Romanian ”Beetlehemissä” löysimme Jeesukselle rakkaat lapset

Tämä sinun pitää lukea.


20.12.2014 7.00 | Pasi Turunen

Ensimmäistä Joulun Lapsi –matkaani Romaniaan on nyt takana muutama päivä. Miten tätä kaikkea voisi kuvailla? ”Ei edes puoltakaan oltu minulle kerrottu”, sanoi Saban kuningatar nähtyään viimein itse Salomon loiston. Näin joudun toteamaan nähtyäni itse Euroopan köyhimpien lasten kurjuuden Romanian kylissä. Mutta sama koskee sitä iloa ja toivoa, jonka olen saanut nähdä syttyvän lasten silmiin heidän saadessaan tämän ankeuden keskellä kokea hetkisen kappale taivasta Joulun Lapsi –paketin ja evankeliumikirjasen muodossa.

Vasluin läänissä lähellä Moldovan rajaa olemme liikkuneet tämän alueen eräillä kaikkein köyhimmillä alueilla. Tämä on ollut tunteiden vuoristorataa, jossa Euroopan köyhimmän alueen todellisuus on tullut vastaan niin lasten ilossa kuin heidän elämänsä olosuhteissa.
Lasten ilo ja arki

Olemme vierailleet kouluissa ja päiväkodeissa. Jokaisessa luokassa on kerrottu Jumalan suurimmasta lahjasta ja muistutettu miksi joulu on suuri juhla: Koska Jumala antoi suurimman lahjan, Poikansa, Jeesuksen. Kymmenien lasten ihastuneet huudot ovat täyttäneet nämä luokkahuoneet heidän avatessaan suomalaisten ystävien rakkaudella valmistamia lahjapaketteja. Minut, jäyhän suomalaisen, yllätti ja sulatti täysin kun eräs lahjan saanut pikkutyttö paketin avattuaan kapsahti iloisena kaulaani ja antoi kiitoksena hellän suukon poskelleni. Ei se suukko minulle kuulunut, vaan paketin lähettäjälle.

Se suukko lämmitti kutienkin sydäntä, kun lähdimme koululta viemään lahjoja alueen perheille. Ajoimme jonnekin käsittämättömän mutaliejun keskelle. Auto oli jätettävä matkan päähän ja lopputaival tehtävä jalkaisin ylämäkeen liukkaassa ja syvässä mudassa. Ympärillä oli hökkeliasuntoja, jollaisia on vaikea kuvailla. Kanoja, heinäpaaleja, talveksi varastoituja maissintähkiä ja loputtomasti mutaa.

Jonkun matkaa mäelle kavutessani, koko ajan toivoen, etten vain liukastu, käännyin katsomaan taakseni. Joku oli huomannut, että yksi lapsista, jolle olimme edellisessä koulussa antaneet paketin lähestyi mutaliejuista mäkeä. Yhtäkkiä tajusin, että Joulun Lapsi –paketti sylissään hymyilevänä lähestyvä tyttö oli sama, joka oli antanut hellän suukon poskelleni koulussa. Silloin jotain meni tuhansiksi pirstaleiksi sydämessäni. Tänne mutaliejun ja hökkeleiden keskellekö hän tulee? Täälläkö hän asuu? Kuinka täällä voi asua kukaan? Saatikka lapsi.

Joulun Lapsi –paketin antama ilo ei ollut hälvennyt tytön kasvoilta hänen kiiruhtaessaan kotiinsa ja hymyillessään meille iloisesti.
Ne köyhät kodit
Jatkoa lue täältä.

http://www.patmos.fi/arkisto/964/romanian_beetlehemissa_loysimme_jeesukselle_rakkaat_lapset