Riitelystä/väittelystä.
Olen vähän hukassa.
Kun pitää puhua vaikeista asioista tai yrittää selvittää parisuhteen ongelmia, olen yleensä hyvin diplomaattinen; yritän sanoa mistä kyse, myönnän omat virheeni ja samalla, jos olen sitä mieltä että toinen on käyttäytynyt minusta huonosti tai minua kohtaan, väärin, sanon siitä ja yritän ehdottaa miten me molemmat voisimme parantaa tapojamme/muuttaa käytöstämme. Yritän tuoda esille sen, että ymmärrän myös hänen näkökulmansa asioihin ja ikäänkuin korostaa miten kyse on meistä molemmista, molempien virheistä. En oikeastaan koskaan kiihdy raivoon asti, vaan yritän esittää asiat rauhalliseen sävyyn, syyttämättä.
Mutta vaimoni sensijaan ei koskaan myönnä tehneensä mitään väärin, eikä koskaan anna mitään signaalia että hän ymmärtäisi sitä miten minä asiat näen; monta kertaa koitan sanoa, että ”sinä toimit tällä tavalla, ja ymmärräthän sinä, että minusta se näyttää/vaikuttaa tältä...” jne. Hän ikäänkuin haluaa aina voittaa väittelyn ja hänelle on tärkeää olla oikeassa. Jos esimerkiksi sanon hänelle, että hän on ollut viime aikoina vähän poissaoleva tms, niin lopputuloksena on kivenkova inttäminen siitä miten hän ei ole ollut vime aikoina mitenkään erilainen kuin ennen. Tätä voi jatkua loputtomiin ja jos minäkin jatkaisin kivenkovaa omalla kannallani oloa, niin inttämistä olisi varmaan maailman tappiin asti.
Kun meillä on jotakin ongelmia, olen pari kertaa ottanut myös sen taktiikan, että myönnän alusta asti omat virheeni, ja tällä tavoin ikäänkuin yrittänyt häntä houkutella oma-aloitteisesti tulemaan asiassa myös vastaan; kuvittelen kai että jos myönnän avoimesti olleeni väärässä, myös hän pystyisi myöntämään omat virheensä. Tulos on kuitenkin ollut se, että ongelmien juuri olen pelkästään minä itse. Hän ei ole siis tuohon tarttunut.
Meillä ei riitojen sopimiseksi ole oikeastaan koskaan mitään muuta vaihtoehtoa kuin se, että jompikumpi myöntää tehneensä virheet. Ja yllätys, se olen aina minä; mitä muutakaan vaihtoehtoa olisi.
Miten tällaisten tapausten kanssa otetaan puheeksi vaikeita asioita tai ongelmia? – Onko ainoa tapa itsekin ottaa tuollainen täysin joustamaton taktiikka, ja yrittää vain kestää loppuun asti inttämällä? – Kiinnostaisi kuulla myös niiltä lukijoilta jotka tunnistavat itsessään sen, että riitelyssä/väittelyssä eivät halua myöntää virheitään tai ovat muuten joustamattomia, että kuunteletteko silti sen inttämisen taustalla sen mitä toinen yrittää sanoa? Ja mitä tuollaisella joustattomuudella ja omien virheidensä myöntämättömyydellä oikein ajatellaan saavutettavan? Vai onko se vaan jotakin sellaista puolustusmekanismia jolle ei itse voi mitään? – Vai onko se jollakin tavalla opittua; kun olen myöntynyt liian monta kertaa niin hän tietää että ennemmin tai myöhemmin luovutan ja hän saa aina olla oikeassa?
Mikä ylipäätään saa ihmisen olemaan näin joustamaton; kyllähän kuka tahansa aikuinen meistä näkee tilanteen laajemmaltikin eikä kai kukaan ajattele että aina on kyse pelkästään toisen virheistä?
Riitelystä/väittelystä.
15
172
Vastaukset
- näin se on
jos olet jotain mieltä asiosta, niin turhaan pehmennät ja yrität kontrolloida toisen ajatuksia. Tuttua tuo että sitä yrittää "haukkua" ensin itsensä l. "Myöntää" omat virheensä, että toinenkin tajuaisi että ihmisiä tässä ollaan. Se on helppoa jos ei kunnolla kehtaa sanoa, niin sortuu siihen että ns. myöntää, mut ei se sun puolelta ole mitään aitoa nöyrtymistä että myönnät asioita vaan sentakia, että saisit hänetkin myöntämään. Mut sä vaan teet turhaa työtä kun opetat toista ajattelemaan.
Napauta kunnolla mitä olet mistäkin mieltä, ja ole sitten hiljaa. Vaimosi on varmaan sitä tyyppiä, ettie myönnä mitään keskustellessa ja siksi se onkin turhaa, pamauta se sun asia hänelle ja anna hänen itse hautua se loppuun. JOtkut ihmiset on niin herkkiä ja häpeää itseään, että keskittyvät vaan puolustusreaktioihin kuullessaan kritiikkiä.
Ja et sä ole sen kummempi kritisoidessasi itseäsi, ennenkuin hän ehtii ensin.
ja se että toinen on esim etäinen, ei ole mikään VIRHE.
Opettele ajattelemaan, että jos toinen ei halua puhua, siinä taustalla ei ole välttämättä mitään suurta suunnitelmaa sua vastaan tai suhteen kannalta.
Anna asioiden puhua puolestaan ja kyllä vaimo varmaan sitten ilmoittaa erosta kun se päivä koittaa, muussa tapauksessa etäisenä olo voi olal vaan sitä että hän haluu olla rauhassa silläkertaa. Arvailemalla hänen ajatuksia, ja johdattelemalla hänen käytöstä, ajat itsesi burn outtiin ja alat näkemään entistä enemmän negatiivista suhteessa koska laitat tilanteissa niin paljon likoon että jäät niistä velkaa. Tulee marttyyriksi, kun antaa enemmän kuin saa.- 15+10
En minä kritisoi itseäni kun aloitan puhumaan. Olen ajatellut vain, että yritä keskustella vaikeista asioista sopuisasti ja koitan tuoda esille sen, että ymmärrän että vika ei ole vain toisessa. En halua hyökätä samantien ja pamauttaa yksisuuntaista syytöstä hänen kasvoilleen. Minusta se ei ole reilua.
Mutta osan vastausta jo sainkin; olet siis sitä mieltä ettähän on herkkä ja häpeää itseään, siksi on heti ns puolustuskannalla?
Ap - näin se on
15+10 kirjoitti:
En minä kritisoi itseäni kun aloitan puhumaan. Olen ajatellut vain, että yritä keskustella vaikeista asioista sopuisasti ja koitan tuoda esille sen, että ymmärrän että vika ei ole vain toisessa. En halua hyökätä samantien ja pamauttaa yksisuuntaista syytöstä hänen kasvoilleen. Minusta se ei ole reilua.
Mutta osan vastausta jo sainkin; olet siis sitä mieltä ettähän on herkkä ja häpeää itseään, siksi on heti ns puolustuskannalla?
ApMut ei se sun ns. syytös siitä miksikään muutu vaikka kuorruttaisit sen kermavaahdolla. Hyvä vertaus että paskahan ei kans muutu hienoksi syntymäpäivätortuksi sillä, että siihen pannaan hilloa päälle.
Eli jos olet sitä mieltä, että sulla on joku ongelma niin sano vaan se oma puolesi asiaan, äläkä turhaan mieti liikaa että olethan varmasti nyt ollut riittävän diplomaattinen. Jos sulla on jokin oikea asia, niin se asiahan puhuu puolestaan.toisen tehtävä on sitten vastata tai muuttaa se asia, tai jos hän on eri mieltä niin sitten on.
Sitten jos se sun asias ei ole sen väärti, että sitä kannattaa sanoa, niin älä sano.
Jos sun parisuhdet ongelmat on vaikka sitä luokkaa, että toinen on ollut "etäisen oloinen" niin eihän toi edes oo mikään konkreettinen asia mistä voisi toista syyttää. Aloita keskustelu mieluummin kysymällä jotain, mitä kuuluu yms.
Keskustelun aloitus että "Sä olet muuten ollut etäinen viimeaikoina"
on sellainen että se pitää sitten sisällään syytöksen, esim etäisenä olo on väärin? Mitä järkee tollasia on edes ylipäätään jauhaa:) Keskity konkreettisiin asioihin, niin ei tarvi pohtia asioita joihin ei välttämättä ole vastausta.
Lisäksi kehitä sisäinen elämä. en mä ainakaan kysele mun mieheltä mitä se ajattelee yms. Mä kerron sille vaikka omat kuulumiset. eikä toisne seurassa ole pakko olla, jos hän vaikuttaa siltä ettei mitään vastakaikua tule mihinkään.
Tee itsestäsi mielenkiintoinen ihminen: Hanki oma sisäinen elämä niin ei tarvitse tehdä psykologisia profiileja kumppanista. - näin se on
näin se on kirjoitti:
Mut ei se sun ns. syytös siitä miksikään muutu vaikka kuorruttaisit sen kermavaahdolla. Hyvä vertaus että paskahan ei kans muutu hienoksi syntymäpäivätortuksi sillä, että siihen pannaan hilloa päälle.
Eli jos olet sitä mieltä, että sulla on joku ongelma niin sano vaan se oma puolesi asiaan, äläkä turhaan mieti liikaa että olethan varmasti nyt ollut riittävän diplomaattinen. Jos sulla on jokin oikea asia, niin se asiahan puhuu puolestaan.toisen tehtävä on sitten vastata tai muuttaa se asia, tai jos hän on eri mieltä niin sitten on.
Sitten jos se sun asias ei ole sen väärti, että sitä kannattaa sanoa, niin älä sano.
Jos sun parisuhdet ongelmat on vaikka sitä luokkaa, että toinen on ollut "etäisen oloinen" niin eihän toi edes oo mikään konkreettinen asia mistä voisi toista syyttää. Aloita keskustelu mieluummin kysymällä jotain, mitä kuuluu yms.
Keskustelun aloitus että "Sä olet muuten ollut etäinen viimeaikoina"
on sellainen että se pitää sitten sisällään syytöksen, esim etäisenä olo on väärin? Mitä järkee tollasia on edes ylipäätään jauhaa:) Keskity konkreettisiin asioihin, niin ei tarvi pohtia asioita joihin ei välttämättä ole vastausta.
Lisäksi kehitä sisäinen elämä. en mä ainakaan kysele mun mieheltä mitä se ajattelee yms. Mä kerron sille vaikka omat kuulumiset. eikä toisne seurassa ole pakko olla, jos hän vaikuttaa siltä ettei mitään vastakaikua tule mihinkään.
Tee itsestäsi mielenkiintoinen ihminen: Hanki oma sisäinen elämä niin ei tarvitse tehdä psykologisia profiileja kumppanista."En halua hyökätä samantien ja pamauttaa yksisuuntaista syytöstä hänen kasvoilleen. Minusta se ei ole reilua."
Jos se sun eukkos on tehnyt jotain väärin sua kohtaan, niin onko sun mietittävä onko se reilua vai ei sanoa se ääneen.
;Mulla tulee nyt vaikutelma, että se kohtelee sua jotenkin huonosti, ja sä yrität etsiä jotain reilua keinoa sanoa se hänelle epäsuorasti ja syyttämättä.:D
Jos asia ei ole näin, ja se asia on jotain mitä sä häneltä haluat, niin mikset vaan pyydä mitä haluat. - 10+20
näin se on kirjoitti:
Mut ei se sun ns. syytös siitä miksikään muutu vaikka kuorruttaisit sen kermavaahdolla. Hyvä vertaus että paskahan ei kans muutu hienoksi syntymäpäivätortuksi sillä, että siihen pannaan hilloa päälle.
Eli jos olet sitä mieltä, että sulla on joku ongelma niin sano vaan se oma puolesi asiaan, äläkä turhaan mieti liikaa että olethan varmasti nyt ollut riittävän diplomaattinen. Jos sulla on jokin oikea asia, niin se asiahan puhuu puolestaan.toisen tehtävä on sitten vastata tai muuttaa se asia, tai jos hän on eri mieltä niin sitten on.
Sitten jos se sun asias ei ole sen väärti, että sitä kannattaa sanoa, niin älä sano.
Jos sun parisuhdet ongelmat on vaikka sitä luokkaa, että toinen on ollut "etäisen oloinen" niin eihän toi edes oo mikään konkreettinen asia mistä voisi toista syyttää. Aloita keskustelu mieluummin kysymällä jotain, mitä kuuluu yms.
Keskustelun aloitus että "Sä olet muuten ollut etäinen viimeaikoina"
on sellainen että se pitää sitten sisällään syytöksen, esim etäisenä olo on väärin? Mitä järkee tollasia on edes ylipäätään jauhaa:) Keskity konkreettisiin asioihin, niin ei tarvi pohtia asioita joihin ei välttämättä ole vastausta.
Lisäksi kehitä sisäinen elämä. en mä ainakaan kysele mun mieheltä mitä se ajattelee yms. Mä kerron sille vaikka omat kuulumiset. eikä toisne seurassa ole pakko olla, jos hän vaikuttaa siltä ettei mitään vastakaikua tule mihinkään.
Tee itsestäsi mielenkiintoinen ihminen: Hanki oma sisäinen elämä niin ei tarvitse tehdä psykologisia profiileja kumppanista.Se "etäisenä olo" oli vain esimerkki. Ei hän ole ollut etäinen.
Kirjoitin tänne vain sen takia, että halusin tietää muilta minkälaisella taktiikalla minun pitää keskusteluun ryhtyä sellaisen henkilön kanss,a joka ei myönnä mitään eikä tule koskaan ns vastaan eikä tunne tarvetta yrittää olla "rakentava".
Olisin ihan hyvin voinut ottaa jonkun esimerkin vaikka työpaikalta; sielläkin on ihmisiä jotka eivät koskaan näe sitä mahdollisuutta että olisivat itsekin osallisena siihen miksi joku asia on huonosti.
Ap
- öd,,,,s
Huono itsetunto naisella tekee ton. Ja samalla nainen itse estää läheisyyden suhteesta. Ikävä juttu.
Ehdota terapiaa. Siellä joutuu avautumaan jos ei muuten onnistu. Sä voit sanoa että olet niin onneton että tarvitsette ulkoista apua. Jos hän ei suostu, sanot hänelle ääneen että se tarkoittaa sitä ettei hän rakasta sua eikä välitä suhteestanne. Jos toinen voi huonosti, sen pitää olla toisenkin asia. Jä sähän voit nyt huonosti kun puhe ei suju, eikö? - pata kattilaa..
"monta kertaa koitan sanoa, että ”sinä toimit tällä tavalla, ja ymmärräthän sinä, että minusta se näyttää/vaikuttaa tältä...”
".. yritän esittää asiat rauhalliseen sävyyn, syyttämättä."
Minusta sinäkin olet joustamaton, kun et anna toisen olla se mikä hän on, vaan olet hänen kimpussaan kuin yleinen syyttäjä ja vaadit tuomiolle ja syyllistät.
"Hän ikäänkuin haluaa aina voittaa väittelyn ja hänelle on tärkeää olla oikeassa."
Sinähän tuon kirjoituksesi mukaan yrität olla oikeassa, että sinun näkemyksesi hänestä on vain ainut ja oikea, etkä suvaitse hänen omaa näkemystään omasta käytöksestään.
Miksi pitää etsiä syyllinen ja virheet?! Rakentavampaa on todeta asioiden tila ja etsiä ratkaisuja asioihin, kuin tuhlata aikaa etsimällä syyllisiä.- 15+5
Pahoittelut että kirjoitin asian hiukan huonosti.
En tosiaan tarkoittanut, että olisin sitä mieltä että hänessä olisi joku vika tai että minun tulkintani hänen käytöksestään olisi ainoa ja oikea.
Halusin vain kysellä muiden näkemyksiä siihen, että miten on syytä lähteä keskustelemaan hankalista asioista sellaistan ihmisten kanssa jotka ovat tosiaan heti puolustuskannalla tai jotka eivät myönnä mitään; eivät näe muuta vaihtoehtoa kuin sen, että toisessa on vika. Olisin ihan hyvin voinut ottaa esimerkin vaikka työpaikalta tai politiikasta; nuohan ovat täynnä ihmisiä jotka lähtevät siitä että kaikki muut ovat aiheuttaneet sen että joku asia on huonosti.
Minä en itse halua etsiä virheitä; minusta se ei vie tilannetta eteenpäin. Mutta valitettavasti vaimoni on aina teroittanut hankalien keskusteluiden lopuksi, että minä olen syypää; itseasiassa juuri näillä sanoilla. Minä olen yrittänyt etsiä ratkaisuja, mutta hän on se, joka haluaa tehdä selväksi että vika ei ole hänessä vaan minussa. Toki minä olen se joka olen antanut siihen mahdollisuuden; mutta eteenpäin pääsemiseksi se on vaihtoehto, joka johtaa edes johonkin, muutoin juupas-eipäs-väittely kestää loputtomiin. Minusta se ei vie kovin paljoa eteenpäin.
ap
- BEM
Yuo oli ote entisestä elämästäni
- 71 / 66
Voi pyhä pulivari! Hullumin ei voi asiaa hoitaa! Kumpi on syyllinen? Tunnustaako syyllinen syyllisyytensä? Kumpi on tehnyt virheen? Jne.
Mitä hiivatin hyötyä tuollaisesta on?
Jokainen toimii je tekee ratkaisunsa parhaan sen hetken tiedon perusteella tai silloisen tunteen ohjaamana.
On täysin älytöntä ryhtyä etsimään syyllistä vaan tarkastella asian perusteet ja jos utta tietoa on tullut, kokemusperäisesti tai kumppanin taholta, nii sitten tehdään uusia ratkaisuja uuden tiedon pohjalla.
Syyllisen etsiminen on myös poliitikkojemme ja talouselämän päättäjien heikkous.
Vaikka kokemus osoittaa jonkin ratkaisun menneen poskelleen niin uutta tarvittavaa päätöstä ei synny koska tuo "kuka teki virheen, kuka on väärässä" ajattelu upottaa asianomaiset juoksuhautaan puolustusasemiin.- 7+17
Olen ihan samaa mieltä; minusta ei olisi lainkaan tärkeää saada selville se, että kuka oli syyllinen ja kuka ei; yritän itse juuri vaimolle selostaa että olisi tärkeää yhdessä ratkaista miten jatketaan kun vaikeuksia on. Mutta valitettavasti hän asettuu aina puolustuskannalle ja hänestä on tärkeää näyttää että minussa oli se vika.
Olen itseasiassa juuri korostanut myös sitä että ei ole tärkeää kenen syy mikäkin asia on.
Itse luulen, että asia liittyy juuri tuohon itsetuntoon mistä joku jo mainitsikin.
Ap
- justussssssss
Pyrin itse toimimaan aikalailla samalla tavalla kuin sinä, eli diplomaattisesti. Yritän, että voisimme yhdessä miettiä, miten vastaisuudessa asia hoidetaan. Meillä kumppani kilahtaa ensin, syyttää minua kaikesta, ja väittää, että manipuloin, vaikka en syytä mistään. Kun anna hänen purkaa höyryjä ensin itse suuttumatta, alkaa hänkin viiletä, ja lopuksi keskustellaan.
Ei ole montaa kertaa tarvinnut, mutta sama kaava on toistunut. Minusta täällä moni kommentoija ei ole ymmärtänyt kirjoittamaasi. Mielestäni ristiriidat pitää keskustella läpi. Muuten ne vaan jäävät kytemään, kuten sinulla. Ei keskustelu voi olla sitä, että yhteisien ongelmien ratkaisu on se, että toinen on syyllinen ja muuttaa toimintaa. Ja että syyllinen on se joka häviää väittelykisan.
Minusta sinulla on ollut oikea ote asiaan, kun olet yrittänyt auttaa häntä keskustelemaan. Valitettavasti en osaa auttaa, miten voisit toimia paremmin. Näyttää siltä että parisuhde ei keskustelun tasolla toimi.- 11+14
Hienoa, vihdoin joku joka ymmärsi mitä viestilläni tarkoitin: eli ongelmani juuri oli se, että hankalat asiat menevät aina väittelykisaan. Ja nyt olen vähän neuvoton koska en olen oikein hyvä siinä kisassa; tuntuu niin järjettömältä että toiselle osapuolelle ei ole ollenkaan tärkeää yrittää löytää ratkaisua asioihin vaan on tärkeämpää voittaa tuo väittelykisa.
Olen itseasiassajoskusmiettinyt, että pitäisikö vain itsekin yrittää jatkaa sitä omalla kannalla pysymistä loppuun asti ja katsoa mihin kumppanilla riittää kestävyys. Mutta en oikein näe miten tuollainen ratkaisuauttaa...
Ap - miesvm_1967x
Olen samaa mieltä justussssksen kanssa. Ja samoin, kun en keksinyt mitään ideaa alias apua miten tilanteen voisi ratkaista tai edes reunaa avata niin eipä tullut sanotuksi mitään. Joidenkin ihmisten kanssa vain ilmeisesti ei vain voi keskustella järkevästi? Harmi että ap:n kohdalle on käynyt näin :(
Olen joskus seurustellut vastaavan ihmisen kanssa. Aikani tuskailtuani kanssaan juonin hänet puhumaan itsensä pussiin ja osoitin hänelle miten ja miksi hän oli ajautunut umpikujaan omissa puheissaan. Ei auttanut, vastarinta oli liian luja, ei murtunut. Senpä takia, "seurustelin joskus..". - voitto vai tappio
11+14 kirjoitti:
Hienoa, vihdoin joku joka ymmärsi mitä viestilläni tarkoitin: eli ongelmani juuri oli se, että hankalat asiat menevät aina väittelykisaan. Ja nyt olen vähän neuvoton koska en olen oikein hyvä siinä kisassa; tuntuu niin järjettömältä että toiselle osapuolelle ei ole ollenkaan tärkeää yrittää löytää ratkaisua asioihin vaan on tärkeämpää voittaa tuo väittelykisa.
Olen itseasiassajoskusmiettinyt, että pitäisikö vain itsekin yrittää jatkaa sitä omalla kannalla pysymistä loppuun asti ja katsoa mihin kumppanilla riittää kestävyys. Mutta en oikein näe miten tuollainen ratkaisuauttaa...
ApTaidat olla tuomittu häviämään...
Kyllä sille kaapille pitäisi löytyä paikka yhteisymmärryksessä. Ehkä vaimosi voisi joskus miettiä, että haluaako hän olla oikeassa vai onnellinen :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p561856Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,481628- 521564
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51507Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61495Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61405Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81306Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121281Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41163Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41128