Naisten neljänkympin liihoituskausi?

"katkera"

Kertokaapa asiallisia, rakentavia ja auttavia kommentteja tilanteeseen, joka suhteeseemme on muodostunut. Puolisoani on alkanut normaali arki kyllästyttää, ahdistaa ja käydä raskaaksi. Nyt hän tuntuu hakevan naiseuttaan sekä perheen hyväksi antamiensa vuosien "hyvitystä". Elämämme on tasapainosta ja hyvää, myös hänen mielestään (myös makuuhuoneen puolella). Nyt perheestä ja lapsista huolimatta hän on mahdollisesti laittamassa kaikki uusiksi ja uhraamassa perheemme omien varsin epäselvien päämääriensä takia. Tilannetta eivät helpottane mahdollisesti ulkopuolelta ajattelua ohjaavat suhteessaan epäonnistuneet tahot ja jopa iskemistä yrittävät. Lisäksi kaivellaan kaikkea mennyttä. Asioita, joita en enää edes itse kaikkia muista. Olen hakenut syitä tälle toiminnalle ja kysellyt, mistä kaikki tämä pursuaa? Hän ei ole kyennyt vastaamaan. Mahdollisen sivusuhteen hän kiistää. Eräässää yhteydessä hän otti esille mahdolliseksi syyksi alkoholinkäyttöni. Kysyttäessä onko se ollut liiallista ja olenko ollut hänelle tai perheelle tuon takia väkivaltainen tai muuten asiaton on vastaus kielteinen. Nytkin olen ollut usean kuukauden ottamatta alohoila ollenkaan. Muutenkin se on ollut varsin kohtuullista, myös asiantuntijoiden mielestä, joilta olen asiaa varmistanut. Olen aika voimaton tilanteessa, jossa haluaisin pitää perheestäni ja puolisostani kiinni, koska rakastan heitä. Kuitenkin kaikki kauniit sanani, tekoni ja elkeeni ovat aika turhia, eivätkä saa vastakaikua. Voiko tunteet kadota yhtäkkiä? Kertokaa, voiko kyseessä olla niin voimalliset tunteenpurkaukset neljänkympin liihoituskautena, vai mistä voisi olla kyse ja mitähän tässä kannattaisi tehdä?

71

530

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kestäppä vaan

      Se uusi juoksuaika .Testataan omia rjoja kyllä se siitä. Muutama vuosi ottaa.

      • mikä se on?

        Neljänkympin lihotuskausi, mikä se on? En ole ikinä kuullut.


      • ...
        mikä se on? kirjoitti:

        Neljänkympin lihotuskausi, mikä se on? En ole ikinä kuullut.

        Oletko kuullut "viidenkympin villityksestä"? Samasta asiasta kyse.
        Toisilla (usein naiset) se aika tulee nelikymppisenä, toislla taas (usein miehet) se iskee viiskymppisenä. Oma rupsahtaminen alkaa olla tosiasia, ja on "pakko" testata vieläkö kelpais.


      • Kullervo.
        ... kirjoitti:

        Oletko kuullut "viidenkympin villityksestä"? Samasta asiasta kyse.
        Toisilla (usein naiset) se aika tulee nelikymppisenä, toislla taas (usein miehet) se iskee viiskymppisenä. Oma rupsahtaminen alkaa olla tosiasia, ja on "pakko" testata vieläkö kelpais.

        Mitenkäs tuo kuudenkympin kullitus?


    • Lorraine69

      Tuota... Pahoittelen. Olen itse perheellinen viriili mies. Hankin seuraa omassa kriisissäni nettisivuilla. Näillä joista sanotaan että ovat pettäjiä varten. Löysin useampia naisia joita alkoi kiinnostamaan. Yksi oli kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Loistava puheissaan ja tunnepuoli toimi ihan jees. Todella sexy. Perheellinen nainen.
      Naitiin ja useasti. Syntiä harrastettiin jos ja miten. Miehenä upeaa. Omaa vaimoa kolme kertaa upeampi nainen haluaa antaa ja ei pelännyt sitä kertoa ja olla vailla. Kehätien paikat tuli tutuksi ;)

      Kun olen jutellut luottamuksella tämän naisen kanssa (en usko että kukaan koskaan voi yhdistää näiden perusteella) niin olen todella varma että siellä taustalla on jotain samaa kuin tässä upeassa perheenäitissä. Posliinipilluineen ja anaalisekseineen.

      Luulen että sieltä löytyy jotain mitä et osaa arvatakkaan...

      Pahoittelut

    • Rouva 40v

      Hei, en tiedä onko tästä apua, kerron vain oman tarinani.

      Olen 40v perheenäiti ja olen ollut mieheni kanssa liki parikymmentä vuotta.
      Olemme mielestämme olleet onnellisia, lapset toivottuja terveitä, talous kunnossa ja kaunis koti.

      Mieheni on aina ollut huono puhumaan ja näyttämään tunteistaan.
      Minua on aina harmittanut, että hän ei kehu minua.
      Hän on myös huono pyytämään anteeksi tai lepyttelemään.

      Nyt kun on ikäkriisi niin olisi mukavaa saada omalta mieheltään huomiota.
      Huolehdin ulkonäöstäni ja laittaudun aina juhliin, kutsuille, kaupungille, matkoilla ym.

      Tuntuu, että mieheni pitää minua itsestäänselvyytenä, lapset hoidettu, ruoka tehtynä ym.

      Hankin paljon seksikkäitä alusvaatteita ja välillä hassuttelen roolivaatteilla. Kyllä hän silloin tuntuu nauttivan, jo seuraavana aamuna hän saattaa olla totinen.

      Olen miettinyt sitäkin, että minunkin pitäisi kehua häntä, ja näin teenkin, mutta siitä ei tunnu olevan mitään vaikutusta häneen.

      Minä haluaisin suhteeseemme enemmän romantiikkaa ja hellyytä. Olen yrittänyt lisätä seksin määrää, koska se on ihanaa, ja ajattelen mieheni sitä toivovan.
      Tuntuu, että hän ei yritäkkään olla mieliksi, piparia saa näköjään muutenkin.
      En tass viitsisi pihdatakkaan, mitä meille sitten jää?

      Ehkä oli niin, että kun lapset oli pieniä ja arki haasteellisempaa, ei ollut niin aikaa keskittyä omiin tarpeisiin ja haluihin.
      Sainhan toki myös lapsilta hellyyttä ja haleja.

      Tuntuu kurjalta kun oma mies ei jaksa huomioida.
      Joudun ja saan matkustella työni puolesta paljon ja muitten miesten flirttailu ja huomio tuntuu todella hyvältä.

      Jos pyydän (kerjään) mieheltäni huomiota, hän usei kokee sen kritiikiksi. Tyylin, kyllä minäkin täällä kotona teen.
      Tuntuu, että jos hän oikein haluaa minua miellyttää niin hän leikkaa nurmikon ja imuroi autoni.
      Ihan kiva sekin, se vain ei piristä naiseuttani.

      No, tulipas sekava selostus. Tunnustan olevani läheisriippuvainen hienohelma, mutta murheensa kullakin.

      Suosittelen siis sinulle vaimosi huomioimista, kehumista ja romantiikkaa.
      Tsemppiä!

    • mek

      Lopeta tuollaisten itsestäänselvyyksien tekeminen kuten ruuan ja pyykin epseminen ja jos tulee sanimista mihelta niin teeppäite kun ei kiitoksen sanaa tule ja se siitä.

    • kalliom

      Kurjaa, varsinkin jos selän takana touhutaan, toisen tietämättä ja vielä kiistetään mitään tällaista olevan olemassa. Se todella satuttaa toista ja repii parantumattomat haavat. Luottamusta ei voi koskaan palauttaa ennelleen. Olisi hyvä asettua sen suhteessa kärsijän asemaan ja miettiä miltä se mahtaisi omalla kohdalla tunuta.

    • nainenolen

      Semmosta se on, voi valita, naiselle tulee joko liihotuskausi tai sitten jos se ei liihota sille tulee lihotuskausi. Se vaan apatisoituu ja mässyttää suklaata sohvalla.

      Ja aina ne aviomiehet valittaa, tulee sitte mitä tulee.

      • ajatteleva olio

        Miehetkin on ajattelevia ja tunteet niinkuin naisella.


    • mek

      Juuri tämän takia lapset pitäää tehdä siinä 30ja 40 kympin välillä että on sitä vapautta keritty olemaan rittävän pitkään eikä sitten tule niitä vapuden kaipuuta kun se normaali elämä ei nappaa ja siitä normaalista elämästkin voi tehdä kiva perheen kanssa yhdessä ja puolison kanssa ja se siitä. Taitaa olla se kunnon sinkkuaika naisella viettämättä nuoruudessään ja sitten 40 paikkeilla tulee haikailtua sen sinkkuaian perään kun sitä ei silloin nuoruudessa tullut vietettyä ja se siitä.

      • mikä on hinta

        Perheen kanssa voi ja pitää tehdä yhdessä.Nuorta tulee tukea ja kannustaa. Yhteistä tekemistä on harrastusten parissa riittämiin. Jokainen tekee valinnan ite.Ruoho aidantakana tuntuu olevan vihreämää. Sitten se elämä yksin rupsahtaneena ja masentuneena on ihanaa. Häpeän tunne,huh,,,


    • mimmumamma

      Joo, on se kummallista, että yleensä se mies aina ensimmäiseksi syyllistetään suhteen ongelmiin, vaikka reilun neljänkympin iässä juuri monelle meistä naisista tuntuu tulevan tarve uusia koko toimiva elämänsä aviomiehestä lähtien. Ratkaisut voivat olla peruuttamattomia, joten mielestäni kannattaa tarkkaan miettiä, onko se ruoho todella vihreämpää aidan toisella puolella ja omat näkemykset realistisia. Itse lankesin itseäni nuoremman miehen houkutuksiin ja tulin petetyksi. Hetken aikaa kelpasin hänen "panopuuna", kunnes hän lensi uuteen kukkaan. Paluuta takaisin, nyt jälkeenpäin ajateltuna antoisaan ja onnelliseen avioliittoon ei ollut. Seikkailuistani maksan nyt katkeraa hintaa.

      • mek

        Kannattaa nuoseikkailut tehdä salassa jos sellaiselle on tarvetta ja se siitä. Itse miehnä olen aikoinaan vittänyt rietasta sinkkuaikaa ohan omaksi tarpeeeksi ja ei tulsi mieleekään hairahtaa nuorempiin naisiin kun kotona on hyvä nainen ja tehdään akikkea kiva yhdessä.


      • -zez-
        mek kirjoitti:

        Kannattaa nuoseikkailut tehdä salassa jos sellaiselle on tarvetta ja se siitä. Itse miehnä olen aikoinaan vittänyt rietasta sinkkuaikaa ohan omaksi tarpeeeksi ja ei tulsi mieleekään hairahtaa nuorempiin naisiin kun kotona on hyvä nainen ja tehdään akikkea kiva yhdessä.

        Kauankotuota onnea hyvn naisen kanssa on kestänyt? (Epäilen, että korkeintaan 10-vuotta).

        Tule kehumaan vasta sitten, kun olet sietänyt 30-vuotta.


      • mek
        -zez- kirjoitti:

        Kauankotuota onnea hyvn naisen kanssa on kestänyt? (Epäilen, että korkeintaan 10-vuotta).

        Tule kehumaan vasta sitten, kun olet sietänyt 30-vuotta.

        25v tuli elokuussa täyteen ja se siitä.


    • kaiken kokenut

      Valitettavasti aloittaajan avioliitto on ohi. Hänellä on toinen ja se paljastuu ennen pitkää.
      Kuulet kyllä syyt sosiaalitoimistossa, kun päätetään, että äiti on lähihuoltaja ja sinä maksat elarit vaikka lapset olisivat sinulla miten paljon tahansa. Niin tulee käymään koska uusi lempi vaatii omaa rauhaa.

      Älä sitten hämmästy mistään mitä kuulet sosiaalitomistossa, vaimosi kertoo sinusta asioita joita et ole koskaan edes unissasi tehnyt, mutta sosiaalivirkailijaan ne uppoavat kuin häkä.

      Käräjöimään sinun ei kannata alkaa vaikka kuinka vituttaisi. Siitä ei tule kuin hitonmoiset maksut asianajalle ja lopputulos on sama. Tuomari lukee vain sosiaalivirkailijan suosituksen ja se on siinä.

      Oikeasti sinussa ei ole mitään vikaa, sellaista tavallisuudesta poikkeavaa, mutta vaimosi haluaa nyt säpinää elämäänsä, etkä sinä liian tavallisena pysty sellaista tarjoamaan. Siihen tarvitaan repäisevä renttu.

      Otan osaa kauheaan kohtaloosi.

      Kun ero tulee, niin unohda kaikki kostomieliala ja ala etsiä uutta ja parempaa naista. Sinäkin löydät sellaisen vaikka moinen ajatus tuskin on koskaan käynyt mielessäsi.
      Baareissakin voit käydä, mutta kannattaa jutella kaupoissa, kysyä kelloa, etsiä jotain mitä naisella on kärryssä, niin hän lähtee ehkä näyttämään. Kiitokseksi lupaa tarjota kahvit.

      Tämä voi yllättää, mutta seurakunnan tilaisuuksissa on ihania naisia ja vähän kunnollisia vapaita miehiä. Helluntaiseurakunnassa käy nuoriakin, eikä sinun tarvitse alkaa uskovaiseksi. Jos joku sellaista vaatii, niin siellä on muita jo jonossa.

      Uutta suoleen vain ja reippain mielin. Jos jäät pommittamaan ex:ää kysymyksillä ja syytöksillä ja varsinkin jos kiusaat, niin kadut sitä myöhemmin.

      Tämä on uuden ja paremman elämäsi alku. Mieti vain, niin eikös se vain olekin ollut pelkkää kärsimystä sinun avioliittosi? Miksi siis jäisit haikailemaan sellaista?

    • mä vaan

      En oikein osaa sanoa, mitä sinä voisit tehdä, kun ongelma ei luultavimmin ole sinussa (ainakaan pelkästään) vaan vaimosi päässä. Voit antaa huomiota ja osoittaa sanoin ja teoin, kuinka tärkeä vaimosi sinulle on.

      Minulla oli aikanaan jonkinlainen "ikäkriisi", kun jouduin luopumaan haaveista saada lisää lapsia ja ne jo saadut lapset alkoivat olla suht järkevässä iässä. Olin vähän liian äkkiä uudessa elämänvaiheessa ja aloin miettiä, mitä nyt sitten tapahtuu. Kenelle elän, kuka olen? Samaa, sinänsä ihan ok elämää päivästä toiseen? Kyllästytti ja ketutti. Samalla tunsin syyllisyyttä tunteistani, koska minullahan oli jo enemmän kuin moni rohkenee toivoa.

      Aloin miettiä, mitä oikeasti haluan. Otin aikaa itselleni, aloitin uuden harrastuksen, aloin pitää huolta itsestäni ja vähitellen myös suhtautua itseeni lempeämmin. Olin tuona aikana varmasti välillä aika ärsyttävä, itsekeskeinenkin. Mutta sen jotenkin ymmärsin, että ratkaisu epämääräiseen pahaan oloon ja levottumuuteen ei löydy muista ihmisistä. Kyllä, ikävöin mennyttä, mutta samalla muistin, mitä silloin eniten toivoin: että olisi joku, joka pitäisi kiinni, jonka kanssa jakaa elämä. Ja senhän olin saanut! Kun jostain luopuu, jotain voi tulla tilalle. Liian usein sen huomaa vasta, kun on menettämässä saavuttamansa.

      En oikeastaan edes odottanut mieheltä apua tässä tilanteessa, kun kyse oli omasta elämästäni. Kuitenkin helpotti, kun oli perushyvä suhde ja teimme yhteisiä suunnitelmia. Sai vähän perspektiiviä elämään, jotain odottamisen arvoista.

    • Pyyntö pysähtyä

      Katkera :
      "Lisäksi kaivellaan kaikkea mennyttä. Asioita, joita en enää edes itse kaikkia muista. "

      Tuossa on se ydin. Käsittelemättömät asiat eivät katoa parisuhteesta. Vaikka sinä olisit keskittynyt unohtamiseen, toisen sisällä ne kasvavat vuoreksi kun niitä ei käsitellä. Puolisollesi asioiden käsittelemättä jättäminen on todennäköisesti vähättelyn merkki. Joten jos oikeasti tahtoo, niin asiat tulee oikeasti puhua auki, eikä vain siihen saakka kuin omasta mielestä on tarpeellista.

      Jos ei huomaa toisen tarpeita eikä kunnioita niin, niin erkaantuminen on todennäköistä. Menkää siis juttelemaan ulkopuolisen asiantuntijan kanssa. Ymmärrät ehkä sitten paremmin vaimosi viestiä / tarpeita.

      • Rouva 40v

        Hyvä kommentti!


      • Avoimuus.

        Tuo on totta. Käsittelemättömät asiat eivät muutu käsitellyiksi, vaikka kuinka siirtäisi ne maton alle.


    • ex.rakastunut

      Ei siihan mitään tarvitse liittyä jos osaat kunnoittaa ja kohdella vaimoasi tasa-arvoisesti. Jos jatkuvasti haukut ja vaadit kustantamaan kaiken ja hoitamaan kotihommat, kuolee rakkaus lopulta väkisin, ei kukaan jaksa. Näin kävi meilläkin, kun mies jaksoi jankuttaa laihtumisesti vieläkin kuin olin todella laiha, alkoi asia potuttamaan. Omaa aikaa ei ollut koskaan kun lapset olivat pienempiä ja isompanakin harrastuksiin kuskaaminen oli hommani. Ei auttanut, että mies käytti autoa ja minä julkisia, aina oli lapset haettava tarhasta tai vietävä harkkoihin. Sitten kaupat ja kotityöt yms. SIinä palaa loppuun ja kun lapset sitten vähän kasvavat olisi kiva edes saada kuntoilla tms, mutta jos siitäkin aletaan syyllistää, niin se on menoa se. Kyllä todellisen rakkaudenkin voi tapaa jos oikeasti haluaa.

      • mek

        Ihme mies sinulla ollut koska minun puolisoni vuorrotöissä ja kun on iltavuorossa niin mina hodin lapsen ja se kuuluu elämään. -90 lämän aikana olin työtöömänä ja puoliso meni vanhempain vapaalta töihin ja mina hoidin lasta vuoden kotona ennen kun työtä köyty -97 lapsen olleessa 2-3 v ja kiva oli. Mistä mies on tuollaisen mallin oppinut että nainen hoitaa kaiken niin ei siitä mitään tule. kun lapsemme oli pieni niin naiseni rupesi olemaan liikaa kotona niin paristelin että nyt menet harratuksiin ettet tänne kotio jämähdä. Tasapuolisuutta parisuhteeseen ja perhe-elämään niin hyvä tulee.


    • psyykkari

      Keskustelu ketjun aloittaja mainitsee kaiken olevan tyydyttävää myös nyt itseään hakevan puolison mielestä. Eiköhän tuo ole nyt juuri sitä kirjoittajan mainitsemaa naisen neljänkympin liihoituskautta. Kaikki on ihan hyvin, mutta nainen haaveilee jostain vielä paremmasta. Monesti noissa jutuissa vaan peittyvät kaikki osapuolet ja haavat voivat olla parantumattomia, sitä uutta ja parempaa löytymättä. En tuomitse ketään, kukin toimikoon etiikkansa mukaisesti.

    • petettynä

      Tuo kommenteissa esitetty "salassa seikkailu" on aika fiktiivinen vaihtoehto parisuhteessa elävälle. Toinen kyllä aistii ja tietää toisen tekemiset ja on vain ajan sekä oman sietämiskynnyksen kysymys asian paljastaminen. Sinkut voi länkytellä tietämättä mitä tahtovat.

      • ehkä kaiken kokenut jo

        Minä vaan olen raskaasti petetty yh-isä.Kaikki hoidettu viimisenpäälle.Kummaallakin oli raskaat muut ongelmat ,joista olisi yhdessä selvitty. Lähti yksin ja jätti ongelmat kotiin. Raukkamainen teko murkkuja jaminua kohtaan. Sieläpä nauttii vapaudesta ja hyvästä omastatunnosta. No onpa yksi elätettävä vähempi.Omaisuuden ole hankkinut itse ja niinpä pelolla odottelen seraavaa liikkua.Tietää etten enää voi lunastaa osuuta ja häneltä se ei onnistu taidon puuttesta. Tuho käy sitten kun nuorin 18. Kyllä käy mielessä minkä takia elää ja nyt vasta tajusin minkälaisen kanssa olin tehnyt mahtavat lapset,pe***le.


      • mek
        ehkä kaiken kokenut jo kirjoitti:

        Minä vaan olen raskaasti petetty yh-isä.Kaikki hoidettu viimisenpäälle.Kummaallakin oli raskaat muut ongelmat ,joista olisi yhdessä selvitty. Lähti yksin ja jätti ongelmat kotiin. Raukkamainen teko murkkuja jaminua kohtaan. Sieläpä nauttii vapaudesta ja hyvästä omastatunnosta. No onpa yksi elätettävä vähempi.Omaisuuden ole hankkinut itse ja niinpä pelolla odottelen seraavaa liikkua.Tietää etten enää voi lunastaa osuuta ja häneltä se ei onnistu taidon puuttesta. Tuho käy sitten kun nuorin 18. Kyllä käy mielessä minkä takia elää ja nyt vasta tajusin minkälaisen kanssa olin tehnyt mahtavat lapset,pe***le.

        Otappa riittävä määrä lainaan asuntoa vasten mikä otetaan huomioon tasinkoa määritettäessä ja nostat rahat varmaan talteen mutta ei pankkiin ja kun ero tulee niin sinun omaisuudesta vähennetään ensin velat ja sen jälkeen kummalle jääe enemmän nettovarallisuutta maksaa siitä puolet tasinko. Kun ero selvä ja ositus tehty niin siitä vaikka vuoden pasta maksat niillä rahoilla lainat pois mitä olet ennen eroa ottanut ja jos on jotain säästöjä tai sijoituksia niin realisoi ja nosta rhat pankista koska sitä mitä ei ole kirjoissa tai kansissa ei ole olemassakaan. Olisit aikoinaan avioehdon tehnyt niin opääsisit helpommalla. Pysykää avoliitossa niin ei tartte turhaan maksella erossa.


      • näin se meni
        mek kirjoitti:

        Otappa riittävä määrä lainaan asuntoa vasten mikä otetaan huomioon tasinkoa määritettäessä ja nostat rahat varmaan talteen mutta ei pankkiin ja kun ero tulee niin sinun omaisuudesta vähennetään ensin velat ja sen jälkeen kummalle jääe enemmän nettovarallisuutta maksaa siitä puolet tasinko. Kun ero selvä ja ositus tehty niin siitä vaikka vuoden pasta maksat niillä rahoilla lainat pois mitä olet ennen eroa ottanut ja jos on jotain säästöjä tai sijoituksia niin realisoi ja nosta rhat pankista koska sitä mitä ei ole kirjoissa tai kansissa ei ole olemassakaan. Olisit aikoinaan avioehdon tehnyt niin opääsisit helpommalla. Pysykää avoliitossa niin ei tartte turhaan maksella erossa.

        Se on myöhästä kun paskat housuissa


    • pettymyspaja

      Nainen osaa olla itsekkäissä ratkaisussaan jopa miestä raaempi ja julma. Tuossa naisten neljänkympin itsensä hakemisen kaudessa on niin paljon synkkää ja mystistä. Itse olen kunnioitettuna ja pidettynä perheenisänä joutunut saman kohtalon kouraisemaksi. Mielestäni loukkaavinta on se, ettei mitään järkiselitystä naisen osin utopisillekin uusille tavoitteille ja teoille löydy. Kuitenkin pystymme keskustelemaan avoimesti kaikista asioista ja olemme tätäkin käyneet monelta kantilta läpi, eikä nainen osaa kertoa syytä käytökselleen.

      • yksinäinentuumailija

        Nainenhan se useimmiten lähtee kävelemään ja vie lapset mennessään. Monesti kuulee, että ei osaa kertoa tarkkaa syytä, eikä varsinkaan sitä, että mitä mies voisi tehdä että perhe ei särkyisi.

        Jos tilanne olisi toisinpäin, että mies saisi poikkeuksetta ottaa lapset, niin mikä poru siitä syntyisi?

        Naiset osaavat olla täysin tunteettomia miestä kohtaan. Ymmärrän kyllä, että mies voi olla kauhea renttu, väkivaltainen juoppo, mutta kun sellaiseksi väitetään miestä joka ei juo enempää kuin vaimokaan, eikä lyönyt ainuttakaan kertaa, niin ei oikein mene jakeluun, että tälläiselle valehtelijalle annetaan lähihuoltajuus.

        Perheen rikkominen on lapsille muutenkin kauhea asia, eikä sitä auta äidin valehtelu. Kyllä lapset sen jostain saavat tietää, että mistä hän isää syyttää.

        Jos lasten huoltajuus annettaisiin sille joka sen ansaitsee, niin avioerojen määrä vähenisi varmasti.

        Ei se harmaa arki niin kamalaa ole jos vähän jaksaa tehdä töitä suhteen eteen sen sijaan että haaveillaan työpaikalla avioerosta ja ylistetään kilvan eronnutta työkaveria, että "kyllä teit viisaasti".

        Minun vaimoni oli osastonsa viimeinen joka otti avioeron. Kymmenen naista joista jokainen on eronnut. Jotain täytyy olla pielessä jos tauti on noin tarttuvaa.

        Eräs syy on osaston tiivis harrastustoiminta, saunaillat, laivaristeilyt ja lapinmatkat. Onhan niillä varmasti hauskaa, mutta että nelikymppinen perheenäiti käyttäytyy kuin teinityttö, niin ei se ole kovin esimerkillistä.

        Erosta seuraa monesti kodin myynti ja velkojen jakaminen jos ei saada maksettua hintaa.
        Seuraava asunto onkin sitten luukku jossa lapsille ei ole omaa huonetta ja kaverit jäävät kauas eikä uusista naapureista löydy kuin kiusaajia.

        Lapsista erotettu isä on shokissa, varsinkin jos ero tulee yllätyksenä. Vaimolla on saattanut olla hyvän aikaa toinen mies ja hän kertoo sen aamiaispöydässä kuin että aikoo mennä katselemaan uutta talvitakkia. Hänelle kun asia on ollut selvä jo kauan, eikä mies voi tehdä mitään koska asia on jo päätetty.

        Miksi niin moni nainen kertoo vasta jälkikäteen, että mitä mies on tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä?
        Olen kuullut sellaisenkin syyn, että mies oli unohtanut hääpäivän ja siitä oli kehkeytynyt soppa joka päättyi avioeroon.
        Mies tunsi itsensä surkeaksi ja vaimo ei jaksanut katsella masentunutta nahjusta.

        Miksi sen on aina oltava mies jonka on "yllätettävä" vaimo ylenpalttisilla lahjoilla kuin jouluna?
        Naisetkin käyvät töissä ja yhtä hyvin hekin voisivat yllättää miehen ostamalla kylpyläviikolopun tai teatterimatkan. Mies tykkäisi varmasti, mutta vaimon mielestä näytelmä voi olla väärä tai hänellä voi olla varattuna kynttiläkutsut työpaikan naisten kanssa.

        Jos vaimolla on avioliitossaan tylsää, niin se johtuu hänestä itsestään. Ei kukaan mies kykene olemaan yksipuolinen viihdyttäjä, varsikaan jos toinen ei edes kerro mitä haluaisi.


      • virust huor
        yksinäinentuumailija kirjoitti:

        Nainenhan se useimmiten lähtee kävelemään ja vie lapset mennessään. Monesti kuulee, että ei osaa kertoa tarkkaa syytä, eikä varsinkaan sitä, että mitä mies voisi tehdä että perhe ei särkyisi.

        Jos tilanne olisi toisinpäin, että mies saisi poikkeuksetta ottaa lapset, niin mikä poru siitä syntyisi?

        Naiset osaavat olla täysin tunteettomia miestä kohtaan. Ymmärrän kyllä, että mies voi olla kauhea renttu, väkivaltainen juoppo, mutta kun sellaiseksi väitetään miestä joka ei juo enempää kuin vaimokaan, eikä lyönyt ainuttakaan kertaa, niin ei oikein mene jakeluun, että tälläiselle valehtelijalle annetaan lähihuoltajuus.

        Perheen rikkominen on lapsille muutenkin kauhea asia, eikä sitä auta äidin valehtelu. Kyllä lapset sen jostain saavat tietää, että mistä hän isää syyttää.

        Jos lasten huoltajuus annettaisiin sille joka sen ansaitsee, niin avioerojen määrä vähenisi varmasti.

        Ei se harmaa arki niin kamalaa ole jos vähän jaksaa tehdä töitä suhteen eteen sen sijaan että haaveillaan työpaikalla avioerosta ja ylistetään kilvan eronnutta työkaveria, että "kyllä teit viisaasti".

        Minun vaimoni oli osastonsa viimeinen joka otti avioeron. Kymmenen naista joista jokainen on eronnut. Jotain täytyy olla pielessä jos tauti on noin tarttuvaa.

        Eräs syy on osaston tiivis harrastustoiminta, saunaillat, laivaristeilyt ja lapinmatkat. Onhan niillä varmasti hauskaa, mutta että nelikymppinen perheenäiti käyttäytyy kuin teinityttö, niin ei se ole kovin esimerkillistä.

        Erosta seuraa monesti kodin myynti ja velkojen jakaminen jos ei saada maksettua hintaa.
        Seuraava asunto onkin sitten luukku jossa lapsille ei ole omaa huonetta ja kaverit jäävät kauas eikä uusista naapureista löydy kuin kiusaajia.

        Lapsista erotettu isä on shokissa, varsinkin jos ero tulee yllätyksenä. Vaimolla on saattanut olla hyvän aikaa toinen mies ja hän kertoo sen aamiaispöydässä kuin että aikoo mennä katselemaan uutta talvitakkia. Hänelle kun asia on ollut selvä jo kauan, eikä mies voi tehdä mitään koska asia on jo päätetty.

        Miksi niin moni nainen kertoo vasta jälkikäteen, että mitä mies on tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä?
        Olen kuullut sellaisenkin syyn, että mies oli unohtanut hääpäivän ja siitä oli kehkeytynyt soppa joka päättyi avioeroon.
        Mies tunsi itsensä surkeaksi ja vaimo ei jaksanut katsella masentunutta nahjusta.

        Miksi sen on aina oltava mies jonka on "yllätettävä" vaimo ylenpalttisilla lahjoilla kuin jouluna?
        Naisetkin käyvät töissä ja yhtä hyvin hekin voisivat yllättää miehen ostamalla kylpyläviikolopun tai teatterimatkan. Mies tykkäisi varmasti, mutta vaimon mielestä näytelmä voi olla väärä tai hänellä voi olla varattuna kynttiläkutsut työpaikan naisten kanssa.

        Jos vaimolla on avioliitossaan tylsää, niin se johtuu hänestä itsestään. Ei kukaan mies kykene olemaan yksipuolinen viihdyttäjä, varsikaan jos toinen ei edes kerro mitä haluaisi.

        Hyvin kirjoitettu,tässä oli luettavaa näille tunteellisille ilonpitäjille. Näitäpä sitten meikäläinen käyttää reissuilla. Jos jotain hyvää asiassa. Enkä enää sitoudu,en


      • ei muita selityksiä
        yksinäinentuumailija kirjoitti:

        Nainenhan se useimmiten lähtee kävelemään ja vie lapset mennessään. Monesti kuulee, että ei osaa kertoa tarkkaa syytä, eikä varsinkaan sitä, että mitä mies voisi tehdä että perhe ei särkyisi.

        Jos tilanne olisi toisinpäin, että mies saisi poikkeuksetta ottaa lapset, niin mikä poru siitä syntyisi?

        Naiset osaavat olla täysin tunteettomia miestä kohtaan. Ymmärrän kyllä, että mies voi olla kauhea renttu, väkivaltainen juoppo, mutta kun sellaiseksi väitetään miestä joka ei juo enempää kuin vaimokaan, eikä lyönyt ainuttakaan kertaa, niin ei oikein mene jakeluun, että tälläiselle valehtelijalle annetaan lähihuoltajuus.

        Perheen rikkominen on lapsille muutenkin kauhea asia, eikä sitä auta äidin valehtelu. Kyllä lapset sen jostain saavat tietää, että mistä hän isää syyttää.

        Jos lasten huoltajuus annettaisiin sille joka sen ansaitsee, niin avioerojen määrä vähenisi varmasti.

        Ei se harmaa arki niin kamalaa ole jos vähän jaksaa tehdä töitä suhteen eteen sen sijaan että haaveillaan työpaikalla avioerosta ja ylistetään kilvan eronnutta työkaveria, että "kyllä teit viisaasti".

        Minun vaimoni oli osastonsa viimeinen joka otti avioeron. Kymmenen naista joista jokainen on eronnut. Jotain täytyy olla pielessä jos tauti on noin tarttuvaa.

        Eräs syy on osaston tiivis harrastustoiminta, saunaillat, laivaristeilyt ja lapinmatkat. Onhan niillä varmasti hauskaa, mutta että nelikymppinen perheenäiti käyttäytyy kuin teinityttö, niin ei se ole kovin esimerkillistä.

        Erosta seuraa monesti kodin myynti ja velkojen jakaminen jos ei saada maksettua hintaa.
        Seuraava asunto onkin sitten luukku jossa lapsille ei ole omaa huonetta ja kaverit jäävät kauas eikä uusista naapureista löydy kuin kiusaajia.

        Lapsista erotettu isä on shokissa, varsinkin jos ero tulee yllätyksenä. Vaimolla on saattanut olla hyvän aikaa toinen mies ja hän kertoo sen aamiaispöydässä kuin että aikoo mennä katselemaan uutta talvitakkia. Hänelle kun asia on ollut selvä jo kauan, eikä mies voi tehdä mitään koska asia on jo päätetty.

        Miksi niin moni nainen kertoo vasta jälkikäteen, että mitä mies on tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä?
        Olen kuullut sellaisenkin syyn, että mies oli unohtanut hääpäivän ja siitä oli kehkeytynyt soppa joka päättyi avioeroon.
        Mies tunsi itsensä surkeaksi ja vaimo ei jaksanut katsella masentunutta nahjusta.

        Miksi sen on aina oltava mies jonka on "yllätettävä" vaimo ylenpalttisilla lahjoilla kuin jouluna?
        Naisetkin käyvät töissä ja yhtä hyvin hekin voisivat yllättää miehen ostamalla kylpyläviikolopun tai teatterimatkan. Mies tykkäisi varmasti, mutta vaimon mielestä näytelmä voi olla väärä tai hänellä voi olla varattuna kynttiläkutsut työpaikan naisten kanssa.

        Jos vaimolla on avioliitossaan tylsää, niin se johtuu hänestä itsestään. Ei kukaan mies kykene olemaan yksipuolinen viihdyttäjä, varsikaan jos toinen ei edes kerro mitä haluaisi.

        "saunaillat,

        VIERASTA KYRPÄÄ_!

        laivaristeilyt

        PALJON VIERASTA KYRPÄÄ_!

        ja lapinmatkat."

        TODELLA RUNSAASTI VIERASTA KYRPÄÄ_!


      • viinan ansiota?
        ei muita selityksiä kirjoitti:

        "saunaillat,

        VIERASTA KYRPÄÄ_!

        laivaristeilyt

        PALJON VIERASTA KYRPÄÄ_!

        ja lapinmatkat."

        TODELLA RUNSAASTI VIERASTA KYRPÄÄ_!

        Mukava kun saa valita. Selvinpäin.Tuntuu vaan oudolta kun saa kehuja pilvinpimein. Kotona olin kaikkea muuta,jopa exän kaveri kehui,toki ottaneena


      • ½hullu
        ei muita selityksiä kirjoitti:

        "saunaillat,

        VIERASTA KYRPÄÄ_!

        laivaristeilyt

        PALJON VIERASTA KYRPÄÄ_!

        ja lapinmatkat."

        TODELLA RUNSAASTI VIERASTA KYRPÄÄ_!

        Meillä kallonkutistajan mies pani naapurin muijan paksuksi, eli ei sitä kuIIia tarvitse kaukaa hakea.


      • Pipipää(kö?)
        ei muita selityksiä kirjoitti:

        "saunaillat,

        VIERASTA KYRPÄÄ_!

        laivaristeilyt

        PALJON VIERASTA KYRPÄÄ_!

        ja lapinmatkat."

        TODELLA RUNSAASTI VIERASTA KYRPÄÄ_!

        Elämäsi ja ajatuksesi kuulostavat ahtailta ja rajoittuneilta - ja kipeiltä.


      • osui ja upposi :)
        Pipipää(kö?) kirjoitti:

        Elämäsi ja ajatuksesi kuulostavat ahtailta ja rajoittuneilta - ja kipeiltä.

        niinkö? Kerroin vain rehellisesti sen mitä nämä naisten kolme retkikohdetta käytännössä tarkoittavat.

        Tunnistit ilmeisesti itsesi?


      • !!?????
        osui ja upposi :) kirjoitti:

        niinkö? Kerroin vain rehellisesti sen mitä nämä naisten kolme retkikohdetta käytännössä tarkoittavat.

        Tunnistit ilmeisesti itsesi?

        Aika hyvä kuvaus.Mitä isompi tyttöporukka sitävarovaisempia.Mutta kaksi tai kolme,huh kovaa touhua ainakin miehelle


      • mä vaan
        yksinäinentuumailija kirjoitti:

        Nainenhan se useimmiten lähtee kävelemään ja vie lapset mennessään. Monesti kuulee, että ei osaa kertoa tarkkaa syytä, eikä varsinkaan sitä, että mitä mies voisi tehdä että perhe ei särkyisi.

        Jos tilanne olisi toisinpäin, että mies saisi poikkeuksetta ottaa lapset, niin mikä poru siitä syntyisi?

        Naiset osaavat olla täysin tunteettomia miestä kohtaan. Ymmärrän kyllä, että mies voi olla kauhea renttu, väkivaltainen juoppo, mutta kun sellaiseksi väitetään miestä joka ei juo enempää kuin vaimokaan, eikä lyönyt ainuttakaan kertaa, niin ei oikein mene jakeluun, että tälläiselle valehtelijalle annetaan lähihuoltajuus.

        Perheen rikkominen on lapsille muutenkin kauhea asia, eikä sitä auta äidin valehtelu. Kyllä lapset sen jostain saavat tietää, että mistä hän isää syyttää.

        Jos lasten huoltajuus annettaisiin sille joka sen ansaitsee, niin avioerojen määrä vähenisi varmasti.

        Ei se harmaa arki niin kamalaa ole jos vähän jaksaa tehdä töitä suhteen eteen sen sijaan että haaveillaan työpaikalla avioerosta ja ylistetään kilvan eronnutta työkaveria, että "kyllä teit viisaasti".

        Minun vaimoni oli osastonsa viimeinen joka otti avioeron. Kymmenen naista joista jokainen on eronnut. Jotain täytyy olla pielessä jos tauti on noin tarttuvaa.

        Eräs syy on osaston tiivis harrastustoiminta, saunaillat, laivaristeilyt ja lapinmatkat. Onhan niillä varmasti hauskaa, mutta että nelikymppinen perheenäiti käyttäytyy kuin teinityttö, niin ei se ole kovin esimerkillistä.

        Erosta seuraa monesti kodin myynti ja velkojen jakaminen jos ei saada maksettua hintaa.
        Seuraava asunto onkin sitten luukku jossa lapsille ei ole omaa huonetta ja kaverit jäävät kauas eikä uusista naapureista löydy kuin kiusaajia.

        Lapsista erotettu isä on shokissa, varsinkin jos ero tulee yllätyksenä. Vaimolla on saattanut olla hyvän aikaa toinen mies ja hän kertoo sen aamiaispöydässä kuin että aikoo mennä katselemaan uutta talvitakkia. Hänelle kun asia on ollut selvä jo kauan, eikä mies voi tehdä mitään koska asia on jo päätetty.

        Miksi niin moni nainen kertoo vasta jälkikäteen, että mitä mies on tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä?
        Olen kuullut sellaisenkin syyn, että mies oli unohtanut hääpäivän ja siitä oli kehkeytynyt soppa joka päättyi avioeroon.
        Mies tunsi itsensä surkeaksi ja vaimo ei jaksanut katsella masentunutta nahjusta.

        Miksi sen on aina oltava mies jonka on "yllätettävä" vaimo ylenpalttisilla lahjoilla kuin jouluna?
        Naisetkin käyvät töissä ja yhtä hyvin hekin voisivat yllättää miehen ostamalla kylpyläviikolopun tai teatterimatkan. Mies tykkäisi varmasti, mutta vaimon mielestä näytelmä voi olla väärä tai hänellä voi olla varattuna kynttiläkutsut työpaikan naisten kanssa.

        Jos vaimolla on avioliitossaan tylsää, niin se johtuu hänestä itsestään. Ei kukaan mies kykene olemaan yksipuolinen viihdyttäjä, varsikaan jos toinen ei edes kerro mitä haluaisi.

        "Monesti kuulee, että ei osaa kertoa tarkkaa syytä, eikä varsinkaan sitä, että mitä mies voisi tehdä että perhe ei särkyisi."

        Niin, koska mies ei aina ja ikuisesti ole joka naisen elämän keskipiste. Mies ei ehkä voi tehdä mitään. Ihmiset muuttuvat.

        "Jos vaimolla on avioliitossaan tylsää, niin se johtuu hänestä itsestään." Niin totta! Kukaan ei ole vastuussa toisen onnellisuudesta, vaikkei tahallaan saa toisen elämää hankalaksikaan tehdä. Moni kuvittelee, että onni tulee sitten, kun löytää sen oikean, että onni on aina jossain muualla.

        Saunailloista ja laivaristeilyistä sitten... On myös naisia, jotka eivät hae perheen ulkopuolisesta elämästä salasuhdetta vaan ihan vain haluavat elää omannäköistä elämää ja tavata ystäviään.


      • Revi siitä
        osui ja upposi :) kirjoitti:

        niinkö? Kerroin vain rehellisesti sen mitä nämä naisten kolme retkikohdetta käytännössä tarkoittavat.

        Tunnistit ilmeisesti itsesi?

        Sinun kommenttisi kertoo sinusta, ei minusta. Jos elämääsi ja ajatteluusi ei mahdu kuin k-rp-, niin mikä sinuun on osunut ja uponnut? Ettei vain 'se' vie korvienvälistäsi liian paljon tilaa.


      • tais osua tosiaan
        Revi siitä kirjoitti:

        Sinun kommenttisi kertoo sinusta, ei minusta. Jos elämääsi ja ajatteluusi ei mahdu kuin k-rp-, niin mikä sinuun on osunut ja uponnut? Ettei vain 'se' vie korvienvälistäsi liian paljon tilaa.

        kirjoitus kertoi ilmeisesti elämäntavasta, jota SINÄ harrastat! Sekös suututtaa kovasti :)


      • Revi edelleen
        tais osua tosiaan kirjoitti:

        kirjoitus kertoi ilmeisesti elämäntavasta, jota SINÄ harrastat! Sekös suututtaa kovasti :)

        Mua ei suututa mikään muu niiin kovasti kuin tyhjäpäiset tyypit, jotka luulottelevat parista sanasta vaikka mitä. Se ei kerro minusta vaan sinusta.


      • MOT
        Revi edelleen kirjoitti:

        Mua ei suututa mikään muu niiin kovasti kuin tyhjäpäiset tyypit, jotka luulottelevat parista sanasta vaikka mitä. Se ei kerro minusta vaan sinusta.

        Trollaus on helppoa


      • Mitä se meinaa?
        MOT kirjoitti:

        Trollaus on helppoa

        Voi olla, mutta minä en ole trolli.


    • Myös "liihoitellut"

      Elämä on tarkoitettu elettäväksi, myös naisen elämä. Perhe ja avioliitto ei voi millään estää kaikkea muuta, mitä elämässä ja maailmassa tapahtuu ja voi tehdä. Mikä sinä olet sitä estämään? Onko se sinun elämäntehtäväsi?

      Oma elämä pitää etsiä ja elää jokaisen ja jos se ei onnistu mieähen kanssa, se pitää silloin elää ilman mieästä. Se olet sinä, aloittaja, joka voi auttaa valinnassa.

      • niiiin

        Tuokin oli osittain hyvä pointti. Vastuun kantaminen kenelle se sitten kuuluu toinen, kohta miksi omaisuus jaetaan puoliksi.Yhteiskunnanko pitää lapset kasvattaa? Joopase joo,,,


      • Ns. aikuiset eriksee
        niiiin kirjoitti:

        Tuokin oli osittain hyvä pointti. Vastuun kantaminen kenelle se sitten kuuluu toinen, kohta miksi omaisuus jaetaan puoliksi.Yhteiskunnanko pitää lapset kasvattaa? Joopase joo,,,

        Kun me tällä palstalla puhumme aikuisista (?) ihmisistä, niin vastuun kantaminen on toki itsestään selvää pässinlihaa jokaiselle. Se, että välillä liihottelee ja etsii elämää ympärilleen ei tietenkään tarkoita, että perhe-elämä jätetään hoitamatta ja huolehtimatta. Ts. oikeasti aikuiselle normaalille tapaukselle se on päivänselvä juttu. Ihan yhtä itsestäänselvyys kuin sekin, että elämässä pitää olla muutakin kuin perhe ja sen velvoitteet.


    • pettymyspaja

      Toisen rikkomiseen riittää kyllä loukkaavat ja epäasialliset puheetkin. Pettämistä ei aina tarvita mukaan. Aika provosoivia "vierasta kyrpää" kommentteja viestiketjussa. Kertokaapa neljänkympin liihotusiässä olevat naiset, onko se vieras kulli aina mielessä tyyliin, "miltähän se nähtäisi tuonkin miehen kalu jalkovälissä tuntua"?

      • onko liikaa vaadittu

        Nelikymppinen on niin itsekäs ,ylpeä itsestään,että lapsetkin jää varjoon. Minusta kasvava lapsi tarvii lämpimänruuan päivässä.Onko liikaa vaadittu,että isä saisi yhden viikonlopun vapaata ruuanlaitosta.Hetken hengähtää ja katselemassa muutakin elämää.


    • sisuisi

      Perheen isänä laitan ruuat perheelle, pyykkään, pidän kodin järjestyksessä ja siivoan. Samaan aikaan reilu nelikymppinen vaimoni toteuttaa itseään ja harrastaa. Arvostusta ja kiitosta saan ainoastaan lapsiltani, joka kantaa eteenpäin. Jaksan ja kestän tilanteen ainoastaan lapsieni takia. Nais puolisoltani saan palautetta ainoastaan osallistumattomuudesta perheen yhteisiin töhin? Tilanteen hyväksikäyttöä yrittävät suhteen ulkopuoliset miehet eivät tilannetta ainakaan helpota. Moraalitonta tilanteen hyäksikäytön yrittämistä joka suunnalta. Suomessa isä ei saa oikeutta tämänkaltaisissa ristiriitatilanteissa ja on sen takia ns. "löyhässä hirressä" tilanteessa. Sellaista se voi olla reilun nelikymppisen "ihanan perheenäidin" todellinen arki.

      • sisuäiti

        Kiva lukea vaihteeksi kotia ja lapsia siis arkea pyörittävistä isistä. Meillä ukko meni ja eipä sitten ollut nuo työreissut ihan työreissuja osa oli vieraan piparin kokeilureissuja. Minulle jäi työnteko, kodinhoito, lasten hoito, omakotitalon hoito. Ukko hoiti vaan työnsä ja kerran viikossa kauppa asioita kotiin. Salasuhteen paljastuttua ukko luikki tiehensä. Mikä hemmetti noita nelikymppisiä miehiä vaivaa käyttäytyvät kuin teinipojat? Harrastuksetkin vaihtuneet ihan nuoruus opiskeluvuosien tasolle iän puolesta aikuisella miehellä. Sellaista se on "ihanan perheenisin arki" vieraan piparin metsästystä ja panemista.


      • säästettävä johonkin
        sisuäiti kirjoitti:

        Kiva lukea vaihteeksi kotia ja lapsia siis arkea pyörittävistä isistä. Meillä ukko meni ja eipä sitten ollut nuo työreissut ihan työreissuja osa oli vieraan piparin kokeilureissuja. Minulle jäi työnteko, kodinhoito, lasten hoito, omakotitalon hoito. Ukko hoiti vaan työnsä ja kerran viikossa kauppa asioita kotiin. Salasuhteen paljastuttua ukko luikki tiehensä. Mikä hemmetti noita nelikymppisiä miehiä vaivaa käyttäytyvät kuin teinipojat? Harrastuksetkin vaihtuneet ihan nuoruus opiskeluvuosien tasolle iän puolesta aikuisella miehellä. Sellaista se on "ihanan perheenisin arki" vieraan piparin metsästystä ja panemista.

        liekö kotona saanut sitä piparia lainkaan?


      • sisuäiti
        säästettävä johonkin kirjoitti:

        liekö kotona saanut sitä piparia lainkaan?

        Kyllä oli piparia joka päivä tarjolla kotona, mutta herraa itteään kiinnosti vieraat piparit ja vapaus perheestä. Huvit vei, vastuu ei kiinnostanut. Kunpa olis senkin tiennyt ennen lapsia, mutta tulipa vasta lasten jo olemassa ollessa esiin miehen taipumukset.


      • perusarvoja ei oe
        sisuäiti kirjoitti:

        Kyllä oli piparia joka päivä tarjolla kotona, mutta herraa itteään kiinnosti vieraat piparit ja vapaus perheestä. Huvit vei, vastuu ei kiinnostanut. Kunpa olis senkin tiennyt ennen lapsia, mutta tulipa vasta lasten jo olemassa ollessa esiin miehen taipumukset.

        Tämä kuvastaa missä mennään,leikitään kunnes kaikkii on katkerasti ohi. Kaheaa.


    • eksyksissä

      Omakohtaisena kokemuksenani ihmetyttää seuraava. Naimisiin on menty molempien rakkaudesta toisiin, perhe on perustettu molempien tahdosta ja rakkaudesta, lapset on tehty molempien aloitteesta ja rakkaudesta. Nyt sitten reilu nelikymppinen vaimoni kokee joutuneensa "tuhlaamaan" parhaan elämänsä perheen eteen, kun on hoitanut kotia ja kasvattanut lapsia. Tietenkin olen isänä ottanut myös osaa hoitoon ja kasvatukseen, mutta hoitanut samalla myös perheen elannon turvaamisen työllä. Molempien panos on siis ollut arvokas ja tärkeä perheen eteen. Nyt vaimoni lapsien ollessa hieman varttuneempia kokee oikeudekseen "hummailla", mennä ja tulla mielensä mukaan huomioimatta muita. Hän kuulemma ottaa nyt takaisin perheen eteen menetettyjä vuosiaan ja samalla "kostaa" minulle. Mitään kostettavaa ei mielestäni ole, perhe-elämä on ollut tähän saakka tasaista ja hyvää. Molemmat olemme olleet tyytyväisiä suhteeseemme ja perhe-elämään kaikilla rintamilla. Nyt sitten odottamatta muodostui tällainen tilanne, kuten keskustelun aloittaneelle kirjoittajallekin. Onko se tosiaan tuo reilun neljänkympin ikä, niin kriittinen naiselle, että sen nojalla pidetään oikeutettuna kaikenlaiset toimintamallit?

      • mä vaan

        Silloin mennään jonkin rajan yli, jos toimitaan huomioimatta muita tai haetaan huomiota kolmansilta osapuolilta. "Hummailussa" on aste-eroja.

        Vaikka lapset olisi omasta vapaasta tahdosta hankittu, kyllähän se sitoo. Niin palkitsevaa kuin vanhemmuus onkin, omia tarpeitaan ja mielihalujaan joutuu lykkäämään. Se kuuluu elämään, ei siinä mitään, eikä sitä saisi nähdä tuhlaamisena tai uhrautumisena.

        Mutta sitten, kun lapset kasvavat, voi tulla joillekin yllätyksenä, että äitikin (miksei myös isä) haluaa elämäänsä jotain muuta. Se ei saisi tietenkään tarkoittaa perheen hylkäämistä ja lasten/puolison ohittamista. Mutta ei ole mieheltä (tai vaimolta) realistista odottaa, että kaikki pysyy ikuisesti ennallaan.


      • mek
        mä vaan kirjoitti:

        Silloin mennään jonkin rajan yli, jos toimitaan huomioimatta muita tai haetaan huomiota kolmansilta osapuolilta. "Hummailussa" on aste-eroja.

        Vaikka lapset olisi omasta vapaasta tahdosta hankittu, kyllähän se sitoo. Niin palkitsevaa kuin vanhemmuus onkin, omia tarpeitaan ja mielihalujaan joutuu lykkäämään. Se kuuluu elämään, ei siinä mitään, eikä sitä saisi nähdä tuhlaamisena tai uhrautumisena.

        Mutta sitten, kun lapset kasvavat, voi tulla joillekin yllätyksenä, että äitikin (miksei myös isä) haluaa elämäänsä jotain muuta. Se ei saisi tietenkään tarkoittaa perheen hylkäämistä ja lasten/puolison ohittamista. Mutta ei ole mieheltä (tai vaimolta) realistista odottaa, että kaikki pysyy ikuisesti ennallaan.

        Lapsetkin kannattaa tehdä vasta siinä 35 v paikkeilla niin on kerinnyt sitä vaputta olemaan riittävästi ja jaksaa ja haluaa olla perheen kanssa. Itse miehnä en ole koskaan uhrautunut missään asiassa vaan aikansa kutakin ja nyt olen jo 53v mies ja lapsikin tayttä seuraavaksi 20 v. Kun hän aikanaan muttaa kotoa omileen niin silloin ollaan taas kahden naiseni kanssa ja nykyisinkin tehdään kaikkea kiva kun ei ole enää lastenhoitotarvetta.


      • ereeeer
        mek kirjoitti:

        Lapsetkin kannattaa tehdä vasta siinä 35 v paikkeilla niin on kerinnyt sitä vaputta olemaan riittävästi ja jaksaa ja haluaa olla perheen kanssa. Itse miehnä en ole koskaan uhrautunut missään asiassa vaan aikansa kutakin ja nyt olen jo 53v mies ja lapsikin tayttä seuraavaksi 20 v. Kun hän aikanaan muttaa kotoa omileen niin silloin ollaan taas kahden naiseni kanssa ja nykyisinkin tehdään kaikkea kiva kun ei ole enää lastenhoitotarvetta.

        ei kai sitä hummailua voi varastoon tehdä? Mukavampi on saada lapset nuorena, on helpompi yövalvomiset ja muut. Pappaikä on sitten isovanhemmuutta varten. Ei tarvi omatkaan lapset muumion kanssa kasvaa.


    • liihottelija?Tuskin.

      Minä menin naimisiin vasta lähes kolmekymppisenä hummattuani sitä ennen ihan riittämiin.

      Nyt on takana 15 vuotta liittoa, lapsia on ja mies edelleen. Mutta minä mietin eroa. Miksikö? En hullaantumisen vuoksi, en keski-iän kriisin, en huvikseni. Vaan siksi, että mm. läheisten vaikeat sairaudet ovat tuoneet ihan naamalle sen, että elämä on kovin rajallinen, ja laittaneet miettimään, miten sen haluan elää.

      Suhteemme on asuinkumppanuutta, ei parisuhdetta. Riitelemme paljon, emme tee yhdessä mitään muuta kuin perheen pyörittämiseen liittyviä asioita, ja seksi on loppunut jo vuosia sitten -- samoin muu läheisyys lähes kokonaan. En halua elää näin vielä vuosikymmeniä. Yritetty on. Tämän ei pitäisi olla näin vaikeaa.

    • pehmeä jänis

      Kari Heusala kertoo kirjassaan Naisen Seksuaalisuus (2001) että noin neljäkymmentävuotiaina nainen ja mies alkavat lähentyä toisiaan seksuaalisesti. Nainen alkaa käyttäytyä seksuaalisesti kuin mies. Estrogeenitasot alkavat laskea saaden aikaan sen, että testosteronin vaikutus tulee paremmin esille. Erään amerikkalaisen tutkijan mukaan nainen ei ole seksuaalisesti enää niin tunteellinen kuin aikaisemmin ja orgasmin merkitys kasvaa yhä enemmän.

      Oiskohan tässä mahdollisesti osasyy käytökseen, haetaan ehkä totuttua parempaa ikäkauteen sopivaa.

      • hyvä tämäkin

        Minusta seksin halu vähenee. Onko poikkeus. Muualle ei anna koske kun nänniä hieroa.


    • juris

      Naisella taitaa olla avioliitossa, jossa on lapsia enempi "juridista valtaa" ja sitä kautta mahdollisuuksia paremmin liiton ulkopuoliseen hurvitteluun kun miehellä. Mies leimataan monesti syylliseksi perheen huonoon tilaan siinä vaiheessa, kun "erokäräjiä" käydään ja mies joutuu monesti maksajan ja kärsijän rooliin toisen töppäilyistä. Näin se meillä tasa-arvoisessa suomessa monesti menee.

    • kyllä muuten v.ttää

      Kaikki naiset eivät erotilanteissa ajattele niin itsekeskeisesti, että riistäisivät isältä oikeuden tavata lapsia tasapuolisesti. Vaikka kyllähän se helvetisti v.tuttaa, kun toinen ei näe mitään tarvetta korjata suhdetta. Kyllä siinä väkisinkin ajattelee, että miten sitä on koskaan törmännytkään tollaseen urpoon ja kyllä siinä itsensäkin vähän p:ksi tuntee. Ei ole arvoa sen vertaa, että jotenkin viittis pitää suhteen kasassa ja sitten jälkikäteen itketään, kuinka tässä nyt näin kävi. Kyllä osa miehistäkin vois mennä itseensä.

      • valittakaa vain

        Annetaan palautetta miehistä,kun ei huomioi"ihanilla"sanoilla. Joskus se aikuinen nainen voisi tehdä miehesä eteen jotakin.Kaikkea mitä mies tekee pidetään itsestäänselvyytenä. Meillä minun vastuulla kaikki. Entinen tulee meidän kotiin kuin emäntä,
        Kaivaa ja touhuaa. Helppo on yksin arvostella siisteydestä ja kaikista kodin askareista. Reppana jos työn hoitaa jakaikki kodin ja harrastukset,luulisi äänenkellossa muuttuvan. Myös äidillä on velvoitteita lähdön jälkeen. Lapset tarvii lämpöä ja turvaa. Saako he sitä.


      • kyllä muuten v:ttää
        valittakaa vain kirjoitti:

        Annetaan palautetta miehistä,kun ei huomioi"ihanilla"sanoilla. Joskus se aikuinen nainen voisi tehdä miehesä eteen jotakin.Kaikkea mitä mies tekee pidetään itsestäänselvyytenä. Meillä minun vastuulla kaikki. Entinen tulee meidän kotiin kuin emäntä,
        Kaivaa ja touhuaa. Helppo on yksin arvostella siisteydestä ja kaikista kodin askareista. Reppana jos työn hoitaa jakaikki kodin ja harrastukset,luulisi äänenkellossa muuttuvan. Myös äidillä on velvoitteita lähdön jälkeen. Lapset tarvii lämpöä ja turvaa. Saako he sitä.

        Ai aikuiset ihmiset voi huonosti, kun ei huomioida ihanilla sanoilla. Eiköhän näissä jutuissa ole takana paljon muuta. Joskus vois olla paikallaan ettei puhuttais yhtään mitään, sekin voi olla parempi vaihtoehto. Mitäpä sitä käytöshäiriöistä muuttamaan.
        Ja kyllä minusta tuntuu, että naisten kotitöiden tekemistä pidetään enemmän itsestäänselvyytenä. Hienoa, kun monet miehetkin niitä nykyään tekevät, mutta miksi siitä pitäisi saada erikoismaininta, kyllähän naisetkin niitä tekevät ja käyvät töissä ym.


      • turha kiihtyä
        kyllä muuten v:ttää kirjoitti:

        Ai aikuiset ihmiset voi huonosti, kun ei huomioida ihanilla sanoilla. Eiköhän näissä jutuissa ole takana paljon muuta. Joskus vois olla paikallaan ettei puhuttais yhtään mitään, sekin voi olla parempi vaihtoehto. Mitäpä sitä käytöshäiriöistä muuttamaan.
        Ja kyllä minusta tuntuu, että naisten kotitöiden tekemistä pidetään enemmän itsestäänselvyytenä. Hienoa, kun monet miehetkin niitä nykyään tekevät, mutta miksi siitä pitäisi saada erikoismaininta, kyllähän naisetkin niitä tekevät ja käyvät töissä ym.

        Ei mies tarvi sen enempää kuin nainen. On vai luontaisia asioita jotka naiselta hoituu paremmin. Ei ne kotiaskareet niin kummosia ole.


      • ??????????
        turha kiihtyä kirjoitti:

        Ei mies tarvi sen enempää kuin nainen. On vai luontaisia asioita jotka naiselta hoituu paremmin. Ei ne kotiaskareet niin kummosia ole.

        Mitkä ne luontaiset asiat on jotka hoituu paremmin?


    • paukkumies

      Voisiko pitkän liton jälkeen kyse olla vain halusta kokeilla viehätysvoimaansa toisaalla sekä halusta kokea muita miehiä?

      • sielähän se tuli

        Rehellisesti:kyllä


    • Liisakasper

      Tuollaisen liihottelun kokeneena voisin neuvoa ap:tä vähäsen. Ole aina iloinen, vaimosi muistaa hymysi ja hyväntuulisuutesi pahoilla teillään, jos niitä on. Kehu vaimoasi mutta älä koske. Se voi ärsyttää häntä. Ota illalla kädestä kiinni kun käytte nukkumaan. Vie vaimosi jonnekin esim teatteriin, ravintolaan tms. Nyt vaimosi tarvitsee tukeasi vaikka ei siltä näytä.

      Liihoitteluni ovat ohi. Ihan mielettömästi häpeän käytöstäni koska olin itsekäs. Ei siinä lasten surut painaneet, minä vain olin tärkein. Kumpa saisin muutetuksi ne ajat, häpeä on syvä. Vasta haudassa olen vapaa syytöksistä joita itseeni kohdistan.

    • Käsittämätöntä

      Hyvä ihme! Teitkö paljonkin 'pahaa' "liihotellessasi"? Itse en häpeä tipan tippaa sitä, että olen pitänyt hauskaa oikein olan takaa joskus välillä. En tosin häpeä mitään muutakaan.

      Kaikista säälittävintä on ruveta kärräämään elämän pikku virheitä hautaan asti. Etkö oikeasti keksi muuta tapaa olla ja elää, tuletko jotenkin paremmaksi ihmiseksi taakan vääntämisellä mukanasi? Luuletko saavasi kirkkaamman kruunun?

    • Liisakasper

      Tein paljon pahaa, itselleni. En minä miestäni sure, hän kyllä selviää ja selvisi silloin aikanaan. Nyt kaikki on hyvin. Eniten suren lapsiani. He olivat silloin toisella kymmenellä ja ymmärsivät jo jotain. Itse kuvittelin että heillä on ihan hyvä olla isänsä kanssa mutta eihän heille kukaan ruokaa laittanut ja äidinikävä oli valtava. Isällä oli aikamoinen vastuu lapsista kun työkin oli vielä hoidettava hyvin. Lähdin ja palasin. Onneksi!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mielessäni vieläkin T

      Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän
      Ikävä
      38
      1913
    2. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      43
      1486
    3. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1421
    4. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      17
      1408
    5. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      16
      1398
    6. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      1
      1375
    7. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      2
      1347
    8. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      1
      1290
    9. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      2
      1220
    10. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      5
      1207
    Aihe