Minulla on ollut hyvin rankkaa viime vuodet, lähinnä koska olin miehen kanssa joka oli hyvin paha ja särki sydämeni, ja sieluni...
Neljä vuotta sitten olin sielunkumppanini kanssa, ja olen vasta näiden huonojen kokemusten jälkeen tajunnut, kuinka arvokas hän olikaan...
Tänään etsin hänet facebookista, ja hän oli juuri tänään mennyt naimisiin!!! Uskomaton ajoitus! Sydämeni pakahtui surusta, ja minä vielä jätin hänet, koska olin niin nuori ja kokematon, ja elämä kuljetti minut toiseen maahan opiskelemaan!!
Hän myös on ainoa mies joka koskaan on minua oikeasti rakastanut, ja minä häntä, seksimme, yhteytemme, henkinen suhteemme....Se oli jotakin uskomatonta, taivaallista, ja hän oli kaunein ja komein ja ihanin koskaan näkemäni mies ;((( Rakkautta ensi silmäyksellä.
En edes osaa muutoin häntä kuvailla, kuin että hän oli toinen puoliskoni, sielunveljeni, ja hän sanoi minulle nämä samat asiat niin monta kertaa ja monena vuonna, ja odotti minua takaisin erommekin jälkeen, vuosia, ja minä en kuunnellut... Koska en ollut valmis!! Koska minulla oli muut teemat kesken!
Ja nyt on myöhäistä.... Rakastan sinua aina D. Sinä olin sielunveljeni, rakkaani, ystäväni, rakastajani, ymmärtäjäni, tukipilarini ja aarteeni.
Huonot suhteet joissa olen sen jälkeen ollut on vain pilkkaa, ja opetusta minulle tajuamaan suhteemme arvokkuus, ja nyt se on jo liian myöhäistä.... Hän on naimisissa... Minun sieluani eniten koskettanut mies. Kukaan ei ole koskaan tullut lähellekään.
En voi sitä sinulle suoraan enää sanoa, joten D..... rakastan sinua koko sydämestäni, toivon sinulle kaikkea hyvää, ja antaisin kaikkeni jos saisin vain olla kanssasi vielä. Rakastaa sinua, tehdä lapsia sinulle, vanheta yhdessä....
Tämä mies rakasti minua syvästi ja halusi minut. Odotti vuosia! Se tekee tästä tuskasta vielä pahempaa.
Itkulleni ei ole loppua
Bless you.....
Älkää ikinä jättäkö sielunkumppaneitanne!!!
Eksä sielunkumppanini meni naimisiin! :(
23
815
Vastaukset
- djkbvhhu
Ok
- Voi harmi
Ei se nyt tunnu sinusta siltä, mutta niitä sielunkumppaneita on ehtymätön varasto. Hänkin sen tajusi jo.
Vuosien ajan rakasti, kaivasi ja ajatteli sinua, mutta pidit miestä roikkumassa, varalla. Taisit olla aika huono sielunkumppani. Sait mitä tilasit, joten ei oikein sympatiaakaan heru.
Niele tämä kalkki, ota opiksesi, ja katsele sitten uusin silmin eteenpäin. - ethäsie
alkuun se nyt sinua kirpaisee, mutta usko huvikses että joku päivä sinäkin tapaat taas jonkun yhtä ihanan tai ihanamman miehen. Pidät vaan huolen että pysyt kaukana kusipäistä. Et ainakaan ole niin sairas että menisit yrittämään vokotella eksääsi, nolaisit vaan ittes.
- hatunnosto miehelle!
Myöhäistä itkeä kaatunutta maitoa. Mies parka. Vuosia sua odotti. Toivottavasti hänellä nyt on hyvä vaimo, jonka kanssa tekee lapsia ja vanhenee yhdessä. Elää ihanan elämän.
Se on kova paikka tajuta, että toinen menee elämässään eteenpäin. Et kuitenkaan ollut hänelle se elämän rakkaus, koska meni naimisiin toisen kanssa. Niele pettymyksen karvas kalkki. Se on sitä aikuiseksi kasvamista. Jotenkin en pysty edes säälimään sua. - pala paperia
Ehkä hän joskus eroaa ja saat toisen mahdollisuuden. Vaikka aikaa voi mennä jokunen vuosi. En toki turhaa toivoa halua luoda, mutta toivoa huomiseen. Avioliitto on pala paperia, ihmiset eroavat usein. Ei se meille muillekaan syystä tai toisesta pettyneille merkitse kaikkea. Tuntuu että joidenkin pelimiesten avioliittopaperia voisi käyttää vessapaperina. En toki sinun miestäsi tarkoita, ehkä hän on kunnollinen. Mutta älä liikaa ajattele sitä muodollista avioliittoa. Vanha perinnetapa.
Kurja juttu. Tuo facebooknäkymä tulee olemaan pian minullekin tuttu tai on jo tavallaan. Mutta se on vain yksi päivä huntuineen ja pukuineen patsastelua kulisseissa. Hääkuva vanhenee vuosi vuodelta... Kaikki miehet eivät ole sitä, mitä näyttävät ulospäin, mistä tiedät mitä todella on kauniin, kauniin pinnan alla. Ikävintä on muistaa joka päivä /hetki, että tyyppi on yhdessä kauniin kivan naisen kanssa. Ja ehkä on kivoja hetkiä. Tai ehkä suhde tulee hieman arkiseksi? Onko se niin ihmeellinen lopulta? Välittääkö sinusta yhä vai ohi?
Rakkaus säilyy sinulla. Mutta jos se tuottaa tuskaa päivä päivältä vuosia, tulee tunne kuin haluaisi unohtaa. Varsinkin jos on jotain negatiivista. Ja muita naisia /nainen toisella. Ei se ero aina ole oma syy välttämättä, koska on toisellakin oikkunsa. Joskus epäreilut oikut. Voiko sellaisen kanssa olla?
Toki tässä tapauksessa oli ikävää että hän joutui eroon sinusta, odottamaan ja kaipaamaan sinua. Ei toiselle saisi niin tehdä, toki sen nyt tiedät. Mutta ei tuo mikään rangaistus ole.
Voimia sulle. Se oli 13 päivä perjantai. Oliko sittenkään oikea mies, jos et ollut silloin valmis? Oliko kuitenkin niin, että mustasukkaisuus on tässä ja tajusi toisen arvon? Jos olis ollut oikea ihminen, olisit tajunnut silloin jo ottaa? Ehkä oli vaikeuksia suhteessanne? Ehkä myöhemmin on suotuisampia aikoja teille. Vaikka elämässä on välillä muuta. Oletko keskustellut hänen kanssaan? Ehkä voit sitten, kun häistä on kulunut vähän aikaa. Haluaako hän olla tuttusi? Ehkä jonakin vuonna tilanne on toinen, parempi. Tai löydät toisen miehen. Voimia.- ja niin
Joskus itsekin on miettinyt, että toisilla elämä on mahtavaa suhteessa. Mutta toisaalta ei se aina niin täydellistä ole. Kulissit on varmana kaikilla pystyssä. Mitä siellä takana on todellisuudessa. Se on aina toinen juttu.. Ja onko todella se oikea miehellä tai naisella. Jompi kumpi välittää enemmän? Vaiko onko kaksipuoleista täysin tai perustooko pintaan kiinnostus. Sinkkuna olen ainakin itse kehittynyt enemmän, kuin kukaan voisi suhteessa ollessa - monissakin asioissa. Hyvä juttu.
Parisuhteellisilla usein on auto ja mies kuljettaa. Ja kotona on joku tukena hommissa. Mutta se ei vielä kerro onko onni siellä. - hmm.
ja niin kirjoitti:
Joskus itsekin on miettinyt, että toisilla elämä on mahtavaa suhteessa. Mutta toisaalta ei se aina niin täydellistä ole. Kulissit on varmana kaikilla pystyssä. Mitä siellä takana on todellisuudessa. Se on aina toinen juttu.. Ja onko todella se oikea miehellä tai naisella. Jompi kumpi välittää enemmän? Vaiko onko kaksipuoleista täysin tai perustooko pintaan kiinnostus. Sinkkuna olen ainakin itse kehittynyt enemmän, kuin kukaan voisi suhteessa ollessa - monissakin asioissa. Hyvä juttu.
Parisuhteellisilla usein on auto ja mies kuljettaa. Ja kotona on joku tukena hommissa. Mutta se ei vielä kerro onko onni siellä.Ok. Vaikka se onni olisi siellä, voihan olla että suhteet muuttuu ja joskus eroaa.
- hoh hoijaa teitä
hmm. kirjoitti:
Ok. Vaikka se onni olisi siellä, voihan olla että suhteet muuttuu ja joskus eroaa.
Ihan oikeastiko te kannustatte tuota ruikuttavaa ap:a odottamaan, että mies huomaa erehtyneensä ja ottaa eron vastavihitystä vaimostaan? Hullu ajatus. Mies on löytänyt oikean itselleen ja se onni hänelle suotakoon. Ap lopettakoon turhan ruikutuksen.
- voi harmi
Enpä usko, että roikutettu mies palaa avioliiton jälkeen roikuttajan luokse.
Se olisi kuin paluu juhlapöydästä pihalle koirankoppiin odottelemaan, että emäntä heittää luun pihalle. Kuka sellaista jaksaa kahta kertaa?
On monta tapaa, miten nainen menettää miehen luottamuksen, ja yksi niistä on roikuttaminen. "Älkää ikinä jättäkö sielunkumppaneitanne!!! "
-Ehkä olis sunkin aika kasvaa aikuiseksi ja unohtaa kaikki sielunkumppani pelleilyt ja jättää ne sinne Hollywood-schaisseen mihin ne kuuluvat.- Hannelore
Olisikohan aika tehnyt tepposet ja olet mielessäsi nostanut miehen jollekin jalustalle. Tuskin kannattaa jäädä menneeseen vellomaan. Mies on mennyt elämässä eteenpäin ja niin on sinunkin tehtävä. Masennat ja sairastutat itsesi suremalla jotain sellaista, jota ei ehkä ole olemassakaan.
- myheart(ap)
Kidutin itseäni ja katselin heidän hääkuviaan... Tuo nainen näyttää aika paljon minulta, samat kasvonpiirteet, ehkä samaa olemuksessa...
Miksi minua rankaistaan näin?
Tiedän, että silloin kun lähdin hänen luotaan, luultavasti särjin hänen sydämensä... Mutta se oli tahatonta, olin kovin nuori, ja minun täytyi tehdä elämässäni se, mikä minun täytyi tehdä, ja ikävä kyllä se ei ollut samassa maassa. Hänellä oli myös muutama oma ongelma, jonka takia me emme mielestämme voineet olla yhdessä, koska aika ei kertakaikkiaan ollut oikea, ja kummankin piti kasvaa ja löytää oma tiensä.
Tiedän, että hän odotti minua sen jälkeen todella kauan, kirjoitti minulle kirjeitä, olin ystävällinen ja rakastin häntä, mutta en silti kokenut että olisi hyvä palat yhteen. Hänen kirjeensä olivat nekin todella koskettavia... Silloin koin ne jotenkin liian sielukkaiksi ja lennokkaiksi, mutta nyt voisin kirjoittaa samanlaisen kirjeen hänelle, koska tiedän että rakkaus kirjoituttaa sellaisia kirjeitä...
Nyt koin, että aika on oikea, ja vaikka suhteestamme on kulunut monia vuosia, on hän edelleen se "ainoa" minulle, on ollut vaikka minulla olikin epäonnistunut suhde tässä välissä. Se epäonnistunut suhde, ja koko tämä koettu elämä vain vahvistaa sen tunteen minulla, että hän oli se ainoa elämäni aikana kohtaamani ns sielunkumppanini. Käytän tätä sanaa tarkoittamaan sitä tunnetta, että kun on yhdessä, se yhteenkuuluvaisuuden tunne, kemia, yhteisymmärrys, kaikki on jotakin yliluonnollisen hyvää ja kaunista, en ole ikinä samanlaista yhteyttä tuntenut KEHENKÄÄN mieheen. Tiedän hänen takiaa, mitä rakkaus on. Nytkin se on ehdotonta, ja rakastan häntä, vaikken voikaan olla hänen kanssaan.
Ja hän oli vielä säilynyt yhtä komeana, tismalleen samana kaikki nämä vuodet...
En voi edes uskoa,. että olin joskus tuollaisen miehen kanssa, elin jotakin niin arvokasta ja kaunista. Ja nyt hän on antanut lupauksen jollekin toiselle...
Hän löysi jonkun toisen, ehkä minäkin voin...Mutta en usko, että tällaisia rakkauksia voi tulla kuin kerran elämässä....
Kaikki muut suhteeni ennen häntä, tai sen jälkeen ovat vain niin... tyhjiä, ja eritoten vääriä.
Olisin halunnut ottaa häneen yhteyttä, olisin samantien mennyt hänen kanssaan takaisin yhteen.... Miten voi olla että tuollainen pommi olikin vastassa?
Olet edelleen se oikea minulle., D. Olit, olet nyt, ja tulet aina olemaan.
En voi olla kenenkään miehen kanssa, koska tiedän miten hyvää oikea rakkaus ja sielunkumppanuus voi olla,. hän oli ensirakkauteni, ja kaikki muut suhteeni ovat olleet loppupeleissä aivan tyhjänpäiväistä säätöä, siihen verrattuna. Minun ja hänenkin suhteessa oli tietenkin omat haasteensa, mutta puhun siitä tunteesta, että nekin haasteet olivat kasvukokemuksia, ja niidenkin aikana se syvä rakkaus ja halu aina säilyi läsnä.
En edes voi sättiä itseäni, koska tein aina kulloinkin niin kuin oikealta silloin tuntui. Roolit ovat näköjään vaihtuneet, minä luulin menneeni eteenpäin, ja hän odotti, nyt hän meni eteenpäin, ja minä olinkin jäänyt odottamaan...
En voisi kuvitella meneväni kenenkään muun kanssa naimisiin. Tiedän mitä se voi olla kahden ihmisen välillä parhaimmillaan... Ajan kuluttua tajuan miten harvinaista tuollainen ihmiselämässä lopulta on.
Ei palkittua minua tämän asian oivaltamisesta tässä elämässä.. ;(- mä vaan
Hei kuulehan, itse rankaiset itseäsi. Menneet ovat menneitä, halusit tai et. Nyt kun et saanut miestä, voit rakentaa hänestä juuri sellaisen epärealistisen ihannekuvan kuin itse tahdot. Eksät ovat eksiä. Kauniimpia juttuja ovat aina ne, jotka ovat menneet poikki, koska silloin jää tilaisuus jossitella ja haaveilla. Heijastat eksään kauniita, mutta epärealistisia ajatuksia jostain täydellisestä onnesta.
Itsesi kiduttaminen on oma valintasi. Sinulla olisi mahdollisuus alkaa elää, mutta sen sijaan haluat pitää kiinni haavekuvista, joita kukaan todellinen mies ei vastaa. Kukaan muu ei tunnut miltään - no ei tunnu, jos et anna mahdollisuutta, jos et ota vastaan todellisuutta. Surra saa toki, mutta älä jää roikkumaan. Ei kukaan ole luvannut elämän olevan aina herkkua.
Älä ainakaan jää toivomaan miehen eroa. Emme voi tietää muiden parisuhteista, mutta ainakin itselleni avioliitto oli todellinen sitoumus. Nimimerkille "ja niin" todettakoon, ettei avioliitto tuo onnea. Kulissia on esittää, että aina kaikki on mahtavaa ja täydellistä. Elämä on välilä paskaa, se vain on usein helpompi kestää läheisen ihmisen kanssa. Ja ei kai kukaan odota, että kun kaksi aikuista, erilaista ihmistä elää yhdessä, kaikki olisi aina kivaa? Vaikkei elämä suhteessa ole täydellistä (mikä olisi?), se on monelle silti arvokasta. Toivoisin, että toisen vapaasta tahdosta tekemiä valintoja ja sitoumuksia kunnioitettaisiin eikä yritettäisi mitätöidä.
- myheart(ap)
... jatkoa edelliseen.
Ja taas kävian katsomassa niiden kuvia, ja minua suorastaan raivostuttaa nyt!!!
Minä hukkasin ne vuodet, jolloin hän minua odotti aivan turhanpäiväisen miehen kanssa, joka sitten vielä kaiken huipuksi jätti suhteemme.
Minulla ON ollut jotakin arvokasta, ja mies joka tunsi tismalleen samoin kuin minä, jopa enemmänkin!
En oikeasti kestä tätä kipua. Monet vuodet minulla meni että tajusin kuka se oikea on, ja kun aika sitten minulla on oike,a niin toinen menikin naimisiin!!!!
Olen oikeastaan vihainen elämälle... Tuntuu niin pahalta,. että saa maistaa jotakin maailman kauneinta, vain jotta se sitten viedään pois...Vai ansaitsenko minä muka tämän? Kun hänet vuosikausia sitten jätin? Tein minkä voin ja parhaaksi katsoin.
Ja nille jotka on sitä mieltä, että sielunkumppaneita on pilvin pimein, minulla ei ole ollut kuin tämä yksi, ja hänen rakkautensa oli juuri sellaista mikä olisi elämän kantavaa ja avioliittoon (onnelliseen) johtavaa...
Ja hänessä on vain se jokin, jonka vain minun sileuni ymmärtää, ja maailman kaunein mies.... - voi harmi
Ok. Nyt olet kyllä ihan oman itsesi vanki. Riudut ihan turhaan jos jatkat ajattelemista noin.
HERÄTYYYS
Elät nyt omassa päässäsi irrallaan todellisuudesta. Ethän tule antamaan kenellekään mahdollisuutta, jos aidan toisella puolella on ihmeellisen vaaleanpunainen hattaramaa ikuisesti suloisine mielikuvitusprinsseineen, etkä anna itsellesi anteeksi sitä, että menetit tämän lähinnä fiktiivisen hahmon.
Eihän kukaan mies ole satuolento. Ei tämä mennyt unelmasi, ei välimies, eikä kukaan tulevakaan.
Keskity nyt olemaan täysin rehellinen itsellesi.
Sinulla on aika vaikeita läheisyysongelmia. Unelmamiehen kanssa oli sitä ja tätä eikä oikein ihan vastannut silloin vielä unelmiasi, ja välimiehen kanssa oli turhaan sitä ja tätä kun se ei ollut tämä unelmamies, ja sitten sekin lähti, ja nyt vielä unelmamieskin on jo naimisissa just kun sinulle yhtäkkiä viimein sopisi armollisesti häntä lähestyä.
Ja narsismia. Ihannemiehesi tulisi ajatella tismalleen niinkuin sinä, että todella kelpaisi. Ja väität nyt viimein rakastavasi häntä, vaikka et ole antanut hänelle mitään itsestäsi ja olet katkera siitä että hän ei ole elämässä sinua varten, odottelemassa murusiasi pöydältä.
Käytäpä tämä suruaika kehittääksesi itsellesi jonkinlainen selkäranka ja ihan oma luonne. - Kyllä näin joskus
Joskus myös aika kultaa muistot, sitä haluaa pahan jälkeen nähdä hyvää ja suru muusta antaa jotenkin dramatisointia asioille, mitkä vain ovat.
Te erositte ja aika ei ollut teidän. Hyviä ystäviä, sielun kumppaneita ja rakkaita, on muutamia maailmassa. Niiden kaikkien kanssa ei ole tarkoituskaan olla koko loppuelämää, kuten teidän ei nyt ollut. Mies vihdoin tajusi mennä eteenpäin, onneksi, koska nyt hän voi tulla onnelliseksi. Sinulle on myös siunaus olla nyt onneton. Sillä et arvostanut rakkautta vaan halusit jonkun toisen: jännempää, enemmän, kokeilla ja sitä rataa, eikä siinä ole mitään pahaa. Se kuuluu nuoruuteen joskus. Mutta jos olisit jäänyt, olisit syyttänyt nyt rakastamaasi sielunkumppani tylsyydestä, elämäsi tuhoamisesta, "tässäkö tää nyt on"-fiiliksestä ja... eronnut. Näin on käynyt miljoona kertaa.
Jos on tuommoinen vaihe mikä pitää elää, vaikka se olisi pimeäkin vaihe, se pitää elää sitten. Muuten se joka tapauksessa tuhoaa kaiken.
Ainahan meillä on jälkiviisaus, eikä meillä muuta viisautta olekaan. Ei meillä ole tulevaisuusnäyttöä kotona, eikä meedioita oikeasti, ei meillä ole takuita eikä hallintaa. Jälkiviisaus tulee kokemisesta, siksi se on niin karvasta: kyllähän minä nyt tiedän! Ja se näyttää niin selkeältä. Totta kai se näyttää selkeältä, kun on kokemusta. Mutta se ei voi olla sitä etukäteen! Ei voi olla huominen tänään.
Ihan samalla tavalla, kun eilinen ei palaa, vaikka sitä kuinka palvoisi.
Huonot suhteet ovat tosiaan olleet sinulle tarpeen. Olet tarvinnut ne kaikki, että ymmärtäisit, mikä on hyvä suhde. Nyt suret sitä, että sinulle on siunattu esimerkki myös siitä. Olisit iloinen, nyt tiedät mitä etsiä.
Hän oli sinulle tärkeä ja saa aina ollakin, mutta ei ole olemassa ikuista, muuttumatonta, paluuta menneisyyteen. Eikä täydellisyyttä: täydellisyys on nyt vain surussasi, kaipuussasi ja haavekuvissa. Mutta on olemassa hyvyyttä, kohtuutta ja nykyhetki.
Sinun pitää ottaa vastuu valinnoistasi eikä sääliä itseäsi. Luettelet paljon asioita, mitä tuo unelmiesi mies antoi sinulle, mutta et suostu hyväksymään sitä, että mitä sinä lopulta annoit hänelle? Suhde on kahden kauppa. Ei ole aina kyse vain omaan napaan tuijottelusta ja siitä mitä minä saan, vaan myös siitä mitä minä annan. Ja mietipä nyt, rehellisesti, ilman itsesääliä, mitä sinä annoit. Sitten istahda, mieti ja hyväksy seuraukset. Maailmassa on syy ja seuraus, eikä sinua ole kohdannut mikään onnettomuus, vaan omat valintasi. Sinä katselet itseäsi nyt peilistä. Se on kovaa, mutta elämä on.
Joskus (usein) teemme virheitä. Sitten pitää vain hyväksyä seuraukset.
Joten lopeta nyyhkintä, ja katso eteenpäin. Kun virheitä tehdään, niin tehdään se, mikä on tehtävissä niiden korjaamiseksi, hyväksytään seuraukset, ja mennään eteenpäin.
Nykyihmiset vaipuvat aina johonkin ihmeen itsesääliin ja pitävät jokaista vastoinkäymistä syynä masentua ja isona tragediana. Mutta katsopas nyt maailmaa. Onko se ihan oikeasti niin. Ei ole.
Älä dramatisoi, tee murhenäytelmiä, vaan rakenna elämääsi kokemuksesi pohjalta siihen suuntaan mihin haluat. Ja nyt, kun seuraavaa kumppania katsot ja odotat, muista että olisi parempi odottaa sielun kumppaniaan vuosia, tutustua, katsoa ja rakastua, kun kiihkoilla pinnan ja hetken huuman perään. Siis ainakin sinulle.
Ex-miehesi teki näin, hän katsoi asian loppuun ja odotti sen minkä odotti, sitten hän tapasi oikean ja jatkoi eteenpäin.
Otapa viisaasta miehestäsi mallia. Hän on sielunkumppanisi, joka on antanut sinulle lahjan ymmärtää enemmän. - älkää viitsikö
En ymmärrä syytöksiä ja rippisaarnoja aloittajaa kohtaan. Kyllä jokaisella on oikeus tunteisiin. Myös syyllistäminen tuossa tilanteessa ei kuulosta järkevältä. Varmasti tuntuu jo tarpeeksi pahalta muutenkin. Mikä teitä oikeasti vaivaa? Kannattaisi ottaa huomioon toisten tunteet.
- erin-omaista0
Tottakai saa surra. toivottavasti suremisen jälkeen pystyt menemään eteenpäin elämässäsi ja tulemaan huonojen kokemustenkin myötä paremmaksi ihmiseksi. Vaikeudet kääntyvät yleensä voitoksi, kun ne on käsitellyt ja niistä on ottanut oppia. Kaikki tekevät virheitä ja ihmissuhteissa ei oikein täydellisiksi koskaan tullakkaan. koskaan ei ole myöhäistä olla parempi sinä.
- Sharkmac
Hahhahah. Oikein! Mutta et ole suinkaan ainoa nainen, joka noin tekee.
Kyllä sinä unohdat. Kun täytät 40v ja ulkonäkö alkaa karista, niin kummasti alkaa tuntumaan sielunkumppanilta myös se it-puolen poindexteri.- särkynyt enkeli
Mulla exä aiheuttanut elämäni pahimman kriisin, joka tällä hetkellä kestänyt jo viisi vuotta, erostamme saakka, enkä pääse yli asiasta. Erosimme kun exäni jäi kiinni 'hyvän' ystänäni kanssa, jota oli jatkunut useita kuukausia tietämättäni.Minä olin se joka lähdin, tosin vasta vuoden päästä siitä kun sain ne kiinni. Itse tein sen virheen että en ollut oikeastaan ollenkaan yksin eron jälkeen vaan rupesin heti uuteen suhteeseen. Älkää tehkö tätä virhettä ihmiset !! Tässä on vielä se, että näen entistä miestäni melkein päivittän samalla työpaikalla, vaikka emme saman työnantajan palveluksessa suoranaisesti olekaan. Unohda siinä sitten...Ja näinä päivinä kun ei noita työpaikkoja ole valittavaksi asti, ainakaan meidän pienessä kaupungissa että voisi vaihtaa maisemaa..Exäni on nyt seurustellut kolme vuotta, ja kuulin eilen että on menossa naimisiin kuukauden päästä nykyisen kanssa =( Sehän meni itkuksi koko eilinen ja viime yö valvoessa. Sitähän miettii että miksi ei itse kelvannut vaimoksi noina vuosina. Olisin vielä kosinut seuraavana vuonna ennenkuin erosimme (karkausvuosi), mutta en sitten kerennyt...Seurustelen vielä saman miehen kanssa jonka kanssa heti aloin olemaan kun exäni luota pois muutin.Kun sanotaan että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa, tämä nykyinen on kaikkea muuta. Entinen olikin se perinteinen ei puhu-ei pusssa mies, enkä kyllä koskaan kuullutkaan että olisin ihana tai rakastaisi minua. toisin nyt, sitä kuulen välillä ihan liikaakin. Mutta mikä silti ahdistaa kun lähdin...Olen vältellyt liikkumista kaupungilla turhaan ja baareissa käymistä, etten törmäisi niihin missään. Enkä vieläkään tunnistaisi jos sen nykyinen tulisi kadulla vastaan, enkä halua nähdäkään. Onko kukaan käynyt juttelemassa näistä asioista ammattiauttajan luona, ja onko auttanut mitään ? Kohta vissiin täytyy sitäkin harkita, jonkun syövänhän näistä itselleen kehittää kun pyörittelee päivittäin juttuja mielessään.Tiedetään, tämä ei ole maailmanloppu tämäkään, mutta millä näistä ajatuksistaan pääsee eroon ??!!!
- Kokeile
särkynyt enkeli kirjoitti:
Mulla exä aiheuttanut elämäni pahimman kriisin, joka tällä hetkellä kestänyt jo viisi vuotta, erostamme saakka, enkä pääse yli asiasta. Erosimme kun exäni jäi kiinni 'hyvän' ystänäni kanssa, jota oli jatkunut useita kuukausia tietämättäni.Minä olin se joka lähdin, tosin vasta vuoden päästä siitä kun sain ne kiinni. Itse tein sen virheen että en ollut oikeastaan ollenkaan yksin eron jälkeen vaan rupesin heti uuteen suhteeseen. Älkää tehkö tätä virhettä ihmiset !! Tässä on vielä se, että näen entistä miestäni melkein päivittän samalla työpaikalla, vaikka emme saman työnantajan palveluksessa suoranaisesti olekaan. Unohda siinä sitten...Ja näinä päivinä kun ei noita työpaikkoja ole valittavaksi asti, ainakaan meidän pienessä kaupungissa että voisi vaihtaa maisemaa..Exäni on nyt seurustellut kolme vuotta, ja kuulin eilen että on menossa naimisiin kuukauden päästä nykyisen kanssa =( Sehän meni itkuksi koko eilinen ja viime yö valvoessa. Sitähän miettii että miksi ei itse kelvannut vaimoksi noina vuosina. Olisin vielä kosinut seuraavana vuonna ennenkuin erosimme (karkausvuosi), mutta en sitten kerennyt...Seurustelen vielä saman miehen kanssa jonka kanssa heti aloin olemaan kun exäni luota pois muutin.Kun sanotaan että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa, tämä nykyinen on kaikkea muuta. Entinen olikin se perinteinen ei puhu-ei pusssa mies, enkä kyllä koskaan kuullutkaan että olisin ihana tai rakastaisi minua. toisin nyt, sitä kuulen välillä ihan liikaakin. Mutta mikä silti ahdistaa kun lähdin...Olen vältellyt liikkumista kaupungilla turhaan ja baareissa käymistä, etten törmäisi niihin missään. Enkä vieläkään tunnistaisi jos sen nykyinen tulisi kadulla vastaan, enkä halua nähdäkään. Onko kukaan käynyt juttelemassa näistä asioista ammattiauttajan luona, ja onko auttanut mitään ? Kohta vissiin täytyy sitäkin harkita, jonkun syövänhän näistä itselleen kehittää kun pyörittelee päivittäin juttuja mielessään.Tiedetään, tämä ei ole maailmanloppu tämäkään, mutta millä näistä ajatuksistaan pääsee eroon ??!!!
Löysit siis hyvän miehen, kun aloit heti seurustella, joten vika ei ole nyt siinä. Eikä oikeastaan siinäkään että aloit heti seurustella. No, eihän sitä suositella, eikä kaikki siihen pystykään, mutta sinulle nyt kävi näin. Sinulla on mies joka puhuu ja pussaa ja kuulet olevasi ihana.
Mutta veikkaan, tämä on vähän suuntaa ehkä?
Se miksi sinua ahdistaa se, on se, ettet tunne olevasi ihana etkä usko olevansi ihana.
Se mikä sen taas tekee, on se sama kun se että välttelet heitä. Häpeä. Häpeät sitä, että sinut petettiin, tunnet itsesi huonommaksi, pyörittelet ehkä syitä mielessäsi. Hän oli ystäväsi kanssa, ja mietit oliko ystävsi sitten parempi, etkö sinä riittänyt. Tunnet alemmuutta ja huonommuutta. Miehesi teko oli huono, et sinä. Saattoi tietenkin olla ettei suhteennekaan kaikinpuolin toiminut, mutta nyt sinulla on toimiva suhde. Mitä yrität kyllä kovasta sabotoida olemalla arvostamatta sitä, itseäsi ja nykyistä miestäsi ja kuka tietää, ehkä onnistut siinä lopulta. (Sinuna en tekisi niin, saat vaan lisää syitä itkeä).
Teko oli silloin paha, nyt sitä ei ole enää olemassa, teidän koko suhdettanne ei ole enää olemassa eikä mitään siitä ole olemassa. Se mitä sinä et pysty käsittelemään, mikä taas on häpeän, huonommuuden ja muun syy, on pettymys ja nöyryytys.
Petyit niin paljon, ylpeyttäsi loukattiin, naiseuttasi loukattiin ja kaikkea mihin uskoit loukattiin ja sinä roikut siinä ylpeyttäsi. Et pysty kertakaikkiaan hyväksymään, että sinuakin voidaan pettää, etkä sinä ollut ennen sitä ketään parempi etkä sen jälkeen ketään huonompi. Pettymys oli valtava romahdus, missä sydämesi särkyi, ajattelit uuden suhteen korvaavan, korjaavan ja ehkä jopa näyttönä: sain minä jonkun toisen? Mutta kukana ei voi korvata toista. Kosto ei toimi (ei edes alitajuinen), koska se ei vapauta. Kukaan muu ei voi kun elää kanssasi, ei korjata sinua.
Välttelykään (heidän välttelynsä) ei auta, sillä se tietää stressiä ja jännitystä ja ainaista häpeään joutumisen pelkoa. Mitä sanon jos törmäänkin heihin, mitä jos joudun katsomaan heidän onneaan (vaikkei se edes enää ole pois sinulta), tuo, tuolla, se nöyryytti minua. Näät toista (miestä) töissä, hän nöyryyttää sinua joka kerran olemassa olollaan. Muistuttaa. On onnellinen: petturi perk...
Kyse ei ollut pelkästä luottamuksen menetyksestä, on sinulle ennenkin valehdeltu. Eikä siitä että oli paska mies ja paska kaveri. Mitä he olivat. Vaan että sinua nöyryytettiin ja nyt sinä et voi antaa sitä anteeksi.
Koet ettet kelvannut ja roikut vain siinä kerrassa kun et kelvannut, eikä nyt riitä, että nyt kelpaat. Sait toisen, kun halusit, mutta se ei riitä, koska se ei ole sen entisen rukoileva anteeksi pyyntö ja kertomus, että sittenkin olet ihana. Hän ei tule tekemään sitä. Jos odotat kompensaatiota, et tule sitä saamaan. Jos odotat että juuri ex korjaa asiat, hän ei korjaa: hän on mennyt jo eteenpäin. Mitä ikinä odotat, saat odottaa sitä maailman tappiin ja sitä ei tule. Joten mene sinäkin eteenpäin.
Hyvä ystäväsi oli narttu ja se siitä. Sinä lähdit ja pidit kiinni ylpeydestäsi joka tavarassa minkä pakkasit.
Oli miten oli, meni miten lähelle meni, sinulla on vain ja ainoastaan yksi mahdollisuus selvitä ilman pääsi sekoamista:
Anna anteeksi ja päästä irti.
Itke ja anna anteeksi. Paska teko, paska mies, paska nöyryytys. Mutta älä roiku siinä enää, kaikki on jo hyvin ja sinä kuolet nyt juuri nälkään täyden ruokapöydän ääreen. Sinulla on kaikkea ja sinä vaan roikut. Sinulla on työtä, ja raha-asiat ok. Sinulla on hyvä mies ja sinä haluat roikkua huonossa. Sinä voit mennä naimisiin tämän hyvän miehen kanssa.
Anteeksi antaminen ei tarkoita teon hyväksymistä vaan vapautta. Näin nyt kävi.
Jos et voi antaa muuten anteeksi, TAHDO antaa anteeksi. Se riittää, mieti vaikka joka päivä sen sijaan että katkeruutta, sitä että haluat vain antaa anteeksi ja päästää irti. Ajattele niitä hetkiä ennen sitä huonoa. Keskity nykyiseen mieheesi tarmolla, anna sinä välillä jotain: anna enemmän hellyyttä, muista häntä, helli ja yllätä. Keskity elämäsi mukaviin asioihin ja joka kerran kun tämä ex pamahtaa mieleen, pakota itsesi ajattelemaan että annan anteeksi ja tahdon antaa anteeksi. Ajattele hänestä joka päivä jotain hyvää.
Pikkuhiljaa huomaatkin että sinulla tosiaan on kaikkea, oletkin aika hyvä ihminen, ja on ihan se ja sama, mitä se mies tekee, kun sinulla on niin paljon ihan omaa elämää, mitä elää. Loppujen lopuksi huomaat myös, että suhteessanne oli se hyvä mitä siinä oli ja se siitä. Pettymyksistä pääsee yli, vain teko oli paha. Ihmiset tekee joskus niin. Ja se mies? Se muuttuu menneisyyden haamuksi, joka joskus kauan, kauan aikaa sitten veti helvetillisen litsarin poskelle, mutta sinä selvisit siitäkin.
Hän oli vain sinulle väärä. - outo fiksaatio
särkynyt enkeli kirjoitti:
Mulla exä aiheuttanut elämäni pahimman kriisin, joka tällä hetkellä kestänyt jo viisi vuotta, erostamme saakka, enkä pääse yli asiasta. Erosimme kun exäni jäi kiinni 'hyvän' ystänäni kanssa, jota oli jatkunut useita kuukausia tietämättäni.Minä olin se joka lähdin, tosin vasta vuoden päästä siitä kun sain ne kiinni. Itse tein sen virheen että en ollut oikeastaan ollenkaan yksin eron jälkeen vaan rupesin heti uuteen suhteeseen. Älkää tehkö tätä virhettä ihmiset !! Tässä on vielä se, että näen entistä miestäni melkein päivittän samalla työpaikalla, vaikka emme saman työnantajan palveluksessa suoranaisesti olekaan. Unohda siinä sitten...Ja näinä päivinä kun ei noita työpaikkoja ole valittavaksi asti, ainakaan meidän pienessä kaupungissa että voisi vaihtaa maisemaa..Exäni on nyt seurustellut kolme vuotta, ja kuulin eilen että on menossa naimisiin kuukauden päästä nykyisen kanssa =( Sehän meni itkuksi koko eilinen ja viime yö valvoessa. Sitähän miettii että miksi ei itse kelvannut vaimoksi noina vuosina. Olisin vielä kosinut seuraavana vuonna ennenkuin erosimme (karkausvuosi), mutta en sitten kerennyt...Seurustelen vielä saman miehen kanssa jonka kanssa heti aloin olemaan kun exäni luota pois muutin.Kun sanotaan että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa, tämä nykyinen on kaikkea muuta. Entinen olikin se perinteinen ei puhu-ei pusssa mies, enkä kyllä koskaan kuullutkaan että olisin ihana tai rakastaisi minua. toisin nyt, sitä kuulen välillä ihan liikaakin. Mutta mikä silti ahdistaa kun lähdin...Olen vältellyt liikkumista kaupungilla turhaan ja baareissa käymistä, etten törmäisi niihin missään. Enkä vieläkään tunnistaisi jos sen nykyinen tulisi kadulla vastaan, enkä halua nähdäkään. Onko kukaan käynyt juttelemassa näistä asioista ammattiauttajan luona, ja onko auttanut mitään ? Kohta vissiin täytyy sitäkin harkita, jonkun syövänhän näistä itselleen kehittää kun pyörittelee päivittäin juttuja mielessään.Tiedetään, tämä ei ole maailmanloppu tämäkään, mutta millä näistä ajatuksistaan pääsee eroon ??!!!
Miksi joillain naisilla on suorastaan pakkomielle naimisiin menosta?
- särkynyt enkeli
outo fiksaatio kirjoitti:
Miksi joillain naisilla on suorastaan pakkomielle naimisiin menosta?
Olet ihan oikeassa (nim.kokeile) ! En muistanut kertoa tuossa tarinassani. että en todellakaan ole ainoa nainen tässä kaupungissa jolle se bitch on saman tempun tehnyt. Jopa silloin kun kaveerasin sen kanssa, kuulin niitä juttuja itseltään suoraan. Mutta kukapa nyt 'ystävää' pelkäisi, että tekisi sinulle saman...Juu, ja tuokin on totta, etten tunne olevani ihana ja seksikäs, kuten nykyinen mieheni väittää. Todellakin vaikutti itsetuntooni exän temppu. Ja sekin vielä että se eukko on manne.Enemmän kyllä nykyisin on säälin tuntemuksia eksää kohtaan, että oli yksi kymmenistä sen uhreista. Ehkä se on miehelle jokin saavutus että saa olla yksi niistä.Ja olen tottakai tyytyväinen siitäkin että nykyinen mieheni on hyvännäköinen,. tumma ja pitkä =D Huomaa että naiset kattelee, en todellakaan päästä käsistäni ! Ja sekin vielä, että useita vuosia nuorempi. Sekös se exää vitutti kun nykyinen on sen entinen työkaveri, piiri pieni pyörii...Että jollain tavalla olen saanut annettua vähän takaisinkin. Nim Outo fiksaatio, toivottavasti et ymmärtänyt tästä jutusta että mulla olis pakkomielle päästä naimisiin. Ei ole koskaan ollut, pidän avioliittoa vanhanaikaisena instituutiona, itse en kuulu edes kirkkoon. Se ei ole mulle muuta kuin nimet paperilla, se ei vielä kerro että on täysin sitoutunut toiseen. Ihan yhtä sitoutunut olen ilman sormustakin suhteeseen. Kyllähän se aikansa vie, ennenkuin tästä noustaan, kokonaan ei unohdu koskaan, ja aikahan aina kultaa muistot. Enemmän muistaa sitten niitä hyviä kuin huonoja asioita suhteesta. Voimia kaikille muillekin samanlaisten asioitten kanssa pähkäileville !
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän331412Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61301Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21214- 41212
Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,01196Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis11193Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p411188Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21164Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21150Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta11136