äidit hei herätyys!

lol

Kuhunkin asiaan on monta päätöstä. Ei aina osaa tehdä itse. Toiset käyvät psykologilla kysymässä, toiset käyttävät tätä ilmaista vertaistukea. Hyvä kun on tarjolla tällainen palsta. Ja toiset käyttävät rauhoittavia. Oikeita, lapsen kasvua tukevia päätöksiä ei joka tilanteessa ole helppo löytää. Juuri tämä on tie oppia ymmärtämään. Monelle vanhemmalle tulee lapsen tempaukset yllätyksenä, tupakointi, alkoholi, syömishäiriö, järjetön kiukuttelu, ihan tavalliset arjen asiat lapsen kehityksessä jne. On jo helpottavaa kun lukee ettei ole asian kanssa yksin.

Siihen kun vielä pukkaa rahahuolet, avioero, työpaineet niin kyllä tukea ja neuvoja tarvitaan. Ei toisten kokemuksen mitään pelkoa herätä, kuten mainitset, että josko mullekin tuo sattuisi.

Voi tätä kutsua hengailuksi, mutta olen saanut useista eri aiheelueista neuvoja eri tilanteisiin ja noudattanutkin niitä. Pitää vain osata seuloa parhaat. Ihan turhia ovat tuomitsemeset ja vinoilut, mutta varmaan nämäkin kirjoittajat saavat jotain hoitoa sielulleen ja purkautumistien.

Tietenkin lapsissamme on paljon hyvää ja kaunista, mutta jos sellaista kirjoittaa, niin sillä ei ole kysyntää. Miksi rupeaisi kehuskelemaan lasten koulumenestyksellä ja muulla pärjäämisellä. Siihen ei mitään apua tarvitse.

On hyvä että nuoretkin käyvät kasvattajien palstalla, silloin näkevät, mistä ollaan huolissaan. Jos huoltemme lukeminen sinua ahdistaa, kuten tekstistäsi näkyy, sinun ei varmaankaan kannata. Ehdotan sinulle iloisempia lukukokemuksia, niitä löytyy ainakin kirjastosta.

Näkee hyvin, että on 15-vuotias kirjoittanut.
Haluaisit, että äidit (miksei isät??) itse pähkäilisivät ongelmiensa kanssa, uusien tilanteiden ilmestyttyä eteen..
Vertasit Suomen äitejä Afrikan äiteihin.
Meillä on aivan eri tilanteet ja lähtökohdat, Suomella ja Afrikalla, eli ei voi verrata. Luuletko, ettei siellä Afrikassa äidit etsisi tietoa ja tukea netistä, jos sellainen olisi saatavilla? Ja tiesitkös, että vertaistuki on paras tuki monessa asiassa?
Ei kukaan ole seppä syntyessään. Kuinka esikoisen saanut voisi tietää jo valmiiksi kaikki asiat? Ja tämä on totta KAIKKIEN kohdalla.
Ihan samalla tavalla voisi sanoa murrosikäiselle, että "älä valita, noi sun pahanolontunteet/kuohunnat kuuluvat murrosikään, hei haloo. Älä tule tänne palstalle apua etsimään, ole kunnon murrosikäinen".

ps. Kuulostaa siltä, että sinulla ei ole nyt kaikki omien vanhempiesi kanssa kunnossa. Ota yhteyttä vaikka MML:n lasten ja nuorten puhelimeen 116111

Aloittaja, petyit kun aikuiset kirjoittaa kuin jotku nuoret. Kun tulet aikuiseksi, huomaat että aikuiset ovat ihan samoja ihmisiä kuin nuoretkin. Ei me niin kovin paljoa muututa, vaikka ikää ja kokemuksia tulee, ja ihan samoina me pysytään koko ikämme. Aina vain on huolta ja pohdittavaa ihmissuhteissamme, arkielämässämme, ulkonäössämme. Aikuisena myös kiistellään ja pahoitetaan mielensä ihan siinä missä nuorenakin. Toki elämänkokemus ja ymmärrys moniin asioihin lisääntyy enemmän tai vähemmän, mutta periaatteessa aikuisuus ei ole kovin eri asia kuin nuoruus.

Myös aikuisena väsytään ja hermostutaan, on tarvetta purkaa paineita ja kysyä neuvoja esim. täältä. Kukaan ei ole täydellinen eikä tarvitse olla. Kun on tällainen paikka missä voi valittaa kun tuntuu pahalta, tai kuulee millaista toisilla on, se helpottaa välillä. Miksi pitäisi selviytyä ilman tällaistakin?

okei tehdään yksi asia selväksi isänkin pitäisi tehdä jotain okei! MIEHET OVAT LAISKOJA PASKOJA jotka luulee että naiset tekee kaiken yksin olen 16 ja äiti joutuu yksin pitämään huolta asioistani sillä aikaa kun isä on kavereilla!!!!!!!!!!!!!!!!!! NAISET ANSAITSISIVAT ENEMMÄN KUNNIOITUSTA MINUSTA ALKAA TUNTUA ETTÄ MIEHET PÄÄSEVÄT KAIKESTA VAIN NIIN HELVETIN HELPOLLA SYYTTÄKÄÄ NIITÄ!!!!!!

Hei sinä 16-vuotias. Älä ihmeessä yleistä että kaikki miehet olisivat sellaisia kuin isäsi. On myös hyviä ja huolehtivia isiä, jotka tekevät kotona jopa enemmän kuin vaimot, siis kaikenlaisia miehiäkin on. On isiä, jotka ovat perheen kanssa sillä aikaa kun vaimo menee harrastuksissaan ja isiä, jotka tekevät kaikki kotityöt. On myös perheitä joissa ollaan tasa-arvoisia ja kumpikin kunnioittaa ja arvostaa, ja rakastaa toisiaan. Ei voi sanoa että miehet tai naiset pääsisivät yleisesti helpommalla kuin toinen sukupuoli, ja monissa perheissä työnjako sujuu oikein hyvin.

Pidä sinä huoli että itse et aikanaan valitse samanlaista miestä kuin isäsi, koska valitettavan usein huono perhemalli toistuu sukupolvesta toiseen. Valitse sellainen mies, joka kunnioittaa naisia ja ottaa vastuun perheestään. Älä ota mieheksesi ensimmäistä kohdalle sattuvaa, vaan valitse rauhassa ja huolella. On sanotu, että kaikkein eniten siihen millaiseksi aikuiselämämme muodostuu, vaikuttaa se millaisen puolison valitsemme.

Se on se väsymys, usein. Ja se turhautumien, kun ei kaikki menekään niin kuin piti. Etkö itse ole vielä koskaan turhautunut? Että mielestäsi jonkun asian tulisi mennä tietyllä tavalla, muttei menekään? En ole mietenkään erityisen lapsirakas ihminen, mutta kun esikoiseni syntyi, tiesin että kaikkeni annan. No, annoinko? En. Olen vain ihminen. Teen hirveästi virheitä ja olen usein yksin ongelmanratkaisutilanteessa. Minun oma äitini kuoli kun olin lapsi, eikä minulla ole siskoa, veljiä kyllä. Kaiken lisäksi en oikein pidä yleisistä "naisten asioista", olen siis kutakuinkin rakentanut tietoisuuden äitiydestä aika lailla ihan itse, ilman verkostoa, ilman nettiä. Siihen nähden olen mielestäni pärjännyt ihan hyvin. Mieheni on varmaan hyvä isä, mutta ongelmat lasten kasvatuksessa ja niihin liittyvät päätökset ja niiden toteuttamiset hoidan minä (en omasta tahdostani). Minä olen se meidän perheen "pahis" ja joskus se ottaa veronsa eikä jaksakaan kauniisti ja suloisesti selittää sille nuorelle, missä meni väärin. Vaan tulee se huuto ja uhkaus ja toivottomuus oman lapsen piittaamattomuudesta. Näitä palstoja en ole vielä kauaakaan lukenut ja sen olen todennut, ettei moniakaan kirjoituksia kovin tosissaan pidä ottaa, mutta varmasti joillekkin näistä apua löytyy ja useinhan sitä negatiivisuutta puretaan täällä pois.

Kai sinä avaaja kuitenkin käsität, että suurin osa suomi24-avauksista on vain keksittyjä provoja? Itse en ainakaan jaksa uskoa, että ihmiset olisivat niin tyhmiä.

Sinunkin avaus lienee provo, koska luulisi 15-vuotiaan osaavan kirjoittaa selkeämmin. Missä kappalejaot ja pilkut? Puhekielen käytön toki ymmärrän, mutta kai sinä olisit halunnut, että joku jaksaa todellakin lukea sinun avauksesi?

En usko sinun olevan 15-vuotias nuori. Olet se yksi ja sama mielenterveysongelmainen, naisia vihaava lissu-ukko, koska syyllistät tekstissäsi vain äitejä. Tiesitkö, että on olemassa vanhempana ja kasvattajana myös toinen sukupuoli? Ota lääkkeesi, käy ulkona ja katso sitten vähän ostos-tv:tä. Kyllä se siitä.

Oli kiva lukea näkemys suoraan nuoren maailmasta. Omat lapset pienempiä vielä mutta kovasti jo ajattelevat ja askaroivat asioita.

Pienenä luulin että olen sitten siinä ja siinä iässä jo niin järkevä että, mutta sama epätäydellinen ihminen sitä on kuin lapsenakin, kasvanut ja viisastunut vaan kokemuksista ja vastuusta, joka aikuiselle kuuluu.

Välillä kitinä on turhaa, ja siksi sitä haluaa mieluummin täällä harrastaa nimettömänä kun ei aikuisten oikeasti viitsi kitistä omille lähimmille ihmisille.

Se on vertaistuki, jota täältä saa, tosin välillä aika rankassa muodossa, mutta sekin on toisaalta hyvä, kritiikin ja erilaisten mielipiteiden puolesta asiaa tulee syynättyä tarkemmin ja pohdittua vähän eri kantiltakin kuin muuten ehkä pohtisi. Netin keskustelupalsta tämä on vaan, joten liian vakavasti ei näitä asioita ehkä kenenkään pidä ottaa täällä useimmissa tapauksissa. Ja netissä tulee kirjoitettua ehkä kärkevämmin kuin asian muuten ilmaisisi tai miten siitä muuten ihan kokonaisuudessaan ajattelisi.

Ei se vanhemmuuskaan ole aina niin helppoa. Ei se oikeuta kitinään tai oman vastuun laiminlyömiseen, mutta neuvon kysymiseen, epäröintiin ja mielen purkamiseen mielestäni kyllä.

Ei ihminen ole koskaan "valmis", elämä on ikuista kasvamista, oppimista ja kehittymistä yhä paremmaksi ihmiseksi. :)

Äiti / äidit ehkä heräisivät paremmin kun sinä osaisit esittää asian sutjakammin. Ts. pötköputken lukeminen on ärsyttävää ja rasittavaa silmille ja selvän ottaminen asiasta ärsytyksen ja rasituksen lisäksi voi olla sangen työlästä ja vaikeaa.

Oletko ikinä kuullut kappalejaosta mitään. Ole tarkkaavaisempi koulutunneilla. Ja kotonakin kannattaa kertoa äidille ja isällekin miltä mikäkin asia tuntuu ja vaikuttaa. Vanhemmilla(kaan) ei ole sellaista taitoa, että voisi tietää tai arvata lapsensa pään sisäiset ajatukset ja asiat. Lapsella(kin) on suu sitä varten, että sitä käytetään sanomiseen ja kertomiseen, asioiden avaamiseen.