Tyhjä tunne.

Tämä voisi (aika pitkälle) olla mun kirjoittama.

et varmasti ole yksin tuon ongelmasi ja nälkäsi kanssa. Aika turhaa varmaan sanoa että sun kandeis rentoutua ja jättää ajatusralli aiheen ympärillä. Mutta mä tiedän sen että kun etsii ei löydä sitä mitä tarvitsee vaan sitä mitä haluaa. Ja kun keksii sen oman keinonsa kohdata ihmisiä, on avoin mieleltään ja sydämeltään, oikeammat asiat löytävät paremmin perille.

Ja kuten sanottu, sä et ole yksin, joten kun sä menet keskelle ihmisiä, ehkä sun ei kande katsoa keskipisteeseen vaan siihen sun viereen. Rekkaa sun nimimerkki ja katso mitä postilaatikosta löytyy. Joskus riittää että saa jutella samankaltaisten kanssa ymmärtääkseen omat vahvuudet kun näkee ne toisessa samanlaisessa.

Muista myös se että ujous ei ole maailman vakavin asia, ellet kasvata siitä sellaista. Jos näet jotain ja haluat jutella, voit ihan hyvin sanoa että anteeksi jos tämä kuulostaa kömpelölle mutta olen kovasti ujo yms. Eli voit käyttää ujoutta ihan helposti jopa juttelunavauksena. Kyse on vain tahdosta, miten kovasti sä tahdot jotain.

Ehkäpä päätät ettei pieni ulostulo tee pahaa, pieni seikkailu ihmisten seassa hitusen rohkeampana kuin ennen. Kokeile joskus mennä juttelemaan kiinnostavalle ihmiselle. Älä koita iskeä tai tehdä vaikutusta, menet vain ja sanot moi. Katso mitä tapahtuu, ehkä se menee täysin mönkään tai saatte vaihdettua muutaman lauseen. Mutta tärkeintä on huomata ettei siihen kuole, et sinä eikä hän.

Ota rennosti itsesi kanssa, tee jotain toisin mitä nyt teet. Muuta jotain toisin ja katso mihin suuntaan se alkaa sua viemään. Älä ole epätoivoinen tai lukkiutunut vain yhteen päämäärään. Useimmiten rakkauden kanssa käy niin että se löytää sut kun sitä vähiten odottaa, luulen että se johtuu siitä että silloin kun ei etsi on rennompi ja siten helpompi lähestyttävä.

Mieti sun oma asenne, paikkasi maailmassa, se että sun mielestä jotkut asiat on niin isoja ettet pysty niitä tekemään, ei niiden merkitys ole järin suuri. Jos joku ujo tulisi sulle juttelemaan ja mokailisi jne niin miten paljon sun elämä siitä muuttuisi? Älä suurentele asioita liikoja, äläkkä enää elä päässäsi elämääsi. Nyt se tuntuu että on varaa siihen, mutta jos toi tapa alkaa ottaa enemmän ja enemmän susta vallan, joku päivä sä kadut ettet silloin parikymppisenä vain tehnyt etkä miettinyt liikoja.

Muurit saa rakennettua sekunnissa, niiden purkamiseen menee ikuisuus. Älä enää laita yhtäkään tiiltä muuriisi vaan kömmi sen yli ja toimi. Sen kerran kun olet paikassa missä on potentiaalia niin puhu ihmisille, katso silmiin ja hymyile. Tsemppaa itseäsi ja muista että elämä on ihanaa vain jos sitä elää. Mokaa mielummin vaikka koko aika jos toinen vaihtoehto ettet uskalla tehdä muuta kuin kuvitella mitä jos..

Riko rajasi, ylitä itsesi kerran ja toinen kerta onnistuu jo paremmin. Rakasta itseäsi koska siitä se kaikki lähtee. Hyväksy itsesi ja huomaat että silloin sut on helpompi muidenkin hyväksyä.

Mä olen varma että kun laitat ajatukset oikeaan järjestykseen ja sanot itsellesi että haluat elää hyvän elämän, sä saat paljon aikaan. Aloitat nyt samantien, tekosyyt on nyt käytetty. Hyvää elämää sulle.

Et todellakaan ole yksin. Ihan kaikkea samaa mitä kirjoitit itsestäsi en voi sanoa itsestäni, mutta sitten on muita asioita. Mutta niin kuin sanoin, et ole yksin. Uskon että sinä löydät vielä oman kullan ja ihmisiä jotka välittävät sinusta.

mäkin pelkään ihmisiä vaikka haluuaisin tavata monia ja tehdä tuttuja mutta en pysty kun meen iha lukkoo ..mut ehkä joskus :(

Tosta huonommuuden tunteesta: eihän se niin ole, että elämässä pitäis
olla romantiikkaa ja rakkautta jatkuvasti.
Ehkä pintapuolisesti tarkasteltuna voi siltä vaikuttaa,mutta on paljon
niitä,jotka ei ikinä ole kokeneet rakkautta, eri syistä.

Kirjoitat,että olet ollut ihastunut, no kyky se on sekin. Ei asiat noin huonosti
ole. Elämässä on ala-ja ylämäkiä, 20 v, elämä on suurelta osin
edessä.