antamisesta ja saamisesta

Itse käyn baareissa silloin tällöin, mutta en iskettävänä. En myöskään antajana tai ottajana. Ainoastaan pitämässä hauskaa ja tuulettumassa=tanssiminen, musiikin kuuntelu, juominen.

Joku toki voi luulla, että odotan, että minut isketään. Noup. En odota. Useimmiten toivon, että kukaan ei edes minua iskisi. Harvoin myöskään näen baarissa ketään, jota haluaisin iskeä. Siksi en itsekään iske ketään. Mielelläni tutustun ihmisiin, mutta useimmiten ainoastaan kaverimielellä. Silti aina silloin tällöin joku tulee iskemään minua. Useimmiten sellainen, josta en itse viehäty. Parhaimmat ihmiset, joihin ihastun ja rakastun olen löytänyt aivan muualta kuin "piireistä". Ei oikeastaan voida puhua löytämisestä tai etsimisestä, sillä rakkaus tulee löytämättäkin, silloin kuin sitä vähiten odottaisi. Tyrkyttämällä itseä ei voita mitään. Minulla ei myöskään ole jatkuvasti haku päällä enkä ole sellainen, että pitäisi olla kaiken aikaa joku. Osaan olla yksinkin ja joskus on todella hyvä olla yksin. En myöskään pidä takertujista tai roikkujista, jotka eivät ymmärrä antaa sopivasti tilaa hengittää.

En myöskään lesbona pidä sanoista antaminen ja saaminen. Itse rakastelen, en anna, saa enkä pane. En ole kiinnostunut panojutuista. Kuulostaa todella halvalta, typerältä ja lapselliselta. En pidä myöskään L-koodin Shane kopioista tai henkilöistä, jotka jäljittelevät tätä tapaa "ottaa" ja "saada".

Olen femme ja pidän vain ja ainoastaan femmeistä. Naisellisen ulkonäön lisäksi pitää olla korvien välissä jotain ja myös jotain yhteistä. En voi sietää stereotyyppistä ajatelmaa, että lesbopareista toinen pitää olla maskuliini ja toinen femme. En muutenkaan pidä kaavoihin kangistumisesta tai ennakkoluuloista.

En usko, että "heteromallia" noudatetaan aina lesbosuhteissa, joissa toinen on maskuliininen ja toinen feminiininen. Butch ei välttämättä ole aktiivinen kontaktin muodostamisessa, vaikka on seksuaalisesti dominoiva osapuoli. Ihan hyvin butch saattaa odotella, että häntä lähestytään.

Mielestäni pitäisi rikkoa tämä oletus, että aloitteiden tekeminen ja naisten iskeminen vasemmalta ja oikealta ja seksielämällään kehuskelu on "miehekästä" tai kuuluu miehen "rooliin". Kannattaa muistaa, että meidät kaikki on vaan kasvatettu ajattelemaan, että tietyt asiat ovat tyypillisiä miehille ja toiset asiat ovat tyypillisiä naisille. Naiset ja miehet on tavallaan "ohjelmoitu" mukautumaan sukupuolirooleihin. Siksi ihmiset tuntevat tarvetta takertua tähän sukupuolten vastakkainasetteluun ja pakottaa samaa muottia myös homoseksuaalisiin suhteisiin. Tästä johtuen lesboilta kysellään esim. kumpi on suhteen "mies" tai muuta yhtä typerää.

Se, että lesbosuhteessa toinen osapuoli on dominoivampi ja aktiivisempi, ei tarkoita että he yrittäisivät olla kuten heterot. Siinä on kyse vaan erilaisista persoonallisuuksista ja siitä, mitä kukin pitää puoleensavetävänä. Jotkut tykkää alistua, jotkut tykkää dominoida. Ei se mikään sukupuolikysymys loppujen lopuksi edes ole.

Mun mielestä kaikki tollanen ajattelu on jotenkin hullun yleistävää. Omassa parisuhteessani minä olen usein makkarin puolella dominoivampi, vaikka tyylillisesti tyttöystäväni on hieman maskuliinisempi.