voiko rakkaus loppua?

Kuten jokainen mies, jolla on kotona kotivaimo ja äiti. Käyttää vain rakkautta ja avulaisuutta hyväkseen. On hienoa, että tästä nyt varmasti syntyy asiallista keskustelua.
Olet siis sitä mieltä, että uraihmisen kanssa eläessä ihminen elää rippeissä? Paljon mahdollista. Mutta onkohan kovasti uraa tekevän ihmisen mahdollista koko ajan huomioida tms?

Rakastaako uraihmiset sitten kumppaniaan? Miehet ehkä voisivat vastata tähän paremmin, koska edelleen tiedän vaikka kuinka monta miestä, kenellä nainen hoitaa kodin, perheen ja oikeastaan koko heidän muun elämänsä kasassa pitämisen, heidän tehdessä vain töitä ja osallistuessa lähinnä "vapaaehtoisena". Uramiesten takana on poikkeuksetta nainen. Aloittaja kuvailemaa tilannetta, en tiedä yhtään, mutta toki se on varmaan mahdollista.
Mielenkiintoista! Mutta vastauksia tosiaan löytyy enemmän miehiltä.

Joten miten on, rakastaako uramies vaimoaan/naistaan, vai käyttää tätä vain ilmaisena lastenhoitoapuan, hyväkseen, ja onko mitään järkeä elää pelkissä onnen rippeissä jättäen toinen henkisesti koko ajan kotiin yksin?

Kuinka on uraihmiset kirjoitti:

Kuten jokainen mies, jolla on kotona kotivaimo ja äiti. Käyttää vain rakkautta ja avulaisuutta hyväkseen. On hienoa, että tästä nyt varmasti syntyy asiallista keskustelua.
Olet siis sitä mieltä, että uraihmisen kanssa eläessä ihminen elää rippeissä? Paljon mahdollista. Mutta onkohan kovasti uraa tekevän ihmisen mahdollista koko ajan huomioida tms?

Rakastaako uraihmiset sitten kumppaniaan? Miehet ehkä voisivat vastata tähän paremmin, koska edelleen tiedän vaikka kuinka monta miestä, kenellä nainen hoitaa kodin, perheen ja oikeastaan koko heidän muun elämänsä kasassa pitämisen, heidän tehdessä vain töitä ja osallistuessa lähinnä "vapaaehtoisena". Uramiesten takana on poikkeuksetta nainen. Aloittaja kuvailemaa tilannetta, en tiedä yhtään, mutta toki se on varmaan mahdollista.
Mielenkiintoista! Mutta vastauksia tosiaan löytyy enemmän miehiltä.

Joten miten on, rakastaako uramies vaimoaan/naistaan, vai käyttää tätä vain ilmaisena lastenhoitoapuan, hyväkseen, ja onko mitään järkeä elää pelkissä onnen rippeissä jättäen toinen henkisesti koko ajan kotiin yksin?

Lue lisää

Ap:n tapauksessa lapset eivät ole hänen vaan naisen, joten hyväksikäytön makua on selkeästi..

Katsoin 20 vuotta neljää yritystä pyörittävää lasteni isää, en saanut edes rippeitä, minua ei rakastettu alussa, välissä eikä lopussa, ei huomioitu, ei osallistuttu mihinkään perheenä eikä parisuhteena, ei tehty mitään yhdessä.
Nyt olen eronnut tuollaisesta hyväksikäyttöliitosta, en usko, että kukaan mies pystyy sellaiseen suhteeseen, millaisen todella haluaisin: rakkaussuhteen; joten olen ilman miestä.

rakkaus voi loppua kirjoitti:

Ap:n tapauksessa lapset eivät ole hänen vaan naisen, joten hyväksikäytön makua on selkeästi..

Katsoin 20 vuotta neljää yritystä pyörittävää lasteni isää, en saanut edes rippeitä, minua ei rakastettu alussa, välissä eikä lopussa, ei huomioitu, ei osallistuttu mihinkään perheenä eikä parisuhteena, ei tehty mitään yhdessä.
Nyt olen eronnut tuollaisesta hyväksikäyttöliitosta, en usko, että kukaan mies pystyy sellaiseen suhteeseen, millaisen todella haluaisin: rakkaussuhteen; joten olen ilman miestä.

Lue lisää

Totta, lapset eivät ole hänen, mutta onhan hän kuitenkin voinut tutustua naiseen? Yhteen muutto (tai siis oletettu yhdessä asuminen) on valinta ja lapsista hän on tiennyt.
Ettei se nyt hänen kohdallaan minusta ihan niin arvaamatonta hyväksikäyttöä olisi. Tietysti hänen täytyy silti valita, eikä onnettomassa suhteessa kannata olla.

Se on kyllä totta, että jos toinen vaan tekee uraa, niin kuin vaikka miehesi (tai siis ex) niin ei siinä äkkiseltään paljon tilaa muulle jää. Usein? Tai aina?
Miksiköhän sitä niin paljon halutaan, että toinen palvelisi ja toinen saisi sitten tehdä mitä huvittaa...?
Että olisihan se sinun miehellesikin varmaan yksi tai kaksikin yritystä voinut tuoda riittävästi haasteita, perhe olla rikkaus, ja parisuhteesta saada muutakin kuin kodinhoitajan. Ehkä sinä olit jossain määrin onnekkaampi, tarkoitan, että sinulla oli muutakin kuin ura.
Mutta mielenkiintoista on myös se, että sanot ettei sinua rakastettu alussakaan. Mikä sai siis sinut jäämään, tai miksi valitsit semmoisen suhteen alunperinkään? Ennen lapsia vaikka: eroaminenhan on huomattavasti helpompaa ennen lapsia? Sattumaa vai nuoruuden valintaa?

K O UI kirjoitti:

Totta, lapset eivät ole hänen, mutta onhan hän kuitenkin voinut tutustua naiseen? Yhteen muutto (tai siis oletettu yhdessä asuminen) on valinta ja lapsista hän on tiennyt.
Ettei se nyt hänen kohdallaan minusta ihan niin arvaamatonta hyväksikäyttöä olisi. Tietysti hänen täytyy silti valita, eikä onnettomassa suhteessa kannata olla.

Se on kyllä totta, että jos toinen vaan tekee uraa, niin kuin vaikka miehesi (tai siis ex) niin ei siinä äkkiseltään paljon tilaa muulle jää. Usein? Tai aina?
Miksiköhän sitä niin paljon halutaan, että toinen palvelisi ja toinen saisi sitten tehdä mitä huvittaa...?
Että olisihan se sinun miehellesikin varmaan yksi tai kaksikin yritystä voinut tuoda riittävästi haasteita, perhe olla rikkaus, ja parisuhteesta saada muutakin kuin kodinhoitajan. Ehkä sinä olit jossain määrin onnekkaampi, tarkoitan, että sinulla oli muutakin kuin ura.
Mutta mielenkiintoista on myös se, että sanot ettei sinua rakastettu alussakaan. Mikä sai siis sinut jäämään, tai miksi valitsit semmoisen suhteen alunperinkään? Ennen lapsia vaikka: eroaminenhan on huomattavasti helpompaa ennen lapsia? Sattumaa vai nuoruuden valintaa?

Lue lisää

Nuorena riitti, kun itse rakasti palavasti. Ei ymmärtänyt, että olisi tärkeää, että itseäänkin rakastetaan.

Lapsien syntymän jälkeen tai jo raskausaikana mies muuttui hirviöksi.. olin toisaalta onnellinen, kun hän oli menoissaan eikä kotona räyhäämässä. Kuitenkin tosi surullinen ja yksinäinen, oli hän paikalla tai ei..

Eroa ei ollut helppo ottaa, koska hän uhkasi tappaa koko porukan, jos eroan. Piti paeta lopulta poliisivoimin, kun meno meni liian hurjaksi. Yritti kahden vuoden ajan eron jälkeen tuhota minut ja lapset, mutta virkavalta tuli onneksi aina hätiin. Nyt ex pelkää poliiseja niin paljon, että on jättänyt meidät suht rauhaan.

Juu, olen ikionnellinen, että olen saanut kasvattaa lapset yksin. Itse kävin täysipäiväisesti töissä, jonka lisäksi opiskelin uuden ammatin, hoidin kodin ja lapset yksin. Siinä sitä oppi itsenäiseksi, ja nyt sinkkuna pärjään loistavasti ihan itsekin kaikin puolin.

rakkaus voi loppua kirjoitti:

Nuorena riitti, kun itse rakasti palavasti. Ei ymmärtänyt, että olisi tärkeää, että itseäänkin rakastetaan.

Lapsien syntymän jälkeen tai jo raskausaikana mies muuttui hirviöksi.. olin toisaalta onnellinen, kun hän oli menoissaan eikä kotona räyhäämässä. Kuitenkin tosi surullinen ja yksinäinen, oli hän paikalla tai ei..

Eroa ei ollut helppo ottaa, koska hän uhkasi tappaa koko porukan, jos eroan. Piti paeta lopulta poliisivoimin, kun meno meni liian hurjaksi. Yritti kahden vuoden ajan eron jälkeen tuhota minut ja lapset, mutta virkavalta tuli onneksi aina hätiin. Nyt ex pelkää poliiseja niin paljon, että on jättänyt meidät suht rauhaan.

Juu, olen ikionnellinen, että olen saanut kasvattaa lapset yksin. Itse kävin täysipäiväisesti töissä, jonka lisäksi opiskelin uuden ammatin, hoidin kodin ja lapset yksin. Siinä sitä oppi itsenäiseksi, ja nyt sinkkuna pärjään loistavasti ihan itsekin kaikin puolin.

Lue lisää

Nuoret naiset ovat täysin vietävissä, lapsiakin väännetään vaikka tunne on yksipuolinen. Voi jessus..

Niin, kyllä nainen yhdistää uran ja lapset samalla tavalla kuin uramiehetkin.
Eli kotiäidit ovat ilmaisia lapsenvahteja? Niin, niin ovat. Kotiäidit ja naiset ylipäätään, jotka hoitavat kodin ja uramiehet (jotka ovat huomattava enemmistö) omaavat vaimossaan ilmaisen kodinhoitajan ja lapsen vahvdin.

Niin ne miehet yhdistävät uran ja lapset. Niin, miehille on mahdollista saada sekä perhe että ura.
Aloittajan kuvaama tilanne on harvinainen, uranaisen kyseessä ollessa kotityöt jaetaan useimmin 50/50, hankitaan lastenhoitoapua, mies on suunnilleen samantasoisessa asemassa kuin uranainen jne. Uranaisista iso osa on myös sinkkuja.
Aloittaja kuvailee hyvin uramiehen ja hänen vaimonsa elämää.
Usein uramiehillä on kotia hoitava (kunnianhimoton) vaimo joka omistautuu miehensä pystyssä pitämiseen, auttamiseen jne.

Mutta olet siis täysin oikeassa: niin se käy, ja muuten se ei onnistu.

Olet täysin oikeassa kirjoitti:

Niin, kyllä nainen yhdistää uran ja lapset samalla tavalla kuin uramiehetkin.
Eli kotiäidit ovat ilmaisia lapsenvahteja? Niin, niin ovat. Kotiäidit ja naiset ylipäätään, jotka hoitavat kodin ja uramiehet (jotka ovat huomattava enemmistö) omaavat vaimossaan ilmaisen kodinhoitajan ja lapsen vahvdin.

Niin ne miehet yhdistävät uran ja lapset. Niin, miehille on mahdollista saada sekä perhe että ura.
Aloittajan kuvaama tilanne on harvinainen, uranaisen kyseessä ollessa kotityöt jaetaan useimmin 50/50, hankitaan lastenhoitoapua, mies on suunnilleen samantasoisessa asemassa kuin uranainen jne. Uranaisista iso osa on myös sinkkuja.
Aloittaja kuvailee hyvin uramiehen ja hänen vaimonsa elämää.
Usein uramiehillä on kotia hoitava (kunnianhimoton) vaimo joka omistautuu miehensä pystyssä pitämiseen, auttamiseen jne.

Mutta olet siis täysin oikeassa: niin se käy, ja muuten se ei onnistu.

Lue lisää

Harvempi uramies edes kehtaa väittää, että molemmat voi saada. Se kun ei yksinkertaisesti ole mahdollista ilman että jompikumpi puoli kärsii. Vuorokaudessa ei ole kuin tietty määrä tunteja.

Hieno kirjoitus.
Mun mielestä kans tää on provo, mutta uskon tasa-arvoon ja siihen että olipa kyse miehestä tai naisesta, niin se toisen ura ja kotona olevan napina ovat universaaleja.
Se vaan iljettää, että heti kun on naisesta kyse niin puhutaan että tää nainen käyttää miestä vain hyväksi.
Onko sit niinkin että jos mies käy töissä ja nainen on kotona, niin se mies aina käyttää naista hyväksi?
Jos näin ajatellaan, niin kaikkien parisuhteessa olevien pitäisi lakata työnteko ja olla kotona molemmat, niin kumpikaan ei silloin käytä toista hyväksi.
Miksi naisen pitäisi elää kuten sinkku ja olla omavarainen lastenhoidossakin, jos hänellä kerran on mies?
Miksi miehen pitäisi lakata käymästä töissä ja alkaa päätoimiseksi romantikoksi, jos hänellä kerran on parisuhde joka mahdollistaa uran sekä lasten teon? Miksi parisuhde ei ole asioita mahdollistava enää vaan itsetarkoitus?

halipila2 kirjoitti:

Hieno kirjoitus.
Mun mielestä kans tää on provo, mutta uskon tasa-arvoon ja siihen että olipa kyse miehestä tai naisesta, niin se toisen ura ja kotona olevan napina ovat universaaleja.
Se vaan iljettää, että heti kun on naisesta kyse niin puhutaan että tää nainen käyttää miestä vain hyväksi.
Onko sit niinkin että jos mies käy töissä ja nainen on kotona, niin se mies aina käyttää naista hyväksi?
Jos näin ajatellaan, niin kaikkien parisuhteessa olevien pitäisi lakata työnteko ja olla kotona molemmat, niin kumpikaan ei silloin käytä toista hyväksi.
Miksi naisen pitäisi elää kuten sinkku ja olla omavarainen lastenhoidossakin, jos hänellä kerran on mies?
Miksi miehen pitäisi lakata käymästä töissä ja alkaa päätoimiseksi romantikoksi, jos hänellä kerran on parisuhde joka mahdollistaa uran sekä lasten teon? Miksi parisuhde ei ole asioita mahdollistava enää vaan itsetarkoitus?

Lue lisää

Mutta täytyy sanoa, että mietin hieman tätä ja tulinkin tulokseen, että kerrankin muuten (paitsi joiltain kököiltä sanavalinnoiltaan) onnistunut provo, tai siis minun mielestä ainakin. Eikä sen sittenkään väliä "miksi", siis onko aloittaja halunnut oikeasti vaan provoilla vai pilailla, onko tämä sattumalta onnistunut aihe vai ei. Olisi kyllä tietty kiva tietää, mutta ei "pakollista".
Aihe on meinaan mielenkiintoinen, toivottavasti tästä syntyy pohdintaa ja keskustelua.

Niinpä, me ei usein tulla miettineeksi että tosiaan meillä on näin erilaiset käsitykset siitä mitä mies saa tehdä ja mitä nainen saa tehdä. Paras kysymyksesi on (tässä, minun..) mielestäni tuo "Miksi naisen pitäisi elää kuten sinkku ja olla omavarainen lastenhoidossakin, jos hänellä kerran on mies?"

Olemme muka tasa-arvoinen yhteiskunta ja silti tässäkin tulee asenteet heti esiin. Tosin, väitetäänhän meillä ettei ole muka luokkaerojakaan, ettei suomi olisi luokkayhteiskunta: ja niitä pidetään yllä jo ihan koulutustitteleillä.
Parisuhteessa tietty parit luovat pelisääntönsä itse. Meitä kuitenkin muokkaa meidän kasvatukselliset asenteemme, ympäristö ja kulttuuri, ja paaaaaaljon enemmän kuin edes tiedostamme. Loppujen lopuksi voidaan siis miettiä, saammeko me valita kaikkia asenteitamme kovinkaan vapaasti.

Itsekin kiinnitin kovasti huomiota tuohon hyväksikäyttö-juttuun ja kuten lopussa toteankin, että kotimies on irvikuva ja pelle, kotiäiti, mikäs hän sitten on? Miksi mies ei voisi olla miehekäs ja kotona, ja tosiaan tuo omavaraisuus kysymyksesi on hyvä!
Mutta jotten toistaisi itseäni, näiden sinun hyvien kysymysten lisäksi, mietin vielä tätä:
Ajatelkaapa vaikka Selännettä. Teemu on luonut uraa ja hänellä on ollut 100%:sti kodinhoitaja, lasten hoitaja jne. Sirpa Selänteen ainoa ura ja tarkoitus on ollut tukea miestään. He näyttävät aika onnellisilta silti.
Olen pienestä saakka ihaillut Teemu Selännettä kovasti, mutta en koskaan haluaisi olla Sirpa. En todellakaan haluaisi elää vain miehelleni ja pönkittää hänen uraansa, en edes vaikka hän olisi NHL-tähti. En jotenkin osaisi kuvitella, että olen "pelkkä aisan kannattaja", vaikka noilla se on yleistä, tärkeää ja ei huippu-urheilija, pelaaja, voi olla muuta kuin hoivattava. Hän treenaa ja pelaa niin paljon että perhe on huoltojoukot ja kaikki palvelevat häntä. Hänen ruokansa tehdään, kotinsa siivotaan, urheilukamat huolletaan, häntä valmennetaan, kannustetaan, rakastetaan, paapotaan ja hoidetaan. Myös kotona. Hän on kaveri-isä - silloin kun se hänelle sopii.
Heille se kuitenkin näyttää sopivan. Ymmärrän täysin, jopa ihailen pelaajaa, Sirpa on kaunis ja onnellisen näköinen, mutta en koskaan haluaisi enkä usko että voisin olla, kuten he.

Usein naisurheilijoiden miehet ovat jossain valmentaja-asemassa: ylempänä. Eivät koskaan pelkkänä koti-isänä hoitamassa. Vaan he hoitavat managerin asioita, valmentavat (johtavat) ja/tai ovat huomattavasti vanhempia ja /tai muuten menestyneitä. He eivät suinkaan ole pelkkiä koti-isiä. Oletteko huomanneet? Siinä kun miehillä on useammin vaimo, joka on karrikoiden sanottuna kodinhoitajan roolissa, eikä takuulla kuin "luistimen kantajana", on naisten mies vanhempi, valmentaja, asemassa.
(Nyt otsikoissa on ollut Karalahden vaimo, joka ei miehensä vaatimuksesta mennyt edes töihin. Kuka mies suostuisi semmoiseen?)

Mikäli mies ei ole semmoisessa asemassa tai muuten riittävän menestynyt, on seurauksena ero.

Lisää mietittäävää: Selänteet voi tehdä tämmöisen jaon. Ajatellaan jotakin naisurheilijaa, joka toteaisi, ettei juurikaan hoida kotiaan eikä lapsiaan, että he vaan joskus perheen kanssa viettävät aikaa, mutta isä hoitaa lapset ja kodin, jotta äiti voi keskittyä vain urheiluun... Mitä hänestä ajateltaisiin?

Miehien ura yleensä lähtee nousuun sitoutumisesta, ja siitä kun heillä on perhe. Naisten urakehitys tyssää perheeseen ja urheilijat lopettavat useammin kuin jatkavat äiteinä.
Naiset ja miehet ovat kuitenkin myös yksilöitä: osa naisista on kunnianhimoisia, eikä kaikki miehet taas ole. On monta tapaa olla nainen ja mies, perhe, isä ja äiti. Vai onko?

Kaikki loppuu aik... kirjoitti:

Mutta täytyy sanoa, että mietin hieman tätä ja tulinkin tulokseen, että kerrankin muuten (paitsi joiltain kököiltä sanavalinnoiltaan) onnistunut provo, tai siis minun mielestä ainakin. Eikä sen sittenkään väliä "miksi", siis onko aloittaja halunnut oikeasti vaan provoilla vai pilailla, onko tämä sattumalta onnistunut aihe vai ei. Olisi kyllä tietty kiva tietää, mutta ei "pakollista".
Aihe on meinaan mielenkiintoinen, toivottavasti tästä syntyy pohdintaa ja keskustelua.

Niinpä, me ei usein tulla miettineeksi että tosiaan meillä on näin erilaiset käsitykset siitä mitä mies saa tehdä ja mitä nainen saa tehdä. Paras kysymyksesi on (tässä, minun..) mielestäni tuo "Miksi naisen pitäisi elää kuten sinkku ja olla omavarainen lastenhoidossakin, jos hänellä kerran on mies?"

Olemme muka tasa-arvoinen yhteiskunta ja silti tässäkin tulee asenteet heti esiin. Tosin, väitetäänhän meillä ettei ole muka luokkaerojakaan, ettei suomi olisi luokkayhteiskunta: ja niitä pidetään yllä jo ihan koulutustitteleillä.
Parisuhteessa tietty parit luovat pelisääntönsä itse. Meitä kuitenkin muokkaa meidän kasvatukselliset asenteemme, ympäristö ja kulttuuri, ja paaaaaaljon enemmän kuin edes tiedostamme. Loppujen lopuksi voidaan siis miettiä, saammeko me valita kaikkia asenteitamme kovinkaan vapaasti.

Itsekin kiinnitin kovasti huomiota tuohon hyväksikäyttö-juttuun ja kuten lopussa toteankin, että kotimies on irvikuva ja pelle, kotiäiti, mikäs hän sitten on? Miksi mies ei voisi olla miehekäs ja kotona, ja tosiaan tuo omavaraisuus kysymyksesi on hyvä!
Mutta jotten toistaisi itseäni, näiden sinun hyvien kysymysten lisäksi, mietin vielä tätä:
Ajatelkaapa vaikka Selännettä. Teemu on luonut uraa ja hänellä on ollut 100%:sti kodinhoitaja, lasten hoitaja jne. Sirpa Selänteen ainoa ura ja tarkoitus on ollut tukea miestään. He näyttävät aika onnellisilta silti.
Olen pienestä saakka ihaillut Teemu Selännettä kovasti, mutta en koskaan haluaisi olla Sirpa. En todellakaan haluaisi elää vain miehelleni ja pönkittää hänen uraansa, en edes vaikka hän olisi NHL-tähti. En jotenkin osaisi kuvitella, että olen "pelkkä aisan kannattaja", vaikka noilla se on yleistä, tärkeää ja ei huippu-urheilija, pelaaja, voi olla muuta kuin hoivattava. Hän treenaa ja pelaa niin paljon että perhe on huoltojoukot ja kaikki palvelevat häntä. Hänen ruokansa tehdään, kotinsa siivotaan, urheilukamat huolletaan, häntä valmennetaan, kannustetaan, rakastetaan, paapotaan ja hoidetaan. Myös kotona. Hän on kaveri-isä - silloin kun se hänelle sopii.
Heille se kuitenkin näyttää sopivan. Ymmärrän täysin, jopa ihailen pelaajaa, Sirpa on kaunis ja onnellisen näköinen, mutta en koskaan haluaisi enkä usko että voisin olla, kuten he.

Usein naisurheilijoiden miehet ovat jossain valmentaja-asemassa: ylempänä. Eivät koskaan pelkkänä koti-isänä hoitamassa. Vaan he hoitavat managerin asioita, valmentavat (johtavat) ja/tai ovat huomattavasti vanhempia ja /tai muuten menestyneitä. He eivät suinkaan ole pelkkiä koti-isiä. Oletteko huomanneet? Siinä kun miehillä on useammin vaimo, joka on karrikoiden sanottuna kodinhoitajan roolissa, eikä takuulla kuin "luistimen kantajana", on naisten mies vanhempi, valmentaja, asemassa.
(Nyt otsikoissa on ollut Karalahden vaimo, joka ei miehensä vaatimuksesta mennyt edes töihin. Kuka mies suostuisi semmoiseen?)

Mikäli mies ei ole semmoisessa asemassa tai muuten riittävän menestynyt, on seurauksena ero.

Lisää mietittäävää: Selänteet voi tehdä tämmöisen jaon. Ajatellaan jotakin naisurheilijaa, joka toteaisi, ettei juurikaan hoida kotiaan eikä lapsiaan, että he vaan joskus perheen kanssa viettävät aikaa, mutta isä hoitaa lapset ja kodin, jotta äiti voi keskittyä vain urheiluun... Mitä hänestä ajateltaisiin?

Miehien ura yleensä lähtee nousuun sitoutumisesta, ja siitä kun heillä on perhe. Naisten urakehitys tyssää perheeseen ja urheilijat lopettavat useammin kuin jatkavat äiteinä.
Naiset ja miehet ovat kuitenkin myös yksilöitä: osa naisista on kunnianhimoisia, eikä kaikki miehet taas ole. On monta tapaa olla nainen ja mies, perhe, isä ja äiti. Vai onko?

Lue lisää

Juu mikähä siinä on että kukaan ei halua olla Sirpa.
Mut toisaalta, Sirpan työ on kannattanut: Hän on kannatellut ukkonsa niin rikkaaksi, että lapsenhoito on muutakin kuin vaatekomeron kokoisessa kämpässä tavaroiden siirtelyä edestakaisin jotta mahtuu vaihtaman vaipan..
hän voi lopulta toteuttaa itseään melko vapaasti, ja kuka tietää missä Sirpa on hyvä..
Mä voisin olla vaikka kuuluisan jääkiekkoilijan vaimo, tehdä lapsia ja kasvattaa niitä, ja koska elintaso on hyvä mulle jäisi aikaa vaikkapa opiskella tai kirjoittaa kirjaa iltaisin..ehkä se mun juttu ei olisi sellainen mistä kirjoitetaan lehtiin ja mistä tulee kuuluisaksi, mutta kyllä se toisen kannattelu tavallaan voi molempia kannatella JOS sen tekee kunnolla eikä käy niin että se uraa tehnyt vaikkapa pettääkin ja etsii nuoremman sit kun lapset on kasvaneet.
No siinäkin sen kannattelijan pitää pedata MITÄ SAAN jos tää kaikki yhtkkiä kaatuu, mitä jää käteen?
Naiset ei ole koskaan osanneet vaatia palkkaa kotityöstään, mies on van elättänyt mutta naisen vanhuudenturva yms on riippunut miehestä..
No nyt kun alkaa olla miehiä koti-isinä, he napisevat kunei tule halia.
eli miehetkin haluaisivat halipalkalla olla töissä, juuri kun me naiset olemme yrittäneet moisesta epätasa-arvosta taistella eroon?
Meidän uranaisten kannattaa kohdlela miehiämme hyvin: jos sieltä töistä rahaa tulee niin maksetaan uraamme kannattelevalle miehelle palkka:D
Sitten säästyy ne halaukset siihen, kun rakastaa, eikä siihen että toinen alkaa laskea hoidin lapsia 6 tuntia ja sain yhden halin! Apua mua käytetään hyväksi.

Sinulla on sekä hieno mies, mutta myös hyvin vahva itsetuntoinen. Jostain syystä (en siis tiedä miksi) monilla miehillä olisi tuossa vaikeuksia oman miehisen itsetunnon kanssa. Ongelma tuntuu kulminoituvan nimenomaan siihen miehisyyden tunteeseen. Nainen ehkä voi kokea olevansa nainen kotiäitinä, uranaisena jne. moninaisemmissa rooleissa helpommin, kun taas jostain syystä miehen rooli tuntuisi olevan vähän yksipuolinen ja helpommin uhattuna.

Siksihän miesten on vaikea valita esim. harrastuksista semmoiset "naisten" harrastukset. Tai poikien. Joku tyttöjen harrastus ei olekaan pelkkää tekemistä, vaan jopa miehisyyttä leimaavaa/uhkaavaa. Balettia on ennen tätä, tanssinut miehet ja viulu on alunperin ollut miehien soitin, naisilla jopa paheksuttu! Mutta nykyään homottelu, ja vähempi miehisyys on uhkana näissä harrastuksissa: vaatii vahvaa itsetuntoa uskaltaa oikeasti itse valita. Tytölle on kunnia olla "hyvä jätkä", mutta pojalle on häpeä olla mitään tyttömäistä tai naismaista...
??? Vaikka molemmissa sukupuolissa olisi ja on, yleistettäviäkin piiretitä (siis useammin toisessa kuin toisessa) on jännä, ettei yksilöllisyyttä meinata myöntää tai hyväksyä sitä, että naisissa on aina myös maskuliininen puoli ja miehissä aina myös feminiininen puoli.

Ulkopuoliset tosiaan myös kommentoivat. Jopa aikuislle, kuten te. Se on aika uskomatonta, mutta totta.
Miehelläsi on todella hieno itsetunto ja vahva miehisyyden tunne, se on oikeasti tosi hienoa. Hän ei koe miehisyytensä rakentuvan ulkoisten asioiden varaan, vaan hänellä on lahja (kasvatus?) valita aidosti. Tai siis, ainakin tuon perusteella kuulostaisi siltä.
Hienoa että olette löytäneet juuri teille ja teidän luonteisiinne ja suhteeseenne sopivat ratkaisut!

"Ehkä hän on harvinainen mies, mutta hän ei pidä lastenhoitoa työnä. Toki se sinällään on työtä, mutta se on osa elämää, ja omista lapsista huolehtiminen on etuoikeus. Toisaalta miehen työaikojen ja ylitöiden takia minun pitää välillä joustaa - teemme molemmat omilla tavoillamme töitä perheen eteen. "

Toi on sitä lyhimmän tikun ajattelua, että sekoitetaan bisnesäly ja rakkaus ja siten ei koeta tekevänsä työtä kun kasvattaa lapsia.
Onhan se työtä, yhteiskunnalle, molemmille, uralle jne..
Naiset juuri vaativat että kotiäitiyttä pidettäisi kans työnä, kun työstähän se käykin!
Niin nyt tulevat miehet, ja sanovat uudelleen ettei se ole työtä!
Sanoppa sille miehellesi minkä työn on tehty tasa-arvon eteen, että alettaisi kodinpitämistäkin arvostamaan.
Nythän esim kotona omaishoitotyötä tekevät säästävät yhteiskunnalle pitkän pennin, mutta sitäkään ei arvosteta ei se oo työtä se on sitä kun rakastat ja se on velvollisuus.
Mut kun tästä rakastamisestta sattuu olemaan muille myös HYÖTYÄ niin miksi siitä ei voi ottaa palkan?

halipula2 kirjoitti:

"Ehkä hän on harvinainen mies, mutta hän ei pidä lastenhoitoa työnä. Toki se sinällään on työtä, mutta se on osa elämää, ja omista lapsista huolehtiminen on etuoikeus. Toisaalta miehen työaikojen ja ylitöiden takia minun pitää välillä joustaa - teemme molemmat omilla tavoillamme töitä perheen eteen. "

Toi on sitä lyhimmän tikun ajattelua, että sekoitetaan bisnesäly ja rakkaus ja siten ei koeta tekevänsä työtä kun kasvattaa lapsia.
Onhan se työtä, yhteiskunnalle, molemmille, uralle jne..
Naiset juuri vaativat että kotiäitiyttä pidettäisi kans työnä, kun työstähän se käykin!
Niin nyt tulevat miehet, ja sanovat uudelleen ettei se ole työtä!
Sanoppa sille miehellesi minkä työn on tehty tasa-arvon eteen, että alettaisi kodinpitämistäkin arvostamaan.
Nythän esim kotona omaishoitotyötä tekevät säästävät yhteiskunnalle pitkän pennin, mutta sitäkään ei arvosteta ei se oo työtä se on sitä kun rakastat ja se on velvollisuus.
Mut kun tästä rakastamisestta sattuu olemaan muille myös HYÖTYÄ niin miksi siitä ei voi ottaa palkan?

Lue lisää

Ei kai tässä mitään ongelmaa olisikaan jos lapset on yhteisiä, mutta jos siksi aloittaa suhteen että haluaa lastenvahdin niin tilanne on eri. Minua risoo jos joudun hetkenkin olemaan miehen lasten kanssa kun hän on poissa. Ei ne kakarat mun ole. Raahaisi mukanaan kun ne kerran on viikonlopuksi ottanut. Viimeiset tunnit on ihan tuskaa kun ne on meillä. Teen tosissani töitä etten sanoisi niille pahasti. Kerran yritti toinen jäädä meille sillä varjolla että oli 37 lämpöä. Mä kilahdin täysin kun se mun kello on mitoitettu, että klo 14 sunnuntaina ne poistuu niin ne j..lauta poistuu! Että oikeesti en tajua jos joku oikeasti suostuisi tuollaiseen hyysäämiseen.

halipula2 kirjoitti:

"Ehkä hän on harvinainen mies, mutta hän ei pidä lastenhoitoa työnä. Toki se sinällään on työtä, mutta se on osa elämää, ja omista lapsista huolehtiminen on etuoikeus. Toisaalta miehen työaikojen ja ylitöiden takia minun pitää välillä joustaa - teemme molemmat omilla tavoillamme töitä perheen eteen. "

Toi on sitä lyhimmän tikun ajattelua, että sekoitetaan bisnesäly ja rakkaus ja siten ei koeta tekevänsä työtä kun kasvattaa lapsia.
Onhan se työtä, yhteiskunnalle, molemmille, uralle jne..
Naiset juuri vaativat että kotiäitiyttä pidettäisi kans työnä, kun työstähän se käykin!
Niin nyt tulevat miehet, ja sanovat uudelleen ettei se ole työtä!
Sanoppa sille miehellesi minkä työn on tehty tasa-arvon eteen, että alettaisi kodinpitämistäkin arvostamaan.
Nythän esim kotona omaishoitotyötä tekevät säästävät yhteiskunnalle pitkän pennin, mutta sitäkään ei arvosteta ei se oo työtä se on sitä kun rakastat ja se on velvollisuus.
Mut kun tästä rakastamisestta sattuu olemaan muille myös HYÖTYÄ niin miksi siitä ei voi ottaa palkan?

Lue lisää

Tämän asian voi käsittää niiiin väärin, tai eri tavoin. Mieheni ajattelee - ja minä myös - että lasten kasvattaminen on arvokasta työtä. Molemmat olemme vuorollamme olleet kotivanhempina. Mutta jos lähden työmatkalle tai mieheni on ylitöissä, emme pidä vastuunottamista kodista ja lapsista taakkana. Se on meidän valintamme, meidän elämäämme, ei sen ihmeempää. Joskus raskastakin, mutta palkitsevaa. Lapset, koti, hyvä puoliso antavat enemmän kuin ottavat.

Ehkä ero on juuri siinä asenteessa: kodin ja lasten hoitaminen on työtä, muttei puurtamista tai taakka. Se on työtä, josta pääsääntöisesti nauttii. Enemmän etuoikeus kuin velvollisuus. Molemmat arvostamme sitä, mitä teemme perheen eteen, tapahtui se sitten työpaikalla tai kotona. Toinen meistä on vuorollaan ollut kotona, kun lapset olivat pieniä. Toinen oli ansiotyössä, mutta työpäivän loputtua lapset ja koti hoidettiin yhdessä. Elettiin.

Mitä nyt tapahtuu,olen vihjaillut omasta
asunnosta, välillä pitää käydä yksin kävelemässä, pitää vaan saada olla yksikseen...onko rakkaus loppumassa,vai onko normaalia palautumus reaktiota.

voimat loppuu kirjoitti:

Mitä nyt tapahtuu,olen vihjaillut omasta
asunnosta, välillä pitää käydä yksin kävelemässä, pitää vaan saada olla yksikseen...onko rakkaus loppumassa,vai onko normaalia palautumus reaktiota.

Lue lisää

Jos ei rakasta ei sitä ole.Pikkujoulua ja uusia rakastumisia.