Kolmas spu on hankittu. Koska tämä poikkeaa täysin edellisistä, kysyn neuvoja kasvatukseen. Tämä pentu ei tunnu kielloista piittaavan, ei suihkepullosta eikä muista kirjoissa mainituista ohjeistakaan. Jos kiellät, istuu ja haukkuu: väy, väy, väy. Koiraa on vaikea rauhoitella, koska aina hampaat ovat louskuttamassa joko käsiä tai jalkoja. Kiljahtaminen ei auta. Kääntyminen ja huomiotta jättäminen tai kävelyn pysäyttäminen myöskään. En halua siitä räyhääjää. Myös murina ruokakupilla ja yleensä kiellon uhmaaminen ovat uutta. Ikää vasta 3 kk. Mitä teen, etten tee väärin, tuleeko koirasta vihainen? kuuluuko ikään, vai missä menee raja. Rokon jälkeen mennään kouluun, nyt istuminen ja maahanmeno kyllä onnistuu, kun on herkkuja..
Hirmulisko
kolmas kerta toden
14
162
Vastaukset
- kolmas kerta
viesti tuli kahteen kertaan, joten vain yksi kysymys on tarpeen, lähti viiveellä näymmä
- sakun kanssa herkkää
Ihan ok koira tulee, kun otat vaan kärsivällisesti asiat. Käyttiksillä ja sekalinjaisilla enemmän suun käyttöä, vietikkyyttä ja "adhd":tä. Tuossa iässä sakupennulla ei ole vielä keskittymistä saati viisautta, huomion hakemisen tarve suurta ja leikkisästi sanoen huomionhakija adhd:eita nuoret sakut usein ovatkin, kunnes viisastuvat. Tulet huomaamaan että koiran keskittymiskyky ja häsellys vähän tasaantuu kuukausien myötä, mutta esimurrosikä ja sitten murrosikä ovat haastavia joidenkin kohdalla - kastrointi rauhoittaa myös jonkin verran mutta ei ajankohtaista ennen vuoden ikää.
Nyt on pennulla meneillä hampaiden vaihtokausi, sitä saattaa jatkua 6 kuukauteen asti ja pentu saattaa tosiaan olla jaloissa ja käsissä kiinni, saada jopa ihan "kohtauksia" joissa haluaa vain riepottaa käsiä ja jalkoja ja riehua. Tuo "kirkaisu"-metodi ei tosiaan toimi kaikille pennuille vaan jotkut siitä innostuvatkin. "Huomioimattomuus"-metodissa sinun tulee vetää linja täysiä eli et anna mitään huomiota, käännät katseen pois ja koko elekielen oltava poissulkevaa. Mutta tosiaan tämäkään metodi ei aina toimi, jos pentu jästipäinen ja hampaat naskaleina säärissä on vaikea olla kivipatsaana. Sitten on olemassa "vaihto"-metodi, joka tarkoittaa että otat toiseen käteesi jonkin lelun (vaikka röh röh-possulelun) ja kun pentu alkaa järsiä kättäsi, sanot EI tiukasti ja annat tilalle possulelun, kun pentu ottaa lelun kehut pentua - opettaa mitä ei jäystää ja mitä saa jäystää. Tosin taas jos vaan on jästipäinen kaveri kyseessä, koettaa silti jäystää käsiä ja jalkoja, jolloin jäljelle jää fyysinen rauhoittamisote, en noin pienelle suosittele mitään alistamislänäyksiä mutta otat kaulapannasta ja koirasta kiinni niin, ettei pääse liikkumaan kohtauksensa aikana ja odotata kunnes talttuu otteessasi, oppii että olet vahvempi fyysisesti ja henkisesti. Tätä voi jopa verrata pikkulasten raivarikohtauksiin marketissa, rauhoittuvat kun fyysisesti joutuvat vanhemman "pakkopaita"-otteeseen, on vaan pakko rauhoittua aloillaan.
Jos pentu tekee väy väy-haukuntaa, on huomionhakua ja komentelua leikkimään ja huomioon, silloin tosiaan käännä selkä ja myös KATSE, ei mitään huomiota, väy väy loppuu kyllä mutta jatkuu jos esim. käännyt katsomaan pentua tai puhelet tilanteessa jotain pennulle. Muista huolehtia pennun aktivoinnista ja nyt on meneillä sosiaalistamisvaihe, niin sekin mielessä (rokotusten jälkeen etenkin).
Ruokakuppimurinat, onko kyseessä murinat silloin kun jokin muu koira lähellä vai vaan teidän ihmisten aikana. Jos murinoi teille, niin alkakaa antaa ruokaa kädestänne ei kupista, myös sekoita ruoka käsin jotta hajuasi tarttuuu ruokaan ja maista (ole maistavinasi) ruokaa ennen pentua. Opeta pennulle istuminen ennen ruuan antoa ja silmiin katse ennen kipon antoa. Mutta ensiksi ehkä hyvä antaa ruokaa kädestä, ja kun alkaa tämä vaihe mennä ok, sitten kiposta, jotta selviää pennulle että teiltä ruoka tulee ja luottoa voisi olla teihin. Ei mitään härkkimisiä ruokakuppien kanssa, kokeilemisia saako kippoa ottaa pois tms, ENSIN pitää saada luotto ja kunnioitus kuntoon. Sitten edistyneemmässä vaiheessa voitte koettaa niin että silitätte koiraa ja pistätte lisää ruokaa kippoon samalla kun koira syö kiposta, smalla kehuen koiraa. Mutta ruokarauha ja myönteinen ilmapiiri ruuan aikana ok. Sitten herkkuhetkien aikana esim. raakaluita antaessanne, kehukaa koiraa sen järsiessä ja jos saisitte raakaluun itsellenne (jutelkaa myönteisesti "näytäpä mitä siinä, laitetaanko lisää") niin näyttäkää koiralle kuinka olette asiassa yhteistyössä koiran kanssa ja sanokaa "vähän voita vielä päälle, nam nam Reksille") ja sivaltkaa voita vähän raakaluuhun, sitten herkku koiralle. Kun koira älyää että olette yhteistyössä asiassa ja herkut vaan paranevat teidän kauttanne, voidaan päästä tilanteeseen jossa ruokien ja herkkujen kanssa voidaan olla miten päin vain. Mutta aina ei onnistu kaikkien koirien kohdalla, joillain on hyvin vahva ruoan vahtivietti aivan pennuista asti ja asioita työstetaan sen mukaan. - 4 ihanaa 1 peto
Ei ole kaikki sakut samasta puusta veistetty,meille sattui myös menneinä vuosina
yksi vaikea saku,neljä muuta on olleet aivan mahtavia.
Aina se yksi vaikea sattuu kohdalle. Minäkin kuvittelin että ei sellaista petoa voi olla olemassakaan,se oli yhtä tuskaa koko kaksi vuotta. Sairauden vuoksi jouduimme sen sitten lopettamaan ... ;(
Voimia pennun kanssa,siinä on melkoinen "työmaa" sinulla. Koita jaksaa...- kolmas kerta
kiitokset :) tv kahden täydellisen sakun omistanut - nyt pedon saanut. Olin varmaan naivi vain, kun kuvittelin että niinhän se menee kuin ennenkin. Välillä vain niin harmittaa, kun menettämisen tuskassa ei tsekannut emän ja isän luonteitakaan :(
oma vika. Ja tuo adhd kun tuntuu koko ajan piippailevan, vaikka juuri leikin sen kanssa yhteen kyytiin 1/2 tuntia. Ja nyt se on keksinyt sepelin syömisen ja metallien puremisen. Paljonko sepeliä mahtuu pieneen pentuun? - 4 ihanaa ja 1 peto
kolmas kerta kirjoitti:
kiitokset :) tv kahden täydellisen sakun omistanut - nyt pedon saanut. Olin varmaan naivi vain, kun kuvittelin että niinhän se menee kuin ennenkin. Välillä vain niin harmittaa, kun menettämisen tuskassa ei tsekannut emän ja isän luonteitakaan :(
oma vika. Ja tuo adhd kun tuntuu koko ajan piippailevan, vaikka juuri leikin sen kanssa yhteen kyytiin 1/2 tuntia. Ja nyt se on keksinyt sepelin syömisen ja metallien puremisen. Paljonko sepeliä mahtuu pieneen pentuun?Meillä se peto söi pentuna puuntuhkaa ihan hillittömästi,aina kun pääsi ulkosaunan pesuhuoneeseen,se makas ja nuoli vesipadan tuhkaluukun edustaa ;)
Eläinlääkäri määräsi antaan kalkkitabletteja, ei auttanut. Aikansa nuoli ja sitten se heitti sen pois hiljalleen.
Vaan olihan pedolla komea turkki,eikä karvaa irronnut ollenkaan! Kertakaikkiaan komea,vaikka itse sanonkin.
Mutta kyllä se vaan on niin ,että hirveästi sitä kiintyy vaikeaankin koiraan.
Paljon sain sille opetettua tapoja,mutta oli se melkoinen tapaus. - sakun kanssa herkkää
4 ihanaa ja 1 peto kirjoitti:
Meillä se peto söi pentuna puuntuhkaa ihan hillittömästi,aina kun pääsi ulkosaunan pesuhuoneeseen,se makas ja nuoli vesipadan tuhkaluukun edustaa ;)
Eläinlääkäri määräsi antaan kalkkitabletteja, ei auttanut. Aikansa nuoli ja sitten se heitti sen pois hiljalleen.
Vaan olihan pedolla komea turkki,eikä karvaa irronnut ollenkaan! Kertakaikkiaan komea,vaikka itse sanonkin.
Mutta kyllä se vaan on niin ,että hirveästi sitä kiintyy vaikeaankin koiraan.
Paljon sain sille opetettua tapoja,mutta oli se melkoinen tapaus.Ootteko nähneet elokuvan Marley ja Minä? Perustuu tositapaukseen ja kirjailija sanoi myöhemmin legendaarisen lausahduksen, että tuhmemmista koirista löytyy enemmän kerrottavia juttuja, oli sitten vilkaan Marleyn jälkeen hommannut toisen labbiksen mutta tämä oli ollut rauhallinen, liian säyseä, niin hommasi sitten Marleyln sukulaispennun ja taas oli melskettä eh eh.
Aloittajalle vielä semmoista että hommaile pennulle sallittua järsittävää ja hampaiden vaihtoaikana jääpalat vesikipossa voivat myös auttaa ikenien kutinaan/hammasjuttuun. Muutenkin hyvä olla sallittua järsittävää koiralle etenkin jos on vilkas ja vaikka olisikin saanut kunnon liikunnat, niin joillain silti intoa järsintään ja parempi kun järsivät raakaluuta tai koiralelua kuin huonekalua tms. Tyhjiä tai vähäisiä määriä piimää sisältäviä piimätölkkejä voi myös jättää koiralle järsittäväksi ja vaikka piilottaa namin sinne. Kanamunakennoissa samaa. Silti saattavat järsiä jotain mitä ei saisi, niin se vain on eläinten kanssa. Meillä poika erikoistui teknisiin välineisiin, kaukosäätimet, kännykät ja fööni olleet järsittyjä, nykyäänkin pitää olla kaukosäätimet ja kännykät korkealla poissa pojan käpälistä.
- kolmas kerta
Kiitos, olen täysin otettu tästä ASIALLISESTA vastauksesta. Välillä kun tällä palstalla tulee sitä itteänsä, kysyi miten vain. Missä päin Suomea sitten oletkin, kiitos ohjeistasi.
Meillä ei nyt tosiaan ole kuin tämä yksi koira, joten murina on tullut meille. Ollaan kyllä sitä kuljetettu mukana, viety äidille hoitoon, jotta tottuu muihinkin. Pentu on vain ehkä tavallaan arka, haukkuu kun näkee toisen koiran, oudon esineen, mutta sitten taas ei lähde karkuun vaan käy tutkimassa esim "kamalan tappajaämpärin". Tuo haukkuminen on vain niin outo juttu, kun edelliset olivat niin helppoja, että tuntuu kuin ei olisi kahta spu:ta ennen ollutkaan. Ts olen vähän hämilläni, saanko siitä kunnon koiraa, vai pitääkö myydä sellaiselle, jolla on tuntemusta kovapäisemmän koiran kanssa :(- Viides pentu menossa
Saksanpaimenkoira ei ole seurakoira. Pentusi käytös on hyvin rotutyypillistä. Sp tarvitsee paljon aivojumppaa, liikuntaa ja tekemistä, kieltoja ja oikeaan ohjaamista. Neuvoisin hakeutumaan saksanpaimenkoiraliiton alaosaston koulutuksiin. Pentuna nämä osaavat olla todella rasittavia riiviöitä ja energia on loputonta, mutta lopussa kiitos seisoo, kun vaan jaksaa tehdä ja paneutua siihen koiran kasvatukseen. Kuulostaa oikein hyvältä koiranalulta.
Viides pentu menossa kirjoitti:
Saksanpaimenkoira ei ole seurakoira. Pentusi käytös on hyvin rotutyypillistä. Sp tarvitsee paljon aivojumppaa, liikuntaa ja tekemistä, kieltoja ja oikeaan ohjaamista. Neuvoisin hakeutumaan saksanpaimenkoiraliiton alaosaston koulutuksiin. Pentuna nämä osaavat olla todella rasittavia riiviöitä ja energia on loputonta, mutta lopussa kiitos seisoo, kun vaan jaksaa tehdä ja paneutua siihen koiran kasvatukseen. Kuulostaa oikein hyvältä koiranalulta.
Täydellinen riiviöpentu. Olen samaa mieltä kuin tuossa edellä, kovapäisestä riiviöstä saa kovalla työllä huippuyksilön; sitten sillä on hyvän koulutuksen ja käytöksen lisäksi harvinaiset erinomaisen kovat hermot. =D
- sakun kanssa herkkää
Mukava kuulla. :) Älä vielä häthäile koiran kanssa, on niin riiviöiässäkin ja tosiaan ei keskittymiskykyä, kuukausien myötä huomaat keskittymisen ja sosiaalisuuden muokkaavan pentua kasvatuksesi myötä.
Tiedän koska itselläni juurikin ollut kovapäinen villi urospentu (pääpainoitteisesti käyttis) ja muistan hyvinkin millainen oli tuonikäisenä, oli semmoinen riiviö ja kovapää että risut alta pois vaan ja männynkävyt. Jouduin pitämään jopa kumisaappaita sisällä muutamina päivinä, kun vaan olin väsynyt ja hampaidenvaihtoaika huipussaan, eh eh. Oli myös niin villi ja tavallaan kovis, ettei syliinkään halunnut pentuna ja hellät hetkät torpedoi näykkimällä vaikka sitten kasvoihin päin, opetin sitten "suukko" käskyn jolla oli tarkoitus hellästi pennun koskettaa kuonolla meikäläistä suuhun, no tästäkin keksi "turbovaihteen'" eli teki "suukon" niin täysiä ja nopeasti että ei juuri hellyydestä tietoa vaan melkein isku päin suuta kuonolla....:D Muistissa myös kuinka ei hyväksynyt uusia verhoja jotka tulivat ison ikkunan eteen, repi uudet verhot alas 4 kertaa, vaikka olin jämptisti vihaisena ojentanut ettei näin, lopulta 4.kerran jälkeen menin näyttämään että ikkunasta näkee yhä ulos vaikka verhot ovatkin pidemmät kuin aiemmat vanhat, raotin ikkunaverhoa ja menin itse verhon ja ikkunan väliin että näin tämä toimii, sitten sai verhot jäädä kun ei poika mikään pölkkypää ole, tuossa piti vaan yhteistyötä hyödyntää. Jouluna mentiin (4 kk) kotiin perhejoulua viettämään, siitähän tuli katastrofia kun ei ollut isoon maalaistaloon tottunut ja tajusi pian mitkä riekkumis- ja ympärijuoksumahdollisuudet monet huoneet (ilman ovia) tarjosivat, puhumattakaan pyörähdylsestä ruokailuhuoneen ja keittiön kautta ja kas kinkkukin sieltä alas.... Tai kun harjoiteltiin hihnakävelyä ja kaverin "vaikeaksi" rescuejärjestön papereissaan määritellty pentu osasi mennä alusta lähtien hihnassa kuin nakutettuna ja meikäläisen pentu meni kuin rabiesvillieläin viidakon liianihärdelleissä, innossa ei ollut rajaa jos koiria näkyi edes hehtaarin säteellä. "Siinä riittää työtä! Huh!" sanoi yksi koiraihminen pennun nähdessään, toinen taas rotikan omistaja sanoi heti että "kovapäinen" on ja puistossa povattiin että pennussa on "kingin" ainekset, johon itse toivoin ettei olisi että ihan vaan vähempikin titteli hyvä kunhan tulee kunnon sakuliksi eikä miksikään rikolliseksi. :D
Sketsielokuvan aineksia.
Oli villi, raju, adhd aika dominantti rohkimus. Kiintoisasti muokkaantui kuukausien myötä aina vaan sosiaalisemmaksi ja dominanttiuskin hioitui jotenkin, kuoriutui nuorukaisesta iloinen urheilijapoika. Keskittymiskykyä tuli kuukausien myötä lisää ja viisauttakin, hihnakävely alkoi sujua kuin itsestään ja entinen "villieläin liaanihärdelleissä" - pikkupentuvaihe oli enää lehtien havinaa, turha tempoaminen ja painiyritykset taikka näykkimisriekunnat jäivät, kasvatus/koulutus ja ikä vaikuttivat. Toki murrosiässä oli taas pakko testata pari kertaa ja mikä sen jäynempää kuin järven jäällä kun emäntä näytti vähän heikolta vastukselta köpöttäessään pakkaskengillä köp köp hitaasti. Silloin länäsin kelmin maahan, luulen että tajusi asian. Ei ole toistunut.
Yhteistyö on a ja on, en ole ekspertti enkä sakujen pitämisessä kokenut mutta tämän olen havainnut. Ole kärsivällinen ja tee koiran kanssa harjoituksia, ja urheilua. Väkivaltaan ei kannata suistua mitenkään, vaan myönteisellä yhteistyöllä pitää yhteiseloa ookoona. Myöskään älä pelästy kaikenlaista suun käyttöä koiralta, siis tarkoitan sitten myöhemmin kun tuo riekuntavaihe mennyt, niin joillain sakuilla suun käyttö on kuin käden käyttöä, välillä ottaa käden suuhun mutta ei kummempaa, esim, kierähtäessään makuulla ja sitten kun siinä paijaa koiraa, haluaisi että voisin vastata tuohon kuin koira ja myös vähän kurnuuttaa jostain kohtaa, olen sitten kädellä koettanut kurnuuttaa ja siitä menee koiralla suu iloisesti auki ja selkeästi nauttii jonkinlaisesta luottamuksellisesta koiraihmisppaijauksesta. Hankala selittää näitä teksteissä, no tulet huomaamaan kotona, ota koira yksilönä ja haastavampia piirteitä sitten hiontaan, esim. jos koira innostuvaa laatua ja yli-innokkuudessa se pulma, niin keskittymisharjoituksia ja energian purkua muuhun, yhteistyötä jne. Mutta koira niin nuori, että ikäkin tekee sen ettei keskittymistä oikein ole.
Etttä kyllä siitä vielä hyvä tulee. Olet nyt vaan siinä vaiheessa että mielessä siintää, millainen kovapää uroksesta tuleekaan jos jo nyt on näin, mutta oikeasti tuosta muokkaantuu ja keskittymisen, viisauden tullessa iän myötä että kasvatuksen/koulutuksen ollessa ok (et tarvitse mitään erityiskovia keinoja, vaan jämptisti jatkat). Kaikkea hyvää teille!
- Alfa
Kommentointeja osoitteessa Aspergerinfo.foorumi.eu
- Kolmas kerta
Hienoa kuulla, että en paini ainoana ihmisenä tämän ongelman kanssa, tällä energiapakkauksella on puruleluja, ja -tikkuja, eka makkarajälki on tehty toissapäivänä ja yritetty tosiaan roudata kaveria ihmisten ilmoille. Ajattelin tottelevaisuutta ja jälkeä, talvella on helppo piilottaa nameja sisätiloihinki. Näin tein edelliselläkin. Olen vain potenut huonoa omaatuntoa siitä, että entisen poismenon jälkeen, vertailee edelliseen ja miettii, olisiko pitänyt vaihtaa rotua. Kahden täydellisen sakun omistajana sitä en kuitenkaan voinut tehdä. Edelliset olivat näyttelypuolen koiria, joten suuria eroja varmaan sitten näissä on, koska tällä näkyy olevan käyttöpuolta isän puolelta. Käden ottaminen suuhun vanhempana on tuttu, entisen työpaikan koirissa sen havaitsin. Pääasia, ettei käy kenenkään käsiin/kasvoihin kiinni. Ehkä minussa paistaa se epävarmuus selvästi, kun asia on niin uusi - tiedä sitten vaistoaako koira, varmaankin. Se on myös leimaantunut minuun, vaikka en ole sille suuremmin huomiota antanut. Olisin toivonut sen leimautuvan paremmin psoon, mutta minkä teet. Näin on käynyt edellistenkin kanssa, joista tosiaan pidin heti pennusta. Tunnen vain syyllisyyttä nyt, kun tunteet eivät vielä ole uudessa pennussa :(
- sakun kanssa herkkää
Ja ajan myötä se suhdekin kasvaa, tulee luottoa ja hellyyttä ja hitsautumista yhteen. Nykyäään tääkin retale on semmoinen pusupoika ja mamin iso vauveli, mitä ei ollut suinkaan pikkupentuna....:D
- Aikaa ottaa
Samoin myös täällä:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän391681Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61351- 91309
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421307Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11305Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,71284Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01254Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11230Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21190Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21163