Tänään Helsingin Sanomissa on sivulla B13 Ensi- ja turvakotien liiton, Neuvontakeskuksen suunnittelijan kirjoitus.
Hän tuo esiin tärkeänä aiheena avun saamisen erotilanteessa. Miten tärkeää on hetimiten tuossa tunnemyrskyn vallassa olevan käydä asiantuntijan kanssa keskustelu ja neuvottelu, jossa tuo hyvin tärkeä asia eli lapsien tilanne tunnemyrskyn riepoessa selvenisi vanhemmille.
Ei hän syyllistä vanhempi, mutta tuo hyvin esille, että lapset jäävät tuon myrskyn jalkoihin ja heidän tilannettaan tuossa tilassa oleva vanhempi ei kykene näkemään oikealla tavalla.
Varmasti on että, ne omat tunteet vellovat korkeina ja silloin vain olettaa asioita, kuten että lapset siinä vain menevät matkassa, mutta totuus lienee, että kaikki osaset ovat hajallaan, ruuan teko tai lasten kanssa tekeminen ovat raskaita ja silloin ne puuttuvat lapsen elämästä. Samoin lapsi ei juuri sylin pääse, lapsen pitäisi olla hiljaa ja ymmärtää, mutta jokainen meistä tietää, että näin ei ole.
Usein se kynnys juttelemaan asiantuntijan kanssa on korkea ja pelkää valtavasti sitä moittimista ja mennään hakemaan apua laastarista, eli puolison korvikkeesta.
Ymmärrettävästi seksi on saattanut olla kortilla jo kauan, sitä puuttuu, haetaan siihen uusi henkilö, kun koetaan että onhan se lupa nyt, kun on eronnut tai sitä on haettu jo ennen erohakemusta.
No nyt on sitten vääränlainen opastaja matkassa, jää ne tärkeätä asiat huomaamatta, kun tämän laastarin hoito perustuu yksinomaan siihen eronneeseen vanhempaan ja usein vielä seksiin yksinomaan. Ja mikä tämä laastari sitten on jos on tullut mukaan tunnemyrskyä käyvän ihmisen elämään, en näe tätä muuta kuin toisen hyväksikäyttäjänä.
Toivoisin todella asetusta tai jopa lakia siihen, että jokainen eroperhe, olipa sitten avio-tai avoliitossa ja kun siihen kuuluu alaikäisiä lapsia saatettaisiin heti asian tultua viranomaisille, mille taholle vain, olipa avioerohakemus, lastenhuoltosopimus tähän keskusteluun, jossa todella autettaisiin asioiden järjestämisessä ja lapsen tilanteen huomioimisessa, kuinka tärkeää on olla lapsen lähellä eikä sysätä tätä vain olemaan . Jospa nämä uudet suhteet eivät pääsisi tähän väliin, vaan sitten kun ensin on saavutettu takaisin edes jonkinlainen tasapaino ja eronneen itsetunto kantaa, jotta jaksaa jo ajatella itsenäisesti, eikä joudu vielä huonompaan tilanteeseen.
Eroja ei aina voi välttää, mutta ihmisiä pitää auttaa mahdollisimman vähin kynnyksin, miten edetä lasten kanssa.
Lapsettomat parit varmasti pärjäävät yksinkin, tosin ovat kyllä herkillä saada hyväksikäyttäjän viereensä, koska kyllä aina eroissa käydään se tunnemyrsky ja vasta kun se hakemus on jätetty, vaikka sitä olisi kuinka työstänyt liiton aikana, totuus tulee esiin vasta kun ollaan eri osoitteissa ja asiat ovat erillään.
Moni harha aukenee nyt totuudeksi, yksi taloudellinen puoli ja toinen lapset. Moni asia on liitossa kärjistynyt, mutta nyt sitten hiomaa, että tekihän se toinenkin osansa jollakin tapaa. Mutta siitä olen varma, että uusi suhde ei tuota asiaa täytä, kyllä hän saattaa olla hyvä rakastaja ja pehmopuheita riittää aikuiselle, mutta lapset eivät taida mahtua yhtälöön, heiltä otetaan näin vanhempi kokonaan. On seinät ja vuode jossakin nurkassa, mutta pieni lapsi ei pääse enää vanhempansa viereen, eikä syliin, sen on vallannut tuo lapselle vieras henkilö, joka saattaa vielä olla perin ankarakin lapselle.
Eron tunnemyrskyn seuraukset
63
1438
Vastaukset
- Mahdotonta menoa
Loistava kirjoitus! Tämä pitäisi kopioida tuonne uskottomuuspalstalle sillä siellähän ne pettäjät ja laastarit lymyävät! Tai harvemmin pettäjät siellä itse kirjoittelevat, mutt nämä kakkosnaiset sitäkin enemmän.
Lapset ja parisuhde palstaa luettuani ahdistuin todella paljon uusioäitien suhtautumisesta miehen entisiin lapsiin! Se on saiarasta eikä tarvitse ihmetellä näitä julkisuudessa olleita tapauksia. Miten ne miehen uudet ovat laidastaan niin ilkeitä ja itsekkäitä naisia?- RealistiN
ja sama toisinpäin...uusi kumppani alkuhuumassa täyttää ns.koko maailman alkuhuumassa. Muutetaan yhteen liian pian, kiire kiire kiire..eikö hälytyskellot soi, mitä sellainen saa aikaan lapsissa, ehkä muissa läheisissä jne.
Kun on isä/äiti, lapsen etua pitää oikeasti miettiä, eikä haroa omassa ero/onnellisuuskriisissään uuden kumppanin kanssa. Oikeasti! Tutustukaa ees kunnolla kumppaniin, antakaa lasten tutustua, tottua, eroahdistuksen tasoittua niin isoilla kuin pienillä. Läheltä seuraan tuollaista tilannetta. Pahalta tuntuu lasten puolesta. - Ön öngelmiä lehdessä
RealistiN kirjoitti:
ja sama toisinpäin...uusi kumppani alkuhuumassa täyttää ns.koko maailman alkuhuumassa. Muutetaan yhteen liian pian, kiire kiire kiire..eikö hälytyskellot soi, mitä sellainen saa aikaan lapsissa, ehkä muissa läheisissä jne.
Kun on isä/äiti, lapsen etua pitää oikeasti miettiä, eikä haroa omassa ero/onnellisuuskriisissään uuden kumppanin kanssa. Oikeasti! Tutustukaa ees kunnolla kumppaniin, antakaa lasten tutustua, tottua, eroahdistuksen tasoittua niin isoilla kuin pienillä. Läheltä seuraan tuollaista tilannetta. Pahalta tuntuu lasten puolesta.Kyl öngelmiä ön tösi päljön helsingin sänömissä.
- Austin Powers
Ön öngelmiä lehdessä kirjoitti:
Kyl öngelmiä ön tösi päljön helsingin sänömissä.
Oot sinä varsin kummallinen kirjoittaja.
- 27v kokemuksella
RealistiN kirjoitti:
ja sama toisinpäin...uusi kumppani alkuhuumassa täyttää ns.koko maailman alkuhuumassa. Muutetaan yhteen liian pian, kiire kiire kiire..eikö hälytyskellot soi, mitä sellainen saa aikaan lapsissa, ehkä muissa läheisissä jne.
Kun on isä/äiti, lapsen etua pitää oikeasti miettiä, eikä haroa omassa ero/onnellisuuskriisissään uuden kumppanin kanssa. Oikeasti! Tutustukaa ees kunnolla kumppaniin, antakaa lasten tutustua, tottua, eroahdistuksen tasoittua niin isoilla kuin pienillä. Läheltä seuraan tuollaista tilannetta. Pahalta tuntuu lasten puolesta.Pitäisikö kaikki kaikki ihmiset laittaa ensin parisuhdekouluun, ennen kuin annetaan lupa tehdä lapsia? Lasten etu on tärkeintä, eivät vanhempien ihmissuhdekiemurat.
Lastentekolupa vain, mikäli on täysi-ikäinen, mielen- ja muukin terveys testattu. Edellytyksenä myös vakaa parisuhde muutama vuosi ennen ennen lasten hankintaa.
Parisuhdetta kannattaa testata eloonjäämis/selviytymisleireillä ääriolosuhteissa ennen avioitumista!
Vieraissakäyminen hyväksyttävää, kun molemmat sen sallivat, virkistää ihmeesti suhdetta. - inhorealismi
RealistiN kirjoitti:
ja sama toisinpäin...uusi kumppani alkuhuumassa täyttää ns.koko maailman alkuhuumassa. Muutetaan yhteen liian pian, kiire kiire kiire..eikö hälytyskellot soi, mitä sellainen saa aikaan lapsissa, ehkä muissa läheisissä jne.
Kun on isä/äiti, lapsen etua pitää oikeasti miettiä, eikä haroa omassa ero/onnellisuuskriisissään uuden kumppanin kanssa. Oikeasti! Tutustukaa ees kunnolla kumppaniin, antakaa lasten tutustua, tottua, eroahdistuksen tasoittua niin isoilla kuin pienillä. Läheltä seuraan tuollaista tilannetta. Pahalta tuntuu lasten puolesta.Tiedän. Seuraan vierestä kuinka uuteen suhteeseen hypätään kaikkine tunnemyrskyineen päivineen. Voisin kirjoittaa siitä vaikka romaanin. Tällä hetkellä tilanne on niin, ettei nuorempi lapsi halua asua äidin uudessa kodissa ollenkaan. Ja tämä lapsi oli aina äidin lapsi, siis toooosi äidin lapsi. Yhtäkkiä oli vain äidin priorisointi toisaalla. Pistää tosi vihaksi ja on vaikuttanut myös ystävyyssuhteeseen.
Lyömätön lause äidiltä oli: "mun pitää myös ajatella itseäni". Just joo. Sitten ihmettelee, kun välit lapsiin on mennyt.... Sad but true. - lissyn lässyn
Ap:n kirjoituksessahan ei syyllistytty vain toista sukupuolta syyllistämällä niin kuin tässä sinun ns. vastauksessasi yleistät kun erojen syitähän on momenlaisia.
Mutta sinulla lissu kun on tämä suppea näkökanta asioihin ja laput silmäkulmissa.
Eroistahan 80% on naisten hakemia syitähän enemmän tai vähemmän päteviä.
Tuskin näissä 80% on vain mies joka pettää näillä "sutturoilla ja kantturoilla" ja kyllähän monesti naisetkin on valmiita pettämään ja oliko 10-20% erojen syistä pettäminen suhteen aikana ja siihenkin on sitten monia eri syitä.
Se on sitten eron jälkeen jatkuu se elämä kummallakin ja mahdollisilla uusillakin suhteilla toisin kuin eräillä elää vuostolkulla vihassa ja katkeruudessa....
Se mitä voisin ottaa kantaa AP:n kirjoitukseen niin kannatan sydämmestäni lapsiperheissä tätä "pakko neuvottelua kun monesti saattaa olla näitä pikkusyitä ero päätöksiin, kodinhoito (koska tunnetustihan pientenkin lasten isät joutuu tekemään pitkää päivää töissä kun jonkunhan se leipäkin on tuotava pöytään) toisen huomioiminen yms. eli saattaa olla ihan väärinkäsityksiäkin.
Mutta sehän on vaikeeta jos toinen on jo eropäätöksen tehnyt ja vaikea on kaksistaan avata näitä solmuja mutta jos olisi tälläinen "pakko" istua pöytään kolmannen avustuksella saattaisi ne väärinkäsitysten solmut jopa aukeaakkin. - lissyn lässyn
lissyn lässyn kirjoitti:
Ap:n kirjoituksessahan ei syyllistytty vain toista sukupuolta syyllistämällä niin kuin tässä sinun ns. vastauksessasi yleistät kun erojen syitähän on momenlaisia.
Mutta sinulla lissu kun on tämä suppea näkökanta asioihin ja laput silmäkulmissa.
Eroistahan 80% on naisten hakemia syitähän enemmän tai vähemmän päteviä.
Tuskin näissä 80% on vain mies joka pettää näillä "sutturoilla ja kantturoilla" ja kyllähän monesti naisetkin on valmiita pettämään ja oliko 10-20% erojen syistä pettäminen suhteen aikana ja siihenkin on sitten monia eri syitä.
Se on sitten eron jälkeen jatkuu se elämä kummallakin ja mahdollisilla uusillakin suhteilla toisin kuin eräillä elää vuostolkulla vihassa ja katkeruudessa....
Se mitä voisin ottaa kantaa AP:n kirjoitukseen niin kannatan sydämmestäni lapsiperheissä tätä "pakko neuvottelua kun monesti saattaa olla näitä pikkusyitä ero päätöksiin, kodinhoito (koska tunnetustihan pientenkin lasten isät joutuu tekemään pitkää päivää töissä kun jonkunhan se leipäkin on tuotava pöytään) toisen huomioiminen yms. eli saattaa olla ihan väärinkäsityksiäkin.
Mutta sehän on vaikeeta jos toinen on jo eropäätöksen tehnyt ja vaikea on kaksistaan avata näitä solmuja mutta jos olisi tälläinen "pakko" istua pöytään kolmannen avustuksella saattaisi ne väärinkäsitysten solmut jopa aukeaakkin.Vastaukseni oli kylläkin nim.Mahdotonta menoa ja jotenkin se hyppäs tänne alas...
- ei ikinä enään
lissyn lässyn kirjoitti:
Ap:n kirjoituksessahan ei syyllistytty vain toista sukupuolta syyllistämällä niin kuin tässä sinun ns. vastauksessasi yleistät kun erojen syitähän on momenlaisia.
Mutta sinulla lissu kun on tämä suppea näkökanta asioihin ja laput silmäkulmissa.
Eroistahan 80% on naisten hakemia syitähän enemmän tai vähemmän päteviä.
Tuskin näissä 80% on vain mies joka pettää näillä "sutturoilla ja kantturoilla" ja kyllähän monesti naisetkin on valmiita pettämään ja oliko 10-20% erojen syistä pettäminen suhteen aikana ja siihenkin on sitten monia eri syitä.
Se on sitten eron jälkeen jatkuu se elämä kummallakin ja mahdollisilla uusillakin suhteilla toisin kuin eräillä elää vuostolkulla vihassa ja katkeruudessa....
Se mitä voisin ottaa kantaa AP:n kirjoitukseen niin kannatan sydämmestäni lapsiperheissä tätä "pakko neuvottelua kun monesti saattaa olla näitä pikkusyitä ero päätöksiin, kodinhoito (koska tunnetustihan pientenkin lasten isät joutuu tekemään pitkää päivää töissä kun jonkunhan se leipäkin on tuotava pöytään) toisen huomioiminen yms. eli saattaa olla ihan väärinkäsityksiäkin.
Mutta sehän on vaikeeta jos toinen on jo eropäätöksen tehnyt ja vaikea on kaksistaan avata näitä solmuja mutta jos olisi tälläinen "pakko" istua pöytään kolmannen avustuksella saattaisi ne väärinkäsitysten solmut jopa aukeaakkin."toinen tehnyt jo eropäätöstä" Silloin on aivan turha hukata yhteiskunnan aikaa ja vaivaa PAKKO sovitteluun. Pakolla ei mitään hyvää saa aikaan. Ei ketään voi pakottaa olla liitossa, rakastaa, sovitella jne. Jos se ei lähde omasta vapaasta tahdos, niin silloin pitää antaa olla. Oletko juuri noin yksinkertainen ja "pakottava" (vaikka väkisin) tyyppi. En ihmettele jos toinen osapuoli on jo tehnyt päätöksensä.
ps. Kokemusta erosta jossa toinen osapuoli yritti kaikkensa, että minulla olisi hankalaa ja vaivanloista, koska itse ei hyväksynyt minun eroaikomusta. Vasta päätinkin pärjätä ja lähteä niin, että varmasti en tarvitse olla koksaan enään hänen kanssaan tekemisissä. Yksi yhteinen lapsi, jota hoitaja käy hakemassa ja viemässä hullulle miehelleni. Vuosi erosta, en ole kertaakaan nähnyt ukkoa enkä puhunut hänen kanssaan, lakimies hoitaa kirjallisesti "pakollisista" asioista. Olen niin onnellinen, että vihdoin ja viimein pääsin tästä tyrannista eroon, huh! Hirveätä henkistä väkivaltaa. Ja että pitäisi vielä laissa määrätä neuvottelemaan hirveän tyrannin kanssa ja vielä pakolla. - Lissun lässylle
lissyn lässyn kirjoitti:
Ap:n kirjoituksessahan ei syyllistytty vain toista sukupuolta syyllistämällä niin kuin tässä sinun ns. vastauksessasi yleistät kun erojen syitähän on momenlaisia.
Mutta sinulla lissu kun on tämä suppea näkökanta asioihin ja laput silmäkulmissa.
Eroistahan 80% on naisten hakemia syitähän enemmän tai vähemmän päteviä.
Tuskin näissä 80% on vain mies joka pettää näillä "sutturoilla ja kantturoilla" ja kyllähän monesti naisetkin on valmiita pettämään ja oliko 10-20% erojen syistä pettäminen suhteen aikana ja siihenkin on sitten monia eri syitä.
Se on sitten eron jälkeen jatkuu se elämä kummallakin ja mahdollisilla uusillakin suhteilla toisin kuin eräillä elää vuostolkulla vihassa ja katkeruudessa....
Se mitä voisin ottaa kantaa AP:n kirjoitukseen niin kannatan sydämmestäni lapsiperheissä tätä "pakko neuvottelua kun monesti saattaa olla näitä pikkusyitä ero päätöksiin, kodinhoito (koska tunnetustihan pientenkin lasten isät joutuu tekemään pitkää päivää töissä kun jonkunhan se leipäkin on tuotava pöytään) toisen huomioiminen yms. eli saattaa olla ihan väärinkäsityksiäkin.
Mutta sehän on vaikeeta jos toinen on jo eropäätöksen tehnyt ja vaikea on kaksistaan avata näitä solmuja mutta jos olisi tälläinen "pakko" istua pöytään kolmannen avustuksella saattaisi ne väärinkäsitysten solmut jopa aukeaakkin.Höperökö olet sillä en ole mitään Lissua nähnytkään? "Mahdotonta menoa" oli minun kommenttini ja mielestäni ihan asiasta.
Lasten asema on huonoin näissä uusiosuhteissa-ja perheissä ja jos joku sen kieltää niin on sokea ja kuuro!!
- lapsellinen
Aivan totta.
- Uusi parempi
Paremman kuin entinen alkuperäinen voi kyllä löytää vuosien varrella!
- Parempi odattakoon
Voi olla että löytyy joskus parempikin, mutta kenelle parempi. Tässäkin kohtaa on ne lapset. Lasten täytyy saada selvitä ensin omien vanhempien erosta ja se tarvitsee aikaa sekä sitä lähivanhempaa, joka ei jaa kenenkään kanssa aikaansa heti, vaan antaa lapsilleen mahdollisimman paljon tukea.
Vaikka minkälainen tunnemyrsky olisi sitä ex:ää kohtaa , sen ei pidä koskettaa lapsia millään tavalla, eli ajattelu että nyt hoitakoon lapsia ja minä otan ilon irti.
Jarruja päälle, kuinka kuinka vetäisi markkinoille mieli ja se että on löytänyt uuden salaisesti jo kertoo karua totuutta, että perhe ei ole merkinnyt ja lapset silloinkaan niin paljon, että olisi tullut miettineeksi oikein mitään.
Kyllä se parempi jaksaa odottaa jos todella välittää, joten rauhassa ero ja lasten toipuminen ja kun lapset ovat luona, silloin aikaa lapsille ja luottamus, että voivat kertoa asioita.
Sain juuri eilen eroperheen lapselta viestin, jossa hän pyysi jotain minulta, mutta en voi sitä tehdä, sillä en voi todella mennä hänen ja vanhempiensa väliin.
Mutta tiedän että oli nyt etävanhemman luona ja oli tavattoman tylsää, silä tämäkin etävanhempi oli sellainen perheluuseri aina, että tuskin osaa lasten kanssa tehdä mitään, olettaa että keksivät itse tekimisensä.
Siellä kun on kaveripiiri kaukana, joten aihetta lakiin jossa ihmiset joutuisivat käymään läpi tätä lapsiasiaa olisi ihan ensimmäinen asia tässä maassa.
Kun poliitiikot aina ajattelevat rahaa, tässä toteutuisi oikein hyvin säästöt, kun jatkossa lasten elämä rullaisi paremmin ja vältyttäisiin monilta kustannuksilta, jotka aiheutuvat siitä, että lapset ovat jääneet heittopusseiksi ja ongelmoivat elämässään erilaisin tavoin.- näin vastuuta
Eikö se ole isien jaäitien tehtävä huolehtia lapsista eikä yhteiskunnan? Äidit saa mennä mutta pieni maksu sosiaalipuolelle,samoin isille.
- Yllärieron seuraus
Jättäjän pitäisi ajatella etukäteen, että eroon meno on perheen yhteinen asia, ja lapset tarvitsevat omaa harkinta-aikaa sopeutua tulevaan eroon. Yhteishuoltajuus voidaan sopia puhumalla kahden,viranomaisia ei tarvita. Mutta elämäntodellisuus ei ole tätä. Jättäjillä ja salapareilla on kova kiire uuteen elämään niin, että ei jäädä kiinni. Erolapset kärsivät eniten, erokiireen aiheuttaman, molempien vanhempien tunnemyrskyt ja keskittymiskyvyn puutteen ja sen, egttä lapsi ei ymmärrä mitä tapanhtui ja mitä ero tarkoittaa, kun se on jo päällä ja ydinperhe, lapsen oma koti hajalla.
Toisella palstalla avautui äiti, joka oli, isälle puhumatta suunnitellut salaa oman eronsa. Hän oli etukäteen päättänyt, että lastenvalvojat saavat hoitaa huoltajuuden sopimisen. Sama nainen kertoo, että mies on hyvä isä. Eikö oma järki sano, että eron ja huoltajuusasiat voi sopia hyvissä ajoin, puhuen, ilman että karkaa kodista jättäen perheen yllärinä?
"Vaikka minkälainen tunnemyrsky olisi sitä ex:ää kohtaa , sen ei pidä koskettaa lapsia millään tavalla"
Vaikeassa pikaeron kohdannut (jätetty ainakin) tunnemyrsky ei ole tahdonalainen ja se vaikuttaa välillisesti erolapsiin, halusi tai ei. Voi yrittää, mutta ihminen on inhimillinen. - kfhugthuhyuy
Yllärieron seuraus kirjoitti:
Jättäjän pitäisi ajatella etukäteen, että eroon meno on perheen yhteinen asia, ja lapset tarvitsevat omaa harkinta-aikaa sopeutua tulevaan eroon. Yhteishuoltajuus voidaan sopia puhumalla kahden,viranomaisia ei tarvita. Mutta elämäntodellisuus ei ole tätä. Jättäjillä ja salapareilla on kova kiire uuteen elämään niin, että ei jäädä kiinni. Erolapset kärsivät eniten, erokiireen aiheuttaman, molempien vanhempien tunnemyrskyt ja keskittymiskyvyn puutteen ja sen, egttä lapsi ei ymmärrä mitä tapanhtui ja mitä ero tarkoittaa, kun se on jo päällä ja ydinperhe, lapsen oma koti hajalla.
Toisella palstalla avautui äiti, joka oli, isälle puhumatta suunnitellut salaa oman eronsa. Hän oli etukäteen päättänyt, että lastenvalvojat saavat hoitaa huoltajuuden sopimisen. Sama nainen kertoo, että mies on hyvä isä. Eikö oma järki sano, että eron ja huoltajuusasiat voi sopia hyvissä ajoin, puhuen, ilman että karkaa kodista jättäen perheen yllärinä?
"Vaikka minkälainen tunnemyrsky olisi sitä ex:ää kohtaa , sen ei pidä koskettaa lapsia millään tavalla"
Vaikeassa pikaeron kohdannut (jätetty ainakin) tunnemyrsky ei ole tahdonalainen ja se vaikuttaa välillisesti erolapsiin, halusi tai ei. Voi yrittää, mutta ihminen on inhimillinen.V*ttu että vihaan tätä nykymaailmaa. Mitenkään ei yhteiskunnan tarvitse sotkeutua ihmisten avioeroihin, jos ihmiset itse hoitavat omat avioeronsa siten, että sellaisissa ei taloudellisesti tarvita yhteiskuntaa apuna elättämään eroavien alaikäiset lapset. Itse ainakaan en edes parisuhteeseen tai lapsia tekemään ole lähtenyt kenenkään kanssa siksi, että en luota tässä yhteiskunnassa missä on sen verran suuri avioeroprosentti ja suurin osa ikäisistäni miehistä mammojensa passaamia niljakkeita ainakin jos avipmiespotentiaalia ajattelee, niin kun en usko että mikään mun tapaamani mies olisi samanlaisesta perhetaustasta kuin minä, missä avioliittoon jos edes mennään, mennään oikeasti loppuelämän sitoutumisen vuoksi. Mua onneksi ei pakotettu kirkkoonkaan kuulumaan - omat vanhempani antoi mulle itse valita, että käynkö rippikoulunkaan ja siitä heille suuri kiitos, mutta tänä päivänä naurattaa, että kun en todellakaan tule tekemään lapsia ja todennäköisuys että yhdellekään miehelle suostuisin sellaisia tekemään on olematon, että mäkin hölmö kävin rippikoulun ainoastaan saadakseni ehkä joskus kirkkohäät. Kun ja jos kerran kirkkohäät on joillekin nykyisin bisnes.
Olen nainen ja halveksun naisia, jotka tekee lapsia ja jotka eroaa avioliitosta - anteeksi jos jotakin loukkaa. Kaikkein eniten oksettaa uusperheet. Ei kukaan psyykkisesti terve halua omaan perheeseensä maksettavaksi mitään toisen kakaraa, sen verran tajuan miestenkin ajattelua ja ihan takuulla lapset on siinä kärsijöitä. Yleensä kuitenkin julkisuudesta luetun perusteella ne miehet on niitä pakoon kälppijöitä, jos pitäisi maksaa alaikäisen oman kakaransa kulut. Sellaiset sitten inisee, että muka joku "etäännytetään omasta lapsestaan", no v*tut ei etäännytä kukaan, jos ihminen valitsee siittimensä jonnekin työntäessään sellaisen reiän, että sen reiän kanssa elää parisuhteessa koko ikänsä.
Niitä mä arvostan, jotka on koko ikänsä yhdessä ja samassa avioliitosssa tai jos eivät ole ja jos joutuvat eroamaan, eivät yhteiskuntaa vaadi maksamaan omien valintojensa elättämistä alaikäistä lapsista. Mun piireissä ei ole yhtäkään, joka inisisi netissä, että mies ei maksa elatuskorvauksia alaiköäsestä omasta lapsestaan. Eikä mun piireissä kukaan hae yhteiskunnalta pterapia-apua avioeroon. Suurin kunnianloukkaus älykkäälle olisi, että yhteiskunta sotkeutuisi yksityisasioihin. - Yksin2
Yllärieron seuraus kirjoitti:
Jättäjän pitäisi ajatella etukäteen, että eroon meno on perheen yhteinen asia, ja lapset tarvitsevat omaa harkinta-aikaa sopeutua tulevaan eroon. Yhteishuoltajuus voidaan sopia puhumalla kahden,viranomaisia ei tarvita. Mutta elämäntodellisuus ei ole tätä. Jättäjillä ja salapareilla on kova kiire uuteen elämään niin, että ei jäädä kiinni. Erolapset kärsivät eniten, erokiireen aiheuttaman, molempien vanhempien tunnemyrskyt ja keskittymiskyvyn puutteen ja sen, egttä lapsi ei ymmärrä mitä tapanhtui ja mitä ero tarkoittaa, kun se on jo päällä ja ydinperhe, lapsen oma koti hajalla.
Toisella palstalla avautui äiti, joka oli, isälle puhumatta suunnitellut salaa oman eronsa. Hän oli etukäteen päättänyt, että lastenvalvojat saavat hoitaa huoltajuuden sopimisen. Sama nainen kertoo, että mies on hyvä isä. Eikö oma järki sano, että eron ja huoltajuusasiat voi sopia hyvissä ajoin, puhuen, ilman että karkaa kodista jättäen perheen yllärinä?
"Vaikka minkälainen tunnemyrsky olisi sitä ex:ää kohtaa , sen ei pidä koskettaa lapsia millään tavalla"
Vaikeassa pikaeron kohdannut (jätetty ainakin) tunnemyrsky ei ole tahdonalainen ja se vaikuttaa välillisesti erolapsiin, halusi tai ei. Voi yrittää, mutta ihminen on inhimillinen.Täysin totta. Lapset ovat raadollisen yksin erotilanteessa ja tätä voi jatkua vuosia. Sen jälkeen vanhempi-lapsi-suhteen korjaus entiselle tasolle voi olla mahdotonta varsinkin jos ero on tullut lapselle yllätyksenä.
- jfgtjs
" tiedän että oli nyt etävanhemman luona ja oli tavattoman tylsää, silä tämäkin etävanhempi oli sellainen perheluuseri aina, että tuskin osaa lasten kanssa tehdä mitään, olettaa että keksivät itse tekimisensä."
Siis ihan aikuisten oikeasti hei. Vanhempien tehtävä on huolehtia lapsista, ei viihdyttää heitä 24/7 . Ydinperheessäkään ei kerta kaikkiaan voi joka hetki olla lasten kanssa ja touhuta jotain. Riittää, kun on vain tarvittaessa käytettävissä. JOSKUS voi keksiä jotain hupia ja viihdykettä. Tosin sekin on sitä vaikeampaa mitä enemmän lapsia perheessä. Etenkin, jos toinen vanhempi ei osallistu mihinkään. Ja miksi ajatellaan nurinkurisesti: että lapsen asiat ydinperheessä ennen vanhempien eroa ovat olleet suorastaan loistavasti, vastaavasti eron jälkeen aivan mahdottoman huonosti. Eihän se niin mene ollenkaan. Vanhemmat eroavat, koska heidän suhteensa ei ole toiminut. Ainakin toiselle vanhemmalle ero on helpotus. Yleensä myös lapsille. Ei tarvitse kuunnella vanhempien jatkuvaa riitelyä, mököttämistä, mäkättämistä, tai viiltävää hiljaisuutta yms. Ydinperheessä sitä kuitenkin vain pitää sietää, jos lapsen vanhemmat eivät eroa. Ihan yhtälailla ja enemmänkin lapset ovat heittopusseja, syntipukkeja, vastuunkantajia, sananvälittäjiä ym. perheessään, vanhempien välillä. Mikäli tai kun vanhemmat eivät tajua erota. Tällaisia lapsia on suurin osa. Lapsilla on omanlaisensa ongelmansa olivat vanhemmat eronneet tai ei.
- skfhrguthiuthiy
Ihan vammaista, jos yhteiskunta alkaisi vielä eroperheille jakaa veronmaksajien rahoja kaiken maailman terapioiden muodossa, kun ei niitä terapia-apuja saa edes ihmiset,. joilla oikeasti on vaikeaa. Kaikella kunnioituksella, mutta jos avioliittoon menee tai edes pennun jonkun kanssa kukaan tekee, niin se on kyllä kansalaisten omalla vastuulla, että millaisen ihmisen kanssa kukakin. Nainen voi valita olla ottamatta puolisokseen jotain häntäheikkiä joka hyppii vieraissa ja joka yrittää ryövätä vaimonsa rahat ja mies voi olla ottamata puolisokseen naista, joka jakaa perheensä yksityisasist sosiaalisessa mediassa tai joka on tyhmä. Niin yksinkertaista. Kun ottaa huomioon, että miten paljon tässä yhteiskunnassa määytään muka että tukea pitäisi "eroperheiden" saada, niin arvaas v*tuttaako nelikymppistä lapsetonta joka ei halua parisuhdetta tai saatika lapsia kenenkään kanssa, lukea sitä, että oma rooli siis yhteiskunassa olisi vain olla kustantaa lapsiperheille yltäkylläisyyttä ja mennä alipalkkatöihin. Ei kukaan ole niin tyhmä, että rakastumisen vuoksi menee avioliittoon idiootin kanssa, vaan jos joku menee avioliittoon idiootin kanssa, sellainen on materiaalisten seikkojen vuoksi ylipäätään mennyt naimisiin. Itse olen aika monta aikoinaan tapailemaani jannua jättänyt, jotka olis jopa lapsia jotkut mun kanssa halunneet. Keskeisin kriteeri etten sellaisten kanssa lapsia lähtenyt tekemään oli se, että ne oli kiinnostuneempia omasta lompakostaan, kuin mistään miehen roolista, ei siis syntynyt tunnetta, jonka olen lapsuudenkodistani oppinut, että mies on perheen pää ja että mies on hyvä ihminen.
Anteeksi ihan kauheasti, mutta en kertakaikkiaan voi käsittää naisiakaan, jotka netissä valittaa, että miehet on epäluotettavia. Jos on turvallisesta lapsuudenperheestä lähtöisin, ei voi ei vaan voi käsittää sellaista ajattelua.- Hitsin hyvä ohje
skfhrguthiuthiy, Hitsin pimpula, että et ollut mua neuvomassa jo, kun 15v sitten menin rakastuneena naimisiin. 12v kuluttua paljastui häntäheikiksi, joka ryöväsi erossa rahani.
- kdsfhrutghtuh
Hitsin hyvä ohje kirjoitti:
skfhrguthiuthiy, Hitsin pimpula, että et ollut mua neuvomassa jo, kun 15v sitten menin rakastuneena naimisiin. 12v kuluttua paljastui häntäheikiksi, joka ryöväsi erossa rahani.
No sosiopaatin kanssa sitten olet mennyt naimisiin, jos muka noin, mutta siinä tapauksessa sinulla on ollut todella huono sosiaalinen silmä, että keneen kannattaa luottaa ja keneen ei. Jos toi väitetty tarina pitää muka paikkansa ( en usko), niin saanko ystävällisesti lisäselvitystä, että oliko mies sellainen, että tapailuvaiheessa briljeerasi sosiaalisilla suhteillaan, antoi ymmärtää omaavansa paljon rahaa ja olevansa luotettava ja sitä rataa? Ja itsekö olit köyhä, jota kiinnosti vain päästä asumaaan omakotitaloon? No oisko kannattanut katsoa, että miten sen isä ja äiti puhuu toisillleen virallisissa yhteyksisssä, se kertoo kaiken, että kannattaako ihmiseen luottaa, jos alkaa jotakin tapailla. Ne onnettomissa lapsuudenperheissä kasvaneet on valitettavasti usein sellaisia, että ne tuo mukanaan ongelmia, jos niiden kanssa alkaa lapsia vääntää tai ylipäätään edes tapailla. Varmasti toisiaan rakastavatkaan avioparit vuoskymmenien onnellisen liiton omaavatkaan avioparit eivät aina puhu toisistaan ystävällisesti, mutta raha-asioissa ne ei toisiaan huijaa. Itse en koskaan elämässäni ole ollut rakastunut, joten en tiedä miltä sellainen tunne tuntuu - tai kerran olin, mutta se jolle 24-vuotiaana menetin neitsyyteni ja joka vaan leikki mun kanssa, mulla kesti viisi vuotta toipua siitä suhteesta. Sen jälkeen en ole parisuhdetta harkinnutkaan. Onneksi kuitenkin olin silloin(kin) niin täysjärkinen, etten lähtenyt lapsia tekemään ihmiselle, joka muutenkin kohteli mua alentuvasti. Eläisin varmaan hevetissä tänä päivänä, jos olisin menyt tekeään kersoja jolllekin empatiakyvyiltään nappulan tasoiselle, joka oli niin mustasukkainen, ette edes rispiväriä olisi saauut laittaa, kun tyypi luuli, että häntä petetään - ja hän itse piti parisuhteeni aikana sivusuhteita.
Kannattaa miettiä, että onko tunteet vai raha se, mikä tätä maailmaa pyörittää. - Hitsin hyvä ohje
kdsfhrutghtuh kirjoitti:
No sosiopaatin kanssa sitten olet mennyt naimisiin, jos muka noin, mutta siinä tapauksessa sinulla on ollut todella huono sosiaalinen silmä, että keneen kannattaa luottaa ja keneen ei. Jos toi väitetty tarina pitää muka paikkansa ( en usko), niin saanko ystävällisesti lisäselvitystä, että oliko mies sellainen, että tapailuvaiheessa briljeerasi sosiaalisilla suhteillaan, antoi ymmärtää omaavansa paljon rahaa ja olevansa luotettava ja sitä rataa? Ja itsekö olit köyhä, jota kiinnosti vain päästä asumaaan omakotitaloon? No oisko kannattanut katsoa, että miten sen isä ja äiti puhuu toisillleen virallisissa yhteyksisssä, se kertoo kaiken, että kannattaako ihmiseen luottaa, jos alkaa jotakin tapailla. Ne onnettomissa lapsuudenperheissä kasvaneet on valitettavasti usein sellaisia, että ne tuo mukanaan ongelmia, jos niiden kanssa alkaa lapsia vääntää tai ylipäätään edes tapailla. Varmasti toisiaan rakastavatkaan avioparit vuoskymmenien onnellisen liiton omaavatkaan avioparit eivät aina puhu toisistaan ystävällisesti, mutta raha-asioissa ne ei toisiaan huijaa. Itse en koskaan elämässäni ole ollut rakastunut, joten en tiedä miltä sellainen tunne tuntuu - tai kerran olin, mutta se jolle 24-vuotiaana menetin neitsyyteni ja joka vaan leikki mun kanssa, mulla kesti viisi vuotta toipua siitä suhteesta. Sen jälkeen en ole parisuhdetta harkinnutkaan. Onneksi kuitenkin olin silloin(kin) niin täysjärkinen, etten lähtenyt lapsia tekemään ihmiselle, joka muutenkin kohteli mua alentuvasti. Eläisin varmaan hevetissä tänä päivänä, jos olisin menyt tekeään kersoja jolllekin empatiakyvyiltään nappulan tasoiselle, joka oli niin mustasukkainen, ette edes rispiväriä olisi saauut laittaa, kun tyypi luuli, että häntä petetään - ja hän itse piti parisuhteeni aikana sivusuhteita.
Kannattaa miettiä, että onko tunteet vai raha se, mikä tätä maailmaa pyörittää.Normitarina. En ollut varakas, mies oli 30v monivuotinen sinkku, paljon naisia oli ollut, minullakin sinkkuna miehiä. Rakastuimme ja menimme naimisiin, noin 10 hyvää vuotta, ilmeisesti miehen entinen sinkkumeno jatkui, mistä asti, en tiedä, mutta paha kaksoiselämä selvisi käryssä ja eron jälkeen. Varallisuuteni sain avioliiton aikana, mies oli pedannut sitä omiin nimiinsä -paljon, mm. auton maksoin minä, mies teki ostoksen, omistajan nimen kohdalle laittoi oman nimensä. Maksoin myös omin varoin yhteisiä asuntolainan pois (petti silloin jo) kun luulin eläväni elinikäisessä rakkausliitossa. Mies vannoi suurta rakkautta , päivittäin, olin hänen elämänsä ainoa nainen, viimeksi päivää ennen käryä, kun oli kiireellä kakkosen luo menossa, josta kärysi.
Opetukseksi muille, rakkaus on sokeaa. - ghguthgglfkgt
Hitsin hyvä ohje kirjoitti:
Normitarina. En ollut varakas, mies oli 30v monivuotinen sinkku, paljon naisia oli ollut, minullakin sinkkuna miehiä. Rakastuimme ja menimme naimisiin, noin 10 hyvää vuotta, ilmeisesti miehen entinen sinkkumeno jatkui, mistä asti, en tiedä, mutta paha kaksoiselämä selvisi käryssä ja eron jälkeen. Varallisuuteni sain avioliiton aikana, mies oli pedannut sitä omiin nimiinsä -paljon, mm. auton maksoin minä, mies teki ostoksen, omistajan nimen kohdalle laittoi oman nimensä. Maksoin myös omin varoin yhteisiä asuntolainan pois (petti silloin jo) kun luulin eläväni elinikäisessä rakkausliitossa. Mies vannoi suurta rakkautta , päivittäin, olin hänen elämänsä ainoa nainen, viimeksi päivää ennen käryä, kun oli kiireellä kakkosen luo menossa, josta kärysi.
Opetukseksi muille, rakkaus on sokeaa.Jos jollekin mun läheiselle kävisi niin, että miehensä sitä pettäisi, niin aivan varmasti ei saisi senttiäkään erossa sellainen mies. Niitä on kyllä, vihjaamatta mihinkään tai keneenkään, todella paljon sellaisia nelikymppisiä miehiä, jotka on kotikasvatettu lapsuudenkodeissaan aika huonosti. Itselle ainakin varmin indikaattori nelikymppisissä miehissä on indiikaatttori se, että jos joku on idiootti on idoootti sellainen, että jos joku puhuttelee vaimon siskoa epäkunnioittavasti. Tai jos joku tulee appensa pöytään, että hei minä tästä vaan otan haarukan ja alan syödä. Yleensä se, että millainen moraali perheellä on rahaan ja asioihn, näkyy aika nopeasti. Rakastavissa perheissä käyttäydytään lähtokohtaisesti siten, että ihminen ei ole rikollinen. Itse en pidä avioeroperheiden aikuisista kakaroista suuremmin, paitsi niistä, joiden perheet osaa sivistyneesti sopia eronsa. Rakkaimmille ihmisilleni haluaisin sen tason puolisot, joiden kodeissa on kirjahylly. Siinä on todella iso ero, että mihin asioihin joku perhe keskittyy lastensa sivistämisessä, kun että jos hyllystä löytyy vaan Tekniikan Maailmaa ja ilmaisjakelulehdet, kuin että koko maailmanhistorian merkkiteokset, joita lapsi on voinut lukea 6- vuotiaasta alkaen ilmaiseksi omassa kotonaan. Mutta en tietysti voi kuin toivoa, että omat läheiseni ovar valinneet puolisonsa hyvin. Itse en sylkäisisikään mihinkään ikäiseeni mieheen päin, jonka laspuudenkodista ei löydy kaikki maailmanhistorian merkkiteokset omasta kirjahyllystä, enkä ottaisi kenenkään kanssa senttiäkään yhteistä lainaa.
Onneksi ei ole lapsia, eikä lapsiperheiden huolia ainakaan sellaista. Arvostan todella korkealla ihmisiä, jotka yksinhuoltajina omat lapsensa aikuisiksi elättää, jos joku on huijannut. Mutta eniten arvostan ihmisiä, jotka jos menee avioliittoon, tekee sen vain kerran elämässään ja sitten kanssa ovat uskollisia. Itse en niin paljoa usko yksiavioisuuteen tai perhekäsityksen yleiseen merkitykseen yhteiskunnan vakauden jatkajana, että koskaan tekisin lapsia. Pitäisi tapahtua ihme, että mä oikeasti suostuisin parisuhteeseen tai saatika tekemään tällaiseeen maailmaan lapsen kenellekään. Ihailen vanhempaa ikäpolvea, joille avioliitto ei ole merkityksetön instituutio. - jgvjx
Juuri noin. On täysin hyödytöntä tarjota apua, ellei ihan oikeasti ole apua tarvitsevaa. Nykyisin on muotia tehdä kärpäsistä härkäsiä, liioitella ongelmia, ja olla täysin tumpelo ja avuton niiden ratkaisemisessa. Vieläpä keksiä ongelmia, jotka ovat vain mahdollisesti, ehkä, joskus joillekin ongelma, mutta ei suinkaan kaikille.
- Lässyn lässyn....
Just niin, apua siihen ja apua tähän. Juuri näistä voisi yhteiskunta säästää aivan hyvin! Kohta pitää tarjota apua siihen, että miten nussia puolisoa takapuoleen, sitä varten sitten perustetaan tukiryhmiä ja kaikenlaista diipa daapaa. Jotkut katsos tarvitsee sitä apua ihan oikeasti! mutta elämäntapa valittajat pilaavat kohta senkin jos ei rajaa vedetä johonkin, menee muuten ihan mahdottomaksi tämä touhu. Apua! Apuuuuuuva!
On tärkeätä, että hyvinvointiyhteiskunnassa on vaikeasti mielisairaille esim. psykiatrin palveluita, mielisairaaloita jne. Tämä on ihan kiistaton asia ja kaikkien kannalta myös hyvä asia.
Mutta sitten on näitä iso joukko ihmisiä jotka jollain tavalla HALUAISI olla sairaita ja kun vähän masentaa ja ahdistaa niin jo ollaan jonossa psykiatrille.
Onneksi sinne ei kovin helpolla nämä valittaja "sairaat" ilmeisesti nykyään pääse, ainakaan enemmän kuin sen yhden käynti kerran ( luulisi ainakin ). Ei resurssit riitä millään näiden ongelmatapausten /valittaja ämmien holhoamiseen, sen ymmärrän ihan hyvin. Mutta vakavasti sairaita ja heikompia pitää hoitaa asianmukaisesti ja ajatella heidän parastaan, tätä mieltä olen minä. Ei se, että ihmisellä on elämässään ongelmia (kaikilla on) tarkoita automaattisesti, että on sairas ja, että tämä vaatii välitöntä hoitoa!
Ps:" Pitäisiköhän päästä terapiaan kun kissa kuoli viime viikolla, en millään selviä tästä traumasta ". Tätä juuri tarkoitan tällä edellä olevalla kirjoituksellani. - vasta sitten eroatte
kun lapset kasvavat !!!!
- ....................
Minulle vanhempien ero oli enemmänkin helpotus. Riidat olivat arkipäivää, ja hellyyden osoitukset heidän välillään oli pikemminkin yllättäviä, pikemminkin poikkeus kuin sääntö.
Kuulin äidin sivusta sanovan isälleni huolestuneena, että miten avioero vaikuttaa minuun. Kuitenkin sanoisin, että heidän avioliittonsa jätti minuun syvemmät arvet. - Ei kaivata lakia
Olipa varmasti jonkun idiootin lastensuojelijasosiaalityöntekijän kirjoitus, joka haluaa omaa egoaan pönkittääkseen puuttua muiden elämään luullen, että ihmiset itse eivät osaa ajatella lastensa parasta vaan kaikki ovat heti jotain laastarisuhteita hakemassa jättäen omat lapsensa heitteille. Äitinä minua tuollainen viranomaisten elämääni puuttuminen ainakin loukkaisi todella paljon, koska lapset ovat olleet minulle aina kaikkein tärkein asia erosta huolimatta. Ei todellakaan tarvita tuollaisia holhouslakeja tai -asetuksia, joilla viranomaiset tai ns. asiantuntijat pakolla puuttuvat perheiden elämään ja mahdollisesti sotkevat asioita entisestään. Tuollaisen "avun" täytyy perustua vapaaehtoisuuteen muuten siitä on vain haittaa.
- asiasta 9 vuotta
Kamala tilanne lapsille ja kaikille isovanhemmille,ikuinen vamma,
- olga*
Omat lapseni ainakin pyysivät minua hakemaan nopeammin eroa isästään. Ei heille jäi pikemminkin vammat vanhempiensa liitosta, eikä erosta. Jos isovanhemmat eivät ymmärrä mitään elämästä, niin toki he saavat ihan rauhassa saada ikuisen vamman aikuisten lastensa erosta.
- kriss
Ennen oli perhe tärkein, nyt oma onni. Ennen pysyi perheet ehjinä tuon ajattelun myötä muttei välttämättä onnellisina. Ei sitä kukaan pysty sanomaan kumpi on parempi malli. Onnettomat väkisin yhdessä pysyttelevät vanhemmat kasvattajina vai rikkinäinen perhe mutta vanhemmat jotka ovat saaneet tehdä ratkaisun oman onnensa eteen.
Itse olen eroperheestä. Satutti silloin hirveästi sen kälppimään lähteneen vanhemman ratkaisu mutta jälkeenpäin tajusin että hänellä oli oikeus omaan onneen, ei kukaan olisi voinut häneltä vaatia uhrautumista perheen eteen, oman elämänsä onnettomuuteen tuhlaamista. Ei ollut se toinen vanhempikaan maailman helpoimmasta päästä puolisona. Taisi olla pettämistäkin. Nyt molemmilla uudet puolisot ja minulla upeat, fiksut, rakastavat, välittävät isä- ja äitipuoli niiden omien vanhempienkin lisäksi. Perhe kasvoi, ei huonontunut. Ajan mittaan kävelemään lähteneeseenkin välit korjautuivat. Aikuisiällä asiat puhuttiin selviksi ja annettiin lopulta anteeksi.
Parempi se minusta ehkä noin kuin isovanhempien aikaan. Vasta mummon kuoltua kuulin että ukki oli juossut reissuillansa ja pettänyt mummoa vaikka kuinka. Mummo vaan oli sietänyt ja kestänyt ja jaksanut kaiken sen häpäisemisen ja loukkaamisen koska se oli ajan tapa, hoitanut kodin ja lapset ja purrut hammasta. Ei sellaista elämää voi minusta keneltäkään edellyttää, että jos valitsee puolison ja puoliso pettää luottamuksen että siinä liitossa on vain kärsittävä kun kerran sen ihmisen on valinnut. Kärsimällä ei kirkkaampaa kruunua saa. Nyt ukki hoitaa mummin hautaa ja itkee perään vaan eipä häntä elinaikanaan liioin arvostanut. Karisi siinä suomut omiltakin silmiltä, että sellaisia ne vanhan ajan eliniän kestävät rakkausliitot. Pah.- kriss
Ja kyllä ne koulussa tuppaa kyselemään eroperheiden lapsilta että miltä tuntuu, niin että jos lapsi kovastikin traumatisoituu niin sitä kautta pääsee varmaan kouluterveydenhoitajalle tai kuraattorille juttelemaan. Näin ainakin vielä 2000-luvulla. Tiedä sitten että onko resurssit millaiset nykyään mutta silloin omien vanhempien erotessa pyöri opettajaa ympärillä kuin perskärpästä että kuinkas sitä voidaan ja hellanlettas vaikka olisin vain omassa päässäni halunnut käsitellä asiat.
- kriss
kriss kirjoitti:
Ja kyllä ne koulussa tuppaa kyselemään eroperheiden lapsilta että miltä tuntuu, niin että jos lapsi kovastikin traumatisoituu niin sitä kautta pääsee varmaan kouluterveydenhoitajalle tai kuraattorille juttelemaan. Näin ainakin vielä 2000-luvulla. Tiedä sitten että onko resurssit millaiset nykyään mutta silloin omien vanhempien erotessa pyöri opettajaa ympärillä kuin perskärpästä että kuinkas sitä voidaan ja hellanlettas vaikka olisin vain omassa päässäni halunnut käsitellä asiat.
Että ei niitä verorahoja nyt ainakaan yhtään sen enempää tarvitse eroperheiden hyysäämiseen syytää. Nykymaailmassa ei muuta olekaan kuin turvattomuutta - turvattomuutta toimeentulosta, turvattomuutta oikeusturvasta, turvattomuutta kun poliisit ja ambulanssit ei tule vaikka soittaa, potkuja jaellaan, palveluja karsitaan, terveyskeskukseen ei pääse, töitä ei saa, asuntoa ei saa jne. ja kaiken minkä on saavuttanut (työpaikka, asunto, terveys, koskemattomuus, parisuhde) voi menettää hetkenä minä hyvänsä syystä mistä hyvänsä. Siihen on lapsen hyvä kasvaa jo nuoresta asti että mikään ei kestä ja mihinkään ei voi luottaa. Ei tässä maailmassa muuten pärjää. Turvallisuuteen kasvaneet sairastuvat mielenterveysongelmiin kun totuus paljastuu. Se on nähty.
- Lapsi jää yksin
kriss kirjoitti:
Ja kyllä ne koulussa tuppaa kyselemään eroperheiden lapsilta että miltä tuntuu, niin että jos lapsi kovastikin traumatisoituu niin sitä kautta pääsee varmaan kouluterveydenhoitajalle tai kuraattorille juttelemaan. Näin ainakin vielä 2000-luvulla. Tiedä sitten että onko resurssit millaiset nykyään mutta silloin omien vanhempien erotessa pyöri opettajaa ympärillä kuin perskärpästä että kuinkas sitä voidaan ja hellanlettas vaikka olisin vain omassa päässäni halunnut käsitellä asiat.
Minulta ei ainakaan kukaan kysynyt mitään. Seuraavana päivänä vaan pakotettiin normaalisti kouluun. Tuskin edes siellä heti tiesivät asiasta. Sumuisia muistikuvia ekasta puolesta vuodesta sitten pohjaton epäluottamus ja vihantunteet vanhempia kohtaan kun mihinkään ei saanut selitystä eikä mistään puhua ja oli vaan esitettävä vanhemman mieliksi muille että kaikki on hyvin. Piti olla hiljaa ja kiltisti koska vanhempi oli väsynyt ja toista vanhempaa ei enää kiinnostanut. Emotionaalinen pudotus alas vuorelta. Itse rämmin ylös ja selvittelin miltä tuntuu ja päätin että omat tunteet on hyväksyttäviä ja kipu loppuu joskus eikä minun tarvitse tunteitani tukahduttaa jotten kovettuisi. Jonkun olisi pitänyt ravistella vanhempani tai läheiseni hereille. Vasta aikuisena olen omin avuin ja muualta tukea saaden päässyt irti hiljaisuuden, ujouden ja riittämättömyyden muurista ja selvittänyt kuka olen. Vasta nyt luotan taas ihmisiin, vuosi vuodelta enemmän. Vasta jokin aika sitten olen löytänyt sisäisen tasapainon, rauhan, empatian ja lempeyden. Uskallan rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta, ilman että hämmennyn tai kuvittelen toisen vain pelailevan pelejä omaksi huvikseen tai hyötyäkseen minusta. Ja nyt minulla on oma perhe, jota en uskalla altistaa samojen ihmisten vaikutukselle alttiiksi, pelkään että rikkovat vahingossa lasteni luottamuksen ihmisiin ja elämään. Välit vanhempiin ovat mitä ovat, hyväksyn heidät ja menneisyyden sellaisinaan mutta en enää halua lähentyä. Jo lapsena muistan jokin aika eron jälkeen ajatelleeni etten koskaan enää aio luottaa vanhempiini ja muutaman vuoden kuluttua siitä ajatuksesta tuli päätös. Liikaa meni rikki ja meni liiaksi aikaa korjata se yksin. Jos tähän ei ole varaa käyttää varoja, asia olisi tuotava selkeästi ihmisten tietoisuuteen jotta ainakin tulevat lapset säästyisivät.
- ÄLÄ eroa kirkosta.fi
Seurakunnilla on tietääkseni tähän juuri suunnattua ILMAISTA keskusteluapua, siksi sitä veroa maksetaan. Puhumattakaan ruoka-avuista yms. Paimen huolehtii vain suojaamalla laumaansa, hyvää hyvyyttään.
- Pakolliseksi
Sitä apua käyttävät vain ne ketkä haluavat. Tai jotka tajuavat että se on tehtävä lasten takia. Jos vanhempi ei osaa tai pysty keskustelemaan lapsen kanssa, jonkun muun on se hoidettava, eikä siihen riitä kerta, pari vaan pitkäjänteisempää läsnä olemista.
- Lakiin ensukioenää
Kyllä mun luonnehäiriöisestä lapsen toisesta vanhemmasta eronneena, täytyy sanoa, että jotain ihan oikeesi tarttis tehdä tälle(kin) asialle. Huoltajuuskiista takana oikeudessa, minä ns. voittaja, toinen vanhempi ns. häviäjä, toinen vanhempi silti kaappaa lapsen, eikä hälle koskaan mistää tule saamaan eikä tule olemaan mitään rangaistusta teostaan. Tää on niin hakoteillä koko asia. Laissa on ihmisen meneviä porsaanreikiä. Pakolliseen mielentilatutkimukseen vaan kaikki vanhemmat, minä voin mennä milloin tahansa.
- Lapsellisuutta
Tässäkin vanhempi purkaa omaa tuskaansa. Lasta ei tässäkään kukaan ole kuulemassa tai edes tajua kiinnostua ajattelemaan mitä lapselle kävi aikuisten asioiden melskeessä. Omat vanhempani edelleen toisinaan puivat minulle eroa ja niiden vuosien raskautta heille, eivät vieläkään ymmärrä että siinä oli joku muukin ihminen heidän kahden lisäksi aivan yhtälailla osallisena, tosin en enää haluaisikaan käydä asioita läpi heidän kanssaan, sen verran vuosikymmeniä jo takana.
- apsoidjf
Hyvä oli kirjoituksesi ja asiaa, mutta se hieman pisti silmään , kun sanoit laastarin olevan hyväksikäyttäjä. Itse näen asian myös niin, että laastari on hyväksikäytettävä terapeutti. Usein laastarista ei myöskään tule mitään vakavasti otettavaa kumppania tuolle eronneelle vaan on ikäänkuin välivaihe. En tietysti pysty varmaksi sanomaan. Voi olla, että jostain laastarista on tullut vakavampikin suhde myöhemmin.
- Haloo onx valoo
han samaa mieltä minäkin. Laastari voi kuvitela olevansa se, joka hommaa johtaa, mutta todellisuus paiskahtaa naamalle myöhemmin ihan varmasti. Pidempiaikainenkin suhde tälläiseen kehittyy vain jos tuo laastari kuvittelee, että hänen kanssaan kaikki on toisin ja se toinen osapuoli ei vaan jaksa kiinnostua etsimään juuri sillä hetkellä muuta kun saa laastarilta huolenpidon ja joskus jopa asunnonkin...mitäpä sellaista heti vaihtamaan ja seksikin on turvattu.
Nuo laastarit haluaa usein pian yhteisiä lapsia sitoakseen toisen ja jotta ne puolison aiemmat lapset unohtuisi.
Tuosta terapiasta olen eri mieltä. Se on diipadaapaa peruserossa. Ne mitkä terapiaa tarvitsee on ne sairaalloiset puolisot jo ennen sitä eroa! Meilläkään ei olisi auttanut enään terapia isän suhteen mitään tai jos auttaisi niin tarvitsee aivan henkilökohtaista keskustelua ja muutakin apua.Tosin meillä tilanne oli varmaan (toivottavasti) kaukana peruksesta. Eräs läheiseni auttoi minut sieltä pois. Kaiken tein lopulta itse, mutta hän näytti minulle ensin väläyksen totuudesta. Olin ollut liian yksin ja minulla oli myös huono tuuri. Naapurissa asui ainoa ihminen kenen kanssa juttelin ja hän oli mielestäni vieläkin kamalammassa tilanteessa kun minä eli ei voinut olettaakaan, että hän olisi puhunut järkeä minulle, Puolisoni äiti ei jaksanut pitää yhteyttä, koska koki poikansa niin raskaaksi, mutta kääntyi hänkin lopussa minua vastaan, toki sanoi minulle, että asia on kuten sanon, mutta minun tulisi ymmärtää häntä äitinä ja miksi hänen on pidettävä poikansa puolta. Oli valmis riskeeraamaan pienten turvallisuuden itsekkyytensä tähden ja sen ettei pystynyt asettumaan viattomien puolelle.Eli ympärilläni oli kokonaisuudessaan 3 ihmistä, joilta ei voi odottaa yhtään mitään vaan tarvitsevat apua itse. Mulla oli narsisti puolisona sekä anoppina. Olivat kumpikin esittäneet muuta ja kun totuus lävähti tietoisuuteeni niin minua pyrittiin pitämään hiljaa kiristämällä.Niin moni nykyisin leimaa narsistiksi yhden jos toisenkin, mutta nämä ovat varmasti esimerkit pahimmasta päästä, psykopatiaa hipoen.
Eli jos minulle olisi tullut joku tuputtamaan terapiaa tuossa kohtaa olisin varmaan kokenut senkin kyseenalaistamisena mitä vastaan pullikoida(se olisi ollut kuin painajainen missä yhteiskuntakin olisi vaatinut perusteluja). Eli sekin energia olisi ollut lapsilta POIS. Yritän sanoa ettei ketään voi terapoida jos ei henkilö ole siihen valmis. Jos joku olisi käskenyt minun yrittämään vieläkin lisää niin en olisi enään hengissä.
Ei laiteta meitä kaikkia johonkin muottiin. Voisiko yhteiskunta vaan enemmän jättää ihmisten omalle vastuulle omat asiansa eikö riitä, että lakia valvotaan. Voisiko joku uskoa joskus kun tavallinen ihminen sanoo, että ei jaksa enään? Voisiko ne resurssit käyttää siihen, että voi ja uskaltaa neuvolassakin kysyä asiakkaalta, että miten jaksat ja mitä sulle kuuluu? Koska on resursseja tarjota apua jos kaikki ei ole hyvin- niinhän sen kuuluisi mennä.
Nyt ne varat käytetään pintapuoliseen lässytykseen ja siihen, että pystytään valvomaan entistä paremmin, mutta mitä hyötyä siitä on jos apua ei ole tarjota kun avuntarve löytyy??
Kaunis kirjoitus kaikkineen, mutta valitettavasti sieltä näkyy tietty lapsellisuus vielä, enkä tarkoita pahalla. Joskus hyvää tarkoittavat asiat ovat kaikkea muuta kuin miltä näyttää ja jopa vahingoksi. Tarjoillaan vain hienoissa käärepapereissa.
Noinhan ne asiat on näin kuvattuna, mutta jos otetaan tuosta kuviosta yksi ihminen tarkasteltavaksi ja otetaan huomioon kaikki asiat mitkä häneen vaikuttaa ja joihin hän sanoillaan ja teoillaan vaikuttaa niin asia ei olekaan aivan yksoikonen sen myötä. Se kuka kuvioon puuttuuu niin hänen käsissään voi olla useamman ihmisen kohtalo ja kun tuo puuttuja on ulkopuolinen niin häneltä puuttuu taito katsoa asioita kunkin ihmisen kannalta sillä tunteella joita nuo henkilöt rinnassaan kantavat. Eikä se milloinkaan voi siihen johtaa. On hyvä silti, että joku instanssi pitää huolen siitä, että lapsilla on asiat hyvin ja puututaan jos ei ole ja tätä varten on jo lastensuojelu.
Että kun ap:lle (jos, toisvottavasti ei.) tulisi joskus ero ja ei vielä itsekään osaisi itselleen selittää mitä on tapahtunut niin tule sitten kertomaan tulisiko mieleesi mennä terapiaan? Saatikka siksi, että yhteiskunta määrää niin eikä itselläsi olisi halua?
Eikös terapiaan mennä aina niin, että se lähtee itsestä? Itsellä on halua kuulla toisen mielipide ja jos se auttaisi hahmottamaan kuka olet ja minne olet menossa?
En usko, että terapiaan olisi kukaan valmis eron syövereissä tai puhettakaan, että se toisi lasten elämään parannusta.
Pakkohoitoa avioerossa?Ei ikinä. HPitää aina ehdotuksissaan miettiä niitäkin ihmisiä, jotka ovat tehnbeet jo kaikkensa. Voiko heiltä vaatia vielä asioiden vetvomista terapiassa silloin eivät ole siihen valmiita?
- pullasössö
Mihin kaikkeen sitä valtiota nyt vielä huudetaan apuun ja maksumieheksi? Kyllä nyt jotain pitää jättää ihmisten omalle vastuulle. Vaikka sitten se että miten perheessä ero hoidetaan. Ei kai siitä nyt mitään tule että kaikki oman elämän vaikeat tilanteet lyödään verokassaan ja inutaan apuja.
Kyllä ne rakenteet on jo olemassa. Koulukuraattorit ym. Sitä apua pitää vaan osata hakea ja pyytää. Ei sitä automaattisesti voida kaikille järjestää, pirun kalliiksi tulisi automaattisesti kaikki eron kokeneet lykätä keskusteluryhmään terapiaan. Sama juttu kuin että sairaana pitää itse hakeutua lääkäriin, ei sieltä soitella perään tai pyydetä varmuuden vuoksi käymään että et vain sattuisi tänään olemaan sairas.
Erot varmasti rankka asia lapsille, mutta ovat perheen asia. Vanhempien vastuulla auttaa lapset siitä yli. Sitten jos on niin paskat vanhemmat että lapset jää heitteille erossa niin siihenkin on jo rakenteet valmiina, nimittäin lastensuojelu. - Älykääpiöt vanhemmat
Valtio ja kunnat ovat nyt jo mukana suuresti näitä erojen tuhoja maksamassa ja näiltä juuri vältyttäisiin kun ajoissa hoidetaan asioita.
On tietysti rikkaita, jotka eivät tähän kategoriaan kuulu, mutta maksumiehiä ovat huono-osaisten eroille.
Kun perhe hajoaa, saattaa tapahtua sellainen tosiasia aika usein, että on kaksi yhteiskunnan tukea saavaa perhettä jatkossa.
Jos perhe on jo nyt asunut vuokralla, mutta selvinnyt omin avuin tai on omakin asunto velkainen, mutta selvinnyt omin avuin.
Erossa tulot vähenevät, nyt ei riitäkään tulot enää asunnon hankintaan ja kaikkeen muuhun, tarvitaan yhteiskunnan tukemaa asumista, sosiaalitukia ja mitä muita onkaan.
Sitten tulevat lapset ongelmineen ja tämä koskettaa rikkaidenkin lapsia, sillä kyllä he käyvät samalla tapaa läpi vanhempiensa eroja ja monet tarvitsevat erityisopetusta lastenkoteja, sijoituskoteja, kaikki nämä asiat maksetaan yhteiskunnan varoista ja yhteiskunnan varat kerätään verotuksen kautta meiltä kaikilta.
Joten asialle kyllä on ihan täydet perusteet.
Kun ette huolehti asioistanne, jätätte lapsenne erojenne yhteydessä yksin käymään asiaa, joka on heille erittäin rankka, koti on hajonnut, uudet kotinne eivät milloinkaan korvaa lapsille sitä mikä oli oikea koti, jossa asuivat oma äiti ja isä.
Kun se oma onnen etsintä ajaa lapsenne tarpeiden yli ja se on tosiasia silloin kun erossa etsitään seksiä, joka muka entisessä on loppunut.- urpo hei
Urpo hei, seksi ja onni ei ole sama asia. Jos on onneton avo- tai avioliitto niin kai siitä nyt saa lähteä? Ei tarvitse kärsimään jäädä. Aika pelle olet jos oletat että erot pelkän seksin takia tapahtuu. Eiköhän niitä lähtemisen syitä ole aika paljon enemmän kuin pelkkä seksi.
- pönttö sentään
urpo hei kirjoitti:
Urpo hei, seksi ja onni ei ole sama asia. Jos on onneton avo- tai avioliitto niin kai siitä nyt saa lähteä? Ei tarvitse kärsimään jäädä. Aika pelle olet jos oletat että erot pelkän seksin takia tapahtuu. Eiköhän niitä lähtemisen syitä ole aika paljon enemmän kuin pelkkä seksi.
Näinpä juuri "urpo Hei", kaikki vaan ei ymmärrä kuin omaa näkökantaansa. Seksi on tärkeää, mutta ei se ole koko elämä. Onnellisuus ja aito rakkaus ovat sitä todellista elämää
- HHUHUH
Sinua on onnistanut. Et ole eronnut, lienetkö edes yhteiselämässä kenenkään kanssa. Ero on kova paikka, toisille ottaa tosi koville ja toiset selviää helpommalla, riippuen tietenkin siitäkin, minkälaisestä liitosta eroaa. Mutta uskoisin, että oli minkälainen ero tahansa, niin harvalla oikeasti on se seksi päällimmäiseinä mielessä jja mistä sitä saisi. Kyllä siinä on miljoona tärkeämpääkin asiaa hoidettavana ja ihan semmoisia pakollisia juttuja ettei aika yksinkertaisesti riitä muuhun, kun paperihommiin, omaisuuden jakoon, lapsiin jne. Mutta ehkä yksi syy eroihin onkin laisesi seksiaddiktisuudet
- Laittakaapa listoja
Mitähän ne muut asiat ovat, laittakaa ihmeessä lista, jos se toinenkin sattuisi lukemaan tällä areenalla, niin ainakin saisi tietää kiikastuksen syyt ja ehkä pistäisi ajattelemaan asioita vähän teidänkin näkökulmasta. Tässä kun asia ei suoraan kohdistu heihin, eikä näin ollen kuule äänensävyäkään, vaan asian saa selville.
Jos niitä yksin pohditte, sanomatta toiselle, ei hän ymmärrä mikä on. Niin usein ne asiat jäävät keskustelematta. Sanotaan, mutta asian vierestä. Yhdestä sanasta ja tokaisusta tuskin kovin moni ymmärtää tehdä minkäänlaisia perustuvaa laatua olevia johtopäätöksiä. Kiukkuilun avulla kun asiat eivät todellakaan selvene.
Miehille tosin tuo seksi taitaa näytellä aika suurta osaa suhteessa ja siitäkin pitäisi osata puhua, eikä äkäillä.- Naurettavaapelleilyä
Kyllä siihen eroon taitaa nykyään riittää pari sateista päivää peräkkäin.
- olga*
Perheet ovat hyvin erilaisia, joten niin ovat lapset ja vanhemmatkin. Miksi aina kohistaan vain vanhempien eron vaikeudesta lapsille? Totuus on se, että lapset unohtuu ja hukkuu hyvin moneen vanhempien avioliittoon, jo kauan ennen eroa, tai myös ilman eroa. Molempien tai edes toisen vanhemmat sosiaalinen verkosto on lapselle hyväksi.
- ainoa keino päästä -
jälleen elämästä kiini
ja itsenäistyä kypsäksi aikuiseksi ihmiseksi.
hakekaa apua terapiasta, sillä avioero ottaa aina lujille, vaikka kuinka ystävinä " muka " erottaisiin,- jfjfz
Avioero ei todellakaan aina ota lujille, vaan avioliitto. Avioero on huojennus ja helpotus. Muuten ei olisi erottukaan.
- ldgkh
Tunnemyrskyjä ei sitten varmaan voi olla avioliitoissa? Kokoajan? Vuosista ja vuosikymmenistä toiseen? No ihan taatusti voi, ja onkin. Monia pahoja ongelmia, joista riidellään vuositolkulla, eikä riidoissa ikinä päästä sopuun. Vihanpitoa, solvauksia, haukkumista, herjaamista, eli henkistä väkivaltaa. Myös fyysistä väkivaltaa, niin lapsiin kuin usein miten äitiinkin kohdistuvaa.
- nsffbh
Useimmat eroperheet hoitavat eronsa itse ihan tai lähes mallikkaasti. Niitä autettakoon, jotka apua tarvitsevat.
- PARAS -SOSIAALITOIMI
PARAS -SOSIAALITOIMISTO
Kerro :
PARAS -SOSIAALITOIMISTO
Minä , , , Ykkkönen , , , , Vastaan , , , , Kaikesta :))
Vastuun , , , Aika ?
Ansaittu , , , :)
Sairas-eläke :)
Lapset Laitostetaan uhrautetaan , , , Seuraamuksiin:)
Tulkinta , , , Lausunnoilla , , , Asiaa kohtaamatta
Koe arvokkaaksi tuntemisen kokemus
Asioden , , , Ulkopuolelle - jättö , , ,
" V i r k a " , , , ?
Onko tehtävän - toimen kuva Tallessa / hukassa, , , ?
Muista , , , Eheä Laps isänmaa on onnen mittarisi :)
- L a p s e t :))) - HHUHUH
En pitäisi tätä avioero-tunnemyrskyä niinkään suurena asiana (vaikka se ei todellakaan ole helppoa), mutta sitä voi tavallansa lykätä suurempien kuohujen jälkeiseen.. Toista se on kuolemantapauksissa. Jossa varmasti tunnemyrkyt on kauhemapia, mutta sinun pitää (on pakko) hoitaa KAIKKI asiat kolmen kuukauden kuluttua, eikä varmasti ole kenenkään polla kuolemantapauksen jälkeen kasassa. Jos mihinkä pitäisi saada lisäaikaa, on kuoleman jälkeisten asioiden pakkohoitoon saatava ehdottomasti lisää kuukausia.
- Todentaja
Tämä vanhempien jälkeenjääneen lapsellinen itsekeskeisyys on se syy joka aiheuttaa lapsille vaikeuksia, palkoa ja sitä myöten luonteen kieroutumista.
Ei voi kuin kauhistella, millainen tämä ihmis- ja yhteiskunta on 20 v. kuluttua ...
Pahempaan suuntaan mennään kokoajan välinmpitämättömyyden ja pahantahtoisuuden suhteen.
Se ei todellakaan lupaa hyvää ihmisten yhteiselolle ja anna toivoa hyvinvointiyhteiskunnan toimivuudelle. - Ei ivaa ei pilkkaa
Kyllä eroja tulee, mutta onko todellakin toiselle kaksi sadepäivää liikaa ja syy eroon.
Erotessa jokainen ihminen varmasti käy jonkinlaisen tunnemyrskyn kourissa ja silloin ei ne omat raksuttimet myöskään oikein pysty käsittelemään asioita.
Vaikka sitä asiaa olisi hieronut mielessään vuosikausia, sittenkin se tunnemyrsky tulee. Ja tämän tilanteen hallitsemiseen tarvitaan ulkopuolista ja asiantuntevaa apua, ei jotain laastari suhdetta, joka vain pitkittää ja samalla myös harhauttaa.
Ne omat pienet lapset pitäisi tuossa tilanteessa vetää jokainen ilta syliinsä, halata heitä, rakastaa heitä enemmän kuin ketään muuta tässä maailmassa, sillä he ovat saaneet kaikkein pahimman iskun, vaikka se koti olisi ollutkin kylmä ja kalsea, oli se koti, mutta mikä koti on sellainen johon ryntää uusi ihminen tavaroineen ja määrittää kaiken. Ei ole enää koti, jossa lapsia voi vapaasti elää.
Entäs miten käy itsellenne, saavatko ystävänne ja läheisenne käydä enää tässä uuden suhteen määrittelemässä kodissa lainkaan.
Eivät nämä ole asiat saa olla kenenkään pilkan ja oivan kohteita täällä keskustelussa eikä muuallakaan.
On hyvä jos olette säilyttäneet läheisenne ja ystävänne, mutta paljon on niitäkin, joilta katoaa kaikki ja silloin kyllä unohtuu lapset ja muut siinä sivussa.
Näitäkin on, jokainen voineen miettiä mitä omalla kohdalla on todella tapahtunut ja sen, miten on lasten kanssa edennyt asioissa. - Luettavaa
Eronneille, omista erolapsista:
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/uutta_parisuhteista/parisuhdetutkimusta_tiiviisti/?x218948=219412- gdgzdsgzsedg
Todella! Tätä kaikkea olen murehtinut. Puoliso ei vaan ymmärtänyt. Koko minun riippuvan hänessä (tai niin kuin kakkonen sen näki).
- totuus2
Asiallista luettavaa tuo linkin teksti ja tutkittua myös, että mitään huuhaata ei tarvitse lukea.
Nyt on aika ottaa jokaisen itseään kiinni niskasta ja jättää pulinat ja lukea.
Vaikka olisikin toiminut joskus väärin, jokainen voi muuttaa suuntaansa toiseen. Olen joutunut itsekin myöntämään, että kaikkea en tiedä ja toista kannattaa kuunnella.
Teksti on niin tärkeästä asiasta kuin omista lapsista, sen pitäisi kyllä kiinnostaa kaikkia ihmisiä, olivatpa sitten eronneita tai ei. - erosta aikaa.
Entäs sitten kun oli tälläinen tilanne kun erotessamme ex:n "frendit" ( jotka oli tietysti eronneita...) innostivat, kannustivat ja manipuloivat eroamaan kun tietysti olin se "ikäväpaskamies" ja onnehan ei suoda toisille kun itselläkin on mennyt metsään...
Nythän nämä "frendit" ovat ns, jättäneet yksin luvatuista esim.tarvittavista lapsenhoito avuista lähtien ja ovat korkeintaan silloin tällöin biletyssesurana jos siinäkään.
Itse aikoinaan kysyin lastenvalvojaltakin että onko minkäänlaista pakkokeinoa saada toinen istumaan samaan pöytään rauhallisesti keskustelemaan asioista kun osakseni sain vaan huutoa ja vastauksia että sovimme sitten asiat lastenvalvojalla tulevista päätöksistä lasten kannalta.
Lastenvalvojathan kirjaavat sen ylös minkä sovimme mutta kun ei ollut edes minkäälaista pohjaakaan ja hehän eivät toimi minään perheterapeutteina.
Lastenvalvojan ymmärretävä vastaus tuohon pakkokeinoon istuttaa molemmat samaan pöytään jo lasten kannalta on heillä sidotut kädet ja muutama ikävä tapaus.
Se että tälläinen lakisääteinen pakkokeino olisi niin se vähentäisi paljolti näitä katkeriakin eroja, huoltajuusriitoja ja yhteiskunnankin vero euroja säästäisi vaikka se maksaisikin tämä pakkosovittelu...ja miten hyvää se vasta tekisi jo lasten kannalta.
Eihän tällä niitä eroja välttämättä estetä kun toinen on päätöksensä tehnyt mutta hyvää se näillekkin tekisi.- sydän surullinen
Tuo on niin totta! Kirjoitat asiaa. Kun "kaikki kaveritkin eroaa" ja heillä on niin mukavaa, rakastuneita ja ihania suhteita. Siihen halpaan se miehenikin meni.
Ikiaikaiset ihmisten huokaukset ovat varmaan samat:
Kumpa ihastuneet ihmiset saisi näkemään todellisuuden ja tekojensa seuraukset. Kumpa petetyt ihmiset pystyisivät antamaan anteeksi ja pettäjä muuttumaan luotettavaksi.
En usko pohtivani kuolinvuoteellani toteuttamatta jääneitä rakkauksia saati panoja. uskon olevani huolissani entien lapsistani ja toivon heidän pärjäävän. Minä en pystynyt olemaan turvana... - hyvää päivää sinulle
Erosta aikaa: On se kumma, kun se eron haluava, pettävä osapuoli ja mitä kaikkea lienee, niin ole koskaan täysivaltainen henkilö, joka osaa päättää omista asioistaan. Se on aine ne muut naiset ja nyt kaverit syyllisiä. Mikä helvattu siinä on niin vaikea nähdä se totuus, omat unelmat särkyivätkö? Jokainen tekee itse ratkaisunsa ellei ole huostaanotettu.
- Oikeassa olet
Kyllähän nimimerkillä erosta aikaa oleva olet varmasti oikeilla jäljillä asiassa.
Tilanteet ovat monesti silloin kärjistyneessä tilassa ja järki on laitettu vintille kokonaan, joten olisi hyvä jos saataisiin sellainen laki tähän maahan, että jokainen lapsiperhe erotessaan joutuu keskustelupöytään ja niin monta kertaa että hieman tasoittuu ja asiaa käsitellään todellakin lasten kannalta ja nämä kaikenlaiset toisen solvaamiset ja ilkeydet ja alistamiset eivät saa edes mahdollisuutta vaikuttaa asioihin.
Samoin kaikenlainen manipulointi pitää olla pois ja asiantuntija hoitaa keskustelun, jotta osaa varautua nämä asiat huomaamaan. Monesti on ensin syytä tavat molemmat yksin, jotta kuva modostuu.
Eroa todellakaan ei voi välttää, kun toinen on joko haistellut vieraita tuulia tai kuten nyt tehdään , että kaveriporukalla aletaan aivopestä siitä, kuinka kotona pitää tehdä sitä ja sitä, jakaa tasan pyykitkin narulle, muutoin puoliso on kelvoton. Tuskin viinan käyttöäkään nähdään enää yhtä pahan kuin tuota, että toinen ei nyt osallistu kotona tarpeeksi ja jumaloi joka hetki.
Oikeassa olet että pakottaminen tuossa tilanteessa olisi ainut keino saada hieman parempaa tulosta ja saattaisi hillitä tuota turhaa eroamista, ainakin sitä, missä joku lauma antaa ohjeita.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän381913Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p431486Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61421- 171408
Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,161398Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11375Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21347Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11290Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21220Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta51207