AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / ei kassia auki kassalla,

ei kassia auki kassalla,

104 Vastausta 8 471 Lukukertaa
Vartijat hei. Jos kännykkäni soi hyllyjen välissä, laitanko käteni taskuun ja vastaan?

Jos nenäni vuotaa hyllyjen välissä, laitanko käteni taskuun ja otan nenäliinan esiin?

Jos tuote maksaa (edelleen hyllyjen välissä) 20 euroa. Uskallanko laittaa käteni taskuun ja kaivaa lompakon tarkastaakseni riitääkö raha?

Voinko kävellä hyllyjen välissä kädet taskuissa, ottaa ne välillä pois ja taas panna taskuun.

Kyselen vaan kun satun tietämään että te ette ihan ruudinkeksijöitä ole niin missä menee raja kun alatte epäilemään varkaaksi.

Tällä samalla aihepalstalla eräässä ketjussa teidän ammattikuntanne edustaja antaa mielenkiintoisia, asennevammaisia tulkintoja "kassin avauksesta kassalla."

Itse kuljen kauppaliikkeissä käsieni vilahdellessa taskuihini mitä erillaisimmista syistä. Mutta: Ei koskaan varastamistarkoituksessa.
Myönnän että käytökseni on osittain provosoivaa, mutta: Se on rehellistä.

Olen kyllä huomannut että minua sivusilmällä kytätään joskus.

Ihan tarkoituksella odotan että kassiani tai taskujani joku haluaa tarkastaa.

En luonnollisestikaan suostu kaupan henkilökunnan tai vartioiden vaatimuksesta mihinkään takahuoneisiin vaan paikalle kutsutaan poliisi jota kassalla odotetaan.
Jos varastettua tavaraa ei löydy, niinkuin ei tietenkään löydy, kunnianloukkaus tai joku muu syyte laitetaan jo heti kassalla vireille. Todistajina luonnollisesti kassalle jonottavat joilta otan henkilötiedot jne.

Että tällä tavalla. Onnea ongelmallisessa työssänne.

Niinkö meinaat ?

Vähä nyt yleistät liikaa. Eipä kaikki vartijat, kaupantyötekijät ole samanlaisia.

Se et kaupassa kaivaa taskujaan ei tee kenestäkään varasta. Jokaisella on oikeus kaivaa taskujaan.

Ja nyt kun kerta ite provosoit niin. Mitenkä sä keltään ihmiseltä henkilötietoja ylös otat ?

Ja toiseksi miksi sä jäät paikalle odottamaan poliisia jos et oo mitään tehny ?

Ja ei kyl onnistu mikään kunnianloukkaus syyteen nostaminen tollasessa tapauksessa. ( tai no riippuu miten sua puhutettaan tietty ) Ehkä vapauden riisto vois tulla kysymykseen pikemmin.

en provosoi,,

En yleistä kaikkia vartijoita, enkä kauppiaita. Tilanne vaan on se että asiakkaista osa varastaa ja siksi tietyllä tavalla kaikki joutuvat kärsimään siitä.
Toisaalta vartijallakin saattaa olla tarve tehdä (tulosta) työssään joten aiheettomia kassi ja taskutarkastuksia aivan varmasti tehdään.
Asiakkaiden on silti hyvä tietää että ainoastaan poliisi voi tehdä em. tarkastuksia.
Aiheettoman epäilyn kohteeksi joutuminen kassalla on riittävän nöyryyttävää joten käytän mielelläni vastanöyryytystaktikkaa todistamalla olevani rehellinen.
Kauppiaat, eivätkä vartijat todellakaan tutki minun taskujani.

justjust

Oletko kuullut pakkokeinolaissa mainitusta jokamiehen kiinniotto-oikeudesta? Jokainen (ei siis vain vartija) saa ottaa kiinni mm. verekseltä tavatun näpistelijän. Jäätkö siis mielummin "kiinniotettuna" odottamaan poliisia kuin asian selvittämiseksi avaat kassisi? Ainakin niin kauan kun kassisi pysyy kiinni, olet epäilty, lopullinen asemasi riippuu kassisi sisällöstä! Ihan turhaa olla pässinpää, varsinkin jos on puhtaita jauhoja pussissa, siihen menee vain kaikkien aikaa ja hermoja...

En avaa!

"jokamiehen kiinniotto-oikeudesta? Jokainen (ei siis vain vartija) saa ottaa kiinni mm. verekseltä tavatun näpistelijän."

Hmm... mutta kun kyse onkin siitä, että ketjun avaaja ei, samoin kuin en minäkään, näpistele. Jos siis joku ton pakkokeinolain mukaan tarttus kraiveleihini, niin takuulla tekisin tutkintapyynnön (selvittäisin asiantuntijan kanssa mistä kaikesta, laittomasta vapauden riistosta, kunnianloukkauksesta tms.).

JA en todellakaan avaisi kassiani. Syyttömänä todella itsekin vaatisin poliisin paikalle! Kutsuttakoon siis poliisi paikalle, jos joskus noin kävisi, vaikka niitä v****aakin moinen turhuus. Samalla poliisi voisi kirjata ylös todistajat tulevaa asian syyteharkintaa varten.

Kiinniotto-oikeus?

Niin, onhan siellä laissa sellainen oikeus. Mutta kiinnitäppä huomiota siihen että jokainen saa ottaa kiinni verekseltä tavatun rikollisen. Onko henkilö verekseltä tavattu rikollinen jos hän ei ole mitään vienyt? Tämä tapaus pätee vain jos on todellakin NÄHNYT jotain rikollista tapahtuvan. Silloin on oltava asiastaan varma jottei tule itselle vaikeuksia. Epäilys ei riitä.

juuri

Ainahan voi todeta että "näin väärin" tai "erehdyin" vesiperäkiinnioton jälkeen.

Täysin naurettavaa ruveta siinä vaiheessa ryppylöimään jollakin "vastakanteilla" kuten vapaudenriistolla yms. ja vielä haavilla kerätä todistajia, ajanhukkaa. Ne hommat on aina mennyt ihan nahoiksi, koska em. rikosten tunnusmerkistö edellyttää tahallisuutta eli miten osoitat toteen sen että esim. vartija ei todella erehtynyt vaan hän nöyryytti sinua tahallaan.

Ja ihan turha luulla että kun rupeaa kinuamaan poliisia paikalle, voisi jäädä siihen kassaneidin viereen jonon tukkeeksi keräämään muiden jonottajien henkilötietoja em vastakannetta varten. Vartija 100 % prosentin todennäköisyydellä siirtää sinut enemmän tai vähemmän niskaperseotteella liikkeen takahuoneeseen odottamaan poliisia ja jos rupeat siinä laittamaan hanttiin, niin syyllistyt viimeistään silloin johonkin rikokseen, vartija sen sijaan on toteuttanut kiinniotto-oikeuttaan: nythän hänen mahdollinen epäilyksensä tai havaintonsa esim. liikkeessä tapahtuneesta "epämääräisestä kädenliikkeestäsi" ja sen mahdollisesta rikollisesta tarkoitusperästä ovat saaneet vahvistusta käytöksesi myötä.

Enkä usko että vartijakaan menee "nöyryytettynä" takahuoneeseen itkemään, vaikkei sinulta mitään löytyisikään kassistasi, tietääkseni tällä alalla kun ei ole provikkapalkkaa ja vartija on suorittanut tapahtumailmoitukseensa yhden suoritteen lisää ja on siten työnantajansa silmissä ahkera työntekijä.

Muttamutta

En väitäkään että olisi älykästä alkaa laittamaan hanttiin. Totta kai kannatta avata kassi jos sitä pyydetään.

Kuitenkaan jokamiehen kiinniotto-oikeudella ei ole oikeutta ottaa kiinni ihmisiä pelkästään mutu-periaatteella. Siitä saa äkkiä syytteitä, ei auta vaikka sanoo että näin väärin. Minua on poliisi opastanut eräässä tilaisuudessa kun kysyin asiasta. Hän sanoi että täytyy olla TODELLA varma asiasta ennen kuin alkaa ottamaan ihmisiä kiinni. Siksi hän kehottikin soittamaan poliisille mieluummin kuin että alkaisi itse vangita ihmisiä.

joo

Saa syytteen mistä? ja mitä tälle rosvolle tehdään poliisia odotellessa? varjostetaan?

niin

Poliisin mukaan kuuluisi vain seurailla ja ilmoittaa mihin henkilö on mennyt. TIetysti kaupassa voi pyytää odottamaan poliisia. Mutta yleensähän rikolliset lähtevät karkuun ja tällaisissa tapauksissa nimenomaan ei saa käydä kiinni muulloin kuin ollessaan todella varma asiastaan ettei saa syytettä päällekarkauksesta tai jostain muusta jonka lakimies keksii.

Suomen lakipykälistä

Suomessa ei kannata mielestäni ryhtyä mihinkään toimiin toisia vastaan jollei kysessä todellakin ole oman henkikullan hätäsuojelu.

Nimittäin niin epäselvän ja kieron systeemin avulla mitä Suomessa on, voi joutua itse kärsimään siinä missä toinen pääsee kuin koira veräjästä.

Eli pyyhitään vain omat perseet ja jätetään toisten rauhaan.

h

melkein ainoa mistä voi syytteen nostaa on laiton kiinniotto. Turha edes yrittää kunnianloukkaussyytteitä jne.

Oikeudet

"Vartija 100 % prosentin todennäköisyydellä siirtää sinut enemmän tai vähemmän niskaperseotteella liikkeen takahuoneeseen odottamaan poliisia ja jos rupeat siinä laittamaan hanttiin, niin syyllistyt viimeistään silloin johonkin rikokseen, vartija sen sijaan on toteuttanut kiinniotto-oikeuttaan."

Ahaa. Voinko minä nyt tehdä niin, että "näen" jonkun syyllistyvän kadulla taskuvarkauteen ja raahaan hänet väkisin kulman taakse poliisia odottelemaan? Ja kaveri saa syytteitä, jos vastustelee, koska käytän jokamiehen kiinniotto-oikeutta. Just.

Niskaperseote

Tuskin kukaan vartija noin toimisi, sillä mikäli kiinniotettu olisikin syytön, olisi vartija tällöin syyllistynyt rikokseen. Uskoakseni vartijoilla tulee olla nuhteeton tausta ja rikokseen toistuvasti syyllistyneellä ei liene pitkää uraa vartian työssä.

Mietippäs vähän.

Ensinnäkin, jos soitatat poliisin paikalle sen takia ettet suostu vartijalle/kauppiaalle näyttämään kassisi sisältöä, sinä olet kyllä se joka saa siinä lisää nöyrytystä kun poliisi kohdistaa turhan kutsun aiheuttaman kiukkunsa sinuun tyyliin "mikä pässinpää oikein olet kun et voi kassiasi näyttää kun et kerran ole mitään varastanut". Ei välttämättä näillä sanoilla mutta kuitenkin antaa ympärille oleville ihmisille sen kuvan että tuossahan on täydellinen v-pää (kokemusta on).
Ja toisekseen, ainakin supermarketeilla on varaa valita asiakkaansa, eli jos rupeat hankalaksi niin eipä tarvitse tulla enää, eli saat porttikiellon jonka kauppias voi sinulle täysin laillisesti antaa ilman mitään perusteluita koska liikkeillä on täysin vapaa oikeus valita kenet haluaa asiakkaakseen ja ketä ei. Rodun, etnisen alkuperän yms. syyn takia ei kuitenkaan porttikieltoa antaa, mutta voihan kauppias sanoa että sinulla henkilönä ei ole enää kauppaani asiaa.

jotain

oikeuksia on kauppiaallakin - kiva tietää!! En siis laittanut rahojani suohon....

no, jokaisella on oikeudet...

"tyyliin "mikä pässinpää oikein olet kun et voi kassiasi näyttää kun et kerran ole mitään varastanut". "

Ei suinkaan.. Noin itsekin tekisin. Ei kaupanhenkilökunnalla ole mitään oikeutta tutkia henkilön tavaroita. Ja kaupalla on vastuu (esim. valvontakameralla) osoittaa, että varkaus on kyseessä.

Jos minut pysäytettäisiin turhaan kaupassa, niin pyytäisin korvaukset tapahtuneesta ja samalla vaatisin, että kauppa pyytää julkisesti anteeksi tapahtunutta. Vahinko on jo tapahtunut siinä vaiheessa, kun hälytin soi.

"jos rupeat hankalaksi niin eipä tarvitse tulla enää, eli saat porttikiellon jonka kauppias voi sinulle täysin laillisesti antaa ilman mitään perusteluita"

No, kyllä pitää perustella. Ja jos perustelu ei ole hyvä -> raastuvassa tavataan :) Sanotaan yleisesti näin: kaupalla ei ole varaa valita asiakkaitaan..

vai että..

no, yrittäpäs viedä asia raastupaan. Kyllä kauppias saa asikkaansa valita juuri niin kuin haluaa. Älkää te keskenkasvuiset täällä alkako pullistelemaan, ennenkuin tiedätte faktat... Niinkuin aikaisemmin jo mainittiin, kauppiaan ei tarvitse palvella ketään ketä ei halua, mutta syy ei saa olla rasistinen tms.

niin?

"Kyllä kauppias saa asikkaansa valita juuri niin kuin haluaa."

Valitettavasti ei saa. Oletko tutustunut Suomen Lakiin - esim. kohta syrjintä?

"kauppiaan ei tarvitse palvella ketään ketä ei halua"

No, kaivapas lakikirja esiin uudestaan ja näytä tämä kohta minulle tai se, että kauppias saa valita asiakkaansa.

Kyllä saa..

..kauppa valita asiakkaansa! Samalla lailla ku ravitsemusliikkeet ja pubit saa. Miten muuten niitä porttareita näille häiriköille jaettaisiin, jos ei saa asiakaskuntaa valita?

?

"kauppa valita asiakkaansa!"

Kunhan ei syrji.

"Miten muuten niitä porttareita näille häiriköille jaettaisiin, jos ei saa asiakaskuntaa valita? "

Erotatko toisistaan nämä "häirikkö" ja "kieltäytyy avaamasta kassiaan"? Huomaatko eron? Jos et, niin ei kannata kirjoittaa enempää.

Henkilö, joka ei avaa kassiaan, ei ole häirikkö. Eikä kauppa saa tällä perusteella kieltäytyä myymästä henkilölle.

Näin minä

Alan kokemusta noin 5-vuotta.

En kylläkään toimi varsinaisesti yksittäisessä kauppaliikkeessä, mutta näin minä toimisin:

Jos näen liikkeessä epäilyttävän oloisen henkilön seuraan häntä tarkemmin, mutta en todellakaan ala ketään kyttäämään. Mikäli minulla on epäilys, että mahdollinen rikos saattaa tapahtua pidän huolen siitä, että mahdolisesti rikosta suunnitteleva kohde huomaa, että hänet on huomattu ja näin ollen ehkäisen rikoksen aivan kuten se myymälävahtimestarille ensisijaisesti kuuluukin.

Jos taas näen jonkun ottavan tavaraa hyllystä ja kätkevänsä sen esim: taskuunsa, siirryn kassalinjan jälkeen odottelemaan henkilön kaupasta poistumista. Kassalinjan ylitettyä on rikos kiistatta tapahtunut ja kiinniotto voidaan suorittaa. Se tapahtuu kohteliaasti ja määrätietoisesti. Paikalta siirrytään kiinniottohuoneeseen johon poliisi tilataan ( tarvittaessa voimakeinoin ). Taskut kantamukset tutkitaan vain ja ainoastaan kohteen antaessa siihen vapaaehtoisen lupansa. Ja tämä nimen omainen kiinniotto tapahtuu ainoastaan silloin kun olen 110 % varma siitä, että rikos on tapahtunut. Mikäli en ole asiasta TÄYSIN varma pyydän kohteliaasti henkilöä sivumalle ja esittämään kantamuksensa. Mikäli henkilö ei tähän "alistu" on hänellä esteetön pääsy pois paikalta.

Ja mitä taas laki sanoo kiinniotto oikeudesta:

"Jokamiehellä on oikeus ottaa verekseltään tai pakenemassa oleva rikoksen tekijä kiinni, mikäli teosta voi seurata vankeutta tai se on näpistys, lievä kavallus, lievä vahingonteko tai lievä petos."

Eli lyhykäisyydessään laki oikeuttaa suorittamaan kiinnioton vain ja ainoastaan silloin kun rikos on tapahtunut.

Kukaan tai mikään ei tosin kiellä kysymästä / pyytämästä henkilö esittämään kantamuksensa jne..

Ainoa vaikeuttava seikka pyytämisessä on se, että kohde henkilöä on silloin jurillisesti kiinniotettu kun hän olettaa että hänen mahdollinen poistumisensa tullaan estämään ja se olettamus saattaa tulla kohtelle erittäin helposti.

Asia kokonaisuutena on erittäin hankala.

Esimerkkinä kysymys:

Vartija havaitsee vartiomiskohteenaan olevassa kauppaliikkeessä "tutun näpistelijän" ja epäilee ( ei siis ole nähnyt rikosta tapahtuneen ), että hän on paikalla taas rikollisissa aikeissa. Kun kohde poistuu kassalinjan jälkeen pysäyttää vartija tämän käskyllä ja kehottaa mukaansa takahuoneeseen. Kohde pelästyy ja pyrkii ulos jolloin vartija tartuu häntä käsivarresta. Kohde pyrkii irroittamaan vartijan otteen tarttumalla tätä sormesta ja alkamalla vääntämään sitä. Vartija ottaa kohteesta hallinta otteen painaa maahan ja laittaa kovasti vastustelevan kohteen rautoihin. Poliisi kutsutaan paikalle. Kohteen hallusta ei löydy mitään liikkeen tuottteita. Vartijan sormi kipeytyy kohteen irroitus yrityksessä ja hän joutuu hakeutumaan lääkäri hoitoon ja olemaan 2 päivää sairaslomalla. Kohteen ranne nyrjähtää vartijan voimankäytöstä ja hän joutuu hakeutumaan lääkäri hoitoon ja olemaan 2 päivää sairaslomalla.

Toimiko vartija oikein ?
Syylistyikö kohde johonkin rikokseen ?
Jos niin mihin ?
Mikäli asia saatettaisiin poliisi tutkintaa ketä syytettäisiin ja millä rikosnimikkeellä ?

ammattisi valio

Sinä kuulut ammattisi valioihin. Olet selvillä työsi eettisistä vaatimuksista. Oikeuksista ja velvollisuuksista. Kunpa kaikki vartijat ajattelisivat noin. Se tietenkään ei toteudu missään ammatissa.

Toinen esimerkki ammattikuntasi edustajista esiintyy myös tässä ketjussa nimellä "entinen vartija". Näitä tarkoitan kyttääjillä ja tuloshakuisuudella.
Toisaalta hänen nimimerkkinsä on erittäin kuvaava: "entinen vartija."

Kysymyksiin en osaa vastata.

Jep

Vartija ei toimi oikein, pelkkä epäilys ei oikeuta siviilihenkilöä kiinniottoon. Kohde ei syyllistynyt rikokseen. Järjellä ajatellen kummallekkaan ei tulisi antaa rangaistuksia, mutta todellisuudessa vartija voisi saada rangaistuksen vaikkapa lievästä pahoinpitelystä.

Järjellä ajatellen

Jos nyt oikein päästä käsin ajatellaan tilannetta, niin tottakai myymälällä pitää olla oikeus pysäyttää myymälävarkaudesta epäilty, esimerkiksi juuri keskustelun aloittajan tyyppinen provosoivasti käyttäytyvä henkilö.

Jos laki ei anna tähän oikeutta, niin laki pitää muuttaa. Ja siihen saakka käytetään maalaisjärkeä.

Mitä siitä tulee jos jokainen myymälävaras voi poistua paikalta haistattelemalla myymäläetsiville, ei sulla kuitenskaan ole oikeutta mun kassia penkoa eikä minua pidätellä.

Vastaus !!

Tässä vastaus joka on lain mukaan oikea. Mikä olisi todellisuudessa tuomio on kokonaan toinen juttu.

1. Vartija kehottaa kohdetta siirtymään sivuun asian selvittämiseksi. ( täysin laillista perustuu kohteen omaan tahtoon )

2. Kohde yrittää poistua paikalta. ( täysin laillista hän ei ole syylistynyt mihinkään )

3. Vartija suorittaa kiinnioton. Perusteena epäilys, koska kohde on näpistänyt ennenkin.
( Vartija syyllistyy vapauden riistoon
( oikeudeton hyökkäys ))

4. Kohde yrittää irrottautua vartijan otteesta.
( täysin laillista. Kohde on joutunut oikeudettoman hyökkäyksen kohteeksi ja on näin ollen oikeutettu puolustautumaan hätävarjelupykälän perusteella )

5. Vartija käyttää voimakeinoja kohteen taltutamiseksi ja aiheuttaa tälle ranteen nyrjähtämisen. ( vartija aiheuttaa vamman joten syyllistyy pahoinpitelyyn )

Yhteenveto: Näin helposti saattaa kääntyä oma aktiivisuus itseään vastaan. Esimerkistä voisi hyvin kuvitella, että vartija haluaa olla ahkera ja toimia oikein. Mutta koska hän ei ole perillä omista oikeuksistaan muuttuukin tilanne täysin päinvastaiseksi työn kuvaan nähden.

Syyte kohdat: Vapauden riisto ja Pahoinpitely

Tuomio: Vapauderiistosta
Perustelut: Vartija on oikeudettomasti ottanut kiinni henkilön joka on aikaisemmin useasti jäänyt samasa liikkeessä näpistyksestä kiinni. Kohteen epäilyttävän käytöksen johdosta vartijalla oli erittäin toden näköisin perustein syytä olettaa, että kohde oli paikalla jällein rikollisin aikein. Koska on inhimillistä erehtyä ja kohde on lukuisia kertoja aiemmin jäänyt liikkeessä näpistyksestä kiinni jätettään vapaudenriistosta tuomitsematta.

Tuomio: Pahoinpitelystä
Perustelut: Koska vartija on suorittanut oikeudettoman hyökkäyksen kohdetta kohtaan ja aiheuttanut tälle ranteen nyrjähtämisen sekä kipua ja särkyä jonka seurauksena kohde on joutunut hakeutumaan lääkärin vastaanotolle ja saanut 2 päivää sairaslomaa tuomitaan vartija pahoinpitelystä sakkoon sekä maksamaan korvauksia kivusta ja särystä sekä korvaamaan valtion varoista maksetut todistelu kustannukset ja kohteen asianajo kulut.

No edellä mainittu on täysin fiktiivinen tapahtuma, mutta tuomio hyvinkin saattaisi mennä tällä tavoin.

Joten varoituksen sana kaikille jotka kiinniottoja suorittavat: Älkää ottako ketään kiinni jos ette ole asiasta TÄYSIN varmoja.

En ihan kaikkea tajunnut,

mutta perustotuus siis on edelleen se, että pummit ja konnat juhlivat, koska kukaan ei oman etunsa vuoksi uskalla laittaa niitä kuriin?? En minäkään haluaisi joutua oikeuteen jonkun kriminaalin takia!!

Niinpä

Mutta aina voi ilmoittaa viranomaisille epäilyistään, siitä ei saa syytettä. Itse ei pidä ottaa kiinni jos ei ole täysin varma asiastaan.

Entäpäs

Mikä sitten on väärä ilmianto? Ei kyllä riitä, että epäilee jonkun varastaneen, kun on kerran ennekin varastanut ja sitten ilmoitaa poliisille epäilevänsä varkautta tällä perusteella. Poliisillahan ei ole oikeutta kovinkaan helpolla puuttua, jos saavat ilmoituksen pelkästä epäilystä. Poliisin puuttuminen asioihin edellyttää yleensä, että rikos on jo tapahtunut.
Jos minut pysäytetään kassalla, niin vaadin, että myös tutkitaan siinä samassa paikassa. Minua ei viedä mihinkään, koska silloin kaikki läsnäolijat jäisivät siihen käsitykseen, että olen todellakin VARAS. Maineeni puhdistetaan samassa paikassa, kuin se loataan.
Kassini avaan pyydettäessä, mutta senkin teen juuri siinä kohdassa, jossa minut pusäytetään. Ilmoitan myös, että en ole mitään varastanut.

Vartijat/ Kyttääjät

Juuri tämä on oikea tapa toimia. maineenpuhdistus heti paikalla. Vartijoissa on itsetunnottomia pätijöitä paljonkin. On myös fiksuja ja amm. taitoisia. Vartijalla ei muuten ole valtaa enempää mitä tavallisen ihmisen kiinniottooikeuksiin kuuluu. Totta on myös se, että vartijat saavat kiinni todella vähän varkaita.

Maineen puhdistus

No jäipä sanomatta aikasemmin, mutta ainakin minun tapanani on kyllä ensinnäkin puhutella henkilöä joka on näpistänyt jotain tai epäilen, että hän on näpistänyt sillä tavoin, että lähtö kohta on aina se, että kohde ei ole mihinkään syyllistynyt vaan asiassa on ainoastaan hieman epäselvyyttä ja se pitäisi selvittää.

Esimerkkinä: epäilys

"Vartija hyvää päivää. Meille on hieman epäselvää ottiko kassa maksun kaikista tuotteista jotka ostit. Voisitko ystävällisesti siirtyä hieman sivummalle ja esittää kantamuksenne ?

Johon asiakas yleensä vastaat. "sopiihan se"

Asiakas avaa kassinsa ja näyttää itse sen sisällön. Minä en koske tavaroihin tai pengo kassia. Mikäli kassista ei löydy mitään anastettua omaisuutta pahoittelen tapahtunutta seuraavasti.

"Kiitos yhteistyöstänne, pahoittelen häiriötä."

Johon asiaks yleensä vastaa. "Ei se mitään hyvä kun tuli asia selvitettyä."

Esimerkinä kiinniotto: ( 110 % varmuus näpistyksestä )

"Vartija hyvää päivää. Teiltä taisi unohtua maksaa jokin tuote. Olkaa hyvä ja lähtekää mukaani asiaa selvittämään"

Johon asiakas yleensä vastaa. "selvä" tai lähtee mukaan mitään sanomatta.

Asiakas ohjataan kiinniotto huoneeseen mahdollisimman huomaamattomasti. Huoneessa tiedustelen kohteliaasti tietääkö hän miksi hänet on kiinniotettu. Yleensä asiakas sanoo tietävänsä ja antaa näpistämänsä tuotteen pois.

Kerron "kiinniotto perusteen" ( teidät on kiinniotettu näpistyksestä epäiltynä ) ja selvitän miten asia etenee. ( paikalle joudutaan kutsumaan poliisi, teosta seuraa sakko. mikäli olette mielestänne joutunut väärin perustein kiinniotettuksi tai teillä on esittää asiasta eriävä mielipide voitte selvittää asian poliisin kanssa )

Poliisin paikalle tultua esitän faktat ja siirrän jatkotoimen piteet heille.

Näin homma siis etenee yleensä, toki poikkeuksiakin on. Toimintaa poikkeus tilanteessa on vaikea selittää, mutta lähtökohtana pitää aina olla, että mitään rikosta ei ole tapahtunut vaan kyseessä on väärinkäsitys / erehdys. Ja aina pitää muistaa puhua ihmisarvoa alentamatta, kohteliaasti sekä perustellusti. Kohde ei saa missään tapauksessa luulla, että häntä on tarkoitus nöyryyttää.

"Todellista ammattitaitoa on se, että osaa myös luovuttaa tarvittaessa"

Olen rehellisesti sitä mieltä, että kaupalle on vähemmän haitallista se, että sieltä viedään sillon tällön jotain kuin se, että vartija / muu henkilökunta kyttää asiakkaita ja saa heidät sen johdosta karttamaan koko liikettä.

Vartijalle

Kuulostatpa todella ammattitaitoiselta ja alallesi sopivalta vartijalta, iloa työhösi ja säilytä pilke silmäkulmassa!

Kiitos !!

"Juuri sinunlaisten asiakkaiden ansiosta jaksan hymyillä myös hieman hankalammaille tapauksille."

Tätä voisi käyttää...

Tämä olisi melkein valmista materiaalia vartijakoulutukseen... ellen ole ihan väärässä niin taidat olla myös kouluttanut joitain vartijoita??? Tai ainakin paljon "huonompiin" kouluttajiin olen törmännyt...

No en kouluttanut, mutta

No en ole varsinaisesti vartijoita kouluttanut. Olen toki opastanut uusia alalle tulevia henkilöitä omassa kohteessani kuten esimies asemassa olevan tehtäviin kuuluukin.

Koska turvallisuus alan tehtävät ovat minulle mieleisiä olen itse kouluttanut itseäni ja sitä mitä ei ole koulussa kerrottu olen itse opiskellut. ( Enkä väitä tietäväni kaikkea ) Olen myös asennoitunut niin, että aina on varaa oppia uutta.

Kitos kohteliaasta/positiivisestä palautteesta !!

varmaan aika liki...

Aika pitkälle vietyjä "tuomioita" mutta hyvin mahdollisia.. todennäköisesti usein kiinni jäännyt tuskin nostaa syytettä vaan menee kotiin nuolemaan haavojaan... mutta eihän noista koskaan tiedä... myös tuomioistuinten tuomiot välillä vaihtelevat...

Juu

Joo, vastaus oliki ihan teoreettinen ja ehkä hieman liioiteltukkin. Tarkoituksena oli vaan osoittaa miten vaikee epäselvien tilanteiden tulkinta ja hoitaminen on ja miten asioiden on mahdollista kääntyä aivan päälaelleen.

Toden näköisesti edellä mainitun laisessa tilanteessa mihinkään oikeus istuimeen ei olisi lähdetty vaan tämä "tuttu" näpistelijä olisi lähtenyt poliisin matkaan ja kiinniotettu poliisi lain pykälän "rikokselta ja häiriöltä suojaamisen" perusteella.( viety poliisi aseman kautta ja päästetty kotiin ) Ja muutoin tilanne olisi ohi, eikä vartijalle tulisi seuraamuksia.

KYSYMYS

Miten sitte turvakameroiden kanssa? vahtiiko joku henkilö kokoajan niiden kautta, vai onko ne vain jotain isompia rikoksia selvittäessä apuna? (rikoksen tekijöistä kuvaa taltioituna)

Kyllä voidaan

No riippuu hirmuisesti kohteesta valvooko valvontakuvaa joku henkilö vai tallenetaanko kuva ainoastaan.

Valvonta kuvaa voidaan toki käyttää osoittamaan mikä tahansa rikos / rike.

Mikäli esim: näpistyksestä epäiltynä kiinniotettu kiistää näpistyksen ( kaikki ovat aina ainoastaan epäiltyjä kunnes tuomari tuomitsee ) voidaan tapahtuma osoittaa valvonta nauhalta mikäli se on sinne tallentunut.

Ainoa ongelma on ettei valvontanauhoja lain mukaan, eikä edes ole käytännön järkeä säilyttää kovinkaan pitkään niin saattaa olla ettei tapausta puitaessa kyseistä tapahtumaa enää valvonta nauhoilta löydy.

Poliisi tilataan...

...(tarvittaessa voimakeinoin)???? Aiotkos ottaa niskalenkin nokialaisesta?
Buhahahahahahaa...aaahh..

Voimakeino

Voimakeinolla tarkoitin henkilön kiinniottamiseksi ja kiinniottohuoneeseen siirtämiseksi välttämättömäksi katsottua henkilöön kohdistuvaa toimenpidettä.

Paras voimankäyttöväline on oma pää !! Eli kun asennoituu tilanteeseen oikein ja esittää asian selvästi ja määrätietoisesti ei varsinaisia voimakeinoja yleensä edes jouduta käyttämään.

Ja mitä taas tulee fyysiseen voimankäyttöön ei ehdottamasi niskalenkki ole kovin tehokas. Niskalenkillä saadaan kyllä henkilö kiinni ja tarvittaessa painettua maahan, mutta sen käyttö ei paikalta siirtämiseen ole käyttökelpoinen. ( niskalenkki kuuluu muutenkin lähinnä paini salille. Sen käytössä on useita vaaroja niin itselleen kuin kohtellekkin )

Mikäli kohde ei suostu itsenäisesti siirtymään kiinniottotilaan käytetään voimakeinona "siistiä" ja tehokasta hallinta otetta joita on olemassa useita erilaisia.

Ja jotta tilanne pysyy hallittuna täytyy tilanne arvioida kokonaisuutena. Eli mikäli on oletettavissa, että kohde ei suostu siirtymään paikalta itsenäisesti tai kevyesti taluttamalla kutsutaan paikalle toinen vartija tai muu henkilökuntaan kuuluva joka avustaa siirossa siten että tilanne on koko ajan hallinnassa eikä se aiheuta vaaraa itselle, kohteelle tai muille paikallaolijoille. Ja paikalta siirtäminen ei tietysti ole aivan ehdoton. Mikäli on oletettavissa, että tilanne saattaa riistäytyä käsistä mikäli ryhdytään toimenpiteisiin kohteen paikalta siirtämiseksi voidaan siitä toki luopuakkin, mikäli kohteen paikalla olo ei aiheuta häiriötä / vaaraa.

muista

että lain mukaan kauppiaalla on oikeus valita asiakkaansa.Eli jos olet hankala asiakas voi kauppias hyvinkin ´kuuluvalla äänellä estää seuraavan sisääntulosi kauppaan ja jälleen olet oudossa valossa muiden silmissä

No ei ihan

Ei noin vain voi estää asiakasta tulemasta liikkeeseensä. Jokaisen elinkeinonharjoittajan on palveltava kaikkia asiakkaita samoin yleisin perustein. Jokin "epäily" myymälävarkaudesta ei riitä oikeudeksi valita/syrjiä asiakasta.

Kaupan oikeudet

Ai jaa. Ymmärtääkseni kaupparakennus on kaupan omistajan aluetta ja kellään ei ole oikeutta tulla sinne ilman lupaa. Saati sitten, että voisi pakottaa kauppiaan myymään tuotteita itseleen. Vai voinko minä kävellä sinun omistamaasi rakennukseen kiellostasi huolimatta ja ostaa sieltä mitä mielin ilman, että voit kieltäytyä?

Hymmmm

Kauppa on julkista aluetta ja kauppiaan on pakko myydä myytäväksi laittamansa tuotteet asiakkaalle. Ilman painavaa ja todellsita syytä kauppias ei voi kieltää asiakasta tulemaan kauppaan.
Kun kauppias laittaa tuotteen asille, on hän sitoutunut myymään tuotteen hinnoitellulla hinnalla ja kun asiakas vielä suortuu ostamaan tuotteen, on sopimus syntynyt jase sitoo molempia osapuolia. Kauppias ei voi sanoa, että sinulle en myykkään tätä tuotetta tai että sinulle hinta on jotakin muuta, kuin hintalapussa ilmoietttu hinta.
En osaa keksiä mitään hyvää syytä, millä joku voisi estää minua pääsemästä vaikkapa lähimpään kyläkauppaan. No - jos olen vaikkapa juovuksissa tms. niin varmaan voidaan estää, mutta kun olen samalla tavalla, kuin muutkin, niin kauppaan pääsen.
No - meni hiukan ohi alkuperäisen aiheen, mutta haitanneeko tuo paljon.

Kauppa

Kauppa ei ole julkista aluetta vaan sen omistaa kauppias. Kellään ei ole oikeutta tunkeutua sinne ilman lupaa. Mikään laki ei velvoita kauppiasta päästämään kauppaan ihmisiä, joita ei halua. Jos olet eri mieltä, niin esitä se laki, joka pakottaa kauppiaan päästämään kutsumattomia vieraita omistamalleen alueelle.

Mikään laki ei pakota kauppiasta myymään tuotteitaan kenellekään. Ainoastaan rodun tms. perusteella syrjiminen on erikseen kielletty. Jos olet eri mieltä, esitä laki, joka velvoittaa kauppiaan myymään tuotteita henkilölle, joille ei halua.

Kyläkauppias voi estää sinua tulemasta kauppaansa sillä perusteella, että ei halua sinua sinne. Hän omistaa (tai on vuokralla) kaupassaan ja siksi saa määrätä, kuka sinne saa tulla. Tämä ei tietenkään ole hyvää mainosta, joten useimmat kauppiaat eivät tee näin. Kuitenkin esimerkiksi ravintoloilla on tapana antaa porttikieltoja tietyille asiakkaille, eikä siinä ole mitään laitonta.

Kauppa on tietysti siten "julkinen paikka", että sinne on yleisölle pääsy. Siksi siellä ei esimerkiksi saa kulkea ladatun aseen kanssa, harrastaa seksiä tms. mutta tämä ei todellakaan poista kauppiaan oikeutta määrätä kuka hänen alueelleen saa tulla.

Hieman tarkennusta

Kauppias voi estää henkilön pääsyn omaan liiketilaansa kunhan se ei perustu syrjintää.
( asiakkaita ei saa valita iän, sukupuolen, sosiaaliluokan, seksuaalisen suuntauksen jne.. perusteella )

Kauppias voi kertoa henkilölle ettei tämä ole tervetullut asioimaan liikeeseen, esim: syystä, että on aiheuttanut useasti häiriötä liikkeen asiakkaille. Kauppias voi myös estää edellä mainitun asiakaan pääsyn liikkeeseen tarvittaessa voimakeinoin.

Porttikiellon voi antaa ainoastaan viranomainen. Ja oikeempaa olisinkin puhua lähestymis kiellosta. Kauppias voi hakea viranomaiselta asiakkaalle lähestymiskieltoa tarvittaessa. Tosin sen saaminen edellyttää painavia perusteita.

Vielä vähän asiasta

Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 13.6.1929/228

8 §
Jos se, joka on tehnyt tarjouksen, on ilmoittanut, ettei hän vaadi siihen nimenomaista vastausta, tai jos asianhaarat osoittavat, ettei hän sitä odota, olkoon tarjouksen saaja kuitenkin velvollinen kysyttäessä ilmoittamaan, hyväksyykö hän tarjouksen; jos hän ei sitä ilmoita, katsotaan tarjous rauenneeksi.

Tämä on Suomessa normaali käytäntö. Kun kauppias laittaa tavaran esille ja hinnoittelee sen, hän on tehnyt tarjouksen, joka sitoo kauppiasta. Kauppias ei voi olla myymättä tarjoamaansa tavaraa kenellekään, joka hyväksyy tehdyn tarjouksen. Ostajan ei ole pakko hyväksyä kauppiaan tekemää tarjousta. Sopimus kauppiaan ja asiakkaan välillä syntyy vasta siinä vaiheessa, kun ostaja on kassalla maksanut ostoksen. Tällöin sopimus ko. tavaran kaupasta on tullut voimaan, eikä sitä kumpikaan osapuoli voi ilman erityistä syytä purkaa.
Kauppias ei siis voi valita, kenelle hän tavaran myy, koska hän on sen julkisesti laittanut myyntiin eli tarjonnut ostettavaksi. Kauppias voi kuitenkin antaa jollekin ryhmälle alennusta eli myydä erihinnalla kuin mitä hintalapussa mainitaan.
Kauppaoppia ja oikeutta:
Sopimus = kaksi osapuolta tekee sopimuksen vaikkapa tavaran omistajan vaihdoksesta vastiketta vastaan.
Myyntitarjous = joku (kauppias) tekee myyntitarjouksen ja tarjous sitoo tarjouksen tekijää. Kun kauppias asettaa tavaran myymälässään myyntiin, on kauppias tehnyt avoimen tarjouksen eli kuka tahansa voi hyväksyä kauppiaan tekemän myyntitarjouksen.
Ostotarjous = ostaja tekee tarjouksen myydyksi tarjotusta tuotteesta. Tarjous voi olla pienempi, kuin mitä kauppiaan tekemä myyntitarjous on, mutta kauppiaan ei ole pakko hyväksyä alempaa tarjousta. Jo ostaja hyväksyy kauppiaan tekemän tarjouksen, syntyy sopimus ja tavara vaihtaa omistajaa.
Koska yleensä kaupan ovessa ei lue, että kauppa on tarkoitettu vain jollekin tietylle ryhmälle, niin kaikki kaupan tarjoukset on tehty kaikille ihmisille ja kaikilla ihmisillä on oikeus tutustua tarjolla oleviin tuotteisiin eli ihmisillä on (periaatteessa) vapaa pääsy liikehuoneistoon. Liikehuoneistossa ihminen voi vapaasti liikkua asiakkaille tarkoitetulla alueella. Rodun, uskonnon tms. syyn tai seikan perusteella asiakkaan kulkua liikehuoneistoon ei voi estää.
On tietenkin luonnollista, että kauppias voi estää liikehuoneistoon pääsyn sellaiselta ihmiseltä, joka käytöksellään tai muulla toiminnallaan haittaa tai vaikeuttaa kauppiaan yritystoimintaa.
Aiemmin kirjoitin, että kauppias ei voi estää minua pääsemästä liikkeeseensä. Olen edelleen tätä mieltä, koska A) en ole yhdessäkään liikkeessä tehnyt mitään rikollista, B) vaatetukseni tai muu ulkoinen olemukseni ei ole mitenkään kenenkään liiketoimintaa häiritsevä, C) käytökseni ei voi mitenkään häiritä kenenkään liiketoimintaa. Kun menen kauppaan, menen katsomaan (juridisesti) mitä kauppias on laittanut myytäväksi eli minkälaisia tarjouksia on olemassa mahdollisen kauppasopimuksen syntymiseksi. Koska kauppias ei ole (yleensä) mitenkään rajoittanut mahdollista kaupan toista osapuolta, on minulla ja muillakin ns. kunniallisilla ihmisillä oikeus tutustua tarjottuihin tuotteisiin. Kun menen kauppaan, ei minulla ole mitään velvollisuutta hyväksyä ainuttakaan kauppiaan tarjousta (en tarkoita ainoastaan erikoistarjouksia, vaan tarjousta juridisessa mielessä), mutta kauppiaan on pakko myydä tarjolle asettamassa tuote ja juuri sillä hinnalla, jonka hän on tarjousta tehdessään ilmoittanut. ja juuri sille asiakkaalle, joka on valmis hyväksymään tehdyn tarjouksen.
Sopimus syntyy juuri sillä hetkellä, kun ostaja hyväksyy myyjän tekemän tarjouksen ja sopimus sitoo molempia osapuolia välittömästi lukuun ottamatta mm. postimyyntiä ja ovelta-ovelle myyntiä, kotimyyntiä ja sitä, jos ostaja ei ole oikeustoimikelpoinen siten, että myyjän pitäisi tämä seikka huomata. Myös joitakin muita poikkeuksia varmaan löytyy, mutta ne eivät ole oleellisia tässä asiassa.
Nyt ollaan jo melko kaukana aloitusviestistä, mutta eiköhän nämä ole hyviä yleistietoja.

Sopimuspakko vai ei?

Sopimuspakolla tarkoitetaan sitä, että taho, joka tarjoaa tavaroita, palveluita yms. yleiseen käyttöön, ei voi kieltäytyä sopimuksen tekemisestä siihen halukkaan kanssa.

Suomessa sopimuspakko on poikkeus pääsäännöstä.

Pääsääntönä on sopimusvapaus. Sopimusvapaus tarkoittaa myös sitä, että sopimuksen saa joko tehdä tai ei samoin kuin kenen kanssa sen tekee.

Sopimuspakko on oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden perusteella asetettu vain monopoleille.

Alko ja VR ja muut, jotka ovat monipoliasemassa joutuvat tekemään sopimuksen sitä haluavan kanssa.

Tavallinen ruokakauppa ei yleensä voi olla monopoliasemassa. Kuitenkin tietyssä tilanteessa, esim kyläkauppa voi olla monopoliasemassa alueellaan, jos seuraavaan kauppaan on 100 km.

Täällä on virheellisesti sanottu, että kauppiaan tekemä ilmoitus lehdessä tai kaupassa olisi tarjous. Itse asiassa se ei ole tarjous vaan kehotus asiakkaalle tarjouksen tekemiseen.

Tarjous

Kyse ei niinkään ole pakosta vaan sitovuudesta. Tarkista tietosi kauppaopista ja -laista. Tarjous on sitova, jollei sitä nimenomaan ole ilmoitettu ei sitovaksi.
Kyllä rakennusliikkeenkin tekemä tarjous sitoo tarjouksen tekijää eikä siitä niin vaan luikerrella pois, vaikka sattuisikin olemaan virhe tarjouksessa (riippuu kyllä virheen suuruudesta).
Sopimuksen yksi vaihe on tarjous. Tarjous on kaupassa juuri sitä, että kauppias laittaa tavaran myyntiin ja ilmoittaa myynnin ehdoksi tietyn hinnan. Kun asiakas hyväkksyy hinna, ei kauppias voi ilmoittaa, että en minä tätä sinulle myykkään. Sopimuksen toinen vaihe on tarjouksen hyväksyminen ja sopimus on syntynyt, kun tarjous tulee hyväksytyksi.
Huutokaupassa asia on hieman toisin. Siellä myyjä voi ilmoittaa alimman hinnan ja varsinaisen OSTOtarjouksen tekeekin ostaja. Eli myyjä tekee MYYNTItarjouksen. Molemmat tarjoukset ovat sitovia, kun asetetut ehdot täyttyvät. Sopimuspakkoa ei tosiaan ole, eli kenekään ei ole pakko tehdä sen enempää myynti- kuin ostotarjoustakaan.
Voithan kysellä asiaa vaikkapa lähimmätä juristilta. Minä en ole juristi, mutta sopimustekniikka on ollut työalani noin 30 vuotta, joten jonkin moinen käsitys asiasta on päässyt syntymään ja myös oikeuden päätöksiä on olemassa.

Ei vielä tarjous

Toka, olet kyllä lainopin osalta oikeassa, mutta tavallisessa kaupassa esillä olevat tavarat eivä muodosta vielä mitään tarjousta kauppiaan taholta. Mainokset ja muut ostokehotukset on yleisesti tulkittu PYYNNÖKSI tehdä ostotarjous.

Eli se joka ensimmäiseksi tarjoaa, on se tavallinen pulliainen, joka menee kauppaan ostamaan maitoa ja vie tölkkiä tiskille. Sopimus syntyy, kun myyjä hyväksyy tarjouksen paukuttamalla hinnan koneeseen.

Trakista

Tarkista tietosi sopimusjuridiikasta. Kauppias ei voi valita asiakkaitaan sen jälkeen, kun on asettanut tavaran myytäväksi ilman ehtoja ja määritellyt vain myyntihinnan. Jos kuka tahansa asiakas suostuu täyttämään kauppiaan ehdot, tulee kauppa tehdä. Jos löydät jotakin muuta, niin kerro mistä.

Juupas-eipäs

Olet edelleen omalla kannallasi, joka on virheellinen. Juupas-eipäs väittely ei vie keskustelua eteenpäin, joten jättänemme asian tähän.

"Kauppias ei voi valita asiakkaitaan sen jälkeen, kun on asettanut tavaran myytäväksi ilman ehtoja ja määritellyt vain myyntihinnan."

Kuten sanoin aiemminkin, myytäväksi asettaminen ei muodosta mitään riittävän täsmällistä tarjousta, johon asiakas voisi vedota.

Tarjous on sitova mutta...

Kyse onkin siitä että tarvitseeko tarjousta tehdä kaikille...

Olisi varsin epäloogista ajatella, että kun on sopimusvapaus ja oikeus päättää kenen kanssa tekee sopimuksen, samalla tulisi heti sidotuksi tuotteen tai muun tarjoamiseen kun se vaan on yleisesti esillä.

Eli kuten sanottua kaupan hyllyllä oleva hinta ja tuote vieressä ei ole tarjous vaan kehotus asiakkaalle tarjouksen tekemiseen.

Se on käytännön sanelema juttu ja myös argumenttina voidaan käyttää sitä että tällainen on liian yleinen ollakseen tarjous.

Mutta toki normaalissa sopimuksentekotilanteessa sopimus voi syntyä epämääräisemminkin.

Eli tunnet varmaan tuollakin kokemuksella eri sopimuksen syntymismahdollisuudet. Sopimus voi syntyä kirjallisesti, suullisesti tai hiljaisesti hyväksymällä vain tietty olosuhde.

Valitettavasti olet erehtynyt tässä nyt kyseessä olevassa relaatiossa siitä, onko kyse tarjouksesta vai kehotuksesta sen tekemiseen.

Muuten maallikkona olet hyvin jäljillä sopimuksen syntyproblematiikasta eli oikeustoimilain perusajatuksesta tarjous-hyväksyvä vastaus tilanteesta.

"Kyllä rakennusliikkeenkin tekemä tarjous sitoo tarjouksen tekijää eikä siitä niin vaan luikerrella pois, vaikka sattuisikin olemaan virhe tarjouksessa (riippuu kyllä virheen suuruudesta").

Tässä olet kyllä oikeassa ja tarjous sitoo siitä hetkestä kuin tarjouksen vastaanottaja on saanut tiedon tarjouksesta tai ottanut siitä selon. Tämän jälkeen tarjousta ei voi peruuttaa ellei vastaanottajan voida olettaa ymmärtävän että se on olennaisesti virheellinen tai tehty pilanpäiten.

"Tarjous on kaupassa juuri sitä, että kauppias laittaa tavaran myyntiin ja ilmoittaa myynnin ehdoksi tietyn hinnan. Kun asiakas hyväkksyy hinna, ei kauppias voi ilmoittaa, että en minä tätä sinulle myykkään."

Kuten sanottua, ei kyse ole tarjouksesta vaan kehotuksesta tarjouksen tekemiseen. Kauppias voi kieltäytyä myymästä muilla paitsi syrjivillä perusteilla. Muistatko sopimuspakko vai sopimusvapaus relaation? Sopimusvapaus on pääsääntö!

Jos kauppias lähettää sinulle kirjeen kotiin ja esittelee tuotetta ja tarjoaa sitä myyntiin, tällöin nähdäkseni kyse on nimenomaisesta tarjouksesta johon hyväksyvällä vastauksella saadaan aikaan sopimus.

"Voithan kysellä asiaa vaikkapa lähimmätä juristilta. Minä en ole juristi, mutta sopimustekniikka on ollut työalani noin 30 vuotta, joten jonkin moinen käsitys asiasta on päässyt syntymään ja myös oikeuden päätöksiä on olemassa."

Jos kysyn lähimmältä juristilta niin lähin olen minä itse:D Toimin muun ohella sopimusjuridiikassa, joten ammattini puolelta asia on tuttu.

Tuttu juttu on myös maallikkojen muuten hyvät tiedot pääasioista mutta monet sekoittavat joskus ratkaiseviakin elementtejä ja asiasta tulee täysin erilainen.

Lopuksi voin jättää sinulle ajatusleikin eli kummasta on kysymys sopimuksesta vai lahjasta(lahjanlupauksesta) jos ehdotan toiselle henkilölle, että hän saa viinipullon jos hän esim voittaa minut tenniksessä?

Huutokauppa on tosiaan sinänsä marginaalialue, joten en lähde sitä sen enempää kommentoimaan, mutta siellä ei varsinaisesti tarjous ja vastaus -oppi ole voimassa samalla tavalla.

Sitova tarjous

http://www.kuluttajavirasto.fi/lait/ohjeet/markkinointi/verkkokauppa/sopimus2.htm
Alla ote mainitusta sivusta:
”SOPIMUS SYNTYY
asiakas hyväksyy myyjän tarjouksen
Yrittäjän nettisivuilla olevat hinta- ja tuotetiedot ovat sitova tarjous. Tilauksen tekeminen merkitsee kumpaakin osapuolta sitovan sopimuksen syntymistä. Tilauksen tekemisen vaihe pitää erottaa muista kaupankäynnin vaiheista selvästi niin, ettei tilausta voi tehdä erehdyksessä. Asiakkaalle pitää kertoa, miten hän saa itselleen oman kappaleensa sopimuksesta ja se, tallentaako myyjä sopimuksen itselleen. Sopimus ei tarkoita vain asiakkaan täyttämää tilauslomaketta, vaan myös kaikkia sopimuksen ehtoja.”

En nyt tähän hätään vielä kerenyt hakea muuta, mutta jos netissäkin pelkkä hinta- ja tuotetietojen antaminen = sitova tarjous, niin miksei samoin olisi muuallakin. Kaupassahan myyjä antaa tuotetiedon panemalla tavaran esille, jolloin asiakas voi tutustua siihen ja vielä kun tavarassa on hintatieto on sitova myyntitarjous tehty.
Suomessa kuluttajaviraston määräykset koskevat kaikkea myyntitoimintaa ja nettisivuilla tehty tarjous ei poikkea mitenkään muuten tehdystä tarjouksesta. Sillä ei tosiaan ole mitään eroa, onko tiedot nettisivulla, vai liikkeessä.
Mitä tulee sopimuspakkoon yleensä, niin suosittelen lukemaan mm. ”Kuluttajansuojalaki 20.1.1978/38”. Ko. laissa on kovasti velvollisuuksia ja ”pakkoja” myyjälle sekä lähinnä oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia ostajalle.

tarjous mutta missä

Muista lukea kuluttajansuojalaki kokonaan ja huolellisesti.

Kai käymässäsi kauppaopin ja -oikeuden kurssilla on opetettu myös oikeusjärjestelmän systematiikkaa ja eri lakien suhdetta toisiinsa.

Viittaamasi nettiosoite oli ihan hyvä, mutta vastauksena lausahdukseesi- "En nyt tähän hätään vielä kerenyt hakea muuta, mutta jos netissäkin pelkkä hinta- ja tuotetietojen antaminen = sitova tarjous, niin miksei samoin olisi muuallakin"

Katsos kyse on etämyynnistä ja sen takia kuluttajansuojalakiin on otettu kuluttajan turvaamiseksi siitä säännökset.

Jos ajattelet miksi etämyynti on kuluttajan kannalta riskimpää kuin kaupassa asiointi, missä tuotteisiin saa paremmin tutustua niin löydät tähän vastauksen.

Etämyynnissä sillä mikä on sitova tarjous on tärkeämpää määritellä kuin muuten tavanomaisessa kaupassa. Lisätietoa kuluttajansuojalain tarkoituksesta ja tulkintaohjeista saat esim hallituksen esityksestä ja muista lainvalmistelutöistä sekä oikeuskirjallisuudesta. Kuluttajansuojalaissa ei ole muuten säädetty sopimuksen syntytavasta tai tarjous-vastaus ongelmasta vaan asia on jätetty pääosin vallitsevan oikeuskäytännön ja oikeustoimilain perustaan.

Lisäksi etämyyntiä harjoittavan on esitettävä KSL:n mukaan tarkat tiedot tuotteista, hinnoista ja muista sopimusehdoista ja tarjouksen voimassaoloajasta. KSL 13 ja 14 §

Kuluttajansuojalaki 6 luku 4 §
Etämyynnin määritelmä
Etämyynnillä tarkoitetaan tässä luvussa kulutushyödykkeen tarjoamista kuluttajalle elinkeinonharjoittajan järjestämän sellaisen etätarjontamenetelmän avulla, jossa sopimuksen tekemiseen ja sitä edeltävään markkinointiin käytetään yksinomaan yhtä tai useampaa etäviestintä.

Etätarjontamenetelmällä tarkoitetaan markkinointi- tai myyntitapaa, joka on järjestetty niin, että sen pääasiallisena tavoitteena voidaan katsoa olevan sopimusten tekeminen etäviestimen avulla.
Etäviestimellä tarkoitetaan puhelinta, postia, televisiota, tietoverkkoa tai muuta välinettä, jota voidaan käyttää sopimuksen tekemiseen ilman, että osapuolet ovat yhtä aikaa läsnä.

Lopuksi toistan: tavanomaisessa kaupassa tuotteiden esillä olo samoin kuin lehdissä oleva mainos ei ole tarjous vaan lähtökohtaisesti kehotus asiakkaalle tarjouksen tekemiseen.

Ajatusvirhe

Etämyynti on aivan oma lukunsa ja siitä omat lakipykälänsä, jotka SUOJAAVAT OSTAJAA. Jos satuit huomaamaan, niin nyt olikin kyse MYYJÄSTÄ ja myyjän tekemästä tarjouksesta, joka on sitova. Kuluttajasuojalaki ei mitenkään suojaa myyjää. Ajattelehan hieman – myyjä ei tuossakaan tapauksessa voi tietää kuka on mahdollinen ostaja, mutta myyjä on kyllä tiedossa. Jos tämä myyjä on tehnyt sitovan tarjouksen, on hän velvollinen myymään tuotteen kenelle tahansa eli hän ei voi valita ostajaa ja ostajan ei tarvitse tehdä TARJOUSTA, vaan hän saa sopimuksen aikaiseksi, eikä myyjä voi sitä enää estää, koska hän on tuon sitovan tarjouksen tehnyt.

Voithan muuten kysyä asiaa vaikkapa Kuluttajaviraston puhelinneuvonnasta – numero on netissä.

P.S. Palaan asiaan

hmmm

Koko kuluttujansuojalaki perustuu kuluttajan suojaamiseen. Mutta olet osittain väärässä kun väität että tämä laki ei suojaisi missään tapauksessa myyjää. Kyllä se voi suojata esim. takuuaikaa koskevalla säännöksellään, koska takuuaika säännöstä jotkut oikeusoppineet pitävät myös vastuunrajoituksena. <- tuohon ei tarvitse kommentoida:D

Nythän tässä väittelyssä on kysymys siitä onko tavanomaisessa ruoka yms kaupassa oleva hintatieto ja tuote sitova tarjous, jolla myyjä on jo sidottu tähän tarjoukseen, siten että sopimus on tehtävä.

Et kuitenkaan ottanut siihen kantaa, miksi sinun mielestäsi netissä tapahtuva myynti tarjouksen osalta pitäisi tulkita samaksi kuin muualla tapahtuva. Väitit, että samat säännöt soveltuvat paikasta riippumatta. Ehkä se mielestäsi on itsestään selvää:D

Aikaisempaa oikeustilaa voidaan lähinnä muuttaa lainsäädäntöä muuttamalla. Jo hyvän aikaa on ollut oppi kehotuksesta tarjouksen tekemiseen. Kuluttajansuojalaissa otettiin kantaa vain etämyyntiä (ja kotimyyntiä)koskevaan oikeustilaan. tavanomaisen kaupan sopimuksen synnyn osalta jäädessä vanhan käytännön varaan.

TÄMÄ NETISSÄ ILMOITTAMINEN ON ETÄMYYNTIÄ, jos siellä tarjotaan tavaraa myyntiin KSL:n mukaan.

KSL:n suojaa kuluttajaa siinä, että netin välityksellä tavahtuva myynti täyttää jo silloin tarjouksen edellytykset kun tätä koskeva ilmoitus on netissä. Kuluttaja voi jo nyt luottaa siihen että myyjä on sidottu lupaamaansa ja kuinka laajasti. Muussa tapauksessa pitäisi myyjän ja ostajan välillä käydä vielä yksi kirjelmän vaihto, kun ostajan tarvitsisi erikseen vielä ilmoittaa hyväksyvänsä myyjän tarjouksen. Kuluttajansuojalain etämyyntiä koskeva säännös edellyttää tarjouksen voimassaoloajan ilmoittamista. Eli nyt tehty ilmoitus on jo tarjous.

Juuri tämän takia tarjouksen sitovuus on asetettu aikaisemmaksi kuin tavanomaisessa kaupassa.

Kuluttajansuojalailla ei ollut tarkoitus muuttaa tarjous-vastaus oppia. Meidän erimielisyys perustuu siis lähinnä siihen, onko olemassa oppia kehotus tarjouksen tekemiseen vai ei? Joudun siis todistamaan vain tämän väitteeni oikeaksi.

Sinänsä ihan mielenkiintoinen väittely, joten jahka lomalta pääsen niin etsin sinulle lähdeviittauksia.

Keskustelin asiasta kollegan kanssa (entinen kuluttajaneuvoja) niin hän oli samalla kannalla kuin minä.

Ps. palaan asiaan

Ei väittely

En pitäisi tätä mielellään väittelynä. Mielestäni tämä on hyvää keskustelua, joka kyllä joskus aina voi hieman livetä, mutta se kuuluu näiden palstojen ominaisuuksiin. Mielestäni on paljon asioita, joista on hyvä vaihtaa mielipiteitä ja ketoa omia kantojaan. Ongelma on kuitenkin siinä, että näin viestien muodossa ihmiset eivät pysty välittämään toisilleen tietoa samalla tavalla, kuin tavallisessa keskustelussa. Siitä seuraa, että jopa sama asia / kirjoitus voidaan ymmärtää vielä useammalla tavalla, kuin puhuttu teksti.
En missään nimessä halua väitellä, vaan antaa ja saada tietoa. Tämäkin keskustelu on kyllä livennyt alkuperäisestä viestistä todella kauas, mutta keskustelu on aina hyväksi, kunhan se pysyy ainakin lähes asiallisena.
Itsekin jään kohta lomalle muutamaksi päiväksi, mutta palataan ensiviikolla asiaan (jos ei aiemmin)
Hyvää lomaa!

olet oikeassa

Puhut asiaa

Hyvää lomaa sinnekin

Tokalle tarjous

Vielä vähän totuutta sinulle ja muille.

Annan tässä kirjallisuudesta viittauksia, jotka tukevat kantaani siinä, että

1. sanomalehdessä oleva mainos tai
2. tavallisessa kaupassa oleva hinta ja tuote hyllyllä tai näyteikkunassa ei ole pääsääntöisesti tarjous tai sitova tarjous.

En jaksanut kaivaa kuin kaksi asiaa käsittelevää kirjaa mutta kummatkin edustaa sopimusoikeuden edustavinta otosta. Näissä kuitenkin käsitellään sitä mikä on sitova tarjous ja mikä kehotus tarjouksen tekemiseen.

Sinulla on todennäköisesti kauppakoulussa käyty kauppa"oikeuden" kurssi, ja sen mukaisesti tiedot myös vanhat ja puutteelliset.

A. K. A. Telaranta: Sopimusoikeus. Lakimiesliiton kustannus. Helsinki 1990.

Kirja on jo kymmenen vuotta vanha, mutta kuten tiedät perussäännöt muuttuvat hitaasti eli tämäkin on edustava kirja.

Kirjan sivut 135-137:

"Sanomalehdessä julkaistua tavaran hintamerkinnöin varustettua myynti-ilmoitusta... yhtä vähän kuin tavaran asettamista näyteikkunaan hintaa koskevin merkinnöin EI OLE YLEENSÄ KATSOTTAVA TARJOUKSEKSI."

"Jos näytteille asettaminen olisi katsottava tarjoukseksi, tämä merkitsisi, että sopimus voi syntyä jokaisen hyväksymistahdonilmaisun johdosta. Kun myyjä luovuttaa tuotteen vain yhdelle, hän olisi velvollinen korvaamaan muille hyväksymistahdonilmaisun antaneille sopimuksen täyttämättä jättämisestä aiheutuneen vahingon. Tällaiset näkökohdat huomioon ottaen täytynee tämänkaltaisten tapauksen osalta päätyä siihen, että KYSEESSÄ ON VAIN TARJOUSKEHOTUS. Sen joka haluaa tavaran ilmoitetusta hinnasta ostaa, tulee näin ollen TEHDÄ TAVARATALOLLE OSTOTARJOUS".

"Kun ASIAKAS esittää valitsemansa tavarat kassalle, HÄN TEKEE NIIDEN OSTOA KOSKEVAN TARJOUKSEN, jonka kassa tavaran hinnan kassakoneeseen lyödessään hyväksyy."

Ja uudempaa sopimusoikeudellista auktoriteettia:

Mika Hemmo: Sopimusoikeus I. lakimiesliiton kustannus. Helsinki 1997:

Kirjan sivut 78-80:

"Lain (OikTL)valmistelutöissä tärkeimpinä tarjouksen tunnusmerkkeinä korostettiin sitä, että ilmaisusta selviää sen antajan halu sitoutua ja että ilmaisu on riittävän yksityiskohtainen, jotta tarjouksen saaja voi sen perusteella päättää sitoutumisestaan. Tarjouksen tunnusmerkiksi on tavattu asettaa sen kohdistuminen rajattuun henkilöpiiriin. Sama tarjous epäilemättä voidaan tehdä usealle vastaanottajalle, mutta täysin erittelemättömälle yleisölle esitettyjä ilmaisuja on monesti pidetty sitomattomina. Viimeksi mainitun ajattelutavan seurausta on, ETTEI sanomalehdessä julkaistua MAINOSTA tai muuta siihen rinnastettavaa markkinointia ole yleensä pidetty TARJOUKSENA."

"Muiden pohjoismaiden oikeustoimilakien 9 §:ssä säännellään sitomattomasta tarjouksia ja kehotusta tarjoukseen."

Tässä kirjallisuutta asiasta. Voin kyllä myöntää, että ei ole aivan selvää kantaa siitä, onko kaupassa oleva hinta ja tuote sitova tarjous, mutta se kanta on kuitenkin näemmä vallitseva. Itse asiassa Hemmo olisi valmis antamaan markkinointitoimenpiteillekin enemmän sitovuutta. Hän perustelee kantaansa lähinnä sillä, että kuluttajan yleensä tulisi voida luottaa siihen että vaihdantaa harjoittava kauppias myy tuotteensa niillä yleisillä ehdoilla mitä kaupassa yleensä tehdään.

Tokalle myös tiedoksi, että sinunkin kannattaisi löysätä ajatustapaasi sopimuksen syntytavoista sikäli, että kaikkia sopimuksen syntymistapoja ei voida perustella tarjouksella ja vastauksella. Useat sopimukset syntyvät muutoin kuin mitä OikTL:ia säädettäessä ajateltiin.

Muita sopimuksen syntytapoja ovat neuvoteltu sopimus, jossa siis ei voi järkevästi erottaa neuvottelujen eri vaiheista tarjousta ja vastausta. Myös sopimus syntyy tosiseikkojen perusteella eli esim käyttäytymisen perusteella. Kolmas malli on vakioehtoja käyttämällä tehty sopimus.

No pointti tuli selväksi toivottavasti.

oho kirjoitusvirhe

"Tässä kirjallisuutta asiasta. Voin kyllä myöntää, että ei ole aivan selvää kantaa siitä, onko kaupassa oleva hinta ja tuote sitova tarjous, mutta se kanta on kuitenkin näemmä vallitseva."

Toki piti kirjoittaa että ...mutta kanta siitä, että kaupassa oleva hinta ja tuote ei ole sitova tarjous vaan kehotus tarjouksen tekemiseen, on vallitseva.

Kiitos Truebaduuri

Tarjouksen sitovuudesta yms.:
Jos kauppias voisi valita, kenelle hän myy, niin silloinhan ei voisi koskaan tulla sitä tilannetta, että kauppias joutuisi maksamaan korvauksia esim. siitä, että hänen ilmoittamaansa tuotetta ei olekaan saatavilla. Kauppiashan voisi sanoa, että sinulle ei tätä tuotetta myydä tai sinulle tämä tuote maksaisi vaikkapa satakertaisien hinnan, jolloin asiakas ei varmaankaan haluaisikaan ostaa ko. tuotetta.
Kuluttaja-asiamies on kuitenkin useita kertoja antanut eri kauppiaille kehotuksen maksaa korvausta siitä, että asiakas ei ole saanut kauppiaan mainostamaa tuotetta. Kauppias on joutunut maksamaan asiakkaalle korvausta niistä kuluista, joita asiakkaalle on syntynyt, kun hän on lähtenyt hakemaan tuotetta ja jäänyt kuitenkin ilman sitä.
Tämähän osoittaa, että kauppiaalla on velvollisuus täyttää lupauksensa ja vieläpä ilman, että hän voisi valita asiakkaansa.
Kannattaa lukea kuluttaja-asiamiehen päätöksiä vaikkapa netistä.

Alla ote eräästä kuluttaja-asiamiehen päätöksestä:
”Kuluttaja-asiamies huomautti ravintolaketjulle, että markkinoinnin voimakkuus on suhteutettava tarjotun kulutushyödykkeen saatavuuteen. Tätä painotetaan kuluttaja-asiamiehen vahvistamissa erikoistarjousmarkkinointiohjeissa. Pääsääntöisesti kaikilla, joille tarjous kohdistetaan, pitää myös olla mahdollisuus saada tarjous, jollei tarjousta ole selkeästi rajoitettu markkinoinnissa. Elinkeinonharjoittajan on otettava taloudellinen riskinsä huomioon jo markkinoinnin voimakkuudesta päättäessään ja kerrottava tästä johtuvat rajoitukset markkinoinnissaan.”

Viitauksesi:
"Lain (OikTL)valmistelutöissä tärkeimpinä tarjouksen tunnusmerkkeinä korostettiin sitä, että ilmaisusta selviää sen antajan halu sitoutua ja että ilmaisu on riittävän yksityiskohtainen, jotta tarjouksen saaja voi sen perusteella päättää sitoutumisestaan. Tarjouksen tunnusmerkiksi on tavattu asettaa sen kohdistuminen rajattuun henkilöpiiriin. Sama tarjous epäilemättä voidaan tehdä usealle vastaanottajalle, mutta täysin erittelemättömälle yleisölle esitettyjä ilmaisuja on monesti pidetty sitomattomina. Viimeksi mainitun ajattelutavan seurausta on, ETTEI sanomalehdessä julkaistua MAINOSTA tai muuta siihen rinnastettavaa markkinointia ole yleensä pidetty TARJOUKSENA."

Tarjoushan on kovinkin yksityiskohtainen, kun tavara on esillä ja hintatieto on selvästi asikkaan tiedossa eli merkitty joko tavaraan tai hyllyn reunaan. Samoin kauppias selvästikin ilmoittaa halukkuutensa myydä tute, kun hän laittaa sen liikkeessään esille. Tuo esimerkkisi kylläkin koskee pääasiassa lehtioilmoittelua eikä suinkaan kaupassa sisällä tarjolle pantua tuotetta, joten esimerkkisi hieman ontuu eikä ole tämä keskustelun "punaisen langan" mukainen.

Sana TARJOUS voidaan mieltää monella tavalla juriidisessakin mielessä. Se voi olla todellakin tarjous tai sitten se voi olla tarjous jolla tarjotaan ns. tarjoustuotetta tai sitten se on tarjous tietylle ryhmälle. Tavaraa voidaan myydä tarjouksella, tavara voidaan laittaa tarjolle eli myytäväksi vaikkpa myyntihyllylle.
Lisäksi on niitä "tarjouksia, joista ei voi kieltäytyä" ;), mutta se onkin jo vakavampi juttu.

Mitä tulee arveluihin koulutuksestani, niin meni metsään. Koulutukseni on tekniikan puolella ja lisäkolutusta on aika rutkasti mm. sopimusjuridiikasta. Työssäni teen tarjouksia, jotka sitovat yritystämme yleensä määräajan, koska tämä aika ilmoitetaan, mutta tämä on aivan eriasiaa, kuin mistä nyt on keskusteltu.

Toinen viitauksesi:
"Kun ASIAKAS esittää valitsemansa tavarat kassalle, HÄN TEKEE NIIDEN OSTOA KOSKEVAN TARJOUKSEN, jonka kassa tavaran hinnan kassakoneeseen lyödessään hyväksyy."

Sopimushan syntyy, kun kauppias tekee tarjouksen ja asiakas hyväksyy sen tai kun asiakas tekee tarjouksen ja kauppias hyväksyy sen. Asiakas hyväksyy kauppiaan tarjouksen maksamalla tuotteen ja kauppias hyväksyy asiakkaan tekmän tarjouksen "lyömällä" sen kassakoneeseen. Tällöin syntyy molempia sitova sopimus. Kaupassa ollessaan asiakas voi vielä palauttaa tuotteen vaikkapa myyntikoriin josta taas seuraa, että asiakas ei ole tehnyt sitovaa ostotarjousta tai vastatarjousta kauppiaan tarjoukseen. Voikohan kauppias tulla liikkeessä asiakkaan perään ja sanoa, että annahan tuo tuote pois, koska en halua myydä sitä juuri sinulle? Tai voisikohan kassa ottaa nauhalta jonkin tuotteen ja ilmoittaa, että ei halua tehdä ko. tuotteesta sopimusta kanssani? Voisi seurata aika hankala tilanne ja ainakin minä vaatisin selityksen sekä varmaan ottaisin yhteyttä kuluttajavirastoon. (Olen siis täysin rehellinen asiakas, käyttäydyn hyvin, en olemuksellani herätä mitään pahennusta…)
Kaupassahan = liikehuoneistossa voi syntyä sitova sopimus jo ennen kuin tavaran hinta on lyöty kassakoneeseen - ei tarvita muuta kuin että myyjä ja ostaja sopivat kaupan ja maksuhan voidaan suorittaa koska tahansa sopimuksen mukaan. Kassakone ei sinäänsä ole mitenkään merkityksellinen ja välttämätön kone sopimuksen synnyn kannalta.

Esimerkkisi koskevat pääasiassa juuri lehti-ilmoittelua. Kuluttaja-asiamies on kyllä ottanut niihinkin juuri sen kannan, että jos tuotetta ei olekaan saatavilla, asiakkaalle pitää maksaa syntyneet kulut, mutta tuotetta ei ole pakko asiakkaalle toimittaa. Markkinoinnistahan on toki paljon muitakin määräyksiä ja lakeja, kuin pelkkä kuluttajasuojalaki, joten ei kai voida elää vain jonkin tietyn lain tai kirjaviittauksen mukaan. Asioita ei voi eikä saisikaan erottaa kokonaisuuksista, koska tällöin seuraa vain vääriä tulkintoja.

Markkinointiahan on ainakin se, että mainostaa tavaroita ja laittaa niitä myymälässä esille. markkinoinnissa tarjotaan tuotetta ostettavaksi. Jos tuotetta ei kuitenkaan ole saatavissa sille ihmiselle, joka on tarjouksen havainnut, on kauppias menetellyt vääriin ja on korvausvelvollinen. Kun kauppias ilmoittaa eli tarjoaa tavaraa, on hän siis vellillinen myymään sen kenelle tahansa, joka täyttää ne vaatimukset, joita kauppias on esittänyt ilmoittaessaan tavaraa myytäväksi. Jos asiakas - kuka tahansa - suostuu maksamaan tavarasta ilmoituksessa (vaikkapa hyllyn reunassa) mainitun hinnan ja muutenkin hyväksyy tuotteen, ei kauppias enää voi sanoa, että sinulle ei tätä tavaraa myydä. Tietenkin on olemassa tästäkin poikkeuksia, mutta ne perustuvat pääsääntöisesti lakeihin (tupakka alaikäisille, alkoholi humalassa olevalle, aseet…), mutta tämän keskustelun aihehan on tavallinen asiakas ja tavallinen kauppa eikä siis mitään erikoispoikkeuksia.

Sinänsä koko kuluttajasuojalaki on melkoinen viidakko, kun siihen liittyvät lait, asetukset, määräykset ja ohjeet sekä vielä näiden kaikkien tulkinnat otetaan huomioon. Ei varmasti löydy helpolla yhtä ainoaa oikeaa tulkintaa monestakaan tapauksesta. Jokainen tapaus pitäisi tuntea hyvinkin tarkasti, ennen kuin siitä voisi sanoa mitään varmaa. Senpä vuoksi tämänkin koko keskustelun pieni ”epävireys” johtuu varmasti juuri siitä, että meistä jokainen näkee asian omalla tavallaan ja perustaa kantansa tähän omaan ajatukseensa. Minä en voi sanoa, että joku on väärässä, vaikka en olisikaan välttämättä samaa mieltä jostakin asiasta. Ajattelen asiaa vain eritavalla ja ehkä perustan oman ajatukseni johonkin tiettyyn tapahtumaan, joka on joskus kohdalleni sattunut ja niin varmaan tekee myös se toinen.

Mielestäni tämä on ollut kaikkineen ihan hyvä keskustelu, vaikkakin olemme menneet kauaksi aloitusviestistä. Varmaan tähän tai vastaaviin asioihin voidaan joskus palata. Itse olen tehnyt muutaman kysymyksen kuluttajaviraston neuvontaan, mutta vastaukset eivät ole vielä käytettävissäni. Kun saan lisää tietoa aiheesta, niin voin aloittaa vaikkapa uuden keskustelun.

Oho myös minulta

Tuppaa tulemaan noita "kirotusvireitä" aina välillä, mutta ei kai se siältöä kovasti muuta.

Vielä vähän

Tätä keskustelua ei varmaan kannata enää jatkaa. Kyse on lähinnä tietysti lähestymistavasta.

"Tarjouksen sitovuudesta yms.:
Jos kauppias voisi valita, kenelle hän myy, niin silloinhan ei voisi koskaan tulla sitä tilannetta, että kauppias joutuisi maksamaan korvauksia esim. siitä, että hänen ilmoittamaansa tuotetta ei olekaan saatavilla. Kauppiashan voisi sanoa, että sinulle ei tätä tuotetta myydä tai sinulle tämä tuote maksaisi vaikkapa satakertaisien hinnan, jolloin asiakas ei varmaankaan haluaisikaan ostaa ko. tuotetta.
Kuluttaja-asiamies on kuitenkin useita kertoja antanut eri kauppiaille kehotuksen maksaa korvausta siitä, että asiakas ei ole saanut kauppiaan mainostamaa tuotetta. Kauppias on joutunut maksamaan asiakkaalle korvausta niistä kuluista, joita asiakkaalle on syntynyt, kun hän on lähtenyt hakemaan tuotetta ja jäänyt kuitenkin ilman sitä.
Tämähän osoittaa, että kauppiaalla on velvollisuus täyttää lupauksensa ja vieläpä ilman, että hän voisi valita asiakkaansa.
Kannattaa lukea kuluttaja-asiamiehen päätöksiä vaikkapa netistä."

Kuluttaja-asiamiehestä ja virastosta sanoisin, että se on taho, joka voi antaa kulutushyödykkeen -palvelun yms myyjälle ohjeita ja määräyksiä. Kuitenkin nämä tahot tulkitsevat kuluttajansuojasäännöksiä kuluttajaa suosien. (tottakai) Viime kädessä kuluttajaasiamiehen määräyksen laillisuus ratkaistaan hmm onkohan se nykyään markkinaoikeudessa ja siitä KKO:ssa. Ja lisäksi kuluttaja-asiamiehen määräys ei tietääkseni ole sen kohdetta pakottava. Tosiasiassa toki kunnollinen myyjä niitä noudattaa. En usko että tavallinen kauppias koskaan huvin vuoksi ryppyilee mainitsemallasi tavalla asiakkaalle. Mutta juridisesti kauppiaalla voi olla kyseinen mahdollisuus.

Kuluttaja-asiamiehen päätökset toki ovat auktoriteettejä, muttei aukottomia. Lisäksi kun lukee päätöksiä oli se sitten tuomioistuimen tai kuluttajaviraston, tulee niitä analysoida tarkasta ja tutkia onko siinä yleistä ohjetta nimenomaan yksittäisessä ratkaisutilanteessa.

"Alla ote eräästä kuluttaja-asiamiehen päätöksestä:
”Kuluttaja-asiamies huomautti ravintolaketjulle, että markkinoinnin voimakkuus on suhteutettava tarjotun kulutushyödykkeen saatavuuteen. Tätä painotetaan kuluttaja-asiamiehen vahvistamissa erikoistarjousmarkkinointiohjeissa. Pääsääntöisesti kaikilla, joille tarjous kohdistetaan, pitää myös olla mahdollisuus saada tarjous, jollei tarjousta ole selkeästi rajoitettu markkinoinnissa. Elinkeinonharjoittajan on otettava taloudellinen riskinsä huomioon jo markkinoinnin voimakkuudesta päättäessään ja kerrottava tästä johtuvat rajoitukset markkinoinnissaan.”

Yllä on kyse paljolti nimenomaan markkinointiin liittyvästä argumentoinnista eikä niinkään siitä mikä on sitova tarjous. Erikoistarjousmarkkinoinnissa onkin syytä asettaa kauppiaalle tiukemmat määräykset kuin muuten.

Viittaukseni kirjallisuuteen ovat oikeustieteessä pitkälle hyväksyttyjä tutkimuksia aiheesta. Mainitsemasi kuluttaja-asiamiehen päätökset voivat ottaa enemmän kantaa markkinointiin kuin itseasiassa siihen onko kyse siitä onko tarkastelun kohteena tarjous. Markkinointia ei saa tehdä harhaanjohtavasti.

Kuten jo sanoin nykyinen kanta on ehkä siirtymässä siihen että markkinointi kuluttajalle olisi yksi argumentti tulkita kaupan hyllyllä oleva tuote ja hinta tarjoukseksi.

Esimerkkini ja viittaukseni ottivat kantaa myös tähän alkuperäiseen keskusteluun kaupun hyllyllä olevasta tuotteesta ja siitä onko se tarjous. Varsinkin Telaranta käsittelee asiaa.

Sinun katsontakanta:
"Tarjouksen sitovuudesta yms.:
Jos kauppias voisi valita, kenelle hän myy, niin silloinhan ei voisi koskaan tulla sitä tilannetta, että kauppias joutuisi maksamaan korvauksia esim. siitä, että hänen ilmoittamaansa tuotetta ei olekaan saatavilla."

Kysymyksen voi asettaa myös seuraavasti: Jos kauppias tulisi heti sidotuksi hyllyllä olevan tuotteen osalta, joutuisi myyjä korvaamaan kaupassa kävijän vahingon, jos tuote sattuisi loppumaan kesken.

Ratkaisu riippuu siitä mitä arvostaa tai mitä haluaa painottaa. Eli jos haluat painottaa kuluttajan suojaa niin sinun kysymyksenasettelu on oikeutettu. Mutta jos painotat perinteistä sopimusoikeudellista ajattelua ja tahtoteoriaa eli sitä että henkilö saa tehdä sopimuksia kenen kanssa haluaa, jälkimmäinen kysymyksen asettelu olisi tällaisessa tilanteessa ehkä perustellumpi.
Kuluttajakaupassa kuluttajansuojan korostaminen argumentoinnissa on sikäli perusteltua koska lainsäädäntö lähtee kuluttajan oikeuksien turvaamisesta.

Tuomarit, esim käräjäoikeudessa ovat jo koulutuksensa kautta oppineet muodostamaan käsityksensä oikeudesta suurelta osin oikeustieteessä muodostetuista periaatteista ja kannanotoista. Olen esittänyt lähdeviittauksien kautta mikä kanta asiaan on oikeustieteen piirissä otettu.

Olen todentanut väitteeni siitä, että 1. sanomalehdessä tehty markkinointitoimi ei pääsääntöisesti ole tarjous, 2. kaupassa yms. oleva tuote hyllyllä ja hinta vieressä ei myöskään ole tarjous vaan nämä ovat kehotuksia tarjouksen tekemiseen.

"Mitä tulee arveluihin koulutuksestani, niin meni metsään. Koulutukseni on tekniikan puolella ja lisäkolutusta on aika rutkasti mm. sopimusjuridiikasta. Työssäni teen tarjouksia, jotka sitovat yritystämme yleensä määräajan, koska tämä aika ilmoitetaan, mutta tämä on aivan eriasiaa, kuin mistä nyt on keskusteltu."

Kaikki kunnia insinööreille. Tosin joudun joskus töissä kamppailemaan insinöörien lukkoonlyötyjä kantoja vastaan kertomalla myös vaihtoehtoisen ajattelutavan.

Edelleen väität, muttet ole todentanut (todistanut) väitettäsi:
"Sopimushan syntyy, kun kauppias tekee tarjouksen ja asiakas hyväksyy sen tai kun asiakas tekee tarjouksen ja kauppias hyväksyy sen. Asiakas hyväksyy kauppiaan tarjouksen maksamalla tuotteen ja kauppias hyväksyy asiakkaan tekmän tarjouksen "lyömällä" sen kassakoneeseen."

Suosittelen sinulle, että luet kyseiset teokset, sillä saat muutenkin laajennettua sopimusteoriaasi muuhunkin kuin tarjous ja vastaus tai tarjous ja tarjous juttuihin.

"Kauppias on joutunut maksamaan asiakkaalle korvausta niistä kuluista, joita asiakkaalle on syntynyt, kun hän on lähtenyt hakemaan tuotetta ja jäänyt kuitenkin ilman sitä."

Siis missä vaiheessa nyt mielestäsi on sitovuus syntynyt, kun lausut "kun hän on lähtenyt hakemaan tuotetta" Siis kun hän on lukenut mainoksen lehdestä? ja tämän jälkeen lähtenyt vaikka kodistaan mainittuun kauppaan? Jos luen kirjoittamaasi saan käsityksen nyt síitä että sitovuus on syntynyt jo ennen kun henkilö on astunut sinne kauppaan sisään. Eikö argumenttisi perusteella kauppias tulisi sidotuksi vasta kun asiakas on kaupassa ja näkee tuotteen ja hinnan eli sinun mielestäsi tarjouksen. Tässä kuluttaja-asiamiehen päätöksessä asiaan on otettu kantaa joko markkinointiin tai sitten siihen, että esim lehdessä ollut mainos on ollut jo sitova tarjous.

Mutta siinä ei voi olla kyse siitä, että tuote hyllyllä on sitova tarjous.

Kerrotko minulle vielä, missä vaiheessa asiakas voi hyväksyä tarjouksen. Onko se hyväksymistahdonilmaisu annettu vasta kun kertoo kassalle aikomuksensa ja heiluttaa rahaa tai korttia siinä samalla vai voisiko hyväksymistahdonilmaisu olla jo se että ottaa tuotteen haltuun eli vaikka ostoskoriin.

Jos henkilö X on jo kaupassa ja näkee tuotteen hyllyllä ja katsoo ahaa tuon tuotteen osalta kauppias on sidottu myymään se minulle. Mutta oho joku ehti juuri nokan edestä viemään viimeisen tuotteen sekunti ennen kuin sain sen haltuuni. Koska kauppias on tehnyt sitovan tarjouksen tulee kauppias lähteä hakemaan uutta tuotetta muualta tai korvata vahinko?

Miksi kauppiaan tarvitsee enää mitään hyväksyä kun on tullut jo asian osalta sidotuksi?:

"kauppias hyväksyy asiakkaan tekmän tarjouksen "lyömällä" sen kassakoneeseen."

Tarjous-vastaus

"Pahin asia maailmassa on kansan oikeustaju" (Ruben Stiller) ;0)

Haluaisin kommentoida edellä käytyä keskustelua siitä, että onko yleisessä sanomalehdessä oleva mainos sitova tarjous vai ei. Samaan kategoriaan kuuluu kysymys näyteikkunassa olevasta tuotteesta.

Molemmissa tapauksissa kyse on vain kauppiaan kehoituksesta ostajalle tehdä tarjous. Jos kyseessä olisi vain rajattu kohde, kuten kaikki Suomen lakimiehet (Kaikille Suomen lakimiehille voitaisiin lähettää kotiin mainos), niin silloin kyseessä voisi helpommin olla sitova tarjous. Tilanteesta enemmän esim. Mika Hemmo: Sopimusoikeus I-II, 1997.

"Kauppias on joutunut maksamaan asiakkaalle korvausta niistä kuluista, joita asiakkaalle on syntynyt, kun hän on lähtenyt hakemaan tuotetta ja jäänyt kuitenkin ilman sitä.
Tämähän osoittaa, että kauppiaalla on velvollisuus täyttää lupauksensa ja vieläpä ilman, että hän voisi valita asiakkaansa."

Nyt kyseessä on ns. negatiivinen sopimusetu, eli ostajan on päästävä siihen tilanteeseen, jossa hän olisi, jos ei olisi ryhtynyt sopimuksentekoon ollenkaan. Tämä ei mitenkään osoita sitä, että kauppiaalla on velvollisuus täyttää lupauksensa ja vieläpä ilman, että hän voisi valita asiakkaansa. Myyjähän on tässä tehnyt kehoituksen tehdä tarjous myös sille "epätoivotulle" asiakkaalle. Näin myyjän velvollisuus on korvata turhaksi käyneet sopimuksentekokustannukset myös tälle.

Sähköisestä kaupankäynnistä on juuri ilmestymässä erikoislakinsa, joka pohjautuu EU-direktiiviin sähköisestä kaupankäynnistä. Näin ollen netti, näyteikkuna ja sanomalehti ovat aivan eri asemassa.

Kiitos ja hei.

Viinistä

"Lopuksi voin jättää sinulle ajatusleikin eli kummasta on kysymys sopimuksesta vai lahjasta(lahjanlupauksesta) jos ehdotan toiselle henkilölle, että hän saa viinipullon jos hän esim voittaa minut tenniksessä?"

Hieman ontuva leikki, mutta:
Kysymys ei ole lainkaan kaupasta tai kauppaoikeudesta. Kysymys on joko palkinnosta, jonka lupaat toiselle jos...
tai sitten sopimus tulee kyseeseen, jos te sovitte keskenään, että sinä annat viinipullon jos toinen voittaa sinut. Toisenpa ei olekaa tässä kohtaa pakko hyväksyä tarjoustasi, mutta jos hän hyväksyy sen, olet tosiaan velvollinen antamaan hänelle viinipullon jos hän voittaa.
Kyse on siis kahden ihmisen välisestä sopimuksesta.
Lahjasta ei sensijaan voi olla kysymys, jos kerran edellytät jotakin suoritusta tai tiettyä tulosta. Jos taas lupaat viinipullon "kävi kuinka kävi", niin sinä annat palkkion siitä, että joku suostuu pelaamaan kanssasi.
Liiketoiminnasta sensijaan ei ole lainkaa kyse jos pullo on pakinto, mutta jos se on palkkio, niin sitten harrastat kauppaa (eli liiketoimntaa, vaikka yksi kauppa ei vielä täytäkkään liikeenharjoittajan määritelmää)
Kauppias sen sijaan asettaessaan tavaran myytäväksi ILMAN hintatietoa, jää odottamaan ostajalta tarjousta, mutta kun tavara on esillä ja tutkittavissa sekä siinä on hintatieto, muuttuu asia oleellisesti eli silloin kauppias tekee sitovan myyntitarjouksen juuri asettamaansa hintaan. Tietenkin ostaja voi tehdä vastatarjouksen esim. hinta -10 %, mutta myyjän ei ole pakko hyväksyä tätä. Jos asiakas kuitenkin suostuu maksamaan hintalapun mukaisen hinnan, syntyy sitovaan tarjoukseen perustuva sopimus, joka sitoo molempia osapuolia. Kun myyjä laittaa tavaran esille hintoineen, ei hän voi tietää, kuka sitä tavaraa tulee ostamaan. Hän siis tekee sitovan tarjouksen kaikille mahdollisille asiakkaille ja sopimus syntyy sitten aina ostajan ja myyjän välille niin kauan kuin tavaraa tai ostajia riittää.
Sinäkin voit laittaa ilmoituksen, että annat jokaiselle sinut voittaneelle viinipullon. Silloin et voi tietää, kuka tulee pelaamaan kanssasi, mutta olet kuitenkin velvollinen antamaan pullon kaikille, jotka voittavat sinut tai sitten maksamaan hyvityksen. Eli sinä olet tehnyt sitovan tarjouksen kaikille, jotka haluavat pelata sinua vastaan. Et voi enää ilmoittaa, että en minä sinun kanssasi pelaa, koska olet Suomen mestari, vaan sinun on pelattava tai luovutettava palkinto/palkkio ko. pelaajalle.Lisäksi tulee huomioida, että lupaamasi viini pitää olla joko ilmoittamaasi lattua tai yleisesti viinin laatuvaatimukset täyttävää ainetta, eli et voi antaa mehua, vaikka olisitkin kirjoittanut etikettiin viiniä. Toinen asia on sitten se, jos olet hankkinut viinin jostakin ja sinua on petetty.

heh kiitos pitkästä vastauksesta

Ontuvasta en tiedä, mutta lähinnä se mittaa sitä mitä ihmiset hahmottavat tietyt kokonaisuudet.

Viinipullon lupaaminen voi toki olla palkinto, mutta palkinto ei itseasiassa ole konstruoitu juridiikassa omaksi käsitteekseen.

Kyse on lähinnä sopimuksen tai lahjan välillä tehtävästä valinnasta.

Sopimus= osapuolten välisten "tasapuolisten" suoritusten toteuttamiseksi tehty oikeustoimi

Viinipullon lupaus palkintona ei ole muodostunut tasapuolisten suoritusten toteuttamiseksi.

Lahja= yksipuolinen oikeustoimi, jossa toinen henkilö lupaa joko ehdoitta tai jonkun ehdon täyttyessä toiselle jotakin odottamatta vastasuoritusta.

Viinipullon lupaaminen on yksipuolinen oikeustoimi, jonka lahjansaaja saa ehdon täyttämällä eli tenniksen voittamalla.

Kaikkea ei voi määritellä sopimuksiksi ja tarjoukseksi tai vastaukseksi. Enkä ole väittänyt että kyseessä pitäisi olla kauppaoikeudesta.

Tämä keskustelu taitaa mennä turhaksi mutta tätä voit kysyä vaikka joltain juristilta.

Hyvä testi!

Kiitän Trubaduuria hyvästä testistä Tokalle. Hänen vastauksensa oli sellaista hepreaa, mitä asiaa tuntemattomat usein tekevät.

Kyse on tosiaankin lahjasta. Sen verran sen yksipuolisuudesta, että on olemassa myös tulkinta, että lahjakin on aina kahdensuuntaisen vuorovaikutuksen tulos. Siis lahjanlupaus ja sen vastaanottaminen. Professori Urpo Kangas on tehnyt tästä monografian.

L&L

Lahjasta ei ole kysymys, jos lupaa palkinnon jostakin tehtävästä ja sen oikein suorittamisesta.
Käsityksesi mukaan siis veikkausvoittokin on lahja Oy Veikkaus Ab:ltä
MIETIHÄN ASIOITA ENNEN KUIN KIRJOITAT.
Taidat sekoittaa lahjan ja lahjonnan.

Tennisotteluko tehtävä?

Nythän vitsin murjaisit!

Onko tennisottelu sinusta tehtävä? Taidat ajatella sitä jopa työtehtävänä.

Itse ajattelin, että kyse oli vapaamuotoisesta pelistä, josta toinen lupaili lahjaa, jos hän onnistuu voittamaan pelin.

vitsi vitsi ja voi itku

Voin tosiaan antaa sinulle tehtäväksi voittaa minut tennisottelussa. Tennisottelu voi olla myös projekti. Voin jopa maksaa palkkaa siitä, että joku pelaa kanssasi (mutta sitä en nyt tee kuitenkaan). Voisin luvata sinulle palkinnon, jos voittaisit minut vaikkapa tenniksessä. Sinäkin voit luvata palkaa minulle vaikkapa siitä, että minä pelaisin kanssasi tennistä ja sitten vielä palkinnon siitä, jos vaikka voittaisin sinut.... ja sitten voisit antaa minulle muuten vaan lahjaksi viinipullon vaikkapa pelin jälkeen. Voi myös myydä minulle pullollisen viiniä, mutta älä ota siitä voittoa. Lisäksi voit tehdä minulle tarjouksen, jossa tarjoat ostettavakseni pullollisen viiniä...
Oletko huomannut, että mm. tennistä aika moni pelaa jopa ammatikseen? Taitaa se olla joilekkin jopa työtä - vai mitä? On niitä kyllä harrastelijoitakin, joita voisi palkata vaikkapa harjotusvastustajiksi. Jotkut ovat yhdistäneet harrastuksen ja työn....
Voihan itku kun nettiin ei saa tyrkättyä rautalankaa...

??

Puhuin siitä, mintä Trubaduuri ensiksi otti esiin (Ks. hänen viesti). Ei tainnut olla kyse ammattilaisista.

Minulla ei ole rautalankaa niin paljon, että sinä mitään ymmärtäisit.

PS. En palaa enää asiaan.

Hyvä

Ensimmäinen putosi ;-)

vitsit ja murjaisut

Kun puhemme täällä suppeasti ja nopeasti, joudumme puhumaan asioista kuten ne yleensä on.

ELi jos minä pelaan harrastukseksi tennistä niin rahan tai muun antaminen ei ole palkkaa, koska palkan maksaminen kuuluu työsuhteeseen tai johtajasuhteeseen.

nyt kyseess oleva esimerkki ei ole vastike toisen suorittamasta tehtävästä vaan lahja (palkinto) onnistuneesta minua ilahduttavasta saavutuksesta.

Mitä tuli sinun aikaisempaan kommenttiin veikkauksen voittopeleistä, niin tämä perustuu lakiin arpapeleistä yms. ja kyse on toki sopimukseen perustuvasta pelien tarjonnasta yleisölle. Tässä arpapelin ostaja maksaa selvää rahaa siitä että saa ässäarvan. Muistaakseni yleensä uhkapelistä tehty sopimus katsotaan hyvän tavan vastaiseksi ja pätemättömäksi ellei kuten tässä se asia ole hoidettu lailla.

Yleisesti kaupankäynnissä toisen suoritus on RAHA ja toisen sopimuksen edellyttämä vastasuoritus.

Kysyppä verottajalta tai pesänselvittäjältä, miten yleisen elämänkokemuksen perusteella ajatellaan lahjanluontoisista etuuksista tai yleensäkin lahjasta. Mitä edellytetään sopimuksen osapuolten suorituksilta ja jos toisen osapuolen suoritus ei ole "rahanarvoinen" suoritus niin se on äkkiä luokiteltavissa lahjaksi. No tämä riippuu toki kyseisestä laista.

Mutta väitän että jos muutenkin pelaamme tennistä ja minä pelin tiimellyksessä ehdotan viinipulloa voitosta, niin vastapuoli ei "tee" sellaista vastasuoritusta mitä sopimukselta edellytetään.

Lisään tähän, että nyt puhumme lähinnä asiasta jolla ei oikeassa elämässä ole juurikaan merkitystä, mutta joka ehkä Tokaltakin näin 30 vuoden työkokemuksen perusteella kirvoittaa syviä tunteita:D VAikka sitten rautalangalla väännettynäkin.

Jos joku sanoo ettei laita lahjoitukseen ehtoja ja niin mihin perustuu lupaus valmistujaislahjasta yms. Ainakin itse laittaisin ehdoksi, että kyseinen henkilö valmistuu sieltä mistä lupasinkin.

Lahja???

Annatko sinä lahjoja jollakin ehdolla? Minä annan lahjoja ilman etoja. Jos annan jotakin ehdolla että joku tekee jotakin, niin varmaan kyse on palkkiosta, palkasta, lahjonnasta eli vastikkeesta jostakin suorituksesta.

Katso lahjan määritelmät

http://www.kolumbus.fi/asianajorengas/hp/982/7lahja.html

Eli lahja annetaan vastiikkeetta, pyyteettä, ilman lahjan saajan velvoitteita jne.
Verottaja voi hyvinkin olla kiinnostunut lahjoista (jos arvo yli n. 340 euroa tai jos vuodessa saa useita ko. määrän ylittäviä lahjoja).
Työnatajalle ei voi laillisesti tehdä työta lahjaksi. Talkootyö voidaan joissakin tapauksissa laskea vastikkeeksi eli palkkatyöksi. En voi tehdä talkoilla työtä jollekin tuntemattomalle, joka taas tekisi minulle jotakin muut työtä talkoilla - tämä olisi vastikkeelista toimintaa eli maksaisimme palkkoja toisillemme työn muodossa ja verottaja käyttäisi tässä tilanteessa harkintavaltaansa.
SIIS - lahja on todellakin lahja ja sen saaja ei ole velvoitettu mihinkään. MM. ns ylioppilaslahja on itseasiassa palkinto suoritetusta tehtävästä eli opinnosta. Samoin tuo viinipullo onapalkinto tai ehkäpä palkkio, niin kuin Toka on asian ymmärtänyt.
Lajan antamiseen ei liity mitään sopimusta, vaan se on vapaaehtoinen antajalleen. Vastaanottaja voi tietysti kieltäytyä lahjasta, mutta se ei useinkaan ole asiallista. Jos epäilee, että lahja on annettu vilpiullisessä mielessä ja sen saajalta odotetaan vastalhjaa tai -palvelusta, ei kyse ole enää lahjasta, vaan joko lahjonnasta tai palkkiosta tai peräti palkasta ja tähän verottajalla on mahdollisuus puuttua...

lahja

Lahjan määritelmästähän se on paljon kiinni.

Pitää tosin muistaa, vaikka laittamasi viite onkin oikeassa, niin kannattaa harrastaa lähdekritiikkiä eikä suin päin kannata uskoa kaikkea mitä lukee.

Kattavan käsityksen asiasta saa kun lukee 2-5 lähes samaa oikeudellista asiaa käsittelevää esim yliopistollista teosta.

Lahjoittamisessa on kysymys siitä, että varallisuutta siirtyy vastikkeetta henkilöltä toiselle. Viinipullo voitetun tennisottelun palkintona on lähinnä lahja, koska se luovutetaan vastikkeetta.

Toiselta osapuolelta ei odoteta mitään vastiketta vaan ehtoa, että voittaa esim minut huvin vuoksi pelatussa tennisottelussa. Vastike tarkoittaa jotain konkreettista suoritusta joka tapahtuu rahalla, vahtaen toiseen esineeseen, työsuorituksella tms.

Ylioppilaslahja annetaan sillä ehdolla, että joku valmistuu ylioppilaaksi (ehto), synttärilahja annetaan sillä ehdolla että joku täyttää tietyn määrän vuosia (ehto) ja viinipullo annetaan sillä ehdolla, että toinen sattuu voittamaan (ehto)

"Lahjan luonteeseen kuuluu, että luovutustoimen on oltava vapaaehtoinen. Siten esimerkiksi auton varastaminen jää lahjaa koskevan lainsäädännön ulkopuolelle, vaikka siinäkin epäilemättä on kysymys omaisuuden siirtymisestä vastikkeetta henkilöltä toiselle. Lahjanluonteisessa kaupassa kohde luovutetaan käypää hintaa alhaisemmasta vastikkeesta."

"En voi tehdä talkoilla työtä jollekin tuntemattomalle, joka taas tekisi minulle jotakin muut työtä talkoilla - tämä olisi vastikkeelista toimintaa eli maksaisimme palkkoja toisillemme työn muodossa ja verottaja käyttäisi tässä tilanteessa harkintavaltaansa."

Työsuhde on silloin kun tehdään työtä jollekin toiselle tämän johdon ja valvonnan alaisena -Työsopimuslaki.

Eli ette maksaisi palkkoja työn muodossa ellei tämä tuntematon valvoisi ja johtaisi tekemääsi talkootyötä. Toinen asia on, että työsopimuksen voi tehdä jossain määrin suullisestikin, mutta työsuhdetta siis ei ole jos ei valvonta ja johto edellytys täyty!

"SIIS - lahja on todellakin lahja ja sen saaja ei ole velvoitettu mihinkään. MM. ns ylioppilaslahja on itseasiassa palkinto suoritetusta tehtävästä eli opinnosta. Samoin tuo viinipullo onapalkinto tai ehkäpä palkkio, niin kuin Toka on asian ymmärtänyt."

Lahjan saaja ei tietenkään ole velvoitettu mihinkään, mutta saadakseen lahjan lahjanantaja voi asettaa ehtoja lahjan saannin edellytykseksi.Se on eri asia onko joku velvoitettu johonkin siis että hänen velvollisuus on tehdä x asia kuin että saavutettuaan x asian hänelle annetaan palkinto/lahja!

Ylioppilaslahjaa tai viinipullopalkintoa voidaan sanoa palkinnoksi, mutta lainsäädännössä ei varsinaisesti olla määritelty käsitettä palkinto sillä tavalla että siitä syntyisi oikeusseuraamuksia. Palkinto on itseasiassa juridisesti jotain muuta aina tapauksesta riippuen. Yleiset vaihdannan muodot ovat kauppa, vaihto ja lahja.

"Lajan antamiseen ei liity mitään sopimusta, vaan se on vapaaehtoinen antajalleen."

Se on tiettyyn pisteeseen vapaaehtoinen. Eli lahjanlupaus sitoo silloin, jos annat sen erillisellä asiakirjalla tai suullisestikin jos olet tarkoittanut lahjanlupauksen muiden tietoon, toisin sanoen jos julistat yleisön joukossa jotain lahjoittavasi niin se sitoo. Lahja sitoo kun lahjansaaja on saanut sen haltuunsa. Tällöin se sitoo myös kolmansia tahoja.

"Jos epäilee, että lahja on annettu vilpiullisessä mielessä ja sen saajalta odotetaan vastalhjaa tai -palvelusta, ei kyse ole enää lahjasta, vaan joko lahjonnasta tai palkkiosta tai peräti palkasta ja tähän verottajalla on mahdollisuus puuttua..."

Kyse ei ehkä lahjonnan osalta ole noin yksinkertainen, mutta lahjonnasta säädetään rikoslaissa ja se ei liity niinkään nyt puheena olevaan siviilioikeudelliseen luonnehdintaan vaan siihen onko "lahjaa" annettu sellaiselle henkilölle (virkamiehelle), joka ei ole oikeutettu tällaiseen epäasialliseen taloudelliseen etuun ja niin pois päin

Lahjan määritelmää

Sinulle ja muillekin lisää lahjasta:

www.opuslex.fi/uusikirjasto/perhe/12.htm

Vaikken pidäkkään asianajotoimistojen ja asianajajien määritelmiä aina niin kattavina ja täydellisinä, kuitenkin kirjojen lainauksia on tänne vaikea saada.

Joten:

"Lahja on yksipuolinen oikeustoimi, jossa lahjanantaja lahjoittaa omaisuutta lahjansaajalle vastikkeetta ilman ehtoja tai TIETYILLÄ EHDOILLA. Lahjoitus täyttyy, kun lahjansaaja saa omaisuuden haltuunsa ja määräysvaltaansa."

Kuten L&L ansiokkaasti mainitsi Urpo Kankaan (prof) kirjoituksen lahjasta, jota voidaan pitää myös jossain määrin molemminpuolisena oikeustoimena, osoittaa tämä vain, että tietyt juridiset käsitteet ja niiden luonnehdinnat vaihtelevat.

Voi voi.

"Sinäkin voit laittaa ilmoituksen, että annat jokaiselle sinut voittaneelle viinipullon. Silloin et voi tietää, kuka tulee pelaamaan kanssasi, mutta olet kuitenkin velvollinen antamaan pullon kaikille, jotka voittavat sinut tai sitten maksamaan hyvityksen. Eli sinä olet tehnyt sitovan tarjouksen kaikille, jotka haluavat pelata sinua vastaan."

Ensinnäkään tarjous ei ole sitova vaikka se olisikin sinänsä kannekelpoinen. Nyt kyseessä on niin sanottu pelivelka, joka ei ole tuomioistuimessa edes kannekelpoinen. Kyseessä voisi pikemminkin olla tosiaan lahja, jos pätevän lahjanlupauksen tunnusmerkit täyttyvät. Tässä tapauksessa ne eivät mielestäni täyty, vaan kyseessä on laiton uhkapeli.

Toivottavasti kukaan ei ota todesta wannabe-juridiikkaasi.

Liiketila on yksityistä aluetta

Kauppa on yksityinen tila, jonne kauppiaan ei ole sinua päästettävä. Syy ei tosin saa olla syrjivä.
Tällä palstalla on myös väitetty, että jos kauppa olisi yksityinen tila, niin silloinhan siellä voisi dokata mielin määrin. Asia ei kuitenkaan ole näin, sillä voimassa olevan alkoholilain (1143/1995) 58 §:n 1 momentin mukaan alkoholijuoman nauttiminen on kielletty, ellei lain säännöksistä muuta johdu: 1) alkoholijuomien vähittäismyyntipaikassa sekä muussa avoimessa kauppaliikkeessä.

Olen aikaisemmin kommentoinut myös väitettä tarjous-vastaus-mekanismista. Olet suuremmilta osin oikeassa, mutta oikeustieteessä on vakiintunut erilaisia kantoja poikkeukseksi esittämästäsi. Kaikki ei ole niin yksioikoista kuin väität. Kuten olen maininnut, lehdessä tms. olevaa mainosta ei oikeuskirjallisuuden mukaan pidetä sitovana tarjouksena, vaikka oikeustoimilakia lukemalla tällaiseen lopputulokseen voisi helposti päätyä.

Maallikon on hyvä lukea lain rinnalla aina myös aihetta käsittelevää oikeuskirjallisuutta. Omat johtopäätökset esim. kuluttaja-asiamiehen kannanotoista koituvat kuolemaksi.

Kiitos ja hei.

Tokan kanssa samaa mieltä

Julkinen alue ja yksityisen omistama alue eivät ole vastakohtia. Jos kauppa olisi yksityisaluetta, voisi siellä esim. tarjota viinaa ja pitää vaikkapa riettaita esityksiä. Liikehuoneisto on kyllä melkoisen julkista aluetta silloin, kuun liike on auki. Kun liike on suljettu, voi kauppias aivan vapaasti määritellä, kuka voi tulla liikkeeseen ja kuka ei, mutta kun liike on auki, on se auki ihan julkisesti ja periaatteessa kaikilla (pienin poikkeuksin) oikeus tulla sinne.
Julkinen alue on aina jonkun omistuksessa, ei julkisuus tarkoita sitä, että me kaikki omistetaan ko. alue.
Liikkeen aukioloaika tarkoittaa nimen omaan sitä, että sinä aikana kauppias on tarkoittanut liiketilansa ylöiselle käyttöön takoitamassaan tarkoituksessa eli tutustumaan tavaroihin, katsomaan mitä on tarjolla ja tekemään ostosopimuksia (kauppias tekee myyntisopimuksia)

riippuu kai laista

Riippuu mitä tarkoitat, mutta omistusoikeudellisesti julkinen alue on yleensä alue joka ei ole kenenkään omistuksessa tai sen omistaa julkishallintoon kuuluva taho eli valtio tai kunta yms. ja kun sinne menoa ei kyseinen taho ole kieltänyt lakiin tai määräykseen perustuen.

Kun puhutaan rikosoikeuden säännöksistä tai muuten julkisoikeudellisista säännöistä julkinen alue voi olla jotain muuta kuin mitä joku ajattelee tästä jaosta. Riippuu paljon kyseisen lain määritelmistä tai yksittäisistä pykälistä, mitä kulloinkin ajatellaan julkisesta tai yksityisestä alueesta.

Yleinen seksin harrastaminen julkisella paikalla kauppakeskuksessa täyttää varmaan niitä koskevien säännösten tunnusmerkistön, mutta se onko kyse yksityisoikeudellisista oikeustoimista ja sopimuksista niin silloin alue on yksityistä aluetta kun siis puhutaan kaupoista esim.

Julkinen alue

Kyllähän se asia on niin, että julkisella alueella ja omistusoikeudella ei ole tarkoittamaasi kytköstä.
Ajattelehan vaikka tanssilavaa, joka on jonkun yksityisellä maalla ja joka on vuokrattu vaikkapa jollekkin seuralle, niin kyllä se vaan on julkista aluetta juuri siihen asti, kunnes ilmoitetaan, että siellä on yksityistilaisuus. Vastaavia esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon. Myös toisin päin olevia asioita on - valtio omistaa esim. Kultarannan, mutta Kultaranta ei ole julkista aluetta. Ajatteleppas vaikka sanontaa "Julkisella paikalla on kielletty...". Ei se tarkoita, että kaikilla yksityisomistuksessa olevilla alueilla voi tehdä tuota kiellettyä asiaa tai että kaikilla julkishallinnon omistamilla alueilla ei voi tehdä.
Siis, julkine alue voi olla yksityisomistuksessa ja vastaavasti esim. valtion omistama alue voi olla yksityisaluetta.

Riippuu mitä tarkoitat

"Kyllähän se asia on niin, että julkisella alueella ja omistusoikeudella ei ole tarkoittamaasi kytköstä."

Jokainen oikeussubjekti voi omistaa ja hallita omaisuutta ja esineitä yms.

Oikeussubjekteja ovat oikeushenkilöt ja luonnolliset henkilöt(jos täyttävät tietyt edellytykset)

Omistusoikeus tarkoittaa lähtökohtaisesti oikeutta määtärä kyseisen kohteen käytöstä ja toiselta puolen se tarkoittaa, että omistaja saa määrätä siitä, että muut eivät käytä tätä kohdetta esim kiinteistöä.

Kunta, valtio kuten yritykset ja ihmiset voivat omistaa kiinteistön. Jos minä omistan kiinteistön niin saan lähtökohtaisesti määrätä kuka mailleni tulee.

Jos tanssilava on minun yksityisellä maallani saan määrätä kuka tuolle tanssilattialle tulee. Jos ilmoitan lehdessä että nyt olisi lauantaitanssit johon on vapaa pääsy, niin tällöin saan edelleenkin päästää tanssilattialle kenet haluan kunhan en syrji kielletysti ketään.

Jos vuokraan tanssilavan jollekin seuralle,niin minun ja seuran välillä on sopimussuhde. Eli en saa määrätä kuka tulee tanssilavalle, koska olen sopimuksessa sitoutunut vuokraamaan tanssitarkoitukseen kyseisen lavan. Kyse ei missään vaiheessa ole julkisesta alueesta sillä tavalla että sinne saa tulla kuka tahansa. Toisen yksityisellä maalla saa kävellä kuten jokamiehen oikeudet antaa myöten.

Se että ilmoitetaan onko alueella yksityistilaisuus ei lähtökohtaisesti muuta tilannetta mihinkään.

Julkisella alueella voidaan tarkoittaa tiettyä asiaa.

Julkinen alue on toki minun tanssilavani esimerkiksi alkoholilain mukaan jos sinne on avoin pääsy.

Mainitsemasi "Julkisella paikalla on kielletty..." kuulostaa kaupungin järjestyssäännön määräykseltä tai rikoslain joltain pykälältä. Tällöin yleensä tarkoitetaan paikkaa johon yleisöllä on yleisen elämänkokemuksen perusteella vapaus liikkua.

Julkisella paikalla tarkoitetaan yleensä muuta kuin kotirauhan piiriin kuuluvia paikkoja.

Eipä sotketa pakkoa ja syrjinnän kieltoa

Täällä on jo ketjussa tullut esille, että kauppias ei saa syrjiä rotuun yms. henkilökohtaiseen perusteeseen liittyvällä perusteella ketään asiakasta. Kauppiaan on siis palveltava lähtökohtaisesti kaikkia.

Tästä ei kuitenkaan seuraa mitään sopimuspakkoa tai pakkoa myydä/palvella kaikkia. Syrjinnän kielto on eri asia kuin siviilioikeudellinen pakko tehdä sopimus. (Monopoleilla esim. Alko ja VR on sopimuspakko, kuten joku kirjoittikin).

Käytännössä ollaan kuitenkin lähellä "pakkoa".

Lainkohta löytynee rikoslaista: syrjintä elinkeinotoiminnassa. Mm. romanit joskus vedonneet, kun eivät ole päässeet ravintolaan ja ravintoloitsijoita on tuomittukin esim. Oulussa.

Logiikka hoi

Kirjoitit m.m. "Todistajina luonnollisesti kassalle jonottavat joilta otan henkilötiedot jne."

Kuinka monen jonossa odottelevan ja ostoksensa maksavan asiakkaan uskot lähtevän puolestasi todistajaksi?

Saatat saada vielä ulkona turpaan, kun turhanpäiten seisotat jonoa ja huudat oikeutta puolustaa koskemattomuuttasi. Siis muilta asiakkailta.

vai turpaan,,

Kyllä teillä logiikka heittää. Vai rehellisenä ihmisenä saan "turpaan ulkona".
Eiköhän niitä varkaita enemmän vedellä turpaan. Ihan vaan looginen ajatus.

kenelle kukkoilet

TAIDAT OLLA AIVOTON TYHJÄNTOIMITTAJA TOLVANA

niin mutta kun!!!

olen itse kaupankassalla töissä ja meidän kuuluu kysellä ihmisten laukkujen sisältöä jos he eivät sitä näytä muuten, koska kassoillahan, kuten varmaankin olette huomanneet lukee: näytäthän kassalla reppusi ja laukkusi sisällön!! ?? tuota ei voi kovin väärin ymmärtää?? ja mitä tulee siihen että kun tuijotetaan, kaupassa liikkuu niin paljon ihmisiä ketkä varastavat. täysin sellaiset ihmiset keistä ei olisi ikinö uskonut!
kassalla on lupa pyytää näyttämään taskujesi sisältä jos hän on huomannut että olet ehkä ottanut jotain, täysin luonnollista minusta! koska varastaa ei saa.
ja mitä tulee vartijaan se on sen työtä ja vartija ei ´tule tutkimaan sun taskuja ellei esim joku kaupan työntekijä ole ilmoittanut sille jostain epäilyttävästä. vartijan tehtävä on pitää yleinen rauhallisuus ja tarkkailla ympäristöä.

Kysyä saa

Niin, kyllä kassa saa pyytää avaamaan kassin. Ja monissa liikkeissä on tuo kehoitus. Mutta se ei velvoita avaamaan kassia. Sitä en tee edes pyynnöstä Tiedän, ettei siellä ole mitään ylimääräistä. En halua olla v***mainen kassalle, joka tekee työtään kauppiaan ohjeitten mukaan. Mutta yksityisyyteeni ei kajota. Tottakai yritän kieltäytymiseni kassalle mahdollisimman ystävällisesti ja rakentavasti ilmaista.

väärinkäsityksiä??

Olen ketjun aloittaja. Nimim. Kassialma on ainoita tässä vilkkaassa ketjussa jotka ovat lukeneet avaustekstin ja ymmärtäneet lukemansa.

Myös nimim. vartija, paneutui aiheeseen niin käytännön työn/elämän kannalta, kuin laintulkintojenkin osalta ansiokkaasti.

Hyviä vastauksia ja keskustelua on muutenkin mutta aihe meinaa karkailla kun aloitustekstiä ei lueta kunnolla ja yritetä etsiä jutun pointtia.

Tarkoitus oli selvittää nimenomaan rehellisen asiakkaan joutuminen julkisessa tilassa (kauppaliikkeessä) varkausepäilyjen/syytösten kohteeksi.

Varkaan kohdalla vaatimukset kassin/taskujen tarkastaminen ei ole ongelma. Varas itse toiminallaan, eli varastamalla poistaa itseltään lain suomaa yksityisen henkilön koskemattomuutta.

Tottakai laki on monimutkainen ja moniselitteinen.
Kun laki tottakai suojaa kauppiasta varkaista. Myös varkaaksi syytettyä rehellistä asiakasta laki suojaa.

ps. Kaikki hävikki kauppaliikkeissä ei ole epärehellisten asiakkaiden toimintaa vaan henkilökunta/vartijat, tavarantoimittajat, myös omistajat/yrittäjät aiheuttavat hävikkiä. Joidenkin arvioiden mukaan se on jopa hävikinaiheuttajista suurimpia. Kaikki kirjataan kuitenkin ns. asiakaspuolen piikkiin.

kovis

Taidat itse olla oikein valioluokan ruudinkeksijä kun tuollalailla on vara mennä yhtä ammattikuntaa arvostelemaan!! Tekstistäsi sai sellaisen kuvan ettet ole kuunaan joutunut vartijan kiinniottamaksi kaupassa. Kerro jos olen väärässä. Sinulla näyttää olevan sairaalloinen tarve rehennellä ala-asteella saamistasi lakiopeista. Jos vain viitsit käydä vaikka poliisilaitoksella taikka kirjastossa lukemassa esitystä uudesta lakimuutoksesta koskien vartijan oikeutta tutkia epäillyn esim. KASSI!
Siitä provosoimisesta.. voit itse vaikuttaa hirvittävästi saamaasi kohteluun kaupan kassalla ja eihän sitä tiedä vaikka tapaisit joskus ihka oikean vartijan!

No, en kuunaan,,,

No, en ole kuunaan joutunut vartijan kiinniottamaksi. Enkä muuten sivumennen sanoen aio kuunaan joutuakaan. Katsos kun minä en näpistele.
Jos sen sijaan joudun aiheettoman pidätyksen, tai muun vastaavan kohteeksi. Minulle aiheutuneesta häpeästä maksaa myös tämän (aiheettoman teon) suorittaja.
Näin yksinkertaista eikö totta, ja paljon helpompaa kuin "ruudin keksiminen".

Mutta

Jos se uusi laki hyväksytään, niin vartijalla on tällöin oikeus suorittaa sinulle tarkastus jos hänellä on perusteltu syy epäillä sinun varastaneen jotakin. Silloin ei sinun mielipidettäsi asiasta kysytä.

Mikäköhän laki ?

Mikäköhän sellanen laki on joka oikeuttaa vartijan tarkistamaan "epäilys" perusteella henkilön tavarat ?

Käsittääkseni vartijan oikeuksiin vaikuttavia laki muutoksia ei ole muita kun uusi laki yksityisistä turvapalveluista. Tulee voimaan 1.10.2002

Siinähän lähtökohtana on ollut, että vartijan oikeuksia kavennetaan jokamiehen oikeuksien tasolle.

Jokamiehen oikeuksien lisäksi vartijalla on uuden lain mukaan poistamisoikeus sekä turvatarkastusoikeus.

Poistamisoikeus on edelleen yhtä sekava kuin vanhassa laissakin, jollei jopa sekavampikin.

Turvatarkastusoikeus taas on ainoastaana silloin kun kohde on ensin syyllistynyt rikokseen josta voidaan ottaa kiinni jokamiemiehen oikeuksien perusteella.

Tuskin maksaa...

Näköjään et ole suomen lainsäädännöstä/oikeuskäytännöstä ihan perillä eli tuskin tulet penniäkään saamaan... ainoa mitä saat on vitutus, ehkä hyvällä tuurilla voit saada suuremmasta kauppakeskuksesta kahviliput.

Avaan

Minä kyllä avaan vaadittaessa, ja koko homma on ohi parissa sekunnissa. Ja jono etenee! Mutta minulla onkin tapana tehdä monimutkaisistakin asioista yksinkertaisia, joillakin päinvastoin.

senkun avaatte,,

Kaikki jotka haluavat avata kassinsa, tutkituttaa taskunsa tai antaa periksi joka helvetin asiassa niin antakaa toki.

Puolet asiakkaista vaikka kumartaa kauppiasta jos kauppias laittaa kyltin seinälle jossa lukee. (Kumarra kauppiasta.) Tämä oli vain esimerkki. Sama koskee tietysti muitakin ammattinimikkeitä.

Te asiakkaat olette oikeasti kauppiasmoraalin perässähiihtäjiä aivan täysin.

Karamellit on asetettu niin että äitiparan on ostettava se karamelli jonka 50 cm, pitkä ihmisentaimi hyvin ylettää ottaa. Kauppias ei niitä korkeammalle nosta koska se ei ole bisneksen kannalta edullista.

Tavarat muutenkin on asetettu ikäänkuin varastamista varten valmiiksi.
Henkilökuntaa on minimimäärä. Hekin pienipalkkaisia osaaikaisia.

Odotan oikein koska kassiani yritetään tarkastaa, tai taskujani. Toistan kymmenennen kerran: En varasta. Kaikki ostokseni maksan itse tienaamillani rahoilla.

Jos niin käy että minut halutaan tarkastaa ja koska mitään ei löydy niin se tulee olemaan kauppiaalle ongelma.

En ikinä tule hyväksymään että minun on toimittava
varkaita varten tehdyn säännöstön puitteissa.

Olet itse oma ongelmasi

Jos noin paljon vituttaa kassin avaaminen, niin järjissään oleva kertoo sen kauppiaalle ja kertoo vitutuksestaan sekä vaatii haluamansa kohtelun.

Mutta runkkari pistää kätensä taskuihin ja pois ja sinne ja pois ... oiiih...aiih´...ja hui.

vituttaa minuakin monasti jokin asia, mutta tapani on selvittää vitutus vastapuolen kanssa käymättä runkkaamaan.

tuliko jo,,

Sulla tais tulla jo,,

ymmärrän...

joo no mä kyllä ymmärrän sua tavallaan mutta tota eix toi oo aika kiihkomielistä tekstiä kuitenkin.... itse tosin yhdessävaiheessa elämääni samaamieltä kanssasi mutta nyt ajattelen jo selkeämmin... katsos olin sisareni kanssa ostoksilla ja käsissämme oli jo useita muovikasseja..... menimme erääseen liikkeeseen jossa marssimme SUORAAN myyjän luo ja kysyimme minulle pukua.... (rippijuhliini..).. juttelimme myyjän kanssa puolisentuntia ja kun lopetimme puhumisen suuntasimme siskoni kanssa SUORAAN ulko-ovelle.... ovella sama myyjä otti meidät kiinni ja röyhkeästi pyysi näyttämään mitä meillä oli kasseissamme..(epäili että olimme varastaneet jotain mutta missähän vaiheessa sen olisimme ehtineet tehdä..)...sisällämme kiehui mutta maltillisesti näytimme joka kassin sisällön ja jopa KUITIT!!!! sen jälkeen kun olimme näyttäneet kaikkien kassiemme sisällön SAIMME vasta poistua liikkeestä..... myyjä ei edes pyytänyt anteeksi tai kittänyt vaivan näöstämme.... loukkaannuimme siskonikannssa verisesti ja olemme boikotoineet kyseistä liikettä ja liikeketjua jo kohta 2vuotta..... aluksi meinasin tehdä moisen jäynän kuten edllinen kirjoittaja mainitsi mutta päädyin kuitenkin henkilökohtaiseen boikottiin... vaikutan siten omaltaosaltani liikkeen myyntiin mutten häiritse muita asiakkaita....

On KOKEMUSTA

On mullakin kokemusta "kummista" vartijoista.
joskus ne seuraavat kaupassa, mutta menen nopeesti hyllyn taa ja jään odottamaan että vartija tulee perääsä ja kysyn ystälällisesti että "etsiikö vartija jotain?" onhan ne sitten aika hiljasia :)

Ja
Kassalla pyydetään aina joskun avaamaan kassa niin sanoin vain ystävällisesti että en avaa. jolloin myyjä yleensä sanoo että pitääkö vartija käskeä. vastaan että ei sekään saa katsoa kassiini ilman lupaa ja että en mä mikään varas ole. myyjät on aina päästäneet, koska olisi vaivaa kutsua poliisi. mutta enhän mä mitään olekaan varatanut.
Mutta vartija yleensä hoihaan hommansa hyvin.

Juuri tuo "palko" että jos otan lompakontaskusta tai jonkun nenäliinan tai jopa kävelen ulos mitään ostamatta. katsooko joku että olenko varas!

hyvä asenne

Sinulla on juuri se asenne jota itsekin ajan takaa.
Lisäksi sinulla oli todella hyvä vinkki miten toimia. (tehdä kyttääjästä nolo, avuton.) (Ehkä vähän häpeäväkin.)
Kuten olet ymmärtänyt. Meillä jotka emme varasta, meillä on varaa jopa hieman kukkoillakin kenenkään voimatta sille mitään.
Tsemppiä.

Ei oikeutta laukun penkomiseen!

Kun olin pieni ja kiltti yläasteelainen, Halpahallin kassa käski minua ja kaveria näyttämään laukkumme. Olin tietysti niin hölmö, että näytin kassini kun luulin että on pakko. Emme olleet varastaneet mitään, tietenkään. Jostain syystä meitä vaan yhtäkkiä syytettiin siitä.

Nyt tiedän, ettei kassoilla ole oikeutta penkoa kenenkään laukkua. Vain poliisilla on, ja siksi ne kutsutaan paikalle jos ei suostu näyttämään laukkunsa sisältöä.

Enää en ikimaailmassa näyttäisi laukkuani jos pyydettäisiin, koska se ei ole mikään velvollisuus. Poliiseille voin sen näyttää, mutta en millekään idiootille kassalle. Näkeepä olleensa väärässä. Inhoan epäileviä kaupankassoja, etenkin kun he tuntuvat näkevän varkaita joka paikassa.
 /   /  /  / ei kassia auki kassalla,

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta