Bits an pieces

Eli homma menee niin kuin se menee Subissa (Subway). Siis otetaan mitä tahdotaan ja muu jää tiskin toiselle puolelle muita tarkoituksia varten.

Wrap it up, baby.

Idean vaikeus on siinä, että mitä enemmän parametreja löytyy, niin sitä vaikeammaksi menee aistinautinto. Lopulta voi käydä niin, että kapsahtaa katajaan ja että miss DM ei projisoidu eteeni, vaan jää protoniasteelle vispaamaan elektronisumuun.

Olen kuitenkin jäljillä. Olen vienyt ajatukseni jo niin pitkälle, että olen asettanut hänen päähänsä ajatuksia, vaikka sitä ei vielä edes ole.


(Naurua)

hovinasdaq kirjoitti:

Eli homma menee niin kuin se menee Subissa (Subway). Siis otetaan mitä tahdotaan ja muu jää tiskin toiselle puolelle muita tarkoituksia varten.

Wrap it up, baby.

Idean vaikeus on siinä, että mitä enemmän parametreja löytyy, niin sitä vaikeammaksi menee aistinautinto. Lopulta voi käydä niin, että kapsahtaa katajaan ja että miss DM ei projisoidu eteeni, vaan jää protoniasteelle vispaamaan elektronisumuun.

Olen kuitenkin jäljillä. Olen vienyt ajatukseni jo niin pitkälle, että olen asettanut hänen päähänsä ajatuksia, vaikka sitä ei vielä edes ole.


(Naurua)

Lue lisää

Jotenkin näin kaikki voisi mennä (meni)





Mustaan housupukuun sonnustautunut DM katseli sillalta reaktoriveteen ja puristi rintojaan vasten Arevan mappia. Hän selvästi varoi valkoisen ja puhtaan kypärän putoamista syvyyksiin. Huminalla oli tuttu sointu, juuri se, jota hän oli kuunnellut aina lapsesta asti. Generaattorit, pumput ja turbiinit jymisivät miljoonien tonnien kätköissä betonia, terästä ja ydinfysiikkaa. Syvällä ihmisen ytimessä värisi. Lattia DM:n kenkien alla oli ranskalainen ja vakaa. Se ei värissyt.

- Suhteellisen rauhallista. Lähes tylsää, DM lausahti joukolle ympärillään.
- En voisi kuvitella mitään mieluisampaa, käyttöinsinööri Stenberg vastasi.
- Lapsena purin isäni perintöradion. Se oli putkiradio. Vanhempani olivat hieman käärmeissään, DM sanoi ja tuijotti veteen allaan.

Syvyydessä oli hiljaista. Äänettömyyden päälle oli rakennettu Pietarinkirkon kokoinen jättiläinen, ylhäällä taivaissa kaartuva kupoli suojaamaan kaikkea tätä toisiltansa. Ei puluja.

- Putkiradio? Stenberg ynähti.
- Niin, putkiradio. Purettuani radion huomasin, että se oli monimutkaisempi toosa kuin oli omani - saati sitten tämä tässä, DM sanoi ja osoitti kädellä reaktoriveteen.

Stenberg yskäisi nyrkkiinsä. Muut paikalla olijat olivat kiinnostuneempia MD:n vartalon kaarista kuin polttoainesauvoista tämän uumenissa, sisällä. He eivät kuunnelleet.

- Ja jos ajatellaan, että nämä eivät ole siitä monimutkaisimmasta päästä, niin mikä sitten on?

Stenberg jäi katselemaan naisen kasvoja. Kysymys kimpoili rautakaiteissa. Kasvot olivat kivettyneet, ilmeettömät. Ne olivat lähes rumat kaiken sen korostetun ja korostamattoman kauneuden alla, jota hän itsessään yhä kantoi. Tekikö hän kuolemaa? Tuoltako se näytti, kun erehtyy?

Stenberg oli varma, että naista ei pelasta mikään, niin suunnaton ja kohtuuton vaatimus hänellä elämälle oli. Hän oli ajautunut pois jo aikaa sitten. Oli lähes varmaa, että hän ei enää ollut täällä.
Mutta hän oli ollut täällä. Se oli varmaakin varmempaa. Stenberg ei osannut sanoa mikä tänne oli jäänyt, kun nainen oli poistunut.

- Toosa, Stenberg vastasi ja naurahti.

hovinasdaq kirjoitti:

Jotenkin näin kaikki voisi mennä (meni)





Mustaan housupukuun sonnustautunut DM katseli sillalta reaktoriveteen ja puristi rintojaan vasten Arevan mappia. Hän selvästi varoi valkoisen ja puhtaan kypärän putoamista syvyyksiin. Huminalla oli tuttu sointu, juuri se, jota hän oli kuunnellut aina lapsesta asti. Generaattorit, pumput ja turbiinit jymisivät miljoonien tonnien kätköissä betonia, terästä ja ydinfysiikkaa. Syvällä ihmisen ytimessä värisi. Lattia DM:n kenkien alla oli ranskalainen ja vakaa. Se ei värissyt.

- Suhteellisen rauhallista. Lähes tylsää, DM lausahti joukolle ympärillään.
- En voisi kuvitella mitään mieluisampaa, käyttöinsinööri Stenberg vastasi.
- Lapsena purin isäni perintöradion. Se oli putkiradio. Vanhempani olivat hieman käärmeissään, DM sanoi ja tuijotti veteen allaan.

Syvyydessä oli hiljaista. Äänettömyyden päälle oli rakennettu Pietarinkirkon kokoinen jättiläinen, ylhäällä taivaissa kaartuva kupoli suojaamaan kaikkea tätä toisiltansa. Ei puluja.

- Putkiradio? Stenberg ynähti.
- Niin, putkiradio. Purettuani radion huomasin, että se oli monimutkaisempi toosa kuin oli omani - saati sitten tämä tässä, DM sanoi ja osoitti kädellä reaktoriveteen.

Stenberg yskäisi nyrkkiinsä. Muut paikalla olijat olivat kiinnostuneempia MD:n vartalon kaarista kuin polttoainesauvoista tämän uumenissa, sisällä. He eivät kuunnelleet.

- Ja jos ajatellaan, että nämä eivät ole siitä monimutkaisimmasta päästä, niin mikä sitten on?

Stenberg jäi katselemaan naisen kasvoja. Kysymys kimpoili rautakaiteissa. Kasvot olivat kivettyneet, ilmeettömät. Ne olivat lähes rumat kaiken sen korostetun ja korostamattoman kauneuden alla, jota hän itsessään yhä kantoi. Tekikö hän kuolemaa? Tuoltako se näytti, kun erehtyy?

Stenberg oli varma, että naista ei pelasta mikään, niin suunnaton ja kohtuuton vaatimus hänellä elämälle oli. Hän oli ajautunut pois jo aikaa sitten. Oli lähes varmaa, että hän ei enää ollut täällä.
Mutta hän oli ollut täällä. Se oli varmaakin varmempaa. Stenberg ei osannut sanoa mikä tänne oli jäänyt, kun nainen oli poistunut.

- Toosa, Stenberg vastasi ja naurahti.

Lue lisää

Safkis


Kauhea kun väsyttää.



Reaktorin päällä seisova vesi väreili DM:n mielessä, kun hän istahti parkkipaikalla autoonsa ja ovi loksahti kiinni. Tuli hiljaista. Auto tuoksui hyvältä. Hän oli aina pitänyt auton tuoksusta, varsinkin tämän auton.

Oli kuin olisi ollut kesäpäivä, lämmin ja tuulinen, kirkas ja täynnä aurinkoa jokainen solu. Kuitenkin oli hyvin myöhäinen syksy. Puissa tuskin oli lehden lehteä, mutta maa vielä vihersi kaiken sen rapinan alla, jonka puuskat veivät mielellään mennessään.

Atomit vilisivät. Kaikkeus kiihkoili ja sykki, pyöri reikiensä ympärillä, jotka nielivät kokonaisia galakseja kuin tyhjää vain. Reikä ei mihinkään. Siinäpä sitä. DM starttasi auton. Se jyrähti käyntiin. Hän rakasti autoaan. Se saattoi jopa näkyä hänestä. Auto oli osa historiaa, lähihistoriaa ja sen eroottista kulmaa siinä.

Ei kauan sitten, hän oli maannut viereisellä istuimella selkänoja alhaalla ja yrittänyt nukkua, kun he olivat tulleet kaukaa pohjoisesta takaisin Helsinkiin. DM ei ollut saanut unta. Hänen oli vaikea nukkua missään muualla kuin omassa ja tai minkä tahansa hotellin vuoteessa. Selitystä tähän ei tiedetä.

Hän makasi heilahtelevassa ja töyssähtelevässä huminassa aloillaan ja katseli silmäluomiaan. Ajatukset vaelsivat. Tapahtumat ja värit, todellisuus ja fantasia välähtelivät jossain hänen ytimensä uumenissa. Hän oli kuin reaktori upotettuna ajan veteen. Hänen yksinäisyytensä oli loputonta, jopa lohduttavaa. Kaiken tämän hälinän keskellä ei ollut mitään. Ala, jolla ihminen oli, oli tyhjä. Se oli tyven, myrskyn silmä. Todellisuus oli ympärillä seinänä kiertävä myrsky, jossa sielut kiemurtelivat pakopaikkaa vailla kuin helvetissä. Ulina oli hirvittävä, repivä.

Havahdus. Auto ei liiku ja lämmin käsi kulkee pitkin vasenta rintaa. On säkkipimeää. Hän näki paljon eroottisia unia. Jokin asettui aloilleen sisikunnassa, kuin kohdalleen oikeaan paikkaan. Pulssi. Se oli matala. Jokainen lihas makasi raukeana pitkin istuinta kuin tajuton kala.

Käsi ei ollut kenenkään käsi. Ajatukset sulkivat inhimilliset mahdollisuudet pois ja jättivät hänet yksin. Se saattoi olla hänen oma kätensä, hän ei tiennyt. Se oli vain käsi. Hän hyväksyi sen. Hän makasi kuin kämmenellä. Ja kämmenen yllä oli toinen kämmen ja siinä sormet, jotka tunnustelivat hänen unisia rintoja. Kädet katselivat ja kulkivat, pohdiskelivat ja olivat. Aivan kuin ne olisivat etsineet jotain jota ei ollut, tai että sitä ei olisi koskaan löytynyt.

Uni saavutti häntä. Unimaailma oli tulossa tai tuloillaan. Sitten DMI nukahti.



(Naurua)

hovinasdaq kirjoitti:

Safkis


Kauhea kun väsyttää.



Reaktorin päällä seisova vesi väreili DM:n mielessä, kun hän istahti parkkipaikalla autoonsa ja ovi loksahti kiinni. Tuli hiljaista. Auto tuoksui hyvältä. Hän oli aina pitänyt auton tuoksusta, varsinkin tämän auton.

Oli kuin olisi ollut kesäpäivä, lämmin ja tuulinen, kirkas ja täynnä aurinkoa jokainen solu. Kuitenkin oli hyvin myöhäinen syksy. Puissa tuskin oli lehden lehteä, mutta maa vielä vihersi kaiken sen rapinan alla, jonka puuskat veivät mielellään mennessään.

Atomit vilisivät. Kaikkeus kiihkoili ja sykki, pyöri reikiensä ympärillä, jotka nielivät kokonaisia galakseja kuin tyhjää vain. Reikä ei mihinkään. Siinäpä sitä. DM starttasi auton. Se jyrähti käyntiin. Hän rakasti autoaan. Se saattoi jopa näkyä hänestä. Auto oli osa historiaa, lähihistoriaa ja sen eroottista kulmaa siinä.

Ei kauan sitten, hän oli maannut viereisellä istuimella selkänoja alhaalla ja yrittänyt nukkua, kun he olivat tulleet kaukaa pohjoisesta takaisin Helsinkiin. DM ei ollut saanut unta. Hänen oli vaikea nukkua missään muualla kuin omassa ja tai minkä tahansa hotellin vuoteessa. Selitystä tähän ei tiedetä.

Hän makasi heilahtelevassa ja töyssähtelevässä huminassa aloillaan ja katseli silmäluomiaan. Ajatukset vaelsivat. Tapahtumat ja värit, todellisuus ja fantasia välähtelivät jossain hänen ytimensä uumenissa. Hän oli kuin reaktori upotettuna ajan veteen. Hänen yksinäisyytensä oli loputonta, jopa lohduttavaa. Kaiken tämän hälinän keskellä ei ollut mitään. Ala, jolla ihminen oli, oli tyhjä. Se oli tyven, myrskyn silmä. Todellisuus oli ympärillä seinänä kiertävä myrsky, jossa sielut kiemurtelivat pakopaikkaa vailla kuin helvetissä. Ulina oli hirvittävä, repivä.

Havahdus. Auto ei liiku ja lämmin käsi kulkee pitkin vasenta rintaa. On säkkipimeää. Hän näki paljon eroottisia unia. Jokin asettui aloilleen sisikunnassa, kuin kohdalleen oikeaan paikkaan. Pulssi. Se oli matala. Jokainen lihas makasi raukeana pitkin istuinta kuin tajuton kala.

Käsi ei ollut kenenkään käsi. Ajatukset sulkivat inhimilliset mahdollisuudet pois ja jättivät hänet yksin. Se saattoi olla hänen oma kätensä, hän ei tiennyt. Se oli vain käsi. Hän hyväksyi sen. Hän makasi kuin kämmenellä. Ja kämmenen yllä oli toinen kämmen ja siinä sormet, jotka tunnustelivat hänen unisia rintoja. Kädet katselivat ja kulkivat, pohdiskelivat ja olivat. Aivan kuin ne olisivat etsineet jotain jota ei ollut, tai että sitä ei olisi koskaan löytynyt.

Uni saavutti häntä. Unimaailma oli tulossa tai tuloillaan. Sitten DMI nukahti.



(Naurua)

Lue lisää

Minua on aina ihmetyttänyt se että etsiessäni sisäistä ihannenaistani, törmään ensin itseeni ja omiin ihanteisiini, ja vasta sitten todellisuuteen, jossa otanta on varsin karu.

On ikään kuin niin, että omat ihanteeni ovat blokki todellisuuden köyhyyden ja ihanteitteni järjettömyyden välillä. Eli tämä kasa selittämätöntä romua toimii vallina todellisuuden ja fantasian välillä, ja samalla myös alustana täysin tavalliselle elämälle. Kuin kivijono virrassa.

Eikö se ole hieman absurdia?



(Naurua)

hovinasdaq kirjoitti:

Minua on aina ihmetyttänyt se että etsiessäni sisäistä ihannenaistani, törmään ensin itseeni ja omiin ihanteisiini, ja vasta sitten todellisuuteen, jossa otanta on varsin karu.

On ikään kuin niin, että omat ihanteeni ovat blokki todellisuuden köyhyyden ja ihanteitteni järjettömyyden välillä. Eli tämä kasa selittämätöntä romua toimii vallina todellisuuden ja fantasian välillä, ja samalla myös alustana täysin tavalliselle elämälle. Kuin kivijono virrassa.

Eikö se ole hieman absurdia?



(Naurua)

Lue lisää

Tää on kyllä loistava. Ei voi muuta sanoa.


(Naurua)



http://media.ignimgs.com/media/ign/imgs/minisites/topN/comic-book-heroes/13_JeanGrey.jpg

hovinasdaq kirjoitti:

Tää on kyllä loistava. Ei voi muuta sanoa.


(Naurua)



http://media.ignimgs.com/media/ign/imgs/minisites/topN/comic-book-heroes/13_JeanGrey.jpg

Lue lisää

Keskustelin tuntemattomaksi jääneen blondin kanssa Helsingin Ruoholahden S-Marketissa siitä, että oliko Aurinkopatu hyvä leipä vai ei. Me molemmat tiesimme, että se oli hyvä, mutta hyödykeyhteisöllisyyden taso ei tuntunut sillä hetkellä tyydyttävän meitä, sillä sellaiseen se oli jo aivan liian vanhaa.

Tuntui, että koko järjestelmä oli pettänyt meidät romahtamisellaan.



(Naurua)