Syysmasennustako

Syksy on joilklekin kuin "pieni kuolema" koska kukat kuolee, luonto nahistuu ja rapistuu. Toisille se taas iloa ruskan värein ja raikkaine ilmoineen, joskin sateitakin on ehkä enempi.
Itse olen jotain tuolta väliltä. Laiskottaa, ei jaksaisi mennä ulos (pieni kuolema) mutta kun sinne sitten lopulta vääntäytyy vapaaehtoisesti (ei siis pelkkä työmatka tai kauppareissu) niin jotenkin sitä vaan piristyy.

Sain jo elokuun puolella myös hepulin, joka pisti tarkastelemaan vaatekaapin sisältöä, vartaloa kriittisesti isosta peilistä, naamaa, hiuksia, asuntoa, pihaa ja..... Apua! Kaikki näyttää niin... pois kuihtuvalta?

Helpointa oli aloittaa reippaasta kävelylenkistä. Se ei saa olla liian pitkä että energiaa riittää sitten vielä pihahommiin (jos on oma piha) tai asunnon siivoukseen tai, niinkuin minä tein: otin kaikki vaatteeni ulos vaatekaapeista. Onneksi minulla ei ole niitä paljon. Siskolleni sellainen operaatio on aina kauhea koettelemus :D

Katsoin kriittisesti vaatteet, joita en oikeastaan enää käytä: kelpaako second hand-shoppiin vai pistänkö kierrätykseen.
Sitten oli vuorossa kengät: koekävelin kaikilla (jalkahan muuttuu usein vuositasolla tai sitten kengät, en ole varma, mutta aina jokin pari joutaa lähteä.
Kävin läpi talviset varusteet: päähineet, hanskat, kaulahuivit löytääkseni nukkavierut.

Kun olin tuon operaation suorittanut, aloin tehdä värianalyysia eli pistin ylleni erivärisiä vaatteita ja vertasin mitä peilikuvassa näkyy: viekö jokin väri minut kalpeampaan suuntaan/ kellertäväksi (minun mielestä sama kuin maksatautinen) vai piristääkö väri minua. Yllätys oli melkoinen kun tajusin että vihreä lähes kaikkine sävyineen vanhentaa?! Vain hyvin tummanvihreä näyttäisi sopivan. Ja minä kun olen niin pitänyt esim. jadenvihreästä...
En keksinyt siihen muuta syytä kuin hiusten värin haalistumisen. En ole punatukkainen mutta jonkinverran siihen suuntaan jotain sävyä on aina ollut. Pitäisikö siis alkaa käyttämään hennaa tai sävyttäviä shampoita? Värjäys olisi liian radikaali.

Ihon värin saan muuttumaan kun jatkan kävelylenkkejä. Jos kelit muuttuvat aivan kauheiksi, aion ostaa punttisalikortin tuohon lähistöllä sijaitsevaan Gymiin; pihi kun olen, en raskisi sitä jättää käyttämättä ja hyötyisin paremmasta kunnosta.

Eilen ostin käsienhoitoon tarkoitettuja tuotteita koska kynnet ovat aika huonossa kunnossa. Aion katsoa elokuvan illalla ja liottelen kädet samalla hoitoaineissa. Jalat saavat liota jalkakylvyssä samaan aikaan.
Tänään olen tehnyt "mukamas nettiostoja" katselemalla vaattekauppojen verkkosivuja ja pähkäillen mitä voisi ostaa, mikä tyyli kiinnostaa, sopisiko tuo tai tää minulle jne. En kuitenkaan osta niitä mutta saanen jotain ideaa. Ehkä rohakistun kokeilemaan kaupassa jotain ihan toista tyyliä mitä en ole ennen tehnyt?
Klikkasin myös Mtv3:n sivulta Katsomon auki, valitsin Avalla pyörineen ohjelman Trinny ja Susannah Skandinaviassa ja katselin kun he tekivät tavallisille pulliaisille, niin miehille kuin naisllekin, tyylinmuutosjuttuja. Jotkut, tai oikeastaan kaikki, muuttuivat, edukseen ja uudet vaatetyylit todella olivat heille edukseen.
Kai nyt minäkin voisin onnistua? Jos en ottaisikaan tuttua kaveria mukaan vaatekaupoille vaan rohkeasti kysyisin jonkun muun sovituksen lähellä seisovan asiakkaan mielipidettä että "anteeks että häiritsen mutta minulla on tässä valinnanvaikeutta, voisitko antaa sinun mielipiteesi tämän väristä tai sopivuudesta minulle?"
Olen yhden kerran uskaltanut tehdä niin kun pähkäiilin kahden eri värisen takin välillä (beige tai kirkas punainen, olin haluamassa sitä beigeä kun se on niin turvallinen ja sen taa voi jotenkin piiloutua) niin sepä nainen, minua jonkin verran vanhempi, sanoi heti että punainen. Se saa minut hehkumaan ja nuorentaa, ihan selvästi. Sanoi vielä että uskalla rikkoa rajasi. Katsoin naisen omia vaatteita, oli pukeutunut mustaan lähes kokonaan, vain pinkki huivi kaulassaan. Oikea hlö neuvomaan minua? Kun on pitäytynyt klassisessa tyylissä? Nainen arvasi mietteeni ja sanoi, että kuuluu bisnespukeutumiseen mutta vapaalla hänkin on rohkaistunut kun mustasta on tullut vuosien ajan niin vakityinen kumppani että se on kuin tavaramerkki.

Niin että samoilla aatoksilla täällä myös! Toiv. minun kikoissa on jotain inspiroivaa sinullekin.

Itse olen huomannut että syksy laukaisee minussa hillittömän syömisen himon ja etenkin makea tuntuu maistuvan? Siitä sitten tietysti seuraa väsymystä ja turvotusta.
Ulkoilu ja lenkkeily tekisi todellakin hyvää mutta miten se onkin niin vaikeaa syksyisin?

Ihania ajatuksia kertakaikkisesti, hymähtelin lukiessani näitä, piristyin jo näistä..(terkkuja Alter egolle )

Kyllä se liikunta/ulkoilu on tärkeetä, kun vai menisi...

Kävin kuntosalilla vuoden verran ja sitten kyllästyin siihenkin ( on mun tapaista ) tai oikeastaan se kuntosali loppui jossa kävin, ja kun enkä halunnut uuteen paikkaan..

Nyt käyn Shindossa ja olen todennut, että venyttely on vielä tärkeämpään, voi pojat kun on KANKEA.. En tarpeeksi venytellyt salin jälkeen..