Raha ja kotityöt

Ihan miten te sen keskenänne sovitte.

Ei tähän mitään sääntöä ole. Riippuu myös kuinka kiireistä elämää viettää tämä vähemmän ansaitseva (esim koulu ja työ on aika raskas yhdistelmä) ja toisekseen tarkoitatko tällä että maksat enemmän teidän yhteisiä kuluja kuin hän?

Sanoisin nyt joka tapauksessa, että kyllä siitä itselle tulisi ahdistava olo jos ajattelen tuollaista teoreettista tilannetta. Se siivoaa joka kerkee. Ellei tämä "vähemmän ansaitseva" nyt ihan työtön ole.

En mä sitä ansioiden mukaan jakaisi, vaan käytettävissä olevan ajan. Jos toisella on esim. huomattavasti lyhyempi työaika matkoineen, sitten voisi olla paikallaan tehdä enemmän kotitöitä.

Hyvä ratkaisu olisi, että enempi tienaava maksaisi hieman suuremman osan siivoojan palkasta, sillä kotona on sata muuta paaaaljon mielenkiintoisempaa hommaa kuin siivous,, vaikkapa ruoanlaitto;)

On, onko oikein että kotona oleva vaatiin tasa-arvoa kotitöissä?

Hyvin on asiat jos täytyy välttämättä hakea joku tuollainen riidan aihe!

Aika nihkeältä kuulostaa, jos aletaan kotihommia jyvittää kummankin ansaisemien eurojen mukaan. Meillä on kumpikin kulloisistakin tuloista riippumatta antanut kaikki yhteiseen pottiin. Molemmat siis kontribuoivat sen, minkä pystyvät ja kotihommissa kumpkin yrittää tehdä nin paljon, ettei toiselle tulisi liikaa tekemistä. Ollaan ikään kuin sitouduttu yhteiseen hyvään juttuun, johon kumpikin laittaa kaikkensa sen mukaan, miten pystyy.

Täällä yleinen ajattelumalli, jossa raha ohjaa kaikkea toimintaa on todella vierasta ajattelua, millaisia ihmisiä nää oikein on, oliskohan lapsuuteen liittyviä ja jonkinlaiseen turvattomuuteen?

Ei ole. Vähemmän ansaitseva ei ole enemmän ansaitsevan kodinhoitaja.

Ei se kotitöiden jakaminen pitäisi olla tuloista kiinni vaan ajasta ja taidoista. Se tekee, joka ehtii ja kykenee. Tuttava, jossa mies on investointiryhmässä osakas. Hirmuinen palkka ja paljon vapaa-aikaa. Nainen on talouspäällikkö hyvä palkka ja paljon töitä. Mies tekee melkein kaikki kotityöt.

Mutta arvon naiset. Muistakaa, että nä kotitöitä on myöskin autoon ja omaisuuteen liittyvät kunnossapitotyöt.

Kyllähän oma vapaa aika on nykymaailmassa arvossaan. Yhdessä sopien kuka tykkää mistäkin ja kuka osaa ja haluaa tehdä. Ja aina voi palkata siivoojan apuun.

Palkasta riippumatta, se jolla enemmän aikaa, tekee enemmän kotitöitä.
Kuinka voisi olettaa että puoliso joka tekee 12 tuntista työpäivää 6 pävänä viikossa (ja toinen puoliso tekisi vain 7 tuntista 5 päivänä) tekisi myös kaikki kotityöt?

Halooooo?

Lapsellista laskemista! Eiköhän tilanteet ja tarpeet olisi terveempi peruste töiden jakaantumiselle.

Omassa elämässämme olemme vaikeuksitta liikkuneet äärestä toiseen.
Alkupäässä liittoamme meni 7-vuotta, etten minä tehnyt sisäpuuhista mitään muuta kuin tarvittavat huonekalujen siirrot.
Vaimoni mentyä osa-aikaiseen iltatyöhjön, klo17 - 20, oli panokseni, lauanttaisiivousta lukuun ottamatta, olematon.

Alkuvuosina tein lumityöt ja leikkasin ruohon kunnes poikamme pystyi niihin.

Myöhemmin oli yksi vuosi jolloin minä tein suunnilleen kaiken.

Viimeiset 14-vuotta olen tehnyt, rättien käsittelyä ja pesua, sekä tiskikoneen käyttöä lukuun ottamatta suunnilleen kaiken muun, ml. täydellinen ruokahuolto, kuljetukset yms. vaikka eläkkeeni on melkein 3 x vaimoni vastaava.

Kun muusta ei ole tarvinnut riidellä niin emme ole katsoneet aiheelliseksi aloittaa sitä kotitöistäkään.
Vähemmän itsekkyyttä niin sujuu ilman laskelmia.

Kotitöiden jako tulojen suhteessa ei ole suoraviivaista, vaan myös muut tekijät on huomioitava.

Tekijät:
- käytettävissä oleva aika
- maksujen suhde

Eihän mikään takaa, että paremmin ansaitseva maksaisi myös menoista tulojen suhteessa.

Kaikkein epäreiluin tilanne syntyy, kun reilusti paremmin ansaitsevalla olisi kaikkein eniten aikaan käytettävissään, mutta maksaisi kustannuksista vain puolet. Tällöin heikommin ansaitseva voi joutua elämään köyhyysrajalla, raataen silti kotitöistä valtaosan ilman vapaa-aikaa.

Parisuhdetta kannattaa ajatella yhteisyrityksenä siten, että pyritään takaamaan molemmille osapuolille kokonaisuutena yhtälainen tilanne elintason ja vapaa-ajan suhteen.

Jos omat tuloni olisivat miestä reilusti suuremmat, ei minulle olisi mikään ongelma kustantaa myös hänen elämistään yhteisen edun nimissä. Olen niin joskus tehnytkin - ja vienyt miehen esimerkiksi ulkomaan matkalle.

Riippuu ihan siitä, että miten sovitaan.

Itselleni siivous ei ole mitään herkkua, mutta koska pidän siisteydestä, niin olen valmis näkemään vähän vaivaa sen eteen. Jos mies olisi sottapytty, niin todennäköisesti olisin aika kiukkuinen tilanteesta. Onneksi mieheni ovat aina olleet itseni kaltaisia siivousasioissa.

Jos on yhtä paljon aikaa käytössä, niin kumpikin voi tehdä suunnilleen yhtä paljon kotihommia esim toinen käy kaupassa ja toinen esivalmistelee sillä aikaa ruoan ja sen jälkeen toinen tekee ruoan ja toinen vaikkapa kattaa pöytää ja laittaa pyykkikoneen pyörimään.

Jos mies ansaitsisi enemmän, niin kyllä minä voisin suostua siihen, että tekisin enemmän kotitöitä, jos mies vastaavasti maksaisi kuluista enemmän kuin minä. En kuitenkaan haluaisi sitä tilannetta, että minä hoitaisin kaikki siivoustyöt, koska kuitenkin teen täyttä 40 h työviikkoa.

Ei. Kaikkea ei voi mitata rahalla. Riippuu ajasta, taidoista ja jaksamisesta. Oikein on se, että molemmat tekevät niin paljon kuin kykenevät ja jaksavat toistensa ja yhteisen kodin eteen.

Jos toinen on ansiotyössä ja toinen yhteiskunnan elättipaska ninn se elätti saa tehdä kyllä kaikki kotityöt.

Jos toinen on työtön niin työttömän pitäis tehdä kotitöitä, käydä kaupassa, ulkoiluttaa koiraa, siivota. Meillä mies tekee kotitöitä mielellään koska on nyt työtön. Minun ei tarvii töiden jälkeen lähteä kauppaan ja tehdä ruokaa, mieheni on tehnyt ruokaa jo päivällä ja tarvii vain lämmittää ruoka.

Jos eri tulotaso johtuu palkkaerosta, niin molemmat osallistuvat kodin töihin siitä riippumatta saman verran. Eli siis jos molemmat käyvät 8 tuntia päivässä 5 päivänä viikossa töissä, mutta toinen tienaa 1500e/kk ja toinen tienaa 4500e/kk, niin ei se kotitöihin vaikuta. Aikaa on molemmilla saman verran.

Sen sijaan jos tuloero johtuu siitä, että toinen on ajallisesti vähemmän töissä, niin silloin tietysti enemmän kotona oleva tekee enemmän kotitöitä. Esimerkiksi hoitovapaalla oleva tekee enemmän kotitöitä kuin töissä käyvä. Tai työtön ehtii tekemään käytännössä kaikki talouden kotityöt, jos ei ole pikkulapsia jaloissa.

Eli ratkaisevaa on aika, ei raha.