ei tarpeeksi läheisyyttä ja seksiä puolisolta

Lasten kanssa on kiva piehtaroida, sinun kanssasi ei enää.

Suhteista toisiin kahlatessani olen tullut siihen tulokseen, että toisen ihmisen on turha odottaa muuttuvan siitä, mitä hän ensivaikutelmallaan jo näyttää. Toista ei voi muuttaa, vaan parinvalinta tehdään alkuvaiheessa niillä eväillä, mitä toinen pystyy tarjoamaan.

Itse erosin muutama vuosi sitten 20 vuotta kestäneestä suhteessa, missä en saanut kosketuksia, hellyyttä, rakastelua, suukkoja, suudelmia, halauksia, enkä minkäänlaista rakkautta. Nuoruudessa ei ymmärrä minkälainen suhde olisi tasapainoinen ja tervehenkinen, mutta kyllä sen ajan kanssa huomaa omana pahoinvointina, jos perustarpeet läheisyydestä ja keskinäisestä rakkaudesta jäävät uupumaan.

Itse olen kiihkeä ja intohimoinen seksuaalisesti, mutta ei ole helppoa löytää kumppania, jonka kanssa halut olisivat samalla tasolla ja intiimit "osat" yhteen sopivat. Moni mies haluaa oman tyydytyksensä välittämättä minun tarpeistani, ja sellaiset, jotka ovat halunneet minunkin nauttivan eivät ole olleet moninaisista syistä johtuen kykeneviä suhteeseen.

Et voi puhumalla lisätä seksiä suhteeseenne. Järkipuheella saadaan aikaan painostava ja väkinäinen ilmapiiri, ja seksi olisi vain tunteettoman teennäistä nylkytystä. Naisesi halut tulevat hänestä itsestään, mutta jos ei ole haluja, niin ei vaan ole.

Ero tulee ennemmin tai myöhemmin, jos suhteesta puuttuu intohimo ja seksi.

Jos et halua vielä erota esim lasten takia, niin voit alkaa harkita vieraissa käymistä. Teillä tilanne tuosta tuskin paranee, joten mikset etsisi jonkun naisen joka tahollaan kärsii samasta puutteesta. Voit toki kertoakin hänelle, että olet ajatellut vieraissa käymistä, niin ei ole edes pettämistä silloin. Turhahan se on jättää omaa seksuaalisuuttaan kumppanin harteille, jos sitä ei kiinnosta.

Ei naisia kiinnosta eri asennot. Lähetyssaarnaaja riittää joskus. Miehille taas elämä tuntuu olevan yhtä teknistä pornoa, sitä vahdataan tietokoneelta. Toimiiko suhde henkisesti ja fyysisesti muuten hyvin, vai onko jokin mikä ei.

Meillä toisinpäin mies on kosketuskyvytön lahna. Itseään sentään hyväilee mutta ei minua. Ei se tilanne tuosta puhumalla muutu niin kuin joku sanoi. Se on sen jälkeen vielä köyhempi meininki. Meilläkään ei mies tunne kuin kaksi asentoa ja kummassakaan hän ei joudu tekemään mitään. Toisin kuin tuo yksi sanoi että nainen ei tarvitse eri asentoja niin totta hitossa tarvitsee jos on terve eikä halvaantunut. Seksi on myös iloista leikkiä ja mielihyvän hakemista. Mitä enemmän sitä hyvää mieltä sen parempi Mua on ihan oikeasti alkanut ihmetyttää että pitääkö sitä valehdella suhteen alussa että on viriili ja sitten paljastuukin kun on ehtinyt tunnesiteen muodostaa että on hankkinut muumion makuuhuoneeseensa. Haikeana muistelen kun exän kanssa saattoi olla seitsemänkin asentoa yhdynnän aikana ja pornovideoistakaan ei löytynyt yhtään asentoa jota ei olisi koitettu. Nykyisen kanssa ei onnistu edes lähetyssaarnaaja kun siinä on liikaa työtä. Kyllä on huijattu olo.

Täällä toinen, jolla sama tilanne kumppanilta ei edes lähetyssaarnaaja onnistu. Ketutus on karmiva.

Teidän pitää yrittää puhua asioista. Jostainhan ne estot tulee (esim. pelot, pettymykset, odotukset...). Jos ette keskenänne osaa puhua, niin ammattiauttajalle. Ja kissa pöydälle. Kun saa syyn tai syyt selville, voi yrittää tehdä asioille jotakin. Muuten sitä on vaan arvailujen varassa, ja noidankehä senkun pahenee. Toivottavasti selviää!

Meillä taas mies haluaa vähemmän seksiä kuin minä. Halataan ja suukotellaan, mutta kaikki eroottinen vivahde on meiltä hävinnyt. Ehkä 1 krt/kk on ollut maksimi, yleensä sekin lopahtaa kesken kaiken. Pelkään, että tämä koko homma kuivuu kasaan. Terapiassa yritetään selvitellä, mistä nämä kaikki juontaa juurensa.

AP tässä. Yritän keksiä jonkun vaivihkaisen tavan jolla saan seksiin ja hyväilyyn liittyvät ongelmat puheeksi.

Toivottavasti ei ole vielä myöhäistä.


Vieraissa käymistä vierastan, sillä niistä jää puuttumaan läheisyyden tunne.

Turhaa narinaa, tuskin tuo nuo ajatuksenne johtuvat kosketuksen puutteesta. Jotakin muuta on "puun" takana, jota ette täällä kerro. Jospa kirjoittavat kirjoittaisivatkin koko totuuden, silloin saattaisi jostakin vastauksesta tullakin ahaa elämys eli huomata omakin väärinymmärryksensä asioiden suhteen.

Terapioissa suuri yritetään saada selvyys niistä syvimmistä ajatuksista. Jos terapia auttaa aukaisemaan tuon kanavan, usein elämä todella paranee ja löytyy yhteinen sävel, joka kantaakin sitten.

Mutta sitä syvintä juttua ei ole helppo löytää, kun millään ei antaisi periksi itselleen olleensa väärässä ja luulleensa asioita, jotka eivät ole totta tai oikein.

Näin on kaikessa elämäsää, usein se olemme itsekin ymmärtäneet asiat väärin, ehkä jopa kuulleet väärin. Joten olisi kuunneltava tarkkaan ja kysyttävä jos ei ymmärrä tai asia jää epäselväksi, eikä tehdä omia johtopäätöksiä
Tätä käy jokaisella ja joka päivä, itse eilen en kuunnellut tarkoin erään lapsen juttelua ja minua nyt suorastaan hävettää, sillä lapsia olisi tarvinnut oppiakseen hyvän kuuntelun, tosin voimme asiasta keskustella hänen kanssaan uudelleen, minulle jäi mahdollisuus parantaa tapani, mutta niin sen pitäisi olla parisuhteessakin, että kun on harkinnut ja huomannut tehneensä virheen, tarvitaan mahdollisuus uuteen keskusteluun.
Toki jos tämä toisen kuuntelemattomuus on kestänyt jo vuosikausia,ei ole helppoa saada sitä mahdollisuutta.
Niin siinä sitten käy, että yksi kaunis päivä sitä entistä hyvää elämää ei ole, seisot tumput suorina kaiken alussa ja kuitenkin monien, monien epäselvien asioiden kanssa, varsinkin jos on pienet lapset.
Mutta ne lähimmät läheisesi jos et ole heitä mitenkään asioista aikaisemmin antanut heille tieto, ovat aivan hirvittävän edessä.

Oletko eronneet ihmiset koskaan ajatelleet mitä tapahtuu läheisiillenne . Tässä toisen suku saattaa hypätä silmille, heidät moititaan haukutaan, lisäksi oma lapsi haukutaan ja taas toisaalta se joka on salasuhteessa on kaiken salannut, nyt sitten oma lapsi lisäksi halveeraa, ja johtuu ilmeisesti tuosta salaisesta, joka saattaa olla jo niin läpeensä kiero, monta kertaa eronnut lietsoja. Usein lapsenlapset eristetään, mitähän he joutuvat kärsimään, miten kokevat täyden eristämisen kaikesta entisestä, mitä valheita lapsille syötetään.

Julma peli alkaa tuosta kuuntelemattomuudesta ja aiheuttaa niin valtavan tuhon. Joten koettakaa hoitaa asiat niin, että kukaan ei haavoitu loppuiäkseen.

Kun kerrankin ajattelisitte, että omien vanhempienne loppuelämä on yhtä kitumista ja pelkoa siitä mitä lapsillenne oikein tapahtuu, mitä omalle lapselle tapahtuu, vajoaako hän kokonaan. Nämä omat vanhempanne saavat lokaa niskaan varsinkin ex:n suvun puolelta.
Vanhemmiltanne viedään se odotettu tasapainoinen vanhuus, enää ei voi tehdä mitään kuin elää päivän kerrallaan, peläten milloin tapahtuu vieläkin pahempaa.
Kerran kuulun erään tällaisen salasuhteen tulessa esille ja muuttaneen täysin isovanhempien tietämättä lapsensa luokse vaatineen, että lapsia ei saa laskea isovanhempien luokse, kuulemma saavat vääriä opetuksia.

Tässä kyseessä uusikko, joka jättänyt jo useamman perheen ja lapsia alkaa olla jalkapallojoukkue jätettynä, heistä ei minkäänlaista huolta pidä.

Sama vika rahikaisella. Mun akalla vaan sen seksin hoitaa joku muu...vai miks on iloinen ja sheivailee alapäänsä just kun oon lähdössä viikon työkeikalle? muka itseään ilahduttaakseen..voi VIT_ _

Mun mies on pasiivinen.. On ollut alusta saakka ja selitellyt, ettei oo tottunut ja anna mulle aikaa.. Olen nyt tajunnut, ettei tilanne koskaan tule muuttumaan. :( Minä annan suuseksiä, hän ei, eikä koskettele mua muualle kuin rintoihin. Alkanut kypsyttää, kun teen kaikki ja ite en saa mitään.. Miksi ylipäätään jatkoin suhdetta alun jälkeen.. Puhuminen ei auta, ei riitely, mies vaan on estoinen. Muistan aiempien suhteiden seksuaalisen ilotulituksen ja jotenkin surettaa, että jos tähän suhteeseen jää, en sitä enää koskaan koe..
Eli usein ensivaikutelma on pysyvä tilanne. Jos se ei tyydytä, kannattaa miettiä suhteen jatkoa.. Mua vaan hämäs se jatkuva selittely ja lupailu.. Nyt on niin monta vuotta jo mennyt, ettei tämän" tutummiksi tulla" ja "sopivampaa tilannetta" ei tule.. Reilua ois estosten jättää tommonen sössötys ja sanoo, ettei pidä suuseksistä tai koskettelusta heti alkuun, eikä "huijata".

Elin pitkään suhteessa, jossa koin jatkuvasti jääväni vaille huomiota ja hellyyttä. Se oli ensimmäinen pitkä suhteeni ja kuvittelin vain vaativani liikaa mieheltä ja ylipäätään suhteelta. Selittelin itselleni, että kaikki parisuhteethan arkipäiväistyvät, seksi vähenee jne. Lopulta seksi ja kaikkinainen hellyys loppui täysin ja tulin jatkuvasti torjutuksi. Meille tuli ero.

Nyt olen tavannut uuden miehen, muutama vuosi eroni jälkeen. Tämän uuden miehen myötä minulle on avautunut aivan uudenlainen maailma. Henkiset tarpeemme parisuhteen kannalta ovat täysin samankaltaisia, seksuaaliset halumme ja tarpeemme kohtaavat tavalla, jollaista en ole osannut kuvitella villeimmissäkään unelmissani...

Nyt tiedän, ettei vika ollut minussa edellisessä suhteessa. En vaatinut liikaa tai ollut liian takertuvainen. Olimme vain täydellisen erilaisia ihmisiä exäni kanssa. Minä kaipaan hellyyttä, lämpöä, rakastelua ja rakastetuksi tulemista, naurua, keskustelua, tukea ja turvaa. Nykyinen mieheni antaa minulle kaikkea tuota ja niin paljon enemmän.

En suosittele sinulle eroa, en tiedä suhteestanne tarpeeksi laukoakseni mitään tuollaista, mutta suosittelen vahvasti paneutumista asiaan tilanteen korjaamiseksi. Teillä kuulostaa olevan vaimosi kanssa hyvin erilaiset tarpeet ja jotenkin teidän on löydettävä tapa saada kummankin tarpeet tyydytetyksi tavalla, joka on mieluinen kummallekin. Pettäminen ei ole koskaan oikea tapa ratkaista ongelmia.

Mikäli vaimosi ei suostu keskustelemaan, tee hänelle selväksi, että jonkinlainen muutos tilanteeseen on tultava. Menkää parisuhdeterapiaan, perheneuvolaan tai jonnekin missä voitte keskustella puolueettoman tahon kanssa tilanteesta. Se usein vie keskustelua eteenpäin ja vaikka tuloksena olisi lopulta ero, tiedätte tehneenne parhaanne tilanteen korjaamiseksi. Myös lasten kannalta on ehdottoman tärkeää, että panostatte suhteeseenne. Hyvinvoivat vanhemmat jaksavat olla parempia vanhempia.