Miehen suutelu

sä voisit lakata ajattelemasta mitä maailma susta ajattelee. Ympäristön paine on myös sitä että sä ajattelet että sun pitää miellyttää ympäristöäsi. Ei sun tarvi. Sun elämään tulee ne ihmiset jotka hyväksyy sut sellaisena kuin olet ja muita et tarvitsekkaan. Älä koita pitää kiinni jostain mikä ei tunnu hyvälle, oli se seksuaalinen identiteetti tai kaverit.

Elämäsi on ainutkertainen, nyt sä tuhlaat aikaasi johonkin mihin sulla ei ole mitään päätäntävaltaa, eli siihen miten sun ympäristö ottaa sut vastaan lesbona. Muokkaa oma ympäristösi ja ennen kaikkea, hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, silloin muutkin hyväksyy sut helpommin.

Sun elämä, ei kenekään muun. Lopeta turha murehtiminen ja muokkaa elämäsi sellaiseksi että olet onnellinen. Tee mitä voit asian eteen ja muista älä paineita ota.

Kyse ei ole kuin seksuaalisesta suuntautumisestasi, ei mikään maailman isoin asia. Nyt sä suurentelet sitä koska oletat asioita jotka tulee tapahtumaan jos alat olemaan mitä olet. Niin ei kannata elää elämäänsä. Mieti mikä sussa muuttuu ihmisenä jos rakastat naisia? Se on yksi osa sua, kuinka sä arvostelet ihmisen sen mukaan ketä hän rakastaa? Älä tee kärpäsestä härkästä, se on pikkumaisten ihmisten hommaa.

No ne pusut säästetään erityiselle.
Eihän joku randomi voi miltään tuntua.
Eipä sitä sen seksuaalisuutensa kanssa kantsi taistella.
Tykkää mistä tykkää.

Ei sitä suudelmaakaan kannata jäädä märehtimään. Se ei ollut sun juttu ja sillä hyvä. Kaikenlainen itsensä tuomitseminen on p-seestä...mikä on ollutta on mennyttä, tulipahan tehtyä ja ens kerralla viisaampi. Sitä paitsi, tilanteetkin on erilaisia. Omalle kohdalle on joskus sattunut, että on kaivannut toisen ihmisen läheisyyttä ja ollut niin heikoilla, että on päätynyt miehen syliin, vaikka lesbona itseäni pidänkin. Joskus podin siitä ihan hirveää morkkista, mutta vanhemmiten on oppinut olemaan ihan vaan ihminen.

Turha kai sitä suudelmaa on enää miettiä. Jos se ei tuntunut kivalta, niin et vain tee sitä enää toiste.

Olen menneisyydessäni suudellut jokusta miestä ja jopa yrittänyt seurustellakin aikoinaan yhden kanssa. Pussailu ei tuntunut oikein miltään, ja suhde oli minun puoleltani muutenkin lähinnä kaverillinen. Tuntui siltä, kuin olisi vain yrittämällä yrittänyt seurustella kaverimiehen kanssa ilman, että on sen kummempia tunteita. Ihastunut mies teki tapailualoitteen ja asia eteni jotenkin itsestään, ja katselin kaikkea kuin itsellenikin ulkopuolisena, mutta eihän sellainen suhde pidemmän päälle tyydyttänyt myöskään sitä miestä, vaan hän tajusi kyllä, että en ole oikeasti häneen ihastunut eikä niin varmaan tule koskaan käymäänkään. Voi tietysti miettiä, miksi joskus edes yritin. Etsin kai itseäni ja samalla selvisi, että miehet eivät todellakaan ole minun juttuni. Olen kiinnostunut vain naisista ja asia on ihan ok niin. Ajatelkoon muut siitä mitä lystäävät, se ei ole minun ongelmani.

Rapatessa roiskuu ja tekevälle sattuu! Et todellakaan ole yksin tilanteesi kanssa ja minullekin on käynyt vastaanvanlaisia juttuja. Kuulostaa tarinasi perusteella siltä ettei mitään kamalaa tai peruuttamatonta ole tosiaankaan tapahtunut, ja jos mies vielä lähestyy sinua asian tiimoilta voit sanoa vain kohteliaasti ettet ikävä kyllä nyt olekaan kiinnostunut.

Me ihmiset emme ole mitään robotteja jotka toimivat jokaisessa tilanteessa johdonmukaisesti, "järkevästi" ja puhtain aikein, eteenkään mitä tulee seksuaalisuuteen. Älä säikähdä huonoilta tai turhilta tuntuvia kokemuksia joita aina mahtuu matkan varrelle, ja anna niiden hyvältä tuntuvien juttujen ohjata tietäsi ja minäkuvaasi. Sinä itse kuitenkin tunnet itsesti parhaiten etkä ole tilivelvollinen kenellekään muulle. Hienoa että sinulla on käsitys omasta identiteetistäsi jo tässä vaiheessa elämää. Sitten vaan kalastelemaan pusuja kauniilta naisilta, hopi hopi! :)

Kiitos kaikille vastauksista, luin ne ajatuksen kanssa :)

Mä olen muutamaankin otteeseen (huurteisen baari-illan jälkeen yleensä, kerran myös ensisuudelman saadessani) ajautunut läheisiin tunnelmiin miesten kanssa. Mutta siitä nimenomaan puuttui se läheisyyden tunne. Suutelu miehen kanssa on joka kerta suoraan sanottuna ällöttänyt mua. Ei se vaan ole tuntunut oikealta, eikä varsinkaan millään tapaa hyvältä. Jälkeenpäin kun tapahtumia miettii, inhottaa. Ja kaduttaa. Vaikka turha kait sitä on sellain miettiä. Ei se niin vakavaa loppuenlopuksi ole. :)