En ole tarpeeksi hyvä

Tiedän tunteen. Aina joku on parempi, ei sille mitään voi. Tee juttuja mistä itse tykkäät, älä edes yritä olla hyvä joka asiassa.

Minkä takia miehesi sisarukset pitävät äitiään jonain yli-ihmisenä? Kukaan ei ole niin taitava, vaikka osaisi tehdä 5 asiaa yhtäaikaa ja siinä samalla pitää muksut hiljaisina ja kiltteinä.

Minulla on sinulle aloittaja ihan perusajatus: kukaan nainen ei ole täydellinen. Jokaisessa on virheitä, eikä naisen arvoa mitata missään tapauksessa siinä, kuinka taitava hän on, ja mitä osaa tehdä.

Vaikka anoppi ei itse ajattelisi olevansa täydellinen, eikä sanoisi niin, niin on jotenkin outoa, että anoppiasi palvotaan näin paatoksella ja nostetaan jollekin jalustalle.

Jokaisen äiti ja jokainen nainen osaa kyllä tehdä kotihommat ja hoitaa oman ammattityönsä, ja nikkaroida vaikka hyllyn ilman että koko suvun pitää palvoa häntä, tai että muiden pitää korostaa omia taitojaan jatkuvasti.

Miksi pidät mittatikkuna anoppia? Miksi sun pitäisi olla anoppisi kaltainen? Miksi väheksyt itseäsi miehesi edessä? Tuntuu siltä, että miehen sisarukset ja miehesi ovat alusta alkaen kertoneet ja kehuneet sinulle, kuinka upea äiti näillä on, ja tässä on tosiaan jotain todella outoa.

Mitä ihmeen nauramista sun miehellä ja tämän sisaruksilla on koko tässä asiassa äitiään kuvaillessaan?

Ihan oikeasti, jos mieheni tulisi mulle kertomaan, että työpaikan kaveri oli kehunut kaikille äitiään, että se vasta osaa, niin kyllä olisi aika...

Eihän se tee sinua yhtään huonommaksi, jos anoppi on hyvä ja taitava! Anna hänen olla mikä on ja ole itse oma itsesi. Ei pidä vertailla. Vertailusta seuraa kateutta ja täysin turhaa huonouden tunnetta. Me saadaan olla erilaisia ja on vain ihanaa jos joku on niin osaava ja taitava kuin anoppisi.

Arvosta itseäsi. Ole armelias itseäsi kohtaan. Jotkut ovat osaavampia kuin toiset, eikä siinä ole mitään paha.

Ja totta kai anoppisi osaa käsitellä lapsia helpommin, onhan hän joutunut kantapään kautta opettelemaan ne konstit omien lastensa kanssa. Niin osaat sinäkin kunhan olet ensin kasvattanu yhden satsin aikuiseksi. Elämässä vain on niin että kokemus opettaa.

Ja oikeassa on, että ihminen oppii jos haluaa. Mutta kaikkien ei ole pakko haluta osata. Jotenkin minulle tulee sellainen tunne, että hän on joutunut opettelemaan niin paljon, jotta asiat kotona on sujunu.

Ehkä perheen isä ei ole osallistunu kodin töihin ja kaikki on kaatunu äidin kontille.
Minusta on hienoa, että lapset arvostaa sitä että äiti osaa ja on tehny heidän eteensä niin paljon. Joku toinen olisi ehkä antanu mennä asioiden rempalleen ja jääny valittamaan.

Täällä jotkut arvosteli niitä lapsia kun he ovat äidistään ylpeitä ja tuovat sen esille. Jos kerran on aihetta olla ylpeä niin sillon sen voi näyttääkkin. Hienoa että löytyy vielä sellaisiakin lapsia jotka arvostavat vanhempiaan.

Kaipa tuossa suvussa kehutaan kaikkia tasapuolisesti vai onko vain 1 ylitse muiden? "Oletpa sä hyvä, eikun sä olet hyvä, eikun sä olet hyvä, he hee".

Mitä kaikkea tuo nainen muka osaa niin hyvin? Kumma, ettei yhtään niistä samoista taidoista, geeneistä ole tippunut omille lapsilleen?

Päätelmäni on: kukaan ei ole missään suvussa muita parempi.


Kirjoittajan itsevarmuus on todella alhaalla, eikä sitä ainakaan paranna sen sanominen, että totta, anoppisi on tosiaan ihana, upea ihminen, että olisit tyytyväinen, että suvussa on taitava ihminen, ja on oikein, että kehutaan tätä yhtä koko ajan.

Kirjoittaja käyttää sanoja, joista itse näen, että tilanne askarruttaa häntä.

"Parempia en *varmaan* voisi saada."

"Mutta tunnen itseni niin *mitättämäksi*.."

"Noinkohan."

"OIen sanonu miehellenikin että *mitä se minussa näkee kun en osaa juuri mitään.*"


Onneksi minulla ei ole aloittajan kaltaista äitiä, anoppia tai miestä, joka ajattelee täsmälleen kuin omat siskonsa ja veljensä.

Hei Kristiinaminiä

Iloitsen kanssasi, kun kerrot, että sinulla on ystävällinen ja avulias anoppi ja lastesi mummo.

Sen sijaan tuntuu surulliselta, että vertailet itseäsi anoppiisi.
Vertailu on inhimillistä, mutta sitä vastaan pitää taistella. Se on pelkkä sumuinen mutakuoppa josta ei nouse hyvää. Kahta samanlaista elämänkohtaloa ei edes ole, että voisi vertailla, kumpi elämäänsä paremmin elää. Anoppisi on kuusikymppinen ja elänyt monta kymmentä vuotta enemmän kuin sinä ja hänen lapsuutensa ja aikoinaan pienten lastensa äitiyskin on aivan erilaista, kuin mitä sinä nyt elät. Jokaisella on oma tiensä, eikä sitä tietä ole siksi, että sitä mitattaisiin tai punnittaisiin, vaan siksi, että sitä elämän tietä saa käydä eteenpäin jokainen omalla tavallaan. Täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan, ei myöskään täydellisen mitätöntä. Meissä jokaisessa on hyvää ja huonoa ja sen tosiasian me joudumme jokainen hyväksymään.
Mitä tarvitsisit, että riittäisit itsellesi?
En usko, että se auttaisi, että hankkisit äkkiä itsellesi taidot ristipistoista jousiammuntaan.
Vaan se auttaa, että katsot itseäsi kipuinesi, repaleinesi, epäonnistumisinesi mutta näet myös yhtaikaa onnistumisesi, kauneutesi, elinvoimasi ja oppimiskykysi.
Jos oikealla tavalla rakastat itseäsi, autat myös lapsiasi hyväksymään itsensä sellaisina kuin ovat, vertaamatta muihin

Meiju, diakoni

Minua jäi ihmetyttämään tuon alussa olevan vastaajan kirjoitus, kuinka on outoa, että anoppiasi näin paatoksella palvotaan ja pidetään yli-ihmisenä. Kuitenkin kirjoitit vain yhdessä lauseessa, että miehesi sisarukset naureskelevat, että jos jotain ei osaa, niin pitää kysyä äidiltä.

Minusta tuossa ei ollut mitään paatoksellisuutta eikä jalustalle nostamista. Onhan minullakin sellainen aviomies, joka osaa korjata vaikka mitä ja sisarukset häntä tässä paljolti hyväksi käyttävätkin, mm. korjauttavat autonsa ja muut laitteensa hänellä ja puhuvat ihan yleisesti, kuinka X osaa kaiken, niin kukaan ei silti häntä mihinkään jalustalle nosta eikä paatoksella palvo.

Kauheata ylireagointia aina näillä palstoilla. Ilm. tuollakin kirjoittajalla itsellään joku alemmuudentunto jotain toista kohtaan, joka hänen mielestään on saanut ansiotonta arvostusta.

Ap, usko anoppiasi, kun hän sanoo, että hänen ikäänsä mennessäsi sinäkin osaat vaikka mitä, vauvojen ja pikkulasten kanssakin oppii olemaan taitava vain olemalla näiden kanssa ja niitä hoitamalla, ei muuten. Ruuanlaitossa ei ole mitään ihmeellistä, tekemällä oppii. Käsityöihmiset ovat tietysti oma lajinsa ja jos anoppisi sattuu olemaan sellainen, niin sitten on. Varmasti on asioita, joita anoppisi ei osaa, hän ei vain niitä taitoja sitten erityisemmin tarvitse.

Älä missään nimessä ole kateellinen anopillesi! Ole iloinen siitä, että sait kivat appivanhemmat. Täältä saa lukea niin paljon kauhutarinoita pahoista anopeista, että kerrankin löytyy anoppi, josta ei voi sanoa pahaa sanaa.

Minunkin ensimmäinen anoppini oli sellainen äärimmäisen taitava ja näppärä ihminen lähes kaikessa ja periaatteessa ihan ystävällinenkin, mutta rasittavaa oli se, että hän oli sitten myös sellainen besserwisseri, joka "tiesi" ihan kaiken. Todellisuudessa ei hän kaikkea tiennyt, mutta ainakin esitti. Ei minulla hänestä kuitenkaan huonoja muistoja ole ja joitakin taitoja ehdin häneltä oppiakin elämäni varrelle.

Mieheni kanssa päätettiin vältellä kokonaan eräitä hänen puolen lähisukulaisia, kun sanalla sanoen tuli mitta vihdoinkin täyteen siitä, että puhuivat vain yhdestä asiasta: mitä taas ostettiin, ja mitä te tienaatte, ja onko paljon ylitöitä. Ei tietenkään koskaan kerrottu omia palkkojamme.

Sitten samaan syssyyn nämä toistivat kuorossa " ei se raha tärkeää ole, mitä sillä tekee"

No, koettakaa nyt päättää, mikä on pahempi.

Siksi jäi väliin oikea isänpäivä (mentiin ennen) ja myös joulunpyhät (mennään tapaninpvnä), koska emme halua pilata omaa joulurauhaamme ja aikaa miehen vanhempien kanssa sillä, että pitää joulupöydässä kuunnella toisten rahajuttuja. On jotensakin törkeää kertoa pöydässä, mitä saa eläkettä, samalla kun omat vanhempansa saavat molemmat todella pientä.