Terve,
Sanotaan usein, että erotessa ei kannattaisi katkeroitua. Mutta miten siltä voi välttyä? Laitat koko sydämes peliin ja sit toinen vetää maton alta niin miten voi pitää pään kylmänä ja olla vaan. Ajatella, et tää oli tässä ja tulee joku muu tilalle ja elämä jatkuu. Mä en pysty siihen. En millään. Ja sit ympärillä ihmiset vaa tuumaa, et no mitä tosta. Eikö ne tajuu, et mitä tarkottaa ku oikeasti rakastaa ja haluu yrittää sen sun elämän tärkeimmän kans ja sit toinen ei halua enää edes yrittää tai keskustella. Eka vedetään pitkään roolia, et rakastetaan, annetaan ymmärtää, että nyt tää homma kantaa ja mennään pitkälle, kunnes yhtäkkiä sanotaan, et joo kiitos ei kiitos tää oli tässä en tykkääkkään enää, ilman mitään syvempiä keskusteluja, mikä on pielessä. Itse olen ainakin todella vihainen, raivoissani ja katkera siitä, että vaikka erottiinkin ns hyvissä väleissä, ei toinen halunnut jutella erosta ja sen syistä isommin mitään. Jos yritin ottaa asioita esille, sanoi vain et anna jo olla, alkaa ahistaan ja ei se keskustelu mihinkään johda. Oli tehnyt itse itselleen selväksi asiat, mut ei viitsinyt niitä enää sille aiemmin muka elämänsä tärkeimmälle ihmiselle sit enää kertoo. Ja täs tilanteessa ei sais katkeroituu ja pitäs muka mennä eteenpäin. Sama ku vedeltäis märällä rätillä ympäri naamaa ja kustais vielä päälle ja sit tyypit ympärillä vaan sanoo, et mitä tosta, sattuuhan tuota?????
Kuinka ei katkeroitua?
11
271
Vastaukset
- aika mennä eteenpäin
Sulla on oikeus omiin tunteisiin. Millaisia ystäviä sulla on jos ne ei lohduta sua surussasi? Surusta, pettymyksestä, haaveiden luopumisesta, rakkauden tunteesta toista kohtaan ei niin vain luovuta. Siinä on kuitenkin yksi mutta, joudut luopua siitä ihmisestä. Yhteydenpidosta. Hän on kuitenkin luovuttanut ja tehnyt selväksi ettei halua olla tekemisissä. Olisi helpompaa tietää miksi niin kävi, mutta onko sillä syyllä kuitenkaan merkitystä jos loppu tulos on sama? Miksi haluaisit olla ihmisen kanssa, joka ei halua olla sinun kanssasi? Se on kuitenkin hyvä syy jättää toinen. Anna tunteillesi aikaa ja opettele hyväksymään pikkuhiljaa tosiasiat. Jätetty ja petetty on se joka yleensä kärsii pahiten, koska ei ole voinut valmistautua tulevaan. Ihmisen kuuluukin parisuhteessa luottaa toiseen ja jos joku asia tulee puun takaa, niin kääntyy maailma nurin niskoin. Kuuntele itseäsi, seuraa käyttäytymistäsi. Jos katkeruus, viha ja raivo on hallitsematonta, et pysty lopettamaan katkerien viestien lähettämistä exälle, elämän laatusi kärsii huomattavasti, silloin on syytä hakea apua ammattilaiselta.
- ap.
Niin en tiedä millaisia ystäviä ne sit on. Vaikka en kyllä tiedä, auttaisiko tässä mikään lohtu. Oon niin pettynyt siihen, että rakkaus muka kuoli ja mun kysymyksiin ei vastattu ollenkaan. Ei ne toisen tunteet voi kuolla yhtäkkiä. Jotain täytyy olla. Sanoisi edes vaikka, että olen tylsä tyyppi, jonka kanssa ei jaksa olla, mutta kun ei ole muka siitäkään kyse. Jos toinen on mukava ja jonka kanssa viihtyy ja jonka kanssa läheisyys ja seksikin toimii niin miten silloin muka ne tunteet vain kuolee? Ei ne kuole ilman syytä! Ja sitten jos näemme niin ei voi jutella mistään. Ei ihan mistään. Ei eron syistä, mutta ei myöskään edes säästä tai mistään! Mitä minä oikein tein, että tällasta kohtelua ansaitsen? Sitä minä myös mietin ja kun ei mitään vastausta tule niin katkeroituuhan sitä. Vihaan ja rakastan yhtä aikaa.
- neea 1
ap. kirjoitti:
Niin en tiedä millaisia ystäviä ne sit on. Vaikka en kyllä tiedä, auttaisiko tässä mikään lohtu. Oon niin pettynyt siihen, että rakkaus muka kuoli ja mun kysymyksiin ei vastattu ollenkaan. Ei ne toisen tunteet voi kuolla yhtäkkiä. Jotain täytyy olla. Sanoisi edes vaikka, että olen tylsä tyyppi, jonka kanssa ei jaksa olla, mutta kun ei ole muka siitäkään kyse. Jos toinen on mukava ja jonka kanssa viihtyy ja jonka kanssa läheisyys ja seksikin toimii niin miten silloin muka ne tunteet vain kuolee? Ei ne kuole ilman syytä! Ja sitten jos näemme niin ei voi jutella mistään. Ei ihan mistään. Ei eron syistä, mutta ei myöskään edes säästä tai mistään! Mitä minä oikein tein, että tällasta kohtelua ansaitsen? Sitä minä myös mietin ja kun ei mitään vastausta tule niin katkeroituuhan sitä. Vihaan ja rakastan yhtä aikaa.
vuosi sitten saman tapaisessa tilanteessa, seurusteltiin ja suunniteltiin tulevaa - kunnes puf...
tähän päivään mennessäkään ei ole suostunut asiaa mun kanssa puhumaan, sitä mikä hänet sai, siis muu kuin kusipäisyys, roikkumaan seurustelun aikana netti deiteillä tarjolla. paskamaisinta on että luottamus vieraisiin ihmisiin meni, typerys kun luotin häneen, siihen että tutustutaan ajankanssa ja puhutaan keskenämme; myös niistä "ylitsepääsemättömistä" asioista ennenkuin käännetään nokat vastakkaisiin suuntiin eikä puukoteta selkään etsimällä toista ennenkuin heittää vanhan pihalle. tuosta ajasta jäi jälkeen tunne että olin kiva lelu ajankuluksi kunnes tärppäsi parempi..
sinulle viha on hyvästä, auttaa sinua eteenpäin mutta älä päästä katkeruutta elämääsi, se on synkkä ja kivinen tie.
- Vanha nainen
Viha ja katkeruus pettymyksien koittaessa ovat ihan normaaleja tunteita, jotka vain pitää ja saa tuntea läpi. Mutta niihin ei kannata jäädä roikkumaan. Pettymykset kuuluvat elämään, ei kukaan ole koskaan missään luvannut että niitä ei tulisi ja elämässä nyt vaan yksinkertaisesti tulee eteen asioista ja kysymyksiä, joihin ei kaikkiin saa vastauksia. Niitä ei kannata ottaa itselleen painolastiksi, vaan päästää niistä irti, samoin kuin ihmisestä, joka ei ollut tarkoitettu kulkemaan kanssasi samaa polkua eteenpäin.
- Kadonnut taikametsä
Viha,katkeruus...kun minulle tulee kyseiset tunteet paalle
Kysyn jossainvaiheessa itseltäni,kuuluvatko nämä tunteet
Rakkauteen..?minullu rakkaani sanoi et rakkautta on,mutta
Ollaan liian erilaisia,joten se siitä..minulle hän on jotain ihmeellistä
Ja ainutlaatuista.."tavallinen"44 vuotias keski ikäinen nainen ehkä
Muille.minulle ainoa nainen jota haluan,ainoa nainen jota rakastan.
En minäkään mitään ymmärrä..ja yritän jotenkin kitkutella elämäni
Harmaudessa.hänelle toivon lämpöä,läheisyyttä,rakkautta,iloa..
Rakkautta teille.älkää antako periksi..vaan kulkevaa kohti valoa. - jesugei
Hei
uskallan kommentoida, koska olen kokenut samanlaisia tuntemuksia. Pahinta on se että vedetään roolia. Se on ikään kuin valehtelua.
Se on väärin, mutta elämä on. Älä kuitenkaan korjaa vääryyttä vääryydellä. Sun pitää ajatella asiaa loogisesti, ei tunteella. Toisella on oikeus lähteä. Ja oikeus olla paljastamatta syytä. Oikeus muuttaa mieltään. Ja sulla on oikeus tuntea, mutta onko viha ja katketuus rakastamaasi ihmistä kohtaan oikein? Pohjimmiltaan viha ja katkeruus on itsekkyyttä, ei lainkaan rakkautta, ja se kannattaa tiedostaa ja pyrkiä pois siitä. Ei ole myöskään väärin tai häpeällistä rakastaa yksipuolisesti, päin vastoin, se on vahvuutta, mutta silloin pitää myös osata päästää toinen ihminen menemään ja luopua katkeruudesta.
Ja vaikka nyt tuntuu siltä, että tästä ei selviä koskaan niin kyllä aika sen asian vaan hoitaa ja löytyy se uusi maailman tärkein ihminen. Niin se vaan on, ota tämäkin kokemus elämältä vastaan ja katso mitä muuta on tarjolla. - ap.
Tajuan kyllä, että katkeroitumisesta ei seuraa mitään hyvää. Enkä haluakaan katkeroitua, mutta miten välttyä siltä? Vaikka kuinka yritän ajatella asiaa järkevästi ja ymmärtää toista ja koko tilannetta, tunnen oloni niin petetyksi ja huijatuksi ja loukatuksi, että negatiiviset tunteet tulee pintaan vaikka mitä tekisin. Onko mitään erityisiä asioita, joita voi tehdä ettei katkeroidu, masennu ja rakenna ikuista vihaa sisälleen? Jotain mielikuvaharjotteita? Vai mitä tässä pitäisi tehdä?
- sekaisin XXXXsta
mä en pidä katkeruutena noita petetyksi, huijatuksi ja loukatuksi tulemisen tunteita, ne on musta normaaleja tunteita kun suhde päättyy vain toisen halusta ja yllättäen.
varsinkin jos siihen liittyy vielä kolmas osapuoli.
katkeruus on musta sitä että mässäilee ajatuksella "miks mulle tehtiin näin, tää on niin väärin, mun elämä loppu tähän" jää tuohon tilaan sitkeästi; muuttuu kitkeräksi ja katkeraksi - näkemättä tulevaisuudessa mitään positiivista. kun jossain vaiheessa tulee ajatus että kostolla saa tilit tasan - loukkaamalla jättäjää - eikä tajua jättää sitä vain ajatukseksi vaan tekee siitä "elämän tehtävän" ... ton rajan kun ylittää, hyppää sille väärälle puolelle, niin siinä sitten onkin tekemistä että pääsee pois siitä kierteestä :/ itselle ei onneksi käynyt näin, ajatus tietty kävi päässä, mutta heitin sen samantien romukoppaan. kun vielä uusi nainen osoittautui sen verran.. öööö... sekopäiseksi että totesin "kostoni" saavan kun mies hänen kanssaan kamppeet laittaa yhteen. (mulla on vieläkin ne uuden kännipäissään laittamat viestit vanhassa puhelimessa tallessa jossa suht selvästi esitettiin että hänelle olisi ollut parempi että olisin muuttanut kuuhun hengittämästä samaa ilmaa heidän kanssa).
se miten et masennu, yritä löytää joku juttu jolla näet tulevaisuuden positiivisena, aloita vaikka uusi harrastus, onnistumisen tunne tuo sitä valoa ja uskoa tulevaan. itselle se oli pitkät kävelylenkit aikoinaan, taisin välillä päästä kotiin ja samalla oven avauksella lähteä uudelle kun alkoi "seinät kaatumaan"... taisi puoli vuotta mennä että katse alhaalla yritin selviä arjesta..
mulla vuoden verran tapahtuneista ja mies pääsee vielä joskus ajatuksiin ... muistan kuinka ensinmäisen karran nauroin aidosti tapahtumien jälkeen, voi sitä ihanaa tunnetta, silloin tiesi että tulee päivä kun tuo juttu on takana, yksi tapahtuma historiassa.
tsemppiä sulle! jos luet kirjoja etsi aiheeseen liittyvää kirjallisuutta..
Hei.
Minusta tässä on tuotu hyviä näkökulmia esiin katkeruuden torjumiseksi.
Haluan täsmentää vielä:
on eri asia käydä eroprosessissa läpi tunteet. Tunteita voi olla esim. viha, loukkaantuminen, suru jne. Näitä ei voi eikä ole terveellistä ohittaa tai kieltää ja 'hypätä' suoraan johonkin positiivisuuteen. Mutta tunteet elämällä niiden tarve vain vähenee. Kun on aikansa ollut vihainen, huomaa, että vihasta voikin päästää irti. Sillä ei ole enää paikkaansa eikä merkitystään. Sen sijaan katkeruus ei ole tällainen tunnetila, emootio, vaan se on tietynlainen 'tulehdustila' jossa vaillejäämisen tunne ottaa ihmisen haltuunsa eikä päästä irti.
Katkeruuteen on onneksi vastalääke. Siteeraan erästä viisasta ajattelijaa:
Katkeruudesta pääsee kun ajattelee 'siitä huolimatta'. Siitä huolimatta, että menetin rakkaani ja koin suuren järkytyksen ja pettymyksen, voin elää täysillä. Siitä huolimatta, että minua on loukattu, voin jatkaa eteenpäin. Tämä on jo lähellä anteeksiantoa, joka on välttämätön, jotta itse paranisi. Annan anteeksi elämälle sen, että tämä suhde loppui. Tästä kaikesta voi kummuta kiitollisuus siitä hyvästä, mitä suhde kuitenkin antoi ja opetti elämästä.
Siitä huolimatta, että elämässä on pahaa, on aina toivoa.
Meiju, diakoni- Brusali
Aika jännä, olen aina itse ajatellut, että katkeruus on tunnetila siinä missä viha, rakkaus, pelko, jne. Mutta tuo kuvaus tulehdustila onkin tosi hyvä, sitähän se juuri on. Tulehdus, joka jäytää ja jäytää, aiheuttaa myös fyysisiä oireita (kenellä vatsassa, tai selkä brakaa, niskat on kipeinä, flunssaa pukkaa koko ajan jne.). Antibiootin parantavat (ainakin nykyaikaisen lääketieteen mukaan) tulehduksen, kunhan sen aiheuttaja tiedetään, että osataan oikea antibiootti määrätä. Samoinhan se on tämän mielen katkeruuden kanssa, antibioottina siihen käy juuri nuo mainitut ajatelmat, että voin jatkaa eteenpäin ja voin elää täysillä.
Itse pääsin raskaiden kokemusten jälkeen katkeruudesta sillä, että ajattelin kuinka paljon hyviä asioita minulla on, kuinka onnellisessa asemassa olen siinä ja siinä ja kuinka voint nyt tästä eteenpäin tehdä sitä ja sitä mitä haluan...... Exäni ei katkeruudestaan ole päässyt, valitettavasti ja saan siitä jatkuvasti muistutuksia häneltä, yhteisten lasten vuoksi. Yksi iso toiveeni viime vuosien aikana onkin ollut, että hänkin katkeruudestaan pääsisi eroon. Siihen en ole vielä löytänyt keinoa enkä ratkaisua, eikähän se minun käsissäni olekaan, jokaisen on se tehtävä itse.
- 9+7 =
Olen 29-vuotias nainen.
Monet miehet esittää tunteita naiselle jotta saa pimppaa ja paljon.
Naiset herätkää. JOS mies on tosissaan sen hän osoittaa teoin. Teoilla tarkoitan nyt joka päiväistä välittämistä omasta kumppanista. Jos välittää, se pitää osoittaa PÄIVITTÄIN. JOS mies ei välitä, hän ei osoita sitä.
No mistä tämmösiä miehiä sitten löytyy jotka aidosti välittävät ja ovat kiinnostuneita?
Hmm, ei juuri mistään. Jos nainen haluaa aidon kaverin petiin, on naisen hankittava eläin. Näitä saa Eläinsuojelu-liitoista :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän381883Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p431446Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61411- 151394
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11365Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,91356Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21337Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11270Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21210Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta51197