Olen siis 16v tyttö joka siis ihastui naiseen joka on jo aikuinen. En tiedä hänen tarkkaa ikää, mutta veikkaisin että hän on noin 30v. Kävin pari kertaa tämän selvännäkijän luona, ja nyt huomasin palavasti ihastuneeni häneen. Mitä teen?
Ihastuin selvännäkijään....
Mitä teen?
27
323
Vastaukset
- f*ck
kysy siltä selvännäkijältä seuraavan kerran minkälaisen rakkauden se näkee sun elämään tulevan. Ja jos se ei näe itsensä oloista niin kandee sun sitten vain siirtyä eteenpäin.
Kun nuori ihastuu selkeästi vanhempaan, kyse yleensä on aikuisen asema, karisma, turvallisuuden tunne aikuisessa jne. Tasavertaisia te ette ole missään mielessä, sä olet 16 ja elät ekoja ihastuksiasi, se on puolet sua vanhempi ja elää ihan erilaista elämää.
Ajattelet asian kokemuksena, ihastuminen on ihana asia, tuo uusia ajatuksia, jänniä tuntemuksia. Aina ei tarvi toimia, ja on hyväkin miettiä kannattaako viedä ajatusta pidemmälle. Tunnistaa omat ihastuksensa syyt ja miettiä onko niissä pohjaa seuraavalle liikkeelle.
Tässä tapauksessa sun kannataa miettiä mihih ihastuit ja miksi. Niistä huomioista voi olla sulle jatkossa hyötyä. Itsensä oppiminen ja analysointi on tosi tarpeellinen taito. Ihastutko ihmiseen vain tarpeeseen, mitä hänellä olisi sulle annettavaa ja mitä sulla hänelle, onko sun ihastuminen kaveripohjaista vain ei. Koska se on ihan normia että hyvään ystävään voi tuntea suuriakin tunteita, jotkut etenee näissä tunteissa ja koko ystävyys voi romuttua. Toiset taas ymmärtää että mikä ero on milläkin ihastumisella, rakastumisella ja tunteilla ylipäätään.
Ehkä hän tarjoili sulle vastauksia johokin, kuunteli sua enemmän kuin kukaan pitkiin aikoihin, oli läsnä sun kanssa vahvasti. Se voi laukaista jotain sussa koska jokainen kaipaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Nyt siis pientä itsetutkiskelua ja mietit arvostatko tätä sun tunnetta seurauksena jostain sulle hyvästä asiasta. Vai koitatko periaatteella kävi miten kävi, edetä asiassa. Nämä ratkaisut kuuluvat ihmisen elämään, joten sunkin on ihan itse opittava asioita miettimään.- Mitä teen?
Jep. Yritän miettiä mitä oikein seuraavaksi teen. Pitäisikö minun unohtaa hänet? Ehkä se auttaisi, että yrittäisin olla ajattelematta häntä? Olen ollut jo ihastunut vaikka kuinka monta kertaa, mutta ikinä nää tunteet ei oo ollu niin voimakkaita ku nyt. Niin, ja täytän ens tammikuussa 17, eli olen (ainakin omasta mielestäni) melkein aikuinen, kun ei minua voi enää laskea lapseksi. Mutta. Täytynee kattoo mitä elämä tuo tullessaan.
- 1+5
Mitä teen? kirjoitti:
Jep. Yritän miettiä mitä oikein seuraavaksi teen. Pitäisikö minun unohtaa hänet? Ehkä se auttaisi, että yrittäisin olla ajattelematta häntä? Olen ollut jo ihastunut vaikka kuinka monta kertaa, mutta ikinä nää tunteet ei oo ollu niin voimakkaita ku nyt. Niin, ja täytän ens tammikuussa 17, eli olen (ainakin omasta mielestäni) melkein aikuinen, kun ei minua voi enää laskea lapseksi. Mutta. Täytynee kattoo mitä elämä tuo tullessaan.
Mä olen joskus ollut umpi-ihastunut kaveriini eikä meidän juttu edennyt mihinkään...paitsi siis että ollaan edelleen hyviä kavereita. Jälkeenpäin kuitenkin olen tajunnut, että ilman niin voimakasta ihastumista, en olisi kulkenut hänen mukanaan ja tavannut suurta rakkauttani. Ihastumisella oli siis ihan selkeä tarkoitus, vaikkei se ollutkaan se, mitä yleensä siinä tilanteessa ajattelee ja toivoo. Tunteet on aina arvokkaita. Joskus voimakas ihastuminen voi olla kannustimena löytää itsestä uusia puolia tai vahvistaa jotain osaa, kuten vaikka luovuutta. Ehkä sunkin tapauksessa ihastuminen ja ihastus auttaa sua löytämään itsestäsi sellaisia voimavaroja joita et tiennyt olevankaan.
- kerjo Makkonen
Voi jeesus.. Pari kertaa kävit sen luona ja ihastuit.. Niimpä niin. Ja kuka edes ihastuu ennustajaan? Huijariin joka otaa taikauskoisten ja epätoivoisten ihmisten rahat?
Kysy sitä kattomaan lasipalloonsa ja sanomaan että näkeekö se teidät kohta alasti siinä pitsiliinan päällä päällekäin ja kato mitä se vastaa- Justice
Puhuisit asiallisemmin. Aloittaja ei pyytänyt arvostelemaan hänen ihastustaan. Hän pyysi neuvoja miten tästä eteenpäin. Jos et osaa puhua nätisti, niin älä kommentoi ollenkaan.
- kerro, kerro kuvastin
No, kylläpä sun vastaukset on negatiivisia. Tottakai joku voi ihastua ihmiseen ihan ensimmäisillä sekunneilla kun näkee hänet ensimmäistä kertaa. Näemmä sinä et? Oletko koskaan kuullut käsitettä "Rakkautta ensisilmäyksellä"?
Ap., mene vaikka uudemman kerran hänen luokseen ja kysy näkeekö hän kristallipallostaan/korteistaan rakkauselämääsi ja näkyykö siellä mitään erikoista tai suoremmin, näkyykö siellä mitään yhteistä teillä molemmilla=)
- mahdollisuus ei 0%
Ihastuit siis kolmekymppiseen ennustajaan? Oot kuitenki suojaikärajan ylittäny, ku oot 16v. Voit varoen kattella, että mitä se nainen susta ajattelee. Ja jos tunne onkin molemmin puolinen, niin mikä teitä estää? Tsemppiä vaan, niin kyllä se siitä.
- justsayin'
Se selvännäkijä varmaan tietää jo... ;)
- Mitä teen?
Toivottavasti ei tiiä. Pelkään nimittäin, että jos mun tunteet tulee julki niin että kaikki olisi pilalla. Mitä jos hän ei halua nähdä mua enää ikinä, jos tunteet tulee julki? Hän kyllä viime käynnillä hymyili jotenkin sellai että varmaan oli huomannu mun ihastuneisuuden. En vaan tiiä mitä hän musta ajattelee. Enkä tiiä kehtaanko enää mennä sen luo, kun mokaan kuitenkin....
- f*ck
Mitä teen? kirjoitti:
Toivottavasti ei tiiä. Pelkään nimittäin, että jos mun tunteet tulee julki niin että kaikki olisi pilalla. Mitä jos hän ei halua nähdä mua enää ikinä, jos tunteet tulee julki? Hän kyllä viime käynnillä hymyili jotenkin sellai että varmaan oli huomannu mun ihastuneisuuden. En vaan tiiä mitä hän musta ajattelee. Enkä tiiä kehtaanko enää mennä sen luo, kun mokaan kuitenkin....
jos teillä on luottamukselliset suhteet, sähän voit sanoa että on tapahtunut ihastuminen ja se saa sut käyttäytymään hiukan oudosti. Tai jotain kevyesti sanottua mikä nyt suuhusi sopii. Jos nyt ihan ajatellaan teidän ikäeroa. vähän kuin ajattelisit että sun mutsi toisi kotiin isäpuoleksi nuoren kollin. Voihan se toimia, olla jotain jännittävää siinä. Mutta kyllähän se on aika kylmä fakta ettei teillä ole mitään yhteistä. Elämää on vähän liikaa välissä, vaikka olisit ikäiseksesi kypsä niin ihan sellainen että ette voisi käydä yhdessä esim juhlimassa. Pakostikkin se alkaa verottamaan koska vaikka olet suojaiän yli et ole täysi-ikäinen.
Mä myös en usko että ihmiset jotka tekee tuollaista duunia, mitä lähempänä ihmisten sisintä he ovat, sen varmemmin he eivät ala suhteisiin asiakkaiden kanssa. Ja sekin on varma ettet ole ensimmäinen joka ihastuu ihmiseen joka kopeloi sua, joko henkisesti tai fyysisesti. Ihmiset ovat nykyään niin kaukana toisistaan että kun joku paneutuu heihin täysin, niin se laukaisee tunteita.
Nautit nyt tuosta tunteesta, punastelet ja elät muutaman fantasian ajatuksissasi. Sitten jatkat matkaa, jätät sen mieleesi hyvänä asiana eikä minään nolona juttuna. Ja kehtaaminen, älä tuossa iässä ala keräämään pelkoja jotka myöhemmässä iässä pitävät sut muurien takana. Kukaan ei kuole jos kehtaat, ja sä opit vain kehtaamisen kautta että oli reaktio mikä tahansa, sä pystyt käsittelemään sen.
Joten turhaan sä mietit liikoja, joko kerrot sille tai vain tuijottelet häntä ja huokailet mielessäsi. Mutta pelon ja kehtaamisen takia älä kaiva itseäsi poteroon. - mahdollisuus ei 0%
f*ck kirjoitti:
jos teillä on luottamukselliset suhteet, sähän voit sanoa että on tapahtunut ihastuminen ja se saa sut käyttäytymään hiukan oudosti. Tai jotain kevyesti sanottua mikä nyt suuhusi sopii. Jos nyt ihan ajatellaan teidän ikäeroa. vähän kuin ajattelisit että sun mutsi toisi kotiin isäpuoleksi nuoren kollin. Voihan se toimia, olla jotain jännittävää siinä. Mutta kyllähän se on aika kylmä fakta ettei teillä ole mitään yhteistä. Elämää on vähän liikaa välissä, vaikka olisit ikäiseksesi kypsä niin ihan sellainen että ette voisi käydä yhdessä esim juhlimassa. Pakostikkin se alkaa verottamaan koska vaikka olet suojaiän yli et ole täysi-ikäinen.
Mä myös en usko että ihmiset jotka tekee tuollaista duunia, mitä lähempänä ihmisten sisintä he ovat, sen varmemmin he eivät ala suhteisiin asiakkaiden kanssa. Ja sekin on varma ettet ole ensimmäinen joka ihastuu ihmiseen joka kopeloi sua, joko henkisesti tai fyysisesti. Ihmiset ovat nykyään niin kaukana toisistaan että kun joku paneutuu heihin täysin, niin se laukaisee tunteita.
Nautit nyt tuosta tunteesta, punastelet ja elät muutaman fantasian ajatuksissasi. Sitten jatkat matkaa, jätät sen mieleesi hyvänä asiana eikä minään nolona juttuna. Ja kehtaaminen, älä tuossa iässä ala keräämään pelkoja jotka myöhemmässä iässä pitävät sut muurien takana. Kukaan ei kuole jos kehtaat, ja sä opit vain kehtaamisen kautta että oli reaktio mikä tahansa, sä pystyt käsittelemään sen.
Joten turhaan sä mietit liikoja, joko kerrot sille tai vain tuijottelet häntä ja huokailet mielessäsi. Mutta pelon ja kehtaamisen takia älä kaiva itseäsi poteroon.Minusta ikäero ei ole paha. Itsekin olen 17v ja seurustelen 35-vuotiaan naisen kanssa. Ja mistä tiedät, ettei ap:llä ole mitään elämän kokemuksia? Minulla itselläni on vaikka mitä kokemuksia vaikka olen vasta 17v. Voihan 16v tyttö olla jo täysin aikuisen tasolla, vaikka ei olekkaan täysi-ikäinen. Ikä on vaan numeroita.
- f*ck
mahdollisuus ei 0% kirjoitti:
Minusta ikäero ei ole paha. Itsekin olen 17v ja seurustelen 35-vuotiaan naisen kanssa. Ja mistä tiedät, ettei ap:llä ole mitään elämän kokemuksia? Minulla itselläni on vaikka mitä kokemuksia vaikka olen vasta 17v. Voihan 16v tyttö olla jo täysin aikuisen tasolla, vaikka ei olekkaan täysi-ikäinen. Ikä on vaan numeroita.
vaikka mitä kokemuksia? Aha, no sitten. Jos 16 vuotias on täysin aikuisen tasolla niin jossain on jotain vialla, ja veikkaan sitä aikuista joka on 16 vuotiaan tasolla.
Vaikka mitkä kokemukset on varmasti kasvattavia, mutta 17 vuotiaskin on vasta matkalla aikuisuuteen. Koulut, työt, kaikki vielä kesken.
Mutta sähän olet nyt elävä esimerkki siitä että suhde siis voi toimia esim ap, tapauksessa. Minusta sä voisit kertoa enemmän teidän suhteesta, millaisia haasteita siinä on ollut ja miten ihan perusarki pyörii. Miten sun vanhemmat, miten sun kaverit, miten sun tyttiksen lähipiiri on asian ottanut?
Kauan te olette seurustelleet ja asutteko yhdessä? Mihin sä rakastuit hänessä mihin hän sussa?
Poikkeus vahvistaa säännön joten jos sä sanot että teillä on hyvin asiat, mä uskon kyllä. Mutta suosittelisitko sä ap:lle siis että hänen kannattaa koittaa saada tulta purjeisiin oman 35 kanssa? - ---
f*ck kirjoitti:
vaikka mitä kokemuksia? Aha, no sitten. Jos 16 vuotias on täysin aikuisen tasolla niin jossain on jotain vialla, ja veikkaan sitä aikuista joka on 16 vuotiaan tasolla.
Vaikka mitkä kokemukset on varmasti kasvattavia, mutta 17 vuotiaskin on vasta matkalla aikuisuuteen. Koulut, työt, kaikki vielä kesken.
Mutta sähän olet nyt elävä esimerkki siitä että suhde siis voi toimia esim ap, tapauksessa. Minusta sä voisit kertoa enemmän teidän suhteesta, millaisia haasteita siinä on ollut ja miten ihan perusarki pyörii. Miten sun vanhemmat, miten sun kaverit, miten sun tyttiksen lähipiiri on asian ottanut?
Kauan te olette seurustelleet ja asutteko yhdessä? Mihin sä rakastuit hänessä mihin hän sussa?
Poikkeus vahvistaa säännön joten jos sä sanot että teillä on hyvin asiat, mä uskon kyllä. Mutta suosittelisitko sä ap:lle siis että hänen kannattaa koittaa saada tulta purjeisiin oman 35 kanssa?Tytöt ja pojat kehittyy hyvin yksilöllisesti henkisesti ja fyysisesti. Yleisesti ottaen tytöt kehittyvät poikia nopeammin varsinkin henkisesti. Lisäksi on niitä, jotka todellakin ovat ikäisiään henkisesti kypsempiä, jotkut jopa ikäisiään henkisesti huomattavasti kypsempiä. Kyllä 15-17v. voi olla jo hyinkin kokenut, aikuismainen ja henkisesti kypsä. Katsos kun ihmiset kehittyvät eri aikaan. Juu ja sitten on näitä aikuisia, jotka ovat 10v pikkupoikien tasolla ja pelaavat sitä pleikkaa vielä aikuisenakin ja vissiin elävät sitä lapsuuttaan edelleenkin....
- f*ck
--- kirjoitti:
Tytöt ja pojat kehittyy hyvin yksilöllisesti henkisesti ja fyysisesti. Yleisesti ottaen tytöt kehittyvät poikia nopeammin varsinkin henkisesti. Lisäksi on niitä, jotka todellakin ovat ikäisiään henkisesti kypsempiä, jotkut jopa ikäisiään henkisesti huomattavasti kypsempiä. Kyllä 15-17v. voi olla jo hyinkin kokenut, aikuismainen ja henkisesti kypsä. Katsos kun ihmiset kehittyvät eri aikaan. Juu ja sitten on näitä aikuisia, jotka ovat 10v pikkupoikien tasolla ja pelaavat sitä pleikkaa vielä aikuisenakin ja vissiin elävät sitä lapsuuttaan edelleenkin....
musta vain tuntuu että kun elämää on takana 16 vuotta ja vaikka se olisi ollut kokemuksia pullollaan, niin miten sitä kehittyy kun ei ole vertailukohtia. Miten nuori mieli osaa esim jos on ollut rankkaa ja joutunut kasvamaan nopealla tahdilla, miten sen nuoren mieli kestää sen että kasvaminen tapahtui pakolla. Miten 16 on aikuismainen? Osaako nuori ajatella ja vertailla elämässä tapahtuvia asioita monipuolisesti? Jos on joutunut selviytymään niin onko se hyvää kasvamista, eikö siinä jää välistä jotain mikä kuuluu lapsuuteen ja nuoruuteen. Jolloin aikuisena voi tulla eteen ongelmia luottamisen, arvomaailman jne kanssa.
Mitä nuori 16v hakee yli puolet vanhemmasta kumppanista, mihin tunnepuolella sitoutuu ja rakastuu? Ja mihin se yli puolet vanhempi rakastuu siinä nuoressa? Miten suhde on tasavertainen ja toista kunnioittava jos toinen ottaa ekoja askelia ja se vanhempi kastoo siinä vieressä ja miettii, noin mäkin jännitin ekaa amispäivää 20v sitten.
Kyllähän ihmiset kehittyy eritavalla, ja ymmärrän että nuori ihastuu selkeistäkin syistä vanhempaan. Mutta mä en voi ymmärtää miten joku aikuinen ihminen voi alkaa suhteen 16 vuotiaan kanssa. Sen olisin halunnut kuulla tuolta joka on suhteessa 35 kanssa että miten heidän suhde sai alkunsa ja miten hän määrittelee itsenä paljon kokeneeksi ja miten se näkyy hänen henkisessä kasvussaan.
Koska tämä aihe on mulle niin tuntematon, en ole törmännyt kehenkään joka on suhteessa alle täysi-ikäisen kanssa. Aikuiseen siis. Ja mulle pakostikkin tulee mieli että siinä käytetään hyväksi nuoren joko kovaa lapsuutta ja turvattomuuden tunnetta tai sitten jokun muu jopa sellainen mitä itse ei edes tajua. Tasavertainen suhde lapsen kanssa? Ennemmin mua huolestuttaa se aikuinen joka seukkaa noin nuoren kanssa, että se elää jotain nuoruuden aikaansa kuin aikuinen ihinen joka pelaa pleikkaria.
Jos joku nuori tai aikuinen osuu palstalle ja haluaa avata omaa suhdettaan niin olisipa mahtavaa. Mä olen ihan tietoinen että mulla on tämän asian kanssa aika ahdas ajattelumaailma. - mahdollisuus ei 0%
f*ck kirjoitti:
musta vain tuntuu että kun elämää on takana 16 vuotta ja vaikka se olisi ollut kokemuksia pullollaan, niin miten sitä kehittyy kun ei ole vertailukohtia. Miten nuori mieli osaa esim jos on ollut rankkaa ja joutunut kasvamaan nopealla tahdilla, miten sen nuoren mieli kestää sen että kasvaminen tapahtui pakolla. Miten 16 on aikuismainen? Osaako nuori ajatella ja vertailla elämässä tapahtuvia asioita monipuolisesti? Jos on joutunut selviytymään niin onko se hyvää kasvamista, eikö siinä jää välistä jotain mikä kuuluu lapsuuteen ja nuoruuteen. Jolloin aikuisena voi tulla eteen ongelmia luottamisen, arvomaailman jne kanssa.
Mitä nuori 16v hakee yli puolet vanhemmasta kumppanista, mihin tunnepuolella sitoutuu ja rakastuu? Ja mihin se yli puolet vanhempi rakastuu siinä nuoressa? Miten suhde on tasavertainen ja toista kunnioittava jos toinen ottaa ekoja askelia ja se vanhempi kastoo siinä vieressä ja miettii, noin mäkin jännitin ekaa amispäivää 20v sitten.
Kyllähän ihmiset kehittyy eritavalla, ja ymmärrän että nuori ihastuu selkeistäkin syistä vanhempaan. Mutta mä en voi ymmärtää miten joku aikuinen ihminen voi alkaa suhteen 16 vuotiaan kanssa. Sen olisin halunnut kuulla tuolta joka on suhteessa 35 kanssa että miten heidän suhde sai alkunsa ja miten hän määrittelee itsenä paljon kokeneeksi ja miten se näkyy hänen henkisessä kasvussaan.
Koska tämä aihe on mulle niin tuntematon, en ole törmännyt kehenkään joka on suhteessa alle täysi-ikäisen kanssa. Aikuiseen siis. Ja mulle pakostikkin tulee mieli että siinä käytetään hyväksi nuoren joko kovaa lapsuutta ja turvattomuuden tunnetta tai sitten jokun muu jopa sellainen mitä itse ei edes tajua. Tasavertainen suhde lapsen kanssa? Ennemmin mua huolestuttaa se aikuinen joka seukkaa noin nuoren kanssa, että se elää jotain nuoruuden aikaansa kuin aikuinen ihinen joka pelaa pleikkaria.
Jos joku nuori tai aikuinen osuu palstalle ja haluaa avata omaa suhdettaan niin olisipa mahtavaa. Mä olen ihan tietoinen että mulla on tämän asian kanssa aika ahdas ajattelumaailma.Ahaa... Haluat siis tietää lisää? Selvä. Noh, vanhemmat ei eka hyväksyny ollenkaan, varsinkaan isä. Hän ei hyväksynyt sitä että seurustelen paljon vanhemman ihmisen kanssa, joka on vieläpä nainen. Äiti taas ei sanonut muuta kuin, että "olen hyvin pettynyt suhun". Mutta mun isoveli oli paljon ymmärtäväisempi. Hän sano että jos mä kerta oon onnellinen, niin se on pääasia. Paras kaveri taas ei ottanut asiaa minään uutisena tai skandaalina. Hän sanoi että kyllä sen minun ja tämän naisen ilmeistä huomasi. Muutkin kaverit otti aika hyvin, paitsi ne kaverit jotka paljastu homofoobikoiksi. Olemme olleet yhdessä kohta puoli vuotta, ja hyvin on suhde kestänyt. Me ei kyllä julkisella paikalla mitenkään "esiinnytä" siis me ei koko ajan näytetä sitä että ollaan lesboja. Se johtuu vaan siitä, kun pelkään jonkun tekevän musta ilmoituksen sosiaalityöntekijälle, koska sossu kyttää mua muutenkin sillä mä sairastan anoreksiaa. Tämä mun nainen oikein ihana ihminen. Hän ymmärtää mua, ja on aina tukena. Hän ei myöskään juo koskaan yhtään alkoholia eikä käytä muitakaan päihteitä. Ja jep, olen muuttamassa hänen luokseen asumaan sitten kun täytän 18v. Eiköhän siina ollut tarpeeksi tietoo?
- f*ck
mahdollisuus ei 0% kirjoitti:
Ahaa... Haluat siis tietää lisää? Selvä. Noh, vanhemmat ei eka hyväksyny ollenkaan, varsinkaan isä. Hän ei hyväksynyt sitä että seurustelen paljon vanhemman ihmisen kanssa, joka on vieläpä nainen. Äiti taas ei sanonut muuta kuin, että "olen hyvin pettynyt suhun". Mutta mun isoveli oli paljon ymmärtäväisempi. Hän sano että jos mä kerta oon onnellinen, niin se on pääasia. Paras kaveri taas ei ottanut asiaa minään uutisena tai skandaalina. Hän sanoi että kyllä sen minun ja tämän naisen ilmeistä huomasi. Muutkin kaverit otti aika hyvin, paitsi ne kaverit jotka paljastu homofoobikoiksi. Olemme olleet yhdessä kohta puoli vuotta, ja hyvin on suhde kestänyt. Me ei kyllä julkisella paikalla mitenkään "esiinnytä" siis me ei koko ajan näytetä sitä että ollaan lesboja. Se johtuu vaan siitä, kun pelkään jonkun tekevän musta ilmoituksen sosiaalityöntekijälle, koska sossu kyttää mua muutenkin sillä mä sairastan anoreksiaa. Tämä mun nainen oikein ihana ihminen. Hän ymmärtää mua, ja on aina tukena. Hän ei myöskään juo koskaan yhtään alkoholia eikä käytä muitakaan päihteitä. Ja jep, olen muuttamassa hänen luokseen asumaan sitten kun täytän 18v. Eiköhän siina ollut tarpeeksi tietoo?
kiitos olihan tuossa tietoa, mutta voisitko sanoa mihin sä hänessä rakastuit, milloin huomasit ekaa kertaa ett hei, tää on rakkautta. Miten tapasitte, ei tarvitse mitään tarkkoja tietoja, mutta siis harrastuksien vai minkä kautta?
Mikä sun mielestä teidän suhteessa on parasta? Mitkä asiat pohdituttaa sua?
Hienoa teille jos suhteenne siis toimii ja se ei ole mikään hoitosuhde. Naiset sortuu sellaisiin niin usein että siihen pitäisi saada laki. Vitsivitsi.
Vanhemmat varmasti ajan kanssa tottuvat asiaan ja kun oppivat tuntemaan hänetkin, niin varmasti näkevät että hyvä ihminen on kyseessä ja suhteenne on aito. Pääsääntöisesti vanhemmat tahtovat lapsilleen vain hyvää, ja joskus heidän käsitys hyvästä eroaa siitä mitä lapsi itse ajattelee. Ja lapsi on lapsi vanhemmilleen oli ikä mikä tahansa. - mahdollisuus ei 0%
f*ck kirjoitti:
kiitos olihan tuossa tietoa, mutta voisitko sanoa mihin sä hänessä rakastuit, milloin huomasit ekaa kertaa ett hei, tää on rakkautta. Miten tapasitte, ei tarvitse mitään tarkkoja tietoja, mutta siis harrastuksien vai minkä kautta?
Mikä sun mielestä teidän suhteessa on parasta? Mitkä asiat pohdituttaa sua?
Hienoa teille jos suhteenne siis toimii ja se ei ole mikään hoitosuhde. Naiset sortuu sellaisiin niin usein että siihen pitäisi saada laki. Vitsivitsi.
Vanhemmat varmasti ajan kanssa tottuvat asiaan ja kun oppivat tuntemaan hänetkin, niin varmasti näkevät että hyvä ihminen on kyseessä ja suhteenne on aito. Pääsääntöisesti vanhemmat tahtovat lapsilleen vain hyvää, ja joskus heidän käsitys hyvästä eroaa siitä mitä lapsi itse ajattelee. Ja lapsi on lapsi vanhemmilleen oli ikä mikä tahansa.Ihastuin häneen niin kuin ihmiseen. Se taisi olla se iloinen ja kiva kiltti luonne jonka takia aluksi ihastuin, ja sitten kun aloin tuntea häntä paremmin niin rakastuin. Ja tosiaan tapasimme bussipysäkillä, kun hän kyseli milloin seuraava bussi lähtee. Noh, siinä alettiin sitten jutella. Ja mä sitten kysyin lopulta, että onko hänellä facebook-tiliä, niin hän suostui olemaan facebookissa kaverilistallani. Pikku hiljaa alettiin tapailla, ja sitten lopulta alettiin seurustella. Oli onni, että minäkin myöhästyin silloin bussista. Jos en olisi myöhästynyt en olisi tavannut tätä naista. Ilman häntä, voisi olla jopa niin että olisin kuollut anoreksiaan. Olen hänen ja itseni takia alkanut taistella elämästäni. Eli olen vähentänyt lenkkeilyä, ja alkanut syömään kunnolla.
- f*ck
mahdollisuus ei 0% kirjoitti:
Ihastuin häneen niin kuin ihmiseen. Se taisi olla se iloinen ja kiva kiltti luonne jonka takia aluksi ihastuin, ja sitten kun aloin tuntea häntä paremmin niin rakastuin. Ja tosiaan tapasimme bussipysäkillä, kun hän kyseli milloin seuraava bussi lähtee. Noh, siinä alettiin sitten jutella. Ja mä sitten kysyin lopulta, että onko hänellä facebook-tiliä, niin hän suostui olemaan facebookissa kaverilistallani. Pikku hiljaa alettiin tapailla, ja sitten lopulta alettiin seurustella. Oli onni, että minäkin myöhästyin silloin bussista. Jos en olisi myöhästynyt en olisi tavannut tätä naista. Ilman häntä, voisi olla jopa niin että olisin kuollut anoreksiaan. Olen hänen ja itseni takia alkanut taistella elämästäni. Eli olen vähentänyt lenkkeilyä, ja alkanut syömään kunnolla.
hyvä siis että törmäsitte ja sait syyn laittaa elämäsi parempaan kuntoon.
Kysyin onko suhteessanne mitään mikä sua mietityttäisi, mutta toisaalta suhteenne on kestänyt vasta niin vähän aikaa että elätte vielä sitä rakastumisen ihanaa ensi huumaa.
Koska sä olet niin avulias niin kysyisin vielä yhtä asiaa, eli kun mä olen sellainen että haluan kumppanilta kykyä, taitoa, viisautta, näkökulmaa keskusteluihin jne. Niin miten teillä kohtaa esim kiinnostukset ja miten hyvin te ymmärrätte toisianne vaikka sulla on elämättä varmasti sellaisia asioita joka kumppanisi on läpi jo käynyt.
Onko teillä siis annettavaa toisillenne henkisellä tasolla, pystytte ruokkimaan toisen nälkää ja myös avartamaan, tuomaan inspiraatiota toisillenne? Mitä sä luulet kun muutatte yhteen nin teidän arki asettuu. Onko sulla tasavertainen olo hänen kanssaan?
Otatko sä esim roolin että hoidat kodin ja itseäsi, kun hän käy töissä? Vai oletko koulussa ja jaatte arjen askareet? Millaisia unelmia sulla on teidän suhteen ja itsesi suhteen? Millaisia unelmia hänellä on teidän ja itsensä suhteen?
Ja tsemppiä anoreksian selättämiseen, se ei ole helppoa mutta hyvä tuki ja rakkaus itseesi kyllä saa sut parempaan suuntaan. Muistat että pienikin askel oikeaan suuntaan, on askel pois väärästä suunnasta. - mahdollisuus ei 0%
f*ck kirjoitti:
hyvä siis että törmäsitte ja sait syyn laittaa elämäsi parempaan kuntoon.
Kysyin onko suhteessanne mitään mikä sua mietityttäisi, mutta toisaalta suhteenne on kestänyt vasta niin vähän aikaa että elätte vielä sitä rakastumisen ihanaa ensi huumaa.
Koska sä olet niin avulias niin kysyisin vielä yhtä asiaa, eli kun mä olen sellainen että haluan kumppanilta kykyä, taitoa, viisautta, näkökulmaa keskusteluihin jne. Niin miten teillä kohtaa esim kiinnostukset ja miten hyvin te ymmärrätte toisianne vaikka sulla on elämättä varmasti sellaisia asioita joka kumppanisi on läpi jo käynyt.
Onko teillä siis annettavaa toisillenne henkisellä tasolla, pystytte ruokkimaan toisen nälkää ja myös avartamaan, tuomaan inspiraatiota toisillenne? Mitä sä luulet kun muutatte yhteen nin teidän arki asettuu. Onko sulla tasavertainen olo hänen kanssaan?
Otatko sä esim roolin että hoidat kodin ja itseäsi, kun hän käy töissä? Vai oletko koulussa ja jaatte arjen askareet? Millaisia unelmia sulla on teidän suhteen ja itsesi suhteen? Millaisia unelmia hänellä on teidän ja itsensä suhteen?
Ja tsemppiä anoreksian selättämiseen, se ei ole helppoa mutta hyvä tuki ja rakkaus itseesi kyllä saa sut parempaan suuntaan. Muistat että pienikin askel oikeaan suuntaan, on askel pois väärästä suunnasta.Noh, meillä on aikalailla samat kiinnostuksen kohteet. Esim. me molemmat ollaan kiinnostuneita taiteesta. Ja puhutaan paljon henkeviä. Me kerrotaan murheemme toisillemme, ja hän yrittää lohduttaa, tukea ja auttaa minua ja minä häntä. Kun muutamme yhteen, niin kun hän on töissä minä huolehdin kodista. Ja vähän niin kuin vuorottelemme kotiaskareissa. Haaveilen, että minusta tulisi psykoterapeutti. Ja kun kerroin haavestani hänelle, hän sanoi että tottakai mun pitää toteuttaa haaveeni. Ja hän sanoi että jos joudun muuttamaan lähemmäs koulua, hän tulee myös. Me molemmat haaveillaan muutosta Helsinkiin. Ja näillä näkymin meidän tulevaisuus on siellä.
- mahdollisuus ei 0%
mahdollisuus ei 0% kirjoitti:
Noh, meillä on aikalailla samat kiinnostuksen kohteet. Esim. me molemmat ollaan kiinnostuneita taiteesta. Ja puhutaan paljon henkeviä. Me kerrotaan murheemme toisillemme, ja hän yrittää lohduttaa, tukea ja auttaa minua ja minä häntä. Kun muutamme yhteen, niin kun hän on töissä minä huolehdin kodista. Ja vähän niin kuin vuorottelemme kotiaskareissa. Haaveilen, että minusta tulisi psykoterapeutti. Ja kun kerroin haavestani hänelle, hän sanoi että tottakai mun pitää toteuttaa haaveeni. Ja hän sanoi että jos joudun muuttamaan lähemmäs koulua, hän tulee myös. Me molemmat haaveillaan muutosta Helsinkiin. Ja näillä näkymin meidän tulevaisuus on siellä.
Ja vielä lisään: Tunnen että olen tasavertaisessa suhteessa.
- kasvunsa kipuillut
mahdollisuus ei 0% kirjoitti:
Ja vielä lisään: Tunnen että olen tasavertaisessa suhteessa.
Sulla on tavallaan aika pehmeä laskeutuminen aikuisuuteen, kun vierellä on kokenut ihminen, joka on valmis pönkittämään sua kohti sun haaveammattia ja auttamaan sua irti sairaudestasi ja lapsuudenkodista. Olet onnekas, vai oletko samaa mieltä?
- katkeria
kasvunsa kipuillut kirjoitti:
Sulla on tavallaan aika pehmeä laskeutuminen aikuisuuteen, kun vierellä on kokenut ihminen, joka on valmis pönkittämään sua kohti sun haaveammattia ja auttamaan sua irti sairaudestasi ja lapsuudenkodista. Olet onnekas, vai oletko samaa mieltä?
Aika kateelliselta kuulostaa. Jos toinen on onnellinen, niin antakaa olla, älkääkö haukkuko kateellisena kun itsellä ei ole onnellista suhdetta. Tänne ei muutenkaan kannata avautua hirveesti omasta elämästä, tulee vaan kateellisten ja katkerien haukut perään kun itsellä asiat ovat päin peetä.
- f'*ck
katkeria kirjoitti:
Aika kateelliselta kuulostaa. Jos toinen on onnellinen, niin antakaa olla, älkääkö haukkuko kateellisena kun itsellä ei ole onnellista suhdetta. Tänne ei muutenkaan kannata avautua hirveesti omasta elämästä, tulee vaan kateellisten ja katkerien haukut perään kun itsellä asiat ovat päin peetä.
miten sä näet nyt tän kaiken kateellisena? Suomalisten perusluonne on kyllä just tollainen, joko kateelllinen tai katkera. Muuta mahdollisuutta ei ole.
Mä en eläissäni ole ole kateellinen enkä katkera kellekkään. Se on ihan mahdoton ajatus mulle. Mä todella olen iloinen kun ihmisillä menee hyvin ja mun mielestä se suomalinen perinne että kell onni on sen onnen kätkeköön, on kauhea asia. Mutta tämä metsäkansa tietää mitä tapahtuu jos on iloinen, tai muuten ei jurota.
Joten kasvata säkin jo pikkaisen luonnettasi näkemään ettei kaikki ole katkeraa eikä kateelliista. Mulla ei ole mitään ongelmia tuoda tunteitani julki, jos olisin kateellinen mä voisin myöntää sen. Ja ok, olen sanonut esim olevani kateellinen jollekkin kun pääsei unelmamatkalle yms. Mutta en sano sitä sillain että vittukuolesinne-kateellisena. Mutta tiedä sitten ymmärtätkö sä eroa näissäkään.
Ja tuo että jos sanoo jotain mikä ei miellytä niin sitten asiat on itsellä päin peetä. Miten tässäkin nyt on asiat päin peetä? Avautuminen kannattaa aina, täällä tosin ollaan heti katkeria ja kateellisia jos ei asiat ole päin peetä. - eräs tyttö 15v
f'*ck kirjoitti:
miten sä näet nyt tän kaiken kateellisena? Suomalisten perusluonne on kyllä just tollainen, joko kateelllinen tai katkera. Muuta mahdollisuutta ei ole.
Mä en eläissäni ole ole kateellinen enkä katkera kellekkään. Se on ihan mahdoton ajatus mulle. Mä todella olen iloinen kun ihmisillä menee hyvin ja mun mielestä se suomalinen perinne että kell onni on sen onnen kätkeköön, on kauhea asia. Mutta tämä metsäkansa tietää mitä tapahtuu jos on iloinen, tai muuten ei jurota.
Joten kasvata säkin jo pikkaisen luonnettasi näkemään ettei kaikki ole katkeraa eikä kateelliista. Mulla ei ole mitään ongelmia tuoda tunteitani julki, jos olisin kateellinen mä voisin myöntää sen. Ja ok, olen sanonut esim olevani kateellinen jollekkin kun pääsei unelmamatkalle yms. Mutta en sano sitä sillain että vittukuolesinne-kateellisena. Mutta tiedä sitten ymmärtätkö sä eroa näissäkään.
Ja tuo että jos sanoo jotain mikä ei miellytä niin sitten asiat on itsellä päin peetä. Miten tässäkin nyt on asiat päin peetä? Avautuminen kannattaa aina, täällä tosin ollaan heti katkeria ja kateellisia jos ei asiat ole päin peetä.Eikös tää menny jo vähän ohi aiheen? Aloittajahan kysyi että mitä tehdä kun on ihastunut. Miten keskustelu tälläseks ajautu?
- Lady^^
Itselläni on melkein sama ongelma. Paitsi että tapasin tämän ennustajan netissä. En edes tiedä miltä hän näyttää. Ihastuin vaan siihen luonteeseen. Hän on huumorin tajuinen, ystävällinen, puhuu ehkä vähän paljon, mutta on silti kiva jutella hänen kanssaan. Minä tiedän hänen ikänsä mutta hän ei minun. Olen itse melkeen 16v, ja hän on 27v, ja olemme molemmat naisia. Hän ei ole hetero, sillä hän seurusteli naisen kanssa yhdessä kohtaa. Tämä ennustaja jätti naisystävänsä, koska naisystävä oli pettänyt häntä miehen kanssa jo vuoden ajan. Minulla siis saattaisi olla mahdollisuuksia häneen.. Ehkä.
- visionääri itsekin
Oho, onko hän kertonut sulle nuo jutut? Toivottavasti et maksa maltaita teidän jutusteluista. Pidä huolta itsestäs!
- Lady^^
visionääri itsekin kirjoitti:
Oho, onko hän kertonut sulle nuo jutut? Toivottavasti et maksa maltaita teidän jutusteluista. Pidä huolta itsestäs!
Ei, en ole maksanut mitään. Eikä hän edes pyydä minulta mitään. Olemme vaan jutelleet. Ja kyllä hän ne on kertonut. Minä yritän yleensä olla kertomatta itsestäni kovin paljoa. Olen aina vaikuttanut ikäistäni vanhemmalta, joten hän todennäköisesti luulee minua ehkä vanhemmaksi kuin olenkaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän261356Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k71282- 51196
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21194Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis11173Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,11171Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421167Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21154Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä31139Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21130