Moikka! Oon 18 vuotias opiskelija tyttö. Mulla on elämä mennyt alamäkeen viimeisen vuoden sisällä. Olin vaihto-oppilaana viime koulu vuoden ja siellä asiat eivät menneet putkeen. Mun host-perheen kanssa tuli niin suuri ongelmia että aloin viillellä itseäni ja hakkaamaan nyrkkiä seinään. Heidän kanssa tapahtuneet asiat aloittivat alamäen. Heidän kanssaan tunsin itseni mitättömäksi ja kauheaksi. Palatessani takaisin Suomeen en ollut enää oma itseni, olin kuin toinen ihminen. Vanhempani ovat eronneet joten koteja minulta löytyy kaksi. Kumpikaan vanhemistani tai pikku siskoni evät huomanneet suurinta eroa, he vain sanoivat että aikuistuin. Kotona asiat ovat huonosti, siskoni on 17 vuotias ja hän juo alkoholia todella paljon ja on riippuvainen tupakkaan, häntä perheeni ei ole saanut kuriin. Isäni meni vasta uusiin naimisiin ja uuden vaimon takia siskoni ei enää asulla isällä, uusi vaimo ajoi hänet pois. Äitini ei ole tehnyt mitään asialle, kuhan vain katselee vierestä ja toivoo ettei siskoni kuole. Kuitenkin tämä vastuu langetetaan minulle ja että minun pitäisi korjata tilanne. Nyt kun koulut alkoi ja pitäisi opiskella, minä en vain jaksa. Minulla on todella paljon stressiä perheeni takia, myöskin kavereitten. Kaikki kaverini jättivät minut palattuani Suomeen, kuin en olisi olemassakaan. Nyt koulussa kuljen vain yksin, kuin ilmaa olisin. Siellä tunnen oloni kauheaksi. Olen yrittänyt puhua ahdingostani vanhemmilleni, mutta he eivät kuuntele ja sanovat että kyllä sinä pärjäät. Mutta entä jos en pärjää. Haluan pois täältä, haluan että asiani eivät olisi näin huonosti. Perhe ei tue, sisko aivan villinä, kaverit hylkäsivät, opiskelu ei kiinnosta, oma terveys ei kiinnosta. Olen laiha ja luonnostaan mutta nyt olen alkanut näyttää vielä laihemmalta. Mutta minua ei kiinnosta parantuminen, minua ei kiinnosta mitään. Kävin kerran kk sitten psykologin juttusilla, mutta hän sanoi että asiani ovat hyvin. Mutta tiedän että ei ole, mutta en jaksa enää taistella vastaan. Tunne olevani niin yksin. Minulta löytyy poikaystävä mutta hän jäi maailman toiselle puolella, tapasimme vaihto vuoteni aikana. Hän ei ole täällä tukemassa minua, mikä tuntuu kauhealta. Haluaisin vain tietää mikä enää neuvoksi. Itsemurha ajatukset pyörivät päässä tahdotta, en ikinä tekisi niin (olen yrittänyt aikaisemmin, mutta tajusin virheeni ajoissa). En halua jatka näin masentuneena, mikään ei enää innosta, en jaksa enää mitään, väsyttää vain koko ajan, nukahtelen jopa koulussa. Mikä neuvoksi, kun perhekkään ei kuuntele. Olen yksin.
Elämä alamäessä
8
135
Vastaukset
- tässä iäkkäämpänä
Olet joutunut kokemaan lyhyen elämäsi aikana todella paljon. Olisi tuossa kestämistä jo vuosikymmeniä elämää kokeneellekin. Sinulle on sälytetty vastuu, joka ei ole sinun tehtäväsi. Olet ihan oikeassa. Miten voi nuori, joka ei ole saanut kokea terveen ja turvallisen elämisen mallia, alkaa kantamaan vastuuta sisarestaan, satsata tulevaisuuteensa ym.
Ei sinulla ole kaikki hyvin: sokeita ovat psykologikin, kun noin sanoo.
Näin sivussa katsojana olen ymmärtäväni, että äitisi on myös täysin väsynyt, eronsa ja elämänsä myllerryksen vuoksi sokea, ettei hänellä ole voimavaroja olla jälkikasvunsa tukena ja nähdä missä mennään. Kyllä hän rakastaa sinua ja varmaan isäkin, mutta heillä on nyt lapanen hukassa.
Ei elämä vuoteen pariin pysähdy. Sinun pitää saada nyt itsesi kuntoon, ennen kuin voit opiskella ja hankkia ammattia. Olisiko terveydenhoitaja, koulukuraattori ja nuorisopoli tai mitä niitä onkaan taho, jonne nyt menet ja ilmaiset napakasti, että tarvitset apua ja haluat saada itsesi kuntoon. Olet fiksu tyttö, ja annat helposti vaikutelman, että kyllä tässä parjäillään. Tarvitset lepoa ja sielullesi virkistystä.- Epätoivoinen sielu
Kiitoksia tukevista ja ymmärtävistä sanoistasi. Yritän tehdä parhaani saadakseni itseni takaisin kuntoon ja elämäni raiteille. Hyvä kuulla miten ulkopuolinen näkee asian, vaikka lähimmäiseni ovat sokeina sille. Kyllä tämä tästä, askel kerrallaan
- Theofiilus
Epätoivoinen sielu kirjoitti:
Kiitoksia tukevista ja ymmärtävistä sanoistasi. Yritän tehdä parhaani saadakseni itseni takaisin kuntoon ja elämäni raiteille. Hyvä kuulla miten ulkopuolinen näkee asian, vaikka lähimmäiseni ovat sokeina sille. Kyllä tämä tästä, askel kerrallaan
Miksi kirjoitat kuolema ja suru -palstalle? Sinähän olet masentunut.
- Asidofilus
Theofiilus kirjoitti:
Miksi kirjoitat kuolema ja suru -palstalle? Sinähän olet masentunut.
Miksi kirjoitat kuolema ja suru -palstalle? Sinähän olet pilkunn*ssija.
Hei Epätoivoinen sielu.
Kuulostaapa siltä, että sinulla on kannateltavana raskaita taakkoja.
Mainitset kirjoituksesi loppupuolella käyneesi psykologilla ja hän olisi sanonut että asiasi ovat hyvin. En tiedä, mitä kyseinen psykologi tarkoitti, ehkä kysyä jotain sellaista, mitkä seikat elämässäsi tällä hetkellä toimivat. Kuitenkin koit hänen vastaanottonsa mitätöivätnä ja jäit entistä yksinäisemmin asioitasi miettimään.
Rohkaisisin kovasti sinua luottamaan vielä kerran toiseen aikuiseen auttajaan. Opiskelupaikkasi tarjoaa varmaan jotain keskusteluapua, mutta sen lisäksi eri paikkakunnilla on erilaisia nuorisopoliklinikoita joihin ilman muuta kannattaa mennä, tosin taitavat vaatia lääkärin lähetteen. Lääkärillä käyminen olisi muutenkin paikallaan mielialasi kartoittamisen takia ja siksi, että voisitte miettiä millaisesta tukimuodosta hyötyisit. Ilman muuta ansaitset saada tukea asioittesi läpi käymiseen. Myös seurakunnan työntekijöiltä voi saada ja pyytää keskustelutukea, mutta sen lisäksi kannattaa tosiaan käydä lääkärin juttusilla.
Tarinasi sisältää monia pettymyksiä ja huolia. Jakamalla taakka kuitenkin kevenee, vaikka ei taiokaan sitä pois. Asioita työstämällä pikku hiljaa opit löytämään raskaiden asioiden keskellä myös voimavaroja ja sinua eteenpäin auttavia keinoja. Elämäsi voi olla antoisaa siitä huolimatta, että siinä on rankkoja juttuja.
Tulevaisuuteen kanssasi uskoen ja toivoen, että löydät tarvitsemasi huojentautumispaikan!
Meiju diakoni- Theofiilus
Samaa mieltä. Mielenterveydestä on nyt kysymys ja sen pelastamisesta. Mennään asioiden edelle ymmärtämättömyyksissään jos lähdetään kuolemaa ja surua avaamaan. Olet masentunut ja se vaatii käyntiä lääkärillä. Itsekin totesit masentumisesi. Voit toipua siitä kyllä, kunhan etsit apua lääkäriltä.
- 3+4
Haaskalintu
- itsesääli
mene hakemaan apua, jos yksinaäiseltä tuntuu mene ulos vaikka vittu kahvilaan ja tapaa siellä joku tyyppi .. tää on suomalaisten ongelma
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän371555Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61331- 81267
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11265Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,41243Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p411238Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01224Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11200Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21160Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta11146