Koiran lopetus

Ristiriitaiset tunte

On paljon sairaita koiria, joita lääkitään ja leikataan vielä viimeisinä vuosina, kun näkö ja kuulo ja osittain liikuntakykykin on mennyt. Omistajan on vaikea luopua, eläin itse ehkä lähtisi jo mielellään. Itsekästä vai ei pitkittää niitä sairaita loppuaikoja?

Meillä on bishenfrieser, kohta 15 vuotta. Näkee vielä kohtuullisesti, kuulo heikentynyt. Alkoi ensin ehkä vuosi sitten läähättämään autokyydissä, ja sitten läähätys yleistyi kotiinkin. Välillä seisoo ja tuijotta ja läähättää pitkiä aikoja. Samalla ilmestyi kova tarvis latkia vettä monta kertaa yössä, ja samoin ulos haluaa luonnollisesti usein.

Sitten nyt sen olotila tuntuu selkeästi parantuneen. Nukkuu levollisesti, kaksi ketaa koko yön aikana kävi juomassa, ja liikkuu melko pirteästi ja läähättää selkeästi vähemmän. Kuitenkin emäntä päätti koiran lopetusksesta n. viikko sitten, eikä kohentunut vointi muuta päätöstä vaikka puhuin lykkäämisen puolesta. Minusta on vaikea luopua, mutta toisaalta järki sanoo että onhan se loppu ennemmin tai myöhemmin tulossa joka tapauksessa. Emännän koira, enkä siis voi ruveta asiassa tappelemaan. Kuitenkin ristiriitaista kun toisaalta tuntuu että hyviä päiviä olisi vielä jäljellä mikäli vointi noin hyvänä säilyy. Vatsa on tosin pyöristynyt (runsaasta syömisestä), ja öisin piereksii välillä ja ainakin viime yönä vatsa kurisi melkoisesti.

Itse epäilen että oli jokin sairaus päällä, joka nyt on helpottanut.

Jokatapauksessa, huomenna tulee piikittäjä. Onko se paha vai hyvä asia, en tiedä. Olen aika lempeämielinen ja minusta tuntuu pahalta. Emäntä taas määrätietoinen ja kovatahtoinen nainen, itkeskelee tosin hänkin, mutta silti päättänyt asian loppuun asti viedä.

16

129

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • isoisoäiti

      Tiedän tunteen, päätös on monen pohdinnan takana. Kaksi viikkoa sitten oma 16v vanhukseni nukutettiin. Jossain kohtaan se asia on vain päätettävä.
      Emännän ei tarvitse olla kovatahtoinen, rakastaa vaan koiraansa.

      • hgvbjuyi52jhbn

        Aivan oikia päätös! Ei saa kiusata sairaita vanhuksia!


    • oikea ratkaisu

      Kyllä emäntä tietää koska on aika luovuttaa.Koira on jo vanha.Läähätys ja vatsanturpoaminen saattavat johtua sydämmenvajaatoiminnasta.Niin mun koiralle kävi.Ruoka ei maistunut, hengästyi herkästi, yski.Oli pakko luopua, vaikka ei olis raaskinutkaan.
      Se on se viimeinen palvelus koiralle.Luovuttaa, kun elossa pito tuottaa liikaa tuskaa.
      Ja se, että koiranne on elänyt noinkin kauan.Kertoo siitä, että hyvin on hoidettu ja pidetty.Olette tarjonneet sille parhaan mahdollisen elämän, loppuun asti.Sehän siinä on tarkotuskin, kun koira otetaan.Pitää koira loppuun asti, eikä vanhuuden päivillä laittaa kiertoon.Niinkin jotkut tekevät.

      Kun hyvästit on jätetty, ja ikävää aikansa itketty.Helpottaa vähän ajallaan.Ja sitten on ehkä uuden koiran aika.Jotkut ottaa nopeastikkin, ja se on ihan ok.Mulla kesti reilun vuoden miettiä, että koska olen taas valmis ottamaan koiran vastuulleni.

    • 21+6

      Minun koira on 12 vuotias noutajasekoitus. Muita vanhuudenvaivoja ei ole kuin kyynärän nivelrikko, joka vie liikuntahalun. Ei mielellään lähde pitkille kävelylenkeille. Ei onnu kokoaikaa ja särkylääkkeitä on pahoille päiville. Toisinaan mietin, että jos särkylääkkeestä tulee kokopäiväistä, kannattaako. Tosin meillä on vielä cartrophen-kuurit kokeilematta. Jospa vielä muutaman vuoden menee näillä lääkkeillä ja cartrophenilla. Vaan ilmeisesti muutkin vanhuudenvaivat ja sairaudet voivat alkaa hetkessä ja kunto voi romahtaa nopeastikin? Ensimmäinen koirani on tämä, toivottavasti en tule sokeaksi sen tilalle, vaan osaan nähdä milloin on oikea aika.

      • Munkin mielestäni

        oikea ratkaisu ja päätös vanhan koiruuden eutanasia. Ei ole enää onnellista koiranelämää.
        Voimia!!!!!!!!!


      • ristiriitaiset tunte
        Munkin mielestäni kirjoitti:

        oikea ratkaisu ja päätös vanhan koiruuden eutanasia. Ei ole enää onnellista koiranelämää.
        Voimia!!!!!!!!!

        Kyse on loppujen lopuksi siitä, pystyykö näkemään lemmikin tilan realistisesti. Jos tiedän että lemmikkiin sattuu, ja silti pitkitän sen elämistä, niin itsekästähän se on. Eli ehdottomasti kannatan sairaan koiran lopettamista silloin kun toivoa paranemisesta ei ole, ja eläin selkeästi kärsii.

        Tässä tapauksessa en näe kipua, ja yleiskunto vielä melko hyvä, päällisin puolin katsottuna. Mutta eläin ei kyllä pysty kipuaan ilmaisemaan puhumalla, joten tulkinta jää hoitajalle ja lääkärille.

        Voi myös kysyä, miksi pitäisi elää mahdollisimman kauan? Itse kullekin meistä voisi olla armeliasta lähteä vielä silloin kun kipuja ei ole.

        Lähteminen on tiestysti helppoa, ei siitä eläin itse kärsi eikä pahaa mieltä koe. Jäljelle jääneeseen se sattuu, on sitten kyse eläimestä tai ihmisestä. Aikansa... kukaan ei taida itkeä lemmikkiä enää kuukauden parin päästä.

        Siksi minäkin mieleni tyynnytän vaikkei se niin helppoa ole. Ja saa kai tunteellinen olla,

        Hyvää ajtkoa kaikille eläinystäville!!!!


      • isoisoäiti
        ristiriitaiset tunte kirjoitti:

        Kyse on loppujen lopuksi siitä, pystyykö näkemään lemmikin tilan realistisesti. Jos tiedän että lemmikkiin sattuu, ja silti pitkitän sen elämistä, niin itsekästähän se on. Eli ehdottomasti kannatan sairaan koiran lopettamista silloin kun toivoa paranemisesta ei ole, ja eläin selkeästi kärsii.

        Tässä tapauksessa en näe kipua, ja yleiskunto vielä melko hyvä, päällisin puolin katsottuna. Mutta eläin ei kyllä pysty kipuaan ilmaisemaan puhumalla, joten tulkinta jää hoitajalle ja lääkärille.

        Voi myös kysyä, miksi pitäisi elää mahdollisimman kauan? Itse kullekin meistä voisi olla armeliasta lähteä vielä silloin kun kipuja ei ole.

        Lähteminen on tiestysti helppoa, ei siitä eläin itse kärsi eikä pahaa mieltä koe. Jäljelle jääneeseen se sattuu, on sitten kyse eläimestä tai ihmisestä. Aikansa... kukaan ei taida itkeä lemmikkiä enää kuukauden parin päästä.

        Siksi minäkin mieleni tyynnytän vaikkei se niin helppoa ole. Ja saa kai tunteellinen olla,

        Hyvää ajtkoa kaikille eläinystäville!!!!

        Vai ei itke kuukauden, parin kuluttua enään?

        Voin ihan kokemuksesta kertoa ettei suinkaan sitä volloteta jatkuvasti, mutta muistot tuo kyyneleet pitkänkin ajan kuluttua.

        Itselläni on tuo ruokinta hetki aina vaikea kun haen sitä kuudetta ruokakuppia, vaikka laitoin sen pinosta jo poiskin.


      • 667676987
        isoisoäiti kirjoitti:

        Vai ei itke kuukauden, parin kuluttua enään?

        Voin ihan kokemuksesta kertoa ettei suinkaan sitä volloteta jatkuvasti, mutta muistot tuo kyyneleet pitkänkin ajan kuluttua.

        Itselläni on tuo ruokinta hetki aina vaikea kun haen sitä kuudetta ruokakuppia, vaikka laitoin sen pinosta jo poiskin.

        Samaa mieltä. Itsellä se rajuin suru kestää 1-2 vkoa. jolloin silmät vuotaa alvariinsa. 1-2 kuukauden kohdalla helpottaa selvästi. Mutta kyllä ne silmät kostuvat muutaman kerran vuodessa yli 20 vuotta sitten kuolleen koirankin tiimoilta.


      • kiitos 967
        667676987 kirjoitti:

        Samaa mieltä. Itsellä se rajuin suru kestää 1-2 vkoa. jolloin silmät vuotaa alvariinsa. 1-2 kuukauden kohdalla helpottaa selvästi. Mutta kyllä ne silmät kostuvat muutaman kerran vuodessa yli 20 vuotta sitten kuolleen koirankin tiimoilta.

        Hyvin puhuttu. Ikävä on iso asia.


    • Vaikeaa

      Tuossa olet todella oikeassa isoisoäiti,itsekkin kutsuin "hännänhuippua"monet kerrat mukaan lähtemään,vaikkei koiraa enään ollutkaan,marraskuussa tuli vuosi lopetuksesta.

    • ristiriitaiset tunte

      Nyt se on ohi. Uskon näin jälkikäteen, että emäntäni oli oikeassa, ehkäpä sillä tudella oli kasvain kun päätäkin välillä puisteli, ja kyllähän liikkuminen oli hidasta verrattuna aiempaan. Itseäni jos mietin, niin luopumisen vaikeus jotenkin käsittämätöntä, kun se oli kuitenkin enemmän emännän koira. Ehkäpä nuo kuolemiset kasaantuvat ja yhdistyvät kun äitinikin kuoli hetki sitten. Vai tuleeko vanhemmiten jotenkin yliherkäksi... vanha ukko ja silmät kosteina kirjottelen.

      Hyvä että täällä voi näitäkin pohtia, koska ihan hirvittävän vaikeeta tämä on, luopuminen. Luonnollinen poismeno vaikka onnettomuudessa on helpompaa, koska se tulee äkkiä. Tämän kun tietää tulevan, ja on itse aktiivinen siinä....

      Antaisin sen neuvon että uskokaa mieluummin lääkäriä ja muita sivullisia, koska muuten ihan liian kauan eläimen kärsimyksiä pitkittää oman tuskan välttämiseksi. Ise ei totuutta halua nähdä. Itsekkin olen usein muiden koirista ajatellut, että päästäisi jo pois kun omistaja vain leikkauttaa ja hoidattaa jo vanhaa lemmikkiä joka on ihan valmis lähtemään.

      Hyvää joulua kaikille eläinrakkaille!!!! Olipa lemmikkinne sitten siinä vieressä tai omassa taivaassaan...

      • isoisoäiti

        Sietääkö tässävaiheessa yhtään kiusata leikillään?
        Ei se ole ohi, illallla laitat hihnan muina miehinä naulakkoon kun just muistui mieleen ettei sitä tarvita enää.
        Muöhemmin illalla katsot mitä se nyt tekee kun on niin hiljaa.
        Nuku hyvin silti yösi, tuo edellinen oli vasta alkua mitä se koiran puuttuminen teettää.


      • wanha ukko minäkin

        Kauniisti kirjoitat ja asiaa. Lähiviikot ovat kohdallasi yhtä helvettiä, mutta jokainen päivä kuljettaa tilannettasi parempaan. Ehkä vuoden päästä voit katsella kuvia haikea kaipuu mielessäsi. Menetyksestäsi et luultavasti/ (toivottavasti) toivu koskaan täysin. Tämä toive siksi, että koira, jota surraan oman elämän hiipumiseen asti on saanut elää hyvän elämän. Kiitos sinulle.


      • Paappa 2
        wanha ukko minäkin kirjoitti:

        Kauniisti kirjoitat ja asiaa. Lähiviikot ovat kohdallasi yhtä helvettiä, mutta jokainen päivä kuljettaa tilannettasi parempaan. Ehkä vuoden päästä voit katsella kuvia haikea kaipuu mielessäsi. Menetyksestäsi et luultavasti/ (toivottavasti) toivu koskaan täysin. Tämä toive siksi, että koira, jota surraan oman elämän hiipumiseen asti on saanut elää hyvän elämän. Kiitos sinulle.

        On se kyllä kummaa, ku miälestänsä kovistaki miähistä tuloo vanhemmuuttansa vetisteleviä ukkoja. Nykyysin pitää vesistellä oli sitte hautajaaset taikka häät! Mutta ei se häpiä oo! Soon merkki niistä tunteesta ja se on onni notta niitä on! Suamalaanen miäs niitä vaan yrittää piilootella, aivan turhahan!


      • wanha ukko minäkin
        Paappa 2 kirjoitti:

        On se kyllä kummaa, ku miälestänsä kovistaki miähistä tuloo vanhemmuuttansa vetisteleviä ukkoja. Nykyysin pitää vesistellä oli sitte hautajaaset taikka häät! Mutta ei se häpiä oo! Soon merkki niistä tunteesta ja se on onni notta niitä on! Suamalaanen miäs niitä vaan yrittää piilootella, aivan turhahan!

        Komiasti puhuttu. Noin se menee. Nuorempana ei mikään saanut kyynelehtimään, mutta nyt, kuten sinullakin, tietyissä tilanteissa se silmä kostuu. Jopa elokuvia katsellessa, mm. tuntematonta tuijottaessa. Hyvä niin, että suomalainen aikamies osaa liikuttua. Jos sama piirre saadaan siirrettyä nuoriin miehiin on tilanne enemmän kuin hyvä.


      • risiriitaiset tuntee
        wanha ukko minäkin kirjoitti:

        Komiasti puhuttu. Noin se menee. Nuorempana ei mikään saanut kyynelehtimään, mutta nyt, kuten sinullakin, tietyissä tilanteissa se silmä kostuu. Jopa elokuvia katsellessa, mm. tuntematonta tuijottaessa. Hyvä niin, että suomalainen aikamies osaa liikuttua. Jos sama piirre saadaan siirrettyä nuoriin miehiin on tilanne enemmän kuin hyvä.

        Luulen että herkkyys ja eläinystävällisyys menevät käsikädessä. Jos kokee tunteita niin välittää myös toisen hyvinvoinnista, eläinten ja ihmisten. Vanhempana ehkä on oppinut pehmeämmän asenteen elämään ja siksi käy herkemmäksikin.

        Tulee vielä mieleen yks uskonnollinen lause: "minkä teet yhdelle pienemmistä, sen teet minulle". Pätee myös suhteeseemme eläimiin, kunnioitammeko ja suojelemmeko niitä vai satutammeko?


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mielessäni vieläkin T

      Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän
      Ikävä
      39
      1671
    2. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1351
    3. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      1
      1305
    4. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      9
      1299
    5. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      42
      1297
    6. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      6
      1277
    7. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      0
      1254
    8. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      1
      1230
    9. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      2
      1180
    10. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      2
      1163
    Aihe