Kun toisen tunteet vain loppuu

Osui ja upposi! Miten tuntuu niin tutulta.

Niin tuttu tunne. Minulle kävi ihan samoin. Edelleen tunnen rakkautta häntä kohtaan vaikka lähdöstä on jo kuukausi ja hänellä jo uusi mieskin kuvioissa :(

inulle kävi n. vuosi sitten noin ja jouduin tilanteeseen, jossa mitkään voimamavarat ja selviytymiskeinot joita aiemmin on ollut ja joiden vuoksi olin pitänyt itseäni vahvana ihmisenä, eivät toimineetkaan. Kävin läpi tustaisia, toivottomia kuukausia ja en pystynyt päästämään täysin irti toivosta, että meillä voisikin vielä olla mahdollisuus, vaikka hän jo seurusteli toisen kanssa. Tuo toivo jotenkin pitkitti suruprosessia..Viimeinen niitti tuli, kun näin miten upea hänen uusi kumppaninsa on ja kuvittelin kuinka rakastunut hän tähän on. Se sattui, mutta jätin jahkailut ja nyt koen olevani päässyt hänestä yli, hänen ajattelemisensa ei enää tuota tuskaa ja tunteetkin ovat hiipuneet ja voin nähdä hänet neutraalimmassa valossa. Ja mikä mukavinta, näen että on parikin ihastuksen herättävää, järjellisestikin sopivampaa kumppania minulle näköpiirissä.

Ei sitä voi tajuta, vielä maanantaina olin upea ja ihana ja rakastettu. Vielä sanoi ääneenkin että minusta ei luovu ikinä. Ja tänään jäin kuin nalli kalliolle. Uutta ei mukamas ole mutta aavistelen vähän toisin

Tämä tilanne on tuttu, mutta toisena osapuolena. Yritin pistää poikki siten, etten jättänyt mitään toivoa, mutta sitten hän yritti ja yritti saada jotain toivoa. Mutta tiesin, että toivo tekee vain tilanteesta hankalemman, vaikka itsekin ajattelin että eihän sitä ikinä tiedä vaikka palaisimme yhteen. En vain halunnut olla niin ilkeä että jättäisin turhan toivon, koska halveksin ihmisiä, jotka jättävät porukkaa ns. varalle.

Itse en mahtanut mitään. En vain rakastanut häntä enää. Hänen käytöksensä oli itseäni kohtaa hirveää. Hänen vaatimuksensa olivat kohtuuttomia. Puhuimme asiasta monta kertaa ja pitkään (1½ vuotta), mutta mikään ei parantunut. Nyt sitten viimein tunteeni alkoivat kylmetä, ja lopulta lähtivät kokonaan.

Kun tunteeni olivat lähteneet, ja sanoin että nyt ei voi mitään, se on loppu, niin hän käyttäytyi yhtäkkiä taas kuten niinä parhaina akoina yhdessä. Hän kertoi minulle kuin törkeästi oli minua kohtaan käyttäytynyt ja että ymmärtää sen itsekin ja lupaa ettei enää ikinä tee niin. Mutta ikävä kyllä tämä kaikki tuli liian myöhään. Sen jälkeen kun tunteet katoavat, ne katoavat. Ne voivat toki palata, mutta kuinka kauan haluan elämästäni todellakin tuhlata siihen että yritän palauttaa tunteitani ja sen jälkeen joutua sitten samaan rumbaan uudelleen (lupauksista huolimatta.)

Eli vinkkinä. Kannattaa pitää rakkaudesta huolta silloin, kun sitä on. Ei ottaa toista itsestäänselvyytenä. Kun otat toisen itsestäänselvyytenä, niin teet suuren virheen ja saatat käyttäytyä tavalla, joka karkoittaa hänet luoltasi. En tiedä päteekö tämä esim. ap:n viestiin, mutta ajattelin kertoa silti omat kokemukseni sellaisen puolelta, joka pitkän harkinnan jälkeen päätyi jättämään, vaikka ei halunnut sitä tehdä, koska tiesi kuinka vaikeaa se tulee olemaan sille toiselle.

Minä en usko, että rakkaus vain katoaa.

Jos se katoaa, se ei ollut rakkautta. Se oli ihastumisen tunnetta, himoa, kokemuksen kaipuuta tai jotain muuta "käytännöllistä", kuten se, ettei osaa tai halua asua omillaan tai haluaa kokea olevansa rakastettu.

Itsekin koin tuollaisen tilanteen. Se ihminen aiheutti monta kuukautta kamalaa henkistä kärsimystä juupas-eipäs taktikoinnillaan, ja erohan siitä tuli vihdoinkin, mutta viikko eron jälkeen hän tuli itkien väittämään, että teki virheen. Minä olin tottakai onnellinen, että hän halusi palata yhteen. Luulin, että olimme entistä rakastuneempia ja kokemus lähensi meitä. Hän vannoi ummet ja lammet omaa ikuista rakkauttaan kunnes noin kuukausi myöhemmin sanoi, ettei rakasta minua ja haluaa erota. Ei ollut toista kiikarissa hänellä, sillä kuukausi eron jälkeen hänen deittiprofiilinsa löytyi netistä. Kysyin häneltä sitä, ja hän sanoi kutakuinkin niin, että hän on päässyt erosta yli - niin pitäisi minunkin. Pistin sitten kokonaan ihmisen pois elämästäni ja aloitin pitkän toipumisprosessin, terapian ja masennuslääkityksen. Nyt voin paremmin. Ja olen onnellinen vain ja ainoastaan siitä, että se helvetti päättyi.

Hän ei ollut missään vaiheessa rakastunut. Luuli vain tykkäämisen tunnettaan rakkaudeksi. Ja oli sellainen ihminen, joka ei tykkää olla yksin. Halusi myös kokemuksia seurustelusta ja seksistä, joten olin vain käyttötavaraa. Aivan sama mitä hän tai kuka tahansa muu väittäisi asiasta, niin näin se on. Rakkautta ei ole ollutkaan, jos se vain loppuu kuin seinään. Joskus rakkaus ei riitä pariskunnan välillä, tulee esimerkiksi eroja arvomaailmassa ja tulevaisuudensuunnitelmissa, joiden vuoksi jotkut eroavat, muttei rakkaus kuitenkaan katoa. Se saattaa hälventyä tai uusi rakkaus on tarpeeksi voimakas ja aito saamaan vanhat rakkaudentunteet näyttämään epätäydellisiltä - ikään kuin se uusi rakkaudenkohde olisikin ollut se sinulle oikea, täydellinen vastakappale. Entinen rakkaus ei yltänyt samaan, muttei se tarkoita sitä että tunteet vain katoavat.