Lopettaa suhde vielä kun jotain pelastettavissa on?

Oletteko siis mustiksia eksist vai yleensä pelkäätte ? Ainahan noita jonkun verran tulee kerrottua,mut voi vaikuttaa että yhdes itkitte eksienne perään,eli ulkopuolisena vaikutatte laastareilta toisillenne. Oletteko tehny muuta yhteenkuuluvuuden tunnetta lisäävää,kuin puhuneet? Onko taustalla kumminki jotain muuta vielä,jompukumpi ei olekaan täysillä mukana,kaipaa vapauttaan.Löysässä hirressä roikkuminen tekee just riitoja,molempien pitäisi uskaltaa panostaa,eikä vain kun riidelty ja ero uhkaa. Saatat seisoa liian lähellä tilannettanne. Puhu ihmeessä pojalle suoraan tulanteestanne silloin kun rauha on maassa. Jos hän on se joka hannaa,pitäis alkaa yrittämään. Miksi ruokitte toistenne mustasukkaisuutta ettekä tee asioita yhdessä.Mutta jos sinun järki sanoo osun sydämen äänellä nyt että juttu on jollain tapaa nyt ohi,eroa ennen lisävahinkoja.Intuituoon yhdistyy usein myös kokemus..

Lähinnä mustasukkaisuutta aiheuttaa varsinkin miehen puolelta se, että minulla oli muita miehiä silloin, kun aloimme "lämmittelemään" suhdetta muuhunkin kuin ystävyyteen.Miehellä taas ei ole ollut muita kuin minut exänsä jälkeen joten olemme siinä mielessä epätaso arvoisemmassa tilanteessa. Olemme joskus aiemmin puhuneet siitä ja rivien välistä pystyi miehenkin sanoista lukemaan, että häntä kaduttaa myöskin vähän se, että aloimme "seurustelemaan". Olimme ystävinä toisillemme parhaita tukijoita ja vietimme päivittäin aikaa yhdessä ja puhuimme paljon. Nyt kumpikaan ei pysty toiselle kunnolla puhumaan ettei riitaa tule. Onhan se eri asia puhua seurustelukumppanille kuin pelkästään ystävälle.

Mies on myös sanonut ettei tiedä pystyykö koskaan luottamaan minuun, koska tietää millainen olen ollut edellisissä suhteissa ja nähnyt kaverina kaikki toilailunu ja kuulemma vaikea uskoa, että olisin hänelle erilainen kuin olin exälleni. Tämä ehkä eniten vaikuttaa siihen, että suhde ei etene, kun mies pelkää liikaa luottaa minuun ja minä taas haluaisin enemmän.