Yritän tuhota maksani ja kuolla

Oon vähän saman tyyppisessä umpikujassa, aivan sama ajatus ollut että tuhoan maksani parasetamolilla. Vuoden aikana ottanut 4 kertaa valtavan annoksen..25g ensin ja kävin Nac-tiputuksessa..ainoastaan alat nousi sataan, ei muuta vaikutusta...toisen kerran 31,5g ja silloin makasin kotona viikon sairaana ja heikkona, meni kuitenkin ohi. Kolmannella kerralla 45g ja tuli kuitenkin katumus ja tiputukseen ajoissa, alat oli11500 ja asat 9500 mutta siitäkin selvittiin viikon sairaalakeikalla. No sitten päätin ottaa porrastetusti, ensin 30g napaan ja sitten neljänä seuraavana päivänä 8 geetä..yli 60g 5 päivän aikana.. loppui se yritys siihen kun ei pystyny enää niellä niitä vaan oksennus lensi. Pari päivää oli keltanen nahka ja vitun sairas olo ollu..nyt siitä on noin kuukausi aikaa ja alkaa tuntua siltä että voimat palautuu. En käsitä miten voi maksa kestää tälläistä rääkkiä. Ei sillä enää pitkälle pötkitä noiden mällien jälkeen, se on selvä. Ehkä kuulostaa uskomattomalta tää homma mutta totta se on valitettavasti.

Miksi netissä monessakin paikassa sanotaan että 12 g on tappava määrä. Miten mä itseni tapan sitten kun ei saa muutakaan myrkkyä mistään. Voi vittu. Tulis syöpä. Ootko varma noista määristä mitä oot ottanut?

Yksi varma keino päästä hengestään on ajaa jotain 150km/h henkilöautolla rekan perään. Siinä menee auto niin silpuksi ettei ole toivoakaan selvitä hengissä.

Kyllä oon varma määristä, kuvittelin että se 25g jo riittää ku otin selvää asiasta mutta ei se nyt meinannukkaa riittää. Olin kyllä vuosi sitte ku aloin pelleilemään tuon paran kans fyysisesti teräs kunnossa, 100 kilonen miehen köriläs, eikä se ollu mitää läskiä..en oo ryypänny ja hyvä ravitsemustila muutenki. Kai ne elimistön glutationi varastot on ollu sitte normaalia suuremmat ku ei oo noilla määrillä muka maksa lauennu. Tosin se 45g olis riittäny mutta ei riittäny sitte kuitenkaa rohkeus. oon häilyny jossaki kuoleman ja elämän rajamailla viimeisen vuoden. Mutta nykykunto on niin paska etten kestä enää ees kymmentä grammaa, ei vaan pysty niellä enää mitää nappeja, paska olo pelkästä ajatuksesta.

Ja totta on varmasti sekin että tuo 12g voi jossakin tapauksessa riittää sekin, jos kyseessä on herkkä, kevyt ja hentoinen naisihminen. Mutta selvähän se on että hyväkuntoinen raavas mies kestää enemmän mitä myrkkyä tahansa..silti ihme elimistö ku ei oo lauennu, tosin nyt kyllä tuntuu siltä että raja on tullu vastaan. Ja alunperin pidin sitä 25 varmana jos ei mee ajoissa hoitoon, ja kun se ei toiminu niin oon aina vaan vetäny suurempaa satsia ja yrittäny vielä porrastaa yliannosta mutta ei sekää onnistu. En enää edes jaksa leikkiä millään parasetamolilla, liian tuskallista...jos lääkeaineella vielä päätän itteni laittaa kylmäks niin hankin fentanyyliä. Ei tartte kitua...

Mistä sais fentanyyliä? Vittu kun en tunne ketään huumehörhöäkään joilta sais huumeita. Vaikeaksi tehty itsari tässä maassa. Sisu ei riitä väkivaltaiseen kuolemaan.

Älä tapa itseäsi vaan tee asialle jotain! Jos haluat olla avuksi nii ei äidin tarvitse pyytää apua. Viel äidille vaikka joku päivä ruokaa ja samalla jää kysymään, että jos jäisit vaikka sinne siivoamaan vähäksi aikaa. Yritä myös hankkia uusia ystäviä. Uskoisin, että jos mene vanhainkotin ja kysyt, että saisitko ilmaiseksi viihdyttää ja jutella vanhuksille niin en usko että panisivat pahaksi. Yritä vain olla aktiivinen ja tsemppii sulle ja muillekkin

Samalla tavalla itse vedin tosin parasetamolia meni 8000-10 000 microa päivässä keskimäärin opiaatit päälle..Nyt käytän pelkkää Armor thyroidia. eli en ole nyt särkylääkkeitä edes buranaa syönyt särkyihini enää vuoden 2011 jälkeen.

Parasiitti, mulla on aivan sama tilanne siinä mielessä ettei sisu riitä mihinkään väkivaltaiseen ratkaisuun. Lääkkeet on ollu aina se ykkösvaihtoehto, tarkoituksena se että kivuttomasti nuukahtaa pois. Oon yrittäny reilun kymmenen vuoden aikana eri lääkkeillä jo niin monesti etten oo pysyny ees laskuissa enää. Osa on kännissä tehtyjä spontaaneeja hätähuutoja mutta mukana on myös useita kertoja että oon nielly ison satsin pillereitä ja menny nukkumaan...heränny parin päivän päästä aivan kuula sekasi ja heikossa kunnossa. Lääkkeillä voi tehdä itsemurhan mutta se vaatii ison määrän oikeanlaista lääkettä ja varmuuden siitä ettei kukaan pääse väliin. On vaikea arvioida riittävää määrää tiettyä lääkettä, netistä voi tutkia asioita mutta ei sieltä saa mitään varmaa vastausta. Oman kokemuksen perusteella voin helposti todeta että nykylääkkeillä se itsensä teilaaminen ei ole mikään helppo tehtävä. Ensinnäkin on vaikea saada käsiinsä riittävän isoa määrää, siksi tuo parasetamoli on ollu kuvioissa kun sitä saa niin helposti. Toisaalta se on kyllä itsemurhametodina erittäin huono, kuolema sen avulla on varmasti kaikkea muuta kuin rauhallinen. Kun ne kivut ja muut oireet konkretisoituu niin se on varma juttu että katumus iskee. Mulla ei oo koskaan tilanne edenny sen suhteen kovinkaan vakavaks, esim. maksa ei oo menny vajaatoimintatilaan mutta kyllä sekin sairastaminen mitä siitä on seurannu on ollu yhtä painajaista. Käytännössä oon kitunu kuukauden, viimeisimmän parasession jälkeen. Rytmihäiriöitä ja ankaria tajuntaan vaikuttavia kipupistoksia rinnassa lähes päivittäin, maksan kohdalta jomottaa jatkuvasti. Tulee välillä hypoglykemiakohtauksia jossa veren sokeri heittää nopeasti alas, heikottaa ja pakko saada jotain sokeripitoista äkkiä että menee ohi..kusi ei oo enää tummaa, naama ei oo keltanen ja paskakin on normaalin väristä joten kyllä tässä maksa toipuu jälleen kerran mutta ei tää hääviä oo. Unohda se parasetamoli jos et halua kitua..

Siis miksi vitussa te ihmiset tapatte itsenne masennuksen vuoksi? Teidän pitää ymmärtää nyt että siinä ei ole mitään järkeä. Jokainen ihminen meistä seisoo jaloillaan täällä yksilönä. Jokaisessa meissä on psyyke, henkinen ja fyysinen puolemme. Se on siis täysin normaalia että sairastumme mielenterveydellisiin sekä fyysisiin että henkisiin sairauksiin. Olemme vastaanottavaisia ympäristöllemme, intuitioidemme kanssa sekä olosuhteidemme vuoksi koska olemme itse rakentaneet yhteiskuntamme. Silti kuitenkin pitäisi käyttää järkeä sen verta että miettii asiat toisinpäin omalle kohdalleen. Sinä syytät ihmisiä kaikesta mitä he tekevät vuoksesi. He tekevät sen että sinä pysyisit edes elossa.

Niin, palataanpas alkuvirikkeeseeni: Siis miksi vitussa te ihmiset tapatte itsenne masennuksen vuoksi? Jonka asetin kysymykseksi. Asetin sen tämän perustelun vuoksi: Masennus ei lähde, jos tapat itsesi. Masennus on osa sinua, joka lähtee mukanasi. Elinaikasi on se, kun sinä taistelet pois masennuksesta, muuta ei ole ja sinä tiedät sen. Koska sinä tiedät sen, sinä lopetat puhumasta itsesi tapattamisesta. Koska huomaat, että siinä ei ole järkeä. Olet sairas, olet yksi meistä kenestä tahansa ketä täällä elää, sinä haluat tappaa itsesi -Mutta et oikeasti, vain siksi että sinä et halua tuntea niin mitä sinä nyt tunnet. Nämä tunteet masennuksesta johtuvat siitä, että et ole päässyt yli tietyistä asioista ja että sinulla on ollut elämässäsi vaikeaa ja että olet voinut olla muutenkin sairas, sillä ei ole väliä. Vaan sillä, että sinä sairastuit, älä peilaa sitä menneeseen tai nykyiseen tai tulevaisuuteen koska sinä et voi kontrolloida tai ottaa vastuuta tulevaisuudesta. Nyt ajattelet voivasi tehdä sen, kyllä niin luulet että tappamalla itsesi tulevaisuus muuttuu. Ei, siinä tapauksessa olet luovuttanut ja elänyt elämäsi jo kun et edes ole tietoinen mitä kaikkea olisit voinut vielä heidän kanssaan kokea ja tehdä. Olisit voinut parantua. Nyt mieti: SINÄ TIEDÄT ETTÄ MASENNUS ON SAIRAUS. Siloin kun ihminen sairastuu esim vaikkapa syöpään, se leviää koko kehoon ja päältäpäin voit nähdä oireet tai se voi olla myös fyysiset oireet. Masennuksesta näet henkiset oireet joista yksi on itsetuhoiset ajatukset. Koska se on masennuksen eräs oire, sinun pitää vetää se erilleen ja miettiä että miksi sinä oikeasti tunnet niin kuin tunnet että sinun pitäisi tappaa itsesi. Todellisuudessa sinä olet sairas, sairaus ei parane itseään tappamalla. Sairaus parannetaan niin kauan kun ihmishenki on elossa, se on mahdollista vaikka et itse näkisikään toivoa -Joka taas kerran johtuu masennuksesta. Sekin on masennuksen oire. Hieman sama, kuin muistisairas kuvitteisi elämänsä olevan loppunut. Ihmiset hänen ympärillään näkisivät totuuden mutta hän ei pystyisi siihen koska siihen ei ole hoitoa. Masennus eroaa siten, että siihen on olemassa hoito. Vaikka ihminen meneekin alemmas yleensä masennuksessa, hänen tulee oivaltaa ettei hänellä ole tarvetta itsetuhoon koska masennus johtuu sisäelimien toiminnoista kehossa joka laittaa sinut tuntemaan valheellisesti. On merkittävää miten edes aivot toimivat kokonaisuudessaan mekanismina kun ajattelemme niitä, joten kun jätän tämän tekstin tähän, ymmärrä että on tiettyjä sairauksia jotka johtuvat meistä riippumattomista syistä ja jotka vain tulevat koska kropassa tapahtuu jotakin muutoksia joita ei voida välttämättä selittääkkään. Sinä et auta kroppaasi toimimaan niin kuin sen kuuluisi jos teet noin että otat yliannostuksia lääkkeitä, sinä tapat sen ja mitä juuri kerroin itsensä tappamisesta? Siinä ei ole järkeä kun erotamme sairauden ja todellisen tietoisen olemassaolon toisistaan.

-- Masennukseenkin on parannus. Voimme itse auttaa omaa kehoamme valitsemalla terveellisemmin, voit sen tehdä pikkuhiljaa. Voit vielä joskus olla kuten kuka tahansa täällä, koska niin moni ihminen on sen tehnyt.

Sanon vielä, että uskon Hyvään ja Pahaan. Jos sinä oikein rentoudut, niin huomaat että hetkellä ei ole merkitystä, se voi lipsua. Ainoastaan merkitys on sillä mitä sinä tunnet. Maailmassa on energiaa ympärillämme, toiset ihmiset aistivat sitä paremmin. Minulla on psyykkistä yliherkkyyttä, kuudennen aistin herkempi vastaanottavuus.

Jos minä nyt sanon sinulle, että minä rukoilen puolestasi ja annan sinulle parannusta, tunne se.

Ihminen joka tekee itsemurhan tai ajautuu sitä yrittämään on syyntakeettomassa mielentilassa. Ei sillon järki pelaa millään tasolla. Jos siihen vaaralliseen mielentilaan ajautuu niin olet henkisesti sokeutunut ja halvaantunut..jos sitä järkeä pystyis sillä hetkellä valjastamaan käyttöönsä edes hitusen niin todennäkösesti se estäis sen itsemurhan tai sen yrityksen. Paljon vähemmän nähtäisiin itsareita ja yrityksiä jos se järki tosiaan pelais ees jotenki silä hetkellä. Jos sitä mielentilaa ei ole kokenut niin lienee turha selittää ja kuvailla sellaiselle kuinka halvaantun ja toimntakyvytön silloin on. Ei näy ku yks ratkasu joka tuntuu niin voimakkaasti oikealta ettei siinä muuta osaa ottaa huomioon.

mä teen tuplavarmistuksen, eli seison jakkaralla köysi kaulassa ja ammun itseäni päähän. Kuolen ainakin varmasti. Varma on aina varmaa...