AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!
 /   /  / Henkinen väkivalta

Henkinen väkivalta

64 Vastausta 27 931 Lukukertaa
Haluaisin muistuttaa, että vaikka fyysinen väkivalta on mielestäni hirveää, niin yleensä sen jälkeen tehdään päätöksiä suuntaan tai toiseen. Itse olen joutunut kokemaan pitkään kestänyttä henkistä väkivaltaa, joka on tehnyt iloisesta ulospäinsuuntauneesta naisesta epävarman mietiskelijän. Syitä siihen, että olen kestänyt kauan on monia, yhteinen lapsi, maatila, yhteiset velat ja ehkä se, ettei ole ketään "toista" johon voisi turvautua. Nyt vain on alkanut tuntua siltä, että tässäkö tämä minun elämäni on, pitääkö tätä kestää kuolemaan saakka vai uskallanko lähteä yksin maailmalle.

tässä se taas

ollaan eletty jo pitkän aikaa yksin ja lapset saaneet kärsiä siinä sivussa miehen kohtelusta.....voi voi ja nyt tuntuisi joku toinen elämän vaihtoehto paremmalta??olisit ajatellut aikaisemmin kun jo lastesi tunne elämälle olette saaneet kolhauksia tetyä henkisellä väkivaltaisuudellaan miehesi puolelta...mutta tiedätkö,lapset tuntevat ja aistivat paljon asioita vaikka aikuinen niin luulee että eiväthän ne näe eikä kuulee!!ja loppu neuvo sinulle,pysy vain siinä samassa paskassa missä olet tähän astikin ollut kun olet aikoinasi niin itsekäs ollut =)ei velat eikä maatila ole esteenä minkäänasteiselle väkivallalle,ne ovat vain teko syitä ettei aikuisen NAISEN tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästään ja sitä yhtä ainoatta askelta jolla olisi lapsellekin suotu rakastavampi ympäristö,herätkää,ei rahoja eikä mitään taloja ihminen hautaan saa,eläkää ja nauttikaa vapaasti omasta elämästänne!!!

väärin !

On olemassa sanonta, että parempi myöhässä, kuin ei koskaan. Aika julmalla ja syyttäväisellä tavalla vastasit. Vastauksesi itse on väkivaltainen. Toivotan sinulle kuitenkin valoa.

Millaista henkistä väkivaltaa?

Siis millaista henkistä väkivaltaa?

Miten tota tohtii ees kysyä

Ihmetyttää, kun Esmeralda kysyt tollasta...
henkinen väkivaltahan on sellaasta, että sitä on vaikea selittää ulkopuolisille...
se ei kuulu meille...
ei kai kukaan kirjoita, että on kokenut sitä, jos ei olisi.
En epäile yhtään.
Aina löytyy utelaita, jotka ei edes vaivaudu sitten kysyttäyyän ja vatuksen saatuaan, olemaan empaattinen.
If you know what I mean?

Toki tarkootin...

'kysyttyään ja vastauksen saatuaan'

ei 'kysyttäyyän ja vatuksen saatuaan'

maallista mammonaa

se ei pitkälle auta, jos on sisäinen tuli poissa. Tavaraa saat kaupasta uutta, niinpaljon kuin ikinä haluat, siihen tarvii vain rahaa. Saatko poljettua itsetuntoa kaupasta, saatko liiskattua itsetuntoa kaupasta, et, et ja vielä kerran et. Asetatko maallisen tavaran henkisen hyvinvoinnin edelle?
Käy katsomassa, mitä henkisen väkivallan kokeminen ja näkeminen tekee lapselle, se muuttaa lasta vaikka luulet, ettei se mitään ymmärrä. Käy tukinaisen sivuilla ja amnestyn sivuilla tutkimassa asiaa.

Päätä jo tänään mitä tahdot elämältäsi!

Ei sinun tarvitse kestää tuollaista. Miksi kuluttaa ainutkertainen elämä huonossa suhteessa?
Olen varman, että löydät itsellesi arvoisesi miehen vielä.
Jaksamista ja voimia tehdä päätös!

Päätös ei ole niin helppo kuin annat ymmärtää

Suomessa saattaa eron hakemattomuuden syynä olla myös yksi pikku juttu: jos vakaumus (esim. lestadiolaisuus) ei hyväksy avioeroa, ei se ole ollenkaan noin simppeliä etenkään jos puoliso ei "edes" käytä fyysistä väkivaltaa. Avioero tällaisissa piireissä on katastrofi potenssiin kaksi. Eroaja tekee synnin, jota ei anteeksi anneta ja lisäksi yleensä menettää tästä syystä myös suuren joukon lähipiiriään (joita siis erityisesti tarvisi eron jälkeen). Uuteen avioliittoon ei myöskään em. uskontokunnan jäsen saa mennä "periaatteessa" ennenkuin puoliso josta on "eronnut" on kuollut. Kannataa huomoida tämäkin puoli asiaa: ero ei ole koskaan helppo kenellekään, mutta se voi olla lähes maailmanloppu esim. em. vakaumuksen omaavalle.

Kun elämä käy liian raskaaksi

Huonossa liitossa.Avioero sallitaan sanassakin jos toinen pettää.Jos eroaa pysyköön naimatonna.Mä en pystynyt täyttämään niitä raameja enää.Läksin seurakunnastani eron jälkeen ja ajattelin että ennemmin tapan itseni kuin menen takaisin.Tää on mun elämä.Mulla oli talous turvattu ja vakituinen työpaikka.
Onko se Jumalan mielen mukaista( rakkauden hengen mukaista) että eletään väen vängällä samassa osoitteessa,toisiaan piinaten ja lapset sitä kuuntelee ja ihmettelee että tuotako se Jumalan tarkoittama rakkaus tarkoittaa.Mulla oli niin paha olo että söin 2 purkkia jo mielialaläkkeitä kun psyyke ei enää kestänyt.Sit sanoin ukolle että enempää en niitä ostele.Sit on asiat muututtava tai vaihtuu toiset lääkkeet.( eroan)Alkoholi maistui edelleen.Eikö sekin ole pettämistä jos kuvittelee että toinenkin elää sanan mukaan rehellisesti ja ja Jumalaan uskoen.Eikä näin tapahdukaan.Sehän on valhetta.Moni nainen alistuu ja tappaa itsensä ( ensin henkisesti ja sitten fyysisesti) ennenkuin eroaa ja kapinoi vääryyttä vastaan.Se vaatii pirusti rohkeutta.Mutta mulla on vaan tämä yksi elämä ja sitä ei mikään kirkko ei oppi eikä ukot pilaa.Mä haluan elää ja rakastaa.Voimia ja rohkeutta.Minäkin sain tukea ihan ventovierailta kun puhuin asoistani.Alku tekee kipeää ja itkettää mutta nyt elän onnellisena ihanan rakastavan miehen kanssa.En kadu tekoani.Olen iloinen että uskalsin muuttaa elämäni suuntaa.Kukaan muu ei sitä tee.
Te naiset puhutte henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Hienoa! Kokemuksesta voin sanoa että juuri ja nimenomaan NAISET ovat experttejä psyykkisessä eli henkisessä väkivallassa. Te ette arvosta miehiä tippaakaan, te terrorisoitte miehiä juuri sillä varjolla että olette naisia ja heikompia. Tosi usein - haluaisin jopa sanoa useimmiten - te myöskin saatte miehen käyttämään fyysistä väkivaltaa käyttämällä ensin henkistä sellaista. Sitten kun tilanne on mennyt siihen pisteeseen säälitte itseänne ja syytätte miestä, haluamatta tajuta sitä yksinkertaista tosiasiaa että olette itse aiheuttaneet tilanteen. En ole joskaan tavannut naista joka olisi nöyrästi myöntänyt olevansa väärässä. Te olette - yleistäen - vastuuta kiertäviä raukkoja jotka vetävät myös esiin lapset, vaikka jokainen JÄRKEVÄ ihminen tietää että 90% te saatte lapset, olisittepa minkälaisia kusipäitä tahansa! Hävetkää!

Niin varmaan!

Tätä te hakkaajamiehet jaksatte jankuttaa. "Nainen ärsytti ja kerjäsi turpaan. Minulla oli täysi syy ja oikeus lyödä."

Kiva sinulle, jos kuitenkin tuolla ajattelu- ja toimintamallilla tunnet itsesi mieheksi. Minä en pyyhkisi takapuoltanikaan tuollaisella.

Ja itke nyt taas henkisestä väkivallasta. Tiedoksi vaan sinulle, että se joka lyö, taitaa myös henkisen väkivallan käytön. Mutta se joka turvautuu näihin väkivallan muotoihin, ei yleensä kestä minkäänlaista kritiikkiä itsestään. Ei aiheellista eikä aiheetonta. Nyrkki heilahtaa heti ja sitten ruikutetaan kuinka syy ei ole itsessä vaan toinen ärsytti ja kiusasi. Pikkulapset käyttäytyvät niin.

KYLLÄ KAI

Vastaus tuli kuin kirje (e-)postissa. Sen sisältö todistaa sen minkä kirjoitin kannanotossani. Sinä et nähnyt ollenkaan sitä ns. pointtia , vaan kaivoit rivien välistä naiselle tyypillisellä epäloogisella ajattelulla esiin miehen joka hakkaa akkaansa ja kiertelee vastuuta. No, väärässä olet! Itse olen ajellut sairaalaan myöhään illalla kymmenen sentin viilto reidessäni, ostanut uusia silmälaseja naiseni rikottua niitä ja nukkunut öitä autossa ja ulkona ja selitellyt mustelmia silmäkulmissa, joten sillä sinun hakkaavalla miehellä ei olekaan pallit jalkojen välissä vaan yhtä pitkä "viilto" kuin minun reidessä vuosi sitten. Siitä huolimatta pidän henkistä väkivaltaa paljon pahempana kuin edellä mainittua. Mutta keskusteleminen teidän kanssanne on turhaa ja turhauttavaa, koska te ette yksinkertaisesti edes tajua mitä oikeudenmukaisuus, nöyryys ja omatunto ovat. Toivottavasti sinulla ei ole miestä, mutta jos on niin säälin häntä jo nyt.

En sanonut

että väkivaltaisia naisia ei ole.
Tartuin nimenomaan ajatukseesi siitä, että naiset kerjäävät itse selkäänsä omalla käytöksellään.

No niin kai sitten. Jos naista lyödään, vika on naisessa. Jos nainen lyö, vika on naisessa. Näinhän se menee.

Miunulla ei ole miestä. Olethan nyt iloinen?! Jätin hänet vuosia sitten, koska hän oli todella taitava käyttämään henkistä väkivaltaa. Hän romahdutti minut hyvin lyhyessä ajassa ja jouduin tekemään kovasti töitä eheytyäkseni jälleen. Kiva tietää, että aiheutin sen kaiken ihan itse ja sain ansioni mukaan.

Tiedoksesi muuten, minulla ei ole miestä, koska en enää halua miestä kokemani jälkeen. Luottamus meni kaikkiin, vaikka vain yksi kohteli huonosti.

Hyvä, että sinä tajuat, mitä oikeudenmukaisuus, nöyryys ja omatunto ovat. Minä tuskin tulen koskaan sitä käsittämään, joten minua voi kohdella ihan miten vaan. Senhän sinä tahdoit sanoa.

Henkinen väkivalta

Ei nainen aina ansaitse selkäsaunaa, ja silloin kun joku syyttä joutuu henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi, on se aina yhtä väärin. Mitä minä tarkoitan, on se että te naiset nimenomaan piiloudutte sen tosiasian taakse että olette naisia: te saatte ärsyttää, valehdella, loukata, lyödä ja ivata miestä, ja jos mies ei sellaista kestä hän ei ole mies. Esimerkki: jos joku mies ärsyttää ja loukkaa toista miestä ja sen takia kiusattu vetää häntä turpaan, niin on se kaikkien mielestä oikea kohtelu kusipää tyypille joka ärsytti syytöntä. Kun nainen tekee ihan samaa, niin miehen pitää vain ymmärtää ja pitää turpansa kiinni. Lyönti naisen poskelle kämmenellä siinä tilanteessa tulkittaisiin niin miesten kuin naistenkin keskuudessa julmaksi ja väkivaltaiseksi teoksi, josta rangaistus olisi oltava kovin mahdollinen. Miksi näin, varsinkin kun te naiset hihkutte tasa-arvon perään? Tällaisia tapauksia on joka puolella, naisia jotka härnäävät ja psyykkaavat miestään, ja kun sitten saavat vaikkapa läimäyksen poskelle niin juostaan itkemään naapuriin, sukulaisille ja poliisille. " Eihän naista saa lyödä!" Mutta jos se ärsyttäjä siis on mies, ja toinen mies ottaa sen vastaan tekemättä mitään, niin se kiusattu mies on "pelkuruudellaan" ansainnut kaiken. Tässä esimerkki teidän naisten logiikan puutteesta. Te käännätte aina takkinne tuulessa, ja moraali ja oikeudenmukaisuus on joitain outoja sanoja ja ilmiöitä periferissä, tai niitä ei tunneta lainkaan!
Tällaisessahan on kyse naisen tekemästä väkivallasta (joka voi olla ihan yhtä hyvin fyysistäkin). Se on minusta lähtökohtaisesti aivan samalla viivalla miehen tekemän väkivallan kanssa. Ei siinä pidä poskea kääntää, vaan kirjaimellisesti itseään säästää ja lähteä suhteesta, joka tuottaa vain kipeää.

Ja tässä on rakenteellista vikaa yhteiskunnan kohtaamisessa. Ymmärrän sen jopa täysin. Mutta tärkeää on ymmärtää se ero väkivallantekijöiden ja stereotypioiden välillä. Kaikki naiset eivät provosoi, ole pahoja suustaan, ole samaa suullaan kuin mies nyrkkiensä kanssa. Tuo edellinen on yksi rakenteeseen piilotettu ennakko-oletus ja oikeutus väkivallalle. Tasa-arvo on tärkeää, sukupuolisensitiivisyys myös. Olisi oltava parempia valmiuksia ja ymmärrystä kohtamaan väkivaltaa kokenut mies, isä ja avo/aviopuoliso. Mikä laahaa tässä yhteiskunnassa niiiiin pahasti perässä!

lukutaitoinen?

En todellakaan tarkoita että sinua voi kohdella miten vain, koska päin vastoin haluan että ihmisiä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja tasavertaisesti. Ikävää jos olet pettynyt miehiin; minä taas olen pettynyt naisiin. Epäoikeudenmukaisuus jolla naiset ovat kohdelleet minua - ja monia tuttuja miehiä - saa minut ehkä vaikuttamaan katkeralta, ja kai minä olenkin. Siitä huolimatta ei ole oikein, jos saat sellaisen kuvan että vihaan kaikkia naisia tai että olen sitä mieltä että naisia saa kohdella miten vain. Ei saa, mutta ette te naiset saa kohdella miehiäkään miten vaan mutta ikävä kyllä juuri niin on asia liian usein. Ja se joka ärsyttää minua on se, että kaiken tuon te kuittaatte ja oikeutatte sillä yksinkertaisella asialla,että olette - NAISIA! Puss och kram och ta det lugnt!

No hyvä

että pehmensit vähän. Kirjoituksestasi sai tosiaan sen kuvan, että vihaat naisia ja ajattelet, että me kaikki olemme samalla muotilla tehty. Tässäkin kirjoitat, että TE naiset. Kaikki naiset eivät ole sellaisia.

En minäkään kuvittele, että kaikki miehet ovat vähintäänkin psykopaatteja, vaikka yksi surkimus kohdalle osuikin. Olen pettynyt MIEHEEN, en miehiin. Itsesuojeluvaistoni pitää minut poissa kaikenlaisista seurustelukuvioista, mutta tämän aiheutti vain yksi mies. Muita en hänen tekojensa takia tuomitse. Itseäni en silti enää halua rikkoa kenenkään takia.

Muista sekin, että me naiset olemme erilaisia kuin te miehet. Meidät nyt vaan on tehty erilaisiksi. Te miehet ette aina ymmärrä meidän käytöstämme ja voitte tulkita ihan väärin. Emme mekään aina ymmärrä miesten aivoituksia.

Minä henkilökohtaisesti en hyväksy väkivaltaa yhtään sen enempää miehiltä kuin naisiltakaan. Se on aina yhtä pahaa, oli tekijä kuka hyvänsä.

Minä myönnän ja kadun

ja olen kanssasi samaa mieltä, että jos olisin lyönyt mieheltäni silmät mustaksi ja puukon selkään niin se olisi ollut paljon helpompi hänen kestää kuin se julma henkinen väkivalta jota vuosikaudet aiheutin hänelle.

älä pelkää

Mitään ei saa helpolla. Jos tiedät, että sinun elämäsi tuntuisi kokonaisemmalta muualla, kerää itsellesi voimia tarttuaksesi omiin ohjaimiisi. Olen itsekin ollut monet vuodet henkisen väkivallan kohteena ja tiedän kyllä, mitä tarkoitat, kun kirjoitat " epävarmasta mietiskelijästä " juuri nyt. Matkastasi tulee pitkä, sen voin sinulle kertoa. Kenelläkään ei ole lupaa murskata toisen omaatuntoa. Jatka eteenpäin, Sinä olet aito ihminen !

Ymmärrän tuskasi

Ymmärrän hyvin tunteesi ristiriitaisuuden. Tässä om tarinani: Mieheni ruvennut pikkuhiljaa käyttämään yhä enemmän henkistä väkivaltaa/manipulointia/kontrollia jne.. Nyt olen vuosien jälkeen niin "pikkuhiljaa nujerrettu" etten itse edes ensin tajunnut mistä paha oloni johtuu. Sitä turtuu siinä tilanteessa uskomaan että tällainen elämä on "normaalia", vaikka se on kaukana siitä. Ja mieheni myös saanut minut usomaan että syy on minussa...Sain kerättyä voimani ja olemme asumuserossa. Koska lapsiakin, on syyllisyys on hirveä itselläni. Manipuloiminen sillä hurmaava-hirviö-akselilla saa juuri minut uskomaan että kuvittelenko vaan mieheni käytöksen pahemmaksi kuin onkaan vaikka tiedän järjellä ajateltuna että hän on loukannut minua vuosia. Terapiaa, puhumista jne kyllä myös yritetty, mutta tuntuu ettei mies "tosissaan" ole sitä mieltä että ITSE tarvitsee hoitoa vaan sekin tehdään vaan "hiljentääkseen" minut. Ja tätä suhdetta ennen olin omasta mielestäni hyvinkin vahva, omaa tahtoa omaava positiivinen ihminen....ja hups, yhtäkkiä olenkin tilanteessa johon en olisi ikinä kuvitellut joutuvani :( Eli siinä vaiheessa kun henkisesti on loukussa voi olla melkein ylipääsemätöntä riuhtaista itseään irti! Voimia Sinulle!

ystäväsiskoni

Olisi kuin olisin itse kirjoittanut Sinun viestisi. Nyt olen eronnut ja vuosienkin jälkeen yhä valtavan epävarma omista osaamisistani ja ihmisarvostani. Kuten ilmaisit, vahvempi manipuloiva osapuoli saa aikaan sen, ettei itse, heikkona, voi edes ymmärtää kuinka vaarallisesta tilanteessa henkisesti on. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä syvemmälle väkivallan juuret tarrautuvat ja yksin niistä on lähes mahdotonta karistautua eroon.
Yksinäisyys ja aivan oma elämä ei ole helppoa hankkia, mutta se on ainut hoitotapa nujerretulle itsetunnolle. Ainahan voi tavata uuden ihmisen ja aloittaa jotain parempaa, toivottavasti, mutta sellainen on vaikeaa kaiken tällaisen koetun jälkeen.
Se EI ole normaalia, kun aviopuoliso haukkuu, vähättelee, moittii ja haluaa kontrollaida kaikki liikkeesi ja ajatuksesi.
Ystävät hyvät, NAINEN on IHMINEN, aito, ajatteleva, tasavertainen ! Me emme ole syntyneet kenenkään orjaksi, emme ole kenenkään tavaraa, vaan meilläkin on sydän.
Toivoisin, että haavoja olisi helpompi parantaa. Sellaiseen kuitenkin menee vuosia, jos henkisestä väkivallasta sitten parantuu edes koskaan.
Minä en ainakaan.

sumpussa

Mulla on kulissit karissu, mies vahingossa joutu kiinni luottamusjutusta avioliitossa. Aiemmin on ollu lasten ravistelua ja haukkumista, kiroilua ja joskus katoamista omille tuntemattomille teille. Tavallinen arki on ollu tasasta, vaikka turhan usein ankeeta tietysti miehen lapsellisten raivareiden takia. Olin ajatellu jaksaa ne perheen takia, en halunnu yksinhuoltajaksi ja ukko nyt oli rakas ja usein mulle kultanenkin. Mutta nyt tilanne repes kun luottamusta ei takas saa ja toivottavasti tajuan noi sen agressiot kirkkaassa valossa ja saan rohkeutta irrota. SE EI VAAN OLE HELPPOA KUN ON TOTTUNUT JO. Usko omiin siipiin on heikkoa. Luotetaan itseemme, maailmassa on paljon ihanaa koettavaa ja mukavia kanssakulkijoita... toivottavasti. Ollaan ihmisiksi ja voimia!

myötätunto

Olen suruissani siitä, että toisetkin naiset joutuvat kokemaan samaa, mutta, tuntuu paremmalta, kun tiedän, etten ole yksin tällaisessa vaikeassa tilanteessa. Ajatuksessa haluaisin jakaa voimia myös muille. En minä ole niin huono ihminen, kun aina saan kuulla. Minulla oli elämä, ennen tätä kaikkea.
Kaikki täällä vaan valittavat miesten henkisestä väkivallasta. Voin kokemuksesta sanoa, että te ämmät olette siinä paljon parempia. Oma äiti kun haukkui, arvosteli, uhkasi pieksemisellä, syytteli, huusi, raivoili ja oli muutenkin mestari henkisen väkivallan saralla. Sitä sain kestää aikuisikään asti, sen jälkeen yhenkään ämmän en ole antanu ittiäni komennella. Liian paljon löytyy naurettavia tohvelisankaripellejä tästä maailmasta, hyvä vaan jos miehetkin osaavat henkistä väkivaltaa käyttää.
Mutta entä lapset? Olette unohtaneet lapsille tulevat traumat väkivallasta.

Samanlaisia kokemuksia

Pohdin itse samaa, miten paljon kestän henkistä väkivaltaa. Olen kahden lapsen äiti ja vielä naimisissa. Mieheni henkinen väkivalta ilmenee niin, että hän ei ota kantaa yhteisiin asioihin, esimerkiksi kotiin liittyviin hankintoihin, eikä ole kiinnostunut mistään kotiin liittyvästä, vähiten siisteydestä. Sanoo aina vaan, että hanki tai siivoa, jos katsot aiheelliseksi. Kritiikkiä hankinnoista tulee jatkuvasti. Tuntuu myös tuskaselta, että kesäloma häämöttää ja lomasuunnitelmia ei ole. Saan kuulemma tehdä itse, jos huvittaa ( niinkuin joka vuosi). Hän voi lähteä mukaan ja odottaa valmista. Ei enää huvita edes suunnitella mitään.

Tänään kävi niin, että mieheni sai toisen nettiyhteyden meille kotiin. Sovimme, että poikien ei tule päästä kuin tietyille sivuille, mikä on hyvä ja järkevä juttu. Sain kuulla, että minunkaan ei tarvitse päästä koneelle, ilman hänen lupaansa. Sain hirveät raivarit ja tunsin syyllisyyttä jälleen, koska lapset kuulivat..naapurit myös.

En tiedä miten kestän..tai rohkenenko lähteä ..

tiedän ettei se ole

Voisiko olla helppoa löytää vastaus kysymykseen : missä minun olisi parempi olla, tässä ja nyt, vai erossa tästä kaikesta ? Joskus täytyy valita.

onpa tuttu tarina

aivan uskomatonta lukea,aivan kuin mun elämästä... on sitä näköjään muillakin.. kestämistä.

ymmärrän

olipa tuttu tarina.minulla sama tilanne.olen tutustunut narsismiin ja ollut yhteydessä narsistien uhrien tuki ry.hyn. mieheni on narsisti,patologinen valehtelija.Olen ollut liian kauan koukussa häneen ja nyt pitäisi päästä eroon hinnalla millä hyvänsä.enää en jaksa.

henkinen väkivalta

en ymmärrä? minä olen mies minulla on tunteet minä en tunne tällä hetkellä,että tasavertaisuus olisi minun ja puolisoni tavoite.eedeniä en tavoittele kun sais vaan olla rauhassa syytöksiltä ja kieroudelta

henkinen väkivalta

Minäkin kärsin henkisestä väkivallasta.Mieheni ei anna rahaa,kynsin hampain saa kun pyytää.
Mut ei uskalla pyytää kun ilme on kuin pirulla.Hänen siskonsa kerran kysyi miksi tarvitset rahaa,onhan sulla asunto ruokaa ja juomaa tarvittaessa.Lähtisin kun uskaltaisin.Meillä on 4 vuotias poika ,ne on uhannu ottaa hänet minulta jos lähden.Emme ole naimisissa,mut poika on isässä sukunimellä.
Hulluksi leimaavat minut kun olen käynyt
puhumassa perheneuvolassa. ja olen masentunut.
olen kuulema sekopää.

henkinen väkivalta

Hei,luin viestisi ja päätin kirjoittaa oman tarinani.Minäkin elän jatkuvan henkisen väkivallan alla.Monesti olen miettinyt lähtöä mutta helpommin sanottu kuin tehty.Meillä on kaksi poikaa,velkaa ja muutenkin epävarmuus tulevaisuudesta.Mies saa minut jäämään uhkailemalla esim.etten saa lapsia ja ettei hän anna minulle euroakaan.Mitä teen?Sen ainakin tiedän etten kestä enää

Tuttu juttu

Minunkin mieheni uhkaili kerran ,kun sanoin harkitsevani avioeroa,ettei hän jätä minulle mitään.Olin jopa niin rohkea että sanoin etten tarvitsekaan mitään,pitäköön kaiken.Lisäsin vielä että sossu hoitaa minulle välttämättömimmät huonekalut jos niikseen menee.Tähän päälle lisäsin vielä että aion ottaa vain yhden tavaran mukaani(omien vaatteideni lisäksi) joka on vanha telkkari,jonka äidiltäni sain aikoinaan.Äijältä loksahti suu ammolleen!Luuli varmaan että olisin suurinpiirtein sahaamassa kaikkia huonekaluja kahtia :D.Harmi ettei hänelle ollut mennyt perille kymmenen vuoden aikana se fakta että minä en koskaan ole ollut materian perään.Edelleen harkitsen eroa tuosta ilkeäsanaisesta ihmisestä.Nyt on kyllä ollut tovin jo ukolla suu supussa kun on hokannut että olenkin tosissani.Täytyy myöntää että "ilolla"seuraan kuinka "maailman mahtavin mies" edes joskus vähän nöyrtyy....pakon edessä,tosin.Nyt ei miehen omakehu enää auta,en ole kiinnostunut enää pönkittämään hänen itsetuntoaan,josta syystä hän on myöskin hieman ihmeissään kun en ota kantaa hänen asioihinsa.
Voi olla väärin että haen itselleni valtaa,tuntuu hieman lapselliselta ja naurettavaltakin,mutta täytyy myöntää että on aika kivaa olla kukkulan kunkku,vihdoinkin.En sitten tiedä mistä ihmeestä löysinkin tällaisen uuden puolen itsestäni,kun ajatellaan että vuosikaudet olen ollut toisen sättimisen alla..ja todellakin aivan syyttä.Luulin,että olen jo aivan nujerrettu!
Kyllä meille ero varmaan tulee jossain vaiheessa,mutta katselen vielä tovin kestääkö miehellä kantti olla tasavertainen minun kanssa.Itse en enää periksi anna.Enää ei ole kompromissien aika,täältä pesee jos pyydetään.
Aika aikansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin.Tahi sitten finito capito.Saas nähdä ollaanko vaiko eikö olla?

Onko henkinen väkivalta..

veitsellä heiluttelu ja uhkaus että lyö? Ajattelin vain kysyä että onko tuo esim henkistä väkivaltaa kuin fyysistä?

henkistä se on

henkinen väkivalta on vallan ottamista ja sen yksi muoto on uhkailu. Henkinen väkivalta johtaa usein myös fyysiseen väkivaltaan. Uhkailu aiheuttaa pelkoa ja eikös pelko ole henkistä. Henkinen väkivalta voi olla myös toisen mitätöintiä, haukkumista, toisen yksityisyyden hallitsemista kuten rahankäyttö, menemisten rajoittamiset jne.

Henkinen väkivalta

Saanen huomauttaa että toimii tuo toisinkinpäin: Vaimoni on kova (ja hyvä) aukomaan päätään, haukkumista, alistamista, mollaamista, halveksimista, lähes päivittäin. Esim. se että en "osaa" laittaa jotain tavaraa siihen paikkaan mihin vaimoni on ajatellut että se pitää laittaa, riittää siihen että hää aloittaa haukkumisen. Hän on useasti myös fyysisesti väkivaltainen, ja jos esim. lyön häntä käsiin (omasta mielestäni puolustan itseäni), hän alkaa huutamaan että olen "raukkamainen naistenhakkaaja" niin lujaa että naapuritkin kuulevat. Hänelle tulee myös helposti mustelmia, itselleni ei. Hän on potkinu päähän kun olen maannut lattialla tajuttomana, hakannut tuolilla etc, ainoa näkyvä vamma on ollut korvalehden ruston rikkoutuminen, jolle terveydenhoitaja nauroi, kun tuli esittelemään jälkiä "pahoinpitelystä". Itse en osaa käyttää kuin fyysisiä keinoja itseni puolustamiseen, enkä niitä mielelläni käytä, koska inhoan itseäni sen jälkeen joten olen todella heikoilla tässä.

Henkinen väkivalta

Olen tässä miettinyt tilannetta, kun missä muodossa voidaan henkistä väkivaltaa harrastaa. Olen yrittänyt puhua asiaomaisten kanssa asiasta, mutta tuloksetta. Henkinen väkivalta esiintyy perhepiirissä ja se esiintyy sillä tavalla, että yritetään vaikuttaa tulevaisuuden asioihin vaikeuttamalla tulevaisuutta, lisäksi juoruilua selän takana, omat asiat on ilmaa, kontrolloidaan tekemisiä ja enkä enää pysty vaikuttaa omiin asioihin. omat yksityisasiani ovat kuin ilmaa eikä ole enää yksityisyyttä missään ja yksityisyys on rikottu katselemalla henk.kohtaisia välineitä. ja perhepiirin kautta asiat on siirtyny työmaailmaan. Ja epäilen, että pidetään mielenvikaisena. Olen tätä vastaan yrittäny taistella ja poistaa sitä, mutten enää näe sitä mahdollisuutena. Asiat vain vaikeutuvat entisestään, jos yritän puhua asiasta. Asianomaiset eivät tunnusta kukaan tekojansa peläten joutuvansa vastuuseen asiasta. Tälläistä on jatkunut jo muutaman vuoden ajan, enkä keksi enää keinoja, millä tavalla tähän voisi puuttua.

henkinen väkivalta

yleensä tekijät eivät tunnista itsessään noita piirteitä elikkäs se on heidän persoonallisuudessaan, jolloin ajattelen, että kysymys on persoonallisuushäiriöstä kuten narsistisesta persoonasta. Järkipuhe ei auta heihin. Sinut leimataan vain syylliseksi, vaikka asia on toisin. Irti pääseminen niistä ihmisistä on viisain teki mitä itselleen voi tehdä. Muutosta ei kannata odottaa!

Mitä jos molemmat

Riidellessä minä ja mieheni syyttelemme toisiamme ja saatamme sanoi paskoiksi tai kusipäiksi. kadumme kuitenkin tekojamme ja pyydämme aina anteeksi. lipsauttelemme kaikenlaista vihoissamme. eli kysymys kuuluu, pitäisikö meidän luopua toisistamme vai yrittää yhdessä mnuuttaa riitelytapojamme?

ruoalla kiristämistä

Mieheni kiristää minua elättämisellä, että minun tulisi seksipalveluilla kuitata päivän ruokani. Mieheni nälvii ja alistaa sekä hakkaa, potkii ja satuttaa, jo 21 vuotta. Olen kuulema laiska paska, vaikka olen kaikki lapset hoitanut itse sekä kodin. Olen sairastunut ja eläkkeellä.

Olisiko aika lähteä kävelemään tuollaisesta suhteesta!

Hei!

Taitaa olla asiat nyt sillä tolalla että hommaa asiasi siten että sinulla on asunto ja toimeentulo turvattu. Tämä onnistuu siten että kävelet jonnekin turvakotiin ja juttelet ongelmasi sille työntekijälle. Hänen hommansa on antaa sinulle lisää neuvoja jotta pääset tuosta sairaasta miehestäsi eroon. Et kai nyt enään luule että kaipaa miestäsi joka on tuollaiseksi muuttunut.
Ruoka on sinulle niinkuin miehellesikin sellainen asia että sillä ei kiristetä ketään.
Sinulla on Guantamon olosuhteet neljän seinän sisällä.
Hyväpuoli on että sinulla taitaa olla ulko-ovi auki päivisin kun miehesi on töissä.
Rohkeutta!

voihkis

toivottavasti olet jo lähtenyt. yksi nainen lähti kymmeniä vuosia kestäneestä vaikeasta liitosta ja sanoo, että täysin uusi elämä on alkanut. hän nauttii yksinolosta, polttaa kynttilää, käy kaupassa.. kukaan ei nälvi ja hauku. hän nauttii rauhasta.
sinä pärjäät kyllä! älä usko väitettä, ettet pärjäisi omillasi! sinä pärjäät kyllä jotenkin. ainakin elämäsi olisi takuulla parempi kuin nyt!!
siunausta ja voimia sinulle, kumpa lukisit tämän. tai kumpa jo eläisit sitä uutta elämää.
älkää naiset ajautuko uudelleen samanlaiseen liittoon!! sitä niin helposti ottaa samanlaisen puolison.

mieti tarkkaan

Mieti tarkkaan mitä teet....sosiaali toimisto ynnä muut auttaja järjestöt eivät tiedä mikä on henkinen väkivalta...sitä on paha todistaa...itse kärsin sitä avioliitossani kauvan...olin kotona hoidin lapset...merimiehen vaimo....olin yksin kotona kun mies oli töissä...ja eipä ollut kotona paljon kun oli maissakaan....puhui viisi sanaa päivässä ja nekin huutaen ja alistaen...kesti 10 vuotta päästä irti suhteesta....HENKINEN VÄKIVALTA JATKUU...MERIMIES JÄI MAIHIN JA OTTI LAPSET....EN NÄE LAPSIA...SOSSUT EIVÄT YMMÄRRÄ ETTÄ MIES TEKEE HENKISTÄ VÄKIVALTAA....OLEN MIETTINYT MONET YÖT MITÄ KEKSIN ETTÄ NÄKISIN LAPSENI JA MITÄ TUHOJA SE SAA AIKAAN KUN SOSIAALI HUOLTO JUMALOI MIESTÄ JOKA ON NIIN ERIN OMAINEN KUN PYSTYY OLEMAAN SEKÄ ISÄ ETTÄ ÄITI...TUNNEN ITSENI MIEHEKSI JOKA RUIKUTTAA PAHAA AKKAANSA JOKA PIILOTTAA LAPSET MIEHELTÄ ISÄLTÄ....ELÄMÄ ON HELVETTIÄ....KUOLEN POIS SURUUN...TÄTÄ ON YHTEIS HUOLTO MIKÄ EI TOIMI...
Loukussa ollaan täälläkin. Kohteena minä ja lapseni. 4lasta, pieniä kaikki vielä. 10v seurustelua takana, ja vuosien mittaan vain pahentunut tilanteemme. Eilen sain kuulla että olen paskamaha, huora..ja kylillä persettä jakava lehmä. Aikaisemmin olen saanut kuulla myös sellasia, että hän toivoo että kun olen ystävieni kanssa menossa iltaa viettämään, ( ilman häntä) hän toivoi että joisin ihteni siihen kuntoon, että minut hakattaisiin ja raiskattaisiin. Yksin en saa mennä kamuiltoihini, olen joskus pettänyt kerran, jonka takia luotto on mennyt...joku aika sitten en saanut edes kirpparille mennä, kun suuttui...tulin siihen tulokseen että on viisainta olla menemättä...hän nujertaa. morkkaa, haukkuu minua vähän väliään ja on pahalla päällä jota tilannetta olen alkanut pelätä. käsiksi ei ole käynyt. olen masentunut ja siihen lääkitys. Olen monesti koittanut puhua hänelle, mitä hän tekee...mut aina kaikki menee nii että se syy onkin minun jotenki kummasti. en uskalla puhua tutuilleni oikein tästä, koska mies suuttuu jos saa kuulla että puhun tästä jollekin. Olen ottanut sosiaaliin yhteyttä ja olemme käyneet siellä puhumassa, mutta kaikki alkoi heti uudelleen ku emme ole siellä käyneet nyt yli kuukauteen. hän haukkuu lapsiaan, haukkuu minua lapsien aikaan...vittuilee suoranaisesti jos on sotkua, itse ei kehtaa persettään sohvalta nostaa kuin pakon edessä...en uskalla sanoa jos jotain on mennyt rikki, koska pelkään hänen raivotilaansa joka ajaa minut sänkyyn, minua alkaa kauheasti nukuttamaan kun hän alkaa raivota..se on minun tapani ja keinoni paeta tilanteesta. joudun varmaan taas ottamaan sosiaaliin yhteyttä. Olemme olleet eron paikkeilla jo monesti, mut mistä se voima kertyy aina takaisin että jaksaa uskoa että hän muuttuu, eikä morkkaisi, haukkuisi ja latistasi aina minua ja lapsiani.
jatkoa edelliseen : Kamuiltoihin saan mennä, mut hän latelee säännöt mitä saan juoda, minne mennä...alkoholia en saa juoda, vettä vain. Itse menee miten haluaa kamujen kanssa, tulee kotiin yöks jos muistaa, ei ilmottele minne menee jne...ja sitten kuitenkii kaikki on minun syytäni jostain kumman syystä..jos rahat menee vähiin, on minun syytäni, koska minä olen ärsyttänyt häntä ja hän on tyyliin juonut rahamme.

Pois Loukusta Heti

Aivan on toi kertomasi kuin 10v. sitten,kun erosin aivan samanlaisesta ´siasta`. Ota hyvä ihminen lapsesi ja mene sossuun ja pyydä etsimään asunto. Ei sun tarvi kattella tollasta alistajaa. Sillä sullakin pitää olla oma elämä. Oletko ajatellut lapsiasi? Ne muistaa aikuisenakin tollasen. Mä olin melkein 10v. alkoholistisen alistajan kanssa. Sit vain yksi aamu otin lapset ja kävelin sossuun. Sain apua heti. Ja muista sossuille kerrottava totuus, ei valehdella miehen mieliksi. Mä en kans saanu minnekkää mennä ,oli kyttäämäs jossain nurkalla. Itse kulki sikailemassa. Haukki ja piti lasten nähden. vanheet likka muistaa alitajuisesti viäkin. Rahaakaan en saanut muuta kuin sossun luukulta. Tollanen mies osaa hyvin salata muilta asiansa ja manipuloi sinua päivästä toiseen.Esittää `hyvää`ja on hieno mies mut neljän seinän sisällä on tosi paska äijä. Olen nyt uudes liitos ja vanhan miehen haamu kiikkuu aina vain ylläni ja se henkinen väkivalta sai pelkäämään kaikkia miehiä, tätä nykyistäkin , kun jotain sanaharkkaa jostain asiasta.

Lopeta

kielteinen ajattelu itsestäsi. Toisen vähättely on arvottomuuden tuntoon kyllä yksi syy, mutta sitkeys kestää sitä on myös tehnyt tehtävänsä. Sitkeys väärissä asioissa tekee tuhoaan, yksi elämä vain sinullakin!

Jos ei tunnu löytyvän luotettavaa ystävää, tai vaikka löytyisikin, niin ammattiavulla saat ensiaskeleita irtipääsyyn. On normaalia luottaa ihmisiin, ja itseensä ja herätä jokaiseen päivään hyvillä mielin.

Ei ihan aloittajalle

Joku totesi ketjussa, että hänelle henkinen väkivalta tulee välinpitämättömyydestä ja sen jälkeisestä kritiikistä. Kannattaa, kun miettii henkisessä väkivallassa mitä itselle tehty, että mitä itse hänelle sanot, kun otat negatiivisen asian esiin. Jos oikeasti laskee omaisuuden kritiikin henkisenä väkivaltana, niin silloin voin sanoa että kaikki mitä suustasi päästät voi olla täysin samaa kategoriaa.

Henkisen väkivallan voi korjata samalla tavalla, kun sitä levitetään...Avaamalla suunsa ja puhuvansa siitä. Itse olen läpielämäni kuunnellut vittuilua, oli se sitten vitsinä tai tosissaan...Omaan paskafiltterit, joten en kiinnostu jos joku avautuu oli se sitten ystävä tai parisuhteen toinen osapuoli...Harmi, että nämä eivät ole standardeja...Jotkut eivät pysty siltä väittämään, mutta omaan jokseenkin kieroutuneen ja paskan huumorintajun, niin yleensä heitän vettämyllyyn.

Suosittelen tosin ottamaan hetki itsellesi, katsele vaikka väkisin aidan toiselle puolelle (Erittäin hankalaa, mutta saavutettavissa jos niin päätät) ja mieti, onko tämä sen arvoista ja varsinkin lapsen kannalta. Tekstistä huomaa, että sinulla roikkuu kaulan ympärillä köysi ja selkäpuolella monta alasinta ja joku asia pitää enään pystyssä...Pyri pääsemään näistä alasimista eroon ja jos niikseen tulee...Myy oma osuutesi omaisuudesta ja maksa omat velkasi, ota ero ja muuta (Huoltajuus järjestelyistä riippuen) muualle...Aloita puhtaalta pöydältä ja hengitä monen vuoden ja ehkä vuosikymmenen jälkeen täysin raikasta ilmaa.
Henkinen väki valta on tosi raakaa.Sillä saa toisen pelkäämään ja kokemaan itsensä heikoksi.
Olen vuosia suhteessa kokenut sellaista,niin fyysistä kun henkistä.
Uhkailut ja kiristykset sekä toisen haukkuminen.
Kokeneena tiedän että ei pysty luotamaan toiseen sukupuoleen enää,pelko siitä että joutuu samaan tilanteeseen.
Mitä henkisellä väkivallalla halutaan tehdä toiselle.
Se on sitä että kun keinot ei muuten riitä,yritetään saada toinen mahdolliseman alas ja uskomaan itsenssä tosiaan heikoksi ja huonoksi ihmiseksi.
Ei pidä antaa valtaa sille.
Itse olen käynnyt melkoisen vuoristoradan itseni kanssa kun sain paskaa niskaan ja syytöksiä sellaisesta asioista joita en ole edes tehnnyt.Piti käydä keskustelee ja käyn edelleen ja opittava tuntemaan ne hyvät puolet itsestään ja luotamaan itseensä.

Fyysinen väkivalta taas on sitä kun sanat ei riitä on otettava heikompaan ote jotta sitä sattuisi.
Ruumillinen osa taas kärsii kivuista ja vammoista sekä saa toisen tuntemaan oman kehonssa huonoksi kun sitä kohdellaan niin.

Tein töitä ja teen edelleen itseni kanssa,vaikka haluaisin suhdetta.Luottamus puuttuu ja se uskaltaako ottaa enää sitä riskiä.Entäs jos.
Tämä kuuluu aika uskomatomalle mutta sisällä on halu elää ja mennä eteen päin,mutta joku varoittaa ja pistää mietimään onko kaikki sellaisia.En haluais yleistää mutta toivon koko sydämestäni että se joka kärsii suhteessa näistä.Tekee päätöksen mahdolliseman pian se syö ihmiseltä itse tunnon ja äkkiä.
Itse olen nyt vuoden verran toipunut traumaattisesta erosta henkistä väkivaltaa käyttävään mieheen. Pelastin kaksi lastamme. Vaikeinta oli saada mies muuttamaan pois meidän kodistamme. Helpointa olisi ollut suoraan painella lasten kanssa turvakotiin pahimmalla yöllisellä kidutussessiolla, jolloin he olisivat auttaneet minua pääsemään lasten kanssa eroon miehestä. Älä koskaan lähde ilman lapsia. Lasten huoltajuuden yleensä saa se jolle lapset jäävät ja lapsetta lähtijä jää etävanhemmaksi. Perheneuvolassa kannattaa käydä ennen lähtöä tuomassa perheen ongelma julki. Sieltä voi saada apua, ja soita valtakunnalliseen kriisipuhelimeen, siellä on auttavia ihmisiä. Selvitä tarkkaan miten sinun pitää toimia että et menetä lastesi lähivanhemmuutta. Minä odotin puoli vuotta sitä käsiksikäymistä, jotta saisin konkreettisen todisteen miehen väkivaltaisuudesta. Turhaan, hän tiesi että aion nostaa häntä vastaan syytteen ja hän oli varovainen. Jälkiäjättämätöntä väkivaltaa kärsin kaikki yöt valvottamisen ja huutamisen muodossa. Ja sydämeni särkyy, koska tiedän lapsillamme olevan traumoja ja väkivallan jälki kehityksessä. He ovat aistineet kaiken henkisen väkivallan vuosien ajalta, heiltä olen riistänyt turvallisen ja onnellisen lapsuuden antamalla tilanteen jatkua liian pitkään. Minulla ei ollut tarpeeksi tietoa eikä rohkeutta, ei tukiverkkoa jolle olisin voinut perheemme salaisuuden kertoa. Vaikka elämä lasten kanssa on ollut vaikeaa tämän vuoden, päivääkään en eroa kadu. On turvallinen olo, kukaan ei kiduta ja lapsetkin ovat alkaneet nauraa ja leikkiä. Voimia oikean päätöksen tekemiseen.

Ja aika yleistä tuntuu olevan se, että väkivaltainen uhkaa pitää lapset tai ottaa niiden huoltajuuden. Ota selvää oikeuksistasi, älä lähde ilman lapsia äläkä usko kaikkea potaskaa mitä se puoliso sukuineen sinulle syöttää. Äläkä kerro lähtöaikeistasi etukäteen, koska se voi käynnistää jopa hngenvaaran. Perheneuvolasta ja perheasioiden sovittelukeskuksesta saat oikeaa tietoa huoltomuodoista jne. Normaali tapaamistiheys etäisälle on jokatoinenviikonloppu + yksi arkiyö väliviikolla. Jos lapset jätät taaksesi, nämä tapaamiset lankeavat sinulle. Tietysti jos lapsi on jo 12 v hän saanee valita minne haluaa asumaan jne. Varaudu oikeustaisteluun, ota yhteys oikeusaputoimistoon niin saat maksuttoman oikeudenkäynnin jos olet veloissa ja varaton. Maatiala on vain pala maata, anna mennä, velat vai velkoja joista avioliitossa miehelle jää puolet.
Henkinen väkvalta,se voi jatkua suhteen loputua.Itse olen eronnut reilu vuosi sitten ja olen kokenut sitä edelleen.Nyt kärsin keskivaikeesta masenuksesta ja voitte kuvietella millaista on ulos pääsy tästä.
Toivon jokaiselle voimia ja jaksamisia sekä että kenekään ei tarvise käydä samanlaista helvettiä läpi.
En uskalla enpää tarinoida koska pelkään hänen olleen täälläkin.

TÄSSÄ TAPAUKSESSA

Et ole se tilanmomistaja, joka on eronnut lapsen saannista huolimatta. Kuulostaa kyllä hankalalta, mutta jos tilanne pääsee OIKEIN pahaksi niin ota yhteyttä vaikka johonkin kriisikeskukseen.

Suojaudu ja pakene

Ei kenenkään tarvitse jäädä 'vangiksi' puolisonsa armoille, oli yhteisiä asioita kuten lapsia, velkaa tai ei...
jos et kestä, niin kehoittaisin eroamaan...
elämäsi saattaa hetkeksi vaikeutua, mutta kyllä se siitä alkaa aurinko paistamaan...
asioiden uudelleen järjestely ja paperisota saattaa vaikuttaa ylitsepääsemättömän vaikealta prsosessilta...
et ehkä jaksaisi alkaa siihen...
ajattele hetken kestävä asioiden hoito ja sitten loppuelämän kestävä vapaus hengittää ja eheytymisen tuoma uusi ilo elämääsi...

huh

Luin tos kaikki läpi ja omaa kokemusta/tunteita oli paljon. Naisena tiedän että on paljon miehiä jotka käyttää henkistä väkivaltaa monella eri tapaa. Mutta ei saa unohtaa ja yleistää koska tiedän naisia jotka tekee samaa. Tiedän jopa naisen jonka partneri teki itsemurhan kun ei jaksanut enää manipulointia jne. Itse olin yli 20v suhteessa joka meinas syödä mut hengiltä. Lapset kärsii kanssa, onneks he ovat kunnossa ja aikuisia jo. Äidit älkää syyllistäkö itseänne lasten takia, mennyt on mennyttä nyt. Hoidetaan lapset eron jälkeen niin kuin pystytään. He rakastavat vanhempiaan kaikesta huolimatta. Useissa tapauksissa lapset eron jälkeen ovat helpottuneita riippuen tietenkin iästäkin. Niin eroon vielä, se on vaikeaa mutta sitä ihminen jaksaa yllättävän paljon. Tukea saa jopa vierailtakin. Sitä saattaa jäädä vaikka talo eikä saa siitä maksamaansa osaa takas saati muuta omaisuutta mutta kyllä sitä pärjää ku jaksaa uskoa. Jakun tekee päätöksen niin silloin ei saa antaa pientenkään asioiden vaikuttaa. Minä pääsin lähtemään vaikka sanoin että eroan jne, toki oli taivuttelua mutta en halunnu enään jatkaa. Itkua oli mutta ei siihen kuole. Haluan kannustaa teitä jotka olette eroamassa. Niin joo ja kimmopaaso, ymmärrän sinuakin. Mutta on meitä naisia jotka eivät ärsytä miehiä lyömään. Toivon Kimmo että sinäkin saat valoisamman tulevaisuuden.

Yks toinen henkistä väkivaltaa kokenut!

Sehän siinä surkeinta on, henkistä väkivaltaa on vaikea todistaa.

Lähde vaan maailmalle ja heti, lasten kanssa tai ilman. Se on kaikille osapuolille parasta.

Minä koin lasteni isältä, lapsille itseni halveeraamista. Sitä vaan pisti kaiken menemään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tuntui silti, ettei minusta ole mihinkään. Taisi lasteni isällä olla liian iso ego taikka erittäin huono itsetunto. Jälkimmäinen todennäköisempi.

Riitoja ei ollut. Sitä vaan muuten hiljaa kärsi tietäen tai tiedostamattaan. Sitten yhden ainoan kerran pillastuin huutamaan yksikseni eri huoneessakin ollessani. Kyllästyin vaan lopullisesti hänen ryyppyreissuihinsa ja aamulla vasta kotiin tuloistaan. Kyllä hermostui ja syöksyi huoneeseen ja kävi käsiksi. Se oli viimeinen pisara minulle. Lapset tuli paikalle pelastajiksi. Minä kun en olisi saanut käydä yksin kuin ruokakaupassa. Koskaan ei kahdestaan käyty vuosiin enää missään.
Sukulaisteni/ystävieni kanssa pari kertaa kesässä lähtiessäni tansseihin, lapsille esitteli, että äiti lähtee vieraita miehiä katselemaan.

Enää minulle ei pysty kukaan henkistä väkivaltaa tekemään. Minä sanon suoriksi kaikille sitä yrittäville. Sitä yrittävät tekevät itselleen hallaa/henkistä väkivaltaa.
Henkinen väkivalta on salakavalampaa ja kenties jopa vaurioittavampaa kuin fyysinen. Fyysinen on konkreettista, siitä heti tietää, että nyt on tehty väärin. Jopa väkivallan tekijä saattaa "katua" ja pyytää anteeksi. Mutta henkinen väkivalta sekoittaa pään.

Elin itse vuosia henkisen väkivallan alla, minä viisas ja muka asioista tietävä nainen. Normaalin raja hämärtyy, huonoon kohteluun tottuu, sitä oppii elämään niin, että paskaa tulisi niskaan mahdollisimman vähän. Kuitenkin sitä aina tulee ja yleensä sitä tulee pikku hiljaa vain enemmän ja enemmän. Henkistä väkivaltaa käyttää ihminen, joka on itse henkisesti mitättömän pieni, umpisolmussa itsensä kanssa ja kyvytön ollenkaan kohtaamaan itseään.

Minun tapauksessani henkinen väkivalta oli mitätöimistä: Sännöllisesti (lasten kuullen) minua nimiteltiin milloin miksikin. Joskus vitsailtiin lapsillekin, että äiti nyt on sitä tai tätä. Minnekään en olisi saanut mennä, kaikki oli muka epäilyttävää. Kauppareissu oli epäilyttävä, jos sattui olemaan meikannut ennen kauppaan menoa tai kaupassa kului kymmenen minuuttia oletettua kauemmin. Illanistujaiset ystävien kanssa olivat sula mahdottomuus. Niihin muka oli lupa, mutta jokikinen kerta päättyi ensin kiristämiseen ja kotiintuloaikojen sun muiden rajoitusten asettamiseen ja takaisin tullessa ristikuulusteluun ja erilaisiin "rangaistuksiin", kuten kostoksi herättämiseen mahdollisimman aikaisin seuraavana aamuna tai päiväkausien mököttämiseen. Itse mies sai toki mennä mielensä mukaan.

Kaikki ystäväni olivat jotenkin viallisia, eikä mies ollenkaan voinut ymmärtää, miksi heihin pitäisi pitää yhteyttä. Osa ystävistäni oli miehen mukaan varmaankin keksittyjä. Kuten toki suurin osa menoistanikin.
Mies oli äärettömän mustasukkainen minusta kaikille, mutta ironisesti ei itse halunnut kanssani mitään. Yhteiset lomareissut eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa, kaikki elämämme suuretkin asiat tai päätökset sain tehdä yksinäni. Tulevaisuutta ei koskaan suunniteltu yhdessä.

Mies ylpeili sillä, että ei koskaan käynyt minuun käsiksi. Hän paiskoi tavaroita, kahlitsi minua kotiin mm. viemällä auton, saattoi ottaa puhelimeni, repiä nettijohdot seinästä, mutta ei lyönyt. Hän oli mielestään hyvä mies, koska ei käynyt käsiksi. Hänellä ei taida olla alkuunkaan käsitystä normaalista kommunikaatiosta ja tavallisesta, tasavertaisesta parisuhteesta. Toistuvasti hän sanoi, että monessa perheessä asiat ovat paljon pahemmin.

No, nyt ne ovat minulla paremmin. Olen vihdoinkin, vuosikausien jälkeen, vapaa. Älkää hyvät ihmiset jääkö yhdeksikään päiväksi enää henkisen väkivallan ja paineen alle. Se rikkoo ihmisen, rikkoo ihmisen sisimmän, ja jossakin vaiheessa sitä on sitten liian rikki. Minä en vielä ollut. Toivon, että jonakin päivänä ehkä vielä voin luottaa, ehkä tulee joku, joka on oikeasti arvoiseni. Mutta toisaalta, sillä aikaa, minun ja lasten on parempi keskenämme.

Henkisen väkivallan uhri

Pääsääntöisesti henkisen väkivallan uhri on ruikuttava looseri, joka saa mitä ansaitsee. Jos ei pysty puolustakaan itseään sanailussa, silloin on todellakin jotain opittavaa. Yleensä me naiset olemme taitavampia käyttämään henkistä väkivaltaa, mitätöintiä, vähättelyä ja ohipuhumista. Tässäkin ketjussa valtaosin ruikutetaan, mutta kieltäydytään näkemästä omaa osaa asioihin.

Hei

Me naiset emme ole oikeasti sen parempia mitätöimään ja vähättelemään, tämä on yksi pahimmista elävistä sukupuolisista myyteistä.

Mikä sitten on se oma osuus, josta väkivallan uhrin pitää kantaa vastuu? Sekö, että on niin peloissaan, ettei uskalla seurausten pelossa lähteä pois. Ei pysty lähtemään pois, koska on niin alistettu, ettei yksinkertaisesti itsessä ole mitään voimia tai rohkeutta lähteä. Sekö, että omasta VAPAASTA tahdosta tulee pahoinpidellyksi ja on väkivallan kohde.
Minä taas haluaisin muistuttaa kaikkia vähättelemättä lainkaan henkisen väkivallan vakavuutta, että fyysiseen väkivaltaan liittyy usein myös henkistä väkivaltaa, joka kietoutuu yhdeksi kokonaisuudeksi hajottaa ja hallita. Fyysinen väkivalta voi tehdä uhristaan myös ihmisen, joka ei pysty tekemään päätöksiä suuntaan eikä toiseen, vaan traumatisoituu pahasti, koska sekin jää ihmiseen. Kehon muistikuvina, muistettuina traumoina, rikottuna kehollisuutena. Näin minun näkökulmastani molemmat ja kaikki ovat yhtä pahoja muotoja ja yhtä hyväksymättömiä.

Veit

sanat suustani. Usein kuulee sanottavan, että fyysinen väkivalta ei ole yhtä pahaa sillä... niin sanova henkilö ei ole ehkä kokenut jatkuvaa fyysistä väkivaltaa, voi johtua siitä. Molemmat ovat väärin, mutta pitää muistaa, että usein fyysisen väkivallan käyttäjä käyttää myös henkistä väkivaltaa. Onhan fyysinen väkivalta myös itsessäänkin henkistä.. toisen pakottamista olemaan tai tekemään niin kuin itse haluaa. Viedään itsemääräämisoikeus toiselta. Itse koin vuosia mitätöimistä ja pahaa henkistä väkivaltaa mutta sen lisäksi rankkaa fyysistä väkivaltaa. Fyysinen traumatisoi ja lamautti järkevän ajattelukyvyn. Uskon, että olisin ehkä toiminut järkevämmin jos pelko ei olisi ollut lamauttavana tekijänä. Pelko fyysisestä väkivallasta siis.
Hei,

Aina pitää muistaa, että jokaisella on oma ainutkertainen elämä, ja se todella on yhtä tärkeä kuin kiusaajankin elämä. Ei pidä alistua toisen valtaan vaan taistella rohkeasti irti väkivaltaisesta suhteesta. Hyppy tuntemattomaan pelottaa, mutta senhän se kiusaajakin tietää ja käyttää tätä pelkoa häikäilemättömästi hyväksi.Ota rauhassa selvää vuokra-asunnoista, kysy ennalta lainaa ystäviltäsi, vuokran maksuun , käy paikkakuntasi seurakunnilta kysymässä apua taloudelliseen tilanteeseesi jne. Et varmasti jää asiasi kanssa yksin! Sinun ITSE vain tulee tehdä aloite ja kertoa tilanteestasi avoimesti kanssaihmisillesi jne Ainoastaan näin sinä ja lapsesi voitte elää loppuelämän täysipainoista elämää, henkisesti turvassa. Tämä on mielestäni vähintä, mitä voit lastesi eteen tehdä ja muista ,että kiusaaja EI KOSKAAN muutu! Rohkeutta sinulle.
Surkeaa luettavaa. Itse olen lapsuudestani niin traumatisoitunut, etten pysty töihin tai opiskelemaan, aivan perus arkiset asiat ovat vaikeita ja aiheuttavat vaikeita oireita. Tällä hetkellä en myöskään pysty olemaan kovin paljon lasten kanssa. Minulla on pari vaikeaa häiriötä ja vaikea masennus. Perheessämme väkivallan oli enimmäkseen henkistä ja emotionaalista, harvemmin fyysistä, mutta uhka siitä oli jatkuvasti läsnä. Ulospäin olimme tietysti nk. hyvä perhe. En voi koskaan täysin parantua, mutta toivon pystyväni joskus vielä työhön.
Surkeaa luettavaa siksi, että ihmiset pelkäävät taloudellista ahdinkoa tai yksinäisyyttä enemmän, kuin lastensa vaurioitumista. Itse omassa suhteessa tein sen mitä itse voin, totesin ettei mikään muutu, ja muutin pois. Joskus täytyy vain tehdä päätös ja pysyä sen takana, tuli mitä tuli.
En oikein tiedä mitä tuohon sanoa, mutta elin itse suhteessa jossa mua kohtaan käytettiin henkistä väkivaltaa, sekä käytin itse fyysistä väkivaltaa ainakin parin kerran. Parisuhteen päättymisestä on noin vuosi, mutta kärsin vieläkin suunnattomasti sen aiheuttamista jälkitunteista. Kaikessa kanssa käymisessä muiden ihmisten kanssa, jotka muistuttavat exäni puhetta mm.Vähättelystä ja mitätöinnistä herää monien päivien alakuloinen olo. Suurimman virheeni tein, kun sorruin fyysiseen väkivaltaan. Eli sain kaksi kakkua samaan aikaan, hauraan mielen, joka ei kestä mitään henkisen väkivallan takia, sekä siitä fyysisestä väkivallasta seuranneen epäonnistumisen tunteen miehenä, joka ei koskaan lyö naista. Mutta tämä kaikki olisi ollut ehkäistävissä, jos olisin vain tajunnut vain lopettaa ajoissa. Jo ekojen yhdessä asumis kuukausien aikana tuntui vahvasti, että nyt ei kaikki asiat ole kohdillaan ja että tämä pitää nopeasti saada lopetettua. Mutta jääräpäisesti pidin kiinni yhdessä olosta, koska olinhan tälle ihmiselle luvannut olla alttarilla loppuelämäni ja olihan meillä lapsuudessa iskostettu mieleen ahdasmielisellä uskonnollisuudella kuva pariskunnasta, joka elää toistensa kanssa elämänsä loppuun asti.

En muuta neuvoa anna, kun uskalla antaa periksi ajoissa. Jos miehesi ei tätä tajua,siis henkisen väkivallan käyttöä, niin mikään ei myöskään muutu ja kun
mikään ei muutu, sinä kärsit. Mitä kauemman se jatkuu, sitä kauemmin luultavasti kestää se prosessi, joka siitä on aiheutunut.

Molemmat asiat sekä henkinen, että fyysinen väkivalta aiheuttaa kokijassaan pelkoa. Pelko on voimakas tunne. Ja ei ole mukavaa, jos joutuu kumppaniaan pelkäämään jatkuvasti.
Onneksi olkoon kokemuksia777! Olet päässyt irti. Montako vuotta kestit tuota piinaa? Seuraan läheltä poikaani, joka on joutunut manipuloivan, hyväksikäyttävän, määräilevän, aggressiivisen ja itsemurhalla uhkaavan naisen pauloihin. Rakkaus on niin sokeaa että tuskin hän luovuttaa pitkään aikaan kun on vasta alkuun päässyt. Pelolla odotan lopputulosta.
 /   /  / Henkinen väkivalta

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku

E-Kontakti

LÖYDÄ SE OIKEA!

Hae sinkkuja Suomen suurimmasta nettideittisivustosta E-kontakti.fistä. Löydä seuraa jo tänään!

Haen naista:  25-34 v.  35-49 v.  50+ v.
Haen miestä:  25-34 v.  35-49 v.  50+ v.



Lisää keskusteluja aiheesta

Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta