En jaksa enää

Se että ylipainoista kutsutaan lihavaksi ei ole valehtelua, mutta onhan se typerää huomiointavoittelua sanojalleen koska sanoja ei ymmärrä miltä pilailun kohteesta tuntuu. Aikuisena jotkut näistä koomikoista voivat tuntea häpeää, toiset jatkavat oman asemansa kohottamista toisia polkemalla.

Riippuu siitä pelleilijästä voiko häneltä kysyä "miksi olet ilkeä?", vai onko paras konsti kuvitella hänet näkymättömäksi, eli ei reagoida siihen mitenkään.

On turhaa mennä peilin eteen katsomaan onko kiusaaja oikeassa. Ulkonäkö on vain toiselle väline härnätä, kun jokainenhan meistä on jonkun näköinen.

Jos olisitte poikia voisi painiottelut laukaista tilanteen, mutta en tiedä onko nyrkkeily toimiva neuvo.... Ja taas kerran, harmi ettei kukaan tule tueksesi, harva uskaltaa ottaa riskiä ja joutua itse silmätikuksi.

Oletko yrittänyt laihduttaa? Ihan oman terveyden takiakin kannattaa laihduttaa.

Tietenkin ihannepaino olisi paras terveyssyistä, mutta kyllä ihminen pitää hyväksyä niin luineen kuin lihoineen ja läskineen. Minua tympii kun saa kuunnella jatkuvasti laihuudestani: sinä se saat syödä mitä vain, ja miten sä voit pysyä noin laihana, muutama kilo lisää antaisi potkua ym.
Olen kyllä jo isoäiti-iässä ja en kompastu näihin kommentteihin, mutta tympäisee jatkuva kommentointi.

Ne on idiootteja ja kiusaaminen kertoo 1000 kertaa enemmän kiusaajasta kuin kiusaamisen kohteesta.

Ikävän paljon kiusaamista tapahtuu ja opettajat eivät usein puutu asiaan kunnolla tai yhtään vaan sulkevat silmänsä kun on vissiin niin kiire ja maailma on täynnä tekosyitä. sama koskee ympärillä olevia ihmisiä.

Sinä et kuitenkaan vaikuta heikolta. usko pois! :) Vaikutat aika murtuneelta, mutta tajuat sen, että kellään ei ole oikeutta kiusata sinua. Pidä tuo asenne vaikka kuinka rankkaa olisi! :)

Minä olen samaa mieltä edellisten kanssa. Eli kannattaa pitää itsestään hyvää huolta. Älä ala laihduttaa sen takia ettei sinua kiusattaisi vaan sen takia että huolehdit itsestäsi. Paitsi että laihduttaminenkin on ehkä väärä sana. Se pitää ottaa kunnon kohottamisena ja omasta hyvinvoinnista huolehtimisena! Varsinkin tuossa iässä. :)

Sitäpaitsi "läski" nyt vaan sattuu olemaan yksi yleisimmistä haukkumasanoista. Eli se että joku haukkuu läskiksi ei tarkoita että olisit läski.

Minuakin haukuttiin yläasteella mm vitun rumaksi ja läskiksi vaikka painoin n.55 kg ja olin 166 cm pitkä... (useimmiten minua haukuttiin muilla sanoilla) Tuo kertoo kuitenkin vain siitä että kiusaaja ei keksi muutakaan ja sama juttu sinun kohdallasi , oli sinulla ylipainoa tai ei. Tuli vaan mieleen että se ylimielinen tyttö joka haukkui mua läskiksi, vammaseksi ym. joutui myös joidenkin poikien avoimen haukkumisen kohteeksi. Luokkamme pojat haukkuivat häntä mm. sanoilla naama on ruma kuin petolinnun perse... Ja he eivät todellakaan tehneet sitä puolustaakseen minua...

Elämä oli julmaa yläasteella. Mutta sinulla on vielä asiat hienosti kun sinulla on kavereita. :) Ja tiedät sen.

Haukkumisesta ja mahdollisesta ylipainosta voi jutella kouluterkkarin kanssa ja kannattaakin. Tsemppiä!

Hei, todella surullista jos sinua kiusataan. Juttele opettajille ja muille aikuisille koulussa asiasta niin voivat puuttua siihen. Yleensä kiusaajilla on huono itsetunto ja purkavat pahaa oloaan ikävä kyllä juuri kuvailemallasi tavalla. Yritä jaksaa, äläkä vahingoita itseäsi missään tapauksessa.Olet varmasti mukava, fiksu ja järkevä tyttö, kyllä sinä päihität kiusaajasi omalla asenteellasi. Yritäolla välittämättä ja jos sinulla ylipainoa olisikin niin seon hoidettavissa ruokavaliolla ja liikunnalla. Eli voimia sinulle ja juttele ystävillesi ja muille asiasta, jotta voivat auttaa sinua. Olet tärkeä monille, muista se , vaikka tuntuukin pahalle.

Mua kanssa kiusattiin 5-8 luokat vaihtelevasti. Haukuttiin ja syrjittiin. Silloin kauan sitten ei opettajat puutunu asiaan vaikka tiesivätkin. Minulla oli yksi paras kaveri eikä hän koskaan jättänyt minua yksin. Äiti Vei kasvatusneuvolaan jossa sain puhua ammatti-ihmiselle asioita joista en kotona halunnut tai uskaltanut puhua. Se helpotti eikä tarvinnut käydä monta kertaa. Nykyään on onneksi koulukuraattorit, joiden puoleen voi kääntyä ja suosittelen sitä sinullekin. Kun pääset purkamaan pahaa mieltä olosi kevenee ja sinun on helpompi selviytyä päivästä toiseen. Tunnepäiväkirja on myös hyvää terapiaa ja sitä harrastan nyykyäänkin kun kamppailen masennuksen kanssa. Yksi hyvä neuvo oli kun teininä sain uuden kaverin ja hän sanoi että naura niiden tyyppejen mukana. Kun ne huomaa ettet pahoita mieltäsi vaan pistät huumorilla niin koko kiusaamisesta menee tarkoitus ja se vähenee tai hakevat jonkun muun kohteen. On totta että kiusaaminen jättää elinikäisen jäljen, mutta sinussakin on varmasti hienoja piirteitä ja vahvuuksia, joista sinun täytyy olla ylpeä ja hyvillään. Minä ainakin yritän löytää itsestäni hyviä puolia vaikka tunnenkin itseni usein epävarmaksi. Esim. minulla on aina ollut omasta mielestäni kauniit hiukset. Tyttäreni joka oli koko kouluiän pullukka on ollut siitä huolimatta aina kaunis lapsi. Kirjoita vaikka paperille joka päivä ainakin yksi hyvä asia mitä päivän aikana on tapahtyunut mieluusti kolme jos se onnistuu. Tee asioita joista sinulle tulee hyvä olo; tanssi, laula, katso komedia tms. Älä anna periksi. Ja jos oikein ahdistaa jää sairaulomalle ja lataa akkuja. Siihen sinulla on täysi oikeus. Ja usein kiusaajien oma elämä on vaillinainen ja he kärsivät esim. surkeista koti-olöoista. Tämän tiedän kokemuksesta. On hyvä kun kirjoitit. Meitä saman kokeneita on paljon ja elämä on kuitenkin voittanut. esim. Jari Sillanpää ja Antti Tuisku ja moni muu. Jaettu suru on puoli taakkaa, jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Voimia sinulle.

Ikävä kuulla että kohdallesi on tuommoista sattunut, mutta koulu on vaikeaa aikaa tosi monille muillekin. Joitakin kiusataan pahemmin kuin sinua. Todellista syytä kiusaajat ei tarvi, muuta kuin sen, että kiusattu ei puolustaudu, eli ei satuta kiusaajia takaisin. Se onkin aika hankala juttu kun itse pelkää kiusaajia, eikä uskalla puolustautua, kun ne raukat liikkuu aina porukassa. Toiset vaan on tosi halpamaisia otuksia. Yleensä niille käy elämässä huonosti "aika nopeasti". Parasta olisi jos sinulla on jotain kavereita, niin kerro niille noista kiusaushommista, jos niitä tapahtuu. Voi olla että kun tarpeeksi moni ystäväsi saa siitä tietää, he puolustavat sinua. Se olisi paras vaihtoehto. Toinen on että kerrot koulun opettajille tai terveydenhoitajalle, kuinka vaikeaksi tilanne on mennyt. He auttavat jos saat heidät uskomaan, kuinka paljon kiusaaminen haittaa elämääsi.

Muista että se ei tee sinusta huonoa ihmistä, jos sinua kiusataan, vaan se tekee niistä muutamasta kiusaajasta huonoja! Tavalliset kunnon ihmiset ovat aina koulukiusaajia vastaan, eivät heidän puolellaan!!

Ikävä kuulla kiusaamisestasi. Itse aikoinani menin saman asian läpi. Vielä ylä-asteellakin sain kokea jonkin sorttista syrjintää, ilkipuhetta ja jne. Kiusaaminen loppui muutaman vuoden jälkeen kun kerroin sairastavani vakavaa sairautta, jonka takia huominen ei ollut taattu. Pahanlaatuinen Chronin tauti ja ohutsuolen syöpä nimittäin.

Toisaalta asiaan myös vaikutti se, että suhtauduin itse kiusaamiseen eri tavalla. Toki minuakin kiusattiin haukkumalla lihavaksi, sillä olin ylipainoinen ja sen myöntäminen ei ehkä ollut helppoa, mutta tarpeellista. Myös muut kiusaamisen aiheet omalla kohdallani osoittautuivat olevan kovaa kritiikkiä minusta itsestäni.

Nyt vuosia myöhemmin psykologian yliopistolaisena tuli tavattua vanhoja kiusaajia ja he itse tulivat pyytelemään anteeksi vuosien takaista käytöstään. Kertoivat kuinka se hävetti heitä, miten he saattoivat olla niin lapsellisia ja sitten itsekkin sanoin, että olihan siinnä jotain tottakin toisaalta. Sitten naureskeltiin yhdessä niille ajoille, vaihdettiin parit sanaset, pyydettiin kaveriksi Facebookissa ja jopa paria näen aina kotikaupunkiin matkustellessa. Eli kyllä ne kiusaajatkin voivat kasvaa siitä ulos.

Toki tärkeää olisi muistaa ja ota tämä näin kokeneelta, että sinun arvokkuutesi ei ole muiden määriteltävissä vaan se on sinun ja vain sinun määriteltävissä. Entä sitten jos jotkut randomi luuserit ei tykkää sinusta, harvoin on olemassa ihmistä, josta kaikki tykkää. Mutta sinun ei tarvitse antaa muiden mielipiteille painoarvoa kun et niitä myöhemmin välttämättä tapaa, eikä he ole sinun elämäsi kannalta minkään arvoisia.

Useimmiten olisi myös hyvä tietää, että kiusaajat usein siirtävät omaa turhautumistaan ja ongelmiaan kiusattujen hartioille. Eli jos joku tässä tilanteessa on oikeasti vahva niin se olet sinä. Sillä kannat omien ongelmiesi lisäksi myös toisten ongelmia hartioillasi, ilman että itse tekisit samoin. Kiusaajat on ne, jotka ovat niin heikkoja etteivät he pysty kantamaan omia ongelmiaan ollenkaan.

Ja huonosta omatunnostaan johtuen siirtää ongelmat muiden hartioille. Myös yksi hyvä asia kannattaa pitää mielessään on, että ole vain rohkeasti oma itsesi ja keskity siihen koulunkäyntiin. Tiedän kyllä miten koulu ei tuossa iässä paljoa jaksa kiinnostaa välttämättä, varsinkin jos on paljon huolia. Mutta luota sanaani, se kyllä ehdottomasti kannattaa loppupelissä.

Sillä vanhempana, kun koulukiusaajat ovat keskittyneet luuseriuteensa, he jäävät paikkakunnalleen huonopalkkaiseen työhön, kun taas jos sinä vain jaksat sinnitellä. Pääset sinä paljon pidemmälle elämässäsi kuin suurin osa väestöstä pääsisi.

Ja lihavuudesta puheen ollen, noin murros-iässä pieni kerros ei tee pahaa, tarvitset sitä kasvuun ja naisten hormonaalisen toiminna takia, keho nostaakin aina vähän normaalia enemmän mahan ja rasvakerroksen turvotustilaa, jotta kasvulle olisi varaa. Olet onneksi kuitenkin vielä siinnä iässä, että myös yleisterveytesi on aika hyvässä kuosissa ja kuntouttamisen hankkiminen ei ole niin ison työn takana, sitten kun sinusta tuntuu, että se olisi jos olisi tarpeen.

Minä toivotan sinulle kaikkea hyvää jatkoon ja muistahan, että aina on aikuisia. Vanhempia tai muita joille voit aina mennä puhumaan. Puhuminen auttaa aina todella paljon ja apua on aina tarjolla, kunhan osaat sitä itse hakea. Eikä se ole häpeämisen aihe hakea apua kun tarvii. Viisaat hakee kun tarvitsee.

Hei Enkelityttö!

Tarinasi kuullostaa osittain kuin omaltani silloin kun olin 7-9 luokalla. Tosin minua ei lihavaksi haukuttu vaan kaikkea muuta. Itsetuntoni oli aivan nolla ja olin masentunut ja ahdistunut pitkään. Tajusin lukioon päästyäni että jotkut ihmisethän pitävät minusta ja sain kavereita jne.

Mutta nykyään kaikkien (muidenkin) vaikeuksien jälkeen olen tässä 27 vuotiaana onnelisempi kuin koskaan ja vahvempi kuin koskaan! Niin olet sinäkin sitten jossain vaiheessa!! Olen siitä aivan varma.

sinun PITÄÄ sanoa tästä opettajalle. Ja jos hän ei puutu asiaan niin rehtorille, ja jos hän ei puutu, niin kouluterveydenhoitajalle, tai kuraattorille. Ja tietenkin kerro heti vanhemmille. JOs et yksin halua puhua opettajalle, pyydä että vanhempasi soittaa opettajalle illalla ja kertoo että asia pitää saada korjattua. Muu ei auta.

Haluan myös painottaa, että sinun olisi tärkeä kertoa asiasta, sillä muu ei oikesti auta. Minä sain apua kiusaamiseen, tai se vähentyi dramaattisesti ollessani yhdeksännellä luokalla, ainoastaan sen takia että aloin puhua siitä opolle.

Minunkin lapsuudessa oli pahoja kiusaajia.Lapset on ihmisistä julmimpia.Vihasin niin niitä pahoja ja ilkeitä poikia että monesti annoin kunnolla selkään koulun jälkeen kotimatkalla.Minua ne nilviäiset pelkäsikin,ja syystä,mutta itse en kiusannut ketään,enkä tavoitellut kenenkään ystävyyttä,mutta en tee niin vieläkään.Ystävät ei ole tärkeitä,niitä tulee ja menee koko elämän ajan,mutta luottaa niihin ei voi eikä kannata.Minulle olikin tärkeintä omat urheiluharrastukseni ja koulun jälkeen työt.