Kello on puoli7 aamulla, kokoyönä en ole saanut tuntiakaan unta ja nyt on pakko purkaa oloa. Kirjoittaminen on aina ollu mulle jonkunlainen voimavara..
Mun luottamus miehiin on särkyny vähän liian monta kerta, oikeastaan mulla ei oo miehistä yhtään hyvää kokemusta. Aina oon koittanu jaksaa uskoa, mut nyt tuntuu jo, että se usko ja luotto hyvään on aika hajalla. Aloitetaan vaikka kertomalla, ettei mulla ikinä ole ollut omaan isään hyviä välejä. Mulla ei ollut kovin rakastavaa isää, se haukku mua paljon nuorena ja ei ollut tukena vaikeina aikoina.. Kovasti se yhä väittää välittävänsä, mutten oikein usko.
Nuoruusiän ihastukset päätty aina draamaattisesti, enkä saanut kokea onnellista ensirakkautta.. Mun ensirakkaus oli samalla mun ensimmäinen oikea ja pitkä suhde. Siinä suhteessa jouduin monta kertaa pahoinpidellyksi, muutaman kerran raiskatuksi ja 2 (luultavasti useamminkin) kertaa petetyksi. Lopulta mut jätettiin toisen naisen takia. Henkistä väkivaltaa oli valtavasti.. Alussa olin miehen unelmien täyttymys, mutta pian mun yleisimmäks nimitykseks tuli "huora".
Meni helvetin kauan toipua siitä. Toipumisella tarkoitan sitä, että jaksoi nousta ylös sängystä ja tehdä normaali askareita. Suhteesta on jo vuosia aikaa, mutta käyn yhä terapiassa väkivallan vuoksi. Eron jälkeiset vuodet menivät sumussa, halusin olla joku muu. Harrastin paljon irtosuhteita ja koin oloni jatkuvasti halvaksi. Tämä ei tietenkään ollut miehien vika, itsehän touhuun suostuin. Ehkä elin jossain toivossa siitä, että tapaisin jonkun, jolle tulisin oikeasti tärkeäksi.
Lopulta niin kävikin. Monen mutkan, keskusteluiden ja näkemisten jälkeen.. Ihastuin ja tykästyin. Yhteiset hetket oli valtavat ihania, ensimmäistä kertaa vuosiin koin tunteen, joka oli kauan ollut hukassa. Tunsin oloni turvalliseksi. Oli ihanaa huomata, että pystyi ihastumaan ja rakastumaan, oli mahtavaa saada samoja tunteita ja lupauksia takaisin. Kerroin miehelle siitä, mitä aiemmin koin. Hän kuunteli ja ymmärti, sanoi ettei tekisi samoin. Moneen otteeseen varmistelin, että jos hän ei haluaisi enää olla kanssani, sanoisihan hän sen aikuisella tavalla. Ei jättäisi toisen vuoksi tai vain kylmästi katoaisi elämästäni. Vastaus oli, ettei hän tule tekemään niin. Noh, kuinkas kävikään.. Mies katosi, viestit vähenivät, puhelut lakkasivat. Hän ei halunnut nähdä. Lopulta sain tietää, että tähänkin kuvioon liittyy kolmas osapuoli.
Luoja että tuntuu pahalta. Jotenkin sitä mielessään kyselee kokoajan itseltään, että miksi? Miksi satuttaa tahallaan lisää, kun hän tiesi mitä olin kokenut.. Kaikki se turva ja se luottamus minkä ensimmäistä kertaa vuosiin sain rakennettua on rikki ja mulla on järjettömän turvaton olo.. Koitan yhä olla vahva ja arvostaa itseäni, mutta vaikeaa se juuri nyt on.
Välillä sitä miettii, että voiko luottamus tulla enää koskaan täysin ehjäksi.. Oli pakko purkaa tuntemuksia.
Luottamus kaikin tavoin miehiin rikki..
13
556
Vastaukset
- 4+20
Itsekin kolhuja kokeneena sanoisin, että toivoa ei kannata kokonaan heittää pois. Hyvä kun purit tuntemuksia. Ihmissuhdekoukeroihin ja suhdejuttuihini hyvä kirja on esim. Fisher / "jälleenrakennus" tai muut hänen kirjansa. Minulla auttoi selkiyttämään ajatuksia.
- särjetty
Älä välitä, en olisi uskonut, että mies pettää, kun itse oli edellisessä suhteessaan petetty. Sanoi jopa, että sellaiselle naiselle lähtö tulee kuin lutikalle, jos häntä vielä pettää. Ja kuinkas kävikään itse petti selän takana pari vuotta jättäen syvän haavan, ei tunnustanut, ei anteeksi pyydellyt, vaan minun olisi pitänyt lähteä ovia paiskoen, että hän olisi jatkanut toisen kanssa ja olisi voinut kavereilleen sitten selittää millainen p..a olin, kun hänet jätin, kyllä hän olisi yrittänyt. Kaksoiselämänsä ajan haukkui minua, vaikka yksin pidin kodin ja puitteet kunnossa, kunnes sikailu paljastui. Henkisesti alisti koko kaksoiselämänsä ajan. Minäkään en enää koskaan luota muihin kuin itseeni, ja yhtä lähelle en tule enää ketään toista päästämään.
- enuskallarakastaa
Olisin voinut kirjoittaa sanasta sanaan tämän itse. Olen kuitenkin mies.
Olen itseni rakentanut uudestaan, paremmaksi, viisaammaksi ja vahvemmaksi. Kuitenkin luottamus on mennyt, enkä pysty päästämään toista lähelle.
- lottamari<3
Ja vielä kysytään ja ihmetellään miksi kukaan ei luota, eikä kykene solmimaan muuta kuin seksisuhteita. Tässä sen näkee, seksiseikkailevat palstapelurimiehet vaanivat henkisesti heikoilla olevia naisia ja iskevät kyntensä heihin, koska ovat helppoja saalita särkyneen sydämensä tähden. Julmaa tunteetonta leikkiä narsistisilta pelimieshuijareilta, joiden ilmekään ei värähdä, kun tulevat, lupaavat ja vaan katoavat. Osaavat puhua taitavasti pään pyörryksiin ja vakuuttavasti uskottelevat aina, että eivät petä, kun ovat itse tulleet petetyiksi.
Näitä huijareita kaikki treffisivustot ovat täynnä ja nämä samat kiertävät kaartavat ja aina saavat uusia uhreja uhrilistalleen, eikä kukaan näille auervaaroille mahda mitään. Netti on kattanut näille pelureille oikein kunnon seisovan herkkupöydän, josta voi vaan tulla ja napsia lautaselleen, syödä itsensä kylläiseksi ja kiitoksetta pyyhiä suu ja häipyä paikalta vähin äänin taas katselemaan mitä muualla on tarjolla.
Epätoivoiset särkyneet sydämet ovat valmiita tarttumaan näiden huijareiden verkkoon, koska mikään ei paikkaa särjettyä sydäntä paremmin kuin uusi lohduttava syli ja ihanat lupaukset siitä, että sinua ei enää hylätä, jätetä, eikä loukata.
Kuvottavaa touhua.Asia nyt ei ihan ole silleen että naiset on täydellisiä ja miehet on sikoja... Voi omasta kokemuksesta sanoa et kyl naisetkin osaa sikailla aika hyvin, vaikka olisit pitkään ollut yhdessä ja naimisissa. Toki on huonoja äijiä mutta on myös paljon kunnollisia. Ymmärrän tietty kun on kokenut kovia niin ei halua uskoa hyvää muista..
- ejlfwoledhwi
Hei,
kiitos vastauksista. Itse en koe itseäni henkisesti heikoksi ihmiseksi, päin vastoin, olen aina pyrkinyt jaloilleni ja päässytkin ylös. En pelkää tulevaa tai tarraudu ensimmäiseen vastaantulijaan. Uskoa ihmisiin tämmöinen syö, sitä en kiellä, mutta mun mielestä ei voi sanoa heikoksi ihmistä, joka jaksaa kaikesta huolimatta yrittää. Kohtuuttomalta tämä tuntuu, mutta ei auta kun jaksaa. Kuka tahansa voi törmätä hyväksikäyttäjiin, ei sitä aina alussa nää millainen ihminen se toinen oikeasti on.
Raskasta on tämä tunteiden heittely, jokainen eronnut varmasti tietää mistä puhun. Ikävä, viha, suru, kaipuu, vahvuus ja taas suru... Tunteet heittelee ja ei oikein itsekkään tiedä mitä oikeasti tuntee. Kumpa asioita voisi ajatella vain järjellä. Järki sanoo etten voisi edes olla hänelle kanssaan, koska arvostan itseäni kaikesta huolimatta, hän kun selvästikkään ei arvosta. Silti siihen järjen rinnalle nousee kaipuu, ne ihanat tunteet kun toinen oli siinä lähellä. Vaikeetahan tämä on.
Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville! - Ruma luuseri mies
Jännämiehiin naiset rakastuu.
- stemppiä
Sama juttu naisten kanssa...Tai no nyt oon jo siin vaihees, ettei elämä kiinnosta, eikä naiset, eikä syöminen. Seuraava vaihetta en muista mutta se taitaa olla enemmän viettitoimintaa ja sitten kun noihin irtopainoksiin kyllästyy, niin siten onkin jo taas parisuhteen.
Aika se vaan ,että en jaksais toipua ihan 10 vuotta. Mennyt 6 kuukautta on
olleet aika hanurista viimeksi selvisin osittain kolmella kuukaudella,
mutta se vie sen ajan minkä se vie.
Se pahenee...vai oliko se nyt paranee? Tosta kyllä mutta nää erot ottaa ain ihan todenpäälle nyt ei juuri tosiaan halua toista sukupuolta nähdä..jos muutenkaan ketään.
Pahimmalta tuntuu taas se että jossain kohtaa joutuu avaamaan itsensä toiselle ... - Yksinäinen_
Ei kai se vika siinä vastakkaisessa sukupuolessa ole, kyllä se on ihan vaan ihmislaji, johon ei kannata luottaa. Toiset ovat sitä mieltä, että ottavat mieluummin riskin tulla petetyksi, jotta saavat ihmissuhteista jotain irti, toiset taas jättävät mieluummin riskin ottamatta, koska tietävät ettei tuska ole sen väärti.
Itse tiedän, että psyykeni ei kestäisi enää yhtään jätetyksi tulemista. Olen jo nyt pelokas ihmisraunio.- lottamari<3
Hyvin sanottu.
Ihmisuhteet ovat kuitenkin aina riski samoin kuin koko elämä. Ihminen ei elämässä pääse pakoon mitään ja ilman riskin ottamista ei saa mitään. Jos nyt tulisi elämääni mies johon rakastuisin antaisin itseni vietäväksi, se kaikki on kuitenkin sen arvoista. Elämä ei ole ilman rakastumista, rakkautta ja kiintymystä yhtään mitään. Toisen ihmisen vierellä on sittenkin parempi olla vaikka vähän epävarmanakin kuin yksin onnettoman ihmisrauniona. Vain toinen ihminen voi toista rakastaa sillä tavalla, että sitä tuntee itsensä ehjäksi, kokonaiseksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi.
Rakkaus tulee meidän luo toisen ihmisen muodossa, ei pelkäämällä sitä vaan ottamalla se aina rohkeasti uudesti vastaan. Rakastumisen ja rakkauden riski kannattaa ottaa, sillä siinä on elämä ja elämisen maku. Yksinäisyys on kuin kuolema sellaiselle ihmiselle, joka haluaa tuntea elävänsä ja joka ei saa mielihyvää mistään muusta kuin toisen ihmisen läheisyydestä ja lämmöstä. - aina yksinkö?
lottamari<3 kirjoitti:
Hyvin sanottu.
Ihmisuhteet ovat kuitenkin aina riski samoin kuin koko elämä. Ihminen ei elämässä pääse pakoon mitään ja ilman riskin ottamista ei saa mitään. Jos nyt tulisi elämääni mies johon rakastuisin antaisin itseni vietäväksi, se kaikki on kuitenkin sen arvoista. Elämä ei ole ilman rakastumista, rakkautta ja kiintymystä yhtään mitään. Toisen ihmisen vierellä on sittenkin parempi olla vaikka vähän epävarmanakin kuin yksin onnettoman ihmisrauniona. Vain toinen ihminen voi toista rakastaa sillä tavalla, että sitä tuntee itsensä ehjäksi, kokonaiseksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi.
Rakkaus tulee meidän luo toisen ihmisen muodossa, ei pelkäämällä sitä vaan ottamalla se aina rohkeasti uudesti vastaan. Rakastumisen ja rakkauden riski kannattaa ottaa, sillä siinä on elämä ja elämisen maku. Yksinäisyys on kuin kuolema sellaiselle ihmiselle, joka haluaa tuntea elävänsä ja joka ei saa mielihyvää mistään muusta kuin toisen ihmisen läheisyydestä ja lämmöstä.Todella hyvin kirjoitit!
- jotakuinkin noin
lottamari<3 kirjoitti:
Hyvin sanottu.
Ihmisuhteet ovat kuitenkin aina riski samoin kuin koko elämä. Ihminen ei elämässä pääse pakoon mitään ja ilman riskin ottamista ei saa mitään. Jos nyt tulisi elämääni mies johon rakastuisin antaisin itseni vietäväksi, se kaikki on kuitenkin sen arvoista. Elämä ei ole ilman rakastumista, rakkautta ja kiintymystä yhtään mitään. Toisen ihmisen vierellä on sittenkin parempi olla vaikka vähän epävarmanakin kuin yksin onnettoman ihmisrauniona. Vain toinen ihminen voi toista rakastaa sillä tavalla, että sitä tuntee itsensä ehjäksi, kokonaiseksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi.
Rakkaus tulee meidän luo toisen ihmisen muodossa, ei pelkäämällä sitä vaan ottamalla se aina rohkeasti uudesti vastaan. Rakastumisen ja rakkauden riski kannattaa ottaa, sillä siinä on elämä ja elämisen maku. Yksinäisyys on kuin kuolema sellaiselle ihmiselle, joka haluaa tuntea elävänsä ja joka ei saa mielihyvää mistään muusta kuin toisen ihmisen läheisyydestä ja lämmöstä.muuten olen samaa mieltä mutta tuo viimeinen lause: ... joka ei sa mielihyvää mistään muusta kuin toisen ihmisen läheisyydestä ja lämmöstä.
jos osaa olla terveesti yksin, siis saa ihan perusasioista mielihyvää ja iloa, pystyy olemaan tasavertaisessa suhteessa. musta tasavertaisessa suhteessa ainoa mielihyvä ei saa tulla siitä toisesta ihmisestä yksinään, myös parisuhteen ulkopuolelta pitää tulla noita asioita. jos oman elämän laittaa yhden kortin varaan ja kun se kortti katoaa, on taas hukassa.. ja ainakin itselleni kävisi ahdistavaksi jos tietäisi että toisen onni on vain minusta kiinni - lottamari<3
jotakuinkin noin kirjoitti:
muuten olen samaa mieltä mutta tuo viimeinen lause: ... joka ei sa mielihyvää mistään muusta kuin toisen ihmisen läheisyydestä ja lämmöstä.
jos osaa olla terveesti yksin, siis saa ihan perusasioista mielihyvää ja iloa, pystyy olemaan tasavertaisessa suhteessa. musta tasavertaisessa suhteessa ainoa mielihyvä ei saa tulla siitä toisesta ihmisestä yksinään, myös parisuhteen ulkopuolelta pitää tulla noita asioita. jos oman elämän laittaa yhden kortin varaan ja kun se kortti katoaa, on taas hukassa.. ja ainakin itselleni kävisi ahdistavaksi jos tietäisi että toisen onni on vain minusta kiinniTarkoitin lähinnä tuolla sitä, että yksin voi toki osata olla ja omaa elämäänsä osata elää, mutta se kaikkein palkitsevin juttu tässä elämässä on sen hyvän kumppanin löytäminen,rakastuminen ja kiintymys.Minusta siinä ei ole mitään ahdistavaa, jos pystyn kauttan tekemään jonkun onnelliseksi, päinvastoin, se antaa sen todellisen tunteen siitä että olen jollekin tärkeä ja rakas ja saan hänet voimaan hyvin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän261356Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k71282- 51196
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21194Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis11173Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,11171Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421167Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21154Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä31139Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21130