Suuret voitot pienillä säästöillämme

Jos olis mahdollisuus saada eläke käteisenä käteen, heti ottaisin. Silloin ei olisi tarvetta makuuttaa rahoja pankissa, mutta, mutta... Monta hankaluutta ja suurta palvelumaksua olis edessä laskuja maksaessa.

Joetn, rahat pankissa ja maksut tililtä. Kortilla maksen kaikki sujuu, eikä taskuvarkaille ole mitään taskun pohjalla, ei kai kuolinpaidan taskuunkaan jää minulla mitään panatavaksi.

Kyllä tililtäkin voi ostaa ja maksaa!

Kaikkein p*skinta pankkien toiminnassa on, pienituloiset maksaa kaikista palveluista suurimmat palvelumaksut.

Oikeaa asiaa tarkastelet Ruuneperi. Oma tuumailuhorisonttini on omien vähäisten säästöjen järkevä "paikka", sen paikan kohdalla harjoittamani aprikointi. Tosiaan nykyisillä käyttötilien liki olemattomilla koroilla on sitten sama, vaikka säästöön jääviä eurosiaan pitäisi patjan alla eikä pankin tilillä. Pidän kuitenkin pankkia ikään kuin varmana makuutuspaikkana.

Onhan niitä muitakin vaihtoehtoja. Vuosien mukana sekä kohtuuteen pitäytyvän elämäntapani ansiosta kertyneillä säästöilläni olen hankkinut joittenkin pörssiyhtiöitten osakkeita pieniä määriä. Minulla on arvo-osuustili ja hoidan harvakseltaan tekemäni ostot itse suoraan pankissa. Nettiä en käytä siinä yhteydessä. Rahastot olen kiertänyt kaukaa. Yrityskohtaisen suoran osakesäästämisen kykenen ymmärtämään itse, mutta rahastot menevät yli hilseen.

Kun niitä yhtiöitä, joitten osakkeita omistan. on kymmenkunta, niin siihen joukkoon mahtuu mukaan myös "sijoitusten" onnistumisen näkökulmasta voitolla olevia osakehankintoja. On siinä valikoimassa sitten myös joku tapaus toisinkin päin. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin omillani ja jopa vähän plussan puolella. Vastuu ja riski on totta kai pelkästään minulla itselläni. Pörssiosakkeissa on se hyvä ominaisuus, että niitä on varsin helppo muuttaa käteiseksi, jos yllätyksellistä rahan tarvetta ilmaantuisi.

Sijoitusmielessä rantatonttien, metsäpalstojen tai asunto-osakkeitten osteluun meikäläisen varallisuus ei riitä.

Aika lailla kummeksun silloin tällöin julkisuuteen putkahtelevia "suosituksia", joitten mukaan meidän tavallisten kansalaisten vähäiset säästöt makaavat tuottamattomina pankkien tileillä ja sitten siihen syssyyn nuo suosittelijat kehoittavat meitä lähtemään ostoksille ja pistämään eurosemme kulutukseen. Suosittelijat väittävät, että sillä tavalla elinkeinoelämän pyörät lähtisivät nykyistä liukkaammin liikkeelle. Siitä se vasta soppa syntyisi, jos me alkaisimme tyhjentää pankkitilejämme. Kun sitä tekisi esim. miljoona eläkeläistä, niin siinä operaatiossa taitaisi pankkjärjestelmämme mennä paniikin partaalle.

Ei pienillä sijoituksilla paljon juhlaan ole aihetta.

Olen sijoittanut osakkeisiin, tuotoista peritään vero ja osakkeiden markkinahinta muuttuu moneen kertaan vuodessa.

Olen jättänyt rahaa pankkiin, tuotto on mitätön.

Olen ostanut sijoitus asunnon, sen tuotto on kyllä epävarmojen vuokralaisten vuoksi plus miinus nollaa, kun luottotiedot ovat kunnossa, mutta vuokrat jättävät maksamatta, no meneehän siinä sen ihmisen luotot kerralla nurin, mutta ulosotto perii minkä saa, kun vieroksuvat työtä.

Annoin taloni vuokralle, vaan mitä sain, tehdäkseni suuren remontin.

Ostin valuuttaa, sen arvo on romahtanut!

Jos olisin ostanut valuutan sijaan kultaa, ei tappio olisi niin iso, kullan hintakin on tippunut.
Hopeallani ehkä jotain saisin, mutta jääköön perinnöksi.

Meillä kaikilla on sittenkin elämän aikana jotain kerättyä jolla on jopa myyntiarvoa, jos tulee tiukka taloustilanne. Vanhat korut ja taide, vanhat astiat ja huonekalut, kaikki ne tuottavat enemmän kuin pankkitilillä makaavat rahat.

Myyn sijoitusasuntoni ja lähden maailmanympärimatkalle. Nautin siitä enemmän kuin asunnon vuokralle antajana ainaisten huolten kanssa, milloin siellä tapahtuu mitäkin, milloin maksavat ja milloin se häätö sitten tapahtuukin. Kauppakirjan allekirjoitusta vain on vailla ja sekin taspahtuu ihan lähipäivinä.
Tappioita ei kannata laskea.
Koko elämä on kuluttamista. Ellei kuluta rahaa, kuluttaa aikaa.

Onneksi tuli veronpalautuksia tappiollisesta vuokraustoiminnasta.

Hyviä sijoiutvinkkejä ei ole olemassakaan, kaikessa on omat riskinsä ja tuotto odotukset laskelminen heittävät häränpyllyä.

Leiriniekka.

Pitääkin ihan tuon vihjeesi perusteella aloittaa korujen analysointi. Mikään ei oikeastaan ole rasiassa, mutta paljon on arvokasta ainakin muistoarvon mittarilla arvioiden.

Eräänä päivänä keräilin eri kaapeista ja hyllyistä niitä vanhoja korurasioita joissa osassa oli korukin sisällä, osassa nappeja tai muuta muka niin tärkeää.
Lastasin niitä koruja sitten seinälle halteksista tehdyn korutauluni koristeeksi nuppineuloihin ripustettuina, helmiä, riipuksia, kaulakelloja, rannekoruja, jopa kultainen nlkkakorukin joka ei ikinä ole nilkkaani kiertänyt. Korvakoruja aidoilla helmillä, kultaa ja kevyttä hilpetööriä joka on säilynyt koreana ja houkuttelevana, kuten kai ostajan silmissä vuosikymmeniä sitten. Ettäkö ostanut noita, no en taatusti edes 10% itse hankkinut, lahjoja ja lahjuksia, mutta monen tarina on rakas.

Rahaahan korutkin ovat, varsinkin jos noilla timanteilla nyt arvoa on muutakin kuin se muisto.
Taitaa tulla koruinventaario kaiken muun tarpeettoman hävittämisen keskelle.

Myydään, tai annetaan pois mitä ei tarvita.

Metsää minulla ei ole koskaan ollut, mutta se on minulle elämäni tärkein paikka aina kun etsin mielenmaisemaa ja rauhoittavaa ympäristöä kaiken ahdistavan purkamiseen. En istu meren rannalle merituuleen huutamaan tuskaani, vaan samoan korpeen tai vaaralle kokemaan oman pienuuteni.
Omakotitalon pihalla on kuusia joulupuuksi, tuomia kesäkukiksi, pihlajia linnulle talvimarjoiksi ja haapoja havisuttamaan lehtiänsä kesäillan iltalauluna.

Tunnen olevani luonnosta rikas.

Selvennys avaukseeni

Kun kirjoitin avauksessani, pankeissa "makaavista" pienistä rahasummista, en tarkoittanut niiden pois ottamista.

Em. rahat pysyvät siis sijoittajien hallussa, voittoja tuottamassa.

Pankki pyörittää niin liike-elämän kuin yksityisiäkin lainaajia rahavarannoillaan.
Huonosti olisivat maan asiat ilman vakavaraista pankkia, joka tulee vastaan investointeihimme.