Usko pois, sun unohtaminen on ehkä vaikeinta mihin mä oon

Kohtalo vie sinut hänen luo. Se on väistämätöntä.

mä haluaisinkin tohon uskoa, niin ei, ei se mene niin. Jos molemmat jatkaa omaa elämäänsä omaan suuntaansa, on aika epätodennäköistä, että joskus tavattais.

Ei tää ole mitään ydinfysiikkaa, jos kaipaa jotain ihmistä kannattaa ottaa siihen yhteyttä ja katsoa mitä tapahtuu.

Ja jos kaipaa jotain ihmistä, eikä syystä jos toisesta voi tai halua ottaa siihen yhteyttä, on todennäköistä että toinen jatkaa elämäänsä omaan suuntaansa.

Vika onkin siinä, että kiellät tunteesi. Tunteet pitää kohdata, elää. Sitä varten on tääkin palsta, kirjoittaminenkin helpottaa.

Pistä tuo aloituskirjoituksesti suoraan hänen puhelimeensa, veikkaampa ettei sinun enää tarvitse sen jälkeen unohtaa.

sillähän varmistat onko se ikävä molemminpuolista.

Mulla vähän sama tilanne. Kaikki meni niin pieleen, kaikki oli niin pielessä ennestään. Ei voitu sanoa mitään tästä. Hän näytti mulle millä tiellä kulkee, mä hölmö loukkaannuin, vaikka mulla ei ollut edes oikeutta siihen. Tunteet olivat silloin niin voimakkaat ja vieläkin kun muistelen ..sattuu. Milloin tämä menee ohi..mulla on ikävä!

Miksi pitäisi unohtaa joku joka on sinulle noin tärkeä? Kerro tunteesi hänelle!

yrittänyt vähentää röökinpolttoa, ja muuta pyöri päässä, kuin rööki. ja yrittänyt olla ikävöimästä, ja plaaplaa samajuttu..

eräs Petri jolle minäkin voisin sanoa kuten aloittaja.

sitten hän tunki kutsumatta itsensä uneeni ja saan taas aloittaa unohtamisen lähes alusta.

Ottaisin yhteyttä jos tietäisin että kaipaa mua.

nimikirjaimia tohdi tänne laittaa. :)

Uskon, että sua ei kiinnostanut.

Juu, tuskin kovin moni kai laittaisi noin tunnistettavia kirjaimia!

Unohtaminen voi olla vaikeaa, aina kannattaisi ottaa yhteyttä kyseiseen ihmiseen, mutta välillä se voi olla vaikeaa, varsinkin jos on joku ikävämpi tapahtuma tai väärinkäsityksiä mitä lie taustalla.
Itsellä ainakin joskus aiemmin kun kummankin puolisia tunteita olin aistivinani otin yhteyttä ja halusin asioita selvittää. Toinen ei elämään muutoksia kaivannut, mutta ystävineen tämän jälkeen yritti erilaisia ilkeitä temppuja, vaikka itse oli muutakin jo aiemmin ehdotellut. En ymmärrä vieläkään miksi, sillä hänen täytyi tietää kuinka paljon tämä myös minuun koski. Minä todella luotin enkä hänestä mitään puhuisi.

Satua taas?

Mulle kävi niin, et nainen heitti ulos vaikka edellisenä päivänä oli vielä, kuin just oltais ihastuttu.

Olo oli kuin olis lyöty pölkyllä päähän. En oikein tajunnut tapahtunutta. Suhteessa puhuttiin kaikesta, tai luulin niin.

Sit nappas heti uuden miehen hetkeksi. Sitä on vaikea unohtaa, tuli vähän käytetty olo.

Aina ei ihmiset puhu samaa kieltä vaikka niin luulevat.

Nyt olen onnellinen yksin ja niin on hyvä olla.

näin se taitaa olla

Kyllä se unohtaminenkin onnistuu, mutta vain ajan kanssa ja niin ettei toista koskaan näe. Pakko on vaan elämää jatkaa.
Ikävöinti on aika turhaa hommaa itseasiassa. Jos olet tehnyt kaikkesi eikä asiat etene, niin on ihan ok luovuttaa. Mulla ei oikein edes ollut mitään mahdollisuuksia tehdä yhtään mitään, mutta jos teillä on, niin tehkää ihmeessä!

Mulla on nyt kovasti hommia, olen päättänyt uppoutua nyt ihan ihmissuhdeasioiden ulkopuolelle, en vaan taida osata niitä hommia...

Seisovalle Karhulle
Hei, se väline on nyt sulle kaavoitettu...

Minne päin?

Tunnisteita, kiitos!

onko sun sitten pakko unohtaa mut? ei se onnistu, kummaltakaan, eikö se oo jo nähty ja koettu??

Sä löydät sen kyl...siel ei muit.