Jos kohtaukset lisääntyy, mitä muutaku lääkkeen nosto?

Tottakai voit aina ehdottaa että sinulle otetaan lisäksi joku toinen lääke, johon ehkä siirrytään kokonaan myöhemmin jos näyttää että toimii. Helpointahan on jo sivuoireidenkin takia kokeilla ensin lisätä jo olemassa olevaa lääkitystä. Aina ei syytä löydy miksi kohtaukset lisääntyvät tai vähenevät. Mulla on tehnyt kumpaakin jo vuosia. Nyt takana puolen vuoden "hyvä" kausi..

Lääkeannoksen nosto ja eri lääkkeiden kokeilu on ongelman hoitoa.
Minulla nyt 4 eri lääkettä 1 olisi tarkoitus saada lopetettua jos onnistuu.

Minulla aikanaan Deprakine TUPLASI kohtaukset, ei siis puolittanut. Tuolloin kohtauksia tuli viikoittain, 2-3 päivää kerrallaan.

Jos pystyisin vaikuttamaan hoitoosi, käskisin jättää erikoistuvan ja vaihtaa riittävän pitkän työkokemuksen omaavaan. Yksityiset osaavat paremmin kuin julkinen sektori.

Katso valmisteselosteesta lääkkeittesi sivuvaikutukset. Etenkään tokkura, pyörrytys yms. eivät ole hyvä merkki. Kokemieni "pikkukaupunkien" neurologit eivät ole vielä oppineet, että osa epilepsialääkkeistä aiheuttaa sisätauteja. Sen sijaan yliopistokaupungeissa osataan huomioida!

Kun Kuopiosta löytyi oikea lääkitys ja kirurgia, oma hoito on koostunut Maslow:n tarvehierarkiasta. Sen jälkeen ei ole ollut epilepsiakohtauksia.

Milloin sinulta on viimeksi otettu esim. pään magneettikuvaus tai unideprivaatiokokeita? Tilanne on nimittäin nyt selkeästi muuttunut huonompaan suuntaan. Ja sellaisessa tilanteessa lisätutkimuksia tulee tehdä - niitä voit siis ehdottaa / vaatia.

Lääkekokeilut ovat nekin toki tärkeä osa muuttuneen epilepsian hoitoa, mutta mikäli ne eivät saa kohtauksia loppumaan, tulee hoitoa tehostaa ja tutkia erinäisiä mahdollisuuksia hoitaa sairautta. Myös yksi mahdollisuus on selvittää epilepsiakirurgian mahdollisuutta, mikäli kohtaukset eivät useista lääkemuutoksista suostu loppumaan. Näin minun kohdallani - ja olen ollut tyytyväinen epilepsiani hoitoon (julkisella puolella).

Pään magneetti ja 5pvä eeg vuonna 2009. Tämän jälkeen ei mitään. Labroja ehkä v.2010.."aiheeseen" liittyviä labroja ehkä v.2011 (kauan aikaa sitten jokatapaukessa).

Ihan ehdottomasti olet mielestäni oikeutettu kysymään lisätutkimuksia: selvitystä siitä, miksi tilanne on muuttunut noinkin radikaalisti ennen ongelman korjausta lääkkeillä. Esim. onko kohtaustyyppi muuttunut / kohtauspesäkkeet lisääntyneet. Mikä on muuten tähän asti ollut diagnoosi? (esim. ohimolohkoperäisyys?)

Soita ja tiedustele asiaa, sillä verovaroilla me olemme tähän oikeutettuja. Tsemppiä! :) Äläkä harmistu - pienet kohtaukset vielä menee. Ovatko muiden havaittavissa, vai ns. näkymättömiä poissaolokohtauksia?

Juu, kohtaukset on semmoisia ettei kukaan ymmärrä/tiedä että mulla on kohtaus päällä, muutaku siitä jos alan "puhumaan". Pystyn leikkimään lasten kanssa, tekemään ruokaa jne. Kirjoittamaan en pysty.
Eli Cedan vastaukseen, ei oikeestaan muiden havaittvissa elen itse halua. Kun tunnen että kohtaus tulee, niin sanon lapselleni (ennenku puhe menee) että juttelee isän kanssa puhelimessa sen aikaa että menee ohi. Jos olen yksin, ja soitan miehelleni "mykän" puhelun, niin hän tietää että odottaa kunnes puhun taas. Yleisillä paikoilla menen jonnekin missä kukaan ei puhu/kysy minulta mitään.

Paikallisalkuinen ohimolohko.

Kiitos Ceda tsempeistä!! :)

Minulla on ollut epilepsia vuodesta 1999 alkaen ja olen oppinut, että välillä on hyviä jaksoja ja säännöllisesti myös hetkellisesti huonompia. Varsinaisia kohtauksia ei ole ollut pariin vuoteen, mutta olen oppinut tuntemaan tiettyjä rajoja. Silloin, kun on huono vaihe ja alkaa tökkimään, olen todennut, että pieni määrä alkoholia auttaa. Vain yksi tai kaksi olutta esimerkiksi. Ei sen enempää, se tasaa tilanteen. Ehkä auttaa jollain muullakin. Töissä ollessa olen ottanut hieman lisää lääkettä ja huolehtinut ruokailusta. Syömättömyys lisää oireita huomattavasti.