Joh3:16: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Tässäpä lause.
Pääsiäinen lähestyy ja uskoville tämä jae tulee taas päivänpolttavaksi.
Olen hiukan tavaillut Olavi Peltolan kalenteria viime päivinä ja kokomainioita ovat olleet päivän sanat.
Kipupiste ja käsityskyvyn ylittävä raja on todellakin synnin merkityksen ymmärtäminen.
Peltola teksteissään käsittelee asiaa rauhallisesti ja melko ymmärrettävästi, vaikka vaikeita sivistyssanoja (tässä tapauksessa raamatullisia) viliseekin tuhkatiheään.
Tuonelaa kauan sitten pohdiskelimme, mutta taas jäi yksi uuden avauksen paikka koskien tuonelan herraa. Peltola vetoaa tosi monessa lauseessa kyseiseen herraan ja sen tajuamisen puute on taas rasite, koska Olavin PerkeIe lienee varsin eri perkeIe, minkä itse ymmärrän.
Jossain keskustelussa totesin, etten kykene itse keskustelemaan todellisesta minäkuvastani, koska se muuttu ja peilautuu keskustelukumppaneihin ja "kasvaa" tietämyksen kasvaessa, mutta arvokkaita olisivat rakkauteen liittyvat painavat sanomiset noin yleensä.
Avauksen omakseni kommentiksi kritisoitavaksi heitän pari asiaa:
-Uuden testamentin esiintuoma Jeesus on huippumies - rakkautta ymmärtävä.
-Jumalan (nyt isolla) esiintuoma rakkaus Joh-evankeliumin mukaan myös osoittaa rakkautta.
-Jumalan rakkaus on äärimmäisen vaikea asiaa ymmärtää Jumalan "oikkuja" tulkitessa ateistisin silmin (ei ole itselläni enää sellaisia silmiä) ja niistä saa mitä mainioimpia pilkan aiheita uskovia kohtaan. (seuraan nyt silmilläni tilanteita ja pohdin niiden mielekkyyttä laajemminkin).
-Mielestäni rakkaus on oleellinen osa uskontoa ja se korostuu nyk. esim. moraalin ja ihmisyyden käsitteiden hallinnassa.
-Liittyyko uskonto, jos se on pakosti olemassaoleva tosiasia, ensinkään yhtään millään lailla rakkauteen, vaan olemassaolevaan moraalikäsitykseen pelkkänä kulttuurin tuomana ilmiönä?
-Joissakin uskomuskäsitteissä rakkauden ja kunnioituksen merkitys on valtava.
Rakkaus
9
103
Vastaukset
- Ehei sinnepäinkään
Uskonto ja pelastava usko ovat kaksi täysin eri asiaa.
Pelastavassa uskossa Kristus asettuu JUmalan sanan ja Pyhän Hengen kautta asumaan ihmisen siskuntaan ja ottaa siellä Herruuden. Rakkaus Raamatussa tarkoittaa JUMALAN rakkautta joka ilmenee siten että JUmalan inkarnoituu ihmislihaksi, käsii kaikken syntisten synitaakan, kantaa sen ristille tullen näin JUmalan kkoko vihan kohteeksi, saatanallisen (henkisen, täydellisesti hyjätyksi tulleen) tuskan vääntäessä kehoa. Ihminen jonka omatunto herää ei voi enää esimerkiksi nukkua koska kuolema ja helvetti pelottaa niin hirveästi. Jos tämä heränneen tuska kerrotaan 1000000000000:lla voidaan aavistaa Kristuksen tuskan jonka hartioilla oli koko maailman ihmisten synnit maailman luomisesta sen tuhoutumispäivään saakka.
LIhallinen ihminen katsoo 6 tuuman rautanauloja ja tukentumiskuolemaa ja kauhistelee sitä. Jeesus olisi ollut alle sekunnissa vapaa kaikesta tuskasta ja sotilaat vainajia. Jeesuksen piti ristillä RAKKAUS meitä syntisiä kohtaan ei mikään muu. Jeesuksen kuolema oli ainut mahdollisuus pelastaa syntiset helvetistä.- teu,
" KerberC, "
" Joh. 3:16. "Niin , JUMALA on Rakastanut maailmaan , että Hän antoi ainoan Poikansa ". Moni aJATTELEE , ETTÄ JUMALAN Korkein kunnia olisi Hänen
Jumalallisessa kaikkivallasaan ja kaikkivisaudessaan , joista koko Luomakunta
todista, kuin myös Hänen pyhyydestään , joka lain ja luontaisen omantunnon kautta
voidaan käsittää (Room. 1:ja 2.1. Mutta tämä on sellaista Jumalan tuntemista , joka voi olla juutalaisilla , turkkilaisilla ja pakanoillakin ja jolla eivielä läheskään käsitetä Hänen korkeinta kunniaansa ja kummarrettavinta kirkkauuttaan , jossa koko meidän
autuutemme on . Tämä salattu JUMALAN kunnia tulee ainostaan evankeliumin kautta ilmaiseksi ja voidan yksin uskolla käsittää sekä ilmaistaan parhaiten näillä sanoilla , Kristuksen sanoilla :
"Niin Jumala on Rakastanut maailmaa , että Hän antoi ainoan POIKANSA, jotta
kuka ikinä Häneen uskoon , niin se ei hukkuisi , vaan saisi iankaikkisen elämän ",
"Tässä on Jumalan korkein ikuisesti kumarrettava kirkkaus , jota ei kukaan ihminen ilman evankeliumin sanaa ja Pyhän Hengen valistusta voi käsittää eikä edes aavistaa ; jopa sellainen kunnia ja kirkkaus , johon , johon enkelitkin halajavat katsastaa , 1 Piet. 1:12. ja jota kirkastetut Henget iankaikkisesti ylistävät..
voin jatkaa, - teu,
teu, kirjoitti:
" KerberC, "
" Joh. 3:16. "Niin , JUMALA on Rakastanut maailmaan , että Hän antoi ainoan Poikansa ". Moni aJATTELEE , ETTÄ JUMALAN Korkein kunnia olisi Hänen
Jumalallisessa kaikkivallasaan ja kaikkivisaudessaan , joista koko Luomakunta
todista, kuin myös Hänen pyhyydestään , joka lain ja luontaisen omantunnon kautta
voidaan käsittää (Room. 1:ja 2.1. Mutta tämä on sellaista Jumalan tuntemista , joka voi olla juutalaisilla , turkkilaisilla ja pakanoillakin ja jolla eivielä läheskään käsitetä Hänen korkeinta kunniaansa ja kummarrettavinta kirkkauuttaan , jossa koko meidän
autuutemme on . Tämä salattu JUMALAN kunnia tulee ainostaan evankeliumin kautta ilmaiseksi ja voidan yksin uskolla käsittää sekä ilmaistaan parhaiten näillä sanoilla , Kristuksen sanoilla :
"Niin Jumala on Rakastanut maailmaa , että Hän antoi ainoan POIKANSA, jotta
kuka ikinä Häneen uskoon , niin se ei hukkuisi , vaan saisi iankaikkisen elämän ",
"Tässä on Jumalan korkein ikuisesti kumarrettava kirkkaus , jota ei kukaan ihminen ilman evankeliumin sanaa ja Pyhän Hengen valistusta voi käsittää eikä edes aavistaa ; jopa sellainen kunnia ja kirkkaus , johon , johon enkelitkin halajavat katsastaa , 1 Piet. 1:12. ja jota kirkastetut Henget iankaikkisesti ylistävät..
voin jatkaa,Sillä vaikka Jumala on suuri ja kumarrettava myös kaikki vallassaan , kaikkiviisaudessaan ja pyhyydessään , niin on hän kuitenkin vielä suurempi ja ihmeellisewmpi Rakkaudessaan langennneeseen , syntiseen maailmaan . joka Rakaus on niin suuri ja niin käsittämätön , että hän ,pyhä Jumala , jonka lait ja käskyt me olemme rikkoneet, jonka ikuisen vihan ja kirouksen me olemme ansainneet , kuitenkin on antanut ainoan Poikansa meidän edestämme ristin häpeään ja kuole-
maan ! Hän ei ole siis meidän tähtemme säästänyt Rakkainta ja parhainta , mitä hänellä oli , omaa Rakasta Poikaansa . joka on samaa jumaluuden olentoa hänen itsensä kanssa , vaan on antanut hänet alttiiksi meidän kaikkien edestä ; Room. 8:32.
vielä olisi pätkä. - Κέρβερος
Ehei sinnepäinkään, 11.4.2014 16:22:
"Uskonto ja pelastava usko ovat kaksi täysin eri asiaa."
Pienistä palasista asioiden ymmärtäminen alkanee?
Uskonnon ja pelastavan uskon ero oli aikaisemmin mielestäni olematon tyhjä lause - uskova on uskova ja sillä selvä. On tällä asialla silti valtava merkityksellinen ero. Uskontoja on maailma täynnään, mutta mitä olisi se oikea pelastava usko. Asia ei siis liitykään sinänsä mitenkään uskontoon tai uskontoihin, vaan juuri tuohon pelastuksen sisältöön. Tämän kun ymmärtäisi, niin voisi kai sanoa olevansa viisas :)
"Jeesuksen piti ristillä RAKKAUS meitä syntisiä kohtaan ei mikään muu"
-Tällaiset kristallinkirkkaat sanomiset edesauttavat Jeesuksen arvostusta ja merkitystä kristinuskossa - ja jopa ymmärrystä jossain mielessä.
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut...." - Κέρβερος
teu, kirjoitti:
" KerberC, "
" Joh. 3:16. "Niin , JUMALA on Rakastanut maailmaan , että Hän antoi ainoan Poikansa ". Moni aJATTELEE , ETTÄ JUMALAN Korkein kunnia olisi Hänen
Jumalallisessa kaikkivallasaan ja kaikkivisaudessaan , joista koko Luomakunta
todista, kuin myös Hänen pyhyydestään , joka lain ja luontaisen omantunnon kautta
voidaan käsittää (Room. 1:ja 2.1. Mutta tämä on sellaista Jumalan tuntemista , joka voi olla juutalaisilla , turkkilaisilla ja pakanoillakin ja jolla eivielä läheskään käsitetä Hänen korkeinta kunniaansa ja kummarrettavinta kirkkauuttaan , jossa koko meidän
autuutemme on . Tämä salattu JUMALAN kunnia tulee ainostaan evankeliumin kautta ilmaiseksi ja voidan yksin uskolla käsittää sekä ilmaistaan parhaiten näillä sanoilla , Kristuksen sanoilla :
"Niin Jumala on Rakastanut maailmaa , että Hän antoi ainoan POIKANSA, jotta
kuka ikinä Häneen uskoon , niin se ei hukkuisi , vaan saisi iankaikkisen elämän ",
"Tässä on Jumalan korkein ikuisesti kumarrettava kirkkaus , jota ei kukaan ihminen ilman evankeliumin sanaa ja Pyhän Hengen valistusta voi käsittää eikä edes aavistaa ; jopa sellainen kunnia ja kirkkaus , johon , johon enkelitkin halajavat katsastaa , 1 Piet. 1:12. ja jota kirkastetut Henget iankaikkisesti ylistävät..
voin jatkaa,Teukku:
"Tämä salattu JUMALAN kunnia tulee ainostaan evankeliumin kautta ilmaiseksi ja voidan yksin uskolla käsittää sekä ilmaistaan parhaiten näillä sanoilla , Kristuksen sanoilla :
"Niin Jumala on Rakastanut maailmaa , että Hän antoi ainoan POIKANSA, jotta
kuka ikinä Häneen uskoon , niin se ei hukkuisi , vaan saisi iankaikkisen elämän ", "
-Tässä sanomassa piilee koko ymmärrys vaikeaan asiaan, Teu. Ei se helppoa ole eikä kai ikinä onnistu, mutta perusasiat pitää ensin oppia, vaikka ei sitä kymppiä todistukseen ikinä tulisikaan vaan nelonen, mutta ei asioiden pohtimisessa voi menettää mitään.
" joka Rakaus on niin suuri ja niin käsittämätön , että hän ,pyhä Jumala , jonka lait ja käskyt me olemme rikkoneet, jonka ikuisen vihan ja kirouksen me olemme ansainneet , kuitenkin on antanut ainoan Poikansa meidän edestämme ristin häpeään ja kuole-
maan !"
-Jumalan rakkaus on näiden esiintuomisten jakeidesi mukaan lähes käsittämätöntä. Toisaalta ihmisyys pitää käsittää sitä ennen ja onhan Jumalalla ollut noita koetinkiviäkin kaskessa mukana ihmisiä kohtaan. Vaikea on aihe, mutta pala kerrallaan....
- 5+7#
Κέρβερος 10.4.2014 21:44
”Kipupiste ja käsityskyvyn ylittävä raja on todellakin synnin merkityksen ymmärtäminen.”
Olen käsittänyt synnin olevan jotain itsekästä. Syntiinlankeemuksessa oli kyse tottelemattomuudesta ja halusta olla yhtä suuri ja viisas kuin Jumala, joka oli luonut ihmisen. Luomakuntaan verrattuna pitää myöntää ihmisen olevan erilainen muihin verrattuna ja viisas. Tältä pohjalta ajatellen Raamattu on oikeassa siinä, että jotain perin kummallista on tapahtunut ihmiselle.
Me toimimme hyvä ja pahan tiedon mukaan, mihin ei mikään muu elollinen pysty. Oikeudenmukaisuuteen totuuteen ja rakkauteen pystymme harvoin ja ymmärtääkseni meidän pitäisi pystyä niihin aina, että me voisimme elää niin kuin alun perin oli tarkoitus. Perimmäiseen totuuteen kait tähtää budhalaisuuskin. Aika vaikeita käsitteitä tulee vastaan, jos ajatellaan pelkällä järjellä, mutta Raamatun kokonaisuus kertoo juuri tästä meidän vajavaisuudesta ja täydellisen ihmisen sovituksesta ristillä meidän edestä, kun vain otamme sen vastaan armosta
.
” Peltola vetoaa tosi monessa lauseessa kyseiseen herraan ja sen tajuamisen puute on taas rasite, koska Olavin PerkeIe lienee varsin eri perkeIe, minkä itse ymmärrän.”
Minkälaine sinun käsitys on perkeleestä?
” Jossain keskustelussa totesin, etten kykene itse keskustelemaan todellisesta minäkuvastani, koska se muuttu ja peilautuu keskustelukumppaneihin ja "kasvaa" tietämyksen kasvaessa, mutta arvokkaita olisivat rakkauteen liittyvat painavat sanomiset noin yleensä”
Sitähän tämän elämän pitäisi olla, muuttumista ja kasvamista ja oman itsensä syvempää tuntemista, verrattuna Raamatun sanomaan. Meidän rakkautemme on aina itsekästä ja sen vertaaminen Raamatussa ilmenevään Jumalan rakkauteen, huomaamme vain oman mahdottomuutemme täyttää sitä vaatimusta. Raamattuhan kertoo koko ajan vain tulevasta lopullisesta tilinteon hetkestä, jossa selvitetään, ketkä ovat kelvollisia elämään ikuisesti taivaassa.
” -Mielestäni rakkaus on oleellinen osa uskontoa ja se korostuu nyk. esim. moraalin ja ihmisyyden käsitteiden hallinnassa.”
Kymmenellä käskyllä hallitaan paljon ihmisten moraalista käyttäytymistä, muttei siinä läheskään aina ole kyse rakkaudesta ja nykyään moraali tuntuu olevan rapistumassa kovaa vauhtia noin yleisesti ja myös kristillisessä opetuksessa. Toisaalta kirkkokunnat ja erilaiset järjestöt tekevät suunnattomasti hyvää avustustoiminnallaan ja vievät evankeliumia eteenpäin. Monella on kuitenkin taka-ajatuksena oman seurakunnan tai suunnan kasvaminen. Ei taida kovin puhdasta rakkautta kovin paljoa löytyä.
”-Liittyyko uskonto, jos se on pakosti olemassaoleva tosiasia, ensinkään yhtään millään lailla rakkauteen, vaan olemassaolevaan moraalikäsitykseen pelkkänä kulttuurin tuomana ilmiönä?”
Minusta liittyy, tai ainakin pitäisi liittyä, varsinkin kristilliseen uskoon. Uskohan perustuu oman itsemme mahdottomuuden tiedostamiseen ja sovituksen käsittämiseen Jumalan rakkauden työnä omille lapsilleen. Uskonto äsitteenä voi olla vaikea ymmärtää, onhan uskontoja vaikka kuinka paljon, enkä tiedä niistä tarpeeksi, voidakseni sanoa sen enempää- Anonyymi
5 7# 16.4.2014
"Syntiinlankeemuksessa oli kyse tottelemattomuudesta ja halusta olla yhtä suuri ja viisas kuin Jumala, joka oli luonut ihmisen."
-Ihminen koki ihmisyyden ajastaikain kulussa ja havaitsi tämän. Onko kyse taistelusta luojaa kohtaan, vai ennakkoluulottomuudesta ja riskien ottamisen halusta ilman ymmärrystä seurauksista?
"Raamatun kokonaisuus kertoo juuri tästä meidän vajavaisuudesta ja täydellisen ihmisen sovituksesta ristillä meidän edestä, kun vain otamme sen vastaan armosta"
-Koko asia on huikea ja tuo esiin rakkauden käsittämisen raja-aitoja. Mikä voi olla se rakkauden yläraja, mitä ei voisi enää ylittää? Jumala pisti aika pahat pohjat kenenkään ylitettäväksi.
Jumalasta puhutaan paljon pahaa, mutta on näemmä tässä hyvässä puhumisessakin aiheita runsaasti.
” Peltola vetoaa tosi monessa lauseessa kyseiseen herraan ja sen tajuamisen puute on taas rasite, koska Olavin PerkeIe lienee varsin eri perkeIe, minkä itse ymmärrän.”
Minkälaine sinun käsitys on perkeleestä?"
-Olavin hahmo on konkreettinen syy-seuraussuhteineen ja ns. kasvot pahan ilmentymälle, persoona, henkilöytymä (siksi erisnimi isolla). Omalla p-leellä ei ole kasvoja eikä mitään tehtävää, vaan se kuvaa symbolisesti "pahan" ilmentymää kasvottomana ja käsitteellisesti.
"Meidän rakkautemme on aina itsekästä ja sen vertaaminen Raamatussa ilmenevään Jumalan rakkauteen, huomaamme vain oman mahdottomuutemme täyttää sitä vaatimusta."
-Aivan - Raamatullinen rakkaus on jotain erilaista ihmisten kokemaan verrattuna.
"Kymmenellä käskyllä hallitaan paljon ihmisten moraalista käyttäytymistä, muttei siinä läheskään aina ole kyse rakkaudesta ja nykyään moraali tuntuu olevan rapistumassa kovaa vauhtia noin yleisesti ja myös kristillisessä opetuksessa. Toisaalta kirkkokunnat ja erilaiset järjestöt tekevät suunnattomasti hyvää avustustoiminnallaan ja vievät evankeliumia eteenpäin. Monella on kuitenkin taka-ajatuksena oman seurakunnan tai suunnan kasvaminen. Ei taida kovin puhdasta rakkautta kovin paljoa löytyä."
-Pyyteetön rakkaus kokemaansa asiaa suorittaessa ei sinällään olisi virhe, vaan jos se tehdään itsellekin virheellisin perustein.
Ei siis, ikäänkuin, petetä pelkästään muita, vaan myös itseään...
Tehdäkö hyvää salaa muilta tai peräti itseltä ja silti vain pelastus mielessä?
Tätä on pohdittu ennenkin :)
"Uskohan perustuu oman itsemme mahdottomuuden tiedostamiseen ja sovituksen käsittämiseen Jumalan rakkauden työnä omille lapsilleen. Uskonto äsitteenä voi olla vaikea ymmärtää, onhan uskontoja vaikka kuinka paljon, enkä tiedä niistä tarpeeksi, voidakseni sanoa sen enempää"
-Rakkaudesta yleensä:
Vanhempana koen rakkauden suhteessa lapsiini sellaiseksi, että oma henki ei olisi se tärkein asia.
Vaimo - noh - varmaan kyllä sekin olisi sellainen.
Pienet lapset yleensä rakastavat vanhempiaan yli kaiken.
Murrosikää lukuunottamatta perheen keskellä kaikki kykenevät myöntämään rakkautensa perhettä kohtaan.
Sodassa voin uhrata itseni isänmaani puolesta, kun sitä isänmaata niin paljon rakastan.
Onhan näitä - ihmisillä - rakkauden merkityksiä ja sisältöjä.
Mutta, kuten jo "Ehei sinnepäinkään" totesi, Jumalan rakkaus kulkee korkeammissa sfääreissä. - Κέρβερος
kirjoitti:
5 7# 16.4.2014
"Syntiinlankeemuksessa oli kyse tottelemattomuudesta ja halusta olla yhtä suuri ja viisas kuin Jumala, joka oli luonut ihmisen."
-Ihminen koki ihmisyyden ajastaikain kulussa ja havaitsi tämän. Onko kyse taistelusta luojaa kohtaan, vai ennakkoluulottomuudesta ja riskien ottamisen halusta ilman ymmärrystä seurauksista?
"Raamatun kokonaisuus kertoo juuri tästä meidän vajavaisuudesta ja täydellisen ihmisen sovituksesta ristillä meidän edestä, kun vain otamme sen vastaan armosta"
-Koko asia on huikea ja tuo esiin rakkauden käsittämisen raja-aitoja. Mikä voi olla se rakkauden yläraja, mitä ei voisi enää ylittää? Jumala pisti aika pahat pohjat kenenkään ylitettäväksi.
Jumalasta puhutaan paljon pahaa, mutta on näemmä tässä hyvässä puhumisessakin aiheita runsaasti.
” Peltola vetoaa tosi monessa lauseessa kyseiseen herraan ja sen tajuamisen puute on taas rasite, koska Olavin PerkeIe lienee varsin eri perkeIe, minkä itse ymmärrän.”
Minkälaine sinun käsitys on perkeleestä?"
-Olavin hahmo on konkreettinen syy-seuraussuhteineen ja ns. kasvot pahan ilmentymälle, persoona, henkilöytymä (siksi erisnimi isolla). Omalla p-leellä ei ole kasvoja eikä mitään tehtävää, vaan se kuvaa symbolisesti "pahan" ilmentymää kasvottomana ja käsitteellisesti.
"Meidän rakkautemme on aina itsekästä ja sen vertaaminen Raamatussa ilmenevään Jumalan rakkauteen, huomaamme vain oman mahdottomuutemme täyttää sitä vaatimusta."
-Aivan - Raamatullinen rakkaus on jotain erilaista ihmisten kokemaan verrattuna.
"Kymmenellä käskyllä hallitaan paljon ihmisten moraalista käyttäytymistä, muttei siinä läheskään aina ole kyse rakkaudesta ja nykyään moraali tuntuu olevan rapistumassa kovaa vauhtia noin yleisesti ja myös kristillisessä opetuksessa. Toisaalta kirkkokunnat ja erilaiset järjestöt tekevät suunnattomasti hyvää avustustoiminnallaan ja vievät evankeliumia eteenpäin. Monella on kuitenkin taka-ajatuksena oman seurakunnan tai suunnan kasvaminen. Ei taida kovin puhdasta rakkautta kovin paljoa löytyä."
-Pyyteetön rakkaus kokemaansa asiaa suorittaessa ei sinällään olisi virhe, vaan jos se tehdään itsellekin virheellisin perustein.
Ei siis, ikäänkuin, petetä pelkästään muita, vaan myös itseään...
Tehdäkö hyvää salaa muilta tai peräti itseltä ja silti vain pelastus mielessä?
Tätä on pohdittu ennenkin :)
"Uskohan perustuu oman itsemme mahdottomuuden tiedostamiseen ja sovituksen käsittämiseen Jumalan rakkauden työnä omille lapsilleen. Uskonto äsitteenä voi olla vaikea ymmärtää, onhan uskontoja vaikka kuinka paljon, enkä tiedä niistä tarpeeksi, voidakseni sanoa sen enempää"
-Rakkaudesta yleensä:
Vanhempana koen rakkauden suhteessa lapsiini sellaiseksi, että oma henki ei olisi se tärkein asia.
Vaimo - noh - varmaan kyllä sekin olisi sellainen.
Pienet lapset yleensä rakastavat vanhempiaan yli kaiken.
Murrosikää lukuunottamatta perheen keskellä kaikki kykenevät myöntämään rakkautensa perhettä kohtaan.
Sodassa voin uhrata itseni isänmaani puolesta, kun sitä isänmaata niin paljon rakastan.
Onhan näitä - ihmisillä - rakkauden merkityksiä ja sisältöjä.
Mutta, kuten jo "Ehei sinnepäinkään" totesi, Jumalan rakkaus kulkee korkeammissa sfääreissä.Selain ei tunnistanut nimeäni ed. viestissä, vaan muuttu sen "anonymous":ksi
Κέρβερος - 5+7#
kirjoitti:
5 7# 16.4.2014
"Syntiinlankeemuksessa oli kyse tottelemattomuudesta ja halusta olla yhtä suuri ja viisas kuin Jumala, joka oli luonut ihmisen."
-Ihminen koki ihmisyyden ajastaikain kulussa ja havaitsi tämän. Onko kyse taistelusta luojaa kohtaan, vai ennakkoluulottomuudesta ja riskien ottamisen halusta ilman ymmärrystä seurauksista?
"Raamatun kokonaisuus kertoo juuri tästä meidän vajavaisuudesta ja täydellisen ihmisen sovituksesta ristillä meidän edestä, kun vain otamme sen vastaan armosta"
-Koko asia on huikea ja tuo esiin rakkauden käsittämisen raja-aitoja. Mikä voi olla se rakkauden yläraja, mitä ei voisi enää ylittää? Jumala pisti aika pahat pohjat kenenkään ylitettäväksi.
Jumalasta puhutaan paljon pahaa, mutta on näemmä tässä hyvässä puhumisessakin aiheita runsaasti.
” Peltola vetoaa tosi monessa lauseessa kyseiseen herraan ja sen tajuamisen puute on taas rasite, koska Olavin PerkeIe lienee varsin eri perkeIe, minkä itse ymmärrän.”
Minkälaine sinun käsitys on perkeleestä?"
-Olavin hahmo on konkreettinen syy-seuraussuhteineen ja ns. kasvot pahan ilmentymälle, persoona, henkilöytymä (siksi erisnimi isolla). Omalla p-leellä ei ole kasvoja eikä mitään tehtävää, vaan se kuvaa symbolisesti "pahan" ilmentymää kasvottomana ja käsitteellisesti.
"Meidän rakkautemme on aina itsekästä ja sen vertaaminen Raamatussa ilmenevään Jumalan rakkauteen, huomaamme vain oman mahdottomuutemme täyttää sitä vaatimusta."
-Aivan - Raamatullinen rakkaus on jotain erilaista ihmisten kokemaan verrattuna.
"Kymmenellä käskyllä hallitaan paljon ihmisten moraalista käyttäytymistä, muttei siinä läheskään aina ole kyse rakkaudesta ja nykyään moraali tuntuu olevan rapistumassa kovaa vauhtia noin yleisesti ja myös kristillisessä opetuksessa. Toisaalta kirkkokunnat ja erilaiset järjestöt tekevät suunnattomasti hyvää avustustoiminnallaan ja vievät evankeliumia eteenpäin. Monella on kuitenkin taka-ajatuksena oman seurakunnan tai suunnan kasvaminen. Ei taida kovin puhdasta rakkautta kovin paljoa löytyä."
-Pyyteetön rakkaus kokemaansa asiaa suorittaessa ei sinällään olisi virhe, vaan jos se tehdään itsellekin virheellisin perustein.
Ei siis, ikäänkuin, petetä pelkästään muita, vaan myös itseään...
Tehdäkö hyvää salaa muilta tai peräti itseltä ja silti vain pelastus mielessä?
Tätä on pohdittu ennenkin :)
"Uskohan perustuu oman itsemme mahdottomuuden tiedostamiseen ja sovituksen käsittämiseen Jumalan rakkauden työnä omille lapsilleen. Uskonto äsitteenä voi olla vaikea ymmärtää, onhan uskontoja vaikka kuinka paljon, enkä tiedä niistä tarpeeksi, voidakseni sanoa sen enempää"
-Rakkaudesta yleensä:
Vanhempana koen rakkauden suhteessa lapsiini sellaiseksi, että oma henki ei olisi se tärkein asia.
Vaimo - noh - varmaan kyllä sekin olisi sellainen.
Pienet lapset yleensä rakastavat vanhempiaan yli kaiken.
Murrosikää lukuunottamatta perheen keskellä kaikki kykenevät myöntämään rakkautensa perhettä kohtaan.
Sodassa voin uhrata itseni isänmaani puolesta, kun sitä isänmaata niin paljon rakastan.
Onhan näitä - ihmisillä - rakkauden merkityksiä ja sisältöjä.
Mutta, kuten jo "Ehei sinnepäinkään" totesi, Jumalan rakkaus kulkee korkeammissa sfääreissä.Κέρβερος 16.4.2014 22:00
Ajattelin jo jonkun toisen tulleen palstalle ja näytti olevan myös vaikeita kohtia minun niihin vastata, etten ajatellut vastausta ollenkaan. Tarkemmin katseltuani teksti näyttää tutulta, joten yritän saada molemmat aivosolut tuottamaan jonkinlaista käsitystä itselleni itsestäni ja sitä kautta vastata ajatuksiisi.
"-Ihminen koki ihmisyyden ajastaikain kulussa ja havaitsi tämän. Onko kyse taistelusta luojaa kohtaan, vai ennakkoluulottomuudesta ja riskien ottamisen halusta ilman ymmärrystä seurauksista?"
Näyttää siltä kuin ihminen olisi joutunut petoksen uhriksi, mutta jos ihmisessä ei olisi ollut valmiutta ja halua olla Jumalan kaltainen, ei hän olisi myöskään langennut. Tämä on kyllä vaikea asia sisäistää.
"Jumalasta puhutaan paljon pahaa, mutta on näemmä tässä hyvässä puhumisessakin aiheita runsaasti."
Emmekö me kaikki halua ainakin meitä itseämme kohdeltavan oikeudenmukaisesti, emmekä halua keneenkään valehtelevan meistä jotain pahaa ja tottakai haluamme olla kaikkien rakastama.
Jos ajattelemme Jumalan ominaisuuksiksi oikeudenmukaisuuden, totuuden, ymmärryksen ja rakkauden ja joiden mukaan meidänkin pitäisi elää, jäämme aina varmasti miinuksen puolelle. Kaikesta huolimatta Hän on vielä antanut oman poikansa sovitukseksi meidän edestämme kuolemaan. Ehkä vielä jonkin hyvän asian takia, mutta sellaisen ihmisen takia, joka on kaikessa Häntä vastaan.
"Omalla p-leellä ei ole kasvoja eikä mitään tehtävää, vaan se kuvaa symbolisesti "pahan" ilmentymää kasvottomana ja käsitteellisesti."
Olen samaa mieltä kasvottomuudesta, mutta Raamatun mukaan tehtävää hänellä on paljon. Ihmiskunta on mätä ja tuntuu mätänevän kaiken aikaa vaan pahemmaksi ja tuntuu hävittävän jossain vaiheessa itsensä kaiken muun kanssa. Tarkoitan nyt suhdetta absoluuttiseen hyvään ja elämään suuntautuvaan verrattuna, minkälaiseksi paratiisin ymmärrän.
"-Pyyteetön rakkaus kokemaansa asiaa suorittaessa ei sinällään olisi virhe, vaan jos se tehdään itsellekin virheellisin perustein."
Aivan, ei olisi virhe, mutta ei myöskään ole väärin auttaa ilman rakkautta, jos toinen tarvitsee apua. Se on meidän oikeutemme ja velvollisuutemme. Auttamisesta ei vaan saa pisteitä lentolippua varten. Tämä on yksi paikka oman itsensä syvempään tuntemiseen.
"Vanhempana koen rakkauden suhteessa lapsiini sellaiseksi, että oma henki ei olisi se tärkein asia."
Tämä on varmaan aika yleinen suhtautumistapa.
"Mutta, kuten jo "Ehei sinnepäinkään" totesi, Jumalan rakkaus kulkee korkeammissa sfääreissä."
Olen samaa mieltä hänen kanssaan tästä ja monesta muustakin asiasta. Ylimielisyys ja öykkäröinti ei vain uskovaisen käytökseen kuulu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän381759Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61371Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421347- 111330
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11325Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,71294Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01284Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11240Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21200Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21173