Abortti

Viime aikoina on ollut paljon puhetta siitä, että henkilökunnalla pitäisi olla vapaus siihen, että osallistuuko aborttien tekemiseen.

Pyytäisin kyllä miettimään asiaa raskaana olevana naisenakin.

Jos lapsi on itselle epätoivottu, hän voi olla siunaus jollekin lasta toivovalle pariskunnalle. Suomessa on tosi vähän tarjolla suomalaisia adoptiolapsia.

Jos lääkäri sanoo, että lapsi on kehitysvammainen, hän saattaa olla väärässä. Suomessa sukulaiselleni sanottiin, että hänen vauvansa on vaikeasti kehitsvammainen. Nämä vanhemmat kieltäytyivät abortista ja kasvattavat nyt aivan normaalisti kehittyvää koululaistansa. Uudessa asuinmaassani saa tehdä abortteja vielä vastaavassa tapauksessa 9. kuulla. Kaverini ystävä teki tämän siinä vaiheessa, koska ultran ja lapsivesinäytteen mukaan vauva oli kehitysvammainen. Sitten muutama kk myöhemmin tuli ruumiinavausraportti, jonka mukaan vauvassa ei ollut mitään vikaa. Lääkäri siis tappoi täysin terveen ja elinkelpoisen vauvan äitinsä kohtuun. Äiti ei varmasti ikinä pääse siitä yli.

Ja sitten on niitä tapauksia, joissa vauva syntyy elävänä abortissa. Siis ihan Suomessa. Ja näitä vauvoja ei saa auttaa hengittämisessä. Kuitenkin tutkimusten mukaan sikiön kipuaisti on jo kehittynyt viimeistään viikolla 20, joten ainakin itseäni tuo korkea aborttiraja itkettää. Suomessahan se on 24 viikkoa.

Tunnen aikuisia cp vammaisia, joilla on normaali älykkyysosamäärä. Siis 30 prosentillahan se on normaali tai jopa keskivertoa korkeampi. Yksi heistä on naimisissa, ja hänellä on 3 tervettä aikuista lasta. Yksi heistä taas luo uraa muusikkona. Hoitoalalla työskentelevänä ihmisenä tunnen enemmän onnellisia kehitysvammaisia ihmisiä kuin onnettomia. Nykyään on tarjolla niin paljon vaihtoehtoisia kommunikointimenetelmiä, että jopa vaikeasti kehitysvammaiset pystyvät kertomaan, että mitä haluavat.

Kannattaa lukea iltalehti.fi:stä kätilön ja lääkärin kokemuksia myöhäisistä aborteista.