Rintasyöpä

Kyhmy rinnassa, ei näy mammossa eikä ultrassa. Leikataan pois, jotta voidaan tutkia onko hyvä- vai pahalaatuinen. Ensi vuoden puolelle menee leikkaus. Odottavan aika on todella pitkä. Miettii välillä jo pahinta, välillä ajattelee, että no ei siinä nyt mitään voi olla.

Tuttavapiirissä kahdelta rintasyöpä leikattu vuosia sitten ja ovat kyllä hyvin toipuneet, eikä ole uusinut. Eli oma näkemykseni on, että kyllä siitä selviää, kun käy vain hoidot läpi...

hei
olen kokenut tuon kaiken. voi kuinka sitä toivoo, että vastaus olisi positiivinen, mutta minulla ei ollut. viime heinäkuussa (olen nyt 65 v) totesin itse ihan pienen kovan patin oikeassa rinnassa. menin heti lääkäriin ja mammoon ja ultraan ja neulanäytteet. sitten elokuussa sain tietää, että minulla on rintasyöpä ja se leikattiin myös elokuun lopussa. mitään muuta ei tarvinnut syövän takia leikata, ei kainaloitakaan. paitsi, että kirurgi tekin molempiin rintoihini samalla pienennyksen.
nyt on sädehoidot takana, sytostaatteja en tarvinnut, ja nyt syön meidän ikäisille tarkoitettua aromataasinestäjää, pilleri pvässä, viisi vuotta.
toivon sydämestäni, että sinulla olisi kaikki hyvin mikä sitten vastauksesi olikaan-
olisi kiva, jos ehtisit vastata minulle, miten menee. Luotan siihen, että nykyisin on niin hyvät hoitokeinot, että näistä selviää, mutta on se raskas juttu, kun yhtäkki sairaus iskee ja koskaan aiemmin ei juurikaan ole lääkäriä tarvinnut.

t. oululainen

Äidiltäni leikattiin rintasyöpä vuosikausia sitten. Hän toipui hyvin ja eli sen jälkeen pitkän ja täysipainoisen elämän aivan terveenä.

Itse olen mies ja minulta on leikattu syöpä kymmenen vuotta sitten. Hyvin tässä vaan mennään. Alussa asia oli luonnollisesti raskas ja monenlaisia ajatuksia kävi mielessä. Kun hoito oli alettu, niin jätin asian itse asiassa aika paljon "herran huomaan", enkä pohtinut sitä niin paljon ja ruvennut kokopäivätoimisesti potilaan rooliin. Ajattelin, että lääketiede tekee parhaansa, turha murehtiminen ei auta. Lepäilin hyvällä omallatunnolla kun väsytti ja touhusin kun jaksoin.

Siitä se alkoi mennä. Ajattelin että monet muutkin tästä ovat selvinneet. Ja niinhän siinä kävi. Jotkut menivät myös vertaistukiryhmään ja saivat siellä keskustella asiasta muiden kanssa, joilla oli sama tilanne. Itse haluan nyt kannustaa kaikkia, jotka vastaavanlaiseen tilanteeseen joutuvat.

Toivotan onnea leikkaukseen, jaksamista ja oikein hyvää jatkoa.

Kaikesta selviää, ei välttämättä niin kun on itse etukäteen kuvitellut.
Kahta samanlaista syöpätapausta ei ole. Potilaiden ikä, menopaussi, kasvaimen koko, sijainti, gradus (ärhäkkyys), HER2 arvon positiivisuus tai negatiivisuus, reaktiivisuus entrogeenillle jne. vaikuttaa sekä leikkaukseen että sen jälkeiseen hoitoon. Yleisesti mikäli kasvain on selkeärajainen alle 2cm, eikä vartijaimusolmukkeissa ole syöpää (testataan leikkauksen aikana), leikataan kasvain rintaa säästävällä leikkauksella. Karkeasti mikäli kasvain on alle 2 cm ja vartija- ja/tai kainaloimusolmukkeissa on syöpää, imusolmukkeet leikataan pois ja mikäli mahdollista rintaa säästävällä leikkauksella. Leikkauksen jälkeisenä hoitona
vaan sädehoito tai sytostaatti ja sädehoito. Elämä kantaa.

Olin juuri eilen kirurgin vastaanotolla kuulemassa tuloksia neulasnäytteestä. Menen leikkaukseen 30päivä. Vaikka lääkäri sanoi näytteen olevan vielä hyvin epävarma syövän toteamiseksi, mutta jo sana esiaste pelottaa. Tuttavapiirissäni on useita samankokeneita, ja voivat tänään hyvin. Mutta kun se omalle kohdalle tulee, niin se on paljon ahdistusta tuottavia kysymyksiä. Toivokaamme meille hyvää tulevaisuutta. JA HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE; saman kokeneille