Äitini on 67-v terve ja asuu yksin. Ei käy missään ja harrastuksetkin on lopettanut. Tuijottaa aamusta iltaan telkkaria. Valittaa puhelimessa ihan joka ikinen kerta kun käymme niin harvoin. Hän ei tule koskaan meille,on kuulemma niin hankala lähteä. Olen tarjoutunut maksamaan junaliput edes-takas. Äidillä on myös auto ja ajaa sitä lyhyitä matkoja. Äitini on hieman masentunut: jutut pyörii sitä yhtä ja samaa ja mistään ei tule uutta asiaa kun ei käy missään eikä näe ketään. 30 vuotta vanhaa perintöriitaa vatvoo ja suhteellisuudentaju asioihin on mennyt jo ajat sitten. Jokainen saa toki valita eläkepäivänsä niin kuin tahtoo mutta äidistä huomaa ettei ole tyytyväinen elämäänsä. Olen ehdottanu teatteriin menoa ja konserttiin menoa,mikään ei käy,on kuulemma niin vaikea lähteä. Hän odottaa vaan viihdytysjoukkoja kotiinsa. Olisiko ideoita miten käsitellä tätä asiaa?
Mitä tehdä mökkiintymiselle?
80
419
Vastaukset
- äidin tytär
Enpä ole asiantuntija, mutta tuntuisi, kuin kaiken takana olisi jonkin tasoinen masennus.
Yleensä hänen ikäisensä ovat vielä lujasti elämässä kiinni.
Varsinkin, jos fyysinen kunto on OK.
Toisaalta, ette voi häntä mihinkään pakottaa, mutta kannattaisiko kuitenkin yrittää jutella asiasta. Oman äitini loppuelo oli samanlaista, siihen ei kuulunut enää hänen lisäkseen kuin me. Vaikka oli vuosia äitiäsi nuorempi kuollessaan.
Se oli meillekin, jos oli äidillekin raskasta aikaa. - huolestunut5
Tuo mökkiintyminen ja neljän seinän sisälle jämähtäminen pahentaa alakuloa ja kun ei halua lähteä enää aikuisten lasten luo vaan meidän pitää aina mennä sinne koko revohka. Tämä on kovin yksisuuntaista. AP
- äidin tytär
Teillä on oikeus elää omaa elämäänne, ei äidilläsi ole määräämisoikeutta siihen.
Tuleeko joillekin vanhoille uusi uhmaikä, olen sellaisestakin kuullut.
Ei tekisi mieli usuttaa tekemään mitään äitisi selän takana, mutta olisiko joku asiantuntija olemassa, jonka kanssa voisit asiasta keskustella.
Pelkkää hyväähän äidillesi haluat. Hienovaraisuus on joskus vaikeata.
Jämähtyneisyys, pysähtyneisyys näkyy aivojen rtg kuvissa. Ei kai se vaarallista ole, seniiliyttä kylläkin. Itse olen häntä (67v.) 8 vuotta vanhempi.
Alkaisin jämähtää aloilleni 4 vuotta sitten. Hyväksyn "kehityksen". Käymään ei olemaan on mottoni.- pensionista
Taitaa olla tyypillistä. Anoppini ja oma äitini olivat samanlaisia.
Anoppi lähti viimeiselle matkalle omasta talostaan jossa hän oli kaikessa ulkopuolisen avun varassa liikuntarajoitteensa vuoksi.
Oma äitini tuskaili ok:n asumista mutta ei suostunut muuttamaan vaikka kerran hänelle valmisteltiin rivarikaksioon muuttoa.
Kerrostalo oli täysin pois laskuista.
Pakon edessä tuli lähtö palvelutaloon ja sieltä pitkäksi ajaksi "viimeistelyhalliin".
Kumpikaan ei suostunut lähtemään mihinkään aktiviteetteihin vaan kaiken oli tapahduttava heidän taloissaan. - jossain mättää
ja on sellaisiakin vanhempia, jotka ei edes soita kun on liian kallista ja odottaa et lapset soittaa...
- toisinpäin
on olemassa äitejä joita lapsi edes muista, jostain on saanut päähänsä ettei edes perintöjä ole jaettu
kun mukana on vihaa ja syyttelyä äiti ei halua vastata tyttärensä puhluihin, ei viestehin, ei olla missään tekimisissä kun kaikesa saa vai pahan mielen - 100keinoa ketulla
sinulle huolestunut5
Aluksi oli hyvä neuvo, antakaa mummin olla, mutta kun luin loppuun, niin se olikin huono neuvo.
Ilmeisesti ette asu kovin lähekkäin ja todennäköisesti äiti ei halua muuttaa edes lähemmäksi teitä, joten....
- hankkikaa hänelle "äly" puhelin, jolla voi lähettää ääniviestejä, joita hänen on sitten pakko opetella myös käyttämään. (Virike)
- hankkikaa hänelle tietsikka ja opettakaa hänet sitä myös käyttämään, siis vaikka kirjoittelemaan tänne.;)) (pelaan pasianssia)
- etsikää joku viikon/parin mittainen "kuntoutus", jossa on myös muuta toimintaa, kuin hierontaa.
En kyllä tiedä itsekkään, onko moisia edes olemassa, mutta olin joskus Invaliidisäätiöllä kuntoutuksessa ja siellä oli sellainen askartelu kerho, johon menin katsomaan ja innostuin kovin. Samoin oli Ruissalossa kankaan kudontaa, josta myös innostuin kovin. Pari villa shaalia tuli valmiiksi.
Itse olen 71-v, ajan autoa lyhyitä matkoja, mutta harvoin. En halua lähteä mihinkään ja ketään en ainakaan kotiini kutsu. En myöskään osallistu mihinkään "viriketoimintaan", jota täällä on runsaasti.
Lapseni, joka asuu lähellä lapsineen on myös sellainen "pakkopulla", koska en jaksaisi lähteä sinnekkään, mutta olen luvannut, että käyn heidän pyykit silittämässä. Voi, ei, taas niitä on kertynyt paljon, koska heillä pestään vaatteet ilmeisesti joka käyttökerran jälkeen?
Voi olla, että olisi parempiakin ideoita, jos minulla ei olisi varmuutta, että aina voin lähteä johonkin ja ei ole pitkä matka mihinkään.
Keksi sinä, kuinka minut saisi edes joskus lähtemään sauvakävelemään? Laiskuuden huippu onkin, että kerään roskanikin siten, että vien ne sitten, kun lähden autolla johonkin!:))) - ikkunasta katsoen
On niitä ylitsepääsemättömiä esteitä minullakin.
Olisi kaksikin paikkaa junamatkan päässä jossa voisi tavata sukulaisia ja ja lapsuuden aikaisia naapureita, vaan kun ei.
Olen autolla tottunut tekemään pitkiäkin matkoja kesäaikana, mutta juna minulle ei oikein ole mieluinen.
Jokin tuntuu olevan pelottavaa junassa? mikä? - meitä on moneksi
Junassa on ihanaa istua, ja ennen menen sillä kuin itse ajan autolla.Samalla näkee monenlaista ihmistä ja kuulee, yksin autossa on aika yksinäistäkin.
- Eräskin elämäntarina
Tunnen perheen, jossa isä alisti äidin täydellisesti myös tyttärensä kanssa kimpassa, sillä äiti piti huolen kaikesta vaikeasta
saunan lämmittämisestä pyykkeihin ja silittämisiin, mattojen ulosviemisiin ja puhdistamisiin, ruuan laittamisiin ja navetassa eläinten ylläpitoon, sisällä ihmisten, kaikki oli hänen huolenaan lapsen hampaiden pesun opetusta ja ravinnon terveellisyyttä myöten.
Mitä teki isä?
Pienestä asti hän otti äidin puhtaisiin pukeman tytön kyytiinsä, ja vei Shellin baariin juomaan limonaadia ja syömään "hyvää", kuten isä asian ilmaisi.
Kumpaan tyttö ihastui, isään vai äitiin?
Itse voitte päätellä.
Isän sukulaiset syrjivät äitiä, kun lapsikaan ei oikein hänestä sillätavalla tykännyt kuin isästä.
Isä syytti äidin sukulaisia siitä, että tytöstä tuli hänen mielestään ylikoulutettu ja että tyttö ei ottanutkaan miehekseen isän hänelle valitsemaa paikallista,
vaan muutti pois kotoa, kaupunkiin virkaan.
K.o. sukulaisella ei ollut mitään tekemistä tyttären valintojen kanssa.
Silti isä alkoi suurissa perhejuhlissa huudella ilkeyksiä k.o. sukulaiselle, mikä vähitellen etäännytti sitten tuon sukulaisen.
Äiti on nyt vanha, mutta edelleen hän on tuon isän omaishoitajana. - Lapsensa parasta
on nainen ajatellut ohi omien tarpeittensa, joku vielä sietää miehen juomista, pelaamista ja muiden kanssa vehtaamista.
Tiedän myöskin yhden, jota mies kävi vonkaamassa loputtomasti, vaikka tyttö oli vastahakoinen.
Sitten miniän tulo kotiin pani menemään sen kaa naimisiin aivan liian nuorena ja vastoin omia haluamisiaan. - äidin tytär
Vielä sanon, että yritä saada äitisi lääkäriin.
Masennus ja erakoituminen ovat usein dementian oireita. Niin kyllä olis hyvä jos vanhuksilla yleensä olisi vielä vanhanakin jokuläheinen . Niinkun kaikilla iläpolvilla on . Ja kun tytär on nyt huomannut että äiti erakoituu olis lähestyttävä varovasti asiankanssa koska me ollaan hyvin tarkkoja
Sanon me koska tiedän itsestäni .
Läheiset takkailee vanhusta "että eikös se nyt olekkin sitten sitä alkavaa dementtiaa" Jos näitä luulotteluja saa kuulla voi olla että ei haluakkaan minnekkään tarkastuksiin .
Asia on otettava puheeksi normaalista kunto tarkastuksesta .
Ei kaikki jotka joskus potee masennusta ole ollenkaan merkki Muistisairaudesta ,
Mutta hyvä on masennukseenkin saada lääkitys.
Ja se on lääkäri joka tekee diknoosin .- jjjaanab
Mutta mutta
voi olla niinkin
ja onkin, että vanhus ei lähde yhtään minnekään, ei lääkäreihin ei sairaaloihin, eikä muihinkaan.
onko pakko! - m,a+l.
jjjaanab kirjoitti:
Mutta mutta
voi olla niinkin
ja onkin, että vanhus ei lähde yhtään minnekään, ei lääkäreihin ei sairaaloihin, eikä muihinkaan.
onko pakko!Voihan lääkäri tulla kotiin.
- sääliksi käy
äitiä
tuollaisen ''isännän sukulaistensa'' sorsittavana,
mistä 'Eräskin elämäntarina' kertoo. - Ihan kivaa
Opeta internetin käyttö. Keskustelupalstoja, pelisivuja jne.
Saattaa ilahtua jokapäiväisestä yhteydenpidosta vaikka toiselle puolen maailmaa. - nmnmmn8787787878
Ihmisellä on lupa mökkiintyä.itse päättää.
- Ei hyvä päätös
Nii-in, ihmisellähän on 'lupa' tärvätä terveytensä ihan millä viisiin kehtaa.
- matin kohtalo
Nii-in
Se että haluaa elää omaa elämää ilman rinta- tai lähisukulaisia ei välttämättä ole "terveyden tärvelemistä".
Minulla ikämiehenä on tullut tälläinen tuntu, etten ota toistaiseksi yhteyksiä omaisiini. Joskus soitellaan ja joulukortit lähetetään.
Kaikella vaan on aikansa, niin se on. Aivokuvaus vahvistaa dementiani. Tälle kehitykselle ei ole lääkkeistä isompaa apua. - ----,,,,
matin kohtalo kirjoitti:
Nii-in
Se että haluaa elää omaa elämää ilman rinta- tai lähisukulaisia ei välttämättä ole "terveyden tärvelemistä".
Minulla ikämiehenä on tullut tälläinen tuntu, etten ota toistaiseksi yhteyksiä omaisiini. Joskus soitellaan ja joulukortit lähetetään.
Kaikella vaan on aikansa, niin se on. Aivokuvaus vahvistaa dementiani. Tälle kehitykselle ei ole lääkkeistä isompaa apua.Lääkkeeet ainakin hidastavat taudin kehittymistä.
- masan k.
----,,,, kirjoitti:
Lääkkeeet ainakin hidastavat taudin kehittymistä.
Taudilla on vaihehistoriansa. Minulla vielä tässä vaiheessa se ei ratkaisevassa määrin haittaa hiljaista yksineloa.
Menen lääkäriin sitten kun voimat vielä enemmän loppuvat. Muistiklinikan testaaja sanoi, ettei muistini ole hälyttävän huono.
Sekin että onko voimien väheneminen olisi dementian syytä. Tiedän vanhoja miehiä, joilla toimintatarmoa kyllä on, mutta tekemisissä ei ole oikein mitään mieltä.
Heille laitokseen ja lääkityksi joutuminen on paha paikka.
Jos ruvetaan holhoamaan vanhuksia -- sehän on j lainvastaistakin --siihen on oltava lääkärintodistus että ihminen on itselleen ja lähiynpäristölleen vaarallinen -- ja sairas , eikä tosiaan pysty huolehtimaan itsestään .
Ködinhoitajankin on oltava vaan vanhuksen tarpeita auttamassa ei määräämässä vastoin vanhuksen toiveita vastaan ,
Hoitokodeissa tehdään monasti vastaan vanhuksen elämän rytmiin tottumattomia toimia -- sielä tehdään niinkun heille sopii --
Vanhukselta otetaan hänellekuuluva määräämisoikeus .
Monasti hoitokoteihin joutuu myös ihan järjissäänolevia vanhusia ja heitä kohdellaa kun laspsia .
Samaa ajattelen tämän 67 vuotiaan ihmisen kohtaloa -- olisi otettava hänen toiveita huomioon .
Tällaisessa tapauksessa kun ihminen on vielä melkein työikäinen --nykyisen mittapuunmukaan ,on asiaa paremmin ajateltuna hänen tilastaan hyvin vaikea sanoa mitään.- °M°
Sääliksi on käynyt alusta alkaenkin ja siksi menimme käymään aina vaikka matka oli sen aikaisilla teillä varsinkin Suomessa poikkisuuntaan aivan mahdottoman vaikea. Ja meillä oikein pieni auto, jossa vielä takapyörien pullitumat sisälle päin, sinne oli kaikki lapset saatava mahtumaan.
ja ei kun matkaan.
Lapsille se teki pahaa ja siellä perillähän se isäntä juotti salaa viinaa appelsiinimehun seassa vaikka odotin lasta. Se mies on ollut myrkkyä kaikille.
Ja yhtäkään pahaa sanaa en ole siitä aikaisemmin sanonut, kun yritin suojella sitä vaimoansa.
Että se jaksais sen kaa.
Olisi kai ollut parempi antaa sen puhua tuskansa pois, mutta ei siinä ajassa kerennytkään, kun piti jotenkin saada se käynti järjestymään niitten lastenkin osalta. Surkeeta touhua alusta alkain.- kp.
Sillon mentiin kun se vaimo pyysi ja pyysi sinnikkäästi. Ei muuten.
Ja vietiin kuukauden palkka mennessämme. Ja jääkaappi. Tiskikoneen toi toinen vieras.
- Tuokin, että
tuijottaa aamusta iltaan telkkaria...säälittää, se koettaa paeta todellisuutta ja löytää edes jotain iloa -
- kuusisto piia
Suora linkkinyt.fi/a1305900729976
- uudelleen viel
- 1 mökin mummu
No enpä tiedä noista dementtiepäilyistä
- onko ylipäätään ihmisen pakko kaikkea muistaakaaan ja pääkopassaan kantaa,
eikö se rittä että arjestaan kuta kuinkin selviää
Perustarpeet hoidettua plus jos on sairautta, siihen asianmukainen lääkitys otettua.
Jos takana on liki 40 v kolmityöuraa, kotona olosta voi myös nauttia, hiljaisuuudestaa ja levostakin, kenties elämässä eka kertaa semmoinenkin jakso
kuin itselläni.
Radiosta tulee hyvää musiikkia pitkin päivää ja RSO:n konsertit ovat mielestäni hienoja. Elokuvia katson joskus, lehtiä ja uusimpia kirjoja. Soittelen itsekin ja edelleen opettelen uusia nuotteja ja kappaleita. Käsityöt ja kutominen on harrastus, sukkia pakanoille, vaikka tyttäreni joskus ilmoitti etteivät ole enää pakanaiässä. Ulkoillessa tapaa joskus naapurin vanhuksia, auttelee jos on tarvis ja vaihtaa kuulumisia. Lastenlapsia on joskus ikävä, heitä mielellään tapaisi useammin mutta vanhemmilla on omat työnsä ja kiireensä.
Joskus unohtuu ikkunasta seuraamaan lintulaudalla vierailijoita, siitäkin on iloa.
En 1 mökin mummu kirjoitti:
No enpä tiedä noista dementtiepäilyistä
- onko ylipäätään ihmisen pakko kaikkea muistaakaaan ja pääkopassaan kantaa,
eikö se rittä että arjestaan kuta kuinkin selviää
Perustarpeet hoidettua plus jos on sairautta, siihen asianmukainen lääkitys otettua.
Jos takana on liki 40 v kolmityöuraa, kotona olosta voi myös nauttia, hiljaisuuudestaa ja levostakin, kenties elämässä eka kertaa semmoinenkin jakso
kuin itselläni.
Radiosta tulee hyvää musiikkia pitkin päivää ja RSO:n konsertit ovat mielestäni hienoja. Elokuvia katson joskus, lehtiä ja uusimpia kirjoja. Soittelen itsekin ja edelleen opettelen uusia nuotteja ja kappaleita. Käsityöt ja kutominen on harrastus, sukkia pakanoille, vaikka tyttäreni joskus ilmoitti etteivät ole enää pakanaiässä. Ulkoillessa tapaa joskus naapurin vanhuksia, auttelee jos on tarvis ja vaihtaa kuulumisia. Lastenlapsia on joskus ikävä, heitä mielellään tapaisi useammin mutta vanhemmilla on omat työnsä ja kiireensä.
Joskus unohtuu ikkunasta seuraamaan lintulaudalla vierailijoita, siitäkin on iloa.
EnSama täälä -- yksin elelen Jerrycottoninkanssa koira vaan tuntuu olevan vanhuudenhöperö jo -- 13v 8kk on hänellekkin jo tehnyt tehtävänsä. Onneksi ei pisaile sisälle niinkun aikaisempi koirani Kettuterrieri joka eli 11 v ,en kyllä sitä käyttänyt näin usei ulkonakaan kun jerryä
Olen monasti ajatellut ,että tämän hetkinen elämäni on parasta aikaani -- ei huolta muusta kun itsestäni .
Olen aikani huolehtinut liikaakin lastenlapsistakin --nyt niitä on jo lastenlatenlapsiakin . Ja isomummu sano kun huomasin että jo kolmas sukupolvi on tulossa --että minun lasten hoitoni on sitten loppu-- ja ei olla pyydetty -- mikä onkin ihanaa -- koitan vaan pitää oman huushollini itse kunnossa - Kysyvät joskus että pärjäänkö ..ja sanon että kyllä pyydän sitten apua kun en .
Pankki asiatkin menee hienosti tällä tietsikalla .
Voi olla että olen nuorena jäänyt leskeksi ja kanssa kerkisin sitäkin avio elämää kokea -- niin on vaan tottunut tähän yksin olemiseen .
Onneksi ei pahemmin hormoonitkaan hyrrää enään .
Mutta kun näen vanhoja paria käsikoukkua kävelevän -- pikkusen riipasee sydänalasta ,miksei minulla ole ketään .- Caesar4
1 mökin mummu kirjoitti:
No enpä tiedä noista dementtiepäilyistä
- onko ylipäätään ihmisen pakko kaikkea muistaakaaan ja pääkopassaan kantaa,
eikö se rittä että arjestaan kuta kuinkin selviää
Perustarpeet hoidettua plus jos on sairautta, siihen asianmukainen lääkitys otettua.
Jos takana on liki 40 v kolmityöuraa, kotona olosta voi myös nauttia, hiljaisuuudestaa ja levostakin, kenties elämässä eka kertaa semmoinenkin jakso
kuin itselläni.
Radiosta tulee hyvää musiikkia pitkin päivää ja RSO:n konsertit ovat mielestäni hienoja. Elokuvia katson joskus, lehtiä ja uusimpia kirjoja. Soittelen itsekin ja edelleen opettelen uusia nuotteja ja kappaleita. Käsityöt ja kutominen on harrastus, sukkia pakanoille, vaikka tyttäreni joskus ilmoitti etteivät ole enää pakanaiässä. Ulkoillessa tapaa joskus naapurin vanhuksia, auttelee jos on tarvis ja vaihtaa kuulumisia. Lastenlapsia on joskus ikävä, heitä mielellään tapaisi useammin mutta vanhemmilla on omat työnsä ja kiireensä.
Joskus unohtuu ikkunasta seuraamaan lintulaudalla vierailijoita, siitäkin on iloa.
EnMinusta olet oikeilla jäljillä. Oikein onnittelen !Vaikka kaikki ihmiset ovat vähän erilaisia kaikki vanhenevat, ja se tapahtuu heidän omalla tavallaan. On jokaisen ihmisen oikeus vanheta omalla tavallaa. Sitä eivätpolitikot hyväksy. Vanhuuteni on ihan yllättävän vaikeaa ja välillä jopa keittää yli. Eipä olisi uskonut !
- Käyn miettimäään
Hei, minäkin täällä, käyn miettimään. Olen samaa ikäluokkaa kuin mistä tässä keskustellaan. - Minäkin olen majoittunut kotiini, oikein noin olan takaa. Erakoitumista ilmassa ja jotensakin kaikkien toimintojen hidastuminen ja nopeampi väsyminen tekee sen, ettei päivään mahdu just mitään. Esim. jokin päivä on huushollin tekemistä, seuraava pv vaikkapa sauvakävelylenkki tai muuta liikuttavaa, sitten on pakko olla tyhjä päivä palautumispäivänä edellisistä. Usein on pakollista terveydenhoitoon liittyvää käyntiä ja sellainenkin asia vie koko päivän, valmistautuminen sinne (vanhempana alkaa jännittää asioita), kaiken kokeman käsitteleminen ja kun kotona, ei jaksa kuin huilia, tv:n ja läppärin kanssa. Jotenkin ei ehdi eikä jaksa mitään ns. virikkeellisiä asioita.
Myös minulla on samankaltaisuutta aloittajan äidin kanssa siinä, että mikään ei tunnu houkuttelevalta. Ei ne aina mainitut teatterit, elokuvat ja muut kerhot ja yhdessä harrastamiset. Minua ei huvita yhtään, ei yhtään kiinnosta. Noissa em. paikoissa koen oloni erittäin epämukavaksi, epäviihtyisäksi, ihan kärsimystä. Niin ovat jotkin päiväaikaiset seniorikahveetuksetkin esim. seurakunnassa. Minä en koe pitäväni ja olevani kiinnostunut niistä muista ihmisistä, enkä koe että hekään minusta. Tilanteiden jälkeen on vain turhautunut olo. Minulla helposti tunne etten kuulu joukkoon. - Omia ystäviä, nykyään sanotaan kavereita, on olemassa ja niihin pidän yhteyttä näillä teknisill vempaimilla, harvoin tapaamisia sovitaan. Tapaamisetkin ovat minua alkaneet turhauttamaan, kun en tiedä enää yhteisiä asioita. Ihan kuin asiat entisten kavereiden kanssa loppuisivat. Myös ikäluokkani sairastamist ja kaikenlanen muuttuminen tekee sen, että kuin luonnostaan eroamme ja jäämme koti-ihmisiksi. Siinä kokee myös turvaa ja saa olla vaivojensa ja remppojensa kanssa ihan ns. piilossa, nekin häritisevät sosiaalisuutta.
Myös on tunne, että kaikki on jo nähty ja koettu, riittävästi. Asioista ei enää saa uutta, asiat ja tekemiset kiertävät samaa kehää tässä iässä. Kun on kotona pienten askareidensa sekä lukeminen, netti, tv, radio -kanssa, niin se on alkanut voittaa ihmisten kanssa olemisen. Ihan kuin minä vasta nyt olisin alkanut tajuta ihmisten ei-vilpittömyydenkin sekä esim. arvostelun/arvioinninhalun. Ei noissa ns. harrasteissa pystyisi olemaan oma itsensä. Tässä iässä ei enää voi läheisiä, luotettavia ihmisiä saada, eikä kukaan oikeasti jaksa kuunnella ketään.
Tässä syitä, jotka minulle tuli mieleeni aloittajan äidistä. Minä kuitenkaan en mitenkään myöntäisi olevani negatiivinen ja valittava. Tosin sairastelemiset häiritsevät ja niistä tulee mainittua. En myöskään yhtään tykkäisi, että kotonani ketään kävisi. Sinkkukin olen eikä lapsia, joten ihmissuhteet enimmäkseen vieraista, mitkä näköjään iän myötä väljähtyvät, puolin ja toisin. - Ei saa sääliä itseää
Palautumispäiviä pitää ihminen usein pelkästä itsesäälistä, joka on yksi tuhoisimmista tunteista.
Siitä vain oikein kova lenkki, ja jälkeenpäin tuntuu hyvältä. Virtaa löytyy yllättäen vielä kaikkeen muuhunkin. Tuossa edellä on kolme vietiä, jotka itseäni miellyttivät. (yks mökin mummu, ullamirjami ja käyn miettimään).
Kirjoitukset osoittivat selkeää järjen juoksua. Aina kun julkiseen keskusteluun tulee jokin asia se "pakkaa" muuttumaan yksipuoliseksi, ainakin siinä vaiheessa kun se tulee politiikan tekijöiden suuhun.
Puhuttaessa yksinäisyydestä ja siitä ketkä ovat yksinäisyydestä kärsiviä on ihan tärkeä asia ja sellaisten ihmisten eteen toivotaan lähimmäisen ja tietysti jälleen yhteiskunnankin apua.
Palstalla on joskus keskusteltu pitkään yksinäisyydestä käsitteenä. Tultiin siihen tulokseen että yksinasuja ei silti automaattisesti tunne olevansa yksinäinen.
Olen huomaavinani että siinä on vanhukset jotenkin yleistämällä niputettu niin, että ilman muuta vanhus kärsisi yksinäisyydestä. Yksinäisiä vanhoja naisia etenkin on paljon. Onneksi naisia, sillä he pärjäävät omillaan mielestäni paremmin yksinasujinakin.
Ihmiset kokevat eri tavoin vanhenemiseen luonnollisesti kuuluvan sosiaalisen elämän ja muun fyysisen jaksamisen vähentymisen.
Toiset sitä surevat ja toiset löytävät tästä elämän vaiheesta taas ne parhaimmat puolet. Noissa mainitsemissani puheenvuoroissa tuo tuli hienosti esille valittamisen sijaan tämäkin puoli, kiitos niistä.
Ajattelin että miten mahtaa vaikuttaa ihmisiin nuo puheet, joissa viitataan yhteiskunnan halusta siirtää lapsille osavastuuta vanhemmistaan. Tässäkin on tapauksia laidasta laitaan, mutta joittenkin mielestä, joilla on jo täysi työ pyörittää omaa arkeaan asia tuntuisi mahdottomalta ja olo tulee vaivaantuneeksi.
Sitten kun vanhukset vanhoille ominaiseen tapaan pyytävät jälkikasvuaan luokseen käymään, niin toivomusten toistuessa tuo alkaisi rasittaa, kun "onhan me käyty".
Silloin tuntuu että tähän rakoon aletaan ikäänkuin huolestua ettei se vanhus lähde sieltä mökistään mihinkään, telkkaria väin töllöttää. Lähtisi niihin harrastuksiinsa missä ennenkin kävi.
Jotenkin järjellä tuo tilanne olisi hoidettava. Hyvistä suhteista on hyviä muistoja sitten kun haudalle äitienpäivinä kukkia vie.- Käyn miettimäään
katleija, hyvinpä vielä laajensit näkymiä.
Omaan puheenvuorooni vielä lisään, että itse en todellakaan välitä vieraista, eri asia on jos joku joskus jostakin syystä käy auttamassa; vierailut ja kaikenlaiset kahvittelut ja 'virkistäytymiset' (vain yhdestä näkökulmasta ajateltuna) eivät todellakaan huvita kaikkia ihmisiä. Vanhemmiten ainakin minä tykkään olla just oma itseni, ja viihdyn itsekseni, mutta tarvittaessa pärjään sosiaalisesti oikein hyvin.
Mielestäni ihan hassu mieleentulema ekaan kommenttiini oli tuo käsite 'itsesääli'. En millään käsitä, mistä se tulee? Siis jos joku sanoo, ettei nyt jaksa sitä ja sitä, vaan nyt sujuu parhaiten tämä ja tuo, niin kuka voi ilmoittaa, että olen itsesäälinen, ethän pääni sisälle näe. Ja yleensäkin jos joku sanoo sanat 'en jaksa', niin kyllähän se siis tarkoittaa sitä, mitä se sanoo. - Aivan liian kapeasta kulmasta katsellaan, mitä ikääntyvä ihminen, kuten po. 67-vuotias haluaa ja miksi haluaa mitäkin. Ei todellakaan ole yhtä muottia, mihin ihmisen laittaa.
Itse harrastan esim. asioiden tutkimista ja pohtimista, seuraan sekä syvällisiä, tiedollisia ja älyllisiä asioita. Helposti koen turhautuneisuutta jonkin teennäisesti kokoonpannun seniorikokouksen puheenaiheista, todella tylsiä ja arkisia, varsinkin naisilla! En todellakaan viihdy.
Tuli mieleen esimerkinomaisesti sekin seikka tuosta kun käsketään teatteriin sun muihin kokoontumisiin, että erittäin usealla ikäluokkamme henkilöllä on kuulon alenemaa, mikä tekee aika hankalaksi (turhaksi) tietyt tilanteet. Itsestään selvää. Nuori polvi ei myöskään käsitä kaikenlaista epämukavuutta, jota voi pitkään istumisesta eri ihmisille tulla ja vaikka sitä, että hyvin monien pitää käydä rasittavan usein vessassa. Tuo em. suhteutettuna siihen, että mikä sitten on se anti, vaikkapa teatterista. Sanoisin ettei anna riittävästi.
Poimin tuolta edeltä vielä tämän "... ikään kuin huolestua ettei se vanhus lähde sieltä mökistään mihinkään, telkkaria väin töllöttää. Lähtisi niihin harrastuksiinsa missä ennenkin kävi. ..."
Eihän siis kenelläkään mikään asia jatku ikuisesti. Harrastuskaan. Tällainen mentaliteetti tässä ketjussa tulee esiin, että pitäisi olla kuin ennen. Ei todellakaan, haloo!
Fiksusti seurattuna tv:n ohjelmatarjonta on kyllä antoisaa, kun sen oikein oivaltaa. Se juttu on valinta. Kanavia näkyy todella paljon. Mutta tv ei ainakaan itselläni ole ykkönen, vaan radio, minkä jälkeen sekä netin kautta että paperinen lukeminen. Radiossa aktiivikäytössäni on noin kuusi kanavaa, muistan ulkoa ison määrän ohjelmia, sekä tietopuolisia että musiikkia, joiden välillä surffailen, kun olen kotona. Välillä otan radion ulkona myös korviini.
Ok, kiitos kuuntelusta. Tässä jotakin, mitä mieleen vielä tuli, loput unohtui jo. - Kokemukseni tosiaan on, että ihmiset muuttuvat. Tuskin kenelläkään jokainen vuosikymmen on samanlainen toiminnoiltaan, muutokset ihmisen elämässä ovat vakio. Ei saisi muotittaa ketään.
- Totta on itsesäälin
vahingollisuus.
Jos on todella syytä olla liikkumatta, jos on invalidi tai sairas,
niin ettei pysty liikkumaan, silloin on syytä jäädä paikalleen.
Muuten liian helposti sorrutaan jäämään lämpimään sohvaan ja ''lääkitsemään'' itseään suun kautta.
Liikunnan ilokin on olemassa, samoin työn ilo. Niitäkään älä unohda!- ***
Miksi ihmeessä pitäisi olla liikkumatta.
Hyvä esimerkki vaikkapa Leo-Pekka Tähti, MM-kelaaja.
NIin kauan luin ainakin käsissä on voimaa, mikään ei estä liikkumasta ja voimailemasta omalla tavallaan.
- ei kahen mökin loukk
Onneksi vaan on ympäri vuoden asuttava mökki. On sekin huoli pois, että joku sinne mökkiin murtautuu. Eikä tarmoakaan riitä enää kahden huushollin pitämiseen.
Verottajakin syynää, voisko mökkiveroa hiukan kiristää.
Vuokramökki tulee halvemmaksi, kuten ehkä vuokra-autokin pian kohta. - att2
Nyt vain eläkeläistannseihin, siellä on kuuma meininki sanoin nainen kun kyselin tanssipaikkaa.
- huolestunut5
Kiitos kaikille vastanneille. Tuli paljon ajattelemisen aihetta. Äitini on yksinäinen ja valittaa yksinäisyyttään mutta vastavuoroiseen ihmissuhteeseen hänestä ei ole... Hän ei halua lähteä minnekään kodistaan. Hän on kotona aamusta iltaan ja jos hän olisi tyytyväinen valitsemaansa elämään niin ei kai hän valittaisi jatkuvasti. Mielestäni ihminen on sosiaalinen tapaus ja tarvitsee ulkopuolelta virikkeitä muutakin kuin telkkaria ja ihan jotain muuta kuin olla yksin omien ajatustensa kanssa. Aivot /ajatukset kiertävät sitä samaa pientä kehää jatkuvasti. Äitini on muuten terve mutta on jotenkin tullut kotona ollessaan araksi ja ihan hassuja kuvitelmia välillä,minusta tuntuu että hän jo jännittää muita ihmisiä. Ehdotin äiti-tytär reissua Madeiralle keväällä,olisin maksanut sen. Se ei tietenkään käynyt. Äidille käy ainoastaan se että minä ja perheeni matkustaisimme ihan joka ikinen vloppu hänen luokseen häntä viihdyttämään mutta siihen ei nyt vielä aleta. Äiti on kumminkin vasta 67v ja täysin terve lukuunottamatta mökkiintymistä. Olisi joskus kiva jos äiti matkustaisi välillä luoksemme.
- jakolasku
Älä vie äitiäsi mihinkään vaan vie hänelle seurakaveriksi joku hänen lapsuus tai nuoruusystävä. Osta pullat ja kahvit heille ja anna heidän muistella vanhoja asioita.
Masentuneelta äitisi vaikuttaa. - sata keinoa ketulla
jakolasku kirjoitti:
Älä vie äitiäsi mihinkään vaan vie hänelle seurakaveriksi joku hänen lapsuus tai nuoruusystävä. Osta pullat ja kahvit heille ja anna heidän muistella vanhoja asioita.
Masentuneelta äitisi vaikuttaa.jakolaksu
Hyvä neuvo sinulta, "vie seuraksi joku nuoruus ystävä ja pullakahvit"? Todella hieno idea, mutta missä tämä äiti nyt asuu? Onko näitä läheisiä edes lähellä? - Aikansa seuraaminen!
sata keinoa ketulla kirjoitti:
jakolaksu
Hyvä neuvo sinulta, "vie seuraksi joku nuoruus ystävä ja pullakahvit"? Todella hieno idea, mutta missä tämä äiti nyt asuu? Onko näitä läheisiä edes lähellä?Tuolla toisessa ketjussa oli puhetta siitä, että kannattaa "seurata aikaansa" lukemalla lehtiä ja keskustelemassa niistä aiheista puolisonsa kanssa.
Jos puoliso lukisi ääneen hänelle silloin, kun hän joutuu puurtamaan "joka-ainoa-päiväisten hushålli-töittensä" kanssa, niin se voisi viihdyttää hänen ajatuksiaan, - viedä ajatukset laajemmille aloille, pois oman itsen surkeasta kohtalosta,
mihin on joutunut täällä Telluksella matkan tehdessään. - jakolasku
sata keinoa ketulla kirjoitti:
jakolaksu
Hyvä neuvo sinulta, "vie seuraksi joku nuoruus ystävä ja pullakahvit"? Todella hieno idea, mutta missä tämä äiti nyt asuu? Onko näitä läheisiä edes lähellä?Aloittaja ei paljasta kuinka pitkä matka äitinsä luokse on.
- jakolasku
jakolasku kirjoitti:
Aloittaja ei paljasta kuinka pitkä matka äitinsä luokse on.
tämä taas nim. merk. sata keinoa ketulla.
- sata keinoa ketulla
Aikansa seuraaminen! kirjoitti:
Tuolla toisessa ketjussa oli puhetta siitä, että kannattaa "seurata aikaansa" lukemalla lehtiä ja keskustelemassa niistä aiheista puolisonsa kanssa.
Jos puoliso lukisi ääneen hänelle silloin, kun hän joutuu puurtamaan "joka-ainoa-päiväisten hushålli-töittensä" kanssa, niin se voisi viihdyttää hänen ajatuksiaan, - viedä ajatukset laajemmille aloille, pois oman itsen surkeasta kohtalosta,
mihin on joutunut täällä Telluksella matkan tehdessään.Aikansa seuraaminen!
Halooooo? Mummihan asuu yksin, ainakin oletin näin. Minä kirjoittelin "mielipiteitäni" Hesarin kirjoituksien laitaan silloin, kun mieheni kanssa asuin, mutta kenelle nyt kirjoittaisin, koska ei ole ketään?
Kieltämättä olen miettinyt sitä, että mihin tämä vapaaehtoinen "eristenyys" johtaa?
Jotenkin en vain kaipaa kenenkään seuraa. Olen viimeksi ollut "ihmisten ilmoilla" 22.12, ruokakaupassa ja todella ihmettelin, kun eilen oli flunssan oireita, siis nenä vuoti, päätä ja silmiä särki ja aivastutti? Silloin olisin "normaalisti" syönyt valkosipulia, mutta ei ollut kotona, joten otin kolme Ibusalia pienin välein ja aamulla kaikki oli hyvin!
Jotenkin haluaisin ymmärtää tämän mummin kaipuuta tavata lapsiaan, mutta voihan se olla vain sellainen "hokema", joka ei tarkoita ihan ikävää??
Jotenkin ounastelen, jos tällä ap.kirjoittajalla olisi edes kakski lasta ja menisitte mummille joka viikonloppu, niin mummi olisi kiitollinen, kun ette tulisi ainakaan "vähään aikaan" sittenkään!!?? - sata keinoa ketulla
huolestunut5
Yritä vain ymmärtää, että äidilläsi on sisimmässään halu, mutta ei fyysisti, tavata sinua ja perhettäsi.
Tuolla alemepana jo kirjoitin oman oletukseni, sillä muistelen vain omia vanhempiani.
Äitihän aina oli iloinen, kun tulimme heille ja todella kävimme, mutta vain Joulu, Pääsiäinen, jokunen talviloma, mutta kesällä kauemmin. Aina oli minulla himo "siivota" heillä, kunnes isä "puhkesi puhumaan", että älä siivoile? Heillä kestää kauan, kunnes löydämme tarvittavat tavarat! - "Hassuja kuvitelmia"
" Äiti on kumminkin vasta 67v ... " ? 67 vuotta on "vasta" vain siinä tapauksessa, että ihminen on todella terve, voi hyvin kaikin puolin, sekä fyysisesti että varsinkin psyykkisesti.
Mutta 67-vuotias on jo kuitenkin siinä iässä, että mitä tahansa voi ja saattaa olla alkamassa. Jos "huolestunut5" asuu kauempana eikä pääse katsomaan äitiä esim. viikoittain, niin mitä sinä tiedät äitisi arjen sujumisesta. Vakavasti ja pitkälläkin taudinkuvassa olevat pystyvät skarppaamaan ällistyttävällä tavalla pieniä hetkiä, esim. omaisen lyhyen vierailun ajan.
Vietäpä vaikka viikko äitisi kanssa hänen kotioloissaan, niin ehkä saat selville jotain relevanttia, jolla joko pääset huolestasi tai sitten ... - Caesar4
Kun olin nuori kukaan Suomessa ei varmasti ollut VIELÄ sosiaalinen tapaus. Lasketeltiiinn mäkeä iltaisin kuutamossa ja oli vain yhdenlaisia tapauksia Suomessa. Osasivat pitää hauskaa ja viihtyä ja lasketella mäkeä siinä parhaassa Koiramäessä.
- erakkoluonteet
jakolasku kirjoitti:
Älä vie äitiäsi mihinkään vaan vie hänelle seurakaveriksi joku hänen lapsuus tai nuoruusystävä. Osta pullat ja kahvit heille ja anna heidän muistella vanhoja asioita.
Masentuneelta äitisi vaikuttaa.Onhan se omissa oloissaan viihtyminen joillekin ihan terveenä elämisen ehto. Jotkut voivat syntyä vähän epäsosiaaliseksi.
Ei sellaisesta kannata, edes pidä huolestua. Voi olla myös tilanne, että on ollut pakko perheen takia olla toisten hyysäri.
Sitten vapautuu moisesta taakasta ja haluaa elää yksikseen. Niin se vaion on, että toisille seura on riesa, ei välttämättömyys.
- Jos hän hoitaa
tyranniksi oppinutta miestään, vartioi, ettei se syö sokuria kun on niin paha diabetes, ja hoitaa niin kuin joku tuolla sanoi kaiken muun kotona, niin kamalan paljon on työtä ja huolta vanhalla äidillä. Lisäksi huoli kulisseista, että naaoureiden kunnioitus säilyy. Tietäisivätpä vain! Onko hänellä elämässään mitään iloa?
- dvitamiinitar
Seuraa toistaiseksi tilannetta. Itse katson nykyään hyvin vähän telkkkaria, mutta ehkä joskus koittaa se aika jolloin töllöttelen päivät pitkät. Huolehtiiko hän ruokailun, arkjiaskareet yms.? Ulkopuolinen ei hirveän paljon voi tehdä, jos joku on tyytymätön. Voisi ehdottaa jotain kurssia eläkeläisten paikoissa. Onko paikkakunnalla ystäväpalvelua? Hienovaraisesti joku voisi pyytää mukaan rientoihin.
- Kova on äidin osa!
Tuo "vasta 67 v" tuntuu pahalta. aivan kuin joku toivoisi että voi kun siitä pääsisi.
- Luki-luki ...
Mitä höpiset? Minusta aloittaja on selvästi sitä mieltä, että äidin pitää pysyä terveenä ja toimintakykyisenä vielä monta vuosikymmentä, että hänen ei vain tarvitse alkaa paimentamaan ja hoitamaan.
- Huolestunut5
Luki-luki ... kirjoitti:
Mitä höpiset? Minusta aloittaja on selvästi sitä mieltä, että äidin pitää pysyä terveenä ja toimintakykyisenä vielä monta vuosikymmentä, että hänen ei vain tarvitse alkaa paimentamaan ja hoitamaan.
Ompas täällä ilkeämielisiä vastauksia. Nimimerkeille luki luki ja kova on äidin osa niin sellaiset terveiset että mielestäni ihan selvästi kirjoitin että haluaisin että äiti joskus kävisi meillä. Mielestäni se ei ole liikaa vaadittu. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia ja mitä tarkoitin vasta 67-vuotias niin vertailukohteena on iki-ihana anoppini 75v. Hän kyllä junailee meille mielellään ja myös hän asuu yksin kuten äitini. Anoppi myös harrastaa,matkailee senioriyhdistyksen kanssa ja on reipas ja ei niin negatiivinen ja valittava. Anoppini siis tapaa myös muita ihmisiä ja hänen poikansa perhe ei ole ainoa sisällöntuottaja. Joku kirjoitti viisaasti että äidillä voi olla masennusta. Epäilen samaa ja mökkiytyminen pahentaa sitä. Kiitos kaikille vastanneille. Halusin näkökulmia ja mielipiteitä ja niitä sain.
- Rundeeraas uusix
Mitä ilkeää "luki-lukin" kommentissa on? Se on suoraan ja rehellisesti juuri niin kuin asia on.
- Oho !
Nm: Fundeeraas ...
- salaan
Oho ! kirjoitti:
Nm: Fundeeraas ...
Äitisi saattaa olla sairas tietämättä sitä itsekään tai ehkäpä hän salaa sairautensa,
sekin on mahdollista.
Ei kannata hikeentyä vastauksista, kun niitä tuli kysymään. - Niin on näppylät
salaan kirjoitti:
Äitisi saattaa olla sairas tietämättä sitä itsekään tai ehkäpä hän salaa sairautensa,
sekin on mahdollista.
Ei kannata hikeentyä vastauksista, kun niitä tuli kysymään.Kiitti asian huomaamisesta vaikka toi vastauskohta ei nyt oikkein onnannutkaan.
- käy 60 plus
palstalla niin näet varsinaiset ilkimykset.
- vakka ja kansi
Paha saa palkkansa. Törynheittäjä saa tuntea omissa nahoissaan millasta on olla pilkan kohteena.
- A M
Olen 73v minulle tuli 65sena haluttomuus elää ja tehdä mitään.Miniäni huomasi ja sanoi olisiko syytä käydä otatamassa kilpirauhaskokeet,tein käynnin kokeissa,niin siinähän se vika oli.nyt on elämä mallillaan.Kyllä lääkärissä käynti kannatti.Jos yksinäisyys painaa olisiko apu "ylös ulos ja lenkille ,niikuin Tarvajärvi sanoi.Siellä kun luontoa katselee näkee aina jotain mielenkiintoista.Toivon kaikille oikein elämänantoisaa uutta-vuotta.
- k syvä ääni
Mökkiytyminen on myös OK, mökkihöperöityminen ei hyvä juttu. Oikeastaan kerrostaloasuminen voi johtaa kerrostalohöperyyteen. Kokemusta on.
- ei vielä vanhus
En ole äiti enkä mummu mutta 67 vuotias yksinäinen kaikkien hylkäämä nainen.
Tänäänkään en ole puhunut kenellekkään,harvoin enää kukaan soittaa,melkein pitää tilata aika että jollakin on aikaa tai sopiva hetki muuten.
Jos sitten soitat ja haluat jutella,keksitään ihan selvästi "joku yrittää soittaa"syy-tarkoittaa ettei halua jatkaa.On myös niitä jotka eivät soita koskaan ellet itse soita.Ja muka ystäviä kaikki tai sukulaisia.
Olenkin tavallaan kadonnut kuvioista pikkuhiljaa,menen ja olen yksin,matkustelen bussilla paikasta toiseen ihan vain aikaa tappaakseni.
elämässä on ollut kaikkina vuosikymmeninä paljon tuskaa ja huolta muista,lähinnä suvusta ja olen imetty kuiviin huolehtien aina kaikesta.
Itselläni olisi muuten kaikki taloudellisesti hyvin,en ole tehnyt pahaa kärpäsellekkään,toisaalta viihdyn yksin mutta kun kuulee ihmisten tapaamisista ja yhteisistä vietoista hyvien aterioitten tms.matkailujen kanssa,iskee paha mieli-miksi mulle ei ole suotu tuollaista.
Itken paljon,herkistyn pienemmistäkin asioista,sillekkin jotkut nauraa,ettei se ole normaalia.
Olen ihan normaali mutta en silti kelpaa kenellekkään seuraksi.
Olen luonut visioni,tuleva yksinäinen kotiin kuoleva vanhus.- ystävyyden alku
Täällä toinen aika yksinäinen ja taustassammekin on paljon samaa. Perusasiat kunnossa mutta ihmisseuran ikävä vaikka yksin viihtyykin. Kuinkahan monta meitä löytyisi, ja olisiko meissä potentiaalia ryhtyä kavereiksi, tekemään ja menemään, jotakin pientä mukavaa. Vaikka vain kerran tai pari vuodessa että olisi jotain mukavaa odotettavaa.
Mitä tuumaatte? - ei vielä vanh....
ystävyyden alku kirjoitti:
Täällä toinen aika yksinäinen ja taustassammekin on paljon samaa. Perusasiat kunnossa mutta ihmisseuran ikävä vaikka yksin viihtyykin. Kuinkahan monta meitä löytyisi, ja olisiko meissä potentiaalia ryhtyä kavereiksi, tekemään ja menemään, jotakin pientä mukavaa. Vaikka vain kerran tai pari vuodessa että olisi jotain mukavaa odotettavaa.
Mitä tuumaatte?Olen itsekkin samaa miettinyt,missä me yksinäiset kohtaisimme toisemme.
Ihmiset on arkoja luottamaan toisiinsa,ei siinä tarvitseisi olla mitään erikoista,tavata ja rupatella,tehdä jotain spontaaniakin yhdessä.Uskaltaa elää.
Kuka perustaisi jonkun palstan tai linkin,minne tällaiset aivan tavalliset unohdetut ja muuten normaalit ihmiset voisi kirjautua vailla senkummempia odotuksia,hyväksyttäis vain toisemme sellaisena kuin olemme.
Ehdotuksia.
- Niin voi käydä kenel
le tahansa.
Mitä keinoja voisi olla avun hätätilanteessa löytymisen varmistamiseksi?
Eiväthän läheisetkään aina käy. Jos on joulun pyhät oltu yhdessä, sitten alkaa taas työaika heidän tahoillaan. - mörömummo
Jotenkin tunnistan kyllä äitisi "oireet" joita poden itsekin. Ei tule lähdettyä, pitäisi hankkia ensin vaatettakin, asiat siirtyy huomiseen, ensi viikkoon, kevääseen. Naistuttavat soittavat vain harmeistaan ja murheistaan, sama onko sitten vaikka älypuhelin tai mikä, sitä paitsi tekniikka tuntuu liian tarpeettomalta että innostuisi oppimaan. Vanhetessa kaipaa eri asioita kuin nuoret mutta ystävistä monet ovat kuolleet tai ovat vielä eristyneempiä, vanhemmat ja sukulaiset jo poissa eikä jäljellä ketään jonka kanssa muistella nuoruuden iloista aikaa. Muistelua kaipaa todella paljon. Televisiosta tulee mukavaakin ja pysyy sentään ajassa kiinni sen kautta.
Miettii olisiko joku porukka joka vaikka harrastaa ja matkustaa, sitten muistaa ettei ole ketään jonka pyytäisi kaveriksi, yksin on liian vaikea rohjeta. Paljon puhutaan yksinäisyydestä ja parasta olisi jos oman ikäiset alkaisi haalia yksinäisiä vaikka eläkepiireihin, mutta lie porukka suljettua niissäkin.
Jossain kun kuitenkin käy, niin elämys ja ilo siitä on suuri, vaikka lähtö jännittääkin.
Ei se yksinoleva ole tyhmä eikä ilkeä, useinmiten taitaa olla vain ujo.- liimii
Tervetuloa vain yhdistyksen rientoihin, kyllä meillä aiinakin uudet otetaan vastaan. Ja esim. risteilylle hyttikaveri löytyy porukoista. Sillä tavalla tutustuu. Itse olen aktiivinen ja seuraan tapahtumia, huomaan kyllä, jos joku on yksin. Toisaalta en halua, että vieras liikaa ripustautuu. Yksi esimerkki on lähellä. Naapurilleni soittelee yksi "yksinäinen" usein hyvin varhain aamulla, kello 6.
- huolestunut5
Mörömummolle! Onko paikkakunnallasi esim.eläkeliittoa? Anoppini 75v liittyi siihen ja sai sieltä uusia kavereita ja matkaseuraa. Tekevät kivoja retkiä ja matkoja. Rohkeasti vaan mukaan. Anopilla ei ollut ketään kaveria jonka kanssa lähteä mutta yhdistystoiminta on hänen mielestään mukavaa ja ei ollenkaan sisäänpäin lämpeävää.
- Niin juuei
Kiitos, nikkisi haluaisin vaihtaa mukavamummoksi. Koin sukulaissieluisuutta.
- katleija.
Ainakin kaupunkilaiselle yksineläjälle on runsaasti tarjontaa, joka antaa tilaisuuden päästä ihmisten ilmoille.
Itse olen harrastukseni löytänyt kansalaisopisto piiristä.Vuosien varrella olen käynyt kielikursseilla, piirtämässä, maalaamassa, opetellut tietotekniikkaa kuvankäsittelyineen kaikkineen. Kuntoliikuntaa olen siellä harrastanut. Nyt käyn vielä kuuntelemassa monipuolisia luentoja, sillä luennoitsijat ovat olleet erittäin hyviä eri alojen asiantuntijoita. Monen kanssa ollaan tutuiksi tultu.
Oppilasyhdistys on aktiivinen ja järjestää monipuolisia retkiä, teatteri- sekä konserttimatkoja. Matkanjärjestäjä lähettää sähköpostissa tiedon tulevista jutuista. En likikään kaikkiin enää jaksa mennä, mutta on mistä valita.
Seurakunnat järjestävät monenlaista vanhoillekin, mm Savonlinnan oopperajuhlille pääsin heidän kauttaan.
Näin pääsee tutustumaan ihmisiin, mutta kyllä se vaatii itse kultakin jotain. Sinun on hankkiuduttava itse mukaan, kas kukaan ei pakota. Positiivinen mieli on avuksi.
Onhan se selvä että iän karttuessa menot vähenevät kunkin halujen ja voimien mukaan. Jos kaikesta pois jättäytyy, nuutuu ja masentuuhan siitä kuka vain.- mörömummo
Kansalaisopisto kyllä onkin mukava ja sillä toimintaa on sivukylilläkin. Myös reissuihin pääsee kun kuljetus kiertää kylillä. Olen ollut myös innostunut kävijä mutta paljon jäi kun sairaus koetteli pitkään,onneksi oli semmoista mistä puukolla selvitään ja nyt melkein kuin uusi ihminen, naama kyllä vanha entinen, kun vielä saa kävelyvoimat palaamaan niin paranee elämä. Mahtaa monenkin ihmisen lähteminen olla vaikeaa kipujen vuoksi, ja kun pelkää ettei jaksa. Maaseudulla ei kulje enää linja autot eikä niitä porukkatakseja taideta antaa ilta aikaan.Tässäkin voisi olla tekoja sen päälle että puhutaan yksinäisyydestä.
Kirjasto myös monelle rakas paikka, saa rauhassa lukea lehtiä ja joskus poiketa kahvilla. Kirastoautoon on huonokulkuisen paha päästä mutta muuten hyvä palvelu ja hätätilassa tuovat kirjat rollaattorin koriin asti.On vain nolo pyytää niin paljon, kaikilla on työssään kiire.
Minulla on vihko johon pistän mikä kiinnostaisi ja sitten mietin onko mahdollista toteuttaa, jotain viivaan yli, mutta mitä jää, pohdin päiväkaudetkin miten sen järjestän. Kuluu aika niinkin ja välistä tuntuu kuin olisi jo ollut jossain vaikkei ole keittiön pöytää kauemmas kerennyt.
Silti on ne päivät jolloin mikään ei auta tyhjään oloon,kokee itsensä turhakkeeksi. - huolestunut5
mörömummo kirjoitti:
Kansalaisopisto kyllä onkin mukava ja sillä toimintaa on sivukylilläkin. Myös reissuihin pääsee kun kuljetus kiertää kylillä. Olen ollut myös innostunut kävijä mutta paljon jäi kun sairaus koetteli pitkään,onneksi oli semmoista mistä puukolla selvitään ja nyt melkein kuin uusi ihminen, naama kyllä vanha entinen, kun vielä saa kävelyvoimat palaamaan niin paranee elämä. Mahtaa monenkin ihmisen lähteminen olla vaikeaa kipujen vuoksi, ja kun pelkää ettei jaksa. Maaseudulla ei kulje enää linja autot eikä niitä porukkatakseja taideta antaa ilta aikaan.Tässäkin voisi olla tekoja sen päälle että puhutaan yksinäisyydestä.
Kirjasto myös monelle rakas paikka, saa rauhassa lukea lehtiä ja joskus poiketa kahvilla. Kirastoautoon on huonokulkuisen paha päästä mutta muuten hyvä palvelu ja hätätilassa tuovat kirjat rollaattorin koriin asti.On vain nolo pyytää niin paljon, kaikilla on työssään kiire.
Minulla on vihko johon pistän mikä kiinnostaisi ja sitten mietin onko mahdollista toteuttaa, jotain viivaan yli, mutta mitä jää, pohdin päiväkaudetkin miten sen järjestän. Kuluu aika niinkin ja välistä tuntuu kuin olisi jo ollut jossain vaikkei ole keittiön pöytää kauemmas kerennyt.
Silti on ne päivät jolloin mikään ei auta tyhjään oloon,kokee itsensä turhakkeeksi. - katleija.
mörömummo kirjoitti:
Kansalaisopisto kyllä onkin mukava ja sillä toimintaa on sivukylilläkin. Myös reissuihin pääsee kun kuljetus kiertää kylillä. Olen ollut myös innostunut kävijä mutta paljon jäi kun sairaus koetteli pitkään,onneksi oli semmoista mistä puukolla selvitään ja nyt melkein kuin uusi ihminen, naama kyllä vanha entinen, kun vielä saa kävelyvoimat palaamaan niin paranee elämä. Mahtaa monenkin ihmisen lähteminen olla vaikeaa kipujen vuoksi, ja kun pelkää ettei jaksa. Maaseudulla ei kulje enää linja autot eikä niitä porukkatakseja taideta antaa ilta aikaan.Tässäkin voisi olla tekoja sen päälle että puhutaan yksinäisyydestä.
Kirjasto myös monelle rakas paikka, saa rauhassa lukea lehtiä ja joskus poiketa kahvilla. Kirastoautoon on huonokulkuisen paha päästä mutta muuten hyvä palvelu ja hätätilassa tuovat kirjat rollaattorin koriin asti.On vain nolo pyytää niin paljon, kaikilla on työssään kiire.
Minulla on vihko johon pistän mikä kiinnostaisi ja sitten mietin onko mahdollista toteuttaa, jotain viivaan yli, mutta mitä jää, pohdin päiväkaudetkin miten sen järjestän. Kuluu aika niinkin ja välistä tuntuu kuin olisi jo ollut jossain vaikkei ole keittiön pöytää kauemmas kerennyt.
Silti on ne päivät jolloin mikään ei auta tyhjään oloon,kokee itsensä turhakkeeksi.Asia muuttuukin toisenlaiseksi kun sairaus kohtaa. Näin on itseni laita, silti otan riskin ja menen Kansallisteatteriin Vanja-enoa katsomaan 16.1. Toivottavasti se ohimenevä aivoverenkierron häiriö joka oli ennen joulua ei toistu sillä matkalla. Tyttären kanssa työväenopistolaisten retkelle menemme. Jos huono tuuri käy niin onhan ambulansseja saatavilla. Kuitenkin miettimään pistää mihin enää voi ryhtyä ja mihin ei. Ei voi ryhtyä toisten matkoja pilaamaan.
Niin kauan on hyvä kun itsellinen on ja asiansa pystyy hoitamaan. Harvalle onnelliselle matka katkeaa terveenä äkkiseltään.
- Kulttuuri virkistää
Asutko pääkaupunkiseudulla? Haluaisitko lähteä kulttuuritapahtumaan?
Tuntuuko yksin lähteminen tylsältä tai vaikealta? Sitä varten on kulttuurikaveri.
Kulttuurikaveritoiminta on kehitetty avuksi kaikille, joilla kulttuuritapahtumaan lähtemisen kynnys on korkea, joita yksin lähteminen ei houkuttele tai joille se on vaikeaa. Kulttuurikaveri tulee seuraksi, varaa liput puolestasi ja avustaa tai opastaa sinut tarvittaessa tapahtumaan.
Tapahtuman voit valita seuraavien paikkojen ohjelmistoista:
Konsertit:
• Helsingin kaupunginorkesteri
• Kansallisooppera (pääharjoitukset)
• Ooppera Skaala
• Radion sinfoniaorkesteri
• Suomalainen Barokkiorkesteri
Tanssi:
• Tanssin talo ry
• Zodiak
Museot:
• Ateneum
• Helsingin kaupunginmuseo
• Helsingin taidemuseo (avautuu remontin jälkeen syksyllä 2015)
• Teatterimuseo
Konsertit, teatteri, tanssi,
näyttelyt:
• Kanneltalo
• Malmitalo
• Stoa
• Vuotalo
Kaverin seurassa maksat pääslipustasi korkeintaan 5 euroa. Ilmaistapahtumiin pääset maksutta. Kulttuurikaverin seura ja opastus on ilmaista.
Toimi näin:
1. Valitse tapahtuma.
2. Soita numeroon (09) 310 58237 (ma, to 12–14 tai ti klo 10–14) ja kerro valitsemasi tapahtuma.
3. Kaveri varaa lipun ja soittaa sinulle. Sopikaa missä ja milloin tapaatte.
4. Hyvää kulttuurielämystä!
Voit jättää yhteydenottopyynnön myös sähköisellä lomakkeella.- Kulttuuri virkistää
Myös espoossa kulttuurikaveri toimintaa: http://www.espoo.fi/fi-fi/Kulttuuri_ja_liikunta/Kulttuuri/Kulttuuria_kaikille/Kulttuurikaveri ja tampereella: http://www.tampere.fi/kulttuurijamuseot/museopalvelut/taiteyksikko/taitekohdassa.html
- katleija.
Tällä palstalla meitä on monenikäisiä. Joku on vielä alle 7-kymppinen ja moni jo yli kahdeksankymmentä. Näillä lukemilla kymmenen vuoden eron huomaa kyllä itsessään jokainen. Ihan on luonnollista kotona viihtymisen lisääntyminen, mutta ihmiskontaktien säilyminen on oikein tärkeä asia sittenkin.
- jakolasku
Ei oikein vaan se kaikkein tärkein asia ihmiskontaktit.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p591927Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,491672- 521594
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51527Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61505Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61425Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81316Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121281Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41173Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41148