varattu alkanut ihastua herkästi :(

...ja lisäyksenä siis vielä, että viestittelyn lopettaminen näille ihmisille tuskin on ratkaisu, sillä kiinnostun kyllä ihmisistä ihan vaikka kaupan kassajonossa. :( Tutustun mielelläni uusiin ihmisiin enkä tarkoita sillä etsiväni mitään potentiaalisia pettäjäkumppaneita.

Eihän tuossa mitään kovin tuomittavaa liene. Pidät vain huolta, ettet kiinny noihin miehiin liiaksi, vaan jatkat kaveripohjalla. Fantasioitasi sinun ei tarvitse hävetä, vaan ne kuuluvat jokapäiväiseen arkeen pienenä piristyksenä.

Mulla on kuule justiinsa sama ongelma ja oon saman ikäinenkin. Tätä on nyt melkein puoli vuotta jatkunut, ihastun uusiin tuttavuuksiin ja haikailen exienkin perään! Yhteistä taivalta miehen kanssa vajaa 7 vuotta takana ja kotiolot samanlaiset kun sulla, rakkautta on, seksiä ei, puhetta ei. Ja sit tulee joku tyyppi ja hymyileekin vähän niin jalat on alta heti. Tää häiritsee ihan tosi paljon kun pelottaa milloin sit lähden ensin kahville ja siitä jo suostun treffeille ja kehitän jotain tunteita jotain toista kohtaan! Kauheesti enempää en viittis mieheltä huomiota vongata kun sitäkin jo alkaa ärsyttää.

Joo, tiedän niin tunteen ja pelkään sitä hetkeä kun vaikka tapaan vahingossa toisen näistä miehistä (asumme pienellä paikkakunnalla että väistämättä joskus törmäämme)! Ja jos se vaikka onkin tosi ihana? Tekis mieli antaa siimaa ihan vaan sen takia että se tuntuu niin kauhean hyvältä, mutta kun erota ei halua ihan sen takia että olemme todella kasvaneet yhteen mieheni kanssa. Olemme parhaat kaverit. Se on sekä suhteen ihanuus että ongelma. :/

Mieheni on myös äärimmäisen mustasukkainen, joten en ole kertonut hänelle näistä tuttavuuksista. Toki hän tietää minulla olevan miespuolisia kavereita, niitä on ollut aina. Osan niistä hän hyväksyy, osaa tarkkailee jollain kuudennella aistilla ja uhkaa vetää turpaan jos koskevat minuun. (:D).

Juuri tuota liiaksi kiintymistä pelkään, mistä aiempi keskustelija varoitteli. Ja vaikka TIEDÄN että se on vaan sitä että joku täyttää ne puuttuvat kohdat, niin ei se tunnu oikealta ja kivalta. Tai tuntuu kivalta, liian kivalta. :D Mutta hirvittää ajatuskin että mies tietäisi.

mitä jos koittaisitte olla tyytyväisiä omaan elämäänne ja tekisitte niin kuin itestä parhaalta tuntuu niin ei olis ehkä noita ongelmia.
elämänkokemus on kanssa yks seikka joka vaikuttaa paljon pysyykö jalat maan pinnalla vai ei.

sehän se onkin, elämä on ihan perusmukavaa mutta minulle läheisyys ja seksi on parisuhteessa iso asia. Välillä omassa (muuten hyvässä) suhteessaan on niin äärettömän yksinäinen miehen ollessa vielä jatkuvasti työreissuilla etempänä. Silloin on vaikeaa olla tyytyväinen.

Ja se onkin sitten eri asia auttaako ero kuitenkaan; siinä särkyy monta ihmistä ja tähän asti porukassa rakenneltu elämä. Asiat ei ole aina niin mustavalkoisia!

nätti ja tyhmä.

Kuten sanoinkin, olemme puhuneet tästä seksin ja läheisyyden tarpeestani mieheni kanssa. Ja jos nyt suoraan puhun, hän on kertonut itse ettei seksi ole hänelle suhteessa "niin justiinsa"; hän ei ole siis niin seksuaalinen samalla tapaa kuin minä, on melko epävarmakin itsestään. Yhdessäolo on ihanaa silloin kun yhdessä olemme. :)

En tiedä miten sen asian kanssa oppii elämään vai onko se jatkuvasti jonkun puuttuvat palan ikävöimistä.

Eihän se mitään haittaa, jos tuntee ihastumista muitakin kuin omaa kumppaniaan kohtaan.. se on sitten täysin eri asia, jos tunteet johtaa toimimiseen.

Rakastan nykyistä miestäni, mutta olen kokenut voimakasta ihastumista kolme kertaa tämän suhteen aikana. En koe sitä millään tavalla negatiivisena, vaan hyväksyn ne tunteet täysin. Ihmisen rakkaus ei ole rajoittunut yhteen ihmiseen.. en näe vääränä, jos koen ihastumista ja rakkauden tunteita muitakin kohtaan. Rakkauden tunteet ovat aina kauniita ja ihania.. miksi niistä pitäisi kokea syyllisyyttä?

Olen huomannut näissä ihastumisissa saman kaavan. Joku ihana mies herättää syystä tai toisesta hellät ja ihastuneet tunteeni.. Minä sallin tunteiden elää omaa elämäänsä päässäni ja sydämessäni, ja katos vaan ne päästävät minut otteestaan. Luulen, että aika moni ihminen kokee tämmöisiä ohimeneviä ihastumisia.

Jos sinulla on valtava halu mennä pidemmälle näiden ihastumisien kanssa, niin silloin on syytä miettiä mikä on oman parisuhteen tila vai etkö kykene oman miehen kanssa aitoon läheisyyteen ja haet sitä jotain muilta miehiltä?

Kokemusta on. Olin 5 vuotta suhteessa ihanan, kiltin ja luotettavan miehen kanssa ja ajan kanssa minullekin tuli samat "paras kaveri" -fiilikset vaikka rakkautta olikin. Seksiä ei ollut ja silloin tuntui, ettei se edes ollut niin tärkeää. Ihastumisia oli kuitenkin jatkuvasti, tekoihin asti en koskaan mennyt. Sitten eräänä päivänä tapasin täysin sattumalta miehen, joka sai minut tuntemaan aivan uudella tasolla. Totaalinen rakastuminen ensimmäisellä tapaamisella ja tiesin heti, että tämän ihmisen kanssa haluaisin elämäni viettää. Sen seurauksena pistin koko elämäni uusiksi, josta seurasi myös paljon surua, sillä asiat eivät tietenkään menneet odotetulla tavalla.

Sanoisin ketjun aloittajalle, että noin pitkän ja vakiintuneen suhteen rikkominen vaatii luonnetta. Kannattaa varautua siihen, että se sattuu aivan kamalasti, jos siihen ratkaisuun päädyt. Tilanteesi ei kuulosta erityisen hyvältä, varsinkin jos miehelläsi on kaiken lisäksi mustasukkaisia piirteitä. Hän ei välttämättä ole sinulle se oikea, mutta en kuitenkaan missään nimessä kannusta lähtemään uuden ihastuksen matkaan. Ne vaikuttavat yleensä paljon paremmilta, kuin mitä oikeasti ovat.

Minusta sinulla on kaksi järkevää vaihtoehtoa, taistelu tai yksin eläminen. Pitkässä suhteessa on huonoja aikoja, joiden yli kannattaa yrittää selviytyä, jos toinen on oikeasti kaiken yrittämisen arvoinen. Toinen vaihtoehto on yksin eläminen. Se vapauttaa ja antaa tilaa sekä aikaa miettiä, mitä oikeasti itse haluaa. Sillon on mahdollista myös juosta niiden ihastusten perässä ja huomata, millaista silkkoa ne saattavat olla. Voin kertoa, että itselläni ainakin hävisi terä ihastumisista sinä aikana, kun olin sinkku. Sinkkuilu on kuitenkin mahdollistanut ainakin omalla kohdallani toimivan ja kaikin puolin onnellisemman uuden suhteen.

Kamala tilanne, voimia sinulle!

Olen kyllä eri mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Jos ap on vasta 27-vuotias ja ollut jonkun kanssa 3 vuotta yhdessä ja suhde ei toimi niin siihen ei todellakaan kannata jäädä. Ap rakkaushan muuttaa muotoaan parisuhteen vanhetessa. Se alkuperäinen intohimo, suurelta tuntuva rakkaus laimenee aina ajan myötä. Tilalle tulee enemmän kumppani-ja ystävyyssävytteinen rakkaus, mutta ei siitäkään saa puuttua intohimo eikä seksi. Lisäksi pariskuntaa yhdessä pitävänä tekijänä on hyvä kommunikointi. Ap, jos päätät jäädä suhteeseen niin kannattaa huolehtia noista jutuista hyvin. Kerrot, että teillä on jo nyt kumppanisi kanssa kommunikaatio-ongelmia, selvittäkää nämä mahdollisimman pikaisesti. Apua kannattaa hakea esim. pariterapiasta. Muistathan myös, että rakkaus tarvitsee kehittyäkseen tiiviin yhteisolon, mutta kun aikaa kuluu enemmän (esim.tuo 3 vuotta) niin ihminen tarvitsee enemmän myös omaa tilaa ja omia juttujakin. osa enemmän, osa vähemmän. Jokainen on omasta onnellisuudesta vastuussa.
Ero satuttaa aina ja lujaa, mutta ap olet nuori mieti vielä. Eron jälkeisestä ajasta kaikkihan riippuu jälleen kerran ihmisestä ja hänen luonteestaan. Osa on enemmän parisuhdeihmisiä ja haluaa parisuhteen. Ei se, että eroaa tarkoita, että ei pystyisi uudelleen sitoutumaan. Osa taas haluaa nauttia elämästään itsenäisemmin ja harrastaa enemmän satunnaisia seksisuhteita, mikä on luonnollista seksi on ihmisen perustarpeita.
Toivottavasti pystyin auttamaan ap:ta.