Kahden kodin avioliitto vai ero?

"Jos kerran ette vain sovi yhteen, ..." ?

Aloittaja: "Mieheni on käsittämättömän hyvä ja huomaavainen puoliso ...".

Kiitos vastauksista. Kuitenkin tiedän että jotkut näin toimivat, ja edelleen haluaisin kokemuksia heiltä jotka näin ovat toimineet. Joskus vanhemmat ovat erillään parempia kasvattajia, parisuhde on eri juttu. Ja onko siitä haittaa oikeasti lapsille jos vanhemmat tulevat eri osoitteista käsin hyvin toimeen. Todennäköisesti enemmän ristiriitoja tulee perinteisellä tavalla. Pikkuhiljaa tulee todennäköisesti uusperhekuviot mukaan ja sen tuomat ongelmat. En torppaisi ihan suoralta kädeltä tätä mallia, vaikka itsekin myönnän olevan helpompi toimia kuten aina ennenkin on toimittu.

Tarkoitin tuolla "osoittautuu hyväksi isäksi" sitä että hän ns. Hyvä isä vain jos arki sujuu ongelmitta. Ei hän sitä oikein voi olla, koska aina on ongelmia, ainakin jonkunlaisia. Meillä on haasteita kaikkien lasten kanssa (3). Esikoisen kanssa eniten. Henkinen väkivalta on mielestäni kuvioissa, mollaamista ja vähättelyä, kokeista alkuun seiskatkin olivat kriisin paikka. Aiheutti esikoiselle huonommuuden tunteen ihan turhasta, ja auta armias jos sattui kutonen tulemaan jostain. Tilanteita on ollut jos jonkinlaisia. Esikoisen koulukiusaamisen myötä päädytty koulukuraattorin ja terveydenhoitajan, sekä opettajan kanssa puimaan tilannetta. Jonkinlaista tolkkua miehen käytökseen tullut lasten suhteen. Mutta kyllä se piru nostaa päätään aina tiukoissa tilanteissa. Koulukiusaamisen suhteen on helpottanut, mutta en voi olla miettimättä onko koulukiusaaminen ollut tekosyy kotona tapahtuvalle tapahtumille. Ja tosiaan itseni puolesta voin vain puhua kun sanon että olen mielestäni parempi äiti kun mies ei ole paikalla. Mistä minä tiedän mitä täällä tapahtuu poissa ollessani, eihän mies välttämättä sitä ole kun minä en ole paikalla.

Olemme asiasta puhuneet myös keskenämme. Itse aloin kuukausia sitten käymään terapiassa, kun tuntuu etten saa kiinni mistään, mikä on omaa ailahtelevaisuutta ja mikä miehen käytöksen aiheuttamaa. Meidän ongelmathan on alkaneet lasten kasvun myötä. En ymmärrä miten yksi ja sama ihminen voi olla niin erilainen puoliso ja isä. Minulle aikuiselle ihmiselle riittää empatiaa muttei lapsille, eikä varsinkaan silloin kun todella tarvitsisivat sitä.

Kiinnostaisikin tietää miten sinun lapset reagoivat isän ankaruuteen kun olitte yhdessä, ja mitä tapahtui kun erositte?

Pähkäilijä kirjoitti:

Tarkoitin tuolla "osoittautuu hyväksi isäksi" sitä että hän ns. Hyvä isä vain jos arki sujuu ongelmitta. Ei hän sitä oikein voi olla, koska aina on ongelmia, ainakin jonkunlaisia. Meillä on haasteita kaikkien lasten kanssa (3). Esikoisen kanssa eniten. Henkinen väkivalta on mielestäni kuvioissa, mollaamista ja vähättelyä, kokeista alkuun seiskatkin olivat kriisin paikka. Aiheutti esikoiselle huonommuuden tunteen ihan turhasta, ja auta armias jos sattui kutonen tulemaan jostain. Tilanteita on ollut jos jonkinlaisia. Esikoisen koulukiusaamisen myötä päädytty koulukuraattorin ja terveydenhoitajan, sekä opettajan kanssa puimaan tilannetta. Jonkinlaista tolkkua miehen käytökseen tullut lasten suhteen. Mutta kyllä se piru nostaa päätään aina tiukoissa tilanteissa. Koulukiusaamisen suhteen on helpottanut, mutta en voi olla miettimättä onko koulukiusaaminen ollut tekosyy kotona tapahtuvalle tapahtumille. Ja tosiaan itseni puolesta voin vain puhua kun sanon että olen mielestäni parempi äiti kun mies ei ole paikalla. Mistä minä tiedän mitä täällä tapahtuu poissa ollessani, eihän mies välttämättä sitä ole kun minä en ole paikalla.

Olemme asiasta puhuneet myös keskenämme. Itse aloin kuukausia sitten käymään terapiassa, kun tuntuu etten saa kiinni mistään, mikä on omaa ailahtelevaisuutta ja mikä miehen käytöksen aiheuttamaa. Meidän ongelmathan on alkaneet lasten kasvun myötä. En ymmärrä miten yksi ja sama ihminen voi olla niin erilainen puoliso ja isä. Minulle aikuiselle ihmiselle riittää empatiaa muttei lapsille, eikä varsinkaan silloin kun todella tarvitsisivat sitä.

Kiinnostaisikin tietää miten sinun lapset reagoivat isän ankaruuteen kun olitte yhdessä, ja mitä tapahtui kun erositte?

Lue lisää

Kerroit heti ketjun aloituksessa, että olet jo pitkään "pähkäillyt eroa" ja "seilaat laidasta laitaan". Nämä ilmaisut kertovat tunteiden käsittelystä, omista tuntemuksistasi. Sinullakin on oikeus omiin tunteisiisi. Mutta kun ne muuttuvat ja epävarmat tunteet ja tuntemukset heijastuvat väistämättä myös parisuhteeseen.

Vaikket puhuisikaan noista ristiriitaisista tunteistasi, niin jollain tasolla mies vaistoaa tuon laidasta laitaan seilailun. Ja vaikket tiedostaisikaan miten tunteesi ohjaavat käyttäytymistäsi, miehesi huomaa varmasti. Kerrot, että miehesi on käyttäytymisessään epäjohdonmukainen ja arvaamaton. Niinpä. Varmasti on, jos vaimon eli lasten äidin suhtautuminen mieheensä vaihtelee laidasta laitaan. Oravanpyörää. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja asioista ei osata eikä pystytä puhumaan oikeilla nimillä. Terapia on hyväksi, mutta nyt taitaisi olla viimeinen hetki ottaa myös pariterapia avuksi.

Mahdoton mies kirjoitti:

Kerroit heti ketjun aloituksessa, että olet jo pitkään "pähkäillyt eroa" ja "seilaat laidasta laitaan". Nämä ilmaisut kertovat tunteiden käsittelystä, omista tuntemuksistasi. Sinullakin on oikeus omiin tunteisiisi. Mutta kun ne muuttuvat ja epävarmat tunteet ja tuntemukset heijastuvat väistämättä myös parisuhteeseen.

Vaikket puhuisikaan noista ristiriitaisista tunteistasi, niin jollain tasolla mies vaistoaa tuon laidasta laitaan seilailun. Ja vaikket tiedostaisikaan miten tunteesi ohjaavat käyttäytymistäsi, miehesi huomaa varmasti. Kerrot, että miehesi on käyttäytymisessään epäjohdonmukainen ja arvaamaton. Niinpä. Varmasti on, jos vaimon eli lasten äidin suhtautuminen mieheensä vaihtelee laidasta laitaan. Oravanpyörää. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja asioista ei osata eikä pystytä puhumaan oikeilla nimillä. Terapia on hyväksi, mutta nyt taitaisi olla viimeinen hetki ottaa myös pariterapia avuksi.

Lue lisää

Heips, minun ailahteluhan nyt johtuu nimenomaan miehen kasvatustyylistä eikä päinvaistoin. En oikein ymmärrä edellisen kirjoitusta...voihan se olla että minun ailahtelu lisää paineita miehellä, mutta eihän se nyt silti voi olla niin että hällä oikeus jatkaa samalla tyylillä ja kostaa ikäänkuin lapsille.

Mahdoton mies kirjoitti:

Kerroit heti ketjun aloituksessa, että olet jo pitkään "pähkäillyt eroa" ja "seilaat laidasta laitaan". Nämä ilmaisut kertovat tunteiden käsittelystä, omista tuntemuksistasi. Sinullakin on oikeus omiin tunteisiisi. Mutta kun ne muuttuvat ja epävarmat tunteet ja tuntemukset heijastuvat väistämättä myös parisuhteeseen.

Vaikket puhuisikaan noista ristiriitaisista tunteistasi, niin jollain tasolla mies vaistoaa tuon laidasta laitaan seilailun. Ja vaikket tiedostaisikaan miten tunteesi ohjaavat käyttäytymistäsi, miehesi huomaa varmasti. Kerrot, että miehesi on käyttäytymisessään epäjohdonmukainen ja arvaamaton. Niinpä. Varmasti on, jos vaimon eli lasten äidin suhtautuminen mieheensä vaihtelee laidasta laitaan. Oravanpyörää. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja asioista ei osata eikä pystytä puhumaan oikeilla nimillä. Terapia on hyväksi, mutta nyt taitaisi olla viimeinen hetki ottaa myös pariterapia avuksi.

Lue lisää

"Kerrot, että miehesi on käyttäytymisessään epäjohdonmukainen ja arvaamaton. Niinpä. Varmasti on, jos vaimon eli lasten äidin suhtautuminen mieheensä vaihtelee laidasta laitaan."

Haloo! Yrität tuolla vierittää miehen käytöksen ap:n niskaan. Niin ei pidä missään nimessä tehdä. Mies vastaa itse omasta käytöksestään. Hän on epäjohdonmukainen ja arvaamaton lapsia kohtaan, ja se johtuu tasan tarkkaan miehestä itsestään, ei mistään muusta. Vain mies pystyy muuttamaan käytöstään. Ap tekee täysin oikein, ettei hyväksy miehen tuommoista käytöstä, koska se ei ole lapsille hyväksi. Ei kyllä tosin aikuisillekaan.

Pähkäilijä kirjoitti:

Tarkoitin tuolla "osoittautuu hyväksi isäksi" sitä että hän ns. Hyvä isä vain jos arki sujuu ongelmitta. Ei hän sitä oikein voi olla, koska aina on ongelmia, ainakin jonkunlaisia. Meillä on haasteita kaikkien lasten kanssa (3). Esikoisen kanssa eniten. Henkinen väkivalta on mielestäni kuvioissa, mollaamista ja vähättelyä, kokeista alkuun seiskatkin olivat kriisin paikka. Aiheutti esikoiselle huonommuuden tunteen ihan turhasta, ja auta armias jos sattui kutonen tulemaan jostain. Tilanteita on ollut jos jonkinlaisia. Esikoisen koulukiusaamisen myötä päädytty koulukuraattorin ja terveydenhoitajan, sekä opettajan kanssa puimaan tilannetta. Jonkinlaista tolkkua miehen käytökseen tullut lasten suhteen. Mutta kyllä se piru nostaa päätään aina tiukoissa tilanteissa. Koulukiusaamisen suhteen on helpottanut, mutta en voi olla miettimättä onko koulukiusaaminen ollut tekosyy kotona tapahtuvalle tapahtumille. Ja tosiaan itseni puolesta voin vain puhua kun sanon että olen mielestäni parempi äiti kun mies ei ole paikalla. Mistä minä tiedän mitä täällä tapahtuu poissa ollessani, eihän mies välttämättä sitä ole kun minä en ole paikalla.

Olemme asiasta puhuneet myös keskenämme. Itse aloin kuukausia sitten käymään terapiassa, kun tuntuu etten saa kiinni mistään, mikä on omaa ailahtelevaisuutta ja mikä miehen käytöksen aiheuttamaa. Meidän ongelmathan on alkaneet lasten kasvun myötä. En ymmärrä miten yksi ja sama ihminen voi olla niin erilainen puoliso ja isä. Minulle aikuiselle ihmiselle riittää empatiaa muttei lapsille, eikä varsinkaan silloin kun todella tarvitsisivat sitä.

Kiinnostaisikin tietää miten sinun lapset reagoivat isän ankaruuteen kun olitte yhdessä, ja mitä tapahtui kun erositte?

Lue lisää

Pitkä juttu. Pidempi kuin ehdin kirjoittaa. Jotain yksityiskohtia:

Yhdessä ollessamme lapset pelkäsivät isänsä reaktioita, ja tekivät kaikkensa välttääkseen niitä. Eihän se onnistunut, koska isä sai kiusaamiskohtauksia milloin mistäkin. Täysin ennalta-arvaamatta, ihan erilaisista asioista. Isä "kunnostautui" lasten kiusaamisessa aina kun en ollut paikalla, tai nukuin. Joskus kuulinkin jotain epämääräistä, mutta kaikki oli aivan hiljaa, kun tulin paikalle ja kyselin "mikäs hässäkkä täällä on?" tms. Isällä ei ollut (eikä ole vieläkään) yhtään empatiaa. Kaikista kamalinta oli itku. Sitä mies ei lapsilta sietänyt yhtään. Jos joku erehtyi itkemään, ex alkoi mollaamisen ja haukkumisen, nälvimisen. Lapset olivat aina niin järkyttyneitä, että nukkumaanmeno oli täysin mahdottomuus. Lohduttelin lapsia sitten vaikka monta tuntia. Nukkumaanmenoaika oli mennyt ajat sitten, kun he viimein nukahtivat. Lohduttaminen onnistuu minulta hyvin, mutta aloin inhota exää, kun lapset tarvitsivat lohdutusta kaikkein eniten isänsä käytöksen ja tekojen vuoksi ja jälkeen.

Iltasella hoidin kaikki rutiinit, luin, ja keskustelin ja annoin iltasuukon ja halin. Teini-ikäisenä vain halin :). Ex piti sellaista täysin typeränä toimintana, jossa ei ole mitään järkeä. Oikeastaan tästä syystä ajattelin eroa jo kun nuorin oli kolmivuotias.

Lapset pyysivät ja kiirehtivät minua eroamaan, koska eivät enää kestäneet. Tämä tapahjtui heti nuorimman 12-vuotissyntymäpäivän jälkeen. Myös lapset älysivät, ettei isä helposti suostu etävanhemmaksi, vaikka on keskittynyt kasvatuksessaan vain luomaan epätasapainoa, pelkoa ja kärsimyksiä. Vanhin kävi terapiassa 14-vuotiaasta lähtien. Masennus vaivasi (eikä ihme) .Siitä isänsä myös repi pultit: "oletko hullu, kun terapiaan menet?" Kun vanhin alkoi reagoida vastaamalla uhmaavasti, niin isänsä keksi piikitellä, suoraan sanottuna vi***uilla todella terävästi ja henkilökohtaisuuksiin menemällä. Kävimme myös muutamia kertoja perheistunnoissa, mutta ne menivät exän kyseenalaistaessa psykologia ym. Terapiassa kuitenkin selvisi, että ex ei ollut harjoittanut ainoastaan henkistä väkivaltaa. Fyysistäkin oli ollut. Siitä ex esitti olevansa pahoillaan. Oli ehkä pahoillaan siitä, että lapsi oli kasvanut, eikä häntä noin vain "pomputeltu". Meni myös karatetunneille sen vuoksi, että voi puolustautua isäänsä vastaan.

Erosta tuli hankala, mutta lopulta pääsimme muuttamaan pois (ns. tyhjin taskuin: edes lasten sänkyjä ei saanut ottaa mukaan). Mutta eron jälkeen oli enemmän kuin mukavaa ja rauhallista. Lapset olivat vaihteeksi aina kotona (yhdessä asuessamme halusivat usein yökylään naapuriin tai sukulaisiin). Olihan se mukavaa viimein päästä kunnolla tutustumaan lapsiinsa, kun "häiriötekijä" oli poissa. Keskimmäinen odotti kovasti 18-vuotispäiväänsä, että voi hakeutua terapiaan ilman isänsä suostumusta.

iinaI kirjoitti:

"Kerrot, että miehesi on käyttäytymisessään epäjohdonmukainen ja arvaamaton. Niinpä. Varmasti on, jos vaimon eli lasten äidin suhtautuminen mieheensä vaihtelee laidasta laitaan."

Haloo! Yrität tuolla vierittää miehen käytöksen ap:n niskaan. Niin ei pidä missään nimessä tehdä. Mies vastaa itse omasta käytöksestään. Hän on epäjohdonmukainen ja arvaamaton lapsia kohtaan, ja se johtuu tasan tarkkaan miehestä itsestään, ei mistään muusta. Vain mies pystyy muuttamaan käytöstään. Ap tekee täysin oikein, ettei hyväksy miehen tuommoista käytöstä, koska se ei ole lapsille hyväksi. Ei kyllä tosin aikuisillekaan.

Lue lisää

Me täällä palstalla emme tiedä asiasta muuta kuin sen, mitä aloittaja on kertonut. Perheenjäsenten välinen vuorovaikutus vaikuttaa kaikkien käyttäytymiseen. On siis outoa väittää tietävänsä, että aloittaja ei ole millään tavalla "syyllinen" tilanteeseen.

Ehkä on, ehkä ei, mutta sitähän ulkopuoliset eivät voi tietää.

Mies. kirjoitti:

Me täällä palstalla emme tiedä asiasta muuta kuin sen, mitä aloittaja on kertonut. Perheenjäsenten välinen vuorovaikutus vaikuttaa kaikkien käyttäytymiseen. On siis outoa väittää tietävänsä, että aloittaja ei ole millään tavalla "syyllinen" tilanteeseen.

Ehkä on, ehkä ei, mutta sitähän ulkopuoliset eivät voi tietää.

Lue lisää

Juuri näin. En ole kummankaan puolella, en myöskään kumpaakaan vastaan. Syyllisten etsimisen sijaan koetan viestittää, että nyt olisi pariterapian aika. Molemmat puolisot tarvitsevat tukea kriisissään. Toista ihmistä on paha lähteä muuttamaan, mutta hänen käyttäytymismallejaan voi oppia ymmärtämään. Tällöin yhteisistä ongelmista keskusteleminen ei enää väistämättä johda umpikujaan.

Noniin....enköhän ole jo huomannut meillä olevan ongelman, muuten tuskin tänne kirjoittelisin. Ymmärryksessäni ei ole vikaa, en vain ymmärrä sinun viittauksia, kirjoitat mielestäni hieman asian vierestä. Mutta tämmöistä tämä kirjoittelu täällä näyttää olevan yks puhuu toisesta ja toinen toisesta.

Lyhyesti vielä, mies kohtelee lapsia huonosti, ja minua hyvin. Ei muutu vaikka adiaa on käsitelty. Siksi pohdin näitä alkuperäisiä vaihtoehtoja. Mutta ero tosiaan taitaa olla fiksumpaa lasten henkisen hyvinvoinnin (ja siten myös minun henkisen hyvinvoinnin) takaamiseksi. Minun tunteet ailahtelevat sen mukaan miten lapsia milloinkin kohdellaan.

Se joka kirjoitteli tuossa aiemmin hällä olevan saman tyyppinen lastensa isä ja nykyinen ex. Häneltä toivoisin kommenttia kysymyksiini. Miten on mennyt?

Pähkäilijä kirjoitti:

Noniin....enköhän ole jo huomannut meillä olevan ongelman, muuten tuskin tänne kirjoittelisin. Ymmärryksessäni ei ole vikaa, en vain ymmärrä sinun viittauksia, kirjoitat mielestäni hieman asian vierestä. Mutta tämmöistä tämä kirjoittelu täällä näyttää olevan yks puhuu toisesta ja toinen toisesta.

Lyhyesti vielä, mies kohtelee lapsia huonosti, ja minua hyvin. Ei muutu vaikka adiaa on käsitelty. Siksi pohdin näitä alkuperäisiä vaihtoehtoja. Mutta ero tosiaan taitaa olla fiksumpaa lasten henkisen hyvinvoinnin (ja siten myös minun henkisen hyvinvoinnin) takaamiseksi. Minun tunteet ailahtelevat sen mukaan miten lapsia milloinkin kohdellaan.

Se joka kirjoitteli tuossa aiemmin hällä olevan saman tyyppinen lastensa isä ja nykyinen ex. Häneltä toivoisin kommenttia kysymyksiini. Miten on mennyt?

Lue lisää

"Lyhyesti vielä, mies kohtelee lapsia huonosti, ja minua hyvin."

Vaikuttaa tietoiselta hyväksikäytöltä. Mies tietää, että jos kohtelisi sinuakin huonosti, lähtisit oitis menemään lasten kanssa. Et todellakaan enää miettisi eroa. Ja mitä miehelle jäisi? Ketä voisi sitten kohdella huonosti, kun olette menneet?

Pähkäilijä kirjoitti:

Noniin....enköhän ole jo huomannut meillä olevan ongelman, muuten tuskin tänne kirjoittelisin. Ymmärryksessäni ei ole vikaa, en vain ymmärrä sinun viittauksia, kirjoitat mielestäni hieman asian vierestä. Mutta tämmöistä tämä kirjoittelu täällä näyttää olevan yks puhuu toisesta ja toinen toisesta.

Lyhyesti vielä, mies kohtelee lapsia huonosti, ja minua hyvin. Ei muutu vaikka adiaa on käsitelty. Siksi pohdin näitä alkuperäisiä vaihtoehtoja. Mutta ero tosiaan taitaa olla fiksumpaa lasten henkisen hyvinvoinnin (ja siten myös minun henkisen hyvinvoinnin) takaamiseksi. Minun tunteet ailahtelevat sen mukaan miten lapsia milloinkin kohdellaan.

Se joka kirjoitteli tuossa aiemmin hällä olevan saman tyyppinen lastensa isä ja nykyinen ex. Häneltä toivoisin kommenttia kysymyksiini. Miten on mennyt?

Lue lisää

Kiitos puolustajalle :)

Kiitos kertomastasi sinulle jolla oli kokemusta saman tyyppisestä miehestä, olitkin vastannut samoihin aikoihin kun niitä huhuilin. Todella karmivan kuuloista, onneksi sait asiat raiteilleen. Meillä on tosiaan saman suuntaisia tapahtumia. Meillä myös esikoinen on sanonut että meidän pitäisi erota, että isä on ihan hullu. Isä on myös käsitellyt muutamaan otteeseen kahta vanhempaa kovakouraisesti, puristanut lujaa käsivarresta kun on vienyt heitä arestiin tms omaan huoneeseen, heittänyt sängylle. Tukistaminen ei myöskään ole vierasta. Huutaa ja menee henkilökohtaisuuksiin. Rangaistukset ovat kohtuuttomia, jotka aiheuttavat jatkuvaa pahaa mieltä, se taas aiheuttaa sen että ilmapiiri on kroonisesti iloton. Nyt kun olen näihin puuttunut on tilanne parantunut, mutta kuten jo aiemmin totesin, piru nostaa päätään tiukoissa paikoissa. Ja voiko olla mahdollista että käytös oikeasti muuttuisi? Vai onko tämä vain tyyntä myrskyn edellä?

Miten sinun ex muuten kohteli sinua? Minun kohdalla pakkaa sekoittaa hirveästi se että mies kohtelee minua hyvin, on huomaavainen, tekee kotitöitä, kehuu laittamaani ruokaa ym.

Pähkäilijä kirjoitti:

Kiitos puolustajalle :)

Kiitos kertomastasi sinulle jolla oli kokemusta saman tyyppisestä miehestä, olitkin vastannut samoihin aikoihin kun niitä huhuilin. Todella karmivan kuuloista, onneksi sait asiat raiteilleen. Meillä on tosiaan saman suuntaisia tapahtumia. Meillä myös esikoinen on sanonut että meidän pitäisi erota, että isä on ihan hullu. Isä on myös käsitellyt muutamaan otteeseen kahta vanhempaa kovakouraisesti, puristanut lujaa käsivarresta kun on vienyt heitä arestiin tms omaan huoneeseen, heittänyt sängylle. Tukistaminen ei myöskään ole vierasta. Huutaa ja menee henkilökohtaisuuksiin. Rangaistukset ovat kohtuuttomia, jotka aiheuttavat jatkuvaa pahaa mieltä, se taas aiheuttaa sen että ilmapiiri on kroonisesti iloton. Nyt kun olen näihin puuttunut on tilanne parantunut, mutta kuten jo aiemmin totesin, piru nostaa päätään tiukoissa paikoissa. Ja voiko olla mahdollista että käytös oikeasti muuttuisi? Vai onko tämä vain tyyntä myrskyn edellä?

Miten sinun ex muuten kohteli sinua? Minun kohdalla pakkaa sekoittaa hirveästi se että mies kohtelee minua hyvin, on huomaavainen, tekee kotitöitä, kehuu laittamaani ruokaa ym.

Lue lisää

Hyvänen aika. Mies kohtelee lapsia kaltoin ja sä vaan jahkailet, mitä pitäisi tehdä. Sun tehtävä on suojella lapsiasi fyysiseltä ja henkiseltä pahoinpitelyltä. Ymmärsitkö? Vaikka mies pitäisi sua kuin kukkaa kämmenellä niin sulla ei ole oikeutta antaa hänen kohdella lapsia huonosti.

Mitä luulet, miten käy kun lapset kasvaa ja he tajuaa, ettet sä puolustanut ja suojellut heitä pahalta vaan annoit satuttaa?

Pähkäilijä kirjoitti:

Kiitos puolustajalle :)

Kiitos kertomastasi sinulle jolla oli kokemusta saman tyyppisestä miehestä, olitkin vastannut samoihin aikoihin kun niitä huhuilin. Todella karmivan kuuloista, onneksi sait asiat raiteilleen. Meillä on tosiaan saman suuntaisia tapahtumia. Meillä myös esikoinen on sanonut että meidän pitäisi erota, että isä on ihan hullu. Isä on myös käsitellyt muutamaan otteeseen kahta vanhempaa kovakouraisesti, puristanut lujaa käsivarresta kun on vienyt heitä arestiin tms omaan huoneeseen, heittänyt sängylle. Tukistaminen ei myöskään ole vierasta. Huutaa ja menee henkilökohtaisuuksiin. Rangaistukset ovat kohtuuttomia, jotka aiheuttavat jatkuvaa pahaa mieltä, se taas aiheuttaa sen että ilmapiiri on kroonisesti iloton. Nyt kun olen näihin puuttunut on tilanne parantunut, mutta kuten jo aiemmin totesin, piru nostaa päätään tiukoissa paikoissa. Ja voiko olla mahdollista että käytös oikeasti muuttuisi? Vai onko tämä vain tyyntä myrskyn edellä?

Miten sinun ex muuten kohteli sinua? Minun kohdalla pakkaa sekoittaa hirveästi se että mies kohtelee minua hyvin, on huomaavainen, tekee kotitöitä, kehuu laittamaani ruokaa ym.

Lue lisää

"voiko olla mahdollista että käytös oikeasti muuttuisi?"

Ei voi. Miehesi vain alkaa vältellä "kasvattamasta" lapsia, kun olet paikalla. Hänen käytöksestään myös näkee (kuten minunkin exän kohdalta), ettei hän rakasta lapsia, eikä hänellä ole minkäänlaista tunnesidettä lapsiin. Hän haluaa kyykyttää lapsia, alistaa valtaansa.

Exäni kohtelisi minua neutraalisti, ei missään nimessä hyvin, muttei varsinaisesti huonostikaan.

" teillä on ongelma"

Miehen väkivaltainen käytös lapsia kohtaan ei johdu puolisosta, kaikkein vähiten kaikkein vähiten lapsista. Tuossa on kuten persoonallisuushäiriöisten kanssa yleensä: Yhden käytös on toisille ongelma, tai ei vaan ongelma, toisten pahoinpitely ja kiusaaminen on heille haitallista. Yksi vaan ei koe sitä ongelmaksi eikä haitalliseksi ollenkaan. Siksi yhden käytös ei muutu.

hyvänen aika kirjoitti:

Hyvänen aika. Mies kohtelee lapsia kaltoin ja sä vaan jahkailet, mitä pitäisi tehdä. Sun tehtävä on suojella lapsiasi fyysiseltä ja henkiseltä pahoinpitelyltä. Ymmärsitkö? Vaikka mies pitäisi sua kuin kukkaa kämmenellä niin sulla ei ole oikeutta antaa hänen kohdella lapsia huonosti.

Mitä luulet, miten käy kun lapset kasvaa ja he tajuaa, ettet sä puolustanut ja suojellut heitä pahalta vaan annoit satuttaa?

Lue lisää

Hyvä kommentti, josta juolahti mieleen kaikki ne äidit, jotka sulkevat silmänsä esim. insestiltä. Käsittämätön ajatus, en jaksa ymmärtää, että äiti antaa jotain sellaista tapahtua omalle lapselleen. Jos minun pitäisi valita miehen ja lapsen parhaan väliltä, mitään epäselvyyttä ei olisi.

khgkcgh kirjoitti:

" teillä on ongelma"

Miehen väkivaltainen käytös lapsia kohtaan ei johdu puolisosta, kaikkein vähiten kaikkein vähiten lapsista. Tuossa on kuten persoonallisuushäiriöisten kanssa yleensä: Yhden käytös on toisille ongelma, tai ei vaan ongelma, toisten pahoinpitely ja kiusaaminen on heille haitallista. Yksi vaan ei koe sitä ongelmaksi eikä haitalliseksi ollenkaan. Siksi yhden käytös ei muutu.

Lue lisää

Hyvin kiteytetty, suorastaan valitettavan hyvin :(

Kiitos linkistä. Mielenkiintoinen, mutta en usko ihan tällaisesta olevan kyse. Mieshän pystyy jossain määrin hallitsemaan huomauttaessa, vaikkakin lipsuu ajan kuluessa vanhoihin toimintamalleihin. Siellä oli monta kohtaa poussulkevissa kylläkin mitä voisin kuvitella mm persoonallisuushäiriö. Mieshän myöskään koskaan ikimaailmassa ulkomaailmalle näyttäydy muuna kuin itse rauhallisuutena. Tuskin moni uskoisikaan mitä kotona silloin tällöin tapahtuu.

Toiseksi viimeiseen viestiin sanoisin, että helpommin sanottu kuin tehty. Viimeiseen asti haluaisi uskoa, että hyvä jakso jäisi pysyväksi. Nyt n. 10 vuoden loppua kohden tiivistyvällä vaihtelulla alkaa ero vasta näyttää ainoalta ratkaisulta. Ja sitä tässä nyt työstän.

Pähkäilijä kirjoitti:

Kiitos linkistä. Mielenkiintoinen, mutta en usko ihan tällaisesta olevan kyse. Mieshän pystyy jossain määrin hallitsemaan huomauttaessa, vaikkakin lipsuu ajan kuluessa vanhoihin toimintamalleihin. Siellä oli monta kohtaa poussulkevissa kylläkin mitä voisin kuvitella mm persoonallisuushäiriö. Mieshän myöskään koskaan ikimaailmassa ulkomaailmalle näyttäydy muuna kuin itse rauhallisuutena. Tuskin moni uskoisikaan mitä kotona silloin tällöin tapahtuu.

Toiseksi viimeiseen viestiin sanoisin, että helpommin sanottu kuin tehty. Viimeiseen asti haluaisi uskoa, että hyvä jakso jäisi pysyväksi. Nyt n. 10 vuoden loppua kohden tiivistyvällä vaihtelulla alkaa ero vasta näyttää ainoalta ratkaisulta. Ja sitä tässä nyt työstän.

Lue lisää

"Mieshän pystyy jossain määrin hallitsemaan huomauttaessa, vaikkakin lipsuu ajan kuluessa vanhoihin toimintamalleihin."

Tuo vain ei riitä! Et voi olla kokoajan huomauttamassa miehelle miten hänen kuuluisi "automaattisesti" toimia. Et voi olla hänen "kontrolli". Ihan varmasti mies poissa ollessasi mies ei hallitse käytöstään.

Minunkin ex esittäytyi kaikille hyvänä perheenisänä, ja aviomiehenä. Hän oli kaikkea muuta. Tosin aikamoisen hyvä näyttelijä ja esittäjä.

khgkcgh kirjoitti:

"Mieshän pystyy jossain määrin hallitsemaan huomauttaessa, vaikkakin lipsuu ajan kuluessa vanhoihin toimintamalleihin."

Tuo vain ei riitä! Et voi olla kokoajan huomauttamassa miehelle miten hänen kuuluisi "automaattisesti" toimia. Et voi olla hänen "kontrolli". Ihan varmasti mies poissa ollessasi mies ei hallitse käytöstään.

Minunkin ex esittäytyi kaikille hyvänä perheenisänä, ja aviomiehenä. Hän oli kaikkea muuta. Tosin aikamoisen hyvä näyttelijä ja esittäjä.

Lue lisää

Aivan totta tuo. En voi olla ikuisesti mieheni kontrolli. Vanhin lapsi on nyt 14. Pidän hänen kanssaan nyt palaverin, toivon että hän kertoo kaiken mitä on kerrottava. Olen nimittäin töiden takia poissa kotoa siinä määrin että mies on joskus paljonkin viikko tasolla keskenään lasten kanssa. Ainoa vaan että huomasin yhtäläisyyden siinäkin että lapset, meidän tapauksessa juuri esikoinen ei juuri ole kotona muuloin kuin silloin kuin minäkin olen kotona. Ja siitä tuli taas mieleeni, että miten ihmeessä järjestelen mahdollisen/todennäköisen eron tullessa hoitokuviot, no asioilla on taipumus järjestyä.

Kiitos taas kommenteista. Asiat alkaa saada vahvistusta. Pariterapiaa en ymmärtänyt alkuperäisellä tarkoituksella, mutta täytyy saada nämä asiat jonkun tahon kuuluville, ehkä oikea paikka on perheneuvola, ja jos se auttaisi eron tullessa niihin aikoihin kun lapset isällään....nyt tuntuu ajatus kyllä puistattavalta että lapset olisivat isällään viikon yksin. Miten muuten teillä lapset suostuivat menemään isällee eron jälkeen?

Pähkäilijä kirjoitti:

Aivan totta tuo. En voi olla ikuisesti mieheni kontrolli. Vanhin lapsi on nyt 14. Pidän hänen kanssaan nyt palaverin, toivon että hän kertoo kaiken mitä on kerrottava. Olen nimittäin töiden takia poissa kotoa siinä määrin että mies on joskus paljonkin viikko tasolla keskenään lasten kanssa. Ainoa vaan että huomasin yhtäläisyyden siinäkin että lapset, meidän tapauksessa juuri esikoinen ei juuri ole kotona muuloin kuin silloin kuin minäkin olen kotona. Ja siitä tuli taas mieleeni, että miten ihmeessä järjestelen mahdollisen/todennäköisen eron tullessa hoitokuviot, no asioilla on taipumus järjestyä.

Kiitos taas kommenteista. Asiat alkaa saada vahvistusta. Pariterapiaa en ymmärtänyt alkuperäisellä tarkoituksella, mutta täytyy saada nämä asiat jonkun tahon kuuluville, ehkä oikea paikka on perheneuvola, ja jos se auttaisi eron tullessa niihin aikoihin kun lapset isällään....nyt tuntuu ajatus kyllä puistattavalta että lapset olisivat isällään viikon yksin. Miten muuten teillä lapset suostuivat menemään isällee eron jälkeen?

Lue lisää

Kaikki ovat isällä kotona eivätkä lähde mihinkään. Tuki ja turva on tärkein. Huolehtiva isä

näin meillä kirjoitti:

Kaikki ovat isällä kotona eivätkä lähde mihinkään. Tuki ja turva on tärkein. Huolehtiva isä

Tärkeää on myös, että eron yhteydessä ja sen jälkeen ei lapsia vieraannuteta toisesta vanhemmasta.

http://www.vau.fi/Perhe/Yhteiskunta/Huoltajuuskiistoissa-kyse-vieraannuttamisesta/

Pähkäilijä kirjoitti:

Aivan totta tuo. En voi olla ikuisesti mieheni kontrolli. Vanhin lapsi on nyt 14. Pidän hänen kanssaan nyt palaverin, toivon että hän kertoo kaiken mitä on kerrottava. Olen nimittäin töiden takia poissa kotoa siinä määrin että mies on joskus paljonkin viikko tasolla keskenään lasten kanssa. Ainoa vaan että huomasin yhtäläisyyden siinäkin että lapset, meidän tapauksessa juuri esikoinen ei juuri ole kotona muuloin kuin silloin kuin minäkin olen kotona. Ja siitä tuli taas mieleeni, että miten ihmeessä järjestelen mahdollisen/todennäköisen eron tullessa hoitokuviot, no asioilla on taipumus järjestyä.

Kiitos taas kommenteista. Asiat alkaa saada vahvistusta. Pariterapiaa en ymmärtänyt alkuperäisellä tarkoituksella, mutta täytyy saada nämä asiat jonkun tahon kuuluville, ehkä oikea paikka on perheneuvola, ja jos se auttaisi eron tullessa niihin aikoihin kun lapset isällään....nyt tuntuu ajatus kyllä puistattavalta että lapset olisivat isällään viikon yksin. Miten muuten teillä lapset suostuivat menemään isällee eron jälkeen?

Lue lisää

"Miten muuten teillä lapset suostuivat menemään isällee eron jälkeen?"

Eivät suostuneet menemään. Eivät edelleenkään käy isällään. Kaksi vanhinta asuu jo omillaan, isästään on yhä ollut silti paljon harmia. Kukaan lapsista ei halua enää kertoa isälleen puhelimessakaan mitään, kun tämä puuttuu asioihin, sotkee ne ja häiritsee heitä kaikin mahdollisin keinoin. Keskimmäinen meinasi jokunen aika sitten laittaa välit poikki isäänsä kokonaan.

näin meillä kirjoitti:

Kaikki ovat isällä kotona eivätkä lähde mihinkään. Tuki ja turva on tärkein. Huolehtiva isä

"Tuki ja turva on tärkein"

Niinpä. Mutta epäempaattinen, väkivaltainen isä on kaikkea muuta kuin tuki ja turva.

ei kiistoja kirjoitti:

Tärkeää on myös, että eron yhteydessä ja sen jälkeen ei lapsia vieraannuteta toisesta vanhemmasta.

http://www.vau.fi/Perhe/Yhteiskunta/Huoltajuuskiistoissa-kyse-vieraannuttamisesta/

Lue lisää

Lapset haluavat vieraantua pahoinpitelevästä isästä.