hvyä käydä asiaa läpi muiden ihmisten kanssa, ei tuollaista voi hetkessä unohtaa, eikä pidä yksikseen miettiä.
Et sinä olisi siinä tilanteessa voinut mitään tehdä, hyppääjä oli päätöksensä tehnyt.
On todella ikävää miten muut, niin sivulliset kuin läheisetkin, jäävät miettimään miten olisi voinut auttaa aiemmin. Itsemurha jättää aina jälkensä läheisiin.
Ystäväni mies teki aikoinaan myös itsemurhan, jäi 4 alaikäistä lasta. Ystäväni on vieläkin katkera ( tilanteesta jo yli 10 v ) ja sanoo usein että jos vielä näkisi miehensä niin tappaisi hänet!- Penaali antti
"Ystäväni mies teki aikoinaan myös itsemurhan, jäi 4 alaikäistä lasta. Ystäväni on vieläkin katkera ( tilanteesta jo yli 10 v ) ja sanoo usein että jos vielä näkisi miehensä niin tappaisi hänet!"
No, nythän ystävälläsi on kaikki hyvin. Eikö se olisi kauheaa, jos ystäväsi nyt tappaisi miehen? Silloinhan hän joutuisi linnaa!
Kirjoitteletko muuten paljonkin "ystäviesi" asioita täällä? Lainausmerkeissä ystävä, jos hän tietäisi näistä postauksista omasta elämästään, niin eiköhän olisi verivihollinen. Sinua pitäisi tukistaa vähän, tuhma-tuula! ;p
Hei nimimerkki "ergreg",
olen todella pahoillani siitä, mitä olet joutunut näkemään ja ottamaan kantaaksesi. On raskasta nähdä toisen ihmisen kuolevan ja varsinkin, jos on kohdannut hänet ennen kuolemaa. Jokainen ihminen tekee kuitenkin omat ratkaisunsa, etkä sinä olisi ehtinyt tekemään mitään. Kuitenkin se riittämättömyyden tunne on varmasti ihan kamala. Olisi pitänyt pystyä, saatat ehkä ajatella. Ja siksi tunteesikin ovat varmasti vuoristorataa.
Tärkeintä on läpikäydä sitä, mitä tapahtui. Tarjottiinko sinulle kriisiapua tapahtumapaikalla? Oletko päässyt juttelemaan tapahtuneesta kenenkään kanssa? Jos et ole päässyt, sinun pitäisi pian päästä käymään asiaa läpi. Vaihtoehtoina on kaupungin tarjoama kriisipäivystys tai seurakunnan palvelut. Seurakunnassa papit ovat koulutettuja kuuntelijoita (tosin sekin riippuu niin persoonasta), mutta luotan siihen, että lähes jokainen osaa kuunnella ja tarvittaessa ohjata eteenpäin.
Sinun ei pidä nyt jäädä yksin, sillä se, mitä koit on todella traumaattista. Onneksi oli kohtaaminen junassa. Tämä vanki sai olla sinun kriisipäivystäjäsi ensi hädässä, ja ihanaa, että voit sanoa sen olleen aidoin kohtaaminen tuntemattoman kanssa ikinä. Asia ei kuitenkaan ole vielä käsitelty ja siksi on tärkeää, että löydät paikan, jossa puhua tästä ja josta saada apua.
Oletko saanut nukuttua ja syötyä normaalisti?
Voimia sinulle tähän kaikkeen!
-KaisaK, pappi- alkuper.
Olen käynyt kolme kertaa juttelemassa asiasta oman kaupunkini kriisikeskuksen työntekijän kanssa (sain lähetteen työterveyshuollon kautta, itse tapahtumapaikalla en saanut kriisiapua ensihoidon työntekijöiltä, paitsi tuolta vangilta), töissä olen pystynyt jotenkin käymään (en halunnut sairaslomaa). Olo on helpottunut ensi viikosta ja pystyn nukkumaan, mutta toki asia pyörii edelleen mielessä jatkuvasti. Olen harkinnut menemistä juttelemaan oman alueeni papin kanssa, mutta en ole vielä ottanut yhteyttä. Tosiaan, tuo minua auttanut vanki kosketti minua todella syvältä ja muistan, että hän sanoi, että hän myöhästyy hänen äitinsä hautajaisjärjestelyistä tuon itsemurhan vuoksi ja kun hän soitti omaisilleen, niin hänen omaiset eivät uskoneet häntä (hän sanoi, ettei ollut puhunut omaisilleen pitkään aikaan). Minua hän kuitenkin auttoi aidosti. Sanoin hänelle, että uskon ja tiedän, että hän ei ole paha ihminen (hän sanoi, että "en ole oikeasti paha ihminen")Jotenkin koko asia tuntuu ihan epätodelliselta, mutta tottahan se oli. En ikinä kiinnitä huomiota tuntemattomiin ihmisiin, joten mietin jatkuvasti, miksi tuo mies juna-asemalla kiinnitti minun huomion ja "aavistin pahaa" ja muistan, että tuon aavistuksen jälkeen otin pari askelta miestä kohti, mutta sitten mies jo hyppäsi junan eteen/alle!
alkuper. kirjoitti:
Olen käynyt kolme kertaa juttelemassa asiasta oman kaupunkini kriisikeskuksen työntekijän kanssa (sain lähetteen työterveyshuollon kautta, itse tapahtumapaikalla en saanut kriisiapua ensihoidon työntekijöiltä, paitsi tuolta vangilta), töissä olen pystynyt jotenkin käymään (en halunnut sairaslomaa). Olo on helpottunut ensi viikosta ja pystyn nukkumaan, mutta toki asia pyörii edelleen mielessä jatkuvasti. Olen harkinnut menemistä juttelemaan oman alueeni papin kanssa, mutta en ole vielä ottanut yhteyttä. Tosiaan, tuo minua auttanut vanki kosketti minua todella syvältä ja muistan, että hän sanoi, että hän myöhästyy hänen äitinsä hautajaisjärjestelyistä tuon itsemurhan vuoksi ja kun hän soitti omaisilleen, niin hänen omaiset eivät uskoneet häntä (hän sanoi, ettei ollut puhunut omaisilleen pitkään aikaan). Minua hän kuitenkin auttoi aidosti. Sanoin hänelle, että uskon ja tiedän, että hän ei ole paha ihminen (hän sanoi, että "en ole oikeasti paha ihminen")Jotenkin koko asia tuntuu ihan epätodelliselta, mutta tottahan se oli. En ikinä kiinnitä huomiota tuntemattomiin ihmisiin, joten mietin jatkuvasti, miksi tuo mies juna-asemalla kiinnitti minun huomion ja "aavistin pahaa" ja muistan, että tuon aavistuksen jälkeen otin pari askelta miestä kohti, mutta sitten mies jo hyppäsi junan eteen/alle!
Hei vielä!
Suosittelen ehdottomasti, että menet juttelemaan papin kanssa, jos olet sitä ajatellut. Tuollainen asia on kuitenkin niin iso ja omaa elämää mullistava, ettei sen kanssa opi elämään välttämättä muutaman juttelukerran perusteella. Vaikkei varsinaisesti sinulle tapahtunut mitään pahaa näkemäsi asian takia, kuolema kuitenkin tuli iholle. Vielä kun oli ollut se "paha aavistus".
Puhuminen on ehkä ainoa asia, jonka avulla pääset käymään läpi tuota tapahtumaa. Ja ehkä myös niitä syvimpiä tuntoja, joiden sanoittaminen ei ole helppoa tai edes mahdollista. Varmasti monenlaiset tunteet vaihtelevat hetkittäin.
Siunausta edelleen askeliisi!
-KaisaK, pappi- Kriisiapu paikallaan
alkuper. kirjoitti:
Olen käynyt kolme kertaa juttelemassa asiasta oman kaupunkini kriisikeskuksen työntekijän kanssa (sain lähetteen työterveyshuollon kautta, itse tapahtumapaikalla en saanut kriisiapua ensihoidon työntekijöiltä, paitsi tuolta vangilta), töissä olen pystynyt jotenkin käymään (en halunnut sairaslomaa). Olo on helpottunut ensi viikosta ja pystyn nukkumaan, mutta toki asia pyörii edelleen mielessä jatkuvasti. Olen harkinnut menemistä juttelemaan oman alueeni papin kanssa, mutta en ole vielä ottanut yhteyttä. Tosiaan, tuo minua auttanut vanki kosketti minua todella syvältä ja muistan, että hän sanoi, että hän myöhästyy hänen äitinsä hautajaisjärjestelyistä tuon itsemurhan vuoksi ja kun hän soitti omaisilleen, niin hänen omaiset eivät uskoneet häntä (hän sanoi, ettei ollut puhunut omaisilleen pitkään aikaan). Minua hän kuitenkin auttoi aidosti. Sanoin hänelle, että uskon ja tiedän, että hän ei ole paha ihminen (hän sanoi, että "en ole oikeasti paha ihminen")Jotenkin koko asia tuntuu ihan epätodelliselta, mutta tottahan se oli. En ikinä kiinnitä huomiota tuntemattomiin ihmisiin, joten mietin jatkuvasti, miksi tuo mies juna-asemalla kiinnitti minun huomion ja "aavistin pahaa" ja muistan, että tuon aavistuksen jälkeen otin pari askelta miestä kohti, mutta sitten mies jo hyppäsi junan eteen/alle!
Nyt on kulunut tapahtuneesta 7 kuukautta. Mielessäsi pyörii tuo ikävän näköinen pataus. Jota et saa mielestäsi. Samanlainen tapaus pyörii yhä myös sen veturinkuljettan mielessä. Kumpikin olette samassa asiassa alle menneessä miekkosessa. Hän oli totaallisesti umpikujassa. Hän varmasti oli pahasti pettynyt omaan elämäänsä. Sinä yritit auttaa. Mutta hän ehti hypätä asemalle tulevan junan alle. Sulle tuli typertynyt avuton masentunut olo. Onneksesi junaan mennessäsi oli ihminen paikallaan oikeeseen aikaan. Hän näki sinun surun ja pahan olosi.
Oletko käynyt ammattiautajan luona. Jos olet käy vielä ensi vuoden ajan niin saat sen ikävän asian mielestäsi. Tuollasta asiaa ei saa jättää mieleen hautumaan se vain pahentaa asiaa. Onneksi se vankilasta lomalla ollut henkilö näki tuskasi. Avautui tilanteessa ja lohdutti sinua omalta osaltasi sait jonkilaista kriisapua häneltä. Kirkossa sinun täytyi käydä useammin jotta saat sielullesi jonkilaista apua.
Helpointa se olisi käydä psygolokin luona vielä ensivuoden ajan.
- Kuolemaa harkinnut
Itse aikanaan näin vain kerran erään entisen mieheni sukulaisen. Itselläni oli silloin tavattoman vaikeaa, ja vaikea jakso jatkui vuosia, enkä nk. normaalielämään ole koskaan päässytkään takaisin, mutta olen kuitenkin jonkinlaisessa tasapainossa.
Siinä lyhyesti tervehtiessämme minulle tuli heti tunne, että toinen on läpinäkyvä, melkein olematon, ja että jotain pitäisi tehdä, sanoa. Vähän ajan päästä tiesin tämän sukulaisen lähteneen kotiin ja hän oli ilmoittanut tekevänsä itsemurhan. Niinkuin tekikin. En muista, että kukaan olisi syytellyt itseään, vaikka moni varmaankin näki, että jotain kammottavaa on tapahtumassa.
Tiedän omakohtaisesti miltä tuntuu olla täydessä umpikujassa. Tiedän, miltä tuntuu, kun itsessä, maailmassa ja tulevaisuudessa ei ole yhtään mitään, mitä voi sietää tai odottaa. Olen yrittänyt itsemurhaa. En suunnittele sitä tällä hetkellä, pelkään kipua ja kärsimystä siinä kuin kuka vaan muukin. Mutta omasta mielestäni toisen itsemurhasta ei tarvitse kokea syyllisyyttä. Ihmisen oma tuska ajaa ihmisen siihen, ja kuolema on silloin helpotus. Voi olla hyvin vaikea estää tapahtumia.
Omasta mielestäni on oikeutettu ajatus, että itsemurhan tehnyt ihminen on päässyt tuskistaan. Kun on riittävän vaikeaa ja aivan lopussa, silloin ei välttämättä enää koe ja näe ihmisiä samalla tavoin kuin täysissä voimissa ollessaan. Ei ole olemassa muuta kuin oma tuska, josta haluaa päästä eroon. Se tuijotus jonka näit, oli tyhjyyttä. Kyseinen ihminen oli jo päättänyt kuolla ja henkisesti hän oli jo kuollut. Tuskinpa olisit voinut tehdä mitäään. - Olihyväkunpuhuit
Oli tuuria sinulla et ollut yksin asiasi kanssa. Kun menit juuri miehen yli ajaneeseen junaan. Purskahit itkuun miekkonen oli menossa äitinsä hautajaisiin.
Se varmasti lohdutti sinua. Kun hän otti sen heti puheeksi. Niistä pitääkin pystyä puhumaan. Kundi oli sulle nöyrä ystävällinen. Hän halusi puhua sinun kanssasi jotta sun matkasi ei ihan menisi pilalle. Mainitsiko siitä mihinkään muualle? Kävitkö psykologilla? Siinä tapauksessa. Sinun sielun hoitaja psykologi löytyi läheltä junasta. Muita ei oikein silloin ollut saatuvilla. Lomalla ollut vanki matkalla äitinsä hautajaisiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän391731Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61371Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421337- 111330
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11315Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,71294Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01274Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11240Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21200Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21173