Isoisoäidillä oli uusrokokookalusto 1880-luvulla. Kun hänestä aika jätti, kaksi tytärtä jakoivat kaluston puoliksi ja isoäidille jäi 3 tuolia ja pöytä. Silloin tuolit oli mustiksi maalatut ja päällystetty plyyssikankaalla. Mummo maalautti ne valkoisiksi ja verhoilutti raidallisella romanttisella brokadilla. Kun kangas hiutui, siirtyivät tuolit vintille, josta seuraava sukupolvi ne löysi ja kunnosti itselleen. Tuolit ovat olleet monen perheen kammareissa, eilen ne jälleen siirtyivät perheestä toiseen. Aina vain ne ovat tukevat, ehjät ja kauniit. vaikka ikää lienee n. 130 v. Päällyskangas on vaihtunut, maalia on tarvittu, mutta yhä tuolit ovat tukevat ja pöytä tasapainossa.
Miettii tässä, miksi ostamme marketeista lastulevyhökötyksiä, joiden toppaukset painuvat kasaan muutamassa vuodessa ja aidot, hyvät puiset huonekalut menevät kierrätykseen ja polttouuneihin.
Näidenkin huonekalujen historia kertoo useammasta sukupolvesta ja perheestä. Toivottavasti niiden tarina jatkuu vielä kauan.
Kierrätystä
17
88
Vastaukset
Olen eräänlainen synnynnäinen puuseppä, jolla työkalut ovat pysyneet käsissä aina.
Tunnetuilla taidoilla saa auttaa poropeukaloita joskus liikaakin. Saidat ihmiset yrittävät itse, mutta huomattuaan taitojensa ja käsiensä voimien puutteen, pyytävät apua.
Monet huonekalut olen harrasteena verhoillut ja tulokseen on oltu tyytyväisiä. Kipeät ranteet eivät tuota enää kestä. Sukulaisia, tuttavia ja varattomia ihmisiä on ilo auttaa, mutta kitupiikit saisi jäädä väliin.- Makriina ek
Isäntä on samaa kaliiperia. Hän harrasti työväen opistossa puutöitä parikymmentä vuotta, mutta ikä on nyt pannut topin harrastukselle. Nämä mainitut mööpelitkin hän on kerran kunnostanut, n. 40 v. sitten.
Käden taidot on tyydyttävä ominaisuus. Hyvin tehty työ tuottaa iloa itselle ja muille vuosiakausia.
- Ramoona*
Meillä on nykyisen olohuoneen sisustuksen lähtökohtana miehen lapsuuskodista peritty, Jurvassa 1950-luvulla vanhan mallin mukaan tehty ns. maalaisrokokookalusto. Se sisältää jatkettavan soikean ruokapöydän kuusine tuoleineen ja kaksine kädensijallisine tuoleineen, matalan asiakaapin ja lasiovellisen vitriinikaapin ja kaksi pientä sohvapöytää. Sohva on muuta tuotantoa, mukavan pehmeä ja nykyaikainen, sopii kyllä noihin jurvalaisiin. Malli on ollut hyvin yleinen, vahoissa Suomi-flmeissä sitä aina näkee, vieläkin sitä valmistetaan. Eihän se antiikkia ole, mutta hyvin ja kauniisti koivusta tehty, koriteleikkaukset ehkä käsin veistetty.
Onneksi kalusto oli alunperin valkeaksi kuultomaalilla maalattu, ja se on saanut kulua kauniisti. Nykyisin uusissa kalusteissakin jäljitellään sellaista kulunutta pintaa. Anoppini oli kaluston kerran päällystyttänyt uudelleen henkeen sopivalla kukkaraidallisella kankaalla ja me silloin, kun saimme sen ja ehkä kerran vielä täytyy se meidän omistuksemme teetättää, itse en siihen enää rupea. Suurin työ oli kiskoa irti naulat, joilla vanha kangas oli tiheään alapuolelta kiinnitetty, itse käytimme naulainta ja hakasia. Uskon, että tämä kalusto kiinnostaa perillisiäkin, vaikka nyt molemmat nuoret perheet ovat kiinnostuneita 50-luvun suoralinjaisista laadukkaista huonekaluista.
Maalaaminen pilaa usein antiikkihuonekalun, ja olenhan minäkin yhden 1800-luvun tuvan pikkutuolin ja seinäkaapin rapsutellut puhtaaksi, tosi ikävää hommaa. Ihmetellä sopii, miksi Suomeen tuodaan halpaa lastukevykamaa, kun oman maan metsät tuottavat upeaa materiaalia puunveistoon. Meillä olisi varmasti mahdollisuuksia viedäkin laadukkaita huonekaluja ja sisustusmateriaaleja, mutta onko taito ja yrittäjähenki niin hiipunut tällä alalla ? Vai eikö laadusta, käsityöstä ja yksilöllisyydestä olla valmiita maksamaan tarpeeksi. Kertakäyttöajattelu on niin joka puolelle iskostunut, vaikka halpa ja huono tulee ajan mittaan kalliksi.- Makriina ek
Varhaisimpina aikoina asuttiin samassa talossa monen polven ajan, ja huonekalut saivat olla sijoillaan vuosikymmenestä toiseen. Salin kalustot muuttuivat antiikiksi vuosien saatossa.
Nyt koti kuolee, kun asukas kuolee. Hyvistäkin kalusteista tulee ongelmajätettä.
Niin se vain on, henki puuttuu.
Perillisille ei mahdu kuin pieni osa huonekaluista, ja nuoret ihmiset eivät aina näe laatua. Isoisän kaappi on liian iso. Mummun nojatuoli pitäisi päällystää uudelleen, ja sillä rahalla saa jo uuden tuolin. (Lastulevyä, superlonia ja tekokuitukangasta!)
Täysipuiset huonekalut ovat muka painavia, ja niitten maalaaminen on ikävää.
Eihän huonekalu tietenkään ole antiikkia, jos se on maalattu uudelleen ja päällystetty monta kertaa, mutta ei niillä uusillakaan huonekaluilla tule olemaan pitkää ikää. Ei niistäkään antiikkia tule.
Laatu ei kuihdu. Makriina ek kirjoitti:
Varhaisimpina aikoina asuttiin samassa talossa monen polven ajan, ja huonekalut saivat olla sijoillaan vuosikymmenestä toiseen. Salin kalustot muuttuivat antiikiksi vuosien saatossa.
Nyt koti kuolee, kun asukas kuolee. Hyvistäkin kalusteista tulee ongelmajätettä.
Niin se vain on, henki puuttuu.
Perillisille ei mahdu kuin pieni osa huonekaluista, ja nuoret ihmiset eivät aina näe laatua. Isoisän kaappi on liian iso. Mummun nojatuoli pitäisi päällystää uudelleen, ja sillä rahalla saa jo uuden tuolin. (Lastulevyä, superlonia ja tekokuitukangasta!)
Täysipuiset huonekalut ovat muka painavia, ja niitten maalaaminen on ikävää.
Eihän huonekalu tietenkään ole antiikkia, jos se on maalattu uudelleen ja päällystetty monta kertaa, mutta ei niillä uusillakaan huonekaluilla tule olemaan pitkää ikää. Ei niistäkään antiikkia tule.
Laatu ei kuihdu.Isovanhempien Biedermayer-kalusto verhoiltiin 1960-luvulla uudelleen, ja se oli kyllä kaunis, mutta mieheni sairastuminen syöpään oli niin pääasiana silloin, että siinä tilanteessa, jossa heidän kotinsa Töölössä purettiin, ei päähäni mitään muuta mahtunutkaan. Se kalusto vaati suuren olohuoneen, suuremman kuin meidän rivitalokodissamme oli, joten sen jouduimme antamaan mennä.
Silti sen historia on mielessäni ja ne monet-monet valokuvat, missä meidän pikkuperheemme suvun ympäröiminä siinä ovat sohvalla, tuoleilla sohvapöydän vakitavarakin, kristallinen hedelmäkulho anteineen , tuovat ajat entiset elävinä mieleen.
Osa valokuva-albumeistakin huolellisesti mustetäytekynällä kirjoitettuinen nimineen, paikkoineen ja päivämäärineen jouduttiin hävittämään, sillä tilaa ei nykyasunnoissa yksinkertaisesti ollut. Ja edellä mainitsemastani syystä voimat olivat juuri siihen aikaan heikoilla.
Jopa purkaminen olisi ajankohtainen nyt, kun lapsenlapsistakin pian tulee omilleen muuttajia, niin varmasti pystyisimme kaiken säilyttämään.
Upeaa puuta kasvaa Suomen metsissä, kaunista ja kestävää. Sen jalostamisessa kunnon huonekaluiksi voisi olla uuden lamastanousun idea! Aivan niinkuin ystäväni Ramona sanoit: ''Ihmetellä sopii, miksi Suomeen tuodaan halpaa lastukevykamaa, kun oman maan metsät tuottavat upeaa materiaalia puunveistoon.''
.- Merilii
merilii39 kirjoitti:
Isovanhempien Biedermayer-kalusto verhoiltiin 1960-luvulla uudelleen, ja se oli kyllä kaunis, mutta mieheni sairastuminen syöpään oli niin pääasiana silloin, että siinä tilanteessa, jossa heidän kotinsa Töölössä purettiin, ei päähäni mitään muuta mahtunutkaan. Se kalusto vaati suuren olohuoneen, suuremman kuin meidän rivitalokodissamme oli, joten sen jouduimme antamaan mennä.
Silti sen historia on mielessäni ja ne monet-monet valokuvat, missä meidän pikkuperheemme suvun ympäröiminä siinä ovat sohvalla, tuoleilla sohvapöydän vakitavarakin, kristallinen hedelmäkulho anteineen , tuovat ajat entiset elävinä mieleen.
Osa valokuva-albumeistakin huolellisesti mustetäytekynällä kirjoitettuinen nimineen, paikkoineen ja päivämäärineen jouduttiin hävittämään, sillä tilaa ei nykyasunnoissa yksinkertaisesti ollut. Ja edellä mainitsemastani syystä voimat olivat juuri siihen aikaan heikoilla.
Jopa purkaminen olisi ajankohtainen nyt, kun lapsenlapsistakin pian tulee omilleen muuttajia, niin varmasti pystyisimme kaiken säilyttämään.
Upeaa puuta kasvaa Suomen metsissä, kaunista ja kestävää. Sen jalostamisessa kunnon huonekaluiksi voisi olla uuden lamastanousun idea! Aivan niinkuin ystäväni Ramona sanoit: ''Ihmetellä sopii, miksi Suomeen tuodaan halpaa lastukevykamaa, kun oman maan metsät tuottavat upeaa materiaalia puunveistoon.''
.Niin tuo purkaminen tapahtui siis 2000-luvulla samoin kuin se sairastuminen.
- Makriina ek
merilii39 kirjoitti:
Isovanhempien Biedermayer-kalusto verhoiltiin 1960-luvulla uudelleen, ja se oli kyllä kaunis, mutta mieheni sairastuminen syöpään oli niin pääasiana silloin, että siinä tilanteessa, jossa heidän kotinsa Töölössä purettiin, ei päähäni mitään muuta mahtunutkaan. Se kalusto vaati suuren olohuoneen, suuremman kuin meidän rivitalokodissamme oli, joten sen jouduimme antamaan mennä.
Silti sen historia on mielessäni ja ne monet-monet valokuvat, missä meidän pikkuperheemme suvun ympäröiminä siinä ovat sohvalla, tuoleilla sohvapöydän vakitavarakin, kristallinen hedelmäkulho anteineen , tuovat ajat entiset elävinä mieleen.
Osa valokuva-albumeistakin huolellisesti mustetäytekynällä kirjoitettuinen nimineen, paikkoineen ja päivämäärineen jouduttiin hävittämään, sillä tilaa ei nykyasunnoissa yksinkertaisesti ollut. Ja edellä mainitsemastani syystä voimat olivat juuri siihen aikaan heikoilla.
Jopa purkaminen olisi ajankohtainen nyt, kun lapsenlapsistakin pian tulee omilleen muuttajia, niin varmasti pystyisimme kaiken säilyttämään.
Upeaa puuta kasvaa Suomen metsissä, kaunista ja kestävää. Sen jalostamisessa kunnon huonekaluiksi voisi olla uuden lamastanousun idea! Aivan niinkuin ystäväni Ramona sanoit: ''Ihmetellä sopii, miksi Suomeen tuodaan halpaa lastukevykamaa, kun oman maan metsät tuottavat upeaa materiaalia puunveistoon.''
.Sydäntä kouraisee valokuva-albumien kohtalo!
Tämän päivän valokuvat eivät säily. Ne ovat koneella, kamerassa tai levyllä-tikulla, mutta kuinka kauan niitä pystyy katsomaan! Uudet menetelmät syrjäyttävät ne ennemmin tai myöhemmin.
Kyllä paperikuvia pitäisi edelleen valmistuttaa ja kerätä albumeihin nimien ja vuosilukujen kanssa. Se on se perheen historia, joka on vielä tärkeämpi kuin antiikkitavara. - sitroen.
Merilii kirjoitti:
Niin tuo purkaminen tapahtui siis 2000-luvulla samoin kuin se sairastuminen.
Ei kenelläkään ns tavallisella työläisellä ole varaa teettää tai ostaa kokopuisia huonekaluja. Ennen oli ennen. Silloin riitti kun maksoi puusepälle jos ei itse osannut tai ehtinyt tehdä. Nyt on liuta ahneita välistävetäjiä, virkamiehiä, käsi ojossa kaikkialla, missä raha vaihtaa taskua. Siksi nyt ei pysty ostamaan kuin halvinta ja se on yleensä kertakäyttöistä roskaa.
Sitten taas jos itse tekisit, niin missä teet jos asut vaikka betonikuutiossa? Eihän siellä ole tilaa edes työkaluille tai materiaaleille. Kansalaisopistoissa kokemuksen mukaan on kunnon työkoneet, vaan niihinkään ei sovi kuin pieni osa halukkaista. Ja edelleen on tuo materiaalien säilytys. Jos vaikka puuta jostakin saat hankittua, niin missä kuivatat, säilytät, säilytät puolivalmisteet jne? Kun ne sängynalustatkin ovat jo muuta roinaa täynnä.
Valmiin vanhan mööpelin jos jostakin saat hankittua, niin ei se sovi pieneen koppiin. Tuossa lähellä on jopparifirma, joka tuo Keski-Euroopasta vanhaa kokopuista huonekalua, kunnostaa niitä ja myy kalliilla. Vaan melkein kaikki on niin suurikokoisia, ettei ne sovi mihinkään nykyasuntoon. Ja toisaalta meikäläiselle 170-senttiselle muutenkin riittää pienempi.
Aiemmin omakotitalossa asuessa joitakin huonekaluja tein osin kansalaisopistossa, osin olohuoneen lattialla. Muuton yhteydessä piti suurin osa antaa ilmaiseksi kirpputorijopparille. Ei kukaan halunnut ostaa kunnollista mistään hinnasta. - sitroen.
Makriina ek kirjoitti:
Sydäntä kouraisee valokuva-albumien kohtalo!
Tämän päivän valokuvat eivät säily. Ne ovat koneella, kamerassa tai levyllä-tikulla, mutta kuinka kauan niitä pystyy katsomaan! Uudet menetelmät syrjäyttävät ne ennemmin tai myöhemmin.
Kyllä paperikuvia pitäisi edelleen valmistuttaa ja kerätä albumeihin nimien ja vuosilukujen kanssa. Se on se perheen historia, joka on vielä tärkeämpi kuin antiikkitavara.Siinä albumihommassa tökkii pari asiaa.
Ensinnäkin miten kiinnität kuvat? Liimata ei viitsisi ainakaan sellaisia, missä on takana kirjoitusta. Kiinnityskulmia on kaupassa enää vain liian pieniä ja liian suuria. Vai onko enää niitäkään? Pienillä kiinnitetty kuva irtoaa albumin lehteä käännettäessä ja iso on kolho. Keskikokoa ei ole saanut ainakaan 20 vuoteen mistään.
Kaikki pitäisi tehdä itse. Tilanne on sama kuin 1970-luvun Neuvostoliitossa: Kauppojen hyllyt notkuvat tavarasta, jota kukaan ei halua ostaa. Sitä mitä haluttaisiin, sitä ei ole eikä tule eikä tilatakaan.
Sitten toiseksi: Mihin ne albumit sopii? Minulla on 9 albumia täynnä wanhoja ja vähän uudempiakin kuvia ja kenkälaatikollinen irtokuvia y.m. syystä. Silti kirjahylly on täynnä eikä tähän DDR-kuutioon enempää hyllyjä mahdu, vaikka on 73 erittäin huonosti suunniteltua neliötä (uusi talo, kelvottomasti rakentanut Hartela).
Ei auta muuta kuin tuhota vaikka kokemuksesta tietää, ettei niin saisi missään nimessä tehdä. Vaan kun ei ole muuta ratkaisua.
- c c
Taannoin nimim. jjoutava kertoi jutun ystävänsä mannen komeasta rokokoo peilistä. Se oli rikki, mutta tärkein asia, laaturaamit olivat OK.
Aina tältä palstalta saa sytykkeitä omiin toimiinsa. Sen enempää en tuolieni tyylistä jaksa kirjoittaa, mutta kauan olen ajatellut noihin olohuoneen ruokapöydän puolipehmustettuihin tuoleihin pääliset vaihtaa. Nyt ansiostanne tartun tuumasta toimeen. Paninpa tiedustelun lähimpään verhoiluliikkeeseen työstä. Helppoahan on kun istuimet ovat irroitettavia, ei tarvitse kokonaista tuolia kuskailla.
Ruolan huonekaluliikkeessä valmistetut ovat. Liike on jo lopetettu, tehdas oli Raisiossa.Minunkin vanhemmillani oli 1940-50 lukujen vaihteessa hankittu iso Chippendale. kalusto, sohva, kaksi käsinojallista ja kaheksan tavallista tuolia plus levitettävä 10-12-hengen pöytä, niissä oli kaikissa sellaset niinkun leijonantassujalat. Muualla kuin Helsingissä asuessamme asunto oli tilava, oli ihan erikseen ruokasalikin.
Isäni kuoltua vuonna -61 muutti äiti sitten lopulta Haagaan palvelutaloon, ja kun minulla lapsista perheineni oli silloin isoin asunto, otimme sen kaluston. Kun mieheni lähti sitten eläkkeelle heti kun pääsi, jo 45-vuotiaana, tuli palvelusta puolustusvoimissa täyteen 25-vuotta nääs. Sitten hän eläkkeelläollessaan huomasi itsellään olevan taipumusta puusepän hommiinkin, niin meni työväenopiston huonekalujen restaurointikerhoon. Tarkoitus oli kyllä hyvä, entisöidä kunnolla se kalusto, mutta kesken se jäi kuitenkin.
Jotain kulki mukana kuitenkin vielä yhden tyttäreni perheessä, mutta vähitellen hävisivät kaikki. Mutta vahvarakenteisia olivat nekin huonekalut. Olettaisin kyllä, että tässä minulla oleva pieni kirjahylly, jotain tummanruskeaa puuta, on vielä peruja kotoa, voipipa olla lähes omanikäiseni.
Sillon 2001 Vihdin " Kotkanpesään" muuttaessamme, oon kertonutkin siitä kalliotalosta,, vuokrattiin varastotilaa muille tavaroillemme, niin edes jotain säilyi. No sittenhän tulikin mieleemme se Viron reissu, yksinhän sieltä palasin.
Ajatella, tämä on ensimmäinen koti elämässäni, josta ei enää muuttoa minnekään....kaiketi.- att2
Kierrätys paikoissa on hintaa kolminkertainen.
Suomi on Pulla kansa joka luulee ja olettaa, missä järki???- nipotus oy
Kierrätyspaikka kirjoitetaan yhteen. Suomi on kustantanut sinullekin att2 luku-ja kirjoitustaitoa.
Mollaat suomalaisia, vaikka sekunda svedupellenä olet kakkosdivarin pelaaja. - Kalla Punsa
nipotus oy kirjoitti:
Kierrätyspaikka kirjoitetaan yhteen. Suomi on kustantanut sinullekin att2 luku-ja kirjoitustaitoa.
Mollaat suomalaisia, vaikka sekunda svedupellenä olet kakkosdivarin pelaaja.Ruotsalainen? Luulin että tulee kauempaa.
- katleija.
Viittaan eiliseen viestiin.
Kahdesta paikasta kyselin hintaa. Sähköpostiin tuli vastaukset. Toisessa 4 tuolin päälystämisen työ maksaa 1200€ ja toisessa 60€ eli puolet edullisempi. Materiaalit tulee päälle. Ei olisi vaikea itsekään tehdä, mutta en viitsi.- Makriina ek
Sehän se on, että kunnostus maksaa. Mekin jouduimme kerran hävittämään yhden perintölaiskanlinnan, kun jo pelkkä työ olisi maksanut sohvakaluston hinnan ja materiaalit päälle vielä.
Kai se käsityö sitten vaan maksaa niin hiivatisti, ja alvit ja muut siihen päälle vielä.
Kannattaisi tämän päivän nuorten harkita käsityöammatteja, niissä varmaan tienisti olisi reippaanlainen. (- lol -)
Mutta aina kannattaa ottaa hinta-arviot monesta paikasta. Vaikka sitten ei tiedä työn laadusta kuitenkaan mitään!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän381600Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61341Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11285- 91279
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421267Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,41253Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01234Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11210Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21170Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta11146