Takertuva ex-mies

Todellisen tyylikkäästi olet hoitanut erosi kun jo uusimies on katsottuna ja lähestymiskielloista kirjoitat ja kirjoitat lapsista kun he olisivat vain sinun.

No ei ihan vastaavaa, mutta kyllä näitä on varmaan monenlaisia, niinkuin on ihmisiäkin.

Minulla exä taas muutti lasten kanssa pois melkein heti, mutta silti on roikkunut minun asioissa, vaikka ainut mikä hänelle kuuluisi, on lastenhoitoon ja tapaamisiin liittyvät asiat. Olen kuullut hirmuisesti juttuja, että varsinkin naiset osaavat sitten käyttää tätä hyväkseenkin...No niin minunkin exä. Miehillä se ainoa keino on sitten jättäytyä isänroolista ja joku tollo on sitäkin tehnyt, mutta itselleen ja lapsillehan siinä hallaa tekee...siis eniten.

Uusi suhde mullakin varsin pian alkoi ja ei se ole mitään laastarisuhdettta. Ei ole mitään aikarajaa, milloin uuden suhteen voi alkaa...toi edellinen kirjoittaja taitaa olla vaan perusmustistyyppiä, jonka mielestä vähintään vuosi pitää odottaa...höpöhöpö.

Mutta elä tukehduta sitä uutta suhdetta ainakaan tällä erohommelilla. Tukea voi sieltä saada, mutta tosityö sinun pitää tehdä ihan itse. Pidät pintasi ja keskityt omiin asioihin, eikä sinun tarvitse hälle enää sepostaa mitään.

Sen pidät vaan mielessä, että jokaisella ihmisellä on oikeus omaan yksityisyyteen, oli sit naimisissa tai ei.
Mitä enemmän sä pidät pintasi ja hermosi kurissa, sitä paremmin sä tuosta nouset.

Jaksuja vaan. ;oD

No ei todellakaan. Millä ihmeen mittarilla sinä päätät, että joku aika olisi hyvä milloin uusi suhde olisi hyvä aloittaa?
Enemmän minä olisin huolissaan tuosta sairaasta suhteesta kuin uuden aloitamisesta.
Tuollainen hurskastelu vaan pyllistää toiseen suuntaan, kun toiseen kumarrat...
Kyllä se on ihan ihmisistä kiinni. Sinunlaisen tiukkapipoisen kanssa tuskin aloittaisin suhdetta vaikka entisestä olisi kulunut vaikka sata vuotta...

Haluan vielä lisätä tuohon, koska saan nyt tätä "itsekäs paskiainen" tekstiä, että tilanne on itselleni tällä hetkellä varsin rankka ja itken sitä tällä hetkelläkin.. Exällä on mielenterveysongelmia runsaasti suvussa ja hän on ollut itsekin lääkityksellä jo toista vuotta. Olen parhaani mukaan kannatellut tätä perhettä pystyssä ja kaikki tahot lastensuojelusta parisuhdeterapiaan on käyty läpi, mutta mistään ei ole ollut varsinaista apua.. Kyllä sitä jokainen terve ihminen jossain vaiheessa väsyy, kun kuuntelee jatkuvaa suunsoittoa, haukkumista ja uhkailua ilman mitään järkevää syytä. Olen yrittänyt jo vuosia saada kunnon keskustelua aikaan exän kanssa, tuloksetta.. Taustalla on hänen osaltaan myös menneiltä vuosilta pettämistä ja minun kavereiden iskuyrityksiä, jotka olen katsonut läpi sormien vaikka olisin voinut ottaa eron jo siinä vaiheessa. Kulissit on pidetty niin hienosti pystyssä, että varsinainen ero tuli aivan puskista koko lähipiirille vaikka suhde on voinut huonosti jo vuosia. Olen siis tapaillut tätä uutta tuttavuutta vasta muutaman kerran ja olen saanut niistä kerroista todella voimaa jaksaa eteenpäin , eikä kyse ole mistään seksisuhteesta. Ja mitä tulee lapsiin, on exä ilmoittanut ettei lapsia halua, riittää pelkät tapaamiset. Enkä ole sanonut että en niitä tapaamisia hänelle soisi, mutta jos hän jatkaa uhkailua joudun miettimään asiaa kyllä vakavasti uudelleen.. On ilmoittanut, ettei välitä vaikka viettäisi loppuelämänsä vankilassa ja se todella pistää miettimään miten paljon totuutta hänen puheissaan on!

Neuvot ja niiden noudattamisjärjestys -se on tärkeä asia.
1.Lopeta heti uuden miehen tapailu ja yhteydenotot. Syy:Sillä aiheutat vain lisää riitaa, joka voi näkyä tulevaisuudessasi ja edelleen lastesi pahoinvoinnissa vuosia eteenpäin. Uusi mies aiheuttaa niin pahaa verta aviomiehessä, että tämän vuoksi erolapset kärsivät exien riitelyistä, elarit jää maksamatta eikä mikään eronneella parilla onnistu. Käytännössä, jos asut yhdessä toisen miehen kanssa ja pidät uutta, petät, vaikka et omasta mielestäsi niin monen muun mielestä ja ennen kaikkea jos ex, asuu kanssasi.
2.Sovi y h t e i s h u o l t a j u u d e s t a, hoida siitä byrokratia loppuun exäsi kanssa . Älä riitele vaan keskustele asia, voi viedä aikaa, mutta olettehan jo virallisesti eronneet. Ehdota viikko-viikko lasten pitoa, muutkin fiksut yhteishuoltavanhemmat aloittavat sillä.
3. Laita työsi kuntoon, että voit muuttaa pois, vaikka lasten kanssa, muuta hyvin lähelle nykyasuntoa, että mies voi todella osallistua yhteishuoltoon -nykykoti voi jäädä toiseksi lasten kodiksi
4. Muuta pois (sikäli mikäli tässä kohtaa mies ei itse ole muuttanut mieltään)

Älä riitele. Pure hammasta ja yritä olla vastaamatta riitaan riidalla, yritä käyttäytyä asiallisesti aina itse, niin kauan kun asutte yhdessä. Älä hae lähestymiskieltoja tai viranomaisapua paitsi jos olet todella väkivallan uhkan alla, ja muutenkin, uhkailuista voit puhua heti neuvoja www.naistenlinja.fi. Koeta kaikin keinoin välttää riitaa aina siihen asti, kun yhteishuoltajuus sovittu ja on erilliset asunnot.

Vasta kun asutte erillään, selviää, haluaako mies todella yhteishuoltajaksi, sopimusta voi muuttaa myöhemmin, jos ei halua.

Miehen käytös on epätoivoista, pelkoa perheen menettämisestä. Se voi olla väliaikaisen erokriisin syytä, mies voi muuttua aikuiseksi myöhemmin, jos olet asiallinen ja etenet suunnitelmassa, kiemurtelematta, avoimesti ja riitelemättä itswe.

Niin ja sitten tuosta toisesta miehestä...
Ei sitä tartte lapsille kertoa tai sille exälle, mitään miehestä.
Mutta taas sille miehelle sun pitää kertoa avoimesti, missä mennään. Sen on kyllä tiedettävä mikä paikka sillä on sun elämässä. Se on varmasti hyvä tukielementti ja henkireikä sulle, mutta mikään laastari tai ase hän ei voi sulle olla.

Mutta itse tein pesäeron entisestä, ennenkuin tapaisin unelmien naisen, mutta ei tässä minusta mitään aikarajaa ole. Se riippuu ihan sinusta ja tästä uudesta miehestä, miten te oivallatte asian. Itse olen seurustellut jo muutaman kuukauden ja vieläkään en ole lapsille kertonut. sekin aika tulee joskus, mutta vasta sitten kun on varmaa, että tämä nainen on se oikea. Kyllä lapsille ei pidä mitään hämmentäviä sotkuja enää järjestää.

Huoratsaa mennä mutta, lapset jää sen järkevämmän luokse joka, pitää Heistä hyvää huolta ja jaksaa rakastaa ja huolehtia. Huolehtiva ja rakastava Isä on maailman paras Ihminen lapsilleen!

Taitaa olla noissa erotilanteissa sellainen piirre, että unohdetaan kaikenlainen hienotunteisuus. Puolisoa ja hänen sukuaankin aletaan nimitellä mielenvikaisiksi ja jopa mielenterveyspotilaiksi. Joku on saattanut hätäänsä joka aiheutuu eron käsittelyssä käydä lääkärillä, niin jopa hänestä heti tuli mielisairas. Aika Ikävää kuultavaa, sillä jos kuka niin hän on ollut valveutunut ja osaa hakea sentään apua tilanteeseen voidakseen jatkossa paremmin.

No usein lienee että toinen pettää tavalla tai toisella, pettämistä voi olla muutkin jutut kuin se seksi.

Ja varsinkin jos on käyty viihteellä yksin, kuten nykymaailmassa media ahdistaa tekemään ja sieltä kyllä aina löytyy vähänkin vinkkiä antavalle seuralaisia, joilla on puute vain siitä yhdestä asiasta ja kukas se viinahöyryissä on täysin yhdenkin häntä kauniiksi sanotun sanan jälkeen valmis vaikka mihin.
Näitä hurahtaneita löytyy pilvin pimein.

Nyt on taas hyvin vaarallinen aika, kun näitä erilaisia pippaloita järjestellään. Ainakin naiset ostavat koko garderoopin uusiksi, vaikka pikavipeillä ja sinne sitten niitä kehuja keräämään, itkut sitten seuraavat ja ainakin aluksi perheen joulu onkin pilalla , ei oll varaa lasten lahjoihin ei ruokaan ja sotkettu on se parisuhdekin, joten mökötellään tai jopa riidellään. alkuvuodesta laitellaan niitä eropapereita.

Voisiko toivoa, että jättäisitte ne pippalot väliin ja pitäisitte puolison kanssa hyviä iltahetkiä, suunnitellen oikeata kotijoulua, kummankin lapsuudesta muistoilla ja sitten oman maun mukaan.
Miten olisi lasten vieminen jopa joulukirkkoon, tai ainakin osallistuminen lasten päiväkotien ja koulujen joulujuhliin.
Kodin laittaminen jouluiseksi.

Saattaisi jäädä parempi mieli joulun ajasta.

No minusta taas, jos pitää näyttää muille parastaan ja viettää muitten kanssa aikaa sen takia, kannattaakin ne eropaperit heittää jo kehiin ajoissa.
En tiedä onko se ajan henki vai mikä, mutta ihmiset ei ole mihinkään tyytyväisiä.

Mutta kyllä sitä voi silloin tällöin, ja pitääkin viettää omaa aikaa vaikka kavereiden ja työporukoiden kanssa. Viettää sen joulun sitten omien kanssa. Se luottamuspulakin on yksi syy, miksi ei kannata parisuhteessa olla. Jos sitä ei ole ja tai ei ole sen arvoinen, niin mitä ihmettä sitten jotain yhteistä pitäisikään olla sellaisten henkilöiden välillä.

Mustasukkaisuus ei ole missään muotoa hyvä asia. Toisesta huolehtiminen ja mustasukkaisuus kun on täysin eri asioita.

Aloittaja; voimia sinulle!
Koita katsoa läpi sormien noita "asiallisia" kommentteja, noita p-skanheittäjiä riittää aina! Ei niistä kannata välittää.
Entä jos soittaisit turvakotiin? Sieltä saisit hyviä neuvoja miten jatkaa ja sitä kullanarvoista tukea mitä nyt todella tarvitset!
Hieno asia että sinulla on tämä uusi tuttavuus! Toivottavasti voit avoimesti puhua ja kertoa kaiken hänelle?
Eks-mies on katkera. Tulee sitä olemaan vielä pitkään, kokemusta on tuollaisesta. Siksi on todella hyvä jos sinulla on ihmissuhteita/suhde joista saat tukea ja apua. Helppoa ei tule olemaan. Todellakin, muuta pois lasten kanssa! Jos äijä lopettaa asioittensa hoitamisen, "itselleenhän sika kiusaa tekee kun kaukalonsa kaataa!" Rypekööt itsesäälissään. Ei tuollainen ole aikuisen suoraryhtisen miehen merkki.
Ja tejotka nyt minun kimppuuni käytte: antaa tulla lunta tupaan! Eipä hetkauta, ei sinne eikä tänne! :-D

Ap:lle. Surullista lukea erostanne ja tilanteenne on todella haastava. Olen joutunut elämään miehesi kaltaisessa tilanteessa ja ymmärrän myös hänen tuskansa, perheen ja vaimon menettäminen on elämän suurimpia koettelemuksia. Jokainen eron kokenut mies tietää mitä se käytännössä tarkoittaa. Olen itse eronnut pitkästä liitosta. Meillä kaikki lähti liikkeelle vaimon pikkujouluista vuosi sitten, joissa tapasi toisen miehen. Eroilmoituksen yhteydessä kysyin kyllä onko taustalla joku muukin henkilö, jonka luonnollisesti kielsi jyrkästi kunnes sitten jäi kiinni muutamia viikkoja myöhemmin. Vuoden alkupuolella vaimo ilmoitti eroavansa ja siinä saman katon alla käpristeltiin olosuhteiden pakosta useampia kuukausia kunnes muutti pois. Voin sanoa, että oli helvettiä asua saman katon alla, kun toinen ramppasi toisen miehen luona muutaman kerran viikossa. Tuskissani sorruin myös muutaman kerran ottamaan vettä väkevämpää ja sorruin toisen miehen uhkailuihin ja vaimon nimittelyyn. Se ei tietenkään ollut aikuisen fiksua käytöstä, enemmänkin epätoivoisen petetyn miehen tuskaa ja kärsimystä ja kaiken menettämisen pelkoa, jota vastaan yritti taistella kaikin keinoin ja joista suurin osa oli niitä huonoja. Olen luonteeltani kiltti ja sopeutuva ja vaimoni todella käytti minua eroilmoituksen jälkeen kynnysmattonaan, mistään hienotunteisuudesta tai kunnioituksesta ei voinut pitkän parisuhteen jälkeen puhua, päinvastoin valehtelu ja monenlainen henkinen kiusaaminen ja kylmä suhtautuminen mitä suhteessamme ei ollut aikaisemmin puhkesi vaimoni puolelta kukkaansa. Hän muuttui luonteeltaan todella konkreettisesti, jopa narsistishenkiseksi minua kohtaan, se oli uskomattoman raakaa. Onneksi meillä lapset ovat kuitenkin nuoria aikuisia, joten heidän osaltaan tilanne on parempi vaikka heille myös vanhempien ero tässäkin iässä on ollut erittäin kova paikka. Eron syistä meillä ei koskaan päästy syvälliseen keskusteluun, siihen vaimoni ei koskaan halunnut lähteä, hän halusi vain nopea eron. Lopuksi kerrottakoon, että vaimon suhde tähän toiseen on päättynyt, heidän juttu ei sitten lopulta kantanut eteenpäin, ilmeisesti kyseessä oli nk laastarisuhde. Kummatkin elämme nyt yksinäisinä sinkkuina, perhe hajotettuna ja uutta kumppania kaivaten. Elämä on joskus kovaa ja yllätyksellistä.

Nainen valitsee kahdesta miehestä henkisesti vahvemman, itsevarmemman. Miehen, joka pystyy olemaan tuki ja turva. Olkapää. Ja niin edelleen...

Aviokriisissä harva mies tai nainen kykenee olemaan henkisesti parhaimmillaan. Pimeässä tunnelissa ei aina pysy edes pystyssä. Välillä mennään ihan hukassa. Eikä siinä silloin ketään pysty tukemaan kun omakin elämä suistuu raiteiltaan. Siksipä valinta on helppo: kurkkia aidan yli ja kokeilla olisiko elämällä vielä jotain ihanaa tarjottavana. Niin monet vuodet on raadettu ja uhrauduttu kodin, miehen ja perheen eteen. Eli pidetty kulisseja yllä, sanoisivat herkimmät.

Ole siinä sitten kylmän viileä mies, kun rakkaus on koetuksella. Vaimo väittää sitä ja tätä ja kyselläkään ei saa. Jos on kiinnostunut vaimon asioista on vainoharhainen, mustasukkainen ja muutenkin sairas. Jos ei välitä pätkääkään vaimon menemisistä ja tekemisistä, on vielä huonompi. Tunnevammainen joka tapauksessa.

Vaikeita asioita. Toivottavasti molemmat kriisissä olevat aviopuolisot muistavat eron tiimellyksessä, että lapset on kasvatettava ja lasten kautta eronneetkin puolisot ovat tekemisissä vielä vuosikaudet. Parempi olisi laiha sopu kuin lihava riita, vaikka erottaisiinkin.

Sinun pitää välittömästi lähteä lasten kanssa saman katon alta. Tilanteesi alkaa olla jo hengenvaarallinen. Miehen harjoittama henkinen väkivalta ja uhkailu. Ei sellaista tarvitse sietää, tai oikeastaan SAA sietää, koska se juuri on hengenvaarallista. Henkinen väkivalta yleensä jatkuu myös fyysisenä väkivaltana, ja pahenee ajan mittaan. Lähde turvakotiin lasten kanssa. Mikäli saat heti asunnon, muuta lasten kanssa sinne, ja ota yhteys sosiaalivirastoon. Ehdottomasti TOIMI nyt heti. Miehesi ei taatusti tikkua ristiin pistä asiassa.