PAKKOTYÖ - TARJOUS, JOSTA EI KIELTÄYDYTÄ

“...näistä yhteiskunnan loisistahan tässä on kysymys, jotka pitäs panna liikkeelle.” - Työttömien valtakunnallisen yhteistoimintajärjestön (TVY) puheenjohtaja ja “työttömien ääni“ Lea Karjalainen Voiman haastattelussa

Nalle lähti Ruotsiin, pääministeri Katainen ilmoitti erostaan ja valtiovarainministeri Urpilaisen jatkokauteen ei usko enää demareiden liberaalisiipikään. Työttömien määrä kasvaa, eriarvoisuus kasvaa ja samaan aikaan luottoluokitusyhtiö Standard & Poor's laski Suomen luottoluokituksen näkymiä vakaista negatiivisiksi. Kaikki meni.

Vaikeaan taloustilanteeseen tarvitaan syyllinen. Kun maahanmuutto on marginaalista, laiskat kreikkalaiset -kortti loppuun kulutettu ja talouspolitiikka keksittyjen pakkojen sanelemaa, on aika kyykyttää köyhiä. Menisivät hipit ******* töihin.

Hallitus päätti kehysriihessä säästää 50 miljoonaa euroa ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikkaamalla. Nyt sosiaali- ja terveysministeri Risikon tavoitteena on, että työttömät velvoitettaisiin tekemään perusturvan eteen töitä vähintään kaksi tuntia päivässä. Kieltäytymisestä seuraisi maksimissaan 40 prosentin karenssi. Käytännössä työtön on pakotettu karenssien uhalla ottamaan vastaan omaa alaa vastaamatonta työtä kolmen tunnin työmatkan päästä kolmen kuukauden ammattisuojan jälkeen.

Vaikka päätökset on tehty, iso kysymys on, tietääkö hallitus mitä se päätti? Kun päätöksiä tehdään puutteellisin tiedoin, päätös on arvo- ei järkikysymys. Suomessa oli helmikuussa 241 000 työtöntä, joiden aktivointi onkin yhtäkkiä säästötoimenpide eikä menoerä. Samaan aikaan hallitus suunnittelee osallistavaa sosiaaliturvaa. Jos ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaaminen on teknisesti ongelmallinen kysymys, kysymys osallistavasta sosiaaliturvasta on täysin auki. Molempia markkinoidaan ratkaisuina, mutta vaikeampi kysymys onkin, ratkaisuina mihin?

Sosiaaliturvaa kehittävän työryhmän puheenjohtaja Outi Antila kirjoittaa sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivulla, että: “Tavoitteena on ennen kaikkea ehkäistä syrjäytymistä.” Kyse ei siis ole säästöistä vaan ihan vilpittömästä huolesta ihmisten hyvinvoinnista. Ja huolissaan kannattaa ollakin. Etenkin, jos sattuu olemaan työtön ja sossun asiakas.

Suomen perustuslain 18:sta momentti oikeus työhön ja elinkeinovapaus toteaa seuraavaa:

“Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.”

Kyse on siis perusoikeuksista. Jokaisella on oikeus valita työnsä, mutta jokaisella on myös oikeus saada työstä palkkaa. Mikäli työstä ei saa alan työehtosopimuksen mukaista minimipalkkaa, puhumme pakkotyöstä, joka on Kansainvälisen työjärjestö ILO:n pakkotyön vastaisen sopimuksen kieltämää. Myös Suomi on allekirjoittanut sopimuksen.

Ministeriön ajama pakkotyöuudistusten sirpalepommi ei siis sodi pelkästään kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia vaan Suomen perustuslakia vastaan. Vaikka sekä osallistuva sosiaaliturva, ansiosidonnaisen leikkaaminen ja kehysriihen kipeät päätökset myydään eettisissä kääreissä, sisältö on meille köyhille opiskelijoille ja työttömille samaa vanhaa shaibaa: kyse ei ole koskaan porkkanasta vaan parhaimmillaankin oranssiksi maalatusta kepistä.

Väännetäänpä pari asiaa rautalangasta: vapaamatkustajia eivät karenssit kiinnosta. He ovat marginaali, joka ei katoa mihinkään, mutta jonka ruokkiminen alennetuin tuin on edullisempaa kuin kerrannaisvaikutukset, jotka syntyisivät tukien eväämisestä. Se on hyvinvointivaltion hinta. Sen sijaan enemmistöä työttömistä, jotka elävät vastentahtoisesti tuilla ja etsivät aktiivisesti töitä, rangaistaan.

Suomen työttömyys on suoraan seurausta rakenteellisesta murroksesta ja epäonnistuneesta talouspolitiikasta. Ongelma ei ole työn vastaanottamisessa tai työn luonteessa vaan siinä, että töitä ei yksinkertaisesti ole. Tyhmäkin tajuaa, että jos TE-keskuksilla on tarjota 15 000 avointa työpaikkaa, ne eivät riitä 241 000:lle suomalaiselle työttömälle, vaikka kuinka aktivoisimme.

Paras tapa ehkäistä syrjäytymistä ei ole pakko vaan mahdollisuudet. Mahdollisuudet taloudelliseen tasa-arvoon ja työhön. Työtön on kakkosluokan kansalainen, eikä sitä pakot ja rangaistukset muuta. Ansiosidonnainen tai toimeentulotuki ei ole lottovoitto, jonka turvin jäädään vetämään lonkkaa vaan perustuslain takaama perusturva, jolla selvitään juuri ja juuri. Puheet sossu-Tatuista ja maahanmuuttajaperheistä, jotka ostavat televisioita sossun maksusitoumuksilla, ovat satua. Jokainen, joka on elänyt tukiviidakossa tietää, että syrjäytyminen kumpuaa eriarvoisuuden synnyttämästä häpeästä.

http://www.city.fi/blogit/vapaamatkustaja/pakkotyo tarjous josta ei kieltaydyta/126704