Tunnustan.

Joissain peleissä on tarkat säännöt, mutta ei se sitä tarkoita ettet olisi siihen toiseen vaikuttanut yhtä paljon kuin hän sinuun. Toivottavasti tapaatte pian, ehkä saat tietää mistä pelistä on kyse.

En pelaa mitään peliä, myös minulla on tunteita sinua kohtaan, mutta välillä on hieman esteitä... teidät sen itsekin. Haluisin kuitenkin tavata sinut uudelleen. Voitko kertoa vihjeeksi paikan jossa olemme tavanneet ? Jos todella olisi käynyt niin ihana tilanne että näiden useamman viikkojen etsintöjen jälkeen olen löytänyt sinut vihdoin..

En pelaa peliä. Minulla on muurini, jotka olisin valmis edessäsi laskemaan. En ole koskaan tuntenut oloani näin epävarmaksi kenenkään edessä. Vaikka tiedän, että se on harhaa, välillä tuntuu melkein kuin rakastaisin sinua. Sinä sait minut taas tuntemaan. En halua ketään muuta, en uskalla sinua sinua itselleni. Olen jumissa.

En haluais pelata, mutta tilanne nyt on mitä on. Et ole näyttänyt mulle mitään, mihin luottaa tai tarttua, miksi paljastaa kortit. Mitä jos pelattaisiin yhdessä? Tehdään se (ja vain se) mitä voidaan ilman että kukaan polttaa näppejään. Halaa vaikka, kosketa vahingossa, katsellaan toisiamme silmiin. Lupaan, että kosketan takaisin.

Luulen tuntevani, mutta se voi kyllä olla mun oman mielikuvituksen tuotettakin :)
Miksi en vihjalisi, en voi mitään sille mitä tunsin eikä siinä ole mitään hävettävää vaikka se olisi yksipuolistakin! En yksinkertaisesti suostu häpeämään tunteitani ;)

Ymmärrän, ettet luota! Ei tämä hyvältä näytä ulkopuolisen silmin katsottuna! En varmasti luottaisi itsekään vastaavassa tilanteessa! Se on hyvä, että arvostat luottamusta, koska se on mullekin todella tärkeetä! Toivottavasti olet itsekin sitten sen luottamuksen arvoinen! Se mitä olen sanonut on kuitenkin totta, mutta mun elämäntilanne on nyt hieman hankala! Yksi iloinen asia tapahtui vihdoin ja se vapauttaa mut pian kaikesta mutta en mä ala siitä sen enempiä tänne tilittämään! Mua suorastaan harmittaa, että tämä kaikki saa mut näyttämään epäluotettavalta kun mä en kuitenkaa sellainen ole! Ehkä ajoitus meidän törmäämisellä ei ollut paras mahdollinen kun mulla on vielä tietyt asiat kesken...mutta toivottavasti ne kaikki ratkeaa niin pian kun mahdollista!

Mulla on muutama syy siihen miksi en sitä ratkaisevaa akelta ota ja ihan ensimmäinen on se, että mä en ole 100 prosenttisen varma siitä kuka olet, vaikka vahva aavistus mulla kyllä on ;), toinen on se, et mä haluan ensin setviä tämän elämäntilanteen muutoksen loppuun ja muutama muukin "pieni kivi" kengässä hiertää tällä hetkellä ;)

Mut kyllä me vielä tavataan jos niin on tarkoitettu ;)

Olet ällöttävä,ruma ihminen.