Koira käy toisen päälle kun annan ruokaa!

Unohdin mainita, että koirat ovat uros ja narttu. Uros on se ärähtelijä. Muuten eivät tappele koskaan mutta oon huomannu että ruoka laukaisee tuossa uroksessa jonkinlaisen aggression kun on tosiaan muutaman kerran aikaisemmin samanlaista tapahtunut.

Meillä ei moista käyttäytymistä suvaita. Tee niin, että ruoki kukin eri huoneessa ja laita koirat huoneisiin ennen kuin otat ruoat esille. Sitten jaat lauma yläpäästä alapääjän -järjestyksessä.

Ihan tyypillistä koiran dominanssikäytöstä se on eikä mitään riivausta. Tarkkaileppas sen käytöstä teidän laumassa. Vaatiiko se muilta kunnioitusta, pyrkiikö olemaan etummaisena tilanteissa? Mikä on sen suhde sinuun, pyrkiikö omimaan ja vaatiiko huomiota?
Tavallista koirilla on, että turhautunut aggressio puretaan siihen kuka lähimpänä on.
Oikein on että aggressio kielletään.
Miten vakiintunut laumasi on?
Onko muita tilanteita, jotka antaisivat merkkejä tuon yhden dominanssipyrkimyksistä?

Kyllähän se mun luo paljon tulee ja rapsutuksia on vailla, mutta ei kuitenkaan änkeemällä änkeä jos rapsuttelen toista koiraa. Seuraa mua joka paikkaan, mutta ei ole koskaan ärhennelly noille muille koirille kuin vaan ruoka tilanteissa.

Ei ole muita tilanteita. Ja kun ruoat ovat koirien nenän edessä maassa, ei tuo ärhentelijä syötyään välitä vaikka toinen koira menisi sen tyhjää kippoa nuolemaan.

Kaikki koirat syövät ihan rauhassa ruokansa, eikä tappeluita siinä vaiheessa ole tullut. Ainoastaan, kun olen laittamassa ruokaa kuppeihin, niin tuo ärhentelijä yrittää tulla keittiöön ja tuntuu ettei suvaitse muita lähellänsä sillä hetkellä.

Olen huomannut esim tänään kun oli tuo tapahtuma, niin tuo ärhentelijä katsoi toista koiraa vähän ikäänkuin jäykän oloisena (oli sen merkki varmasti että älä tuu lähemmäs) ennen kuin tuo tappelu syntyi.

Enään en aio tosiaankaan ruokkia noita samassa tilassa.

Koirat ei aina nauti laumassa elämisestä,monet haluais olla mielummin ainoita koiria.Sen huomaa kun toinen koira menehtyi, niin jäljelle jäänyt ei surrut ei etsinyt.Oli vain entistä leikkisämpi ja pirteämpi.Elänyt ennen toisen varjosa.
Ei kannata kerätä laumaa, koirat ei siitä ainakaan ,sullakaan vaikuta nauttivan.
Paremmin kerkeää hoitaa ja huomioida, kun on yksi vain.

Käsitykseni oikeasta laumadynamiikasta on sellainen että on yksi johtaja(ihminen) ja koirat ovat keskenään tasa-arvoisia. Ihmisen pitää huolehtia siitä, että kukaan koirista ei ala sortamaan eikä kiusaamaan toista. Jos on laumanjohtajan auktoriteetti, koiriin pystyy vaikuttamaan ihan täysin. Ilmeisesti et ole sellaisia laumoja tavannut.

Ei ihme, nykyisin kun koiria inhimillistetään ihan järjettömyyksiin asti, alkaa johtajuusopit olla katoava luonnonvara. Itsekin rinnastat koiran ihmiseen:

" Mutta, haluaisitko itse olla laumassa.Jossa joku aina määräisi sinua?
Missä nukut, leikitkö jne. Minä, en ;)"

Tällaisen määräysvallan alaisina ovat esimerkiksi lapset perheessä. Ei se nyt niin mahdotonta ole, kun ei kerran ole kykyä itsenäiseen selviytymiseen yhteiskunnassa.

Koirat eivät tarvitse tolkuttomasti huomiota ihmiseltä, esim. leikkimisen ne hoitavat keskenään. Työpäivän aikana niillä on seuraa toisistaan.
On jokaisen oma asia ja näkemys, pitääkö yhtä vai useampaa koiraa, kummastakin voi saada aikaan hyvän tai huonon käytännön.

ovat ns. kilttejä rekkuja, eli eivät edes toisiaan jahdatessa ja leikkiessä pure toista. Ehkä pari kertaa on ollut niin, että jos jompikumpi vinkaisee, niin heti keskeytyy temmellys. Ne näyttelevät hampaitaan ja ärisevät, mutta eivät kosketa hampaalla toisiaan. Itseasiassa aika huvittavan näköistä. Ruokin kyllä keittiössä ja molemmilla oma ruokapaikka ja väliä n. kolme metriä. Ja paikat niin, että eivät saa katsekontaktia toisiinsa. Tosin nuorempi (uros) joskus yrittää mennä syömään tämän toisen ruoan, jos on ehtinyt syödä omansa. Eli yleensä vahdin ruokailua ja jos toinen jättää jotain, niin annan toisen syödä loppuun sen pari lusikallista. Koirani eivät ole ahnaita. Onkohan niin, että aloittajalla tuo uros on kovin ahne ruoan perään ja niin nälkäinen, että sen vuoksi yrittää ekana saada mulle nyt ja heti. Minulla koirat makaavat keittiön lattialla ja rauhallisena odottavat, kun teen niille sapuskan. Sitten voi sanoa, että aina olen itse syövinäni kupeista ensin ja kehun kuinka hyvää ja vasta sitten annan koirille ruoan. Ensin vanhemmalle (nartulle) ja sitten tälle nuoremmalle pojulle. Tosin ne eivät saa kuin kerran päivässä varsinaisen aterian ja sekin annetaan vaihtelevasti kello 16. - 19., eli mitään varsinaista tarkkaa aikaa ei ole. Tätä ennen ne on hyvin lenkitetty niin, että pahin energia on purettu (usein heitetty palloa lisäksi tai pallon etsintää). Tämän jälkeen puolen tunnin rauhoittuminen ja sitten saavat ruoan.
Koirat saavat kyllä purtavaa päivällä ja myös kaluttavaa silloin tällöin illalla. Mitään toiselta varastamista, esim. puruluu en tietenkään salli vaikka sitä joskus yritetäänkin. Onneksi eivät tappele sentään, mutta kerta se ensimmäinen. Näinhän voi joskus käydä. Tuttuni koira on taas tosi mustis ja sekään ei ole kivaa, kun aina ärähtelee mustasukkaisuuttaan ja nappaa kiinni. Lelut joudun kyllä pistämään minäkin piiloon, jos tulee vieras koira taloon, sillä aina halutaan omia niitä leluja. Eivät tietty omat keskenään, mutta heti kun on vieras. Enpä tiedä, siis eihän nää hommat aina niin yksiselitteisiä ole. Itsellä on edes vaikea kuvitella tilannetta, että nuo ärisisivät ruoasta. Kaipa se johtuu siitä, että en ole kuullut kummankaan murisevan sitä vihaista murinaa koskaan, muita murinoita kyllä. Tsemppiä kumminkin, toivottavasti ei tule haavereita.

Hyvin kirjoitettu tuolta yhdeltä tuo, että olisiko aloittajan koira niin nälkäinen ja ruoan perään että haluaa ensin itelle kaikki! Toi uros on just sellanen, todella perso ruoalle ja aina tuntuu olevan nälkä. Heti lipoo kielellä huuliaan kun näkee että alan laittamaan ruokaa niille.

Nyt oon tehny niin että oon laittanu tuon ärhentelijän toiseen huoneeseen ennen kun olen edes ottanut koirien ruokakuppeja esille. Sitten kun ärhentelijä on toisessa huoneessa, laitan ruoat rauhassa ja annan kahdelle muulle koiralle ja menen päästämään ärhentelijän ja annan ruoan sille.

Eipähän tartte pelätä tappeluita.

ovat muuten ok, mutta vahdin todellakin ruokailua sivusilmällä ihan vaan sen takia, että jos nuorempi syö nopeampaan, niin sepä tuppaa menemään syömään myös vanhemman. Ei ne kinaa ruoasta, vaan vanhempi väistää. Ja ei tuo nuorempi sitten mene, kun hihkaisen sille, että EI. Ja ihan vetäytyy sitten omiin oloihinsa. Ja kyllä, meillä juuri tämä nuorempi yrittää viedä sen ns. tosiherkunkin vanhemmalta. Esim. kun kerran annoin molemmille kanafileen, niin oikein kyttäsi ja meni sitten ottamaan toiselta. Ja tietty molemmat siivut suussa sitten pakoon. Sain otettua pois ja annettua takaisin. Onhan se selvää, että kun on kaksi rekkua ja toinen vasta pari vuotias, niin kokeillahan täytyy. Muuten ovat kavereita keskenään. Tosin nuorella on vielä paljon petrattavaa, koska haluaa aina olla se eka jne. Nytkin sadekelillä leikitään kotona ja vasta nyt malttaa odottaa vuoroaan. Eli meillä väsätään pieni este eteiseen ja hypätään sen yli, sitten toiselta matolta sohvalle, sohvalta rahille, rahilta tuolille ja toinen koira vielä vuorollansa toiselle tuolille ja siitä lipaston päälle ja takaisin eteiseen samaa reittiä. Pitäähän niillä tekemistä olla. Samoin pikkupallon etsintää. Menevät toiseen huoneeseen odottamaan, jotta jemmaan pallot ja sitten päästän etsimään. Ja voi sitä riemua. Onkin kiva, kun sanon seis, niin molemmat koirat pysähtyvät siihen paikkaan myös leikin tiimellyksessä. Ja vanhemman koiran hitaus syömiseen ei ole siinä, etteikö söisi, mutta kun on tuommoinen nautiskelija, eli kun annan ruokakupin, niin menee maahan sen eteen ja katselee ruoka-annostaan pari minuuttia ja vasta sitten alkaa syömään ja usein toinen on jo melkein syönnyt siinä ajassa, kun toinen vasta aloittelee. Ne ovat erilaisia sekoituksia ja omia persooniaan ja hyvä niin.
Esim. viikonloppuisin toinen tykkäisi löhöillä kanssamme rapsutusten kera, kun taas tämä junnu tulee ison pehmopallonsa kanssa, jotta heittäkää nyt. Toki lopettavat jos sanon ei tai loppu. Koiratkin ovat yksilöitä. Ainakin meillä. Tuli mieleenkin tässä kirjoitellessa, että juuri pari päivää sitten pallo meni pahvilaatikkoon ja nuorempi ei uskaltanut ottaa palloa sieltä, mutta vanhempi halusi ottaa, mutta ei ylettynyt. Meni n. pari-kolme minuuttia, kun olin opettanut vanhemman koiran kaatamaan laatikon ja ottamaan pallon. Nuorempi ei tee sitä vieläkään ja ei muutenkaan ole yhtä nopea oppimaan. Tuo vanhempi koirani on kaikki jutut oppinut tosi nopeasti. Ihan nää sivulle tulemiset jne. Se tekee asioita ihan siitäkin, että näytän vain esimerkkiä pari krt.