Unen pituus

Huh, kuinka kylmä työhuone onkaan tuuletuksen jälkeen! Pakkasen puolella on yö ollut, nyt sentään pari lämpöastetta näkyy olevan.
Hyvin nukutun yön jälkeen 7 tunnin, onkin aika taas ottaa kantaa palstan antiin. Tuossa kuuntelin juuri Estonian pelastusoperaation johtajan selostusta 20 vuotta sitten tapahtuneesta uppoamistragediasta, jolloin hän lopuksi mainitsi yöunen kaikonneen 3 kuukauden aikana.

Noinhan se on , kun järkytymme jostakin, kuka enemmästä, kuka vähemmästä, valtaa se ajatukset niin syvältä, ettei edes unimekanismimme toimi normaalisti. Perin inhimillstä se onkin, ei ihminen ole tunteeton, kyllä me sisäistämme muidenkin kärsimykset.

Omakohtaisesti on varmaan jokainen kokenut, kun jokin on häirinnyt yöuntamme,
omat ajatukset, jotka on selvitettävä, tai fyysiset kiputilatkin. Normaalisti uskon ikäpolvemme jo oppineen oman unirytminsä, elellen sen varassa tätäkin elämänvaihettaan.
Mikäs sen ihanampaa on kuin herätä aamuunsa venytellen hyvin nukkuneena, iloisen uteliaana kohtaamaan uutta päivää.

Olen miettinyt mistä voi johtua aikoinaan oppimistani kielistä 2 on miltei unohtunut tyystin ja kolmaskin kieli aiheuttaa ongelmia palauttaa sanoja mieleen. Onneksi Suomen kieli on vielä hallinnassa. Ruotsin kieltä en ole pitkään aikaan käyttänyt kun ei ole ollut niin tarpeenkaan joten se on aivan hakusessa.

Englannin kielen palutan mieleeni ainakin sanat ennen matkaa lukemalla lehtiä
k.o. kielellä. Kylläpä pitkäaikaismuisti palauttaa sanoja mieleen ihan tyydyttävästi.
Tällä kohtaa elämää matkaan lähtö innostus ei enää syki samalla tavalla kun 10 - 5 vuotta sitten. Ikä on rauhottanut elämän kuvioita, valitsee vain ne asiat jotka mieltää tarpeellisiksi ja hyviksi.Lähiympäristössä on mielenkiintoisia menokohteita. jPääkaupunkiseutu lyhyen junamatkan päässä on ihan hyvä päivämatka kohde jossa pärjää hyvin Suomen kielellä.

Onko niin, iän karttuessa elämän kello käy ikäänkuin hitaammin - tulee kriittisemmäksi valitessa vapaa ajan vietto mahdollisuuksia. Yksineläessä ei ole toista osapuolta joka antaisi lisää vauhtia elämänmenoon, tämänkin huomioidessa ajattelen yksineäessä on valinnan vapaus, mutta kaksin eläessä tulee vaihtoehtoja eri asioiden muodossa huomioitua. Kumpi parempi jää jokaisen ratkaistavaksi

Menen myöhään nukkumaan ja nukun kauan aamulla. Yöunen pituudeksi tulee 7-8 tuntia. Päivänokosia en tarvitse.
Minäkin olen unohtanut vieraat kielet, joita ennen osasin.
Kuitenkin pikku kertaaminen ennen Espanjan tai Italian matkaa palauttaa mieleen kielen rakenteet ja sanat, englanti taittuu ja Virossa puhu viroa.
Koska en ole vielä dementoitunut, niin ajattelinkin siirtää koko vaivan siirtymisen muutamalla vuodella. Oppisikohan meikäläinen venäjää. Näyttää pikkuisen siltä, että kyseistä kieltä tarvitaan maassamme lähitulevaisuudessa, ja jo nytkin. Olisi hyvä osata puhua venäläisten kanssa heidän omaa kieltään.Vitsi, vitsi! En muistaisi kuitenkaan oppimaani:-D

Nytpä taisit alottaja vähän puppuja puhua sellaisella vähän-sinnepäin-tietämyksellä, no ei se mitään, nukutaan vaan kunhan nukutaan. Olisihan minulla paljonkin tietoa nukkumisesta ja unennäöstä, kun parikymmentä vuotta oikein tosissani otin selvää niistä asioista, unitutkijoiden jäljiltä. Oonhan niistä aikaisemmin jo kirjoittanutkin, tietoa sain nukkumisesta, muttei se olekaan niin yksinkertainen konsti, nukkua niinkuin olisi hyvä nukkua. Nukunhan edelleen, miten sattuu, mutta sen oletan johtuvan elämäntilanteista. Joskus levottomasti, joskus sikeämmin.

Olisi terveellistä, jos pystyisi nukkumaan kolmisen tuntia yhtäjaksoista unta, siinä ajassa ennättää kuulemma nämä eri univaiheet käydä läpi. Aina on kuitenkin se määräävä tekijä hyvin nukkumiselle unen syvyys, ei pituus, voisihan jollekin riittää jopa tuo kolmekin tuntia. Ja iltapäivällä pienet puolentunnin torkut, ei tuntikausia - huh.

Koko ajan teen itse vielä nykyisin unityötä, hyvin nukkumista opetellen, olen tyytyväinen, kun tuon kolme tuntia yhtäpäätä nukun. Sitten monesti nousen, juon teetä, saatan tunnin pari valvoa jotain tehden. Niin pitkällä olen jo oppimisessa, että sitten mentyäni takaisin petiin, saatan sen toisen kolmetuntisen nukahtaa. Hyvin yksilöllisiähän ovat uniaikamme. Taitaa suurin osa teistäkin vielä hillua valveilla, kun nukun sitä sikeintä untani.

Narripeliä tuo sinun " kielilläpuhumisjuttusi", tietysti. Mutta piristävä ajatus sinänsä niille, jotka haluaisivat elää satavuotiaaksi. Mutta jos tarkoitat vain muutaman sanan kielilläpuhumista, niin kyllä varmaan kaikilla palstalaisilla on mahdollisuus siihen viiteen - kymmeneen vuoteen eloansa jatkaa. Hupaisia ajatuksia tuo mieleeni tuollainen tilanne....enpä kerro tarkemmin.

No tästä vaan kaikki venäjän kurssille, tavaritsi.Taivaassa tavataan venäjää solkaten.

Ei sus, kyllä Ruuneperi ihan asiaa puhuu! On tieteellisesti todettu jo kaksikielisyyden tuovan etua aivokapasiteetillemme, puhumattakaan useamman kielen hallinnasta. Se aktivoi alueita aivoissamme, jotka jäävät herättyään käyttöön muillakin alueilla.
Monet vanhemmat laittavatkin lapsensa ns. kielikylpyyn jo tarhaikäisinä, enkä yhtään epäile, etteikö maahanmuuttajienkin lapset omaksuessaan suomenkielen kouluissa, saavuta siitä etua, verrattuna vanhempiinsa.
Tuosta dementoitumisesta en tiedä, joltakin osalta sekin on geneettistä, siihen en osaa ottaa kantaa, onnekseni ei suvussa tiettävästi ole ainakaan Alzheimeriä. Muutenhan tässä voi ihan rauhassa höppänöityä, hassunhauska olen ollut koko ikäni, enkäpä taida tästä olomuodosta paljon suuntaa vaihtaa:D

Koekaniiniksi lupautuneena kerään itselleni muistoja ja kokemuksia. Unitesti oli viime kokemukseni. Menin sinne sataprosenttisen varmana etten pysty nukkumaan, kun tiesin olevani sidottu kaikenlaisiin mittareihin ja vempaimiin täysin tuntemattomassa ympäristössä

Uuden rohkeanpunaisen pyjaman ostin ja lukemiseksi otin mukaani ruotsalaisen Jonas Jonassonin kirjan 100 vuotiaasta miehestä. Olin ostanut kirjan miehelleni ja kuunnellut hänen hihitystään kirjaa lukiessaan ja nyt minulla oli koko yö aikaa lukea ja hihitellä.
Tilapäinen makuuhuoneeni oli viihtyisä suurine vuoteineen ja televisioineen, ja tunsin oloni kohtalaisen mukavaksi johtoihin ja instrumentteihin sidottuna.
Luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärti ja niinhän siinä kävi, että nukuin sikeästi kuin tökkösuolattu silli. Kirjasta ehdin lukea vain muutaman sivun ennen esirippujen putoamista ja telkkaria en ehtinyt edes avata, vaikka suosittu jännäri olisi siellä viihdyttänyt.

Vieraan miehen lempeisiin sanoihin heräsin ja tuijotin hämmästyneenä seinällä
olevaa kelloa, aamuahan se näytti.
Iän mukana unentarve ei vähene, mutta tulee usein jaksottaiseksi, kertoili herättelijä ja kyseli yöni kulumista.
En ollut herännyt kertaakaan, vaikka yleensä herään kerran pari yössä. Joskus valvottaa ja eri aikavyöhykkeelle siirtyminen saattaa saada biologisen kelloni avian sekaisin, mutta unilääkkeisiin en halua turvautua. Liikunta on parasta unilääkettä minulle.

Tutkimusten mukaan kielitaito kuten monet muutkin taidot jatkuvassa käytössä
ehkäisevät varhaista demantiaa ja Alzheimeria,
Minua testannut neurologi kertoi myös Alzheimerin ensi
oireiden saattavan ilmetä jo 20 vuotta ennen varsinaisen taudin puhkeamista.

Voin ilmoittautua pelkkänä poikkeuksena uniketjuun, unentarpeeni on täysin poikkeava ketjun kirjoittajien mukaan.
Tarvitsen 8 -10 tunnin unet, sitten on päivä kun ja jos olen jossain isossa tavaratalossa kiertelemässä tai ''sisärenkaan'' tapaamisessa, tarvitsen pienet päiväunet.

Kieliä en osaa ainuttakaan kunnolla, suuria sairauksia on ollut pitkin elämänpolkua ja tässä vielä yritän jotain ymmärtääkin, ja välillä muistella menneitä aikoja.
Muistissani ei ole ollut katkoja kummemmin, joskus jopa toivon unohtavani joitan tapahtumia.

Kaikissa poikkeus vahvistaa säännön tai tutkimuksenkin pistää uusiksi.

Olen huolestuneena ajatellut maahanmuuttajien ongelmia, jotka johtuvat ikääntymisestä.
Ruotsissa asuessani tulin tietoiseksi dementituneiden ruotsinsuomalaisten hoidossa ilmenneistä aikeuksista. Monet heistä puhuivat täydellisesti ruotsia ennen sairastumistaan. dementian seurauksena monet unohtivat täysin ruotsinkielen hallinnan. Seurauksena, että hoitoloiden henkilökunta ei pystynyt kommunikoimaan heidän kanssaa, ellei laitoksessa ollut suomenkielistä palvelua. Käsitykseni mukaan täällä on nousemasa samanlaisia ongelmia maahanmuuttajien ikääntyessä.

Eilen katsoin osan MOT-ohjelmasta, jossa puhuttiin kilpirauhasen vajaatoimnnan hoidoista. Valvira on asettanut muutamalle lääkärille hoitokiellon jonkin tietyn lääkkeen osalta. Ohjelmassa esiintyi potilaita, joille vain tämä lääke oli tuonut helpotusta.Käsittääkseni kilpirauhasen vajaatoimintaa nykyisin hoidetaan herkemmin myös silloin, kun arvot ovat rajoissa, tosin alakantissa. Tavallisimmin käytetty lääke lienee hyvin turvalliseksi todettukin. Minunkin lähipiirissäni on nainen, joka saattoi näin lopettaa monen muun lääkkeen ottamisen ja mieliala on kohentunut . Ylimedikalisaatiosta ei voi puhua, jos saa yhdellä lääkityksellä elämänlaadun kohenemaan ja muuta lääkitystä vähemmäksi.

Unen laatu ja pituus on ollut täällä esillä viime aikoina moneen kertaan, ja onhan se elintärkeä asia. Liika nukkuminenkin voi olla hälytysmerkki, esimerkiksi masennuksesta kertova. Viime aikoina olen lukenut, miten liian vähäinen uni vaikuttaa sokeriarvoihinkin, edesauttaa disbeteksen puhkeamista ja pahenemista. Olen sellaisenkin syyn lihomiseen lukenut, että uneton käy jääkaapilla tiuhaan, mutta eiväthöhän syyt ole monimutkaisemmat, stressihormonien kanssa voi olla yhteyttä.

Tarvitseeko vanhana enemmän unta kuin nuorempana, eikö se ole yksilöllistä, kuten muinakin ikäkausina. Aina olen omia nuoriani patistellut nukkumaan ajoissa, ja paikkansa pitää sanonta : Kun nuori mies nukkuu, se on kuin rahaa panisi pankkiin. Siihen usein vitsinä vastataan, että onpahan senkin ajan pois pahanteosta. Nuoriso saattaa kyllä viikonloppuisin tallettaa unta viikon varalle, helposti saattavat teinit yli puolenpäivän uinailla. Minä olen tällainen 7-8 tunnin tapaus, herätä saatan välillä, mutta ei se mitään, meditoin itseni uudelleen uneen tai alan vaikka lukea jotain. Kaikkeni olen tehnyt, että nukkumisolosuhteet ovat otolliset, ajattelin vielä uuden sängynkin ostaa, kunhan testailen niitä. Niin hyviä vuoteita on saatavilla, että niihinhän nukahtaa jo huonekaluliikkeessä kokeillessaan.

Vakaasti uskon, että kielivoimistelu auttaa demnetian torjunnassa siinä missä muukin liikunta , eikä tarvitse olla vieraskaan kieli. Tämä palstakin auttaa , samoin ristisanat, mahdollisimman monipuolinen lukeminen runoista tilastoihin, laulaminen, loruilu, muistelu, mielipiteiden vaihto, kiistely. Käsin kirjoittamista ei pidä unohtaa, uskon että käden kautta sanoihin pukeminen on aivoja erityisesti stimuloivaa. Vieraiden kielten opettelu ainakin saa aivosolut töihin, mutta aika moni jättää kouluaikaisen pääomansa käyttämättä. Vieraskielisiä lehtiä kannattaa lukea, jos ei sanavarasto yllä kaunokirjalliseen tekstiin, hakeutua puhetilanteisiin - aina vähäinenkin taito saa hyvää palautetta. Vieraskielisistä tv-sarjoista oppii paljon, saksalaiset puhuvatkin niin selkeästi. Itselleni on toisen kansalliskielen käyttö luontevaa, naapureista suuri osa ja suvussakin on kaksikielisiä ja kielikylpyyn voi kaikenikäisenä pulahtaa .

Emme me kaikki dementoidu viiden vuoden viiveelläkään, minunkin vanhempani elivät iäkkäksi ihan skarppeina. Mutta aina kannattaa viivytystaisteluita käydä, kun aseetkin ovat ihan miellyttäviä.

Seurasin kahta dementiapotilasta muutaman vuoden ajan hyvin läheltä.
Muisti heikkeni ja suurin osa päivän normaaleista toiminnoista oli hoitajien muistutettava, vessassa käyntikin tuppasi unohtumaan mutta potilas oli omalla tavallaan rauhaton joka toimi singnaalina ja hoidokki hoidettii pöntölle.

Sitten oli asioita jotka palasi mieleen kuten puhelin soitot, tuttu ääni ja muistettiin nimi ja asioitakin joista voi keskustella, sitten yht' äkkiä asia taas unohtui, kenen kanssa oli puheissa.

Loppuvaiheessa puheen muodostus heikkeni ja keskustelut loppuivat.
Tavatessa oli hartioiden ja jäsenien 'hierontaa', siinä hyräillessä tuttua laulua voi alkaa pientä ääntä nuottia hipoen kuulua.
Jalat toimivat loppuun asti mutta pää oli kuin tyhjentynyt kaikesta.

susmorsian:lle
Nämä maahanmuuttajaperheet omaksuvat yllättävän nopeasti tietyissä asiossa suomalaiset tavat. Esimerkiksi teini-ikäiset kyseenalaistavat melko usein autoritäärisen perhedynastian. Kohta nyt toimiva perhekohtainen vanhustenhoito on heidänkin osaltaan muisto vain.

Monenlaisia on nukkujia ja etenkin ikään nähden ei voi luottaa tutkimuksiin huntra %.Nukutaan pätkissä tai koko yö yhtämittaa, onhan toki paljon vuorotyöläisiä ainakin hoitoalalla joiden rytmi muotoutuu työn mukaan.

Monelle unirytmin muuttuminen voi olla helppoa, kaikille ei ja sairauksien ilmentyminen vuosien varrella voi paljolti johtua rytmimuutoksista.
Nuori tai vanha jokainen tarvitsee unensa, pitkän, normaalin tai lyhyen, jokainen päättää mikä itselle normaali.

Sirkka-Liisa Kivelä on geriatrian professori, jonka luentoa olin kerran kuuntelemassa. Aiheena oli unihäiriöt vanhoilla.
Kivelä oli myös Studio 55:ssä haastateltavana kerran. Löysin sattumalta linkin siinä puhutuista asioista. Aiheena oli juuri nuo unikysymykset.
http://www.studio55.fi/terveys/article/nain-uni-muuttuu-vanhetessa/124430